Lue keskustelun säännöt.
Miehille kelpaisi mikä tahansa nainen
17.08.2016 |
Olen nuori nainen ja parisuhteessa, mutta pari vuotta sitten en ollut ja reilun vuoden ajan Tinderiä ja pyörähdin nopeasti Suomi24 treffeissä. Käyn myös paljon ulkona, esimerkiksi musiikkikeikoilla, joten tapasin miehiä luonnossakin (luonnossa tapasin miehenikin lopulta).
.
Osa miehistä joihin tutustuin, olisi kelpuuttanut melkein minkä tahansa naisen. Tämä selvisi hyvin nopeasti puheesta ja käytöksestä. Myös minun kanssani nämä miehet olivat valmiita yrittämään tosissaan, vaikka juttumme ei olisi toiminut mitenkään päin.
Meillä ei ollut välttämättä mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta, huumorintajumme eivät kohdanneet, tulevaisuuden haaveet olivat erilaisia. Silti nämä miehet halusivat aina nähdä uudestaan, pommittivat viesteillä ja olivat valmiita esittelemään minut kavereilleen.
Miehet itsekin tiedostivat ongelmat välillämme, jos minä en nauranut heidän vitseilleen niin eivät hekään minun jne. Kun puhuin harrastuksistani, kuuntelivat kovinkin kiinnostuneina ja kyselivät lisää, mutta seuraavalla tapaamisella olivat unohtaneet lähes kaiken (en tarkoita vain jotain pieniä yksityiskohtia).
.
Nämä ihmissuhteet olivat epämiellyttäviä ja lopulta minä olin se, joka näissä lopetti tapailemisen. Yleensä lopetin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt siirtyä seksin harrastamiseen, tein valinnan että olen mieluummin ilman (turha höpöttää pihtaamisesta siksi etten makaa ei-kiinnostavien miesten kanssa, parisuhteessa olen hyvin aktiivinen ja kokeilunhaluinen).
.
En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa? Eikö kumppanin pitäisi olla paras ystävä? Minulle olisi vaivaannuttavaa elää sellaisen miehen kanssa, joka on ihan kunnollinen ja hoitaa osuutensa, mutta jonka kanssa ei olisi mitään yhteistä harrastusta, elämäntapaa tai edes molempia huvittavaa komediasarjaa.
Yksi teoriani on, että nämä miehet eivät ole olleet paljoa tekemisissä naisten kanssa tai ovat olleet tekemisissä yhden tyyppisten naisten kanssa. He eivät tiedä, että naisia on paljon erilaisia ja että esim minä en ole heille sopivin. He kenties pitävät naisia yhtenäisenä ryhmänä, ja koska naiset eivät heidän kuvitelmissaan sisällä juurikaan eroja, jokainen ok-näköinen nainen on mahdollinen elämänkumppani?
Toisaalta tuolla tavalla treffeillä käydessään luulisi heidänkin oppivan, että naisia on erilaisia.
Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy. Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
.
Vaikka otsikko onkin kärjistävä, en tarkoita kaikkia maailman miehiä. Puhun vain heistä, jotka kuuluvat yllä kirjoittamaani ryhmään.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt ihan mihin tahansa, mutta oot kyllä tavallaan ihan oikeassa, että kun vaihtoehdot on olla yksin tai ottaa edes joku, niin moni kyllä valitsee mielummin ees jonkun. Miehillä on vaan niin paska asema parisuhdemarkkinoilla.
Minä en ainakaan olisi huonossa tai tympeässä suhteessa. Mitä hittoa?
Olen ollut elämässäni kahdessa parisuhteessa (toinen jatkuu edelleen) ja näiden ulkopuolella on ollut pitkiä sinkkuaikoja. Eivät olleet kivoja aikoja, olin mustasukkainen parisuhteessa oleville, välillä itketti kun kaikkialta tuli rakkauslauluja, tv-draamoja, parisuhdeaiheista keskustelua, välillä tunsin itseni aivan kipeäksi ja oli vaikea nähdä sinkkuelämän hyviä puolia, mietin kuinka kaikki olisi parempaa suhteessa.
Tapailin sinkkuaikoinani miehiä ja tosissani halusin löytää parisuhteen, mutta kaikesta tästä huolimatta lopetin ihmissuhteet, joissa en tuntenut paloa miestä kohtaan. Lopulta tapasin miehen, josta ajattelin että ilman häntä en kestä, että hänen jälkeensä kukaan ei voi olla yhtä hyvä. Onneksi tunne oli molemminpuolinen.
Kyllä se vaan teillä naisillakin rima kummasti putoaa, kun alkaa tulla ikää ja varsinkin jos on YH-status. Alkaa kelvata se sama jäbä mikä nuorempana ei kiinnostanut.
Tässä on ilmiö mitä miehet eivät vaan tajua.
20-v fnninaamainen puhumattomuuteen saakka ujo mies on hyvin usein 35-v komistunut ja saanut itsevarmuutta.
Ei se rima naisilla laske vaan moni mies ns "miehistyy" kun tulee vähän ikää ja se miehen taso nousee.
Toinenkin ilmiö tekee sen miksi mies ei tätä ymmärrä.
Miesten kriteerit eivät iän myötä muutu mutta naisten muuttuu.
Miesten kriteerit naiselle:
20-v. Hyvä perse ja isot tissit
30-v. Hyvä perse ja isot tissit
40-v. Hyvä perse ja isot tissit
50-v . Hyvä perse ja isot tissit
60-v. Hyvä perse ja isot tissit
Nainen sen sijaan iän myötä arvostaa eri asioita miehessä.
EIVÄT laske kriteerejään mutta ne muuttuu.
Nuori nainen voi haaveilla jostain filmitähdestä taivjulkkiksesta mutta kun tulee ikää alkaa tulla realismia noin toiveisiin ja mitä enemmän sitä ikää naiselle tulee niin erilaiset asiat tulevat tärkeiksi.
Se ei ole kriteerien alentamista vaan muuttumista.
Miehillähän se on aina , siis ihan aina , kriteerien alentamista jos ei saa sitä kaunista isopyllyistä ja- rintaista naista.
Tämä tekee miesten aseman parisuhdemarkkinoilla hankalaksi kun tosiasia on että vain osa naisista on kauniita joka kohdasta ja siksi niin iso osa joutuu " tyytymään".
Naisilla olisi sama juttu jos naiset katsoisivat pelkästään hartioiden leveyttä ja etumuksen pullotusta.
Olen kaunis nainen, joka on saanut valkata kyllä miehensä, mutta työpaikkaansa ei! Minulla on kokemusta olla aktiivinen, lähetellä kosiskeluviestejä yrityksille, yrittää päästä kahville (työhaastatteluun) ja pähkäillä kerta toisensa jälkeen, mikä meni vikaan kun aluksi kiinnostusta tuntui riittävän mutta sitten joku toinen oli parempi. Eli vika on varmasti persoonallisuudessani, koska kai se pätevyys nyt riittää jos haastatteluun asti pääsee.. tätä olen mieltä, vaikka siihen vetoavat että "vaikutit mukavalta, mutta joku toinen oli kokeneempi.." Yritän herättää kiinnostuksen, kokeilla eri tapoja lähestyä, olla kiinnostunut yrityksestä ja minulla on ihan oikea halu kehittyä! Minä todella tarvitsen ja haluan työpaikan joten siedän vähän pompotustakin (tossun alla oloa). Todellakin vastaan vähääkään kaikkiin minulle sopiviin yritysten deittiprofiileihin, eli tajuan loistavasti miesten logiikkaa mitä tulee naisen saamiseen. Mutta kai se yli-innokkuus on turn off työnantajallekin. Työnantajakin haluaa jonkun, joka ei muita työpaikkoja ole koskaan yrittänytkään ja joka on valmis lähes kuolemaan puolestaan. "Olethan kuolematon ja osaat kävellä käsilläsi samalla kun jonglööraat jaloillasi käsikranaateilla joista on irrotettu sokka.." tällaisia yhtäläisiä vaatimuksia näkee naisten deittiprofiileissakin (olen joskus iltani ratoksi lukenut) joissa ei tunnu olevan sijaa inhimillisyydelle eli virheille, miinustekijöille. Kun joku on joskus ylittänyt jonkun riman jossakin tehtävässä jossakin tuolla niin sitä samaa halutaan sitten itsellekin. Tiedän ettei tehtävään voida valita kuin yhtä, mutta raastavaa se on joka kerta, ja itsetunto saa kolauksen. Vahinko kun sitä on niin jääräpäinen että yrittää entistä suuremmalla vimmalla seuraavaa..
En voi muuta sanoa kuin naiset että herätkää nyt vähän päiväuniltanne. Kuka tahansa on kenelle tahansa joku hyvänsä ennen kuin tutustutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1)En ymmärrä, miten nuo miehet olisivat valmiita suhteeseen lähes kenen tahansa kanssa?
2) Sitten toki se vaihtoehto, että heidän ei ole helppo saada naisia, jolloin yrittävät kynsin hampain aina kun mahdollisuus ilmestyy.
3) Mutta onko ei-niin-kiinnostavan naisen seura parempi kuin yksinäisyys?
1) siksi ettei miehillä ole parisuhdemarkkinoilla muita vaihtoehtoja kuin toimia juuri noin, tai viettää loppuelämänsä yksin.
2) ei tuo ole mikään vaihtoehto, vaan täyttä todellisuutta 95% kaikista miehistä.
3) 99% miehistä on sitä mieltä että ehdottomasti on parempi kuin yksinäisyys.
Juuri näin. Jos mies rupeaisi nirsoksi niin hän olisi koko elämänsä yksin. Suurimmalla osalla miehistä ei ole mitään mahdollisuuksia valita vaan olla tyytyväisiä jos saa jonkun. Vaikka sellaisen joka ei sovi hänelle ollenkaan. Parempi se kuin olla yksin.
Tässä on se vissi ero: naisissa kun on paljon niitä, jotka mieluummin olisivat yksin kuin väärän ihmisen kanssa. Miehille tämä tuntuu olevan pääsääntöisesti kauhistus. Tämähän se on se ap:n pointti. Eikä se vaadi mitään prinsessaharhaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaunis nainen, joka on saanut valkata kyllä miehensä, mutta työpaikkaansa ei! Minulla on kokemusta olla aktiivinen, lähetellä kosiskeluviestejä yrityksille, yrittää päästä kahville (työhaastatteluun) ja pähkäillä kerta toisensa jälkeen, mikä meni vikaan kun aluksi kiinnostusta tuntui riittävän mutta sitten joku toinen oli parempi. Eli vika on varmasti persoonallisuudessani, koska kai se pätevyys nyt riittää jos haastatteluun asti pääsee.. tätä olen mieltä, vaikka siihen vetoavat että "vaikutit mukavalta, mutta joku toinen oli kokeneempi.." Yritän herättää kiinnostuksen, kokeilla eri tapoja lähestyä, olla kiinnostunut yrityksestä ja minulla on ihan oikea halu kehittyä! Minä todella tarvitsen ja haluan työpaikan joten siedän vähän pompotustakin (tossun alla oloa). Todellakin vastaan vähääkään kaikkiin minulle sopiviin yritysten deittiprofiileihin, eli tajuan loistavasti miesten logiikkaa mitä tulee naisen saamiseen. Mutta kai se yli-innokkuus on turn off työnantajallekin. Työnantajakin haluaa jonkun, joka ei muita työpaikkoja ole koskaan yrittänytkään ja joka on valmis lähes kuolemaan puolestaan. "Olethan kuolematon ja osaat kävellä käsilläsi samalla kun jonglööraat jaloillasi käsikranaateilla joista on irrotettu sokka.." tällaisia yhtäläisiä vaatimuksia näkee naisten deittiprofiileissakin (olen joskus iltani ratoksi lukenut) joissa ei tunnu olevan sijaa inhimillisyydelle eli virheille, miinustekijöille. Kun joku on joskus ylittänyt jonkun riman jossakin tehtävässä jossakin tuolla niin sitä samaa halutaan sitten itsellekin. Tiedän ettei tehtävään voida valita kuin yhtä, mutta raastavaa se on joka kerta, ja itsetunto saa kolauksen. Vahinko kun sitä on niin jääräpäinen että yrittää entistä suuremmalla vimmalla seuraavaa..
En voi muuta sanoa kuin naiset että herätkää nyt vähän päiväuniltanne. Kuka tahansa on kenelle tahansa joku hyvänsä ennen kuin tutustutaan.
Ystävä: ihminen voi elää ilman parisuhdetta, mutta harva voi elää ilman työtä. Ja huonoin syy ihmisuhteen aloittamiseen on sääli. Vertauksesi ontuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kaunis nainen, joka on saanut valkata kyllä miehensä, mutta työpaikkaansa ei! Minulla on kokemusta olla aktiivinen, lähetellä kosiskeluviestejä yrityksille, yrittää päästä kahville (työhaastatteluun) ja pähkäillä kerta toisensa jälkeen, mikä meni vikaan kun aluksi kiinnostusta tuntui riittävän mutta sitten joku toinen oli parempi. Eli vika on varmasti persoonallisuudessani, koska kai se pätevyys nyt riittää jos haastatteluun asti pääsee.. tätä olen mieltä, vaikka siihen vetoavat että "vaikutit mukavalta, mutta joku toinen oli kokeneempi.." Yritän herättää kiinnostuksen, kokeilla eri tapoja lähestyä, olla kiinnostunut yrityksestä ja minulla on ihan oikea halu kehittyä! Minä todella tarvitsen ja haluan työpaikan joten siedän vähän pompotustakin (tossun alla oloa). Todellakin vastaan vähääkään kaikkiin minulle sopiviin yritysten deittiprofiileihin, eli tajuan loistavasti miesten logiikkaa mitä tulee naisen saamiseen. Mutta kai se yli-innokkuus on turn off työnantajallekin. Työnantajakin haluaa jonkun, joka ei muita työpaikkoja ole koskaan yrittänytkään ja joka on valmis lähes kuolemaan puolestaan. "Olethan kuolematon ja osaat kävellä käsilläsi samalla kun jonglööraat jaloillasi käsikranaateilla joista on irrotettu sokka.." tällaisia yhtäläisiä vaatimuksia näkee naisten deittiprofiileissakin (olen joskus iltani ratoksi lukenut) joissa ei tunnu olevan sijaa inhimillisyydelle eli virheille, miinustekijöille. Kun joku on joskus ylittänyt jonkun riman jossakin tehtävässä jossakin tuolla niin sitä samaa halutaan sitten itsellekin. Tiedän ettei tehtävään voida valita kuin yhtä, mutta raastavaa se on joka kerta, ja itsetunto saa kolauksen. Vahinko kun sitä on niin jääräpäinen että yrittää entistä suuremmalla vimmalla seuraavaa..
En voi muuta sanoa kuin naiset että herätkää nyt vähän päiväuniltanne. Kuka tahansa on kenelle tahansa joku hyvänsä ennen kuin tutustutaan.
Ystävä: ihminen voi elää ilman parisuhdetta, mutta harva voi elää ilman työtä. Ja huonoin syy ihmisuhteen aloittamiseen on sääli. Vertauksesi ontuu.
Minä tiedän ihmisiä, jotka ovat kanssasi eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tajuan miten onnekas olen, kun löysin tämän miehen. Meillä molemmilla oli tapaamisemme aikaan säätöä toisten kanssa, mutta kiinnostuimme toisistamme enemmän ja lopetimme ne toiset tapailujutut. Alussa meillä oli suurimpana ongelmana se, että kaikki hänen kaverinaisensa ihastuivat häneen vuorotellen ja se ärsytti mua. Toisaalta en voinut oikein valittaa, koska itseänikin iskettiin jatkuvasti. Hyvänä puolena tossa kaikessa kamaluudessa oli se, että nyt ainakin tiedän miehen haluavan juuri minut ja tiedän hänen olevan luotettava ja uskollinen! Lisäksi meillä on kaikki aika kohdallaan: huumori, arvot, harrastukset, seksi jne. Joistain asioista tietysti ollaan eri mieltä, mutta 90% ajatusmaailmamme kohtaavat ja se on ihan tarpeeksi. Välillä tuntuu kuin olisin voittanut lotossa, kun löysin hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun perusteella voisi kuvitella että miehet eivät koskaan ihastuisi keneenkään, vaan aina kyse on "iskemisestä" tai "jahdista", jossa tunteet ovat toissijaiset ja tärkeintä on ettei tarvitse olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt ihan mihin tahansa, mutta oot kyllä tavallaan ihan oikeassa, että kun vaihtoehdot on olla yksin tai ottaa edes joku, niin moni kyllä valitsee mielummin ees jonkun. Miehillä on vaan niin paska asema parisuhdemarkkinoilla.
Minä en ainakaan olisi huonossa tai tympeässä suhteessa. Mitä hittoa?
Olen ollut elämässäni kahdessa parisuhteessa (toinen jatkuu edelleen) ja näiden ulkopuolella on ollut pitkiä sinkkuaikoja. Eivät olleet kivoja aikoja, olin mustasukkainen parisuhteessa oleville, välillä itketti kun kaikkialta tuli rakkauslauluja, tv-draamoja, parisuhdeaiheista keskustelua, välillä tunsin itseni aivan kipeäksi ja oli vaikea nähdä sinkkuelämän hyviä puolia, mietin kuinka kaikki olisi parempaa suhteessa.
Tapailin sinkkuaikoinani miehiä ja tosissani halusin löytää parisuhteen, mutta kaikesta tästä huolimatta lopetin ihmissuhteet, joissa en tuntenut paloa miestä kohtaan. Lopulta tapasin miehen, josta ajattelin että ilman häntä en kestä, että hänen jälkeensä kukaan ei voi olla yhtä hyvä. Onneksi tunne oli molemminpuolinen.
Kyllä se vaan teillä naisillakin rima kummasti putoaa, kun alkaa tulla ikää ja varsinkin jos on YH-status. Alkaa kelvata se sama jäbä mikä nuorempana ei kiinnostanut.
Tässä on ilmiö mitä miehet eivät vaan tajua.
20-v fnninaamainen puhumattomuuteen saakka ujo mies on hyvin usein 35-v komistunut ja saanut itsevarmuutta.
Ei se rima naisilla laske vaan moni mies ns "miehistyy" kun tulee vähän ikää ja se miehen taso nousee.Toinenkin ilmiö tekee sen miksi mies ei tätä ymmärrä.
Miesten kriteerit eivät iän myötä muutu mutta naisten muuttuu.
Miesten kriteerit naiselle:
20-v. Hyvä perse ja isot tissit
30-v. Hyvä perse ja isot tissit
40-v. Hyvä perse ja isot tissit
50-v . Hyvä perse ja isot tissit
60-v. Hyvä perse ja isot tissitNainen sen sijaan iän myötä arvostaa eri asioita miehessä.
EIVÄT laske kriteerejään mutta ne muuttuu.
Nuori nainen voi haaveilla jostain filmitähdestä taivjulkkiksesta mutta kun tulee ikää alkaa tulla realismia noin toiveisiin ja mitä enemmän sitä ikää naiselle tulee niin erilaiset asiat tulevat tärkeiksi.
Se ei ole kriteerien alentamista vaan muuttumista.
Miehillähän se on aina , siis ihan aina , kriteerien alentamista jos ei saa sitä kaunista isopyllyistä ja- rintaista naista.
Tämä tekee miesten aseman parisuhdemarkkinoilla hankalaksi kun tosiasia on että vain osa naisista on kauniita joka kohdasta ja siksi niin iso osa joutuu " tyytymään".
Naisilla olisi sama juttu jos naiset katsoisivat pelkästään hartioiden leveyttä ja etumuksen pullotusta.
Mutta kun av-mamit ovat sanoneet, että mies rupsahtaa ja tiputtaa tasoaan samalla tavalla kuin naisetkin... Se on ihan sama vaikka jokainen tuntee näitä akateemisia ujoja miehiä jotka vasta kolmikymppisenä alkavat osallistua "markkinoille". Sitä ennen ovat pelkkää ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voisi kuvitella että miehet eivät koskaan ihastuisi keneenkään, vaan aina kyse on "iskemisestä" tai "jahdista", jossa tunteet ovat toissijaiset ja tärkeintä on ettei tarvitse olla yksin.
Eihän se pääasiallisesti olisi silloin väärin kuviteltu, koska noinhan se on.
Tietenkin jokainen mies haluaisi mahdollisimman hyvän naisen, mutta idioottihan sitä pitäisi olla, jos ei melkein kuka vain kelpaisi, koska tarjonta on niin naurettavan vähäistä. Naiset kyllä jaksaa olla vuodesta toiseen yksin ja silitellä kissaansa kotonaan Bumtsibumin ääressä, mutta miehelle sellainen tilanne on helvetti.
Ihastuksiin ei nyt yleensä ole mitään mahkuja, koska naisten suuret vaatimukset. Sellaista jos jää odottamaan, niin yksin saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
En minä usko, että se rakkaus ihan automaatio ole, mut kärjistettynä vois luulla miehelle tollanen järjestelty avioliitto käyvän paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voisi kuvitella että miehet eivät koskaan ihastuisi keneenkään, vaan aina kyse on "iskemisestä" tai "jahdista", jossa tunteet ovat toissijaiset ja tärkeintä on ettei tarvitse olla yksin.
Eihän se pääasiallisesti olisi silloin väärin kuviteltu, koska noinhan se on.
Tietenkin jokainen mies haluaisi mahdollisimman hyvän naisen, mutta idioottihan sitä pitäisi olla, jos ei melkein kuka vain kelpaisi, koska tarjonta on niin naurettavan vähäistä. Naiset kyllä jaksaa olla vuodesta toiseen yksin ja silitellä kissaansa kotonaan Bumtsibumin ääressä, mutta miehelle sellainen tilanne on helvetti.
Ihastuksiin ei nyt yleensä ole mitään mahkuja, koska naisten suuret vaatimukset. Sellaista jos jää odottamaan, niin yksin saa olla.
Sitkun tää alkaa toteutua oman naisen kohdalla, niin onkin aika vaihtaa naista. NTai siis nainenhan se on vaihtanut miehensä telkkariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin miettiä, olisiko miesten asema deittailun maailmassa parempi jos he laittaisivat viestiä vain niille jotka heitä ihan aikuisten oikeasti kiinnostavat. Naiset eivät saisi satojen viestien tulvaa joka syntyy kun miehet avaavat keskustelun jokaisen suunnilleen oikean ikäisen kanssa, jolloin nainen ehtisi oikeasti vastaamaankin, ilman tunnetta että on "vaan joku".
Tuo tarkoittaisi sitä että 99% ihmisistä olisi sinkkuna. Syntyvyys olisi käytännössä 0%.
Ihmiskunta kuolisi koska ihmiset eivät enää seurustelisi eikä edes harrastaisi seksiä.
Uskotko tuohon itsekään? Voisin melkein väittää että maailmassa tapahtuu ns. luonnollista rakastumistakin. Kaikki ei ole vain epätoivoisen miehen ihankenenvaan metsästystä, vaikka sun maailma sen ympärillä ehkä pyöriikin.
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja
Sanoinko muka että pitäisi kokonaan lopettaa parisuhteen tavoittelu tai iskeminen? Sanoin että sen voisi RAJOITTAA niihin aidosti samanhenkisiin ja ihmisinä itseä kiinnostaviin tyyppeihin. Katsos kaiken liikkuvan iskemisen ja täyden yksinolon välissä on olemassa välimaasto.
Mutta kun ne jotka ovat samanlaisia ei todellakaan ole kiinnostuneita niistä miehistä. Tai ole edes löydettävissä.
Luuletko oikeasti että tuota ei ole miehet kokeillut? EI TOIMI!!!!
Minä en todellakaan alkaisi olemaan kenen tahansa naisen kanssa, mukana täytyy olla todella voimakkaita tunteita ja niitä syntyy vain harvojen naisten kanssa. Mieluummin olen yksin kuin vaivaannuttavassa seurassa, ja seksin takia en ala leikkimään parisuhdetta ja en myöskään harrasta ns. irtosuhteita. Erosin entisestä naisystävästäni vajaa puolitoista vuotta sitten ja sen jälkeen ei ole parisuhteet kiinnostaneet, itseasiassa en ole edes tutustunut uusiin naisiin. Olen huomannut, että ainakin minun on helpompi elää ja olla ilman parisuhdetta. Tuo eksä jätti minulle kolme kissaansa ja olen viihtynyt niiden kanssa oikein hyvin. M34
Täydellistä naistahan ei juuri kukaan löydä kuitenkaan. Joten on paljon ominaisuuksia, joissa pitää tehdä kompromisseja. Ulkonäkö, huumori, seksikkyys, harrastukset, elämäntavat, tavoitteet, elämäntilanne, ikä, koulutus, työ, kaverit, asuinpaikka, jne. Loputtomasti asioita.
Naisessa voi olla miehen mielestä moni asia kohdallaan, vaikkei kaikki ominaisuudet olekaan, joten mies on valmis kokeilemaan, mitä jutusta voisi ajan kanssa kehittyä. Mutta ap:n kaltainen nainen näkee vain puutteet miehessä, ja laittaa äijän kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksenani on salakuunnella ihmisiä kaupoissa ja ravintoloissa niin olen tullut tulokseen, että niin naisilla ja miehillä on kaameita valintoja. Ainoa selitys minkä olen löytänyt on tapaaminen kaatokännissä.
Ap:n logiikan mukaaan jos pidän aasialaisista naisista eniten niin en saa valita vaimokseni blondia vaikka ainoa vika on ettei ole aasialainen?
Totta kai saat valita vaimoksesi blondin vaikka pidät ihan erilaisista oikeasti.
Älä kuitenkaan ihmettele sitten kun blondi vaimosi kyllästyy kuuntelemaan mollaamistasi ja pettymyksesi purkamista häneen kun hän ei jonkun ihmeen kautta muutu aasialaisen näköisesksi.
Ja oikeastaan riittää sekin että vaimosi tuntee joka ainoa päivä että olisit oikeasti halunnut jonkun muun.
Sen nimittäin vaistoaa vaikka et sanoisi halaistua sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan nuorena sinkkuaikoinani, miten joskus pyöri lähistöllä noita 'mikä tahansa kelpaa'-tyyppejä. Yksin, koska kuka nainen ikinä suostuisi olemaan kuka tahansa, kyllä minuun pitää olla rakastunut, ja haluta juuri minut.
Juuri näin. Luulisi että jokainen kaipaa sitä tunnetta "olen kumppanilleni erityinen, hän haluaa juuri minut ja jos nyt katoaisin hänen elämästään, hän kaipaisi minua". Kuulostaa kenties karulta kirjoitettuna, mutta mielestäni kyseessä on ihan perusedellytys onnelliselle parisuhteelle.
Mutta toisaalta tuo ei ole tae yhtään millekään. Vaikka mies kokisi naisen olevan kuinka ainutlaatuinen hälle, niin se voi myös hyvin helposti alkaa ahdistamaan. Ja toisaalta nää pelimiehet just osaa tuon taidon, että rakentavat sen illuusion naiselle, että olisivat jotain erityistä. Tavismiehelle alkaa vasta vuosien päästä rakentumaan puolisin erityinen merkitys, mutta se onkin sitten sitä rakkautta.
Eli miehelle olisi ihan sama vaikka hänen avioliittonsa olisi vaikka vanhempien järjestämä, koska se rakkaus tulee muutenkin vasta vuosien päästä?
Miehille sopisi keskimääräisesti sovittu avioliitto hyvin
Hyvin hyvin harvinaista että kaksi ihmistä jotka eivät etsi suhdetta eikä kumpikaan edes yritä iskeä toista muka satumaisesti rakastuu.
Jos miehet lopettaisivat naisten jahtaamisen ja iskemisen niin parisuhteet loppuisi siihen.
Olet katsellut liikaa Disneyn satuja