Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin perinteisen naisen
20.08.2016 |
Joka tekisi ruokaa kun tulen töistä tai olisi jo ehtinyt tehdä, tekisi kaikki naisten työt ja minä sitten miesten. Olisi sängyssä vähän kokematon, saisin opettaa. Osaisi tehdä hyvää ruokaa ja pitää kodin siistinä, huolehtisi ulkonäöstään, ja olisi vähän alistuva muttei yhtään liikaa. Eli sanoisi mielipiteensä eikä mielistelisi mutta pyrkisi olemaan miellyttävä eikä nalkuttaisi.
Maksaisin kaiken.
Onko tällaisia? Toki olettaisin naisella olevan jonkun tason koulutus tai ainakin kiinnostus uutta tietoa tai jotakin tieteen alaa kohtaan. Saisi myös tehdä töitä, mutta niin että olisi minun. Siis, että ei olisi pois kun olen kotona.
En ole vaimonhakkaaja vaan haluaisin vaan tällaisen liiton.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni on suhde, jossa minä teen kaikki kotityöt ja huolehdin miehestä. Mies käy töissä ja luonnollisesti maksaa kaiken, töiden jälkeen hän rentoutuu ja minä järjestän hänelle mukavan illan. Emme riitele. Käyn harvoin missään ilman miestäni. Seksiä on aina kun mies tahtoo. En tiedä olenko alistuva, mutta haluan miellyttää miestäni. Teen kaiken mitä mies pyytää. Mies on kiltti, huolehtii minusta, järjestää yllätyksiä ja ostaa lahjoja. Mieheni ei ole väkivaltainen, ei koskaan huuda tai ole ilkeä. Olen nätti, hoikka nainen, ihan fiksukin. Opiskelin yliopistossa kun tapasin mieheni, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut luomaan uraa tai menestymään työelämässä. Ja ihan suomalainen nainen olen, mutta en yhtään itsenäinen tai omapäinen. Minusta on ihanaa olla mieheni vaimo, että mies "omistaa" minut, eikä minun tarvitse murehtia mistään. Meidän on hyvä yhdessä, emmekä tietoisesti tällaista suhdetta halunneet, mutta tällaiseksi suhteemme on vuosien varrella muotoutunut.
Oletkin sitten ainut joka ei tiedä oletko alistuva. Kaikille muille on selvää että olet. Miksi luulet olevasi fiksu?
Mielestäni siinä on eroa onko ihminen alistuva vai haluaako ihminen miellyttää rakastamaansa ihmistä. Teen kaiken mieheni puolesta, koska itse haluan, en pakotettuna. Mies haluaa olla hyvä minulle, minä hänelle. Se on vastavuoroisuutta, toisen huomioimista, ei alistumista.
Ja miksi en olisi fiksu? Parisuhteeni takiako? Aika ahdasmielistä ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvitella, että ap haluaisi nuoremman naisen (ei ennestään lapsia, ei vaativaa uraa, muutenkin varmaan oman ikäiset naiset ovat oman elämänsä suunnan päättäneet). Joten otetaan esimerkiksi 10 vuotta nuorempi nainen. Siihen vaikka kolme lasta 5-7 vuoden sisällä. Pikkulapsi- ja alakouluaikaanhan vaimolla on kädet täynnä, mutta mitä vanhemmaksi lapset kasvaa, sitä itsenäisempiä ne ovat.
Lapset lentää pesästä noin 20 vuoden kuluttua, silloin ap on yli 55 ja vaimo yli 45. Milläs se vaimo päivä täyttää, 20 vuodessa on ehditty talo puunata miljoona kertaa ja sisustuskin vaihdettu useamman kerran. Vaimolla onkin aikaa kodin ulkopuolisille harrastuksille samalla kun mies lähestyy eläkeikää. Tuleeko vaimosta sitten ap omaishoitaja? Mill tavalla ap turvaa tämän? Entäs jos ap loukkaantuu ja on työkyvytön, miten parikymmentä vuotta kotona ollut nainen saa mitään töitä tai ainakaan töitä mikä kattaa totutun elintason?
Vaikka talo olisikin naisen nimissä, se ei välttämättä menekään kaupaksi tai pitää myydä alihintaan? Entäs jos tulee taloudellista epävarmuutta ja tarvitaan kahdet tulot, mitäs sitten?
Vaimolle pitäisi hoitaa eläkekertymä, lisäksi säästöjä riittävästi ja naisellekin joka kuukausi (ruokarahan lisäksi) rahaa. Ei taida apn elintaso kuitenkaan kattaa tätä kaikkea.
veikkaan, että jos joku nainen tähän loveen lankeaisi, niin lupauksista huolimatta alkaisi apn piheys vaivaamaan. Tiedätkö paljonko laadukas kotiruoka (huom kaksi lämmintä ruokaa/pv), kasvavat lapset vaatteineen, leluineen, harrastusmaksuineen, lääkärikuluineen oikeasti maksaa?
Minulle tulee vaikutelma, että ap haluaisi 50-luvun kotirouva elämäänsä ennen kuin "feminismi pakotti naiset töihin" eikä ymmärrä, että naisten lisääntynyt työnteko oli sekä naisten oman halun että taloudellisten syiden seuraus.
No en kyllä alkaisi kenenkään isäpuoleksi jos lapsella on oma isä elossa. Mielestäni biologiset vanhemmat kasvattaa lapset ellei toisin sovita. En kokisi tarpeelliseksi puuttua minulle tuntemattoman lapsen elämään, muuta kuin ehkä tutustua häneen ja mahdollistaa materia olettaen että rakastuisin hänen äitiinsä. Siksi kysyin taustoja, kun en halua mitään mt-eksää ovelleni, vaikka ajatus pelastaa nainen pulasta onkin ritarillinen. Tässäkin on siis joustovaraa. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi lapsia, omia tai naisen, varsinaisesti osaksi systeemiä jossa nainen olisi hieman alistuva. En siis haluaisi alistuvia lapsia. Sellaisella kasvatuksella ei saada menestyjiä. "Perheen pää" rooli koskisi parisuhdetta. Lapsille saisi puolestani olla suurempana auktoriteettina vaikka äiti. En siis tarvitse enkä halua mitään hiirulaisperhettä.
Ja eksät saattoi valittaa vaikka siitä että syön ei-luomua tai pidän liikaa meteliä kun lähden aamulla lenkille, tai siitä etten halua heidän koiria toimistolle yms yms. Ylsi sai kilarit kun en suostunut majoittamaan hänen mtnarkkijuoppoa veljeään.
Ap
Mielestäni aloittajalle ei ole edes suututtu, vaan yritetty huomauttaa, että apn unelma on aika naivi. Halutaan älykäs ja maailmasta kiinnostunut nainen, joka kuitenkin haluaa jäädä pariksikymmeneksi vuodeksi kotiin siivoamaan ja alistumaan aplle sängyssä. Älykkäät naiset tietävät mitä haluavat ja osaavat vaatia arvoistansa kohtelua (toki osa naisista haluaa kotirouviksi eikä siinä ole mitään pahaa). Mutta ap ei esimerkiksi ymmärrä ettei pienten lasten kanssa kerkiä tai jaksa seurata maailman tapahtumia niin että niistä jaksaa tai pystyy päivällispöydässä apn kanssa kattavasti keskustelemaan. Elämä rajoittuu nopeasti kotiin (koska hei, harrastuksia sallitaan juuri ja juuri) ja elämä pyörii perhekerhon, ulkovaatteiden vedenpitävyyden, puuronkeiton ja leikkimisen ympärillä. Pienten lasten kanssa ei aina ehdi edes syömään, saati näpräämään hiuksia apn mielihyväksi.
edelliset naiset ovat huomautelleet ja nalkuttaneet, tästä voimme tulkita ettei ap pahemmin kotona rikkaa ristiin laita. Tekee kyllä mielellään "miesten työt", mutta mitä niitä nyt vaikkapa taajamassa olevassa omakotitalossa on? Auton renkaiden vaihto 2 kertaa vuodessa, muuten auto varmaan viedään korjaamolle. Lumenluontikin alkaa nykyään olla kahden viikon homma, muuten on sula maa. Talossa on tietty ylläpitotöitä, mutta uudessakin talossa niiden väli on 5-10 vuotta. Puutarhakin varmaan jäisi vaimolle, koska kotonahan se on ja hei kukat on naisten alaa.
Rahanhan ap oli tuomassa taloon kunnes paljasti, että olisi armollisesti valmis jopa valtaosan ruokakuluista maksamaan. Pihi kun on. Ihan varmasti alkaisi naputus liian kalleista lastenvaatteista ja ruokalaskusta.
Mutta ap siinä vaiheessa kun nainen lapsineen muuttaa saman katon alle kanssasi, teistä tulee uusioperhe! Et sinä voi perheen toisena aikuisena ulkoistaa itseäsi lapsen elämästä vaan kaikissa päätöksissä joudut huomioimaan sen lapsenkin, vaikkei se olekaan sinun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ap ihanalta! Arvostan itse kuvailemiasi asioita, pidän ns. naisten töistä, koska ne vain sujuvat minulta paremmin kuin miesten työt. Koen tasa-arvoksi sen että kumpikin tekee mikä parhaiten luonnistuu. Omistushaluisuutesikin kiehtoo jostakin syystä, haluankin olla mieheni oma. Toki tietty itsenäisyys on itselleni tärkeää. Ja vielä tuo dominoivuus lakanoissa, ihanaa! Harmi etten ole kaltaistasi miestä löytänyt!
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni aloittajalle ei ole edes suututtu, vaan yritetty huomauttaa, että apn unelma on aika naivi. Halutaan älykäs ja maailmasta kiinnostunut nainen, joka kuitenkin haluaa jäädä pariksikymmeneksi vuodeksi kotiin siivoamaan ja alistumaan aplle sängyssä. Älykkäät naiset tietävät mitä haluavat ja osaavat vaatia arvoistansa kohtelua (toki osa naisista haluaa kotirouviksi eikä siinä ole mitään pahaa). Mutta ap ei esimerkiksi ymmärrä ettei pienten lasten kanssa kerkiä tai jaksa seurata maailman tapahtumia niin että niistä jaksaa tai pystyy päivällispöydässä apn kanssa kattavasti keskustelemaan. Elämä rajoittuu nopeasti kotiin (koska hei, harrastuksia sallitaan juuri ja juuri) ja elämä pyörii perhekerhon, ulkovaatteiden vedenpitävyyden, puuronkeiton ja leikkimisen ympärillä. Pienten lasten kanssa ei aina ehdi edes syömään, saati näpräämään hiuksia apn mielihyväksi.
edelliset naiset ovat huomautelleet ja nalkuttaneet, tästä voimme tulkita ettei ap pahemmin kotona rikkaa ristiin laita. Tekee kyllä mielellään "miesten työt", mutta mitä niitä nyt vaikkapa taajamassa olevassa omakotitalossa on? Auton renkaiden vaihto 2 kertaa vuodessa, muuten auto varmaan viedään korjaamolle. Lumenluontikin alkaa nykyään olla kahden viikon homma, muuten on sula maa. Talossa on tietty ylläpitotöitä, mutta uudessakin talossa niiden väli on 5-10 vuotta. Puutarhakin varmaan jäisi vaimolle, koska kotonahan se on ja hei kukat on naisten alaa.
Rahanhan ap oli tuomassa taloon kunnes paljasti, että olisi armollisesti valmis jopa valtaosan ruokakuluista maksamaan. Pihi kun on. Ihan varmasti alkaisi naputus liian kalleista lastenvaatteista ja ruokalaskusta.
Perinteinen mies tuo kaiken rahan kotiin ja nainen päättää sitten, miten sillä rahalla hankitaan tarvittavat ruuat, vaatteet jne. Siinähän se vaimon taloudenpito aikanaan punnittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni joka ymmärtää aloittajan toiveita kuvailee juurikin tuota perinteistä työnjakoa (mis tuo rahaa ja nainen tekee kotityöt) toiveissaan tai omassa parisuhteessaan. Eikä siinä mitään, minustakin hommat pitää jakaa taipumusten ja mieltymysten ja yhteisen hyvän ja molempien hyvinvoinnin nimissä eikä viivottimella kirjoista opitun tasa-arvokäsityksen perusteella.
Mutta ihanko oikeasti kaikki nuo muutkin asiat olisivat teille ihan fine? Mies kertoo olevansa omistushaluinen ja pihi (samalla kun te olette hänen rahojensa varassa), edellyttää teidän olevan huoliteltuja pikkuvauvan äitinäkin, haluaa että olette alistuvaisia ja tahtoo estoisen sänkykumppanin jota voi sitten "opettaa"? Pitää erityisenä mainitsemisen arvoisena "etuna" sitä ettei lyö?
Kuvaavatko nämä tosiaan teitä aloittajaa ymmärtäviä naisia ja olisiko tuo teille ihan ok?
Niin, no. Myös rahan perässä juoksevat, kunnianhimottomat ja laiskat naiset voivat kommentoida tänne. Ja mitä sitä kieltämään, heitäkin on. Kuten miehiäkin. Eivät he anna noiden pikkuseikkojen pilata päiväuniaan siitä, että joku elättää.
Tällaistahan naista ap on juuri hakemassa. Ei hän muuten lesoilisi rahalla.
Mietinkin tätä. En lukenut koko ketjua. Millä lihaksilla aloittaja siis aikoo elättinsä elättää? Kun kenenkään työpaikka ei ole varma ja firmoja menee nurin. Mitäs sitten kun aloittaja jää peruspäivärahalle? Silloin hän pettää lupauksensa, vaimo ottaa eron ja puolet omaisuudesta. Toivottavasti aloittaja ei sitten valita.
On muutakin omaisuutta kuin ansiotyö. Jos firma kaatuisi en siitä uppoaisi. Ihan hyvin säästöä ja sijoituksia, ja voisin sen talon naiselle luvata "vakuudeksi" jos haluaisin eron. Yleensä en markkinoi itseäni rahalla irl. Ehkä on aloitettava.
Ja eksiä minulla on hyvin vähän. En edes tiedä voiko heitä eksiksi sanoa kun suhde on kaatunut alle vuodessa. Ovat valittaneet milloin mistäkin ja olleet muutenkin dramaattisia ja käyttäytyneet kaikin puolin epäviehättävästi. En itse esimerkiksi huuda, niin en myöskään koe olevani velvoitettu sellaista kuuntelemaan.
Ap
En ihmettele että suhteesi kaatuivat. Ja se ei johtunut eksistäsi. Se omaisuutesi muuten hupenee nopeasti kun kunnon tuloja ei ole. Eikä sinulla sitä rahaa niin paljon edes ole. En ihmettelisi tippaakaan vaikka olisit tosielämässä puolityötön tuurijuoppo. Niitä on ollut suurin osa tuntemistani "rikkaista yrittäjistä".
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä alkaisi kenenkään isäpuoleksi jos lapsella on oma isä elossa. Mielestäni biologiset vanhemmat kasvattaa lapset ellei toisin sovita. En kokisi tarpeelliseksi puuttua minulle tuntemattoman lapsen elämään, muuta kuin ehkä tutustua häneen ja mahdollistaa materia olettaen että rakastuisin hänen äitiinsä. Siksi kysyin taustoja, kun en halua mitään mt-eksää ovelleni, vaikka ajatus pelastaa nainen pulasta onkin ritarillinen. Tässäkin on siis joustovaraa. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi lapsia, omia tai naisen, varsinaisesti osaksi systeemiä jossa nainen olisi hieman alistuva. En siis haluaisi alistuvia lapsia. Sellaisella kasvatuksella ei saada menestyjiä. "Perheen pää" rooli koskisi parisuhdetta. Lapsille saisi puolestani olla suurempana auktoriteettina vaikka äiti. En siis tarvitse enkä halua mitään hiirulaisperhettä.
Ja eksät saattoi valittaa vaikka siitä että syön ei-luomua tai pidän liikaa meteliä kun lähden aamulla lenkille, tai siitä etten halua heidän koiria toimistolle yms yms. Ylsi sai kilarit kun en suostunut majoittamaan hänen mtnarkkijuoppoa veljeään.
Ap
Et taida olla ihan niitä penaalin terävimpiä kyniä, AP? Olet tässäkin ketjussa jo hyvää vauhtia kalastelemassa treffejä yh-äidin kanssa. Jos tämä kyseinen ihminen osoittautuu hakemaksesi ihannevaimoksi ja teistä tulee pari, niin silloin olet automaattisesti vaimosi lapsen isäpuoli! Tuskin kukaan nainen on halukas luopumaan oman lapsensa huoltajuudesta sen takia, että uusi puoliso tykkäisi mieluummin olla naisen kanssa ihan kahdestaan. Jos otat yh-äidin, sinun on oltava valmis ottamaan myös hänen lapsensa osaksi perhettänne. Onko sinussa miestä siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni on suhde, jossa minä teen kaikki kotityöt ja huolehdin miehestä. Mies käy töissä ja luonnollisesti maksaa kaiken, töiden jälkeen hän rentoutuu ja minä järjestän hänelle mukavan illan. Emme riitele. Käyn harvoin missään ilman miestäni. Seksiä on aina kun mies tahtoo. En tiedä olenko alistuva, mutta haluan miellyttää miestäni. Teen kaiken mitä mies pyytää. Mies on kiltti, huolehtii minusta, järjestää yllätyksiä ja ostaa lahjoja. Mieheni ei ole väkivaltainen, ei koskaan huuda tai ole ilkeä. Olen nätti, hoikka nainen, ihan fiksukin. Opiskelin yliopistossa kun tapasin mieheni, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut luomaan uraa tai menestymään työelämässä. Ja ihan suomalainen nainen olen, mutta en yhtään itsenäinen tai omapäinen. Minusta on ihanaa olla mieheni vaimo, että mies "omistaa" minut, eikä minun tarvitse murehtia mistään. Meidän on hyvä yhdessä, emmekä tietoisesti tällaista suhdetta halunneet, mutta tällaiseksi suhteemme on vuosien varrella muotoutunut.
Oletkin sitten ainut joka ei tiedä oletko alistuva. Kaikille muille on selvää että olet. Miksi luulet olevasi fiksu?
Mielestäni siinä on eroa onko ihminen alistuva vai haluaako ihminen miellyttää rakastamaansa ihmistä. Teen kaiken mieheni puolesta, koska itse haluan, en pakotettuna. Mies haluaa olla hyvä minulle, minä hänelle. Se on vastavuoroisuutta, toisen huomioimista, ei alistumista.
Ja miksi en olisi fiksu? Parisuhteeni takiako? Aika ahdasmielistä ajattelua.
Et siis osaa selittää miksi olisit fiksu. Sinusta minun pitäisi jotenkin todistaa että et ole, vaikka sinä ensin esitit väitteen että olet.
Alistuva muuten alistuu vapaaehtoisesti, pitää siitä ja ajattelee haluavansa sitä. Mutta nyt sitten ilmeisesti tiedät kuitenkin että ET ole alistuva vaikka aiemmin et tiennyt. Olet aika tuuliviiri.
Minulle tuo olisi kyllä unelma. Työt stressaavat minua ihan mahdottomasti, mutta olen hyvä kokki ja pidän pitää huolta miehestäni ja kodista. Olisi hienoa saada "palkkaa" siitä, miten hyvä vaimo olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi demonisoitte ap:n? Moni teistä on juuri tuollainen nainen, tosin huomattavasti huonommin "eduin". Raadatte töissä, raadatte kotona, nalkutatte miehillenne, olette elähtäneitä. Mutta kun on vaan niin ihanaa olla itsenäinen koska sellainen nyt vaan kuuluu olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on eroa, haluaako nimenomaan ensisijaisesti ihmisen, joka suostuu täyttämään kaiken näköisiä pikkutarkkoja rooliodotuksia parisuhteessa, vai haluaako puolisokseen jonkun tietyn ihmisen tämän itsensä takia, ja sitten yhdessä todetaankin tuollainen "perinteinen" roolijako meille sopivaksi. Jälkimmäinen tilanne saattaa johtaa monelta osin aloittajan toivomaan tilanteeseen, mutta aivan eri lähtökohdista - terveemmistä sellaisista.
En usko että tuolla asenteella noin vain löytää hyvää ja lämmintä ihmissuhdetta. Siinä kun pitäisi tulla ihan ensin se ihminen ja rakkaus häneen.
t. 218
En näe mitään eroa noissa. Jälkimmäisessä tapauksessa se alistaja vain odottaa niiden pikkutarkkojen odotustensa kertomisen kanssa, kunnes toinen on hymyillen luvannut alistua määräiltäväksi.
Aina varmasti ei olekaan eroa. Mutta silloin minusta tilanne on erilainen, jos kumpikin on täysin aidosti valmis hyväksymään muunkin laisia työnjakoja kuin tuon "perinteisen", jos kummankin lähtökohta on se, että tämän ihmisen kanssa haluan olla ja yhdessä etsiä meille hyvän tavan elää enkä vain toteuttaa omaa fantasiaani. Meillä välillä minä olen tienannut ja mies on tehnyt kotityöt ja vähän jopa hemmotellut iltaisin väsynyttä vaimoa, välillä on ollut minun vuoroni kun tilanteet ovat muuttuneet ja työelämä on yllättänyt. Kummassakaan tilanteessa toista ei ole rooliinsa alistettu ja muutkin ratkaisut olisivat olleet ok, ensisijaisesti haluamme vain olla yhdessä niin, että molemmilla on hyvä.
Mutta se on kyllä totta, että tuota aloittajan kaipaamaa alistuvaisuutta ei minun tarkoittamissani tilanteissa ole, eikä tuollaisia kummallisia toiveita estoisesta opetettavasta sänkykumppanista yms. Minä puhuin oikeastaan vain siitä, että monenlaiset tulonteko/kotityöjakomallit voivat olla ihan ok jos lähtökohta on terveellä pohjalla. Minusta se ei sitä aloittajan kriteereillä voi olla, mutta ilmeisesti moni tässäkin ketjussa on eri mieltä.
No nyt kuvaat ihan normaalia parisuhdetta, et mitään erityistä. Normaalissa suhteessa ne roolit vaihtuvat koko ajan. Aloitus käsittelee jotain ihan muuta eikä tarinasi varsinaisesti liity tähän mitenkään. On muutenkin hölmöä antaa oma parisuhde esimerkiksi keskustelussa. Mitä muut siihen voivat kommentoida, jos kuitenkin ovat eri kannalla kuin mihin itse asetut keskustelun aiheen suhteen? Voit ladella loputtomiin faktoja omasta suhteestasi, muut voivat yrittää kommentoida ja lopulta selviät kaikesta sanomalla: "Et tiedä meidän suhteestamme mitään :)"
Mä kuvasin ihan samaa tilannetta alun perinkin viestissäni, mutta paljon lyhyemmin ja selkeästi liian epätarkasti, koska esimerkiksi sinä et ymmärtänyt. Pointti oli siinä, ettei "perinteinen" työnjako minusta itsessään ole paha, mutta sillä on paljon väliä, miten tilanteeseen päädytään. Normaalssa parisuhteessa roolit voivat muuttua koko ajan, vähän tai ei kovinkaan paljoa - missään ei määritellä, että rooleja tulisi vaihtaa tietyin väliajoin. Olennaista lienee, onko kumpikin aidosti tyytyväinen ja onko se puoliso kuitenkin arvokas ensisijaisesti omana itsenään myös, vaikka tulisi tarvetta muuttaa työnjakoa.
Olen pahoillani jos koet omakohtaiset esimerkit hankaliksi (niitä käytetään usein tämän tyyppisessä keskustelussa havainnolistamaan ja konkretisoimaan sitä mitä yritetään sanoa, ei niinkään siinä mielessä että olisi tarkoitus järjestää huutoäänestys siitä onko nyt vaikka meidän suhteemme sinusta normaali vai ei). Itseasiassa minusta esimerkki näyttää nimenomaan olleen ihan tarpeellinen, koska tunnuit ymmärtävän paremmin sen avulla mitä tarkoitin. Alkuperäinen suppea ja aika abstrakti vastaukseni oli selkeästi liian tulkinnan varainen.
Pahoittelen, en jaksanut nyt lukea viestiäsi. En jaksa tämän enempää vatvoa parisuhdettasi, tee sille oma tarapiaketju jos haluat.
:D No sen tosiaan huomaa ettet ole jaksanut, et tainnut jaksaa lukea aiempiakaan kun noin pahasti viiletät pusikossa, mutta ei se mitään. Öitä!
Sinulla on vaikeuksia ymmärtää milloin keskustelu on lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei piheys haittaisi, koska en ole tuhlaileva. Mietin tarkkaan ostaessa yleensäkin, että tarvitsenko vai en. En vaihtaisi sisustusta puolivuosittain, vaan kestäviä pitkäaikaisia ratkaisuja. Satsaisin laatuun niin sisustuksessa, ruuassa kuin vaatteissa. En kyllä kestäisi, jos mies ei piheyttään esim. ostaisi merkkipäivänä kukkia tai antaisi lahjoja. Tai valittaisi, jos on liikaa kenkäpareja tai laukkuja.
Ei ehdi nyt kirjoittamaan enempää.
Hyvää yötä unelma mies! (Teen tunnistamattoman s-postin myöhemmin)
Vierailija kirjoitti:
Miksi demonisoitte ap:n? Moni teistä on juuri tuollainen nainen, tosin huomattavasti huonommin "eduin". Raadatte töissä, raadatte kotona, nalkutatte miehillenne, olette elähtäneitä. Mutta kun on vaan niin ihanaa olla itsenäinen koska sellainen nyt vaan kuuluu olla!
Kun otetaan huomioon Suomen avioerotilastot niin ilmeisesti harvat naiset suostuvat tuollaiseen, ainakaan kovin montaa vuotta. Mieluummin yh/lähiäiti kuin kotiorja.
Olisiko ap iltaisinkin töiden jälkeen kotitöihin osallistumaton isä? Huolehtisiko äiti mm.päivällisen jälkeen siistimisen, veisi lapset harrastuksiin ja huolehtisi lapset nukkumaan sillä välin, kun isä rentoutuu työpäivän jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ap iltaisinkin töiden jälkeen kotitöihin osallistumaton isä? Huolehtisiko äiti mm.päivällisen jälkeen siistimisen, veisi lapset harrastuksiin ja huolehtisi lapset nukkumaan sillä välin, kun isä rentoutuu työpäivän jälkeen?
Totta kai. Ap rentoutuu tupakkatakissa ja tohveleissa netin tai tv:n ääressä, kun äiti ja lapset ruokailevat keittiössä.
ei oo ihme ettei tämä ääliö oo ketään naista onnistnut saamaan ku on niin älyttömät vaatimukset
Kyllä minulle AP:n kuvailema suhdemalli sopisi. Minulla ei ole koskaan ollut intohimoisia urahaaveita, vaikkakin omia harrastuksia kyllä (ovat minulle erittäin tärkeitä). Siinä mielessä palkkatyöstä pois jääminen ei haittaisi pätkääkään. Rakastan ruoanlaittoa ja laitan hyvää ruokaa. Siivoaminen sujuu hyvin, osaan pyykätä ja silittää ja tykkään sisustamisestakin. Olen urheilullinen, hoikka ja tyylikäs. En ole varma alistuvuudesta, mutta en ainakaan halua olla mikään vetojuhta ja aina päsmäröimässä, en vain jaksa.
Ei minua haittaisi olla kotirouvana miehelle jota arvostaisin ja rakastaisin. Kokisin, että siitä hyötyisimme me molemmat.
Aika kokematonkin olen. 28-vuotias ja mulla on ollut kaksi seksikumppania (kummatkin parisuhteita).
Harmi vain että AP on trolli.
Tarkennatko tuota kohtaa vielä vähän?