Kasiluokkalainen tyttö on ollut koulukiusattu jo pitkään luokkalaistensa poikien toimesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, olin yhteydessä jo ala-asteella opettajaan asiasta, mutta asiaan ei tullut mitään parannusta. Opettajan mielestä tyttöni ei kannattaisi välittää tällaisesta. Ylä-asteelle siirryttäessä luokka ei juurikaan muuttunut, muutama uusi tuli mukaan. Viime vuonna puhuin luokanvalvojalle asiasta joka totesi että pojat on poikia, ja koska koulumenestys on hyvä, eikä poissaoloja ole, ei tarvitse olla huolissaan.

Mietin vain että mikä voi teinipoikien mielestä olla niin oksettavaa, että pitää tyttöäni jatkuvasti äänekkäästi karttaa...

Haluaisin auttaa tytärtäni parantamaan tilannettaan.

ap

Laita tytär harrastamaan nyrkkeilyä ja sitten vaan turpiin. Tämä konsti tepsi 50-60-luvuiila, kun itse ja tyttökaverini jouduimme kiusatuiksi. Päätimme, että seuraava huutelija saa köniin, ja sai , ja kiusaaminen loppui.

Jatkan vielä, että jälkeen päin kiusaajat siavat komentteja siitä noloudesta, että saivat likoilta turpiinsa.

En jaksa lukea kaikkia kommentteja mutta ongelma ei ole että "on liian fiksu".

Pojat ottaneet silmätikuksi ja yhdessä "repivät huumoria". Tyttöä auttaa se että näyttäisi poikien silmissä positiivisessa valossa. Eli onko se sitten kauneusihanteiden tavoittelua vai mitä.

Itse olin koulukiusattu läpi yläasteen ja vieläkin käsittelen ongelmia joita silloin tuli. Olin samanlainen "ei nätti tyttö".

Terv. 30-vuotias äiti.

Muakin kiusasi vain luokan pojat. Luokilla 3-6. Ehkä mulla ei ollut muodikkaimmat vaatteet yh-äiti ja vielä sairaseläkkeellä.

Äitini ei ymmärtänyt miten vakavaa kiusaaminen oli. Hän piti sitä harmittomana tyyliin "rakkaudesta ne hevosetkin potkii"

Opettajille en kertonut, vaikka varmasti huomasivat. Hyvin käänsivät aina selkänsä.

Yläasteelle tuli tietysti samalle luokalle suurinosa kiusaajista. Ajattelin et nyt riitti, en kestä tätä vielä 3-vuotta. Rupesin tappelemaan.

Löin kaikkia kiusaajiani, vaikka itseänikin sattui. Hammasta purren. Joskus mietin et vedän puukolla niitä, mutta kun joku järki sentään oli päässä tyydyin potkimaan, lyömään. Laukuilla tai muilla esineillä.

Lopputulos oli mitä halusin, kukaan ei tullut aukomaan päätään. Sain koviksen maineen, mut pääasia. Vihdoin rauhassa. En mitenkään kannata väkivaltaa. Puhumalla pitäisi asiat ratkaista. Mut en kadu pätkääkään et mitä tein. Ne paskat sai mitä tilasivat :)

Ei ole ihme, että Suomen asiat on päin persettä, kun normaaliin kehitysvaiheeseen kuuluvaan käytökseen pitää valjastaa puolet Suomen viranomaisista, poliisia myöten.

Onko teillä oikeasti pää noin syvällä omassa perseessänne?

Hyi, jouduin itse saman kohteeksi yläasteella. Kiusaaminen oli haukkumista, ja siinä oli seksuaalisen häirinnän piirteitä. Siihen onneksi puututtiin tehokkaasti, ja minut otettiin vakavasti. 

Pojat on poikia -argumentti on vastenmielinen. Erivapauksia häiriökäyttäytymiseen ei saa antaa kenellekään sukupuolen perusteella. 

Jos luokanvalvoja ei ota asiaa vakavasti, ilmoita rehtorille tai/ja kuraattorille. Ole selkeäsanainen ja ilmoita, että luokanvalvoja ei ole yhteistyöhaluinen. Väläyttele mahdollisuutta viedä asia eteenpäin, jos siihen ei tule muutosta. 

Minuakin hikuteltiin, haukuttiin oudoksi hissukaksi ja heiteltiin paperipalloilla ja kumeilla päähän tunneilla. Kun kerroin asiasta sanottiin vaan että 'no pojat vaan osottaa kiinnostustaan vähän kiusoittelemalla' -.-

Annas kun arvaan, tyttö menee lukioon ja pojat pinttikselle. Tulevat sitten tytön lääkärinvastaanotolle mielenterveysongelmiensa ja maksakirroosinsa kanssa jahka aika kuluu. Kukas se viimeeksi nauraakaan?

Palstamammat ovat itse koulukiusaajia pahempia, mutta mitäs pienistä.

EIkö tuo voi tuhota tytön itsetunnon miesasioiden suhteen loppuiäksi? Voi jäädä vanhaksipiiaksi tai on parisuhteessa jonkun mitätöijän kanssa.

Mutta mitkä sitten on ominaisuuksia tytöissä joita juuri pojat vihaavat?

Vierailija kirjoitti:

Tytöt sitävastoin ovat olleet ihan mukavia. Eivät mitään bestiksiä, mutta asiallisia. Eivät hauku tai nimittele tyttöäni, eivät edes juorua tms. Ottavat porukkaansa koulussa vaikkeivät kaveeraakkaan vapaa-ajalla. Pojat taas haukkuvat tyttöä aivan armotta. Jos joutuvat viereen, huutavat hyi saatana! Tyttö on poikien mielestä tyhmä ( ka 8.8), ruma, läski ja nolo.

Tyttö on ihan tavallisen näköknen, ehkä hiukan pyöreä, muttei edes luokkansa suurin/pisin tyttö. Tyttö ei meikkaa kuten muut tytöt, mutta huolehtii kyllä hygieniastaan.

Harrastusryhmässä, jossa käy, kaikki muut ovat poikia. Siellä ei mitään ongelmaa ole, vaan kaikki puhuvat tytölleni normaalisti.

Mistä ihmeestä tässä voi olla kyse?

Hoidatte tuon nyt kuntoon! Asia täytyy saada selvitettyä. Jos koulu vähättelee, järeämmät keinot käyttöön (en tarkoita oman käden oikeutta sitten).

Minun tilanteeni oli sama. Jostain syystä pojat ovat aina kiusanneet. Ala-asteelta lukioon saakka olen kuullut noita "ruma", "läski", "hyi v*ttu" -kommentteja. Näin omasta mielestäni en ole ollut mitenkään erityisen ruma tai lihava. Moni muu oli noita edellä mainittuja, mutta enpä kuullut näille vttuiltavan. Ja tämä on jättänyt minuun pysyvän jäljen. En osaa uskoa vielä näin 32-vuotiaanakaan, että vastakkaisen sukupuolen edustajat voisivat minusta muuta ajatella kuin noin, miten kouluaikoina ajattelivat. Ja en todellakaan tiedä, mikä minussa poikia provosoi. Nyt käyn terapiassa ja koitan opetella arvostamaan itseäni. Ja löytää uskon siihen, että joku mies minua voisi rakastaa.

Eli älkää vaan antako tilanteen jatkua tai tyttö jää ikuisesti rikkinäiseksi.

Mulla oli aikanaan sama tilanne koulussa. 60 poikaa kiusasivat päivittäin haukkumalla rumaksi huoraksi.

Selvisin, mutta minulle puhkesi epävakaa persoonallisuushäiriö sekä kärsin masennuksesta ja ajoittaisesta unettomuudesta. Koen myös jonkinlaista syväö vihaa vielä vuosien jälkeen.

Harmi vain, että minusta kasvoi aika kaunis. Suhtaudun edelleen kalsasti miehiin ja halveksun naisia. Pojat on poikia on kuultu ja nähty.

En luota nykyään oikein kehenkään. Pidän poikia ja miehiä esineinä ja saastana. Heillä on tietty käyttöarvo.

Humalassa ollessani haukun kumppaneitani. Parisuhteet ovat hankalia.

Siis mitä dillejä siinä luokassa on?!

Kuulostaa siltä että pojat on jotenkin jälkeenjääneitä. Kyllä vielä kolmannella menisi jotenkuten läpi, että pelätään tytöbakteereja tj, mutta että kasilla!

Vierailija kirjoitti:

Minuakin hikuteltiin, haukuttiin oudoksi hissukaksi ja heiteltiin paperipalloilla ja kumeilla päähän tunneilla. Kun kerroin asiasta sanottiin vaan että 'no pojat vaan osottaa kiinnostustaan vähän kiusoittelemalla' -.-

Minulle sanottiin, että pojat kiusaavat kun olen nätti. Ai, haukkuvat vai rumaksi?

Nykyään lyttään niistä jokaisen, joka jotain typerää yrittää.

Miehet eivät kestä älykkäitä naisia!

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä dillejä siinä luokassa on?!

Kuulostaa siltä että pojat on jotenkin jälkeenjääneitä. Kyllä vielä kolmannella menisi jotenkuten läpi, että pelätään tytöbakteereja tj, mutta että kasilla!

Ei pelätä tyttöbakteereja. Tuo karttaminen koski vain aloittajan tytärtä.

Joo, mua kiusattiin myös. Luulin itsekin, että olen ruma ja inhottava (aina ollut). Kun katson vanhoja kuvia, niissä on ihan täydellisen kaunis lapsi pitkine vaaleine hiuksineen ja surullisine silmineen. Keskiarvo koulussa oli yli 9, ei aina luokan paras, mutta vähintään toiseksi paras. En ollut pinko ja päntännyt, koulu oli siltä osin vähän liiankin helppoa.

Ylempien luokkien pojat jahtasivat ja kourivat tiedätte kyllä mistä. Heidän luokkatoverinsa tytöt (kateellisina?) tönivät ja haukkuivat. Monet muut olivat kuin eivät olisi nähneetkään minua, eivät puhuneet koskaan eivätkä ottaneet mukaan mihinkään. Uskoisin, että johtui ryhmän paineista.

Kerroin vanhemmille kotona kiusaamisesta, käskivät olla vain kuin ei mitään, että kyllä kiusaaminen aikanaan loppuu ja että kiusatussakin on aina jotain vikaa, mikä aiheuttaa kiusaamisen. Ei se loppunut, aloin vain hävetä sitä enkä kertonut enää kellekään. Kiusaaminen ja siitä vaikeneminen jatkui vuosia, oli paha olla ja kouluun kamala mennä. Oireilin moni tavoin, kukaan ei "huomannut".

En luota ihmisiin, varsinkaan miehiin. Välit vanhempiin ovat katkenneet aikoja sitten. Pelkään omien lapsieni puolesta, kun he käyvät nyt koulua. Olen koittanut kasvattaa heitä niin, että vastustavat kaikkea kiusaamista, ja antaa kaikki mahdolliset aseet ja keinot pärjätä - ja että he myös voisivat aina kertoa murheensa kotona.

Jos kuulen, että lapsiani kiusataan (tai yleensä) ketään, puutun siihen heti enkä kaihda mitään keinoja. Kiusaaminen tuhoaa lapsuuden. Siinä iässä, kun käydään koulua, kuuluu saada oppia turvallisessa ilmapiirissä sosiaalisia suhteita, leikkiä ja kasvaa rauhassa. Jos suljetaan ulkopuolelle, loukataan fyysisesti ja psyykkisesti vuosia ja jätetään kotonakin asioitten kanssa yksin, tapahtuu jotain muuta.

Miksi opettajat ja vanhemmat vaativat kiusattuja olemaan pikku gandheja ja syyllistävät heidät tilanteestaan samalla kun kiusaajat saavat päänsilityksiä? Miksi lasten odotetaan kykenevän siihen mihin aikuiset eivät pysty?

Kiva koulu kasvattaa - kovan kuoren ja surullisen nuoren.

Mä olisin ollu helvetin tyytyväinen jos luokan pojat olis karttanu mua ku ruttoa. Sitävastoin mua kourittiin väkisin ja jälkeenpäin huoriteltiin.

Miehetovatkäyttötavaraa kirjoitti:

Mulla oli aikanaan sama tilanne koulussa. 60 poikaa kiusasivat päivittäin haukkumalla rumaksi huoraksi.

Selvisin, mutta minulle puhkesi epävakaa persoonallisuushäiriö sekä kärsin masennuksesta ja ajoittaisesta unettomuudesta. Koen myös jonkinlaista syväö vihaa vielä vuosien jälkeen.

Harmi vain, että minusta kasvoi aika kaunis. Suhtaudun edelleen kalsasti miehiin ja halveksun naisia. Pojat on poikia on kuultu ja nähty.

En luota nykyään oikein kehenkään. Pidän poikia ja miehiä esineinä ja saastana. Heillä on tietty käyttöarvo.

Humalassa ollessani haukun kumppaneitani. Parisuhteet ovat hankalia.

Kerrotaas nyt vielä, että pahimmat ajat selvisin kun mietin raakoja kostofantasioita...no en toteuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin ollu helvetin tyytyväinen jos luokan pojat olis karttanu mua ku ruttoa. Sitävastoin mua kourittiin väkisin ja jälkeenpäin huoriteltiin.

Otan osaa, karmea kokemus varmasti!

Siltikään yksi kiusaamisen muoto ei tee tyhjäksi toista.