Lue keskustelun säännöt.
Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!
Kommentit (1118)
Vierailija kirjoitti:
Kiva pilkata vaikeasta syömishäiriöstä kärsiviä ihmisiä?
"ARFID on syömishäiriö, jolle ominaista on hyvin rajoittunut ja valikoiva syöminen.
ARFID tulee sanoista Avoidant Restrictive Food Intake Disorder. ARFID:iin liittyy 1-3 syömiseen ja ruokaan liittyvää ongelma-aluetta: Valikoiva syöminen, vähäinen ruokahalu ja/tai syömisen seurausten pelko." [syömishäiriöliiton sivulta kopsattu]Näiden ihmisten elämä olisi paljon helpompaa ilman syömishäiriötä. He eivät todellakaan ole kehittäneet sitä muiden kiusalla eikä pilkkaaminen tai muu epäasiallinen kohtelu paranna heitä.
..mielenkiintoista onkin länsimaisessa yltäkylläisessä elämässä, että viimeiset parikymmentä vuotta on kehitetty erilaisia diagnooseja syömishäiriöihin. On ollut näitä "gluteeniherkkiä" tyyppejä ja nyt sitten näitä ARFRID häiriöisiä. Puhumattakaan anoreksiasta, bulimiasta ja Bed-häiriöistä. Toki sitten oheen löytyy ortoreksiaa ja megaloreksiaa, liittyen tiettyihin urheilulajeihin. Vastapainona näitä ei esiinny ollenkaan alkuperäiskansoilla ja -kulttuureissa, joissa elintarvikkeita ei välttämättä ole aina saatavilla, kuin näillä tyypeillä, joilla on varaa nirsoilla. Eli tiivistettynä voisi sanoa, että kyseessä on puhtaasti elintasosairaudesta ja siitä, että näiden ihmisten on annettu määrätä pentuiästä lähtien kaikki asiat. Toki joukossa on varmasti harvemmassa määrin henkilöitä, joilla on oikeasti allergia tiettyihin ruoka-aineisiin, mutta nämä muut sitten sabotoivat omalla "huomionhakuisuudellaan" heidän elämäänsä. Onneksi en enää ole ravintolassa töissä. 90-luvulla ei ollut näitä "erityisruokavaliolla" olevia, nykyään on sitten tilanne jotain aivan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen lukiossa opettajana ja olin ensimmäistä kertaa valvojana opiskelijoiden ystävyyskouluvierailulla Etelä-Euroopassa. Reissun viimeisenä päivänä kyselin isäntäperheiltä, miten nuorten kanssa oli mennyt, ja useampi perhe oli pahoittanut mielensä, kun heillä majoittunut suomalainen nuori ei ollut suostunut syömään juuri mitään. Päivällisellä oli närpitty ruokaa ja nyrpistelty naamaa ja pyydetty lupaa lähteä MacDonald'siin. Joku oli kuulemma jopa sanonut kesken ruokailun isäntäperheelle maistaessaan erästä paikallista ruokaa, että meinasi oksentaa! En ole koskaan urallani hävennyt suomalaisten puolesta yhtä paljon kuin tuon keskustelun aikana. En tosiaan tiennyt, että nirsoilu ja sikailu ruokapöydässä on noinkin yleistä Suomessa ja vielä lukioikäisillä.
Hassua, että ne laittoivat sut valvojaksi tuollaiselle reissulle ensimmäisenä työpäivänäsi. Muutenhan olisit hoksannut asian heti, jos olisit syönyt edes yhden kerran koulun ruokalassa lukiolaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on jauhomakkara? Olen yrittänyt löytää sitä kaupasta, kun täällä moista mainostetaan, mutta ei ole löytynyt. Esim. lauantaimakkarassa on vain näitä aineita, ei jauhoja lainkaan :Sian- ja broilerinliha, vesi, kamara, perunatärkkelys, koneellisesti erotettu broilerinliha, silava, suola, broilerinrasva, stabilointiaine (E 450), kasvikuitu, lihaproteiini, aromit (mm. chili, korianteri, mustapippuri), hapettumisenestoaine (E 300), glukoosi, säilöntäaine (E 250).
Laskisin ainakin tuon perunatärkkelyksen jauhoksi, ehkä kasvikuidunkin.
Mä olen nirso ja ihan siitä syystä, että ala-asteen opettaja pakotti syömään jauhelihakastiketta vaikka mulla oikeasti oli huono olo. Siinä istuessani peltilautasen äärellä se jauheliha alkoi elää ihan omaa elämäänsä. On vaikeaa syödä jauhelihaa vieläkään.
Haluan nähdä mitä suuhuni laitan ja en missään nimessä ymmärrä miten jotkut ottavat kanankoiven ja koluavat sen luuta myöten. Siellähän on ihan hulluna kaikkea ylimääräistä, suolta ja muuta. Välttelen sujuvasti tilaisuuksia joissa jotain saattaisi etoa se, että minä pilkon ruoan ja katson puhtaat palat suuhuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen lukiossa opettajana ja olin ensimmäistä kertaa valvojana opiskelijoiden ystävyyskouluvierailulla Etelä-Euroopassa. Reissun viimeisenä päivänä kyselin isäntäperheiltä, miten nuorten kanssa oli mennyt, ja useampi perhe oli pahoittanut mielensä, kun heillä majoittunut suomalainen nuori ei ollut suostunut syömään juuri mitään. Päivällisellä oli närpitty ruokaa ja nyrpistelty naamaa ja pyydetty lupaa lähteä MacDonald'siin. Joku oli kuulemma jopa sanonut kesken ruokailun isäntäperheelle maistaessaan erästä paikallista ruokaa, että meinasi oksentaa! En ole koskaan urallani hävennyt suomalaisten puolesta yhtä paljon kuin tuon keskustelun aikana. En tosiaan tiennyt, että nirsoilu ja sikailu ruokapöydässä on noinkin yleistä Suomessa ja vielä lukioikäisillä.
Hassua, että ne laittoivat sut valvojaksi tuollaiselle reissulle ensimmäisenä työpäivänäsi. Muutenhan olisit hoksannut asian heti, jos olisit syönyt edes yhden kerran koulun ruokalassa lukiolaisten kanssa.
Missä sanottiin että ko. kirjoittajalla oli ensimmäinen työpäivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nirso ja ihan siitä syystä, että ala-asteen opettaja pakotti syömään jauhelihakastiketta vaikka mulla oikeasti oli huono olo. Siinä istuessani peltilautasen äärellä se jauheliha alkoi elää ihan omaa elämäänsä. On vaikeaa syödä jauhelihaa vieläkään.
Haluan nähdä mitä suuhuni laitan ja en missään nimessä ymmärrä miten jotkut ottavat kanankoiven ja koluavat sen luuta myöten. Siellähän on ihan hulluna kaikkea ylimääräistä, suolta ja muuta. Välttelen sujuvasti tilaisuuksia joissa jotain saattaisi etoa se, että minä pilkon ruoan ja katson puhtaat palat suuhuni.
Ihan tiedoksi, kanan suoli ei ole sen koivessa 🙈
Vierailija kirjoitti:
Itkettää autistina lukea näitä! Monet tässä keskustelussa kuvatuista henkilöistä ovat autisteja :(
Kiitos kaltaistenne pilkkaajien, en uskalla käydä enää missään enkä syödä kenenkään kanssa. Jopa yksin syöminen on haasteellista. Voisitte vähän lukea, hämmästyä ja sivistyä aiheesta!
Kaikki nirppanokat eivät voi olla autisteja. Oikea sairaus on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sipuli ja tomaatti on perusruoka-aineita, joita on kyllä hyvä.oppia syömään, jos ei allergioita niille ole. Ärsyttää jos muksuja ei opeteta syömään ihan tavallisia ruoka-aineita.
Olin aikoinaan se "nirso lapsi", joka söi niukasti ja vältti vieraita ruoka-aineita ja makuja. Toki se oli aikaa ennen pikaruokaa; minulle eivät olisi kelvanneet mitkään pizzat tai hampurilaisetkaan. Söin normaalia kotiruokaa. Myöhemmin löytyi ruoka-aineallergia ja fysiologinen este, joka korjaantui leikkauksella.
Minusta kasvoi kuitenkin lähes täysin kaikkiruokainen aikuinen, luonnollisesti allergiat poislukien. Niitäkin söisin muuten mielelläni. Paljasta läskiä tai hyönteisiä (kuten sirkkaruokia) minun on vaikea syödä, mutta onneksi sellaisiin harvoin törmää tai niitä pystyy välttämään.
Olisi tärkeää erottaa (etenkin lapsen kohdalla) nirsoilu esim. aistiyliherkkyydestä. Asia erikseen sitten nämä tapaukset, jotka on totutettu pienestä asti pelkkään pikaruokaan ja teollisesti tuotettuihin makuihin, jolloin puhtaat ruoka-ainekset tuntuvat heille vierailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri 22 v. ei syö kasviksia.
Pidettiin pienet pippalot viime kesänä, ja kyseltiin ruokavaliot. Ilmoitti, ettei syö kasviksia missään muodossa. Pohdittiin päämme puhki, että mitähän ruokaa keksitään ja päädyttiin hampurilaisbuffettiin kasaa itse-ajatuksella. Ranskalaisia otti mutta hampurilaisen väliin tosiaan eksyi vain pihvi, juusto ja valkosipulimajoneesi.
Vierailija kirjoitti:
Kiva pilkata vaikeasta syömishäiriöstä kärsiviä ihmisiä?
"ARFID on syömishäiriö, jolle ominaista on hyvin rajoittunut ja valikoiva syöminen.
ARFID tulee sanoista Avoidant Restrictive Food Intake Disorder. ARFID:iin liittyy 1-3 syömiseen ja ruokaan liittyvää ongelma-aluetta: Valikoiva syöminen, vähäinen ruokahalu ja/tai syömisen seurausten pelko." [syömishäiriöliiton sivulta kopsattu]Näiden ihmisten elämä olisi paljon helpompaa ilman syömishäiriötä. He eivät todellakaan ole kehittäneet sitä muiden kiusalla eikä pilkkaaminen tai muu epäasiallinen kohtelu paranna heitä.
Ne varmaan sit ennen aina kuolikin nälkään, kun silloin ei voinut niin nuukaan valikoida syömisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomionhakuisia näistä useimmat ovat. Halutaan huomiota sillä, että kovaan ääneen luetellaan mitä ei tahdo syödä.
Itse olen supernirso, mutta otan eleettömästi sen mitä syön ja jätän ottamatta loppuja. Enkä sano siitä kellekään mitään, ellei aleta erikseen tuputtaa. Ne on tosi ikäviä tilanteita, kun mikään nätisti sanottu "Ei kiitos, en pidä kalasta, mutta otan tätä kasvispihviä sen sijasta" ei tahdo toimia. "Ota nyt vaan! Se on tosi hyvää!" tai jopa "Ota nyt vaan! Ei se kala siinä maistu!"
Maistuu se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itkettää autistina lukea näitä! Monet tässä keskustelussa kuvatuista henkilöistä ovat autisteja :(
Kiitos kaltaistenne pilkkaajien, en uskalla käydä enää missään enkä syödä kenenkään kanssa. Jopa yksin syöminen on haasteellista. Voisitte vähän lukea, hämmästyä ja sivistyä aiheesta!Kaikki nirppanokat eivät voi olla autisteja. Oikea sairaus on asia erikseen.
Av-mammalla on oikeus olla ableisti. Kun ketään muuta ei saa enää pilkata, niin pilkkaavat sairaita ja vammaisia.
Woke- ja blm-ilmiöiden myötä ableismi on selvästi yleistynyt. Aiemmin ihmisillä oli enemmän empatiaa vammaisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sipuli ja tomaatti on perusruoka-aineita, joita on kyllä hyvä.oppia syömään, jos ei allergioita niille ole. Ärsyttää jos muksuja ei opeteta syömään ihan tavallisia ruoka-aineita.
Sipuli aiheuttaa närästystä (paha refluksi muutenkin) ja tomaatti aiheuttaa jostain syystä huonovointisuutta, harmittaa, kun ei voi edes pizzaa syödä jos siinä on mitään tomaattipohjaista soosia mukana. Tuore tomaatti tulee nopeasti ylös, vaikka olisi kuinka hyvää.
Joka tapauksessa minä olen aina ollut ”vaikea” ruuan suhteen. Pääasiassa ongelmia voi aiheuttaa koostumus, en kestä mitään mikä tuntuu niljakkaalta (esim. sienen palat kastikkeessa), eli samaa ruoka-ainetta voi syödä jos sen vastenmielisen koostumuksen saa rikottua. Lisäksi tietynlainen ”rouske” ruuassa jonka ei kuulu rouskua on kamalaa. Esim. lihapullissa isot, rouskuvat sipulinpalat (tähän tietty mukaan se närästys). Jos sipuli lihapullassa on kypsää tai vaikka sipulijauhetta, ei ongelmaa. Refluksikaan ei ole ihan niin paha kypsennetyn sipulin kanssa, raaka sipuli estääkin tehokkaasti makuuasennon ottamisen pariksi yöksi. Käsittääkseni ainakin Aspergeriin kuuluu usein tämä koostumus-ongelma. Diagnoosia minulla ei ole, mutta paljon tunnistan assin piirteitä muutenkin itsessäni, ja viihdyn hyvin assien seurassa koska se tuntuu kotoisalta, tutulta, ja turvalliselta.
Koostumuksen lisäksi on pari asiaa, joita en pysty syömään maun takia; kaikki suola- ja maustekurkut, kalakastike (jos sitä laittaa reilusti), ja raaka, sekä raakakypsytetty kala (maistuu suussani samalta kuin raaka kala, ihan kuin järvestä nappaisi ja alkaisi syödä).
Minä VOIN syödä mausteisempaakin ruokaa, ja moni mausteinen ruoka on hyvää. En myöskään kaihda eksoottisempia ruokia, esim. Laosissa oli erinomaista paikallista ruokaa. Pääsääntöisesti kuitenkin pidän miedoista, perinteisistä suomalaisista ruuista.
alapeukuttajat ei nirsoile kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävimme muutama vuosi vuosituhannen vaihteen jälkeen viettämässä hotellilomia Tallinassa. Olimme tutustuneet ja ystävystyneet suomalais-espanjalaisen pariskunnan kanssa, joka perheineen omisti ja pyöritti huoneistohotellia Tallinnan keskustassa, tien toisella puolella paikallista Stockmannia. Perhe kutsui meidät kanssaan pienimuotoisia pikkujouluja kanssaan viettämään kattohuoneistoonsa. Puitteet olivat hienot, samaa ei valitettavasti voinut todeta aterioiden valmistuksen tasosta.
Värväsivät erään tyypin kaveriporukastamme näitä tarjoiltavia valmistamaan. Kaverimme, vaikka omasta mielestään oli vähintään Michelinin arvoinen tähti, siis kaikessa muossakin kuin ruoanlaitossa, ikävä kyllä ei täyttänyt ruoanvalmistuksessa vaadittavia edes minivaatimuksia. Hänellä oli alkukantainen tapa ottaa kesken kokkailun vaikkapa erittäin herkästi hikoavat sukkansa jaloistaan, pyöritellä niitä helikopterityylillä päänsä ja ruokatarpeiden yläpuolella kuivatakseen niitä, raapia takapuoltaan, kaivellen persvakoaan, nyrväillen muniaan(niitä jalkojensa välissä oleviaan, ja vasta sen jälkeen niitä valmistettavia), kaivella nenäänsä, ja yskiä suoraan ruokatarpeisiin. Ei omasta mielestään nähnyt mitään ongelmaa, koska oli kuulemma luonnostaan niin hygieeninen persoona. Meillä oli hiukan toinen nimitys tämän tapaiselle tyypille!
No pikkujouluissa isäntäperhe vetivät sapuskaa ja ihmettelivät kun kokkaaja oli ainoa kaveriporukastamme joka näitä söi. Kovasti kehuivat kaverimme salaattia, erityisesti hyvin maustetuksi. Ehkäpä olikin, mutta oliskohan kehuneet jos olisivat nähneet valmistusprosessin, ja sen mukanaan tuomat "luontaiset aromit"! Kavereiden kanssa saimme todistaa, kun tämä kokkimme ensin otti likomärät sukkansa jalasta, kiersi niitä kuivaksi, pyöritteli niitä päänsä päällä, ja jatkoi salaatin sekoittamista paljailla pesemättömillä käsillään. piereskellen äänekkäästi koko ajan.
Pakko myöntää että nirsous nosti päätään!
Ainakin muutaman alapeukuttajan mielestä se on näköjään nirsoilua , jos kokkaaja on ensin riisunut paljailla käsillään hiestä märät sukkansa, kiertänyt ja pyöritellyt niitä kuivaksi, ja iskenyt ne kuivamaan siihen salaattikulhon viereen ja jatkanut sen samaisen salaatin tekoa samoilla paljailla pesemättömillä käsillään? Kuinkahan moni näistä alapeukuttajista itse vetäisi samaa salaattia samassa tilanteessa?
Sinänsä ei yllätä, koska tämänkaltaiset alapeukuttajat nyt eivät muutenkaan ole niita penaalin terävimpiä kyniä. Suurin osa ei itse asiassa varmaan edes tietäisi mitä edes tehdä kynällä jos sellaisen heidän käteensä iskettäisiin! Luetun ymmärtäminen kun heillä ilmiselvästi tökkii, niin eivat osaa muuta kuin alapeukuttaa. Muutenkin ovat perusnegatiivisia. Toki voi olla että vanhoina nenänkaivelijoina ja takapuolen raapijoina ruokapöydässä, nämä alapeukuttajat voivat oikeastikkin pitää näitä esimerkkejä vain täysin turhina nirsoiluina!
Lasten kaverit nirsoilevat kuka mitäkin ruokapöytään tullessaan. Erään heistä en ole koskaan nähnyt syövän muuta kuin keksejä. On jotenkin apaattisen oloinen, ei ehkä kekseistä saa ihan kaikkia ravintoaineita...
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuntemani lähemmäs 60-vuotiaan naisen mielestä varmasti kaikki ruoka mitä hän saa on aina pahaa, ällöttävää ja sopimatonta hänen syötäväkseen. Oli tarjolla mitä tahansa niin se on aina pahaa tai muuten vain sopimatonta hänen syödä. Hän valitti siis kaikesta ruoasta kuinka pahaa se oli ja miten hän ei voinut syödä sitä vaikka ilmaiseksi sai sitä eikä hänen itse tarvinnut tehdä mitään sen ruoan valmistuksen eteen. Sen lisäksi hän suureen ääneen valitti aina siitä että mitkä kaikki ruoka-aineet aihettavat hänellä hirveä ripulia, mahakipuja tai ei vain muuten sovi hänelle tai jos se muuten sopisikin hänen ruoakseen niin sitä ei voinut syödä koska se oli niin pahaa. Aina olisi pitänyt olla niitä muutamia ruokia jota hän pystyi syömään tai joista hän piti mutta nekin olivat yleensä hänestä pahoja minkä takia hän alkoi yleensä itkemään kun aina oli tarjolla vain pahaa ruokaa. Usein hän sanoi jo ennen ruoan maistamista että se on pahaa eikä hän voi sitä syödä mutta otti silti sitä lautaselle ja heitti sen sitten pois syömättä sitä lainkaan eikä hän sitten ymmärtänyt että miksi hänelle ei haluttu ruokaa tarjota.
Minäkin tunnen hänet.Ei ole tosiaan halua tarjota hänelle mitään. Allerginen jopa laminaatille lattiassa.
En pidä /syö juustoa. Hukkuisin/tukehtuisin juustomäärään, jota minulle on tarjottu. Ja alkoholia on tullut pulloittain, vaikka en ole juonut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Tarjosin hedelmämehua, joka ei ollut sitä perinteisintä Vippiä mutta ostettu kuitenkin ihan suomalaisesta kaupasta jne. Kaveri EI USKALTANUT maistaa!! Ja ihan aikuisia ollaan, 30 ikävuoden molemmin puolin.
Tästä tulikin mieleeni, mieheni tuttu on Lidlissä töissä. Olimme siellä ruokaostoksilla ja meillä oli siinä esim. paketillinen kanaa.
Ihan kotimaisia, tuttuja ja turvallisia fileepihvejä.
Tämä tuttu kysyi ihan tosissaan että uskaltaako noita ostaa, että hän ei ole koskaan Lidlistä, kaupasta jossa on töissä, uskaltanut ostaa ruokaa!
Piti siinä sitten näyttää että vaikka pakkaukset on erilaisia kuin muissa kaupoissa, niissä on useinkin ihan samat tutut Atriat ym. valmistajina.
Joo toki Lidlillä on omia tuotteita kuten muillakin kaupoilla, mutta iso osa on ihan samaa tavaraa kuin muissakin kaupoissa.
Itkettää autistina lukea näitä! Monet tässä keskustelussa kuvatuista henkilöistä ovat autisteja :(
Kiitos kaltaistenne pilkkaajien, en uskalla käydä enää missään enkä syödä kenenkään kanssa. Jopa yksin syöminen on haasteellista. Voisitte vähän lukea, hämmästyä ja sivistyä aiheesta!