Lue keskustelun säännöt.
Palasin äitiyslomalta ja heti kenkää YT:ssä
17.08.2016 |
Tulin sovitusti töihin, mutta mitään tehtäviä en saanut tehtäväksi. Sijaiseni oli saanut jatkosopparin määräaikaiseksi, ja hänen itsevarmasta käytöksestään tulkitsin heti, että lähtöni oli tiedossa.
Olin töissä 1,5 viikkoa, kunnes YT:t päättyivät, ja sitten sain lähteä. Äitiysloman aikana tehtäväni oli jaettu pois. Korvaukseksi sain sitten anteliaat 2 kk palkan, mikä nyt on normi irtisanomisajan korvaus.
Liiton mukaan toiminta oli arvelluttavaa, ja takaisinottovelvollisuutta ja työhönpaluusuojaa rikotaan. Mutta oikeuteen tästä tuskin kannattaa lähteä, koska korvaukset sitä kautta ovat niin pieniä, ettei riskinotto kannata.
Jokaista varmaan jännittää töihinpaluu. Arvatkaas, miltä minusta nyt tuntuu? Kaksi pientä lasta elätettävänä, ja ilman molempien vanhempien palkkaa emme oikein pärjää. Olen akateemisesti koulutettu ja minulla on lähes 15 v kokemus, mutta työpaikat ovat kiven alla. Huolestuttaa koko perheen tulevaisuus. Vaivalla saimme lapsille hyvän hoitopaikan, ja jos heidät otan pois hoidosta, niin seuraavan kerran paikat ovat haussa vuoden päästä. En usko miten tässä näin kävi! Olen aina ollut tavoitteissani tai ylittänyt ne, tehnyt ylitöitä, vaikka lapsi on ollut pieni. Sanalla sanoen panostanut työhön täysillä.
En tiedä miten tästä nousisin. Miten huomenna aamulla? Mitä silloin teen? Mitään urakonsultointia tai psykologiapua ei tarjottu. Tervetuloa vaan pörssiyhtiöiden vastuulliseen maailmaan!
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuolla työkokemuksella ja asenteella pääset vielä töihin. Vedä nyt vähän happea, ei potkujen saaminen ole mikään maailmanloppu eikä sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti, jos joutuu lähtemään osana isompaa irtisanomiskierrosta. Eri juttu jos olisit ainoana saanut potkut.
Mä jouduin lähtemään ainoana osastollamme. Ja tiedän, että taloon jäi moni minua vähemmän pätevä.
Että ihan epäonnistuneeksi tässä itsensä tuntee siksikin. Sijaisen (juniorimpi) palkka on voinut olla korkeintaa pari sataa alhaisempi. Vuodessa se tekee ehkä 2000-3000 e säästöt, eli pisara meressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sienimetsään ja marjoja keräämään! AV.n vakioehdotus jos taloushuolia pukkaa.
Kauanko olit yhteensä pois töistä, kaksiko sulla lapsia?
Olen pahoillani puolestasi, mutta ihmettelen silti miten ei kahden lapsen vanhemmat pärjää jos toisella on kuitenkin töitä. Siis tiedän ettei tosiaan tässä maassa pärjää helpolla! En tarkoita kuinkaan olla ilkeä. Mutta on täällä pärjättävä niidenkin vanhempien, jotka molemmat työttöminä. Ja yksinhuoltajien. Meillä minä jäin työttömäksi, onneksi miehellä vielä töitä. Eikä todellakaan pärjättäisi, ellei jo alunperin lapsia hankkiessa, asumisia ja muita miettiessä, olisi mitoitettu menopuoli sen mukaan, että pystytään tinkimään ja pärjätään, vaikka molemmat jäisivät vaille työtä. En nyt tarkoita teitä tällä, mutta niin kovin monet ovat varmoja että juuri heille töitä riittä ja otetaan suuret lainat ja muut ja sitten jäädäänkin työttömiksi eikä pärjätä, mutta ei myöskään olla valmiita tinkimään elintasosta. Toiset elää siellä alhaalla aina. Ja kun tarpeeksi kurjaksi menee, eli kun ei oikeasti pärjää, niin se sossunluukku on avoinna kaikille. Vaikka sitten joutuisikin luopumaan jo totutusta hyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olit yhteensä pois töistä, kaksiko sulla lapsia?
Ekasta vuoden. Välissä 3 vuotta töissä täyttä työntekoa, tein töitä eniten koko tiimissä.
Tokasta olin taas vuoden poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin...
"Mistä tietää että nainen on saanut vakituisen työpaikan?
Positiivisesta raskaustestistä."
Poissaoloja, lapset vuorollaan aina kipeinä, pitää aina saada lomat kun lapsilla on lomat (työpaikan ilmapiiri huononee kun yksi esittää vaatimuksia), soittaa päivät pitkät lapsilleen, miehelleen, vastuutöitä vaikea antaa kun ei voi olla varma että hommat tulee hoidettu yllämaintuista syistä .
Parasta yt-kohderyhmää.
Kerro nyt vielä että jäit äitiyslomalle heti 3kk sen jälkeen kun työnantaja oli vakinaistanut hommasi.
Hae toinen duuni ja pidä mielessä että työnantaja tarvitsee ihmisen joka tekee ne työt eikä ihmistä joka roikkuu nimellisesti firman listoilla vaikka oikeasti leikkii kotia kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa vuoteen 2016. Omalla alalla on aina töitä. Mutta pätkää pätkän perään. Siihenkin jotenkin tottuu, ajan kanssa.
Ehdottomasti pidätte lapset pk:ssa, Helsingissä varsinkin hyvät paikat on kiven alla. Lyhennätte päivät vaikka max.5 tunnin pituisiksi niin ehditte olla paljon kotonakin. Siitä on sitten helpompi pidentää taas hoitopäiviä kun pääset taas töihin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi, mutta ihmettelen silti miten ei kahden lapsen vanhemmat pärjää jos toisella on kuitenkin töitä. Siis tiedän ettei tosiaan tässä maassa pärjää helpolla! En tarkoita kuinkaan olla ilkeä. Mutta on täällä pärjättävä niidenkin vanhempien, jotka molemmat työttöminä. Ja yksinhuoltajien. Meillä minä jäin työttömäksi, onneksi miehellä vielä töitä. Eikä todellakaan pärjättäisi, ellei jo alunperin lapsia hankkiessa, asumisia ja muita miettiessä, olisi mitoitettu menopuoli sen mukaan, että pystytään tinkimään ja pärjätään, vaikka molemmat jäisivät vaille työtä. En nyt tarkoita teitä tällä, mutta niin kovin monet ovat varmoja että juuri heille töitä riittä ja otetaan suuret lainat ja muut ja sitten jäädäänkin työttömiksi eikä pärjätä, mutta ei myöskään olla valmiita tinkimään elintasosta. Toiset elää siellä alhaalla aina. Ja kun tarpeeksi kurjaksi menee, eli kun ei oikeasti pärjää, niin se sossunluukku on avoinna kaikille. Vaikka sitten joutuisikin luopumaan jo totutusta hyvästä.
Onneksi ollaan oltu varovaisia lainanottajia, ja tavallaan aina isompien hankintojen kohdalla vähän pelätty sitä pahaa päivää tulevaksi. Menot on kyllä mitoitettu yllättäviin käänteisiin. Olen aina säästänyt muutaman kuukauden palkan pahan päivän varalle. Se on tuonut turvallisuudentunnetta. Ehkä juuri se ahdistaa, että kohta joutuu todella miettimään, miten pärjää yllättävien menojen kohdalla, jos bufferirahasto on käytetty. Ja kyllä minusta sossun luukulla käyminen kuulostaa todella ahdistavalta ajatukselta. Harmittaa sekin, että koko elämänsä on yrittänyt pärjätä ja tsempata: koulussa, opiskeluissa, ekojen töiden haussa, työssä. Ja sitten yhtäkkiä kaikesta tästä sinnittelystä ei jää käteen mitään. Oletkin siellä sossun luukulla, vaikka kuinka yrittäisit pärjätä. Muutaman kuukauden pärjäämme ihan varmasti, mutta mitä jos jään pitkäaikaistyöttömäksi? Putoan sosiaalisista verkoista, menetän mielekkään tekemisen vielä tulonmenetyksen päälle?
Vierailija kirjoitti:
Tulin sovitusti töihin, mutta mitään tehtäviä en saanut tehtäväksi. Sijaiseni oli saanut jatkosopparin määräaikaiseksi, ja hänen itsevarmasta käytöksestään tulkitsin heti, että lähtöni oli tiedossa.
Olin töissä 1,5 viikkoa, kunnes YT:t päättyivät, ja sitten sain lähteä. Äitiysloman aikana tehtäväni oli jaettu pois. Korvaukseksi sain sitten anteliaat 2 kk palkan, mikä nyt on normi irtisanomisajan korvaus.
Liiton mukaan toiminta oli arvelluttavaa, ja takaisinottovelvollisuutta ja työhönpaluusuojaa rikotaan. Mutta oikeuteen tästä tuskin kannattaa lähteä, koska korvaukset sitä kautta ovat niin pieniä, ettei riskinotto kannata.Jokaista varmaan jännittää töihinpaluu. Arvatkaas, miltä minusta nyt tuntuu? Kaksi pientä lasta elätettävänä, ja ilman molempien vanhempien palkkaa emme oikein pärjää. Olen akateemisesti koulutettu ja minulla on lähes 15 v kokemus, mutta työpaikat ovat kiven alla. Huolestuttaa koko perheen tulevaisuus. Vaivalla saimme lapsille hyvän hoitopaikan, ja jos heidät otan pois hoidosta, niin seuraavan kerran paikat ovat haussa vuoden päästä. En usko miten tässä näin kävi! Olen aina ollut tavoitteissani tai ylittänyt ne, tehnyt ylitöitä, vaikka lapsi on ollut pieni. Sanalla sanoen panostanut työhön täysillä.
En tiedä miten tästä nousisin. Miten huomenna aamulla? Mitä silloin teen? Mitään urakonsultointia tai psykologiapua ei tarjottu. Tervetuloa vaan pörssiyhtiöiden vastuulliseen maailmaan!
En ymmärtänyt takaisinottovelvollisuuden ja työhönpaluun laiminlyöntiä...olit jo palannut töihin ja sen jälkeen olet samalla viivalla muiden kanssa. Jos joku lähtee, niin silloin on 9 kk ajan takaisinottovelvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro nyt vielä että jäit äitiyslomalle heti 3kk sen jälkeen kun työnantaja oli vakinaistanut hommasi.
Hae toinen duuni ja pidä mielessä että työnantaja tarvitsee ihmisen joka tekee ne työt eikä ihmistä joka roikkuu nimellisesti firman listoilla vaikka oikeasti leikkii kotia kotonaan.
Juurihan sanoin, että tein eniten töitä koko tiimissä. Töissä olin kolme vuotta ennen ensimmäistä lasta ja välissä taas kolme vuotta. Ehkä olisi pitänyt tehdä kuten maalailit, lopputulos on nyt kuitenkin ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä palasin 3 v jälkeen ja sijainen oli vakinaistettu. Mutta hänet ylennettiin ja minä sain vanhan tylsän duunin takaisin. Plääh sekin
KOLME vuotta kotona? Oikeasti? Itse olen akateeminen, ja hankkinut lapset opiskeluiden aikana (kaksi tutkintoa). Samalla olen tehnyt kedät oman alani töitä. Liukuma työelämään on ollut helppo eikä työnantajan ole tarvinnut pelätä mammalomia. Minua on kiitelty siitä, että tajusin tehdä lapset opiskeluaikana. No se siitä, mutta kuinka joku uskaltaa jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin? Tuohan on ammatillinen itsemurha.
Höpsis pöpsis, ei se maailma ole noin mustavalkoinen ja lakkaa pyörimästä, jos uraputkesta välillä ottaakin taukoja. Monethan myös vaihtavat ammattia useamman kerran elämässään, eli on nykyään aika harvinaista vääntää sorvia samalla alalla koko työuran ajan, vaikka sitten pikkuhiljaa pääsisikin korkeamman tason tehtäviin.
Varmasti sinuakin kehutaan nyt kun nykyiset työnantajasi ovat vättyneet äitiyslomiisi liittyviltä velvollisuuksilta, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että olisit sen takia ikuisesti se unelmatyöntekijä. Aina voi tulla sinusta riippumattomat YT:t tai firma siirtyy uudelle omistajalle, jolloin työpaikkoja karsitaan, kaikkea odottomatanta tapahtuu. Kannustaisin siis sinuakin kehittämään monialaisuutta ja mahdollisesti vaihtoehtoisia koulutusmahdollisuuksia, sillä saatat olla hyvinkin ohuilla vesillä, jos ja kun irtisanominen jostain syystä iskeekin ja sinulla on vain spesifin alan syvää mutta kapealaista osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei se johtoporras mitään armoa anna, kunhan saa itse muutaman euron enemmän. Ei ne alaistensa elämäntilanteista välitä. Harmi vain, kun näitä on niin vaikea kostaakaan, mutta jos tilaisuus tulisi, niin kyllä nämä muistaisi.
Kolikolla on myös kääntöpuoli; ajattele, mikä onni, kun sinun ei tarvitsekaan laittaa alle vuoden ikäistä lastasi hoitoon, vaan saat hoitaa häntä kotona vielä hetken!
niinja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin sovitusti töihin, mutta mitään tehtäviä en saanut tehtäväksi. Sijaiseni oli saanut jatkosopparin määräaikaiseksi, ja hänen itsevarmasta käytöksestään tulkitsin heti, että lähtöni oli tiedossa.
Olin töissä 1,5 viikkoa, kunnes YT:t päättyivät, ja sitten sain lähteä. Äitiysloman aikana tehtäväni oli jaettu pois. Korvaukseksi sain sitten anteliaat 2 kk palkan, mikä nyt on normi irtisanomisajan korvaus.
Liiton mukaan toiminta oli arvelluttavaa, ja takaisinottovelvollisuutta ja työhönpaluusuojaa rikotaan. Mutta oikeuteen tästä tuskin kannattaa lähteä, koska korvaukset sitä kautta ovat niin pieniä, ettei riskinotto kannata.Jokaista varmaan jännittää töihinpaluu. Arvatkaas, miltä minusta nyt tuntuu? Kaksi pientä lasta elätettävänä, ja ilman molempien vanhempien palkkaa emme oikein pärjää. Olen akateemisesti koulutettu ja minulla on lähes 15 v kokemus, mutta työpaikat ovat kiven alla. Huolestuttaa koko perheen tulevaisuus. Vaivalla saimme lapsille hyvän hoitopaikan, ja jos heidät otan pois hoidosta, niin seuraavan kerran paikat ovat haussa vuoden päästä. En usko miten tässä näin kävi! Olen aina ollut tavoitteissani tai ylittänyt ne, tehnyt ylitöitä, vaikka lapsi on ollut pieni. Sanalla sanoen panostanut työhön täysillä.
En tiedä miten tästä nousisin. Miten huomenna aamulla? Mitä silloin teen? Mitään urakonsultointia tai psykologiapua ei tarjottu. Tervetuloa vaan pörssiyhtiöiden vastuulliseen maailmaan!
En ymmärtänyt takaisinottovelvollisuuden ja työhönpaluun laiminlyöntiä...olit jo palannut töihin ja sen jälkeen olet samalla viivalla muiden kanssa. Jos joku lähtee, niin silloin on 9 kk ajan takaisinottovelvollisuus.
Joo, mutta jos sijainen saa jäädä ja hommat on jaettu toisille. Eli paluun jälkeen pitäisi päästä samoihin duuneihin tai edes osoittaa toiset vastaavantasoiset tehtävät. Jos tämä jää kiinni siitä, että sijainen on palkattu määräaikaiseksi, ja sijaista YT:t eivät koske, niin silloin paluusuojaa ja takaisinottovelvollisuutta on rikottu.
Duuni on vaan duuni.
Nyt on lapset tehty, äitiyslomat pidetty, olet haluttavampi työntekijä kuin lapseton ja nuorempi kilpailija seuraavassa haussa.
Avoimia hakemuksia vaan menemään, YT ei ole huono syy työttömyyteen CV:ssä. Eteenpäin ja kohti parempaa!
Vierailija kirjoitti:
Eikä todellakaan pärjättäisi, ellei jo alunperin lapsia hankkiessa, asumisia ja muita miettiessä, olisi mitoitettu menopuoli sen mukaan, että pystytään tinkimään ja pärjätään, vaikka molemmat jäisivät vaille työtä.
Meillä vähän sama kuvio. Kun ostettiin ensimmäistä perheasuntoa, niin mitoitettiin laina sen mukaan että mies maksaa sen yksinäänkin, jos tarvis. Ja autosta ei puhettakaan, oltiin 10 vuotta lapsiperheenä ilman autoa ja hyvin pärjättiin (Helsingissä). Ihan lirissä oltaisiin oltu, jos oltaisiin heti kättelyssä ostettu se unelmien asunto niin kuin monet tekevät ja vielä auto siihen päälle. Minulla on viimeisen 15 vuoden aikana ollut töitä varsin nihkeästi, vaikka opiskelin ihan uuden tutkinnonkin, mutta asuntolaina on kuitenkin saatu maksettua pois. Lapsia on vain yksi, useamman kanssa olisi varmasti tiukempaa.
Vierailija kirjoitti:
Kolikolla on myös kääntöpuoli; ajattele, mikä onni, kun sinun ei tarvitsekaan laittaa alle vuoden ikäistä lastasi hoitoon, vaan saat hoitaa häntä kotona vielä hetken!
Lapsi on yli vuoden, ja ikävää tässä on se, että hänellä on hoitopaikka. Jos otamme hänet pois, niin paikka menee - seuraavat haussa vasta vuoden päästä. Lapselle saatiin kovalla vaivalla perhepäivähoitopaikka, koska pidimme häntä liian pienenä päiväkotiin. Mutta nyt siis lapsi pois hoidosta, ja jos uuden duuniin saan, niin hänelle tarjotaan hoitopaikkaa, joka voi olla esim. iso päiväkoti ja toisella puolella kaupunkia. Hoitopäivät sitten sen vuoksi pitkiä, tai pahimmassa tapauksessa en ehtisi tehdä edes kokonaista työpäivää.
Oliskin puolen miljoonan talo :). Mutta on meille ihan liian pieni vanha rivarinpätkä. Ei kovin hulppeaa elämää siis. Joten ihan hirveesti tässä ei enää voi "downshiftata". Helsingissä eläminen on yllättävän kallista.