Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Annoin pakit kauniille naiselle, koska joku hänen kasvoissaan muistutti minua naisnäyttelijästä, josta en pidä hänen rooliensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiset, kaksi aikuista, yksi teini, yksi lapsi, olivat tulossa kylään. Ei ruoka-allergioita tms. Tein piirakan, jonka teen lähes joka kerta, kun tulee vieraita tai vien kyläpaikkaan jotain. Pellin toisella puolella on tonnikala-kermaviilitäyte ja toisella tomaatti, tehty murskasta ja pyreestä ja maustettu täyteläiseksi. Piirakka syödäään aina kokonaan. Sukulaisista kukaan ei ottanut palaakaan. Eivät kuulema syö kalaa ja ketsuppi ei kuulema ole piirakanpäällinen. Nolotti ihan hirveästi ja ei ollut muuta tarjota kuin niitä lisukkeeksi ostettuja, lähinnä lapsia varten, keksejä yms. Samaiset henkilöt eivät myöskään syö muuta salaattia kuin kiinankaali-ananas-kurkku-tomaatti tms. Jos ananas puuttuu, sitä ei voi syödä muutenkaan. Kahviin ei saa laittaa maitoa, vain kerma kelpaa, ja pannukahvi. Vieraissa alennutaan juomaan suodatinkahvia.

Olen juonut pannukahvia vuosia. En laske itseäni nirsoilijaksi, kun pidän sen makua parempana kuin suodatinkahvin. Kerma vs. maito on myös makukysymys. Ei nirsoilua.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi, että oli tilannut lohkoperunoita ja ne olivat KUORIMATTOMIA! Ei kyllä kuulemma siihen paikkaan enää ikinä mene syömään. Perunat kuorineen... pah...  :)

Ja sellainen arkipaha oli kaveri, jonka kanssa tehtiin lihapullia ja kaveri kielsi laittamasta sipulia koska hänen lapsensa eivät söisi lihapullia joissa on sipulia. Oikeasti. (Ihanat lapset ja kiva kaveri, mutta nirsoilun puolesta jotain on selvästi mennyt pieleen)

Oma pahin kokemukseni oli graavilohi. Olin huippuköyhä opiskelija, mummi pakkasi minulle yli jääneet graavilohivoileivät mukaan. Laitoin kotona lohen mikroon koska en kertakaikkiaan pysty nielemään raakaa kalaa. Se herätti, että vaikka olin todella köyhä ja nälkäinen, nirsosin silti yleisesti herkkuna pidettyä asiaa pahasti ja "pystyin" syömään sen vasta tuhottuani rakenteen ja maun täysin mikrossa. 

Varmaan joku jo kommentoinutkin tähän, mutta miksi ihmeessä et tehnyt graavilohesta lohilaatikkoa? Muutama peruna viipaleiksi, sipulia ja tilliä jos haluaa ja loraus kermaa. Ja uuniin. Jos lohessa on hyvä suola, ei tarvitse edes maustaa mitenkään. Minusta tämä on enemmän kertomus uusavuttomuudesta kuin nirsoilusta.

Tätä hetken luettuani kiitän onneani että itse pystyn syömään melkein mitä tahansa, en kaikista ruoista tykkää mutta pystyn syömään niitä. Ainoat poikkeukset on puolukkahillo ja sitruuna. Täällä näyttää myös käyneen niitä vammaisia tapauksia jotka voivat syödä tiettyä ruokaa niin kauan kunnes mainitsee että seassa on jotain mistä eivät pidä, aivan saatanan ärsyttävää pelleilyä.

Mun poikani kuori kuorettomat nakit, kun ei tykännyt niistä "kuorista", nykyään pesee samaiset nakit mutta jättää kuorimisen, tais tajuta ettei ne "kuoret" maistu miltään tai tunnu suussakaan mitenkään erityiseltä. Pesee nakit, koska niissä on "limaa"

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti oma mieheni on käsittämättömän nirso ja se saa vieläkin välillä pinnani kiristymään... hän ei voi syödä mitään mikä "inhottavasti muljahtelee hampaissa" esim. Sieniä. Ei syö myöskään fetaa, katkarapuja, oliiveja, vuohenjuustoa, mozzarelllaa, salaattia, aurinko kuivattuja tomaatteja, muutenkaan äyriäsiä, kasvisosekeittoja, jalapenoja. Ei syö myöskään yleisesti "oudon näköisiä kasvisruokia"..

Huoh....

No en kyllä luokittelisi miestäsi käsittämättömän nirsoksi. Kun tuosta antamastasi luettelosta poistaa salaatin niin loput aineet ovat sellaisia, jotka jäävät hyvin monelta muultakin syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Mun poikani kuori kuorettomat nakit, kun ei tykännyt niistä "kuorista", nykyään pesee samaiset nakit mutta jättää kuorimisen, tais tajuta ettei ne "kuoret" maistu miltään tai tunnu suussakaan mitenkään erityiseltä. Pesee nakit, koska niissä on "limaa"

Kannattais sanoa pojalle että syö nakit ennenkuin viimeinen käyttöpäivä menee umpeen. Limaa tulee sen jälkeen... ;-)

Minä en lapsena pitänyt hernekeitosta. Sitten kerran mökillä, missä oli kaasuliesi, kaasu loppui juuri kun äiti oli laittanut hernekeiton kiehumaan. Hän sitten kuumensi sen loppuun takassa. Tämän jälkeen hernekeitto oli mielestäni edelleen pahaa, PAITSI jos sen kuumensi ensin kaasuliedellä ja sitten avotulella!

Nykyään hernekeitto kyllä kelpaa ihan tavalliseen tapaankin kuumennettuna.

Käyttäjä2514 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelen suunnattomasti, kun kohtaan aikuisen ihmisen, jolla on ruokarajoitteita. Ok, ymmärrä hengenvaarilliset allergita, analyfaktiset shokit - mutta pelkän mieltymyksen ja lapsena opintun tavan vuoksi aikuiset nirsoilijat ovat yksiselitteisesti  - keskenkasvuisia ja lapsellisia. Tosiasiassa todellinen kypsä aikuinen ihminen syö mitä vaan, tarvittaessa - eikä tee numeroa. Nirsoilijat ovat tottuneet yksipuoliseen ruokavalioon=yksipuoliseen ajatteluun. Saavat syyttää itseään kapea-alaisuudestaan ja kuutioajattelusta itseään. Itse olen nautiskelija. Innovatiivinen kokeilija, perinneruuan ystävä, kaiken syövä - etenkin nälkäisenä.

Pidän ruokanirsoilua junttimaisena. Kehittymätön maku. Näkyy elämäntavassa monin tavoin.

Mutta - tiedän taistelevani tuulimyllyjä vastaan. Nigellan ex-mies Nigellan mukaan tykkäsi ainoastaan muroista - vaimona huippukokki...

Minun mielestäni sinun viestisi tässä on se joka kuulostaa kapea-alaiselta. Elämässä on muitain nautintoja kuin ruoka. Itselläni on ruokarajoitteita, sekä allergioiden että ihan vaan mieltymysten takia. En kuitenkaan ole "junttimainen, kehittymätön tai yksipuolinen". Minulle nautintoja ovat esimerkiksi kuvataide, musiikki, luonto, hyvä kirja ja oikein valmistettu kuppi teetä. Vaikka sinä pidät kovasti jostakin ruuasta tai mausta, jollekin toiselle se voi todella maistua inhottavalta, ihan ilman mitään "tahallista nirsoilua". Silloin se ei ole heille samanlainen nautinto kuin sinulle, vaikka miten päin sitä yrittäisi syödä.

Oma ruokavalioni on rajoitteistani huolimatta täysin terveellinen, ja olen siihen tyytyväinen. En koskaan tee kyläillessäni tai juhlissa rajoitteistani mitään meteliä, enkä oleta että mitään valmistettaisiin erityisesti minua varten. Otan sitä mitä pystyn syömään ja mistä pidän, loput jätän sitten ilman valituksia niille jotka tykkäävät.  Esimerkiksi kaveriporukan mökkireissuille ostan omat ruokani. Se on mulle täysin okei, enkä koe jääväni mistään paitsi.

Ei kuitenkaan riitä kahden käden sormet laskemaan, kuinka monesti minut on otettu rajoitteideni ja "nirsoiluni" takia silmätikuksi. Kun tarjotaan jotain, ja kieltäydyn ystävällisesti sanomalla "ei kiitos", niin alkaa kysely että miksi en syö ruoka-ainetta x. Kun annan totuudenmukaisen vastauksen, että en vain pidä kyseisestä ruuasta, aletaan pahimmillaan porukalla päivittelemään miten nirso olen ja "maistaisit nyt edes, tämä on niiiiiin hyvää!".  Kun edelleen kieltäydyn täysin kohteliaasti, niin aletaan maanitella, vaatia tai suututaan kun ei kelpaa. Tämä on todella noloa ja asettaa minut kiusalliseen asemaan.

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että sanoessani aikuisena, täysjärkisenä ihmisenä että en pidä jostakin ruuasta ja en halua syödä sitä, että asia todella on näin.  Miten muka on keltään muulta pois, etten halua syödä esimerkiksi vahvoja juustoja, oliiveita, tuoretta tomaattia, janssoninkiusausta, kinkkua, suolakurkkua, punajuurta tai kastiketta salaatin päällä. Olen maistanut kaikkia näitä, useammankin kerran, ja tiedän että en pidä niistä. En siis koe että jäisin mistään "ihanasta nautinnosta" paitsi, jos en ota juustotarjottimelta mitään.  Miksi minun olisi pakko syödä väkisin sellaista mikä maistuu pahalta, vain sen takia että se on muista herkkua?

Ei ole edes millään tavalla epäterveellistä, etten halua salaattini päälle kastiketta tai että en syö rasvaisia juustoja. Ei minulta jää mitään tärkeitä ravintoaineita sen takia saamatta. Ei myöskään ole mitenkään vaarallista, että haluan syödä salaattini eri lautaselta kuin "lämpimän ruuan". Tätäkin moni ihmettelee jatkuvasti, kun en sotke kaikkia ruokia yhteen tai ota samaan haarukalliseen yhtäaikaa kaikkea mitä lautasella on.

Aikuiseksi kasvamisessa on se hyvä puoli, että saa itse päättää kuinka elää. Olen lapsena syönyt ihan tarpeeksi monta kertaa pakotettuna inhoamiani ruoka-aineta, enkä aijo sitä tehdä enää aikuisena. Kyllä siinä menee hyvätkin juhlat pilalle kun joutuu oksennusrefleksiä vastaan ja kyyneleitä pidätellen nielemään jotain mikä maistuu vain ja ainoastaan vastenmielisen kauhealta. On hienoa, jos on kaikkiruokainen ja pystyy nauttimaan lähestulkoon mistä tahansa makuyhdistelmästä, mutta toivoisin ihmisiltä ymmärrystä sille että kaikki eivät ole tällaisia, eikä sen takia ole ok pilkata tai nolata ketään.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. On paljon ruoka-aineita joita en syö. Kaikkea maistan kyllä, mutta jos en pidä, en näe mitään syytä miksi minun pitäisi sitä väkisin syödä. Mitään numeroa en asiasta tee, ja tuntuukin, että se on ongelma enemmän kaikille muille kuin minulle. Lapsena minua pakotettiin syömään paljonkin, nyt aikuisena en syö mitään mitä en halua syödä. Piste. Uskokaa, kun kohteliaasti sanon ei kiitos, ja jättäkää ne länkytykset väliin.

Ostin vadelmakonvehteja lahjaksi puolison kaupungissa vierailevalle ystävälle. Totesi jo pelkästä laatikosta, että "hyi vittu" ja kotona tonki sisukset lusikalla pöydälle popsiessaan niitä konvehteja. :D

Mies sitten siivosi vadelmat pöydältä.

Sama tyyppi näytti nyrpeää naamaa kaikille tarjoiluille sekä kotona että ravintoloissa. Kotioloissa tykkäsi kuulemma syödä keitettyä makaronia ilman kastiketta, mausteita tai lisukkeita.

Kyseessä oli hyvin viehättävä nuori nainen ja tuon vierailun aikana olin niin nöyryytetty ja mustasukkainen, että melkein itketti. Nykyään on vaikeaa olla nauramatta ääneen, kun muistelen noita päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ehkä hauskin mitä muistan. Mua muutaman vuoden nuorempi serkku lapsena ei suostunut syömään ananasta. No, minä tahallaan piilotin pizzaan ananasta. Sitten tää serkku ne huomasi, kun oli jo monta palaa syönyt, ja alkoi huutamalla huutamaan, että yök, hirveää, täällä on ananaita ja ei voi syödä kun ananait kasvaa kanalassa kanan kakasta😂 Ei vieläkään ole selvinnyt tämä mysteeri...😃

Ananas syövyttää suun limakalvoja ja se on oikeasti joillekin ihmisille todella vastenmielistä. 

Oma lapseni ei esim. ananasta syö, vaan oksentaa vielä isonakin, jos vahingossa tai tahallaan sellaista suuhunsa saa.

Vierailija kirjoitti:

Fahgeddabaudit kirjoitti:

Missä on mehevät jutut kumminkaimoista, jotka esim. vievät saamansa lahjat takaisin kauppaan? Tai henkilöt, jotka eivät halua tehdä mitään töitä, koska no, silloin joutuisi tekemään töitä? Eikö sekin ole nirsoilua, jos jättää miehen jolla on vaikka vääränväriset sukat?

No tuosta näkökulmasta eka poikkis oli nirso, koska ainut automerkki, joka hälle kelpas oli saab. Plus että kaikki elektroniikka piti ostaa uutena eli toisten käytetty ei mitenkään sopinut hälle.

Suotta tyytyä toisten tähteisiin, jos uudenkin saa hankituksi.

Tuttuni koira on todella nirso. Kaverini laittaa kulhoon tiettyja nappuloita, valmistaa kana-riisi-porkkana seoksen ja kanaliemen sekaisin. Lämmittää ruoan mikrossa!? Siltikin koira naukkii kanat ja

Jättää nappulat syomättä.

Ei ruokanirsoilua, mutta nirsoilua kumminkin. Tämä oli naistenvaateliikkeessä aikanaan. Äiti ja tytär olivat alejen aikaan shoppailemassa. Äiti kehotti teiniä katsomaan, josko löytäisi eräästä laarista itselleen farkut. Tyttö siihen farkkuja vilkaisemattakaan, että en mää halua mitään alefarkkuja, kun ne on ihan huonoja, siks ne onkin alessa.

Mahtava logiikka: samat housut muuttuvat välittömästi huonoksi, kun hinta laskee. Ilmeisesti äiti ei ollut sen välkympi, kun lähtivät sitten pois.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi tuttava, jolla on vaikeuksia syödä ruokaa, jossa eri ruoka-aineet ovat sekaisin.

Liha, kastike, perunat, kaikki omille alueilleen.

Tuoreet vihanneksetkaan eivät oikein kelpaa, etenkään salaatissa.

30+ on ikää, käy töissä, mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista.

" ... mutta kärsii ylipainosta ja muista mt-ongelmista. ... "

:D Onko ylipaino mielenterveyden ongelma. Eli samanlainen kuin masennus, pakko-oireinen häiriö tai skitsofrenia?

Kaikkea sitä oppii.

Ohis, mutta mua jotenki järkyttää nämä, että tahallaan piilotetaan pizzaan ananasta ja piirakkaan sieniä! 😲 Itselle on aina kaikista tärkeintä, että vieraat viihtyvät, joten ei tulisi mieleenkään alkaa tarkoituksellisesti kiusata ketään! Kerran maistoin pienenä äidiltäni ulkomailla täytettyä suolaista lettua, jonka sisällä oli sieniä ja oksensin kaameassa helteessä keskelle katua. Minulla jäi tapahtumasta oikeasti traumat ja olisi kauheaa, jos jonkun mielestä olisi hauska "näpäyttää" tämän takia minua.

Ja kuten joku sanoi, ananakset ei oikeasti kuulu pizzaan. Voin niitä itse syödä, mutta Italiassa asuessani ajatus ananaksesta pizzassa huvitti sikäläisiä ystäviäni. Sehän tapa on rantautunut Amerikasta. Saahan sitä siis jokainen pizzaansa laittaa, mutta outoa tuputtaa jotain tuollaista ruokayhdistelmää, joka ei ole edes autenttista.

Mää en pysty syömään tulista ruokaa suolisto-ongelmien takia. Jalapeno aiheuttaa kauheimmat olot. Kerran eräissä juhlissa oli pizzaa ja varmistin että eihän niissä ole mitään tulisia mausteita. "Ei oo."

Jalapeno oli pistetty ihan pieneksi silpuksi jauhelihan sekaan enkä sitä heti maistanut. Kerkesin kaksi palaa haukata. Sitten pitikin jo mennä vessaan kun mahassa alkoi kiertämään ja heti kotiin seuraavat kolme tuntia ripuloimaan. En minäkään yleensä ruokajuhlissa ala ripulijuttuja kertomaan, niin ehkä se tulee ilmi nirsoutena kun joku kyselee tai ei ota tarjoiluja.

Älkää testailko, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Mun poikani kuori kuorettomat nakit, kun ei tykännyt niistä "kuorista", nykyään pesee samaiset nakit mutta jättää kuorimisen, tais tajuta ettei ne "kuoret" maistu miltään tai tunnu suussakaan mitenkään erityiseltä. Pesee nakit, koska niissä on "limaa"

Ne ovat limaisia.

Monta kertaa on käynyt niin, että olen valmistanut jotain uutta ja (nirsoilijoiden standardeilla) "eksoottisempaa" ruokaa, joka on maistunut jokaiselle, kunnes joku on sattunut kysymään, että mitäs tässä on, kun on niin hyvää. Noh, luetellessani käyttämiäni raaka-aineita olen pystynyt oikein lukemaan näiden ruokailijoiden kasvoilta, miten ruokahalu on muuttuu järkyttyneisyydeksi, ja lopulta ruoka on jäänyt kokonaan syömättä. Ja joo, tätä tapahtuu toisinaan myös sen perus sipulin kanssa.

Ja sitten myös se on ihan naurettavaa, ettei jotain ruokaa suostuta edes maistamaan pelkän ulkonäön tai nimen perusteella. Oikeasti nirsoilijoissa ei ole kyllä mitään hauskaa. Ihme draamakuningattaria, jotka tosiaan vielä lähes poikkeuksetta tekevät nirsoilustaan numeron. Ihanaa, kun nykyisessä elämäntilanteessani saan kokata vain itselleni ja miehelleni monipuolista ruokaa ilman mitään rajoitteita. <3

Vierailija kirjoitti:

Tää on ehkä hauskin mitä muistan. Mua muutaman vuoden nuorempi serkku lapsena ei suostunut syömään ananasta. No, minä tahallaan piilotin pizzaan ananasta. Sitten tää serkku ne huomasi, kun oli jo monta palaa syönyt, ja alkoi huutamalla huutamaan, että yök, hirveää, täällä on ananaita ja ei voi syödä kun ananait kasvaa kanalassa kanan kakasta😂 Ei vieläkään ole selvinnyt tämä mysteeri...😃

Ananaita? Ananait?