PK-sedun asuntojen hinnat mitä hittoa!? :((

Vierailija kirjoitti:

Me asuimme vuokralla vuoteen -98, ja ostimme asunnon. Kaksion, jonka remppasimme. Myimme sen parin vuoden päästä ja ostimme kolmion. Remppasimme. Sama taas neljän vuoden päästä, isompi rt-neliö. Sitten jäätiin paikoilleen.

Nykyinen asunto on ostettu viime syksynä, velaton rivarinpätkä 110 neliötä radan varressa, ja remppa taas käynnissä, tosin loppusuoralla. Meillä on tarkoitus ostaa vielä sijoitusasunto noin kolmen vuoden päästä, kunhan saadaan alkupääomaa taas kasaan. Meillä on velaton mökkikin, joka käynee vakuudeksi.

Mutta aloitettiin pienestä ja ihan ilman omaa pääomaa, appivanhempien lainatakauksella ja valtiontakauksella. Siitä sitten kämppä kerrallaan. Tästä nykyisestä emme lähde luultavasti kuin vanhainkotiin.

Mitään rikkaita ei sinällään olla, ihan duunareita vuorotyölisineen. Emme tupakoi, emme kapakoi, käymme harvoin ulkomailla, ostamme hyvin harkiten ja järkevästi. Ylitöitä on tehty, kun on saatu ja laitettu rahat sivuun. Netto huushollissa 4600 euroa lapsilisineen.

Mun mielestäni teidän ap pitäisi pystyä ostamaan asunto noilla tuloilla.

Eli elätte tosi tylsää elämää. Itse en suostuisi mistään hinnasta. Matkustamme paljon, nautimme ulkona hyvästä ruuasta ja viinistä. Lapsillamme (4) kalliit harrastukset, ruokakaupassa emme koskaan säästele. Joo ja asumme ASOssa. Kun lapset lähtee, lähdetään mekin, mutta mihin sitä ei voi tietää :) Niin uttotulot meillä noin 9000€/kk

-ap-[/quote]

Mulla on, ap, sulle ratkaisu! Ostakaa meidän kämppä, hyväkuntoinen lapsiperheen asunto :D 4h+k+s, mekin asuttiin siinä kolmen muksun kanssa mut nyt muutettiin pois pk-seudulta niin asunto on myynnissä.

Onks teillä ASP-tili?

t. 9[/quote]

Täällä on myös myynnissä pienempi rivitalokolmio. Espoosta ihan hyvältä alueelta lähellä Tapiolaa. Hinta noin 260 000 e. Tyydyttävä kunto. Helpot  naapurit.   Metroasemalle matkaa pari kolme km. Koulut ja liikuntamahdollisuudet  lähellä, rivitalo-aluetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuimme vuokralla vuoteen -98, ja ostimme asunnon. Kaksion, jonka remppasimme. Myimme sen parin vuoden päästä ja ostimme kolmion. Remppasimme. Sama taas neljän vuoden päästä, isompi rt-neliö. Sitten jäätiin paikoilleen.

Nykyinen asunto on ostettu viime syksynä, velaton rivarinpätkä 110 neliötä radan varressa, ja remppa taas käynnissä, tosin loppusuoralla. Meillä on tarkoitus ostaa vielä sijoitusasunto noin kolmen vuoden päästä, kunhan saadaan alkupääomaa taas kasaan. Meillä on velaton mökkikin, joka käynee vakuudeksi.

Mutta aloitettiin pienestä ja ihan ilman omaa pääomaa, appivanhempien lainatakauksella ja valtiontakauksella. Siitä sitten kämppä kerrallaan. Tästä nykyisestä emme lähde luultavasti kuin vanhainkotiin.

Mitään rikkaita ei sinällään olla, ihan duunareita vuorotyölisineen. Emme tupakoi, emme kapakoi, käymme harvoin ulkomailla, ostamme hyvin harkiten ja järkevästi. Ylitöitä on tehty, kun on saatu ja laitettu rahat sivuun. Netto huushollissa 4600 euroa lapsilisineen.

Mun mielestäni teidän ap pitäisi pystyä ostamaan asunto noilla tuloilla.

Eli elätte tosi tylsää elämää. Itse en suostuisi mistään hinnasta. Matkustamme paljon, nautimme ulkona hyvästä ruuasta ja viinistä. Lapsillamme (4) kalliit harrastukset, ruokakaupassa emme koskaan säästele. Joo ja asumme ASOssa. Kun lapset lähtee, lähdetään mekin, mutta mihin sitä ei voi tietää :) Niin uttotulot meillä noin 9000€/kk

Elämä on valintoja ja valinnat ovat kiinni siitä mitä kukin arvostaa. Joku toinen haluaa säästää itselleen ja lapsilleen, joku toinen laittaa menemään saman tien omaan ja vuokranantajan elämiseen. Toiselle toinen on parempi vaihtoehto, toiselle toinen.

En ymmärrä - PK-seudulla on vaikka kuinka paljon rivitaloja ja paritaloja reilusti alle 300 000 euron. Niitä voi saada myös alle 200 000 eurolla - silloin kyseessä voi olla esimerkiksi vuokratontti tms. Esimerkiksi Vantaalla on uudiskohteitakin, jotka ovat 200 000 - 250 000 euron haarukassa - ihan omakotitaloista lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on vaihtoehdot:

- asua Aso-rivarissa hyvällä sijainnilla (hakemus vetämään nyt, jotta pääsee muuttamaan 1-2v. kuluttua)

- rivari tai okt korvessa

- kerrostaloasunto hyvien kulkuyhteyksien varrelta

Neljäs vaihtoehto:

- sijoitusasunto jonka lainanhoitoon on varaa ja se vuokralle, itse muuttaa vuokralle isompaan asuntoon. Tätä mallia on useampi tuttuvaperhe käytänyt. Esim. tiedän Töölössä asuvan perheen joka lapsen syntymän yhteydessä pisti oman asuntonsa vuokralle ja vuokrasi itse läheltä isomman asunnon.

Olemme noin 30v, meillä on 300t asuntolainaa, bruttotulot reilu 8000e/kk. Kannattaa se laina ottaa, saahan sen asunnon sitten myytyä, jos ei jostain syystä pärjäisi. Laina on nyt edullista. Meillä lainan hoitokulut ovat noin 1000e/kk + vastike 350e. Ihan kivasti jää elämiseen. (Nettotulot reilu 5000e.)

Hih! Oikein kolmensadan tonnin lainoja, siitä on kauan kun tuollaiset summat riittivät tällä alueella perheasuntoon, nyt saa maksimissaan 70-luvulla rakennetun pienen kolmion, joka pitää räjäyttää sisäpuolelta raakapinnalle.

Vierailija kirjoitti:

Se remonttinainen vastaa: Olemme asuneet aina Helsingin Töölössä ja nyt Westendissä.  Kaikki  muutkin sijoitukset ovat pk-seudulla. Vapaa-ajanasunto ja kakkosasunto ovat merenranta-kaupungissa.  Parhaillaan etsitään Helsingistä kolmiota, saa olla vaikka remontoitava, niitä ne nuoremmat ostajat oikein kammoavat. Meillä on tiedossa myös osaava remonttifirma, tekee nopeasti Ikea-keittiöt. Tuo aloitteen ap kuulostaa vähän arkajalalle. Ei mitään saa jos ei uskalla.   Koko elämä on iso riski!!

Tuo ei oo k o k o totuus. ihmisillä on erilainen riskinhallintakyky. jo pelkästään henkisesti. pitäisi saada nukuttua eikä vain ahdistua korkojen noususta,Esim. toisilla on vanhemmista taustatuki jos tuloihin nähden iso lainaa ei saakaan maksetuksi ja vanhemmilta jo vakuudet lainalle, toiset on täysin omillaan.Ihmisillä on myös erilaiset neuvottelutaidot pankissa tiukoissa tilanteissa. Kannattaa myös muistaa että ylimitoitetuista lainoista on ihmisiä nytkin joutunut ongelmiin ja kun on tarkitus kartuttaa omaa varallisuutta niin ylivelkaantuminen olisi päinvastaista kuin tavoite.Lainan pitää olla realistinen ja järkevä.Sairastuessa tulot voi pudota 60 prosenttiin.jos ei jää hommasta plussalle niin voi ihan yhtä hyvin asua vuokralla

Mielestäni pitäisi olla valmius myydä asunto jos lainasta ei selviä tai lisätä tuloja tai ylipäätään valmis suunnitelma miten toimii korkojen noustessa tai tulojen laskiessa tai muun lainanhoitovaikeuden kohdatessa

Siis noin hyvät tulot ja ette uskalla ottaa 300 000e asuntolainaa. Teillä taitaa olla muut menot liian suuria. Elämä on valintoja.

Ja tuskin tuolla hinnalla edes saa kunnollista asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Toisen asuntoa teillä on varaa maksaa vuokrana mutta ei omaa?

Voin sanoa että kyllä kannatti aikoinaan uskaltaa ottaa asuntolainaa vaikka oli vielä opintolainatkin molemmilla. Välillä teki tiukkaa kun lapset (2) oli pieniä mutta hyvin selvittiin vaikka olin kotona.

On se kiva nyt 40+ olla velaton. Asumismenot 300e/kk.

Onneksi ei tarve asua helsingissä tms.

21v, 125 000e asuntolaina (sis. 14 000e ytiölainan), 82neliön rivari :)

Ok-talo (200 neliötä, 3v vanha) isolla omalla tontilla 30min ajomatkan päässä kehäkolmosesta. Hinta alle 300 000, siitä 50 000 oli omia säästöjä. Vastaava talo vuokratontilla, ja kolmasosalla tontin koostaan kehän sisäpuolella olisi maksanut yli 500 000e, eikä siinä ollut mielestämme mitään järkeä. Ei kaduta, eikä pois muuteta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoja isoja kerrostaloasuntoja Vantaalta tai Espoosta voisi löytyä siedettävällä hinnalla.

Vantaalta löytyy kivoja ja rauhallisia alueita, hintataso on vielä kohtuullinen. Mutta ymmärrän jos joku haluaa maksaa kolminkertaisen hinnan "osoitteesta", mä käytän rahani mieluummin matkusteluun ja muihin pikku nautintoihin.

statuksesta ei kannata maksaa mutta alueessa ja sijainnissa on kysesssä muutakin kuten alueen turvallisuus, kulkuyhteydet, matkoihin menevä aika,.säästö autottomuudesta

Minusta kuulostaa että tässä on enemmän ongelmana se, että ette halua ottaa lainaa tai maksaa asunnosta niin paljoa kuin markkinat ovat asuntojen hinnaksi asettaneet. Onhan se totta, että asuntojen hinnat ovat poskettomia tietyillä alueilla, mutta hinnat ovat juuri sitä luokkaa, mitä jotkut ovat siitä asunnosta valmiita maksamaan. 7000 euron bruttotuloista pitäisi kyllä riittää hyvin lainanmaksuun. Omia säästöjä teiltä löytyy se 25t€ ja lainaa olisitte halukkaita ottamaan max 250t€, niin kyllä tuollakin 275t€ saa jonkinlaisen asunnon pääkaupunkiseudun sisältä.

Stressitestejäkin on erilaisia. Jos otetaan 6 % vuosikoron ja 25 vuoden laina-ajan stressitesti eikä lainanhoito saa ylittää 40 % perheen nettotuloista ja oletetaan nettotuloiksenne 4500 euroa, jolloin lainanhoito saisi olla maksimissaan 1800 euroa. Tällä kaavalla maksimi lainan voisi asettaa korkeammallekin, ainakin 280 000 euroon. Jolloin asunnon ostohintakin voisi olla yli 300t€. Ja toki tämänhetkisellä korkotasolla 280 000 euron lainapääoma tarkoittaisi alle 1200 e/kk lainanhoitokuluja. 

Suosittelen että rohkeasti vaan sitä lainaa ottamaan ja pikkasen enemmän kuin olitte ajatelleet, teidän tuloilla kyllä kestää korkotasojen heilahtelutkin. 

Pitäisi olla puolueeton palvelu jossa ammattilainen laskisi minimi -ja maksimilainamäärät.Pankki ei tällainen ole koska myy rahaa.Pankki toisinaan tyrkyttää rahaa yli lainan tarpeen .Pankki ottaa pienemmän riskin myöntäessän lainan kuin lainanottaja ottaessaan sen, koska velallinen voi sotkea koko taloutensa mutta pankki vasta jos tekee paljon huonoja lainapäätöksiä tai monet lainat kaatuvat.

Olen jo pitkään haaveillut muuttamisesta metsään, asua luonnon keskellä. Se että ostaa mitä isompia ja kalliimpia asuntoja kertoo vain ihmisen typeryydestä olla osa oravanpyörää, haluta aina vain enemmän materiaa pönkittääkseen omaa egoa tai "palkitakseen" itsensä rahallisesta ja palkintokeskeisestä menestymisestä. Kohdistakaa sama halu harrastuksiin tai johonkin muuhun järkevään ja eläkää minimi kustanteisesti, huomaatte pian että elämänlaatu paranee. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole pitkällä kaavalla palkitsevaa, jälkimmäinen taas on. Terveisin Fiilinki.

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin elämässä on sellainen tilanne, että omistusasunnon ostaminen voisi tulla kyseeseen. Perheen palkansaajien bruttotulot vakituisista töistä ovat yhteensä n. 7000 euroa kuussa. Ajatuksena oli alunperin rivarikolmio kivalta alueelta Vantaa-Espoo-Helsinki akselilta mieluiten metro- tai junaradan varrelta (koska molemmat käyvät Helsingin keskustassa töissä). Melkoinen järkytys on iskenyt molempiin kun tajuttiin miten kalliita asunnot täällä oikeasti on. Lisäksi katselen ihan uusin silmin lähiseudun ihmisiä, jotka on ostanut rivitalo- tai omakotitalon: miten heillä on siihen varaa? Uskaltaako ihmiset oikeasti ottaa kolmensadantonnin lainoja rivitaloon? Itse en ainakaan halua sellaista taakkaa, vaan myös jättää varaa myös muulle elämiselle. Hieman tutkimme mahdollisuutta muuttaa kehyskuntiin, mutta työmatkoista tulisi liian hankalia (toinen tekee kolmivuorotyötä). Pääkaupunkiseudulta ei näillä näkymin voi poiskaan muuttaa töiden takia. Jatkamme siis vuokra-asumista toistaiseksi..

Mielenkiinnolla kysyisinkin, miten olette päätyneet tämänhetkiseen asumisratkaisuunne ja millainen se on?

Miksi omalla autolla ei voisi käydä kolmivuorotyössä Helsingin keskustassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin elämässä on sellainen tilanne, että omistusasunnon ostaminen voisi tulla kyseeseen. Perheen palkansaajien bruttotulot vakituisista töistä ovat yhteensä n. 7000 euroa kuussa. Ajatuksena oli alunperin rivarikolmio kivalta alueelta Vantaa-Espoo-Helsinki akselilta mieluiten metro- tai junaradan varrelta (koska molemmat käyvät Helsingin keskustassa töissä). Melkoinen järkytys on iskenyt molempiin kun tajuttiin miten kalliita asunnot täällä oikeasti on. Lisäksi katselen ihan uusin silmin lähiseudun ihmisiä, jotka on ostanut rivitalo- tai omakotitalon: miten heillä on siihen varaa? Uskaltaako ihmiset oikeasti ottaa kolmensadantonnin lainoja rivitaloon? Itse en ainakaan halua sellaista taakkaa, vaan myös jättää varaa myös muulle elämiselle. Hieman tutkimme mahdollisuutta muuttaa kehyskuntiin, mutta työmatkoista tulisi liian hankalia (toinen tekee kolmivuorotyötä). Pääkaupunkiseudulta ei näillä näkymin voi poiskaan muuttaa töiden takia. Jatkamme siis vuokra-asumista toistaiseksi..

Mielenkiinnolla kysyisinkin, miten olette päätyneet tämänhetkiseen asumisratkaisuunne ja millainen se on?

Miksi omalla autolla ei voisi käydä kolmivuorotyössä Helsingin keskustassa kehyskunnista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin elämässä on sellainen tilanne, että omistusasunnon ostaminen voisi tulla kyseeseen. Perheen palkansaajien bruttotulot vakituisista töistä ovat yhteensä n. 7000 euroa kuussa. Ajatuksena oli alunperin rivarikolmio kivalta alueelta Vantaa-Espoo-Helsinki akselilta mieluiten metro- tai junaradan varrelta (koska molemmat käyvät Helsingin keskustassa töissä). Melkoinen järkytys on iskenyt molempiin kun tajuttiin miten kalliita asunnot täällä oikeasti on. Lisäksi katselen ihan uusin silmin lähiseudun ihmisiä, jotka on ostanut rivitalo- tai omakotitalon: miten heillä on siihen varaa? Uskaltaako ihmiset oikeasti ottaa kolmensadantonnin lainoja rivitaloon? Itse en ainakaan halua sellaista taakkaa, vaan myös jättää varaa myös muulle elämiselle. Hieman tutkimme mahdollisuutta muuttaa kehyskuntiin, mutta työmatkoista tulisi liian hankalia (toinen tekee kolmivuorotyötä). Pääkaupunkiseudulta ei näillä näkymin voi poiskaan muuttaa töiden takia. Jatkamme siis vuokra-asumista toistaiseksi..

Mielenkiinnolla kysyisinkin, miten olette päätyneet tämänhetkiseen asumisratkaisuunne ja millainen se on?

Miksi omalla autolla ei voisi käydä kolmivuorotyössä Helsingin keskustassa kehyskunnista?parkkimaksujenko takia?

Aina kun käyn jonkun tutun luona pk-seudulla, niin kotiin palattua muistuu aina mieleen, ettei harmita yhtään, ettei tarvitse asua tuolla, kun molemmilla sellaiset työt, että voi asua toisessa kaupungissa.

Siis varmasti tuossa alueessa on oma viehätysvoimansa, mutta näin meidän näkökulmasta siellä ei ole kamalan paljon sellaista, jota ei olisi täällä kotikaupungissa.

Helsingissä monet radanvarren keskiluokan lähiöt ovat kamalan ankeita paikkoja. Itselle tulee lähinnä mieleen, että muuttaisi sellaiseen vain sen vuoksi, että joskus voisi päästä kiinni johonkin parempaan asuinpaikkaan. Maksamalla tietysti voi päästä hyväosaisten lähiöihin, jos tulot ja elämäntilanne antavat myöten. Monilla pk-seudun yläluokkaisillakin alueilla asumisen olosuhteet ovat melko vaatimattomat. Vanhoja asuntoja myydään törkyhinnoin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä teidän ammatit on kun töitä on vain ja ainoastaan Helsingissä?

Tää on kyllä taas niin tyhmä kysymys!

Voihan niitä alan töitä olla ympäri Suomea, mutta millä todennäkösyydellä tai varmuudella jostain perähikiältä saa molemmat aikuiset vakituisen työpaikan?

Minäkin asun Helsingissä ja olen alalla, jonka töitä on varmaan muuallakin, mutta miksi muuttaisin ns. huvikseen pois, kun nyt olen hyvässä firmassa hyvällä sopparilla.

Mennään vähän off topiciksi, mutta jos kyse on siitä, että joutuu tinkimään asumistasostaan JA olisi kuitenkin mahdollista muuttaa pois pääkaupunkiseudulta, niin ei se silloin ole mitään huvikseen muuttamista. Tiedän kaksi tuttavaperhettä, jotka ovat tehneet sen ratkaisun ja molemmissa tapauksissa asumistilanne parani merkittävästi. Tyyliin kerrostalokolmio lähiöstä vaihtui isoon omakotitaloon järven rannalla. Näissä tapauksissa molempien vanhempien työt oli helposti siirrettävissä ja lapset siinä iässä, että sosiaaliset ympyrätkin löytyivät helposti uudelta paikkakunnalta, eli ei tietenkään koske kaikkia, mutta on se mahdollista ja usein ihan fiksuakin.