Lue keskustelun säännöt.
Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!
Kommentit (1118)
Mä olen ite tollainen supernirso, tosi rajotettua on mitä syön ja esim. kasviksia, mereneläviä tai "mössöjä" en pysty hirveämmin syömään. Ja ihan oikeasti en pysty vaan yökkään ne samantien ihan tahtomatta ulos. Joku aistiyliherkkyysjuttu varmaan, oon jotenkin tosi herkkä tekstuureille
Outoa tässä vielä se että rakastan tulista ja mausteista ruokaa ja tykkään kokeilla eri maitten outojakin ruokia, mutta vaikka mansikat aiheuttaa heti yökkäämisen.
Ja ei, en pidä mitään numeroa tästä, enemmänki nolottaa peitellä sitä yökkimistä jos on erehtynyt ottamaan vääränlaista ruokaa. Jostain syystä ihmisillä menee tää syömättömyys kovasti tunteisiin (näköjään täälläkin) vaikka ihan kohteliaasti kieltäytyisin ruuasta. Eihän se nyt kenellekään muulle kuulu mitä toinen syö tai on syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sipulinipottajille: sipuli on high fodmap ruoka, vaikka sen makua ei huomaisi muun ruuan seassa, se voi silti aiheuttaa myöhemmin 45 minuuttia kestävän ummetu-ripuli kohtauksen, jossa hiki kirjaimellisesti tippuu ja silmissä mustenee.
Ummetus ja ripuli samaan aikaan? Miten se edes on mahdollista?!?
Ummetus alempana, ripuli ylempänä. Suolisto punkeaa hirveällä voimalla päästäkseen eroon tavarasta joka ei sovi sille, mutta alempana oleva normaali tai ummetus kakka ei yksinkertaisesti kykene liikkumaan nopeasti. Käytännössä ummetusta ei välttämättä ole mutta se tuntuu samalta, kun pöntöllä on pakko istua pitkään.
Hoituu siedättämällä. Nirsoileva sipulin välttely vain pahentaa asiaa.
Rakastan sipulia ja olen käyttänyt sitä paljon ruoanlaitossa. Kuitenkin pari vuotta sitten sairastuin IBSään ja maha ei vaan enää kestä. Muutenkin olen joutunut luopumaan monista ruoista ja ruoka-aineista, joita ennen söin paljon. Onko musta siis tullut nirso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sipulinipottajille: sipuli on high fodmap ruoka, vaikka sen makua ei huomaisi muun ruuan seassa, se voi silti aiheuttaa myöhemmin 45 minuuttia kestävän ummetu-ripuli kohtauksen, jossa hiki kirjaimellisesti tippuu ja silmissä mustenee.
Ummetus ja ripuli samaan aikaan? Miten se edes on mahdollista?!?
Ummetus alempana, ripuli ylempänä. Suolisto punkeaa hirveällä voimalla päästäkseen eroon tavarasta joka ei sovi sille, mutta alempana oleva normaali tai ummetus kakka ei yksinkertaisesti kykene liikkumaan nopeasti. Käytännössä ummetusta ei välttämättä ole mutta se tuntuu samalta, kun pöntöllä on pakko istua pitkään.
Mä tiedän tän, ikävä kyllä. En ole vielä oppinut tunnistamaan mistä tää tulee.
Hirveä vääntö ja myllerrys ja krampit mahassa, niinkuin just tulis varpusparvi normaalisti, mut eipä tulekaan. On siis tuskaisempaakin paljon pidempään, helpotus kun ei tule hetkessä.
Omaan pari hyvää ystävää, joiden kanssa en voisi kuvitellakaan lähteväni ulkomaille juuri käsittämättömän kapean ruokavalion takia. Kyseessä siis keski-ikäiset ihmiset. Eivät kumpikaan voi ymmärtää miten joku kykenee ruokailemaan etnisissä ravintoloissa. Jo ovella vastaan tulviva tuoksu saa kuulemma sisuskalut kääntymään ympäri.
Heidän makumaailmassaan karjalanpaisti edustaa kulinaarista ilotulitusta.
Vierailija kirjoitti:
Omaan pari hyvää ystävää, joiden kanssa en voisi kuvitellakaan lähteväni ulkomaille juuri käsittämättömän kapean ruokavalion takia. Kyseessä siis keski-ikäiset ihmiset. Eivät kumpikaan voi ymmärtää miten joku kykenee ruokailemaan etnisissä ravintoloissa. Jo ovella vastaan tulviva tuoksu saa kuulemma sisuskalut kääntymään ympäri.
Heidän makumaailmassaan karjalanpaisti edustaa kulinaarista ilotulitusta.
Meitäkin on, joille matkailu on muutakin kuin syömistä ja eksoottisten ruokien maistelua. Esim. minä syön suolistosyövän ja avanteen vuoksi hyvin rajoittuneesti mutta matkustan kovin mielelläni Pariisiin. Nautin todella siellä olosta, kahviloista, illaltaisin ulkona syömisestä (aina jotain löytyy), mutta ennenkaikkea Pariisin kauneudesta ja kulttuurista. Se on ehtymätöntä. Mukana samanhenkisiä ystäviä, joille minun ruokavaliotani ei ole ollut koskaan mikään ongelma. Niinkuin ei minullekaan heidän. Odotan taas innolla koronatilanteen parantumista ja uutta matkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden tutun mielestä ruoka pitää olla niin tulisesti maustettua, että normi-ihmiseltä irtoaa kitalaki ja kieli sitä syödessä. Minäkin tykkään tulisesta ruoasta, mutta joku raja sentään.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni ei tykännyt kasvisrasvajäätelöstä. Tarjosin sitä kun hän kävi kylässä ja hän ei huomannut yhtään mitään.
Kaverin lapsi ei tykkää rahkasta missään muodossa. En ole kehdannut sanoa että meillä synttärikakussa on aina kerman rakennetta tukemassa myös rahkaa. Em lapsi on aina syönyt mielellään täytekakkua meillä.
On julmaa tarjota kasvisrasvajäätelön kaltaista sontaa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttava närppi vihreät paprikat lautaselle. Ja on muutenkin nirsoilija. Sitten valitteli kun tytär on nirso, tai erittäin valikoiva ruokailuja. Olen havainnut, että jos perheen isä tai äiti nirsoilevat tai eivät syö tiettyä ruoka-ainetta, niin se malli (=nirsoilu on ok) siirtyy hyvin helposti lapselle…
Kaverini sanoi, ettei tykkää lihasta. Söi silti hyvällä ruokahalulla hamppareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppaan tuli ala-asteikäisiä poikia, jotka parveilivat siinä irtokarkkien luona. Kiroilivat kauheasti "hyi saa****, nuo on vegaanisia", "hyi hel*****, nuokin on vegaanisia".
Lapseni kertoi, että sen luokkakaveri oli syönyt hedelmäkarkkia ja sanonut sen olevan hänen mielikarkkiaan. Joku oli sanonut, että se on vegaanista, niin se karkin syöjä oli sanonut, että ei hän niin kovasti näistä tykkää.
Omalle lapselleni taas en uskalla kertoa niistä ei-vegaanisista hedelmäkarkeista, että mitä se liivate on.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini sanoi, ettei tykkää lihasta. Söi silti hyvällä ruokahalulla hamppareita.
Kasvishampurilaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassikko on tilata ravintolassa pihvi mediumina ja sitten valittaa että se on raaka.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini sanoi, ettei tykkää lihasta. Söi silti hyvällä ruokahalulla hamppareita.
Tuo voisin olla minä. Syön kyllä lihaa, mutta en oikeastaan tykkää siitä. Jauheliha menee paremmin ja hampurilaisessa pihvi on piilossa, niin se ei ällötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä nirsoilu on sitä kun aikuinen ihminen ei uskalla maistaa/syödä jotain ennakkoluulojensa vuoksi, joiden olisi pitänyt jäädä lapsuuteen. Elämänkatsomuksellinen tai maku/rakenneherkkyys eri ainesosille ei sitä mielestäni ole.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä nirsoilu on sitä kun aikuinen ihminen ei uskalla maistaa/syödä jotain ennakkoluulojensa vuoksi, joiden olisi pitänyt jäädä lapsuuteen. Elämänkatsomuksellinen tai maku/rakenneherkkyys eri ainesosille ei sitä mielestäni ole.
Eikä eri sairauksista tai allergioista johtuva määrättyjen ruoka-aineiden välttely.
Mentiin ystäväni kanssa ravintolaan ja hän tilasi hampurilaisen.
Jätti lähes kokonaan syömättä koska pihvi kuulemma ihan liian paksu ja maistuu pahalta (oli jotain kunnon lihaa hesen ja mäkkärin ohuiden pihvien sijaan).
Vierailija kirjoitti:
Klassikko on tilata ravintolassa pihvi mediumina ja sitten valittaa että se on raaka.
Valitettavasti paljon tavallisempi tilanne ravintolassa on tilata pihvi mediumina ja aina tulee läpikypsää. Tuntuu, että kokit eivät nykyään osaa paistaa pihvejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaan pari hyvää ystävää, joiden kanssa en voisi kuvitellakaan lähteväni ulkomaille juuri käsittämättömän kapean ruokavalion takia. Kyseessä siis keski-ikäiset ihmiset. Eivät kumpikaan voi ymmärtää miten joku kykenee ruokailemaan etnisissä ravintoloissa. Jo ovella vastaan tulviva tuoksu saa kuulemma sisuskalut kääntymään ympäri.
Heidän makumaailmassaan karjalanpaisti edustaa kulinaarista ilotulitusta.Meitäkin on, joille matkailu on muutakin kuin syömistä ja eksoottisten ruokien maistelua. Esim. minä syön suolistosyövän ja avanteen vuoksi hyvin rajoittuneesti mutta matkustan kovin mielelläni Pariisiin. Nautin todella siellä olosta, kahviloista, illaltaisin ulkona syömisestä (aina jotain löytyy), mutta ennenkaikkea Pariisin kauneudesta ja kulttuurista. Se on ehtymätöntä. Mukana samanhenkisiä ystäviä, joille minun ruokavaliotani ei ole ollut koskaan mikään ongelma. Niinkuin ei minullekaan heidän. Odotan taas innolla koronatilanteen parantumista ja uutta matkaa!
*Huokaus*
Joo. Ei minäkään matkustele syödäkseni, mutta hyvä, paikallinen ruoka on iso osa nautintoa.
Olen pahoillani sairautesi aiheuttamista rajoitteista, mutta mielestäni tämä ketju ei koske sinua tai muita erilaisten sairauksien tai allergioiden vuoksi syömisiään syynääviä ihmisiä.
Mainitsemani ystävät ovat aivan ihania ihmisiä, mutta jos makumieltymykset ovat tyyliä Edam-juusto, peruna keitettynä tai muusattuna, ruskeakastike ja punainen liha jossain muodossa, on selvää, että jokainen ruokailutilanne ulkomailla on haastava.
Minunhan ei tarvitsisi asiasta huolta kantaa, mutta harmittaisi kuitenkin seuralaisteni puolesta.
He eivät tosin juuri matkaile Suomen rajojen ulkopuolella. Syy lienee selvä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli mielenkiintoinen tieto, että laktovammaisilla on usein vaikeuksia sienten kanssa. Minulla ei ole virallista diagnoosia, mutta lakkasin sietämästä maitoa murrosiässä. Sitä ennen join suuriakin määriä ongelmitta, sitten yhtäkkiä maha meni sekaisin puoli tuntia lasillisen jälkeen eikä pahimpina aikoina kestänyt edes voita. Nyt aikuisiällä syön ainoastaan kypsytettyjä juustoja, mitä tulee maitotuotteisiin.
Sienille taas olen ollut yliherkkä aina. Ei pelkästään se maku, mutta niistä on tullut kummallinen tunne kurkkuun ja jotenkin sellainen olo, että päässä heittäisi? Perheessäni on noin muuten syöty paljon sieniä, että ei johdu nirsoilustakaan. Ja kun tosiaan syön melkein mitä vaan muuta.
-ohis-[/quote
Kaikkien elimistö ei kestä sieniä. Syynä on trehaloosi-intoleranssi eli puuttuu entsyymi, joka pilkkoo sienten sisältämää sokeria.
Hoituu siedättämällä. Nirsoileva sipulin välttely vain pahentaa asiaa.