Lue keskustelun säännöt.
Miehille kelpaisi mikä tahansa nainen
17.08.2016 |
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1)En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa?
2) Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy.
3) Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
1) siksi ettei miehillä ole parisuhdemarkkinoilla muita vaihtoehtoja kuin toimia juuri noin, tai viettää loppuelämänsä yksin.
2) ei tuo ole mikään vaihtoehto, vaan täyttä todellisuutta 95% kaikista miehistä.
3) 99% miehistä on sitä mieltä että ehdottomasti on parempi kuin yksinäisyys.
1) Älä valehtele. Saatat muut, normaalit miehet häpeään. Tällä palstalla ja Suoli24:ssä mellastaa muutama mieskirjoittaja, joille naisen saaminen on mahdotonta (jo senkin takia että he käyttävät vapaa-aikansa netissä mellastamiseen eikä naisiin tutustumiseen). Osalla heistä on maailmankuva ehkä vääristynyt ja he ihan aidosti uskovat näihin väitteisiinsä. Totuuden kanssa niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Jokainen nainen on saanut sen verran paljon pakkeja miehiltä että tietää, että miehiläkin on muita vaihtoehtoja kuin ottaa sen minkä saa. Jokaisen naisen ystäväpiiriin kuuluu varmasti miehiä, jotka ovat mieluummin sinkkuina kuin kenen tahansa kanssa. Sitten on se osa miehistä, josta itse oletan että he ovat aleksityymikkoja ja/tai kyseessä on lievä autismin kirjo, joiden tunne-elämä on ameeban tasoa; kuka tahansa nainen käy eivätkä he ymmärrä mitä tarkoittaa kun "kemiat kohtaavat".
2) Älä valehtele.
3) Älä valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä se naistenkaan parinvalinta kovin vahvoilla kantimilla ole. AV-mammat ainakin ottaa sen ensimmäisen joka vähän baaritiskilta katsoo heihin päin... sitten palstalla valitetellaan kuin mies ei olekaan se unelmien prinssi!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tällainen ajatus on naisnäkökulmasta hieman absurdi, varsinkin nuoren naisen näkökulmasta katsottuna, kun valintamäärä halukkaiden miesten joukosta on lähes rajaton. Suurimmalla osalla miehistä ei kuitenkaan ole juuri mistä valita, vaan pitää ottaa kiinni sieltä mistä saa, vaikka se nyt ei aivan täydelliseltä tuntuisikaan. Nuoren naisen, joka voi valita miehen kymmenien tai satojen joukosta, ei tietysti pidäkään tyytyä sellaiseen ihan kivaan. Ja nuori nainen nyt muutenkin haaveilee unelmissaan täydellisestä rakkaudesta, joka vie jalat alta. Miehen, joka kovalla yrittämällä ja aloitteellisuudella saattaa päästä sen yhden nuoren naisen kanssa parisuhteeseen, voi mielihyvin tyytyä siihen ihan kivaan, vaikkei se nyt miltään tähtiä räjäyttävältä vuosisadan rakkaustarinalta tuntuisikaan. Alle kolmekymppisiä naisia on jo määrältäänkin noin 60000 vähemmän kuin saman ikäluokan miehiä, joten 60000 nuorta miestä jää kokonaan ilman naista Suomessa.
Ei, ei jää. Kuten muutkin ovat yrittäneet selittää, niin parisuhteet eivät ole kuin tuolileikki, jossa tuolille joko ehtii tai sitten joutuu lopullisesti leikistä ulos. Parisuhteet, etenkin nuorina, kestävät aikansa ja sitten osa väistämättä eroaa ja palaa takaisin vapaille markkinoille. Osa löytää puolisonsa ulkomailta.
Jos itse olisin mies ja vakuuttunut siitä, että kuulun niihin 60 000 mieheen, joille "ei riitä" puolisoa Suomesta, niin lähtisin avoimin silmin ulkomaille. En jankuttaisi tilastovääryydestä keskustelupalstoilla, koska eihän se muuksi muutu. Ainoa vaihtoehto olisi muuttaa kulttuuria eli hyväksyä se, että naiset elävät parisuhteessa useamman kuin yhden miehen kanssa kerrallaan. Olisiko se sinulle ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tällainen ajatus on naisnäkökulmasta hieman absurdi, varsinkin nuoren naisen näkökulmasta katsottuna, kun valintamäärä halukkaiden miesten joukosta on lähes rajaton. Suurimmalla osalla miehistä ei kuitenkaan ole juuri mistä valita, vaan pitää ottaa kiinni sieltä mistä saa, vaikka se nyt ei aivan täydelliseltä tuntuisikaan. Nuoren naisen, joka voi valita miehen kymmenien tai satojen joukosta, ei tietysti pidäkään tyytyä sellaiseen ihan kivaan. Ja nuori nainen nyt muutenkin haaveilee unelmissaan täydellisestä rakkaudesta, joka vie jalat alta. Miehen, joka kovalla yrittämällä ja aloitteellisuudella saattaa päästä sen yhden nuoren naisen kanssa parisuhteeseen, voi mielihyvin tyytyä siihen ihan kivaan, vaikkei se nyt miltään tähtiä räjäyttävältä vuosisadan rakkaustarinalta tuntuisikaan. Alle kolmekymppisiä naisia on jo määrältäänkin noin 60000 vähemmän kuin saman ikäluokan miehiä, joten 60000 nuorta miestä jää kokonaan ilman naista Suomessa.
Naisille voisi tehdä hyvää elää vaikkapa viikko nuorena miehenä - kun kirjautuu deittipalveluun, niin siellä ei olisikaan niitä kymmentä kehumisviestiä ja yhteydenottoa, vaan aina päivästä toisen tyhjää täynnä. Kontaktien eteen pitäisi tehdä kovaa työtä ja olla itse aloitteellinen, niin saattaa saada muutaman keskustelun kuukaudessa. Kyllä siinä tulee paljon yksinäisempi olo ja sitä osaisi arvostaa jo ihan sitä kivaa suhdettakin. Tosin, moni nainen ajautuisi itsemurhaan tai mielenterveysongelmiin, kun sitä huomiota vastakkaiselta sukupuolelta ei yksikertaisesti tulisi missään.
Jokainen 40+ ja/tai yh- ja/tai ruma nainen on kokenut tuon. Minäkin. Silti en olisi ikinä tyytynyt vain "ihan kivaan". Olin mieluummin sinkkuna vuosikausia. Nettideittailusta luovuin aika nopeasti todettuani, että siellä todellakin pelataan ulkonäöllä ja kaikki miehet etsivät kaunista 25-vuotiasta. Elämänkumppani löytyikin sitten IRL.
Suosittelisin samaa niille miehille, joilla ei käy flaksi netissä; luopukaa siitä nettideittailusta ja alkakaa tutustua naisiin ihan elävässä elämässä, missä pystytte tuomaan itsestänne esille muitakin puolia kuin ulkonäön.
Mikä siinä on että en todellisuudessa tunne yhtä ainutta tällaista miestä, jolle naisensaaminen on mahdotonta... Palstan perusteella voisi luulla että suurin osa tavallisista miehistä olisi auttamattoman yksin mutta jostain syystä minä en vain ole yhtä ainutta tavannut. Kaverini tuntuvat löytävän kumppaneita ilman minkäänlaisia ongelmia, vaikka yksikään heistä ei ole rikas alusvaatemalli. Harvalla on edes omaa autoa. Toisaalta he kyllä tapaavatkin tyttöystävänsä tosielämässä, eivät netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuleppa sehän riippuu ihan näkökulmasta. Naiset käyttäytyvät aivan samoin enkä enää edes ole kovin nuori. Vaikka et näytä mitään kiinnostusta hyöritään ja pyöritään ympärillä toivoen jotain tapahtuvan. Koen sen ahdistavaksi en kuitenkaan haluaisi olla ilkeä kuten.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
En minä usko, että se rakkaus ihan automaatio ole, mut kärjistettynä vois luulla miehelle tollanen järjestelty avioliitto käyvän paljon paremmin.
Teoriassa, kyllä, mutta käytännössä näiltäkin palstan valittajamiehiltä löytyy todella paljon kriteerejä sitten, kun joku pitäisi kelpuuttaa. Mieluiten he ottaisivat sen hoikan 23-vuotiaan lapsettoman kaunottaren, mutta nekin jotka ovat riittävän realistisia ymmärtääkseen etteivät sellaista saa, tokaisevat kyllä (tässäkin ketjussa) että yh:ta eivät huolisi missään nimessä - ja kuitenkin heillä itselläänkin voi olla ikää jo yli 30 vuotta. Naisella ei myöskään saisi olla kokemuksia useista seksikumppaneista. Tatuoinnin ovat monille kauhistus, ylipainosta puhumattakaan jne. Kriteereitä alkaa löytyä eli yhtäkkiä se järjestetty avioliitto 34-vuotiaan naapurin pyöreän yh-äidin kanssa ei sille 39-vuotiaalle vanhallepojalle kelpaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
Miehille sopisi keskimääräisesti sovittu avioliitto hyvin
Järjestettyjen avioliittojen maissa joudutaan puuttumaan sekä naisten että miesten käytökseen paljon hanakammin. Ei saa olla samassa tilassa ilman esiliinaa jne. Koska ei voida luottaa ettei se toinen pettäisi, puolisot kun eivät ole toisiaan valinneet, niin tuppaavat enemmän himoitsemaan ulkopuolisia.
Sitten ei enää saakaan kätellä vastakkaista sukupuolta, koska sekin voi johtaa pettämiseen.
Rakkausavioliitoissa toista ei tarvitse vahtia, koska kukin on saanut valita itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1)En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa?
2) Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy.
3) Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
1) siksi ettei miehillä ole parisuhdemarkkinoilla muita vaihtoehtoja kuin toimia juuri noin, tai viettää loppuelämänsä yksin.
2) ei tuo ole mikään vaihtoehto, vaan täyttä todellisuutta 95% kaikista miehistä.
3) 99% miehistä on sitä mieltä että ehdottomasti on parempi kuin yksinäisyys.
1) Älä valehtele. Saatat muut, normaalit miehet häpeään. Tällä palstalla ja Suoli24:ssä mellastaa muutama mieskirjoittaja, joille naisen saaminen on mahdotonta (jo senkin takia että he käyttävät vapaa-aikansa netissä mellastamiseen eikä naisiin tutustumiseen). Osalla heistä on maailmankuva ehkä vääristynyt ja he ihan aidosti uskovat näihin väitteisiinsä. Totuuden kanssa niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Jokainen nainen on saanut sen verran paljon pakkeja miehiltä että tietää, että miehiläkin on muita vaihtoehtoja kuin ottaa sen minkä saa. Jokaisen naisen ystäväpiiriin kuuluu varmasti miehiä, jotka ovat mieluummin sinkkuina kuin kenen tahansa kanssa. Sitten on se osa miehistä, josta itse oletan että he ovat aleksityymikkoja ja/tai kyseessä on lievä autismin kirjo, joiden tunne-elämä on ameeban tasoa; kuka tahansa nainen käy eivätkä he ymmärrä mitä tarkoittaa kun "kemiat kohtaavat".
2) Älä valehtele.
3) Älä valehtele.
Itse valehtelet ja puhut paskaa minkä kerkeät.
Suurin osa miehistä jotka on yksin on joko niitä jotka eivät saa ketään tai niitä jotka ovat täysin hylänneet naiset koska ovat tajunneet että niistä on pelkkää harmia. Muut miehet jotka ovat yksin yrittävät epätoivoisesti saada suhteen jos heillä ei sitä ole.
Ainoastaan pieni osa miehistä on vapaaehtoisesti ilman parisuhdetta ja kuitenkin on naisten kanssa. Ne on niitä miehiä jotka saavat helposti naista. Ne ovat harvassa. Mutta heille onkin parempaa nussia ketä huvittaa kuin sitoutua yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
Miehille sopisi keskimääräisesti sovittu avioliitto hyvin
Järjestettyjen avioliittojen maissa joudutaan puuttumaan sekä naisten että miesten käytökseen paljon hanakammin. Ei saa olla samassa tilassa ilman esiliinaa jne. Koska ei voida luottaa ettei se toinen pettäisi, puolisot kun eivät ole toisiaan valinneet, niin tuppaavat enemmän himoitsemaan ulkopuolisia.
Sitten ei enää saakaan kätellä vastakkaista sukupuolta, koska sekin voi johtaa pettämiseen.
Rakkausavioliitoissa toista ei tarvitse vahtia, koska kukin on saanut valita itse.
Suomessa joka toinen pettää. Joten ei oikein toimi toi sinun teoriasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan olisi huonossa tai tympeässä suhteessa. Mitä hittoa?
Olen ollut elämässäni kahdessa parisuhteessa (toinen jatkuu edelleen) ja näiden ulkopuolella on ollut pitkiä sinkkuaikoja.
No sitä hittoa, että sulle pitkiä aikoja tarkoittaa 2 tuntia ... 5 päivää, ja miehelle 5 vuotta ... 50 vuotta.
Ero sukupuolten välillä on tässä kysymyksessä valtavaa suuruusluokkaa.
Oikeastiko joku kuvittelee noin?
Mä olen nuori, ihan kaunis ja fiksu nainen, joka on todellakin mielummin yksin kuin jonkun "ihan ok"-miehen kanssa.
Täytyy olla oikeasti aika hemmetin hyvä ja juuri minulle sopiva "sielunkumppani", että lähden parisuhteeseen.
Viihdyn vallan mainiosti myös yksin, eli mitään "tarvetta" ei ole löytää kumppania (no, seksin puolesta olisi tietysti kiva jos olisi kumppani, mutta olen onneksi hiton hyvä masturboimaan ja oma käsi antaa aina ja nopeasti hyvät orkut toisin kuin mies).
Jos tulee oikeasti sopiva vastaan ja tunne on molemminpuolinen, niin sitten voin pariutuakin - muuten en.Nimim. kuusi vuotta sinkkuna
Juuri näin, minä 3-kymppisenä naisena allekirjoitan tämän. Hyvää kannatta odottaa! Itse tapasin 28-vuotiaana nykyisin aviomieheni ja lapsemme isän, joka todellakin on se paras ystäväni ja sielunkumppanini kuten minäkin hänelle. Ennen tätä suhdettamme en ollut seurustellut paria lyhyttä romanssia lukuunottamatta enkä harrastanut yhden yön suhteita. Toki koin välillä surua yksinäisyydestäni ja kaipasin parisuhteen tuomaa läheisyyttä, mutta en kerta kaikkiaan voinut enkä edelleenkään voisi ryhtyä seurustelemaan ihmisen kanssa sen takia, että olisi "vain joku". Jos en olisi tavannut miestäni, niin edelleenkin olisin mieluummin itsekseni kuin kumppanin kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, koska elämäänsä voi ja pitää hankkia muutakin sisältöä kuin sen parisuhteen. Kyllä sellainen sinkkumieskin on naisen näkökulmasta moninkertaisesti kiinnostavampi ja vetovoimaisempi, jolla on se itsenäinen elämän, omia harrastuksia ja intohimon kohteita verrattuna mieheen, joka vain kiertää epätoivoisena naisen luota toiselle kyselemässä, että "Alkasit sää mun kanssa? Eikö? Entäs sää sitten?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
Miehille sopisi keskimääräisesti sovittu avioliitto hyvin
Järjestettyjen avioliittojen maissa joudutaan puuttumaan sekä naisten että miesten käytökseen paljon hanakammin. Ei saa olla samassa tilassa ilman esiliinaa jne. Koska ei voida luottaa ettei se toinen pettäisi, puolisot kun eivät ole toisiaan valinneet, niin tuppaavat enemmän himoitsemaan ulkopuolisia.
Sitten ei enää saakaan kätellä vastakkaista sukupuolta, koska sekin voi johtaa pettämiseen.
Rakkausavioliitoissa toista ei tarvitse vahtia, koska kukin on saanut valita itse.
Tajuatko kuinka moni pettää näissä niin sanotuissa rakkausavioliitoissa?
Jostain syystä yli puolet niistä myös päättyy eroon.
Sen lisäksi nekin mitkä kestävät ovat lähes kuolleita. Ei seksiä ja eletään kuin huonot kämppikset. Kummallakin on oma elämä eikä yhteistä elämää.
Joten en todellakaan kehuisi näitä rakkausliittoja.
Ehkä miesten ongelma on nimenomaan se, että heille kun kelpaisi vähän mikä tahansa hengittävä, he päätyvät lähettämään tindereissä nopeita massaviestejä niin monelle naiselle kuin suinkin mahdollista, koska vain 1/100 vastaa. He keskittyvät määrään, jotta saisivat edes jotain vastausta takaisin.
Jos taas miehet valikoisivat samalla tavalla kuin naiset, ja keskittyisivät naisiin, jotka oikeasti kiinnostavat, joilla on jotain yhteistä miehen kanssa, ehkä se vastausprosenttikin paranisi? Luulen, että oikeasti voisi lykästää vähän paremmin, jos miehet lähettäisivät viestejä, joissa on perehdytty oikeasti niihin naisen taustatietoihin ja joista käy ilmi, että mies on kiinnostunut naisesta ihmisenä, ei hätävarapilluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan olisi huonossa tai tympeässä suhteessa. Mitä hittoa?
Olen ollut elämässäni kahdessa parisuhteessa (toinen jatkuu edelleen) ja näiden ulkopuolella on ollut pitkiä sinkkuaikoja.
No sitä hittoa, että sulle pitkiä aikoja tarkoittaa 2 tuntia ... 5 päivää, ja miehelle 5 vuotta ... 50 vuotta.
Ero sukupuolten välillä on tässä kysymyksessä valtavaa suuruusluokkaa.
Oikeastiko joku kuvittelee noin?
Mä olen nuori, ihan kaunis ja fiksu nainen, joka on todellakin mielummin yksin kuin jonkun "ihan ok"-miehen kanssa.
Täytyy olla oikeasti aika hemmetin hyvä ja juuri minulle sopiva "sielunkumppani", että lähden parisuhteeseen.
Viihdyn vallan mainiosti myös yksin, eli mitään "tarvetta" ei ole löytää kumppania (no, seksin puolesta olisi tietysti kiva jos olisi kumppani, mutta olen onneksi hiton hyvä masturboimaan ja oma käsi antaa aina ja nopeasti hyvät orkut toisin kuin mies).
Jos tulee oikeasti sopiva vastaan ja tunne on molemminpuolinen, niin sitten voin pariutuakin - muuten en.Nimim. kuusi vuotta sinkkuna
Juuri näin, minä 3-kymppisenä naisena allekirjoitan tämän. Hyvää kannatta odottaa! Itse tapasin 28-vuotiaana nykyisin aviomieheni ja lapsemme isän, joka todellakin on se paras ystäväni ja sielunkumppanini kuten minäkin hänelle. Ennen tätä suhdettamme en ollut seurustellut paria lyhyttä romanssia lukuunottamatta enkä harrastanut yhden yön suhteita. Toki koin välillä surua yksinäisyydestäni ja kaipasin parisuhteen tuomaa läheisyyttä, mutta en kerta kaikkiaan voinut enkä edelleenkään voisi ryhtyä seurustelemaan ihmisen kanssa sen takia, että olisi "vain joku". Jos en olisi tavannut miestäni, niin edelleenkin olisin mieluummin itsekseni kuin kumppanin kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, koska elämäänsä voi ja pitää hankkia muutakin sisältöä kuin sen parisuhteen. Kyllä sellainen sinkkumieskin on naisen näkökulmasta moninkertaisesti kiinnostavampi ja vetovoimaisempi, jolla on se itsenäinen elämän, omia harrastuksia ja intohimon kohteita verrattuna mieheen, joka vain kiertää epätoivoisena naisen luota toiselle kyselemässä, että "Alkasit sää mun kanssa? Eikö? Entäs sää sitten?"
Olet nyt sitten 100% varma että tuo mies kelpaa sinulle loppuiäksi?
Että et tee niin kuin suurin osa naisista että 7-8 vuoden jälkeen rupeat valittamaan miten tylsää ja lemppaat miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Paitsi miesten nykyaikana vähän vaikea kokea olevansa naiselle erityinen, koska keskimääräiselläkin naisella on ollut jo ainakin 10 panosuhdetta takanaan.
Toivon tosiaan, että tuot tuon vanhanaikaisen kantasi esille jo (mahdollisilla) ensitreffeillä. Jos ajatusmaailmamme poikkeavat noin suuresti, niin todellakin haluaisin tietää mahdollisimman pian, luulen että (mahdollinen) treffikumppanisi myös. Eikä ole kyse siitä, että minulla olisi ollut 10 panosuhdetta takana (olen ollut kahdessa pitkässä suhteessa), mutta ihminen, joka arvottaa toisia ihmisiä heidän seksuaalisen menneisyytensä takia ei todellakaan tule kuulumaan minun elämääni.
Aah... naiset. Ikuisuusaihe taas nostaa päätään. Miehenä näen asian niin, että naisilla on loppupeleissä enemmän varaa valita, ainakin tietyssä iässä. Aika taas pelaa miesten pussiin. Kuinkako niin? Miehiä ohjaa aina, nuorempana enemmän, nivusissa sijaitsevat aivot. Eli kelkkaan lähdetään, vaikka ihan 100% varmoja ei oltaisi. Naiset hieman harkitsevampia. Pelko yksin jäämisestä ja biologinen kello taas laskee naisten rimaa myöhemmällä iällä.
18-28 iässä (ihan hatusta vedin) naiset vaikuttavat etsivän sitä rikasta alusvaatemallia, prinssiä valkealla ratsulla jne. Kun realismi iskee, on moni mies, ja nainen samalla, polttanut näppinsä.
Olen naimisissa ja toivottavasti viimeiseen valomerkkiin saakka, mutta myönnän, että olisi parempi treffailija, rakastaja ja seurustelukumppani, kun olin alle kolmekymppisenä.
Luen vähän epäuskoisena näitä juttuja, joissa miehille kelpaisi parisuhteeseen kuka vaan, kunhan on se paljon mainostettu reikä ja edes kohtalainen ulkonäkö... Olen itse käynyt treffeillä kaiken "tasoisten" miesten kanssa ja olen ulkonäöltäni vähintään keskitasoa, itsestäni huolehtiva, työssä käyvä, empaattinen, rehellinen, kiltti ja kun siihen päästään, myös seksuaalisesti erittäin aktiivinen nainen. Jostakin syystä en sitten näihin miehiin ilmeisesti vain kolahda, kun kaikki tuntuvat haluavan vain pitää kaikki vaihtoehdot ihan loputtomiin avoimina. Ei haluta sitoutua (ei, en ole ehdottamassa ensimmäisillä tai toisillakaan treffeillä seurustelua), ei tehdä suunnitelmia eikä oikein edes varmaksi sopia seuraavia treffejä, ja väistämättä tulee tunne, että halutaan katsastaa tulisiko sille illalle vaikkapa paremmat treffit. Jos ei tule, niin saattaa tulla klo 23 viestiä että vieläkö olen hereillä ja liikkeellä ja nähtäiskö.
Joo, todellakin mieluummin yksin kuin hätävarana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että tällainen ajatus on naisnäkökulmasta hieman absurdi, varsinkin nuoren naisen näkökulmasta katsottuna, kun valintamäärä halukkaiden miesten joukosta on lähes rajaton. Suurimmalla osalla miehistä ei kuitenkaan ole juuri mistä valita, vaan pitää ottaa kiinni sieltä mistä saa, vaikka se nyt ei aivan täydelliseltä tuntuisikaan. Nuoren naisen, joka voi valita miehen kymmenien tai satojen joukosta, ei tietysti pidäkään tyytyä sellaiseen ihan kivaan. Ja nuori nainen nyt muutenkin haaveilee unelmissaan täydellisestä rakkaudesta, joka vie jalat alta. Miehen, joka kovalla yrittämällä ja aloitteellisuudella saattaa päästä sen yhden nuoren naisen kanssa parisuhteeseen, voi mielihyvin tyytyä siihen ihan kivaan, vaikkei se nyt miltään tähtiä räjäyttävältä vuosisadan rakkaustarinalta tuntuisikaan. Alle kolmekymppisiä naisia on jo määrältäänkin noin 60000 vähemmän kuin saman ikäluokan miehiä, joten 60000 nuorta miestä jää kokonaan ilman naista Suomessa.
Naisille voisi tehdä hyvää elää vaikkapa viikko nuorena miehenä - kun kirjautuu deittipalveluun, niin siellä ei olisikaan niitä kymmentä kehumisviestiä ja yhteydenottoa, vaan aina päivästä toisen tyhjää täynnä. Kontaktien eteen pitäisi tehdä kovaa työtä ja olla itse aloitteellinen, niin saattaa saada muutaman keskustelun kuukaudessa. Kyllä siinä tulee paljon yksinäisempi olo ja sitä osaisi arvostaa jo ihan sitä kivaa suhdettakin. Tosin, moni nainen ajautuisi itsemurhaan tai mielenterveysongelmiin, kun sitä huomiota vastakkaiselta sukupuolelta ei yksikertaisesti tulisi missään.
Jokainen 40+ ja/tai yh- ja/tai ruma nainen on kokenut tuon. Minäkin. Silti en olisi ikinä tyytynyt vain "ihan kivaan". Olin mieluummin sinkkuna vuosikausia. Nettideittailusta luovuin aika nopeasti todettuani, että siellä todellakin pelataan ulkonäöllä ja kaikki miehet etsivät kaunista 25-vuotiasta. Elämänkumppani löytyikin sitten IRL.
Suosittelisin samaa niille miehille, joilla ei käy flaksi netissä; luopukaa siitä nettideittailusta ja alkakaa tutustua naisiin ihan elävässä elämässä, missä pystytte tuomaan itsestänne esille muitakin puolia kuin ulkonäön.
Epäilen. Sinulleko ei siis ainuttakaan viestiä tullut noissa nettideiteissä? Ja sait nuo miesten mieltymykset selville tehtyäsi itse aina aloitteet kaikille profiiliselausten jälkeen? Ja sinulle vastasi niistä aloituksista noin 1/10? Epäilen erittäin suuresti. Kyllä naisille viestejä tulee, vaikka olisi kuvaton ja tiedoton (muuten paitsi yh-status mainitaan) 50-vuotiaan naisen profiili. Luodaanko testiprofiili ja katsotaan? Ehkäpä noin 0.01% naisista voi kokea sen, mitä on olla normaali tai kohtalaisen komea mieshenkilö. Ja sinähän tietysti teit aloitteen tuolle IRL-suhteelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
En minä usko, että se rakkaus ihan automaatio ole, mut kärjistettynä vois luulla miehelle tollanen järjestelty avioliitto käyvän paljon paremmin.
Teoriassa, kyllä, mutta käytännössä näiltäkin palstan valittajamiehiltä löytyy todella paljon kriteerejä sitten, kun joku pitäisi kelpuuttaa. Mieluiten he ottaisivat sen hoikan 23-vuotiaan lapsettoman kaunottaren, mutta nekin jotka ovat riittävän realistisia ymmärtääkseen etteivät sellaista saa, tokaisevat kyllä (tässäkin ketjussa) että yh:ta eivät huolisi missään nimessä - ja kuitenkin heillä itselläänkin voi olla ikää jo yli 30 vuotta. Naisella ei myöskään saisi olla kokemuksia useista seksikumppaneista. Tatuoinnin ovat monille kauhistus, ylipainosta puhumattakaan jne. Kriteereitä alkaa löytyä eli yhtäkkiä se järjestetty avioliitto 34-vuotiaan naapurin pyöreän yh-äidin kanssa ei sille 39-vuotiaalle vanhallepojalle kelpaisikaan.
Olen nainen enkä tajua, miksi jonkun lapsettoman pitäisi tyytyä yksinhuoltajaan. Yksinhuoltaja on jo lisääntymiskumppaninsa valinnut (ja siinä epäonnistunut), minulla se valinta on vielä edessä, enkä halua kenenkään jämiä. Lapset hankaloittavat parisuhdetta (varsinkin jonkun toisen omat) enkä halua alkaa kasvattamaan miehen entisen kumppanin jälkeläisiä.
Oletko varma, että kyse on riman pudottamisesta? Itse näen niin, että ilman muuta ihminen etsii perheen perustamiseen tai perheen jo perustettuaan erilaista kumppania kuin teininä! Ehkä joidenkin kokemattomien palstamiesten unelmissa se sama 17-vuotias tyttönen olisi ihanne myös nelikymppisen miehen puolisoksi, mutta naiset ovat yleensä realistisempia. Ei kukaan kolmekymppinen haaveile Robinista :-)
Sitä kutsutaan aikuistumiseksi, kehittymiseksi. En todellakaan kolmekymppisenä olisi huolinut enää sitä 17-vuotiasta amisviiksistä autonrassaajapoitsua, jonka kanssa menetin neitsyyteni. Siinä vaiheessa halusin miehen, joka on vastuullinen ja valmis elämään perhe-elämää. Riman laskemisen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.
(Toki myös ne autonrassaajat kypsyvät iän myötä ja moni heistä on erittäin hyvä perheenisä 10-15 vuotta myöhemmin. Samalla se autonrassaus vähenee ja mielenkiinnon kohteet vaihtuvat "vakavampiin" asioihin.)