Enää neljännes suomalaisista hyväksyy lapsen ruumiillisen kurituksen – mutta se on edelleen liikaa
Lapseen kohdistuvaa kasvatuksellista väkivaltaa ei vieläkään mielletä väkivallaksi, vaikka aikuiseen kohdistettuina samoja tekoja pidetään täysin sopimattomina.
PIENI lapsi on täysin riippuvainen aikuisesta. Huolenpidon ja hoivan myötä lapsi oppii oman arvonsa, ja turvallisessa ympäristössä hän oppii nimeämään ja sietämään tunteita. Nämä taidot antavat vankan pohjan pärjäämiselle myöhemmässä elämässä.
Suomi kielsi kasvatuksellisen kuritusväkivallan käytön toisena maana maailmassa, vuonna 1984. Kaikki maailman maat yhtä lukuun ottamatta ovat myös sitoutuneet YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka kieltää yksiselitteisesti kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan.
Artikkeliin liittyvät
Enää neljännes suomalaisista hyväksyy lapsen ruumiillisen kurituksen – mutta se on edelleen liikaa 18.8.2016
KASVATUSVÄKIVALTAAN suhtaudutaan Suomessa aikaisempaa kielteisemmin. Ylen tuoreen tutkimuksen mukaan satunnaisen fyysisen kurittamisen hyväksyy silti 23 prosenttia suomalaisista. Aiemmissa tutkimuksissa huomattava määrä pienten lasten vanhemmista on myös kertonut kurittaneensa lastaan fyysisesti.
Lapseen kohdistuvaa kasvatuksellista väkivaltaa ei vieläkään mielletä väkivallaksi, vaikka aikuiseen kohdistettuina samoja tekoja pidetään täysin sopimattomina.
LASTA kasvatetaan käytännön tilanteissa: kodeissa, päivähoidossa, koulussa ja muissa arjen ympäristöissä. Kasvattamiseen kuuluu myös rajojen asettaminen, eikä kukaan selviä kasvatustehtävästä ilman hankalia tilanteita.
Kasvattaminen on kuitenkin aivan eri asia kuin kurittaminen tai väkivalta. On tärkeä tunnistaa kasvatuksellisen väkivallan muodot. Luunapit, tukkapölly, töniminen, lapsen kovakourainen käsittely, uhkailu, pelottelu, haukkuminen ja jatkuva huutaminen luokitellaan kaikki lieväksi väkivallaksi.
Kuritusväkivallalla on havaittu olevan ainoastaan haitallisia vaikutuksia lapseen. Väkivalta ja lapsen tarpeiden laiminlyönti eivät ole yksin fyysistä kaltoinkohtelua, vaan jättävät aina myös emotionaalisen jäljen. Lapsi, joka pelkää, ei opi toivottua myönteistä käyttäytymistä, vaan sen, että ylivallalla voittaa.
Pelko kasvattajaa kohtaan johtaa myös itsetunto-ongelmiin. Pelkoa herättäneet kokemukset aiheuttavat lapsen elimistössä sekä psyykkisiä että fysiologisia muutoksia, joilla on suora vaikutus lapsen myöhempään terveyteen.
Me kaikki haluamme kasvattaa lapsistamme aikuisia, joilla on hyvä itsetunto, rohkeutta puolustaa heikompia ja kyky luottaa itseensä. Tämä edellyttää vanhemmilta ja muilta kasvattajilta aktiivista pyrkimystä myönteisen ja kannustavan kasvatusilmapiirin luomiseen.
KASVATTAJAT tarvitsevat ymmärrystä siitä, millainen lapsen kohtelu on hyvää ja millainen haitallista. Meidän on omaksuttava uusia, kannustavia keinoja asettaa rajoja.
Vanhempien ei tarvitse selviytyä kasvatuksen haasteista yksin. Tukea on saatavilla. Lapsi- ja perhejärjestöjen elo–syyskuun vaihteessa käynnistyvä Kasvatuspuntari-kampanja kutsuu kaikki aikuiset mukaan edistämään väkivallatonta ja kannustavaa kasvatusta.
Kommentit (73)
Kaikilta sairailta, lapsiaan kurittavilta ihmisiltä pitäisi huostaanottaa lapset välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
kasvattaa voi muutenkin kuin olemalla lapsenhakkaaja.
Kurittaminen ei olekaan lapsen hakkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä eihän ruumiillinen kurittaminen ja lapsen tarpeiden laiminlyönti ole välttämättä synonyymeja.
Kyllä ehdottomasti ovat. Lapsella on tarve väkivallattomaan, turvalliseen kasvuympäristöön. On kaikkein pahinta henkistä väkivaltaa väittää lyövänsä rakkaudesta.
kerrotko, että mitä sille sitten tekee, jos hän viettää aamuyöhön ulkona ja haisee viinalle?
Auttaako väkivalta sinusta tuossa?
Kyllä minua ainakin auttoi. Luuletko, että pelkäsin opettajaa ja sen takia lopetin pakosta tuon duunaamisen.
"Väkivalta, joko fyysinen (kivun tuottaminen lapselle) tai sosiaalinen (lapsen nöyryyttäminen, pelkotilojen luominen uhkailemalla tai pelottelemalla) saa lapsessa aikaan toisaalta vihaa ja uhmareaktion, ja toisaalta ristiriitaisen signaalin: ihminen, joka muodostaa hänelle kaikkein läheisimmän ihmissuhteen, aiheuttaakin hänelle turvattomuutta ja mielipahaa. Mikäli fyysinen kipu sekä siihen liittyvä henkinen väkivalta on riittävän voimakas, tuloksena tavallisesti on kaiken oma-aloitteisuuden lannistuminen ja sokea alistuminen: lapsi katsoo, että hän on täysin vanhempansa armoilla ja tottelee tätä väkivallan pelosta. Tällä saadaan myös aikaan sokea tottelevaisuus: lapsi tottelee aikuista vain, koska aikuinen sanoo niin; hänen oma moraalintajunsa ja käsityksensä oikeasta ja väärästä jäävät täysin kehittymättä. Samoin väkivalta antaa hänelle signaalin, että on täysin sosiaalisesti hyväksyttävää, että isommat lyövät, tukistavat ja hakkaavat pienempiään. Kurittaminen vaikuttaa tuhoisasti empatiakyvyn kehittymiseen: väkivaltaisen kasvatuksen saaneet lapset syyllistyvät itse muita helpommin väkivaltarikoksiin, koulukiusaamiseen ja omaisuusrikoksiin kuin ne, joita ei ole kasvatettu ruumiillisella kurituksella. He eivät kykene eläytymään toisen ihmisen asemaan ja kokemaan, miltä heistä tuntuu, koska he ovat sisäistäneet väkivallan ikään kuin luonnollisena, asiaankuuluvan asiana, joka on täysin sallittu tapa setviä ihmissuhteita. Vanhempana (noin 10–12 vuoden iässä) kurittaminen saa aikaan sen, että lapsi omaksuu ns. spartalaisen moraalin: kaikkea saa tehdä, mutta kiinni ei saa jäädä ja oikean ja väärän ymmärtämisen sijaan suuntaa henkiset resurssinsa siihen, miten ei jää kiinni tai miten kykenee välttämään rangaistuksen.
Ruumiillista kuritusta käsittelevä tutkimus voidaan summata lyhyesti: kurituksesta ja väkivallasta on lapselle pelkkää haittaa. Kurituksella ei saavuteta mitään kasvatuksellista hyötyä, ja sen avulla saadaan vain joko silmänpalvontaa tai sokeaa tottelevaisuutta ilman omaa harkintakykyä. Väkivalta traumatisoi, lisää nuoruus- ja aikuisiän aggressiivisuutta, ja haitat ulottuvat aikuisikään saakka[2][4][13]. Esimerkiksi suomalaisessa Lea Pulkkisen tutkimusryhmän pitkittäistutkimuksessa on tullut esiin, että myönteistä kehitystä tukeviksi kasvuolojen piirteiksi todettiin vanhempien hyvä keskinäinen suhde, lapsen hyvä suhde isäänsä, äidin huolehtivuus ja kannustavuus sekä vanhempien kielteinen suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen. Kurituksen vahingollisuus on tutkimuksellisesti hyvin selkeä.[14]
Lastentautiopin professori Carole Jenny arvioi 2008, että lapsena koetun pahoinpitelyn ja trauman vaikutus voi ulottua jopa 50 vuoden päähän mielenterveysongelmina, alkoholismina tai sydän- ja verisuonisairauksina.[15]"
Vierailija kirjoitti:
Tämä normaali kurittoman lapsen kurittamisen leimaaminen väkivallaksi on vapaan kasvatuksen saastaa. Sen helmiä korjaillaan edelleen ja tullaan korjaamaan vielä pitkään.
Kumma juttu, että asiantuntijat ovat kanssasi hyvin eri mieltä. Saako aikuisenkin hakata jos suututtaa? Lasten pohoinpitely on RIKOS. Kuinka idiootti täytyy olla, jos ei sitä ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Näiden hyväksyjien mielestä puolisoakin voi varmaan vetää tarvittaessa turpaan. Kai kaikki perheväkivalta on sitten ok?
Nämä puolustelijat/lapsenhakkaajat ovat usein itsekin saaneet ruumiillista kuritusta. Aiheuttaa lapselle trauman, kun läheisin ihminen käy fyysisesti käsiksi, ja koska mieli haluaa ymmärtää sen keinolla millä hyvänsä, nämä ihmiset alkavat ajatella, että onkin hyvä että kuritettiin, kun "olin niin vallaton, ties mikä ongelmatapaus minusta olisi tullut ilman" ja jatkavat perinnettä. Se on mielen keino selviytyä.
Vaikka kaikki tutkimukset puhuvat ihan muuta kurituksen tuloksista. Kurittamalla opetetaan vain spartalaista moraalia ja heikompien päälle käymistä, tutustukaa vaikka tutkimuksiin. Niitä on PALJON.
Tai katsokaa vaikka Wikipediasta kurituksen seuraukset lapsen psyykkiseen kasvuun.Oman kokemukseni mukaan vähän yksinkertaiset ihmiset puoltavat helpommin fyysistä väkivaltaa kun äly ei riitä kasvattamaan muuten. Se on oikotie onneen, paitsi että se onni ei olekaan onni vaan vääristynyt moraali ja trauma lapselle.
Ja TURHA puolustella vapaan kasvatuksen hedelmillä, kasvattaa voi muutenkin kuin olemalla lapsenhakkaaja.
Ruumiillinen kurittaminen on ihan muuta kuin HAKKAAMISTA, älypää.
Vierailija kirjoitti:
Näiden hyväksyjien mielestä puolisoakin voi varmaan vetää tarvittaessa turpaan. Kai kaikki perheväkivalta on sitten ok?
Nämä puolustelijat/lapsenhakkaajat ovat usein itsekin saaneet ruumiillista kuritusta. Aiheuttaa lapselle trauman, kun läheisin ihminen käy fyysisesti käsiksi, ja koska mieli haluaa ymmärtää sen keinolla millä hyvänsä, nämä ihmiset alkavat ajatella, että onkin hyvä että kuritettiin, kun "olin niin vallaton, ties mikä ongelmatapaus minusta olisi tullut ilman" ja jatkavat perinnettä. Se on mielen keino selviytyä.
Vaikka kaikki tutkimukset puhuvat ihan muuta kurituksen tuloksista. Kurittamalla opetetaan vain spartalaista moraalia ja heikompien päälle käymistä, tutustukaa vaikka tutkimuksiin. Niitä on PALJON.
Tai katsokaa vaikka Wikipediasta kurituksen seuraukset lapsen psyykkiseen kasvuun.Oman kokemukseni mukaan vähän yksinkertaiset ihmiset puoltavat helpommin fyysistä väkivaltaa kun äly ei riitä kasvattamaan muuten. Se on oikotie onneen, paitsi että se onni ei olekaan onni vaan vääristynyt moraali ja trauma lapselle.
Ja TURHA puolustella vapaan kasvatuksen hedelmillä, kasvattaa voi muutenkin kuin olemalla lapsenhakkaaja.
Onko sinun puolisosi lapsi? Minulla on aikuinen nainen ja liiankin vanha. Hänelle annetaan vain lopputili jos sukset menee liiaksi ristiin.
Vierailija kirjoitti:
Näiden hyväksyjien mielestä puolisoakin voi varmaan vetää tarvittaessa turpaan. Kai kaikki perheväkivalta on sitten ok?
Nämä puolustelijat/lapsenhakkaajat ovat usein itsekin saaneet ruumiillista kuritusta. Aiheuttaa lapselle trauman, kun läheisin ihminen käy fyysisesti käsiksi, ja koska mieli haluaa ymmärtää sen keinolla millä hyvänsä, nämä ihmiset alkavat ajatella, että onkin hyvä että kuritettiin, kun "olin niin vallaton, ties mikä ongelmatapaus minusta olisi tullut ilman" ja jatkavat perinnettä. Se on mielen keino selviytyä.
Vaikka kaikki tutkimukset puhuvat ihan muuta kurituksen tuloksista. Kurittamalla opetetaan vain spartalaista moraalia ja heikompien päälle käymistä, tutustukaa vaikka tutkimuksiin. Niitä on PALJON.
Tai katsokaa vaikka Wikipediasta kurituksen seuraukset lapsen psyykkiseen kasvuun.Oman kokemukseni mukaan vähän yksinkertaiset ihmiset puoltavat helpommin fyysistä väkivaltaa kun äly ei riitä kasvattamaan muuten. Se on oikotie onneen, paitsi että se onni ei olekaan onni vaan vääristynyt moraali ja trauma lapselle.
Ja TURHA puolustella vapaan kasvatuksen hedelmillä, kasvattaa voi muutenkin kuin olemalla lapsenhakkaaja.
Mä en puolustele kurittamista, mutta olisin kiinnostunut tietämään sen, että onko se rangaistuksen ruumiillisuus se "juttu", joka pilaa lapsen elämän vai se, että perheissä, joissa ruumiillista kuritusta käytetään, on muutenkin kaikki päin persettä.
Eli jos olisi täysin identtiset lapsia rakastavat perheet muuten, mutta toisessa lapsia rangaistaisiin samoista asioista arestilla ja toisessa esim. vyöllä kurittamalla, niin mikä on ero lopputuloksessa?
Jos vanhemman sana ei kuulu, lapsi vain räyhää vastaan ja niskoittelee, niin pieni luunappi ja nurkkaan taluttaminen on kauhistuttavaa väkivaltaa.
Jos se vanhempi ei kuuntele poken sanaa vaan räyhää vastaan ja niskoittelee, niin sen vanhemman taluttaminen niskaperseotteella ravintolasta ulos on ihan normaalia.
Onko se nyt ylivoimaista ymmärtää että vanhemman tulee olla lapselle vastaava auktoriteetti kuin esim poliisi tahi järjestyksenvalvoja on sille vanhemmalle. Asettaa rajat ja rankaista jos ne ylitetään.
Eijei! Meidän Innu-Eppuli kyllä tietää rajat kasvattamattakin ja saa tehdä ihan mitä haluaa koska hän on niin yliherkkä "ei":lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä eihän ruumiillinen kurittaminen ja lapsen tarpeiden laiminlyönti ole välttämättä synonyymeja.
Kyllä ehdottomasti ovat. Lapsella on tarve väkivallattomaan, turvalliseen kasvuympäristöön. On kaikkein pahinta henkistä väkivaltaa väittää lyövänsä rakkaudesta.
6-vuotiaasi paiskoo kivillä talosi ikkunoita yksi kerrallaan rikki. Käveletkö vain perässä ja jauhat ettei noin saa tehdä? klirr... ei noin saa tehdä... klirrr.... ei noin saa tehdä... klirr...
Jeesus mikä typerys.
Ei, vaan vien lapsen pois tilanteesta välittömästi. Vaikka kantaen. Mietin, mikä on mennyt vikaan, kun hän oireilee näin vakavasti. Haen tarvittaessa apua esim.lastenpsykiatrialta, jos en kykene itse ratkaisemaan asiaa. Kiellän lasta sanallisesti, ja selvitämme välittömät vahingot. Pyydämme anteeksi, ja on kohtuullista esim.menettää viikkoraha tai muita etuja kustannuksista. Keskustelen tilanteen erikseen vielä läpi jonain toisena hetkenä, kun hän on rauhallinen ja vastaanottava.
Mutta "ruumiillinen kurittaminen" on rikos myöskin, ja lasketaan pahoinpitelyksi normaalien ihmisten keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä normaali kurittoman lapsen kurittamisen leimaaminen väkivallaksi on vapaan kasvatuksen saastaa. Sen helmiä korjaillaan edelleen ja tullaan korjaamaan vielä pitkään.
Oletko oikeasti jotenkin älyllisesti vajaa, kun et näe muuta kuin vapaan kasvatuksen tai perheväkivallan?
Eihän kukaan VOI OLLA niin yksinkertainen, ettei kykene muunlaiseen kasvatukseen kuin fyysiseen, josta lapselle seuraa vain empatiaongelmia, moraaliongelmia ja ongelmia psyykkiseen kehitykseen.
Tämähän ei mikään mielipideasia ole vaan hyvin laajalti tutkittu. Mutta ilmeisesti ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu...
Vierailija kirjoitti:
Vanhempana (noin 10–12 vuoden iässä) kurittaminen saa aikaan sen, että lapsi omaksuu ns. spartalaisen moraalin: kaikkea saa tehdä, mutta kiinni ei saa jäädä ja oikean ja väärän ymmärtämisen sijaan suuntaa henkiset resurssinsa siihen, miten ei jää kiinni tai miten kykenee välttämään rangaistuksen.
Miksi tässä se rangaistuksen ruumillisuus juuri olisi syy? Eikö samanlaisen spartalaisen moraalin omaksuisi, vaikka rangaistus olisikin ei-ruumiillinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä normaali kurittoman lapsen kurittamisen leimaaminen väkivallaksi on vapaan kasvatuksen saastaa. Sen helmiä korjaillaan edelleen ja tullaan korjaamaan vielä pitkään.
Kumma juttu, että asiantuntijat ovat kanssasi hyvin eri mieltä. Saako aikuisenkin hakata jos suututtaa? Lasten pohoinpitely on RIKOS. Kuinka idiootti täytyy olla, jos ei sitä ymmärrä?
Ei siinä ole mitään omituista että nykyisetkin "asiantuntijat" ovat vapaan kasvatuksen kannalla, saman saastan kannattajia.
Lapsen kurittaminen ei ole lapsen hakkaamista silloin kun suututtaa.
Lapsen kurittaminen on lapsen kurittamista silloin kun lapsi ylittää rajat ja tarvitsee kurinpalautuksen.
Aikuinenkin kokee sitä jos ylittää tietyt rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä normaali kurittoman lapsen kurittamisen leimaaminen väkivallaksi on vapaan kasvatuksen saastaa. Sen helmiä korjaillaan edelleen ja tullaan korjaamaan vielä pitkään.
Oletko oikeasti jotenkin älyllisesti vajaa, kun et näe muuta kuin vapaan kasvatuksen tai perheväkivallan?
Eihän kukaan VOI OLLA niin yksinkertainen, ettei kykene muunlaiseen kasvatukseen kuin fyysiseen, josta lapselle seuraa vain empatiaongelmia, moraaliongelmia ja ongelmia psyykkiseen kehitykseen.
Tämähän ei mikään mielipideasia ole vaan hyvin laajalti tutkittu. Mutta ilmeisesti ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu...
Itse olet vajaa koska et näe muuta kuin vapaata kasvatusta tai perheväkivaltaa. Lapsen kurittaminen ei ole perheväkivaltaa, lapsen kurittaminen on lapsen kurittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä eihän ruumiillinen kurittaminen ja lapsen tarpeiden laiminlyönti ole välttämättä synonyymeja.
Kyllä ehdottomasti ovat. Lapsella on tarve väkivallattomaan, turvalliseen kasvuympäristöön. On kaikkein pahinta henkistä väkivaltaa väittää lyövänsä rakkaudesta.
6-vuotiaasi paiskoo kivillä talosi ikkunoita yksi kerrallaan rikki. Käveletkö vain perässä ja jauhat ettei noin saa tehdä? klirr... ei noin saa tehdä... klirrr.... ei noin saa tehdä... klirr...
Jeesus mikä typerys.
Ei, vaan vien lapsen pois tilanteesta välittömästi. Vaikka kantaen. Mietin, mikä on mennyt vikaan, kun hän oireilee näin vakavasti. Haen tarvittaessa apua esim.lastenpsykiatrialta, jos en kykene itse ratkaisemaan asiaa. Kiellän lasta sanallisesti, ja selvitämme välittömät vahingot. Pyydämme anteeksi, ja on kohtuullista esim.menettää viikkoraha tai muita etuja kustannuksista. Keskustelen tilanteen erikseen vielä läpi jonain toisena hetkenä, kun hän on rauhallinen ja vastaanottava.
Selkeää väkivaltaa. Käytät väkivaltaa nostaessasi lapsen pois. Sinusta on tehtävä lasu ja heti.
Kiitos vaan teille kaikille lastenhaakkajille että huolehditte siitä, että tulevaisuudessa on paljon töitä mielenterveyspuolen työntekijöille, poliiseille ja lääkäreille. Vaikka nämä teidän Irma-petterinne osaavat ehkä joskus, nyrkin pelossa, olla kotona kiltisti, niin päiväkodeissa ja kouluissa ei jää kyllä huomaamatta, kuka tulee väkivaltaisesta wt-perheestä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden hyväksyjien mielestä puolisoakin voi varmaan vetää tarvittaessa turpaan. Kai kaikki perheväkivalta on sitten ok?
Nämä puolustelijat/lapsenhakkaajat ovat usein itsekin saaneet ruumiillista kuritusta. Aiheuttaa lapselle trauman, kun läheisin ihminen käy fyysisesti käsiksi, ja koska mieli haluaa ymmärtää sen keinolla millä hyvänsä, nämä ihmiset alkavat ajatella, että onkin hyvä että kuritettiin, kun "olin niin vallaton, ties mikä ongelmatapaus minusta olisi tullut ilman" ja jatkavat perinnettä. Se on mielen keino selviytyä.
Vaikka kaikki tutkimukset puhuvat ihan muuta kurituksen tuloksista. Kurittamalla opetetaan vain spartalaista moraalia ja heikompien päälle käymistä, tutustukaa vaikka tutkimuksiin. Niitä on PALJON.
Tai katsokaa vaikka Wikipediasta kurituksen seuraukset lapsen psyykkiseen kasvuun.Oman kokemukseni mukaan vähän yksinkertaiset ihmiset puoltavat helpommin fyysistä väkivaltaa kun äly ei riitä kasvattamaan muuten. Se on oikotie onneen, paitsi että se onni ei olekaan onni vaan vääristynyt moraali ja trauma lapselle.
Ja TURHA puolustella vapaan kasvatuksen hedelmillä, kasvattaa voi muutenkin kuin olemalla lapsenhakkaaja.
Mä en puolustele kurittamista, mutta olisin kiinnostunut tietämään sen, että onko se rangaistuksen ruumiillisuus se "juttu", joka pilaa lapsen elämän vai se, että perheissä, joissa ruumiillista kuritusta käytetään, on muutenkin kaikki päin persettä.
Eli jos olisi täysin identtiset lapsia rakastavat perheet muuten, mutta toisessa lapsia rangaistaisiin samoista asioista arestilla ja toisessa esim. vyöllä kurittamalla, niin mikä on ero lopputuloksessa?
Aresti onkin hyväratkaisu perheissä missä se pitää. Kuvitteletko, että reilu 50 kilonen yksinhuoltaja kykenee estämään päätä pidemmän lapsen lähtöä arestista?
Niin, omasta mielestäsi.