Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Nirsoilussa ei ole mitään hauskaa.

Suoraan sanottuna vituttaa ja hävettää käydä syömässä sellaisen ihmisen kanssa jolla tukuttain typeriä erikoistoivomuksia ruuastaan ja silti ronkkii ja nyppii ruokansa ja pahoittaa mielensä kun ruuassa on sitä ja tätä.

Joukkuekaverini ei suostunut syömään mitään vihreää. Parsakaalin ja salaatin lisäksi pannassa olivat myös esimerkiksi kurkku, omenat, wasabi ja vihreät karkit. Toisen kaverin mielestä vesi on pahaa ja hän juo ainoastaan mountain dewia. Molemmat ovat amerikkalaisia.

Siskoni on saanut päähänsä, että hänellä on joku nopeiden hiilarien yliherkkyys ja selittää suureen ääneen kaikille, miten ei todellakaan voi syödä mitään missä on edes aavistus gluteenia tai lisättyä sokeria. Vaikka hän ei ilmoita tästä "allergiastaan" minnekään etukäteen, hän tekee ison numeron ja näyttää hapanta naamaa, jos salaatissa on vaikka leipäkuutioita. Tosi kivaa juhlien järjestäjille. Kumma juttu kun mummolassa silti keksit ja kiisselit maistuvat eikä mitään ongelmia ole.

Tätä lukiessa ei voi olla kuin ylpeä omista lapsista, jotka kiltisti ja innoissaan maistavat kaikkea eivätkä koskaan sano kenenkään kuullen tarjotusta ruuasta yök. Meillä opetetaan, että ruokaa ja ruuanlaittajia täytyy arvostaa ja jos jostain ei tykätä, pidetään suu supussa. :)

Mum kaveri kuori lapsena viinirypäleet, kun ne kuoret olivat niin inhottavia.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikuispuolella amiksessa pari vuotta sitten. Syötiin luokan kanssa yleensä aina samassa pöydässä. Siellä oli myös yksi henkilö, joka sörkki ja lajitteli aina ruokia mitä söi. Oli ihan vitun ärsyttävää, kun ilmasta ruokaa ja vieläpä hyvää ja tää nirsoilee valikoimalla ruuasta mitä syö ja mitä ei. Kanat rääpi ihan totaalisesti ja söi ehkä yhden palan. Kastikkeista onki maissit, porkkanat, sipulit ym muut terveelliset. Ei ikinä ottanut salaattia, kuorrutti ruuat ketsupilla. Vituttaa vieläkin toi nirsoilu :D

Syömishäiriö, pitää esittää että syö muille siitä se pelleily. Been there done that. Sairas mikä sairas.

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa on käynyt niin, että olen valmistanut jotain uutta ja (nirsoilijoiden standardeilla) "eksoottisempaa" ruokaa, joka on maistunut jokaiselle, kunnes joku on sattunut kysymään, että mitäs tässä on, kun on niin hyvää. Noh, luetellessani käyttämiäni raaka-aineita olen pystynyt oikein lukemaan näiden ruokailijoiden kasvoilta, miten ruokahalu on muuttuu järkyttyneisyydeksi, ja lopulta ruoka on jäänyt kokonaan syömättä. Ja joo, tätä tapahtuu toisinaan myös sen perus sipulin kanssa.

Ja sitten myös se on ihan naurettavaa, ettei jotain ruokaa suostuta edes maistamaan pelkän ulkonäön tai nimen perusteella. Oikeasti nirsoilijoissa ei ole kyllä mitään hauskaa. Ihme draamakuningattaria, jotka tosiaan vielä lähes poikkeuksetta tekevät nirsoilustaan numeron. Ihanaa, kun nykyisessä elämäntilanteessani saan kokata vain itselleni ja miehelleni monipuolista ruokaa ilman mitään rajoitteita. <3

Ehkä se järkyttynyt ilme johtuu siitä, kun henkilö tajuaa että ensi yö sitten istutaan pytyllä suoltamassa kuraa takapuolesta. Ehkäpä jotkut ihmiset eivät halua kertoa siitä vessareissusta, joka seuraa tietyn ruoka-aineen syömistä? Mutta eiiiiii, ei se niin voi olla, typeriä nirsoilijoita ne on, kyllä minä tiedän!

Isäni on kehittänyt taiteenlajin nirsoilusta. Hän ei syö kalaa, kanaa, ei läskiä (eli lihaa, jossa voi mahdollisesti olla kalvoja), ei makaronia, riisiä, pastaa tai perunamuusia. Mikään vähänkään eksoottisempi, kuten homejuusto, oliivi tai vesimeloni, ei maistu. Myöskään kakku tai muutkaan leivonnaiset, pullaa ja keksiä lukuunottamatta, eivät kelpaa.

Työkaverin aviomies sekä aikuinen poika on työterveyslääkäreitä. Työkaveri valittaa aina kun perhepäivällisille on vaikea tehdä ruokaa kun mies eikä poika saata syödä vihanneksia kasviksia ja hedelmiä missään muodossa.

Eksä oli myös sellainen tapaus, etten välillä tiennyt mitä sille syöttäisi. Kaikki vähääkään tulinen pois, sipuli, suola- ja maustekurkut, valkosipuli, inkivääri, hyvä että mustapippuria sai ruokaan laittaa.. :D Lisää vain vesi -juustopastaa se kyllä olisi voinut vetää vaikka kuinka paljon, itse en niitä kovin kauaa jaksanut syödä.

Itse siis rakastan mausteita ja tulista ruokaa, joten välillä oli vähän hankala miettiä että mitä syötäisiin, tyydyin siis hyvin pitkälti syömään lähinnä suolalla ja jauhelihamausteella maustettuja ruokia. Mutta on minullakin omat inhokkini: katkaravut, oliivit, kaprikset, kasvatetut sienet (metsäsienet ovat minusta parempia), tilli.. tuossa nyt päällimmäiset

Täällä myös yksi nirso ilmoittautuu. Minulla on laajat ruoka-aineallergiat, laktoosi-intoleranssi ja viljoista käy vain kaura ja ruis pienissä määrin. Tämän lisäksi lapsena on pakotettu päivähoidossa syömään esim juuri niitä klimppisiä jogurtteja, eksoottisempia hedelmiä (mangoa ym.) ja näistä jäänyt paljon traumoja ruoan kanssa.

Koska minulla on siis paljon ruokarajoitteita ihan allergioista johtuen, on ollut pakko opetella syömään noita lapsuuden inhokkeja, ja voin kertoa että hyvin sitkeässä istuvat muistot miten oksennuskurkussa on ollut pakko lappaa sitä inhokkia suuhunsa lapsena.

Ja kuten muutkin rajoitteiset ovat täällä sanoneet, niin suurin ongelma rajoitteeni on kaikille muille paitsi itselleni. Hirveä metakka aina siitä miksi en voi maistaa kaikkia tarjottavia ja miksi edes käyn ravintoloissa tai matkoilla kun en uskalla syödä kuin pihvin kodin ulkopuolella. Ja painostetaan syömään ruokia (esim piirakkapohja, mausteseos, kastike jne), joista ei kuitenkaan ole oikeasti tarkistettu mitä sisältää: "Eihän tässä ole laktoosia, maitojauhetta, soijaa, vehnää jne?" "Ei ole, minä tarkistin!" "Oisko sulla sitä pakastepussia roskiksessa vielä tallella kun mun suu on jo täynnä ihottumaa?" Ja kas kummaa, aina kaivaessani pussin roskiksesta, sieltä löytyy kaikki edelle mainitut ainekset. Ja silti itketään kun kieltäydyn jatkossa kohteliaasti ruoasta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen 40-kymppinen nainen sanoi minulle kerran: "En ole vielä koskaan maistanut avokadoa." Petti pokka. :D

Minä maistoin eka kerran luullakseni 46-vuotiaana. On yhäkin paljon juttuja joita en ole maistanut, ehkäpä tässä joskus ehtii ostaa ja ihmetellä mitä niistä tekisi, ainakin jos ovat riittävän halpoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuttava, jolla on vaikeuksia syödä ruokaa, jossa eri ruoka-aineet ovat sekaisin.

Liha, kastike, perunat, kaikki omille alueilleen.

Tuoreet vihanneksetkaan eivät oikein kelpaa, etenkään salaatissa.

30+ on ikää, käy töissä, mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista.

" ... mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista. ... "

:D Onko ylipaino mielenterveyden ongelma. Eli samanlainen kuin masennus, pakko-oireinen häiriö tai skitsofrenia?

Kaikkea sitä oppii.

Kyllä on!!! Luuletko että läski haluaa olla läski tai että se ei tiedä miten laihduttaa???

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti oma mieheni on käsittämättömän nirso ja se saa vieläkin välillä pinnani kiristymään... hän ei voi syödä mitään mikä "inhottavasti muljahtelee hampaissa" esim. Sieniä. Ei syö myöskään fetaa, katkarapuja, oliiveja, vuohenjuustoa, mozzarelllaa, salaattia, aurinko kuivattuja tomaatteja, muutenkaan äyriäsiä, kasvisosekeittoja, jalapenoja. Ei syö myöskään yleisesti "oudon näköisiä kasvisruokia"..

Huoh....

Lähetä tänne ne sienet, fetat, katkikset, oliivit, mozzarellat, salaatit, kasvissosekeitot. Vuohenjuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, muita äyriäisiä ja jalapenoja en itsekään huoli. Liian väkeviä osa ja jopa vatsaa ärsyttäviä (jalapeno).

Mutta muut kaikki uppoavat!

Kaikki allergiat ovat vain luonteenheikkoutta ja parantuvat kun ne vain unohtaa ja syö kuin normaalit ihmiset. Ei ennen valitettu mistään laktoosista tai gluteiinista vaan syötiin sitä mitä oli.

Olin armeijassa keittäjänä, ja leireillä ihmetystä herätti kaveriporukka, jossa kaikilla oli paljon ruoka-aineallergioita. No, pian paljastui, ettei kukaan noista ollut oikeasti allerginen, vaan jokainen oli vain maininnut kaikki aineet, joista ei tykkää. Voitte uskoa, että siitä eteenpäin meidän porukkamme teki tuolle nirsoilijaporukalle ruoaksi vain pelkkää vedessä lilluvaa makaroonia, koska leireillä kaikessa siinä kiireessä ja vähillä yöunilla on todella raivostuttavaa alkaa miettiä miljoonia eri erityisruokavalioita ja sitä, miten kullekin saisi loihdittua mahdollisimman monipuolisen aterian.

Olen kasvissyöjä, mutta vaikka söisinkin lihaa, ei alas menisi

- kinkkukiusaus (tai mikään missä on niitä kinkkusuikaleita)

- liha, jossa on läskiä, jänteitä, kalvoja, mitään mikä tuntuu suussa, oikeastaan mikään kokoliha ei menisi, ainoastaan siisti hyvälaatuinen naudan jauheliha

- "meren herkut" (simpukat, katkaravut yms.) Punainen kala on hyvää uunissa paistettuna, sekä savukalat. Vaaleaa kalaa en syö.

- sisäelimet.

...lisäksi:

- kananmuna, ellei se ole piilossa esim. pullassa

- kastikkeessa lilluvat asiat ovat epäilyttäviä

- nyhtökaura on muuten ihan ok, mutta tuntuu suussa liikaa kanalta

- homejuusto

- valkokastike (varsinkin, jos tämän yhdistää seitiin tms. vaaleaan kalaan)

Voisinpa sanoa olevani kasvissyöjä hienoista eettisistä syistä, mutta valitettavasti syyt ovat lähinnä ällötyksestä johtuvia. Kasviksista tykkään onneksi kaikista, niin että niiden kanssa ei tarvitse nirsoilla

Minua muuten ihan oikeasti kummastuttaa tämä suomalaisten kasvissyönti-intoilu! Asun muualla keskikokoisessa kaupungissa ja olen löytänyt tasan yhden vege-ravintolan täältä.

Olisiko liian(?) korkealla suomalaisten elintasolla osaa asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kuin puhdas nirsoilu minua ärsyttää se, että monet ihmiset - tälläkin palstalla - eivät osaa erottaa nirsoilua ja ruokarajoitteita toisistaan. Meillä on monella useita ruoka-aineita, joita emme pysty syömään, koska sairastumme niistä, joku lievemmin, joku vakavammin. Lapsena sain minäkin kokea olevani vain huonosti kasvatettu ja kiittämätön kakara, kun en pystynyt esim. syömään sieniä, vaikka tosissani yritin. Tulin niistä huonovointiseksi. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että monet laktoosi-intolerantit eivät siedä sieniä. Siinä oli selitys, mutta vieläkin on niitä, jotka kuvittelevat minun keksineen koko jutun. Minulla ei ole mitään sellaista vakaumusta, joka kieltäsi jotkin ruoka-aineet, mutta kaikkea en vaan pysty syömään, esim. äyriäisiä ja sisäelimiä + veriruokia. En vain saa niitä menemään alas. Mutta en minä nosta niistä mitään äläkkää, jätän vain syömättä.

Täh?! Laktoosi-intolerantti ei voi syödä sieniä?? Itsellä sama vaiva ja sienet ovat herkkuani, ei mitään oireita; eihän niissä laktoosia ole! 

En itsekään pidä kalasta tai äyriäisistä, mutta syön kyllä, jos muuta ei ole tarjolla. Sisäelin- ja veriruoat jäävät kyllä syömättä. Onneksi niitä ei täällä olekaan.

Theralaasi-intoleranssi ja laktoosi-intoleranssi ovat eri asioita. Toki joillain laktoosi-intoleraatikoilla voi puuttua myös sienisokeria pilkkova entsyymi ja näin saaneet mielikuvan laktoosin ja theralaasin yhteydestä

Vihdoinkin joku samanlainen! 

Olen aika kaikkiruokainen ja tykkään kokeilla uusia ruokia, mutta kastike ei vain ole minun juttu.

Syön ennemmin vaikka erikseen "kuivaa" riisiä ja kananrintaa, kuin ruokaa, johon on sotkettu kastiketta. Yritän kyllä olla kohtelias ja syön jos joku minulle sitä kastiketta väkisin änkeää, mutta yleensähän ruokaa otetaan omalle lautaselle itse.