Enää neljännes suomalaisista hyväksyy lapsen ruumiillisen kurituksen – mutta se on edelleen liikaa
Lapseen kohdistuvaa kasvatuksellista väkivaltaa ei vieläkään mielletä väkivallaksi, vaikka aikuiseen kohdistettuina samoja tekoja pidetään täysin sopimattomina.
PIENI lapsi on täysin riippuvainen aikuisesta. Huolenpidon ja hoivan myötä lapsi oppii oman arvonsa, ja turvallisessa ympäristössä hän oppii nimeämään ja sietämään tunteita. Nämä taidot antavat vankan pohjan pärjäämiselle myöhemmässä elämässä.
Suomi kielsi kasvatuksellisen kuritusväkivallan käytön toisena maana maailmassa, vuonna 1984. Kaikki maailman maat yhtä lukuun ottamatta ovat myös sitoutuneet YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka kieltää yksiselitteisesti kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan.
Artikkeliin liittyvät
Enää neljännes suomalaisista hyväksyy lapsen ruumiillisen kurituksen – mutta se on edelleen liikaa 18.8.2016
KASVATUSVÄKIVALTAAN suhtaudutaan Suomessa aikaisempaa kielteisemmin. Ylen tuoreen tutkimuksen mukaan satunnaisen fyysisen kurittamisen hyväksyy silti 23 prosenttia suomalaisista. Aiemmissa tutkimuksissa huomattava määrä pienten lasten vanhemmista on myös kertonut kurittaneensa lastaan fyysisesti.
Lapseen kohdistuvaa kasvatuksellista väkivaltaa ei vieläkään mielletä väkivallaksi, vaikka aikuiseen kohdistettuina samoja tekoja pidetään täysin sopimattomina.
LASTA kasvatetaan käytännön tilanteissa: kodeissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa arjen ympäristöissä. Kasvattamiseen kuuluu myös rajojen asettaminen, eikä kukaan selviä kasvatustehtävästä ilman hankalia tilanteita.
Kasvattaminen on kuitenkin aivan eri asia kuin kurittaminen tai väkivalta. On tärkeä tunnistaa kasvatuksellisen väkivallan muodot. Luunapit, tukkapölly, töniminen, lapsen kovakourainen käsittely, uhkailu, pelottelu, haukkuminen ja jatkuva huutaminen luokitellaan kaikki lieväksi väkivallaksi.
Kuritusväkivallalla on havaittu olevan ainoastaan haitallisia vaikutuksia lapseen. Väkivalta ja lapsen tarpeiden laiminlyönti eivät ole yksin fyysistä kaltoinkohtelua, vaan jättävät aina myös emotionaalisen jäljen. Lapsi, joka pelkää, ei opi toivottua myönteistä käyttäytymistä, vaan sen, että ylivallalla voittaa.
Pelko kasvattajaa kohtaan johtaa myös itsetunto-ongelmiin. Pelkoa herättäneet kokemukset aiheuttavat lapsen elimistössä sekä psyykkisiä että fysiologisia muutoksia, joilla on suora vaikutus lapsen myöhempään terveyteen.
Me kaikki haluamme kasvattaa lapsistamme aikuisia, joilla on hyvä itsetunto, rohkeutta puolustaa heikompia ja kyky luottaa itseensä. Tämä edellyttää vanhemmilta ja muilta kasvattajilta aktiivista pyrkimystä myönteisen ja kannustavan kasvatusilmapiirin luomiseen.
KASVATTAJAT tarvitsevat ymmärrystä siitä, millainen lapsen kohtelu on hyvää ja millainen haitallista. Meidän on omaksuttava uusia, kannustavia keinoja asettaa rajoja.
Vanhempien ei tarvitse selviytyä kasvatuksen haasteista yksin. Tukea on saatavilla. Lapsi- ja perhejärjestöjen elo–syyskuun vaihteessa käynnistyvä Kasvatuspuntari-kampanja kutsuu kaikki aikuiset mukaan edistämään väkivallatonta ja kannustavaa kasvatusta.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa lastasi pelkällä auktoriteetillä kuriin ilman väkivallalla pelottelua, sinussa on kasvattajana jotain vikaa. Ymmärrän, että erityisilapsia täytyy joskus pitää kiinni jotteivat vahingoita itseään ja muita, mutta se on eri asia kuin kuritus fyysisellä voimalla.
Minulla oli hyvin autoritäärinen kasvatus. Vanhemmille en uskaltanut edes isoimmissa murrosiän kuohuissa ryppyillä eikä mikään perseily mennyt ohi korvien. Silti minua ei ole koskaan kuritettu fyysisesti ja olen nyt ihan tervejärkinen ja empaattinen 23-vuotias
Se että sinulle riitti vanhempiesi sana -> kaikille riittää vanhempiensa sana?
Non sequitur.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä eihän ruumiillinen kurittaminen ja lapsen tarpeiden laiminlyönti ole välttämättä synonyymeja.
Kyllä ehdottomasti ovat. Lapsella on tarve väkivallattomaan, turvalliseen kasvuympäristöön. On kaikkein pahinta henkistä väkivaltaa väittää lyövänsä rakkaudesta.
6-vuotiaasi paiskoo kivillä talosi ikkunoita yksi kerrallaan rikki. Käveletkö vain perässä ja jauhat ettei noin saa tehdä? klirr... ei noin saa tehdä... klirrr.... ei noin saa tehdä... klirr...
Jeesus mikä typerys.
Ei, vaan vien lapsen pois tilanteesta välittömästi. Vaikka kantaen. Mietin, mikä on mennyt vikaan, kun hän oireilee näin vakavasti. Haen tarvittaessa apua esim.lastenpsykiatrialta, jos en kykene itse ratkaisemaan asiaa. Kiellän lasta sanallisesti, ja selvitämme välittömät vahingot. Pyydämme anteeksi, ja on kohtuullista esim.menettää viikkoraha tai muita etuja kustannuksista. Keskustelen tilanteen erikseen vielä läpi jonain toisena hetkenä, kun hän on rauhallinen ja vastaanottava.
Kannat 73kg ja 187 cm olevan 13-/14 vuotiaan pois? Oletko tietoinen, että huomattava osa perheistä on nykyaikana yjsinhuoltaja perheitä, joissa äiskä on muka se auktoriteetti. Jos poika haluaa lähteä ulos, niin hän menee ja sinä et voi sille mitään.
Et tainnut aivan lukea alkuperäistä kommenttia. Tilanne koski 6-v lasta.
Teini-ikäisiä kasvatetaan tietysti eri tavoin kuin leikki-ikäisiä.
Miten se siitä muuttuu? Lapsia ovat kuitenkin ja tuossa iässä alkaa viina ja tupakka tai vielä kovemmat aineet kiinnostaa.huomattavasti vaikeampia laittaa aisoihin enään tuossa iässä. Sama kuin koiran pennun kasvatus. Jos annat hänen määrätä, niin vaikeaa tulee myöhemmin, ainakin ns. kovien rotujen kanssa. Voit kysyä koirankasvattajilta tästä. Kaikki eivät edes anna kaukaasianpaimenkoiraa mihin tahansa perheeseen oli tarjottu raha mikä tahansa.. Peruskasvatus tehdään tuolloin 6 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä normaali kurittoman lapsen kurittamisen leimaaminen väkivallaksi on vapaan kasvatuksen saastaa. Sen helmiä korjaillaan edelleen ja tullaan korjaamaan vielä pitkään.
Oletko oikeasti jotenkin älyllisesti vajaa, kun et näe muuta kuin vapaan kasvatuksen tai perheväkivallan?
Eihän kukaan VOI OLLA niin yksinkertainen, ettei kykene muunlaiseen kasvatukseen kuin fyysiseen, josta lapselle seuraa vain empatiaongelmia, moraaliongelmia ja ongelmia psyykkiseen kehitykseen.
Tämähän ei mikään mielipideasia ole vaan hyvin laajalti tutkittu. Mutta ilmeisesti ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu...
Itse olet vajaa koska et näe muuta kuin vapaata kasvatusta tai perheväkivaltaa. Lapsen kurittaminen ei ole perheväkivaltaa, lapsen kurittaminen on lapsen kurittamista.
Ei vaan lapsen fyysinen kurittaminen on väkivaltaa vaikka sitä miten päin katsoisi. Ja koska se tapahtuu perheen sisällä, se on perheväkivaltaa.
Jos menet antamaan selkään vaikka tyäkaverillesi, sekin on väkivaltaa ja siitäkin on rikosseuraamus.
Ja juurihan minä yritin sanoa, että on muutakin kuin vapaa kasvatus ja perheväkivalta, miten käänsit sen minun ymmärtämättömyydekseni?
Tottakai lapset pitää kasvattaa. On vain hyvin surullista, jos aikuisen lahjat riittävät vain siihen, että kuritetaan fyysisesti, kun lapsi toimii väärin.
Nykypäivänä tiedetään myös, että koiratkin koulutetaan positiivisella vasteella (mikä sinänsä ei liity aiheeseen mitenkään), joten on kyllä omituista, että joku hankaa vielä tässä lasten pahoinpitelyasiassa vastaan vaikka K A I K K I tutkimukset antavat yhdenmukaisen tuloksen.
Miksi koette, että mielipiteenne on enemmän oikeassa kuin tieteellinen fakta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä eihän ruumiillinen kurittaminen ja lapsen tarpeiden laiminlyönti ole välttämättä synonyymeja.
Kyllä ehdottomasti ovat. Lapsella on tarve väkivallattomaan, turvalliseen kasvuympäristöön. On kaikkein pahinta henkistä väkivaltaa väittää lyövänsä rakkaudesta.
6-vuotiaasi paiskoo kivillä talosi ikkunoita yksi kerrallaan rikki. Käveletkö vain perässä ja jauhat ettei noin saa tehdä? klirr... ei noin saa tehdä... klirrr.... ei noin saa tehdä... klirr...
Jeesus mikä typerys.
Ei, vaan vien lapsen pois tilanteesta välittömästi. Vaikka kantaen. Mietin, mikä on mennyt vikaan, kun hän oireilee näin vakavasti. Haen tarvittaessa apua esim.lastenpsykiatrialta, jos en kykene itse ratkaisemaan asiaa. Kiellän lasta sanallisesti, ja selvitämme välittömät vahingot. Pyydämme anteeksi, ja on kohtuullista esim.menettää viikkoraha tai muita etuja kustannuksista. Keskustelen tilanteen erikseen vielä läpi jonain toisena hetkenä, kun hän on rauhallinen ja vastaanottava.
Eli voimakeinoilla pois. Luulin, että olet niitä vastaan.
Miksi näihin muutamiin vastaaviin kommentteihin ei ole tullut yhtään vastausta?
Mitenkä tietenkään niihin voi vastakaan, kun aikaisempi kommentoija käyttää itsekin voimakeinoja kantaessaan lasta pois. Eläkää vain utopiassanne, keittiöterapeutit. Hah hah.
Siksi, koska ryhmiin kommentteihin ei jaksa vastata kukaan.
Poiskantaminen ei ole kuritusta.
Tämä keskustelu tuntuu jonkin verran turhalta, kun osa ei halua ymmärtää aiheen tieteellistä faktapohjaa tai nähtävästi edes sitä, mitä tarkoitetaan fyysisellä kurituksella.
Pitäisikö tosiaan tehdä vain päätelmä, että ne käyttävät kuritusta, jotka eivät yksinkertaisesti muuhun kykene.
Eli eivät osaa kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä normaali kurittoman lapsen kurittamisen leimaaminen väkivallaksi on vapaan kasvatuksen saastaa. Sen helmiä korjaillaan edelleen ja tullaan korjaamaan vielä pitkään.
Oletko oikeasti jotenkin älyllisesti vajaa, kun et näe muuta kuin vapaan kasvatuksen tai perheväkivallan?
Eihän kukaan VOI OLLA niin yksinkertainen, ettei kykene muunlaiseen kasvatukseen kuin fyysiseen, josta lapselle seuraa vain empatiaongelmia, moraaliongelmia ja ongelmia psyykkiseen kehitykseen.
Tämähän ei mikään mielipideasia ole vaan hyvin laajalti tutkittu. Mutta ilmeisesti ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu...
Itse olet vajaa koska et näe muuta kuin vapaata kasvatusta tai perheväkivaltaa. Lapsen kurittaminen ei ole perheväkivaltaa, lapsen kurittaminen on lapsen kurittamista.
Ei vaan lapsen fyysinen kurittaminen on väkivaltaa vaikka sitä miten päin katsoisi. Ja koska se tapahtuu perheen sisällä, se on perheväkivaltaa.
Jos menet antamaan selkään vaikka tyäkaverillesi, sekin on väkivaltaa ja siitäkin on rikosseuraamus.
Ja juurihan minä yritin sanoa, että on muutakin kuin vapaa kasvatus ja perheväkivalta, miten käänsit sen minun ymmärtämättömyydekseni?
Tottakai lapset pitää kasvattaa. On vain hyvin surullista, jos aikuisen lahjat riittävät vain siihen, että kuritetaan fyysisesti, kun lapsi toimii väärin.
Nykypäivänä tiedetään myös, että koiratkin koulutetaan positiivisella vasteella (mikä sinänsä ei liity aiheeseen mitenkään), joten on kyllä omituista, että joku hankaa vielä tässä lasten pahoinpitelyasiassa vastaan vaikka K A I K K I tutkimukset antavat yhdenmukaisen tuloksen.
Miksi koette, että mielipiteenne on enemmän oikeassa kuin tieteellinen fakta?
Ymmärrätkö oikeasti eroa lapsen ja aikuisen välillä? Monellako on työkaverina lapsi? Työkavereita kyykytetään jos rupeavat vittuilemaan ja lasta yritetään kasvattaa ja tehdä hänestä yhteikuntakelpoinen yksilö, keinolla millä hyvänsä. Tutkimukset voidaan suoraa työntää pyllyyn. ei mitään tulosta. Ainut oikea asia joka on tullut noissa tutkimuksissa ilmi on se, että lapsista kasvatetaan aikuista liian aikaisin. Pitää olla kova, että pärjää ja kuitenkin tekisi mieli vielä leikkiä niillä barbeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä eihän ruumiillinen kurittaminen ja lapsen tarpeiden laiminlyönti ole välttämättä synonyymeja.
Kyllä ehdottomasti ovat. Lapsella on tarve väkivallattomaan, turvalliseen kasvuympäristöön. On kaikkein pahinta henkistä väkivaltaa väittää lyövänsä rakkaudesta.
6-vuotiaasi paiskoo kivillä talosi ikkunoita yksi kerrallaan rikki. Käveletkö vain perässä ja jauhat ettei noin saa tehdä? klirr... ei noin saa tehdä... klirrr.... ei noin saa tehdä... klirr...
Jeesus mikä typerys.
Ei, vaan vien lapsen pois tilanteesta välittömästi. Vaikka kantaen. Mietin, mikä on mennyt vikaan, kun hän oireilee näin vakavasti. Haen tarvittaessa apua esim.lastenpsykiatrialta, jos en kykene itse ratkaisemaan asiaa. Kiellän lasta sanallisesti, ja selvitämme välittömät vahingot. Pyydämme anteeksi, ja on kohtuullista esim.menettää viikkoraha tai muita etuja kustannuksista. Keskustelen tilanteen erikseen vielä läpi jonain toisena hetkenä, kun hän on rauhallinen ja vastaanottava.
Eli voimakeinoilla pois. Luulin, että olet niitä vastaan.
Miksi näihin muutamiin vastaaviin kommentteihin ei ole tullut yhtään vastausta?
Mitenkä tietenkään niihin voi vastakaan, kun aikaisempi kommentoija käyttää itsekin voimakeinoja kantaessaan lasta pois. Eläkää vain utopiassanne, keittiöterapeutit. Hah hah.
Siksi, koska ryhmiin kommentteihin ei jaksa vastata kukaan.
Poiskantaminen ei ole kuritusta.Tämä keskustelu tuntuu jonkin verran turhalta, kun osa ei halua ymmärtää aiheen tieteellistä faktapohjaa tai nähtävästi edes sitä, mitä tarkoitetaan fyysisellä kurituksella.
Pitäisikö tosiaan tehdä vain päätelmä, että ne käyttävät kuritusta, jotka eivät yksinkertaisesti muuhun kykene.
Eli eivät osaa kasvattaa.
Pois kantaminen on selvää voiman käyttöä ja mahdollisesti puristetaan väkivaltaisesti lasta ja revitään vastoin tahtoa. Selkeä tapaus.
Onhan siinä iso ero, että lyödäänkö lasta vaikkapa nyrkeillä verrattuna siihen, että risulla tai vyöllä vähän hipaistaan takapuolta. Kumpikin luokitellaan kamalaksi väkivallaksi. Kumpikin on joo väärin, mutta on kuitenkin eriasteisia vääryyksiä.
Vapaa kasvatus on yksi osa tai haara kulttuuri-marxilaista ideologiaa.
Kulttuuri-marxilaisuuden tarkoitus on saattaa kaikki yhteiskuntarakenteet äärimmäiseen sekasortoon, joissa käytetään keinoina vapaatakasvatusta, homoavioliitoja, feminismiä, talouden totaalista romahtamista, pakolaisaaltoa, ihmisten moraalin ja sen käsitysten tuhoamista kuten oikean ja väärän hahmottelukyvyn kadottamista ym. ym. millä vain hajotetaan ja romutetaan yleistä järjestystä ja hyvinvointia.
Sekasorron tarkoituksena on saada sen varjolla luoda totalitaristinen fasismilla hallittava yhteiskunta.
Tulee muistaa että kommunismilla ja sen nimissä on tapettu yli 100-miljoonaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä iso ero, että lyödäänkö lasta vaikkapa nyrkeillä verrattuna siihen, että risulla tai vyöllä vähän hipaistaan takapuolta. Kumpikin luokitellaan kamalaksi väkivallaksi. Kumpikin on joo väärin, mutta on kuitenkin eriasteisia vääryyksiä.
Turhaa näille keittiöterapeutti-idareille on mitään kertoa. Ne ei vaan tajua.
Meillä on kotona kaikki lapset saaneet luunappeja viimeisenä kurinpitovaihtoehtona, kun mikään muu ei ole enää auttanut. Paitsi pikkuveli, joka ei ikinä uskaltanut tehdä mitään kiellettyä ja väärää.
Isoveljen kanssa kumpikin uhmasimme sääntöjä emmekä kuunnelleet "lässytyksiä". Ensin meitä kiellettiin ja selitettiin miksei jotain saa tehdä. Sitten kiellettiin tiukemmalla äänensävyllä. Sitten komennettiin omaan huoneeseen miettimään tekosiaan mutta kyllähän me osasimme oven avata ja poistua. Sitten annettiin kotiarestia ja videokieltoa ja millä nyt keksivätkään milloinkin uhkailla. Viimeisenä varotettiin luunapin antamisella ja jos sekään ei vielä tepsinyt niin sitten napsautettiin. Jollain aikavälillä alkoi pelkkä luunapin mainitseminen jo hillitä rajojen koettamista ja väittäisin meistä kasvaneen ihan käypiä kansalaisia.
Emme eläneet pelossa, ei meitä mielipuolisesti mätkitty vöillä perseelle tai kepeillä sormille. Meille annettiin aika montakin vaihtoehtoa ja tilaisuutta totella, mutta minkäs teet kun ei halua? Minun mielestäni vanhempamme toimivat ihan oikein kun pitivät selvät rajat ja kuria, en tiedä millä muutoin olisivat meitä ojentaneet kuin luunapeilla? Lukinneet johonkin puuvajaan veistelemään puu-ukkoja niin kuin Vaahteramäen Eemeli ja samat kolttoset olisivat jatkuneet ja jatkuneet...
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona kaikki lapset saaneet luunappeja viimeisenä kurinpitovaihtoehtona, kun mikään muu ei ole enää auttanut. Paitsi pikkuveli, joka ei ikinä uskaltanut tehdä mitään kiellettyä ja väärää.
Isoveljen kanssa kumpikin uhmasimme sääntöjä emmekä kuunnelleet "lässytyksiä". Ensin meitä kiellettiin ja selitettiin miksei jotain saa tehdä. Sitten kiellettiin tiukemmalla äänensävyllä. Sitten komennettiin omaan huoneeseen miettimään tekosiaan mutta kyllähän me osasimme oven avata ja poistua. Sitten annettiin kotiarestia ja videokieltoa ja millä nyt keksivätkään milloinkin uhkailla. Viimeisenä varotettiin luunapin antamisella ja jos sekään ei vielä tepsinyt niin sitten napsautettiin. Jollain aikavälillä alkoi pelkkä luunapin mainitseminen jo hillitä rajojen koettamista ja väittäisin meistä kasvaneen ihan käypiä kansalaisia.
Emme eläneet pelossa, ei meitä mielipuolisesti mätkitty vöillä perseelle tai kepeillä sormille. Meille annettiin aika montakin vaihtoehtoa ja tilaisuutta totella, mutta minkäs teet kun ei halua? Minun mielestäni vanhempamme toimivat ihan oikein kun pitivät selvät rajat ja kuria, en tiedä millä muutoin olisivat meitä ojentaneet kuin luunapeilla? Lukinneet johonkin puuvajaan veistelemään puu-ukkoja niin kuin Vaahteramäen Eemeli ja samat kolttoset olisivat jatkuneet ja jatkuneet...
Hyvä kirjoitus. Juuri näin se on ollut varmaankin lähes kaikissa kodeissa aikanaan. Lasta kuritetaan sen takia, että häntä rakastetaan ja kyllä lapsikin sen tietää ainakin myöhemmässä vaiheessa. Nämä nojatulipsykologit eivät vain halua ymmärtää. Huonoksi menee maailma.
71 jatkaa vielä: Omien lasten kanssa toivon, että pelkkä puhe kurinpitona riittäisi. En ole ollenkaan varma, pystyisinkö "tarvittaessa" luunappia antamaan. Ei äitinikään pystynyt vaan se oli sitten isän hommia, kun töistä kotiin pääsi. Mielestäni lahjonta, uhkailu ja kiristys ovat lähes yhtä huonoja vaihtoehtoja kuin tämä kevyt "perheväkivalta", varsinkin jos lapselle on aivan se ja sama saako lähteä kavereille vai joutuuko olemaan kotona. Tai ettei saakaan lauantaina karkkia. Tai ettei muka lähdettäisikään perhelomalle Puuhamaahan, kun ketään ei kuitenkaan voi kotiin yksin jättää. Mitä jää jäljelle? Kertokaa te väkivallan vastustajat, kun kerran osaatte kasvattaa pelkällä puheella, niin että me muutkin (aikanamme) osaisimme.
En usko, että kukaan normaali ihminen pystyy lastaan fyysisesti kurittamaan ilman, että se itseensäkin sattuu. Ei sitä siis aivan huvikseen tehdä ja jos tehdään niin sitten on vikaa jo paljon muuallakin. Näen myös aivan valtavan eron siinä, annetaanko lapselle johdonmukaisesti kevyttä "väkivaltaa", kuten se luunappi vai piestäänkö ihan lyömisen ilosta ja vielä ennakkoon varmuudeksi jos vaikka joku tuhmuus jääkin huomaamatta. Ja siinä, onko se fyysinen väkivalta ainut kosketus ja läheisyys mitä lapsi saa.
Miksi näihin muutamiin vastaaviin kommentteihin ei ole tullut yhtään vastausta?
Mitenkä tietenkään niihin voi vastakaan, kun aikaisempi kommentoija käyttää itsekin voimakeinoja kantaessaan lasta pois. Eläkää vain utopiassanne, keittiöterapeutit. Hah hah.