5 syytä, miksi erillissuhde toimii niin paljon paremmin kuin perinteinen parisuhde, jossa asutaan saman katon alla

Tää kyllä kiinnostaisi toimiiko kellään?

Minulla on toimiva erillissuhde, mutta meillä ei ole lapsia.

Up

Ei toimi minun kohdalla. Rakastan puolisoani ja haluan nukkua vain hänen vieressään. Erillissuhde voisi toimia vain vähän aikaa, mutta pian tulisi ikävä. En oikein ymmärrä erillissuhteita. Ystävälläni on sellainen, ja oikea syy erillään asumiseen on se, että kaverini ei ole oikein tyytyväinen mieheen. Haluaa olla mieluummin yksin, kuin passata miesystäväänsä. Puhe ei mene perille. Muitakin ikäviä tapoja on, ja suhde toimii ainoastaan erillisenä. Hankkis sitten paremman ukon.

Eihän se ole ydinperhe, jos ydintä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole ydinperhe, jos ydintä ei ole.

Ydin on siinä, että lapsen vanhemmat ovat yhdessä, vaikka asuvat erillään.

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi minun kohdalla. Rakastan puolisoani ja haluan nukkua vain hänen vieressään. Erillissuhde voisi toimia vain vähän aikaa, mutta pian tulisi ikävä. En oikein ymmärrä erillissuhteita. Ystävälläni on sellainen, ja oikea syy erillään asumiseen on se, että kaverini ei ole oikein tyytyväinen mieheen. Haluaa olla mieluummin yksin, kuin passata miesystäväänsä. Puhe ei mene perille. Muitakin ikäviä tapoja on, ja suhde toimii ainoastaan erillisenä. Hankkis sitten paremman ukon.

Entä jos puolisosi haluaisi nukkua omassa sängyssä ja kaipaisi enemmän omaa aikaa? Todennäköisesti johtaisi siis eroon, koska olisitte liian erilaisia. Rakkaudesta huolimatta.

Meillä ongelmia tuottaa se, että mulla on muun perheen kanssa erilainen unentarve. Arvostan unta, menen yleensä aika hyvissä ajoin nukkumaan, kun muu perhe jää vielä touhuamaan ja katsomaan leffaa. Pienessä talossa nämä häiritsee minun nukkumista. Sitten kun mies tulee lopulta puolen yön aikaan nukkumaan, hänen tekee yleensä mieli seksiä ja herättää minut jos en sitten ole jo hereillä. 

Sitten kun aletaan uudelleen nukkua, niin joko mies kuorsaa enkä saa enää unta tai sitten minä kuorsaan ja mies tönii minut taas hereille.

Mies ei itse ymmärrä, miksi nukkuminen voi olla kenellekkään niin tärkeää, kun pärjää pienemmillä yöunilla. Hän on ihan pirteä, vaikka nukkuisi 6h, minä taas tarvitsen 9h. Toisaalta hän usein nukkuu aamuisin pidempään, että ehkä rytmikin on vähän eri.

Korvatulppiakin kokeilin, mutta ei se kaikkeen auta ja pitkään käytettynä korvat tulee kipeäksi.

Haaveilen omasta pienestä talosta, jossa saisin mennä nukkumaan, kun itse haluan ja nukkua koko yön ilman häiriötekijöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi minun kohdalla. Rakastan puolisoani ja haluan nukkua vain hänen vieressään. Erillissuhde voisi toimia vain vähän aikaa, mutta pian tulisi ikävä. En oikein ymmärrä erillissuhteita. Ystävälläni on sellainen, ja oikea syy erillään asumiseen on se, että kaverini ei ole oikein tyytyväinen mieheen. Haluaa olla mieluummin yksin, kuin passata miesystäväänsä. Puhe ei mene perille. Muitakin ikäviä tapoja on, ja suhde toimii ainoastaan erillisenä. Hankkis sitten paremman ukon.

Miten jollain voi tulla nukkuessa ikävä puolisoa? Siis jos on juuri vietetty aikaa yhdessä ja sitten toinen lähtee omaan sänkyyn nukkumaan? Onko se jotain läheisriippuvuutta, jos ei pysty nukkumaan ilman puolison läsnäoloa?

Minä ja mieheni ollaan oltu yhdessä 17 vuotta, josta viimeisimmät 10 vuotta naimisissa, ja koko tämän ajan ollaan asuttu eri asunnoissa. Lapsia ei omasta tahdosta ole. Arkisin molemmat on aina omassa kodissaan, ja viikonloput ja lomat ollaan yhdessä jommankumman kotona. Asutaan samassa kaupungissa, 20km päässä toisistamme.

Tämä toimii meillä todella hyvin. Molemmilla on aikaa vieviä harrastuksia joita tehdään arkena ja viikonloput on parisuhdeaikaa. Koskaan ei olla riidelty kotitöistä kun molemmat tekee ne omalla tyylillään omassa kodissaan.

Ei tämä kaikille sovi, mutta me ollaan molemmat ihmisiä jotka tarvii omaa aikaa, varsinkin minä tarvin kun on sosiaalinen työ.

Me ei haeta mitään kelan etuuksia, mutta jos haettaisiin, niin kelan mielestä me oltaisiin asumuserossa :D Ei olla eroamassa.

Meillä toiminut hyvin jo noin 15 vuoden ajan. Olemme lapseton pari, en tiedä miten toimisi lasten kanssa. 



Syitä, miksi meille toimiva ja tarpeellinen järjestely:

- erilainen unirytmi + molemmilla haasteita nukkumisessa

- erilaiset siisteyskäsitykset ja mieltymykset kodin sisustuksessa

- molempien etätyö ja ei taloudellista mahdollisuutta tarpeeksi isoon asuntoon



Eihän tämä tietenkään kaikille sovi saati ole edes tarpeellista, mutta uskon että on paljon ihmisiä jotka haluaisivat erilliset kodit, mutta yhteiskunnan ja läheisten odotukset ja normit estävät elämästä aidosti omannäköistä elämää. Siihen pitäisi saada muutos ja normalisoida erilaiset tavat olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ongelmia tuottaa se, että mulla on muun perheen kanssa erilainen unentarve. Arvostan unta, menen yleensä aika hyvissä ajoin nukkumaan, kun muu perhe jää vielä touhuamaan ja katsomaan leffaa. Pienessä talossa nämä häiritsee minun nukkumista. Sitten kun mies tulee lopulta puolen yön aikaan nukkumaan, hänen tekee yleensä mieli seksiä ja herättää minut jos en sitten ole jo hereillä. 

Sitten kun aletaan uudelleen nukkua, niin joko mies kuorsaa enkä saa enää unta tai sitten minä kuorsaan ja mies tönii minut taas hereille.

Mies ei itse ymmärrä, miksi nukkuminen voi olla kenellekkään niin tärkeää, kun pärjää pienemmillä yöunilla. Hän on ihan pirteä, vaikka nukkuisi 6h, minä taas tarvitsen 9h. Toisaalta hän usein nukkuu aamuisin pidempään, että ehkä rytmikin on vähän eri.

Korvatulppiakin kokeilin, mutta ei se kaikkeen auta ja pitkään käytettynä korvat tulee kipeäksi.

Haaveilen omasta pienes

Minusta ei mitään järkeä uhrata omaa terveyttään ja hyvinvointia tuollaisessa tilanteessa. Onko teidän talossa mitään soppea minne voisit tehdä oman rauhallisen nukkumapaikan? Varsinkin kun ikää tulee, niin uni on todella tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toimiva erillissuhde, mutta meillä ei ole lapsia.

Eiköhän kaikilla perheellisilläkin ollut, silloin alussa kun ei vielä asuttu yhdessä eikä alamäki ollut vielä alkanut.

Minusta ainakin nuo pari vuotta olivat suhteemme selvästi paras jakso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toimiva erillissuhde, mutta meillä ei ole lapsia.

Eiköhän kaikilla perheellisilläkin ollut, silloin alussa kun ei vielä asuttu yhdessä eikä alamäki ollut vielä alkanut.

Minusta ainakin nuo pari vuotta olivat suhteemme selvästi paras jakso.

Tässä ei nyt puhuta seurustelusta tai suhteen alkuvaiheesta, vaan vuosia tai vuosikymmeniä yhdessä olleista, jotka ovat tehneet tietoisen valinnan asua omissa osoitteissa ilman suunnitelmia yhteenmuutosta.