Lue keskustelun säännöt.
Miehille kelpaisi mikä tahansa nainen
17.08.2016 |
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että en todellisuudessa tunne yhtä ainutta tällaista miestä, jolle naisensaaminen on mahdotonta... Palstan perusteella voisi luulla että suurin osa tavallisista miehistä olisi auttamattoman yksin mutta jostain syystä minä en vain ole yhtä ainutta tavannut. Kaverini tuntuvat löytävän kumppaneita ilman minkäänlaisia ongelmia, vaikka yksikään heistä ei ole rikas alusvaatemalli. Harvalla on edes omaa autoa. Toisaalta he kyllä tapaavatkin tyttöystävänsä tosielämässä, eivät netissä.
Ehkäpä netissä on enemmän porukkaa kuin sun tuttavapiirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
En minä usko, että se rakkaus ihan automaatio ole, mut kärjistettynä vois luulla miehelle tollanen järjestelty avioliitto käyvän paljon paremmin.
Teoriassa, kyllä, mutta käytännössä näiltäkin palstan valittajamiehiltä löytyy todella paljon kriteerejä sitten, kun joku pitäisi kelpuuttaa. Mieluiten he ottaisivat sen hoikan 23-vuotiaan lapsettoman kaunottaren, mutta nekin jotka ovat riittävän realistisia ymmärtääkseen etteivät sellaista saa, tokaisevat kyllä (tässäkin ketjussa) että yh:ta eivät huolisi missään nimessä - ja kuitenkin heillä itselläänkin voi olla ikää jo yli 30 vuotta. Naisella ei myöskään saisi olla kokemuksia useista seksikumppaneista. Tatuoinnin ovat monille kauhistus, ylipainosta puhumattakaan jne. Kriteereitä alkaa löytyä eli yhtäkkiä se järjestetty avioliitto 34-vuotiaan naapurin pyöreän yh-äidin kanssa ei sille 39-vuotiaalle vanhallepojalle kelpaisikaan.
Olen nainen enkä tajua, miksi jonkun lapsettoman pitäisi tyytyä yksinhuoltajaan. Yksinhuoltaja on jo lisääntymiskumppaninsa valinnut (ja siinä epäonnistunut), minulla se valinta on vielä edessä, enkä halua kenenkään jämiä. Lapset hankaloittavat parisuhdetta (varsinkin jonkun toisen omat) enkä halua alkaa kasvattamaan miehen entisen kumppanin jälkeläisiä.
Olen täysin samaa mieltä, tosin toisesta näkökulmasta: koska olen itse jo lapseni aikuiseksi saanut niin en todellakaan jaksaisi enää lapsiperhe-elämää miehen kanssa. Se ei ollutkaan tässä pointti vaan se, että näiltä miehiltä jotka väittävät, että heille sopisi järjestetty avioliitto, todellisuudessa löytyy vaikka kuinka paljon kriteerejä joiden takia se ei sopisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
En minä usko, että se rakkaus ihan automaatio ole, mut kärjistettynä vois luulla miehelle tollanen järjestelty avioliitto käyvän paljon paremmin.
Teoriassa, kyllä, mutta käytännössä näiltäkin palstan valittajamiehiltä löytyy todella paljon kriteerejä sitten, kun joku pitäisi kelpuuttaa. Mieluiten he ottaisivat sen hoikan 23-vuotiaan lapsettoman kaunottaren, mutta nekin jotka ovat riittävän realistisia ymmärtääkseen etteivät sellaista saa, tokaisevat kyllä (tässäkin ketjussa) että yh:ta eivät huolisi missään nimessä - ja kuitenkin heillä itselläänkin voi olla ikää jo yli 30 vuotta. Naisella ei myöskään saisi olla kokemuksia useista seksikumppaneista. Tatuoinnin ovat monille kauhistus, ylipainosta puhumattakaan jne. Kriteereitä alkaa löytyä eli yhtäkkiä se järjestetty avioliitto 34-vuotiaan naapurin pyöreän yh-äidin kanssa ei sille 39-vuotiaalle vanhallepojalle kelpaisikaan.
Olen nainen enkä tajua, miksi jonkun lapsettoman pitäisi tyytyä yksinhuoltajaan. Yksinhuoltaja on jo lisääntymiskumppaninsa valinnut (ja siinä epäonnistunut), minulla se valinta on vielä edessä, enkä halua kenenkään jämiä. Lapset hankaloittavat parisuhdetta (varsinkin jonkun toisen omat) enkä halua alkaa kasvattamaan miehen entisen kumppanin jälkeläisiä.
Se on sinun valintasi, ja olet oikeutettu mielipiteeseesi. Ota kuitenkin huomioon, että jonkun toisen mielestä esim. sinä taas saatat olla sellainen kumppani, johon hänen pitää "tyytyä", koska jos ja kun olet ollut parisuhteessa aiemmin, olet siten myös "jämiä".
Meitä on moneen junaan, eli jotkut löytävät sen elämänsä rakkauden puhtoisesta naapurintytöstä, joka on heidän ensimmäinen seurustelukumppaninsa, ja joku muu taas ihanasta 4-kymppisestä yksinhuoltajasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Ei se ole niin helppoa miehenä löytää naista kuin naiset luulee. Siinä yrittäessään moni mies alkaa olemaan jo epätoivonen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että en todellisuudessa tunne yhtä ainutta tällaista miestä, jolle naisensaaminen on mahdotonta... Palstan perusteella voisi luulla että suurin osa tavallisista miehistä olisi auttamattoman yksin mutta jostain syystä minä en vain ole yhtä ainutta tavannut. Kaverini tuntuvat löytävän kumppaneita ilman minkäänlaisia ongelmia, vaikka yksikään heistä ei ole rikas alusvaatemalli. Harvalla on edes omaa autoa. Toisaalta he kyllä tapaavatkin tyttöystävänsä tosielämässä, eivät netissä.
Ehkäpä netissä on enemmän porukkaa kuin sun tuttavapiirissä?
Voi olla mutta jos kerran valtaisalla enemmistöllä miehistä on tämä ylitsepääsemätön ongelma, niin miten ihmeessä on mahdollista että minun kohdalleni ei heitä ole sattunut yhtäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tällainen ajatus on naisnäkökulmasta hieman absurdi, varsinkin nuoren naisen näkökulmasta katsottuna, kun valintamäärä halukkaiden miesten joukosta on lähes rajaton. Suurimmalla osalla miehistä ei kuitenkaan ole juuri mistä valita, vaan pitää ottaa kiinni sieltä mistä saa, vaikka se nyt ei aivan täydelliseltä tuntuisikaan. Nuoren naisen, joka voi valita miehen kymmenien tai satojen joukosta, ei tietysti pidäkään tyytyä sellaiseen ihan kivaan. Ja nuori nainen nyt muutenkin haaveilee unelmissaan täydellisestä rakkaudesta, joka vie jalat alta. Miehen, joka kovalla yrittämällä ja aloitteellisuudella saattaa päästä sen yhden nuoren naisen kanssa parisuhteeseen, voi mielihyvin tyytyä siihen ihan kivaan, vaikkei se nyt miltään tähtiä räjäyttävältä vuosisadan rakkaustarinalta tuntuisikaan. Alle kolmekymppisiä naisia on jo määrältäänkin noin 60000 vähemmän kuin saman ikäluokan miehiä, joten 60000 nuorta miestä jää kokonaan ilman naista Suomessa.
Naisille voisi tehdä hyvää elää vaikkapa viikko nuorena miehenä - kun kirjautuu deittipalveluun, niin siellä ei olisikaan niitä kymmentä kehumisviestiä ja yhteydenottoa, vaan aina päivästä toisen tyhjää täynnä. Kontaktien eteen pitäisi tehdä kovaa työtä ja olla itse aloitteellinen, niin saattaa saada muutaman keskustelun kuukaudessa. Kyllä siinä tulee paljon yksinäisempi olo ja sitä osaisi arvostaa jo ihan sitä kivaa suhdettakin. Tosin, moni nainen ajautuisi itsemurhaan tai mielenterveysongelmiin, kun sitä huomiota vastakkaiselta sukupuolelta ei yksikertaisesti tulisi missään.
Jokainen 40+ ja/tai yh- ja/tai ruma nainen on kokenut tuon. Minäkin. Silti en olisi ikinä tyytynyt vain "ihan kivaan". Olin mieluummin sinkkuna vuosikausia. Nettideittailusta luovuin aika nopeasti todettuani, että siellä todellakin pelataan ulkonäöllä ja kaikki miehet etsivät kaunista 25-vuotiasta. Elämänkumppani löytyikin sitten IRL.
Suosittelisin samaa niille miehille, joilla ei käy flaksi netissä; luopukaa siitä nettideittailusta ja alkakaa tutustua naisiin ihan elävässä elämässä, missä pystytte tuomaan itsestänne esille muitakin puolia kuin ulkonäön.
Epäilen. Sinulleko ei siis ainuttakaan viestiä tullut noissa nettideiteissä? Ja sait nuo miesten mieltymykset selville tehtyäsi itse aina aloitteet kaikille profiiliselausten jälkeen? Ja sinulle vastasi niistä aloituksista noin 1/10? Epäilen erittäin suuresti. Kyllä naisille viestejä tulee, vaikka olisi kuvaton ja tiedoton (muuten paitsi yh-status mainitaan) 50-vuotiaan naisen profiili. Luodaanko testiprofiili ja katsotaan? Ehkäpä noin 0.01% naisista voi kokea sen, mitä on olla normaali tai kohtalaisen komea mieshenkilö. Ja sinähän tietysti teit aloitteen tuolle IRL-suhteelle?
Epäile ihan vapaasti. Tuli, kyllä, jokunen vastaus (5?). Miehiltä, jotka eivät sopineet millään tapaa siihen, mitä minä hain enkä minä ollut sitä, mitä heillä kriteereissään luki. Eli olivat näitä massapommittajia, jotka laittavat viestiä jokaiselle uudelle naiselle. Itse tein aloitteen kaikille, jotka koin kiinnostaviksi, heitä oli ehkä samaiset viisi. Pari heistä kirjoitteli muutaman viestin verran, mutta kun ilmoitin ottavani profiilini pois ja ehdotin, että mikäli haluavat jatkaa yhteydenpitoa niin voivat kirjoittaa suoraan anonyymiin sähköpostiini, molemmat katosivat.
IRL-suhde ei olisi koskaan alkanut ellen minä olisi tehnyt ensimmäistä siirtoa.
Haluaisin miehen. Joku kiva, sopiva ja ok-näköinen kelpaisi oikein hyvin. En vaadi mielestäni paljoa, en isoja tuloja, statuksia, komeaa ukonäköä, omaisuutta, lapsettomuutta jne. Mutta kaikissa tapaamissani miehissä on joku iso vika, olen siksi sinkku. Löytyisi nyt edes joku mukava ja normaali. En siis huoli alkoholistia, maanis-depressiivistä, väkivaltaista, likaista ja haisevaa, tosi tyhmää. Muutamissa miehissä on ollut em. piirteistä enemmänkin kuin yksi, liika ennakkoluulottomuus (paremman puutteessa) on kostautunut!
Itse olen muuten mm. normaalipainoinen, 100 % terve, koulutettu, pitkähiuksinen, savuton, aika raitis, liikkuva ja lukeva hyväluonteinen nainen. Ja yksin aina vaan: joka valkkaa ei nai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
Kyllä.
Täällä vauvapalstalla ja ylilaudalla saa kummallakin lukea säännöllisesti, kuinka elämä ei ole minkään arvoista, jos ei saa säännöllisesti pillua.
En muista lukeneeni vuodatuksia, kuinka nainen on itsemurhan partaalla, kun seksielämä on hiljaista.
Ja ei, nainen ei löydä seuraa sormia näpäyttämällä. Valitettavasti yleinen ajatusmalli on, että naisen tulisi varoa vain ongelmatapauksia; pirinisti, hakkaaja, linnakundi jne. Kaikki jäljelle jäävät miehet ovat hyviä miehiä. Jos naisella on vaikeus löytää kumppania, se johtuu siitä että nainen on menettänyt todellisuudentajunsa ja etsii ökyrikasta alusvaatemallia.
Todellisuudessa elämä ei mene noin, pariutumiseen ja paritteluun on monia askelia ja kompastuskiviä.
tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1)En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa?
2) Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy.
3) Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
1) siksi ettei miehillä ole parisuhdemarkkinoilla muita vaihtoehtoja kuin toimia juuri noin, tai viettää loppuelämänsä yksin.
2) ei tuo ole mikään vaihtoehto, vaan täyttä todellisuutta 95% kaikista miehistä.
3) 99% miehistä on sitä mieltä että ehdottomasti on parempi kuin yksinäisyys.
1) Melkein kaikki miehet pariutuvat kuitenkin ilman tätä lähestymistapaa.
2) Tämä on ihan totta, joskaan tilanne ei varmaankaan koske 95 % miehistä
3) Tämä on ihan lööperiä.
-20
1) no ei todellakaan pariudu. Miehet pariutuu kusettamalla naista etteivät tuota tapaa käytä, ja yrittämällä kymmeniä samaan aikaan. Tuota jos jaksaa jatkaa vuosikausia, niin jokin tärppää, mutta kaikki miehet eivät vain moista henkisesti jaksa.
2) joo, 95% voi tosiaan olla hieman alakanttiin, mutta suuruusluokka on kyllä oikea.
3) ei ole vaan täyttä todellisuutta miehille. Näkyyhän se erotilastoistakin, etteivät miehet eroa juuri hae, oli suhde sitten miten huono tahansa, koska se on kuitenkin parempi kuin ei suhdetta.
Hei, olen mies, joten tiedän sinun puhuvan paskaa. Tai siis toivon, ettet oikeasti usko kaikkien miesten olevan noin epätoivoisia ja katkeria.
Itse asiassa sinun kannattaisi miettiä lähestymistapasi vaihtamista, jos se ei toimi. Useimmat naiset ja miehet haluavat tuntea olevansa toiselle erityisiä. Jos et pysty sanomaan, miksi juuri teidän kahden kannattaisi seurustella, jätä väliin. -20
Olen eri mies kuin jolle vastasit, mutta naisia vaivaa juurikin tämä halu olla erityinen sille toiselle puoliskolle. En tiedä mistä tämä kumpuaa, onko se biologiaa vai prinsessasatujen vaikutusta. Monella nuorella on luultavasti samanlaisia ajatuksia sielunkumppanista, mutta ellei satu kuulumaan siihen 10-20% miehistä jotka saavat naisseuraa ilman suurempia ongelmia, niin tuo harhakuva karisee melko nopeasti. Seurustelu- ja parisuhteen saaminen vaatii tavismieheltä oikeasti kovaa työtä eikä silloin saa olla nirso. Tai sitten ottaa sen riskin että todennäköisyys parisuhteelle jää pieneksi.
Itse olen eronnut ja kuvittelin, että olimme ne erityiset toisillemme entisen vaimoni kanssa. Eron jälkeen minulle ei ole moisia kuvitelmia vaan uudeksi kumppaniksi käy suurin piirtein samat arvot jakava nainen. Tämäkään ei ole ehdoton vaatimus jos yhteisellä sopimuksella arki saadaan rullaamaan ja kumpikin kunnioittaa toisen mielipidettä.
Sinun kirjoittelustasi paistaa melko vahva idealismi, joten voidaan päätellä että olet onnellisesti ensimmäisessä vakavassa parisuhteessa tai sitten kuulut huippumiehiin joilla on varaa valikoida naisten joukosta siulunkumppaneita. Tai sitten olet nuori romantikko jolla ei ole vielä oikeaa kokemusta naisten käyttäytymisestä parisuhdemarkkinoilla.
Joo, voi vitsi, taidan olla turhan romanttinen idealisti, kun en halua olla vaan sellainen kumppani, johon piti nyt tyytyä kun ei muitakaan saanut.
Mitä helvettiä, kuka ei ole mieluummin yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka ei oikeasti tahdo olla juuri sinun kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee.
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Tämä on niin totta. Täytyy myös hyväksyä se mahdollisuus, että se oikea ihminen ei ehkä KOSKAAN tule vastaan. Sen kun oivaltaa ja hyväksyy, niin poistuu se pakonomainen etsintä, se paniikin löyhkä, joka viimeistään ajaa potentiaaliset kumppanit pois.
Olen itse nainen ja ollut nyt sinkkuna 2 vuotta. Treffeillä olen käynyt ja seuraa olisi enemmänkin tarjolla, mutta haluan nyt pitää taukoa etsinnässä. Tuli itselle tunne, että aloin olla hieman epätoivoisen oloinen, koin vaan jossain vaiheessa jotenkin niin vahvasti sen, että HALUAN LÖYTÄÄ MIESYSTÄVÄN, byäää! Sitten piti pysähtyä ja peruuttaa, rauhoittua. Miettiä mitä haluan, mihin niin kipeästi kaipaan sitä miesystävää, mitä se toisi, mitä oma elämäni ei jo nyt tarjoa. Mulla on nyt muutama projekti jotka haluan hoitaa loppuun ja samalla jätän tuon seuraelämän vähemmälle. Yksinkertaisesti lopetan etsimisen, jota ihan kiitettävästi ehdin harrastaa, enkä siitä huolimatta löytänyt sellaista miestä, jonka kanssa olisin jakanut tarpeeksi yhteistä, että olisin kokenut mieluisaksi jatkaa tutustumista. (Näiden miesten hyväksi sanottava, etten kokenut heitä kyllä mitenkään epätoivoiseksi, päinvastoin oikein herrasmiehiä, jotka eivät ilmeisesti minuakaan kokeneet varteenotettavana kumppanina, liekö se sitten se orastava epätoivoni joka puolesteen heidät piti etäämmällä...?)
Nyt on rauhallinen olo. Olen tiedostanut sen faktan, että sellaista faktuaalista lupausta ei ole, että löytäisin ikinä koskaan miestä, jonka kanssa haluaisin asettua parisuhteeseen. Hyvä parisuhde olisi ihana tila, mutta sen etsiminen käy tosiaan työstä. Ja se työ ei tunnu sopivan minulle, se on se joka antaa minulle sen epätoivon. Nyt siis olen vain yksin, ja jos joku sopiva joskus tulee vastaan, niin se tulee joko tässä vaiheessa ilman työtä, tai sitten myöhemmin, jos alan taas näkemään enemmän vaivaa asian eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että en todellisuudessa tunne yhtä ainutta tällaista miestä, jolle naisensaaminen on mahdotonta... Palstan perusteella voisi luulla että suurin osa tavallisista miehistä olisi auttamattoman yksin mutta jostain syystä minä en vain ole yhtä ainutta tavannut. Kaverini tuntuvat löytävän kumppaneita ilman minkäänlaisia ongelmia, vaikka yksikään heistä ei ole rikas alusvaatemalli. Harvalla on edes omaa autoa. Toisaalta he kyllä tapaavatkin tyttöystävänsä tosielämässä, eivät netissä.
Ehkäpä netissä on enemmän porukkaa kuin sun tuttavapiirissä?
Voi olla mutta jos kerran valtaisalla enemmistöllä miehistä on tämä ylitsepääsemätön ongelma, niin miten ihmeessä on mahdollista että minun kohdalleni ei heitä ole sattunut yhtäkään?
Ai että miesten valtaisalle enemmistölle naisten saaminen on mahdotonta? Ei kukaan noin ole väittänytkään. Vaikeaa se toki monille on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta näissä väitteissä on paha matemaattinen paikkaansa pitämättömyys. Naisia ja miehiä on suunnilleen saman verran. Täällä väitetään, että naisten on helppo löytää itselleen seurustelukumppaniksi mies, mutta miesten on kovin vaikea löytää itselleen seurustelukumppaniksi nainen. Tämä ei nyt täsmää, jos laskette asiaa vähän. Keiden miesten kanssa ne tuo suomen naismassa pariutuu? No juuri sen samankokoisen suomalaisen miesmassan.
18-50 vuotiaita naisia on arviolta 1,5 miljoonaa suomessa, ja sama määrä on tuon ikäisiä miehiä. Koska suomessa ei harrasteta monen vaimon liitoja, vaan monogamiaa, ei tilanne ole se, että joillakin harvoilla miehillä olisi parisuhteessa yhtäaikaa ne kaikki naiset. Joten jos naiset löytää parisuhteen, niin kyllä siinä samalla miehelle syntyy se parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miesten ongelma on nimenomaan se, että heille kun kelpaisi vähän mikä tahansa hengittävä, he päätyvät lähettämään tindereissä nopeita massaviestejä niin monelle naiselle kuin suinkin mahdollista, koska vain 1/100 vastaa. He keskittyvät määrään, jotta saisivat edes jotain vastausta takaisin.
Jos taas miehet valikoisivat samalla tavalla kuin naiset, ja keskittyisivät naisiin, jotka oikeasti kiinnostavat, joilla on jotain yhteistä miehen kanssa, ehkä se vastausprosenttikin paranisi? Luulen, että oikeasti voisi lykästää vähän paremmin, jos miehet lähettäisivät viestejä, joissa on perehdytty oikeasti niihin naisen taustatietoihin ja joista käy ilmi, että mies on kiinnostunut naisesta ihmisenä, ei hätävarapilluna.
Sitten suurin osa miehistä ei saisi yhtäkään naista koskaan ja jopa naiset jäisi ilman miestä.
Koska naiset eivät ole kiinnostuneita miehistä jotka ovat kiinnostuneita heistä.
Jos miehet rupeaisivat edes 1/100 niin nirsoiksi kuin naiset niin kummatkin sukupuolet kärsisivät sillä kukaan ei saisi ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miehet tyytyvät keneen naiseen vaan. Omakohtainen kokemus koska mieheni on ottanut minut. Tosin ei varmasti pienituloisella ei niin komealla miehellä ole kamalasti varaa valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee.
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.
Tämä on niin totta. Täytyy myös hyväksyä se mahdollisuus, että se oikea ihminen ei ehkä KOSKAAN tule vastaan. Sen kun oivaltaa ja hyväksyy, niin poistuu se pakonomainen etsintä, se paniikin löyhkä, joka viimeistään ajaa potentiaaliset kumppanit pois.
Olen itse nainen ja ollut nyt sinkkuna 2 vuotta. Treffeillä olen käynyt ja seuraa olisi enemmänkin tarjolla, mutta haluan nyt pitää taukoa etsinnässä. Tuli itselle tunne, että aloin olla hieman epätoivoisen oloinen, koin vaan jossain vaiheessa jotenkin niin vahvasti sen, että HALUAN LÖYTÄÄ MIESYSTÄVÄN, byäää! Sitten piti pysähtyä ja peruuttaa, rauhoittua. Miettiä mitä haluan, mihin niin kipeästi kaipaan sitä miesystävää, mitä se toisi, mitä oma elämäni ei jo nyt tarjoa. Mulla on nyt muutama projekti jotka haluan hoitaa loppuun ja samalla jätän tuon seuraelämän vähemmälle. Yksinkertaisesti lopetan etsimisen, jota ihan kiitettävästi ehdin harrastaa, enkä siitä huolimatta löytänyt sellaista miestä, jonka kanssa olisin jakanut tarpeeksi yhteistä, että olisin kokenut mieluisaksi jatkaa tutustumista. (Näiden miesten hyväksi sanottava, etten kokenut heitä kyllä mitenkään epätoivoiseksi, päinvastoin oikein herrasmiehiä, jotka eivät ilmeisesti minuakaan kokeneet varteenotettavana kumppanina, liekö se sitten se orastava epätoivoni joka puolesteen heidät piti etäämmällä...?)
Nyt on rauhallinen olo. Olen tiedostanut sen faktan, että sellaista faktuaalista lupausta ei ole, että löytäisin ikinä koskaan miestä, jonka kanssa haluaisin asettua parisuhteeseen. Hyvä parisuhde olisi ihana tila, mutta sen etsiminen käy tosiaan työstä. Ja se työ ei tunnu sopivan minulle, se on se joka antaa minulle sen epätoivon. Nyt siis olen vain yksin, ja jos joku sopiva joskus tulee vastaan, niin se tulee joko tässä vaiheessa ilman työtä, tai sitten myöhemmin, jos alan taas näkemään enemmän vaivaa asian eteen.
Tsemppiä, olen itsekin käynyt juuri tuon vaiheen elämässäni läpi, asenteesi on ihan oikea. Sitten 28-vuotiaana tuli vastaa se mies, jota etsin, ja nyt yhteistä perheellistynyttä elämää on takana 8 vuotta :) Kerron tämän kannustukseksi sinulle ja muille samassa tilanteessa oleville - myös miehille tässä ketjussa! - että kun tosiaan pystyy päästämään irti siitä epätoivoisesta parisuhteen etsimisestä, on paljon todennäköisempää vetää puoleensa niitä oikeanlaisia ihmisiä.
T. nro 122
Tässä on paha kohtaamattomuus sukupuolten välillä. Useat naiset pitävät yksinoloa parempana kuin väärän kumppanin kanssa olemista, miehet taas ovat mieluummin ihan vaan jonkun kanssa kuin yksin. Siinä ei kuitenkaan ole kaikki, vaan perimmiltään tämä mainittu ero johtuu siitä miten ihmiset näkevät elämän yksineläjänä. Tässä ketjussa joku kuvaili naisen yksinoloa kissan silittämiseksi ja telkkarin töllöttämiseksi, ja sanoi että se olisi kamalaa. Niin minustakin olisi, jos se olisi koko elämän sisältö! Harva nainen sitä varmaan tarkoittaakaan yksin elämisellä. Monelle yksinolon valinneelle naiselle yksin eläminen tarkoittaa uran rakentamista, harrastamista, ystäviä ja vapautta! Ei linnoittautumista neljän seinän sisään ja höperöitymistä. Onko miesten yksinäisyyden pelossa kyse siitä että yksinolo nähdään syrjäytymisen synonyyminä?
Ap on kyllä todella rasittavan kuuloinen ihminen "Hän ei enää toisilla treffeillä muistanut pitämääni luentoa tankotanssitwerkkauksen saloista, yhyy buhuu ja väyväy!" Maailma ei pyörinytkään pikkuprinsessan ympärillä? Voi itku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1)En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa?
2) Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy.
3) Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
1) siksi ettei miehillä ole parisuhdemarkkinoilla muita vaihtoehtoja kuin toimia juuri noin, tai viettää loppuelämänsä yksin.
2) ei tuo ole mikään vaihtoehto, vaan täyttä todellisuutta 95% kaikista miehistä.
3) 99% miehistä on sitä mieltä että ehdottomasti on parempi kuin yksinäisyys.
1) Älä valehtele. Saatat muut, normaalit miehet häpeään. Tällä palstalla ja Suoli24:ssä mellastaa muutama mieskirjoittaja, joille naisen saaminen on mahdotonta (jo senkin takia että he käyttävät vapaa-aikansa netissä mellastamiseen eikä naisiin tutustumiseen). Osalla heistä on maailmankuva ehkä vääristynyt ja he ihan aidosti uskovat näihin väitteisiinsä. Totuuden kanssa niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Jokainen nainen on saanut sen verran paljon pakkeja miehiltä että tietää, että miehiläkin on muita vaihtoehtoja kuin ottaa sen minkä saa. Jokaisen naisen ystäväpiiriin kuuluu varmasti miehiä, jotka ovat mieluummin sinkkuina kuin kenen tahansa kanssa. Sitten on se osa miehistä, josta itse oletan että he ovat aleksityymikkoja ja/tai kyseessä on lievä autismin kirjo, joiden tunne-elämä on ameeban tasoa; kuka tahansa nainen käy eivätkä he ymmärrä mitä tarkoittaa kun "kemiat kohtaavat".
2) Älä valehtele.
3) Älä valehtele.
Itse valehtelet ja puhut paskaa minkä kerkeät.
Suurin osa miehistä jotka on yksin on joko niitä jotka eivät saa ketään tai niitä jotka ovat täysin hylänneet naiset koska ovat tajunneet että niistä on pelkkää harmia. Muut miehet jotka ovat yksin yrittävät epätoivoisesti saada suhteen jos heillä ei sitä ole.
Ainoastaan pieni osa miehistä on vapaaehtoisesti ilman parisuhdetta ja kuitenkin on naisten kanssa. Ne on niitä miehiä jotka saavat helposti naista. Ne ovat harvassa. Mutta heille onkin parempaa nussia ketä huvittaa kuin sitoutua yhteen.
Vain pieni osa miehistä ylipäänsä on yksin. Tällä palstalla yritetään esittää, että jopa yli 90 % miehistä olisi. Tilastojen mukaan:
"Vaikka naimisiinmenoa onkin lykätty, niin silti suurin osa suomalaisista naisista ja miehistä solmii avioliiton jossakin vaiheessa. 20-vuotiaista ja vanhemmista oli tai oli ollut naimisissa 68 prosenttia vuoden 2011 väestönlaskentatietojen mukaan."
Eli 7/10 miehestä on tai on ollut naimisissa. Saman vuoden tutkimuksen mukaan "15 prosenttia vähintään 20-vuotiaista suomalaisista oli avoliitossa". Päällekkäisyyttä voi tottakai olla siinä, että sama henkilö on sekä ryhmissä "ollut naimisissa" että "parhaillaan avoliitossa", mutta silti tilastot kertovat, että suurin osa suomalaisista pariutuu. Tästähän kaiken lisäksi puuttuvat ne parisuhteet, joissa ei eletä samassa taloudessa tai olla avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa.
Myytti siitä, että pariutuminen olisi vaikeaa 90 %:lle miehistä on siis aika unohtaa. Lähes kaikki elävät jossain elämänvaiheessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta näissä väitteissä on paha matemaattinen paikkaansa pitämättömyys. Naisia ja miehiä on suunnilleen saman verran. Täällä väitetään, että naisten on helppo löytää itselleen seurustelukumppaniksi mies, mutta miesten on kovin vaikea löytää itselleen seurustelukumppaniksi nainen. Tämä ei nyt täsmää, jos laskette asiaa vähän. Keiden miesten kanssa ne tuo suomen naismassa pariutuu? No juuri sen samankokoisen suomalaisen miesmassan.
18-50 vuotiaita naisia on arviolta 1,5 miljoonaa suomessa, ja sama määrä on tuon ikäisiä miehiä. Koska suomessa ei harrasteta monen vaimon liitoja, vaan monogamiaa, ei tilanne ole se, että joillakin harvoilla miehillä olisi parisuhteessa yhtäaikaa ne kaikki naiset. Joten jos naiset löytää parisuhteen, niin kyllä siinä samalla miehelle syntyy se parisuhde.
Ensinnäkin miehiä on aika selvästikkin enemmän. Toiseksi erittäin usea nainen HALUAA olla sinkkuna ihan vapaaehtoisesti. Miehet eivät halua olla vaan he haluavat parisuhteen.
Miehet haluavat myös paljon enemmän seksiä kuin naiset ja sen takia miehet on jatkuvasti puutteessa. Naisilla ei tunnu olevan ongelmia olla pitkiäkään aikoja ilman seksiä. Miehillä taas on. Miehet haluavat mielummin minkälaista seksiä tahansa kuin ei seksiä ollenkaan.
Mutta kuten tästäkin keskusteluketjusta on moneen kertaan tullut ilmi, niin vielä vähemmän toimii tuo haulikkoammuntatekniikka, että kuka tahansa nainen kelpaa :D
Kukaan ei ole luvannut, että sen oikeasti kiinnostuksenkohteiltaan, arvoiltaan, tavoitteiltaan, persoonaltaan jne. yhteensopivan kumppanin löytyminen olisi helppoa. Haloo, ei se ole sitä naisillekaan, vaan todellakin asian eteen pitää nähdä vaivaa ja aikaa, olla pitkäjänteinen, ja todennäköisesti mennä omalle epämukavuusalueelle, että ylipäätään pääseen tilanteisiin, joissa pystyy tutustumaan uusiin ihmisiin. Eli ei riitä, että "kokeilee", ja kun ei heti nappaa, niin hanskat tiskiin ja kiukuttelemaan, että "EI TOIMI", vaan kannattaa ottaa kumppanin etsimisestä pitkäjänteinen projekti. Samalla pitää hyväksyä, ettei sillä välltämättä ole mitään annettua dead linea, vaan oikea ihminen tulee vastaan silloin kuin tulee. Sen takia se muu oma elämä on pidettävä mielekkäänä ja kiinnostavana, ettei koko ajan tarvitse vain miettiä, että milloin tulee seksiä, milloin tulee seksiä...
Ja ennen kuin joku alkaa taas meuhkata, että naisilla on helpompaa, niin ei ole. Ihan samalla tavalla naiset joutuvat näkemään saman vaivan löytääkseen parisuhteen, jossa oikeasti voi kokea sielunkumppanuutta puolison kanssa. Onneen ei ole oikotietä.