Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta mua jotenki järkyttää nämä, että tahallaan piilotetaan pizzaan ananasta ja piirakkaan sieniä! 😲 Itselle on aina kaikista tärkeintä, että vieraat viihtyvät, joten ei tulisi mieleenkään alkaa tarkoituksellisesti kiusata ketään! Kerran maistoin pienenä äidiltäni ulkomailla täytettyä suolaista lettua, jonka sisällä oli sieniä ja oksensin kaameassa helteessä keskelle katua. Minulla jäi tapahtumasta oikeasti traumat ja olisi kauheaa, jos jonkun mielestä olisi hauska "näpäyttää" tämän takia minua.

Ja kuten joku sanoi, ananakset ei oikeasti kuulu pizzaan. Voin niitä itse syödä, mutta Italiassa asuessani ajatus ananaksesta pizzassa huvitti sikäläisiä ystäviäni. Sehän tapa on rantautunut Amerikasta. Saahan sitä siis jokainen pizzaansa laittaa, mutta outoa tuputtaa jotain tuollaista ruokayhdistelmää, joka ei ole edes autenttista.

Off topic, mutta satuitko katsomaan No reservations -ohjelman Italia-jaksoa? Maailman paras pizzapaikka? Ja mikäs siellä köllöttikään pizzassa? Ananas!

Olen kasvissyöjä, jonka tuttavapiiristä valtaosa on niin perussekasyöjiä kuin olla ja voi (eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa). Mutta teepä jokin illanistujaisiin kaikille sopiva tarjoilu, vaikkapa suolainen piirakka. Alkaa epäluuloinen tarkastelu ja tutkiminen, ja kun selviää, että siinä ei ole lihaa, sitä ei edes maisteta. Ei ole kyse siitä, että tekisin kasvispiirakasta jotenkin tolkuttoman omituisen, tai käyttäisin ainesosia, joita useat nirsot välttävät. Pahan tästä piirakasta riittää tekemään ainoastaan tieto siitä, että se ei ole kinkkupiirakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta mua jotenki järkyttää nämä, että tahallaan piilotetaan pizzaan ananasta ja piirakkaan sieniä! 😲 Itselle on aina kaikista tärkeintä, että vieraat viihtyvät, joten ei tulisi mieleenkään alkaa tarkoituksellisesti kiusata ketään! Kerran maistoin pienenä äidiltäni ulkomailla täytettyä suolaista lettua, jonka sisällä oli sieniä ja oksensin kaameassa helteessä keskelle katua. Minulla jäi tapahtumasta oikeasti traumat ja olisi kauheaa, jos jonkun mielestä olisi hauska "näpäyttää" tämän takia minua.

Ja kuten joku sanoi, ananakset ei oikeasti kuulu pizzaan. Voin niitä itse syödä, mutta Italiassa asuessani ajatus ananaksesta pizzassa huvitti sikäläisiä ystäviäni. Sehän tapa on rantautunut Amerikasta. Saahan sitä siis jokainen pizzaansa laittaa, mutta outoa tuputtaa jotain tuollaista ruokayhdistelmää, joka ei ole edes autenttista.

Off topic, mutta satuitko katsomaan No reservations -ohjelman Italia-jaksoa? Maailman paras pizzapaikka? Ja mikäs siellä köllöttikään pizzassa? Ananas!

En katsonut jaksoa. Minulle riittää se, että olen itse asunut vuosia siellä, enkä ole yhdelläkään ruokalistalla nähnyt pizzaa, jonka täytteenä olisi ollut ananasta ja italialaisten ystävieni mielestä se on ällöttävää. Se, että jossain päin Italiaa löytyy pizzeria, jossa lisätään ananasta luultavasti siksi, että turistit sitä jostain kumman syystä haluavat, ei vielä vakuuta siitä, että se olisi "autenttista italialaista". Lähinnä kirjoituksessani pointti oli kuitenkin se, että pidän outona toisten ihmisten tietoista kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2514 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelen suunnattomasti, kun kohtaan aikuisen ihmisen, jolla on ruokarajoitteita. Ok, ymmärrä hengenvaarilliset allergita, analyfaktiset shokit - mutta pelkän mieltymyksen ja lapsena opintun tavan vuoksi aikuiset nirsoilijat ovat yksiselitteisesti  - keskenkasvuisia ja lapsellisia. Tosiasiassa todellinen kypsä aikuinen ihminen syö mitä vaan, tarvittaessa - eikä tee numeroa. Nirsoilijat ovat tottuneet yksipuoliseen ruokavalioon=yksipuoliseen ajatteluun. Saavat syyttää itseään kapea-alaisuudestaan ja kuutioajattelusta itseään. Itse olen nautiskelija. Innovatiivinen kokeilija, perinneruuan ystävä, kaiken syövä - etenkin nälkäisenä.

Pidän ruokanirsoilua junttimaisena. Kehittymätön maku. Näkyy elämäntavassa monin tavoin.

Mutta - tiedän taistelevani tuulimyllyjä vastaan. Nigellan ex-mies Nigellan mukaan tykkäsi ainoastaan muroista - vaimona huippukokki...

Minun mielestäni sinun viestisi tässä on se joka kuulostaa kapea-alaiselta. Elämässä on muitain nautintoja kuin ruoka. Itselläni on ruokarajoitteita, sekä allergioiden että ihan vaan mieltymysten takia. En kuitenkaan ole "junttimainen, kehittymätön tai yksipuolinen". Minulle nautintoja ovat esimerkiksi kuvataide, musiikki, luonto, hyvä kirja ja oikein valmistettu kuppi teetä. Vaikka sinä pidät kovasti jostakin ruuasta tai mausta, jollekin toiselle se voi todella maistua inhottavalta, ihan ilman mitään "tahallista nirsoilua". Silloin se ei ole heille samanlainen nautinto kuin sinulle, vaikka miten päin sitä yrittäisi syödä.

Oma ruokavalioni on rajoitteistani huolimatta täysin terveellinen, ja olen siihen tyytyväinen. En koskaan tee kyläillessäni tai juhlissa rajoitteistani mitään meteliä, enkä oleta että mitään valmistettaisiin erityisesti minua varten. Otan sitä mitä pystyn syömään ja mistä pidän, loput jätän sitten ilman valituksia niille jotka tykkäävät.  Esimerkiksi kaveriporukan mökkireissuille ostan omat ruokani. Se on mulle täysin okei, enkä koe jääväni mistään paitsi.

Ei kuitenkaan riitä kahden käden sormet laskemaan, kuinka monesti minut on otettu rajoitteideni ja "nirsoiluni" takia silmätikuksi. Kun tarjotaan jotain, ja kieltäydyn ystävällisesti sanomalla "ei kiitos", niin alkaa kysely että miksi en syö ruoka-ainetta x. Kun annan totuudenmukaisen vastauksen, että en vain pidä kyseisestä ruuasta, aletaan pahimmillaan porukalla päivittelemään miten nirso olen ja "maistaisit nyt edes, tämä on niiiiiin hyvää!".  Kun edelleen kieltäydyn täysin kohteliaasti, niin aletaan maanitella, vaatia tai suututaan kun ei kelpaa. Tämä on todella noloa ja asettaa minut kiusalliseen asemaan.

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että sanoessani aikuisena, täysjärkisenä ihmisenä että en pidä jostakin ruuasta ja en halua syödä sitä, että asia todella on näin.  Miten muka on keltään muulta pois, etten halua syödä esimerkiksi vahvoja juustoja, oliiveita, tuoretta tomaattia, janssoninkiusausta, kinkkua, suolakurkkua, punajuurta tai kastiketta salaatin päällä. Olen maistanut kaikkia näitä, useammankin kerran, ja tiedän että en pidä niistä. En siis koe että jäisin mistään "ihanasta nautinnosta" paitsi, jos en ota juustotarjottimelta mitään.  Miksi minun olisi pakko syödä väkisin sellaista mikä maistuu pahalta, vain sen takia että se on muista herkkua?

Ei ole edes millään tavalla epäterveellistä, etten halua salaattini päälle kastiketta tai että en syö rasvaisia juustoja. Ei minulta jää mitään tärkeitä ravintoaineita sen takia saamatta. Ei myöskään ole mitenkään vaarallista, että haluan syödä salaattini eri lautaselta kuin "lämpimän ruuan". Tätäkin moni ihmettelee jatkuvasti, kun en sotke kaikkia ruokia yhteen tai ota samaan haarukalliseen yhtäaikaa kaikkea mitä lautasella on.

Aikuiseksi kasvamisessa on se hyvä puoli, että saa itse päättää kuinka elää. Olen lapsena syönyt ihan tarpeeksi monta kertaa pakotettuna inhoamiani ruoka-aineta, enkä aijo sitä tehdä enää aikuisena. Kyllä siinä menee hyvätkin juhlat pilalle kun joutuu oksennusrefleksiä vastaan ja kyyneleitä pidätellen nielemään jotain mikä maistuu vain ja ainoastaan vastenmielisen kauhealta. On hienoa, jos on kaikkiruokainen ja pystyy nauttimaan lähestulkoon mistä tahansa makuyhdistelmästä, mutta toivoisin ihmisiltä ymmärrystä sille että kaikki eivät ole tällaisia, eikä sen takia ole ok pilkata tai nolata ketään.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. On paljon ruoka-aineita joita en syö. Kaikkea maistan kyllä, mutta jos en pidä, en näe mitään syytä miksi minun pitäisi sitä väkisin syödä. Mitään numeroa en asiasta tee, ja tuntuukin, että se on ongelma enemmän kaikille muille kuin minulle. Lapsena minua pakotettiin syömään paljonkin, nyt aikuisena en syö mitään mitä en halua syödä. Piste. Uskokaa, kun kohteliaasti sanon ei kiitos, ja jättäkää ne länkytykset väliin.

Nimenomaan! Kyllä minun nirsoiluni tuntuu olevan kaikille muille ongelmallista vaikka en asiasta mitenkään tee numeroa vaan kaikessa hiljaisuudessa jätän ottamatta ruokaa. Koulussakin piti oikeasti oksentaa pinaattikeitot ruokapöytään ennenkuin opettajat tajusivat että en todella kykene syömään ruokaa josta en pidä. Oli varmasti niillekin ääliöille oikein elämän tähtihetki kun pakottamalla sai lapsen syömään pinaattikeittoa ja oksentamaan keskellä koko ruokalaa. Luulisi että lihavuus ja 8 jauhelihapihvia vetävät lapset on hitusen isompi ongelma kuin se että minä normaalipainoisena mutta nirsoja ihmisenä söin leipää ja salaattia. Nyt aikuisena syön paljonkin ruokia joita en ennen syönyt, tästä ei ole koulun "kaikkea on pakko maistaa vaikka olisit miljoona kertaa joutunut samaa ruokaa jo maistamaan" asennetta vaan lempeää kotikasvatusta.

Oli nuori nainen, jolle ei kelvannut kukaan mies. Kuoli katkerana ikäneitona 71-vuotiaana. Siunaustilaisuudessa ei osanottajia.

Vierailija kirjoitti:

Mää en pysty syömään tulista ruokaa suolisto-ongelmien takia. Jalapeno aiheuttaa kauheimmat olot. Kerran eräissä juhlissa oli pizzaa ja varmistin että eihän niissä ole mitään tulisia mausteita. "Ei oo."

Jalapeno oli pistetty ihan pieneksi silpuksi jauhelihan sekaan enkä sitä heti maistanut. Kerkesin kaksi palaa haukata. Sitten pitikin jo mennä vessaan kun mahassa alkoi kiertämään ja heti kotiin seuraavat kolme tuntia ripuloimaan. En minäkään yleensä ruokajuhlissa ala ripulijuttuja kertomaan, niin ehkä se tulee ilmi nirsoutena kun joku kyselee tai ei ota tarjoiluja.

Älkää testailko, kiitos!

Kannattaa kokeilla habaneroa tai naga jolokiaa. Jos jalapeno aiheuttaa pahimmat oireet. Chili on terveellistä ja hyvää.

Mä en oo tiennyt, että ylipaino on mt-ongelma.

Tältä palstalta oppii aina uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun poikani kuori kuorettomat nakit, kun ei tykännyt niistä "kuorista", nykyään pesee samaiset nakit mutta jättää kuorimisen, tais tajuta ettei ne "kuoret" maistu miltään tai tunnu suussakaan mitenkään erityiseltä. Pesee nakit, koska niissä on "limaa"

Ne ovat limaisia.

Nakeista tuli limaisia joskus vajaat 20 v sitten kun tekotapaa muutettiin jotenkin. Ennen sitä ne olivat sellaisia napsakoita ja kuivahkopintaisia, jollaisia nykyisin ovat vain Vanhan ajan nakit ym. kalliimmat nakkilajit.

Tunnen ihmisiä jotka eivät voi ostaa esim. Pirkka-tuotteita koska ne ovat huonompia kuin brändituotteet. Niin kai sitten mutta useimmiten samaa tavaraa eri paketissa.

Itse olen aina ollut herkkä erilaisille mauille ja tuoksuille. Lapsena oli paljon asioita minkä syömisestä pakenin oksentamaan vessaan kesken ruokailun. Teini-ikäisenä opettelin kuitenkin suurimmasta osasta pois.

Ainoa nirsous mikä jäi oli sipuli. Tämä johtu todennäköisesti siitä, että koko suku vitsaili sipulinirsoilustani ja otti tehtäväkseen käännyttää sipulinsyöjäksi. Olin ujo ja kohtelias tyttö joten söin mukisematta, vaikka todellisuudessa pidättelinkin itkua ja oksennusta koko ruokailun ajan.

Kaikista inhottavinta oli se kun huomasin kesken ruuan "piilottettuja" sipuleita ja yritin epätoivoisesti pidätellä kyökkiä. Sitten kun vihdoin saan syömisen lopetettua niin täti (setä, mummu, serkun kaima ym.) huudahtaa voitonriemuisesti: Ethän sinä sitä sipulia huomannutkaan! tai Eihän se sipuli miltään maistunut! Kuka idiootti luulee, että lapsi tuosta oppii syömään kammoamaansa ruokaa? Noiden lukuisten pakkosiedätys kertojen vuoksi koen edelleen vieraissa syömisen vaikeaksi koska lapsuudesta jäi tunne, että vieraat ihmiset voivat piilottaa "vaarallisia" asioita ruokaan.

Nirsous on järjetöntä, mutta lapselle ruuan pelko on todellinen.

Nykyään käytän omissa ruuissani sipulia. Syön monipuolista ja mausteista ruokaa enkä kärsi mistään muista ruokavammoista. Vieraissa edelleen kuitenkin vielä aikuisenakin nieleskelen sipulinpalat pakolla oksennusta pidätellen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvissyöjä, jonka tuttavapiiristä valtaosa on niin perussekasyöjiä kuin olla ja voi (eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa). Mutta teepä jokin illanistujaisiin kaikille sopiva tarjoilu, vaikkapa suolainen piirakka. Alkaa epäluuloinen tarkastelu ja tutkiminen, ja kun selviää, että siinä ei ole lihaa, sitä ei edes maisteta. Ei ole kyse siitä, että tekisin kasvispiirakasta jotenkin tolkuttoman omituisen, tai käyttäisin ainesosia, joita useat nirsot välttävät. Pahan tästä piirakasta riittää tekemään ainoastaan tieto siitä, että se ei ole kinkkupiirakka. 

Mitä, feta-pinaattipiirakka on ihan mahtavaa

Tajusin ketjua lueskellessani, että nirsoilu ei oikeastaan ole sitä, että ei syö jotakin, vaan numeron tekemistä siitä, että ei syö jotakin, siis huomionhakua.

Kaikilla on suosikkinsa ja inhokkinsa, mutta esim juhlien seisovasta pöydästä tai ravintolan ruokalistalta jokainen varmaan löytää jotakin mieleistään. Hyvä esimerkki tästä oli yhden kommentoijan kuvaus tyypistä, joka muka on gluteenittomalla ruokavaliolla eikä syö leipää, mutta kakku maistuu. :) Äänekäs nirsoilu pilaa muiden aterianautinnon, ei se, että joku ei syö jotakin, mitä joku toinen syö.

Allergiat ja muut ruokarajoitteet ovat tietysti ihan eri asia. Esim. pähkinää voi olla piilossa niin monessa ruuassa, että on suorastaan tyhmää olla selvittämättä asiaa jos on pähkinälle allerginen.

323

AV Mammutti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvissyöjä, jonka tuttavapiiristä valtaosa on niin perussekasyöjiä kuin olla ja voi (eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa). Mutta teepä jokin illanistujaisiin kaikille sopiva tarjoilu, vaikkapa suolainen piirakka. Alkaa epäluuloinen tarkastelu ja tutkiminen, ja kun selviää, että siinä ei ole lihaa, sitä ei edes maisteta. Ei ole kyse siitä, että tekisin kasvispiirakasta jotenkin tolkuttoman omituisen, tai käyttäisin ainesosia, joita useat nirsot välttävät. Pahan tästä piirakasta riittää tekemään ainoastaan tieto siitä, että se ei ole kinkkupiirakka. 

Mitä, feta-pinaattipiirakka on ihan mahtavaa <3

Ja sienipiirakka, kaalipiirakka ...! Herkullisia kasvispiirakoita on vaikka kuinka! :D

Nirsoilusta tulee mieleen vanha Guinnessin mainon: "I hate Guinnes, I've never tasted it."

Onko nirsoilu ainoastaan ruokaan liittyvää toimintaa? Aloituksessa ei edes mainita ruokaa, mutta (lähes) kaikki vastaukset koskevat ruokia.

Ex-mieheni ruokavalio.

Nauta-sika jauheliha

Porsaan ulkofile

Maustamattomat kanankoivet

Peruna

Riisi

Makarooni

Kananmunat

Kevyt maito

Flora tai keiju margariini

Ruispalat tai ranskanleipä

Suolaliha

Tuorekurkku

Edam juusto

Banaani jogurtti

Maissihiutaleet

Mehukatti appelsiinimehu

Suklaajäätelö

Porkkana haasteena

Ananas

Maitosuklaa

Mansikkahillo

Tässä siis on entisen mieheni koko ruokavalio. Mitään muuta hän ei suostu syömään. Hän ei myöskään juo kahvia tai teetä. Mausteena käyttää pelkkää suolaa. Lasten syntymäpäivillä hän olisi halunnut itse tehdä kakun, koska ei suostunut syömään kakun päällä muuta kuin kettukarkkeja ja suklaa rouhetta. Ja ei puhettakaan, että olisimme yhdessä käyneet ulkona syömässä. Liiton aikana tein itselle ja lapsille erin ruoan, jonka kuluihin hän ei osallistunut. Hänen äitinsä kuulema teki hänelle oman ruoan, kun hän oli lapsi. Näin jäljestä päin ajateltuna miehellä oli ihan selvä Asperger, varsinkin kun periytti sen yhdelle lapsistakin. Onneksi poika sentään syö mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää en pysty syömään tulista ruokaa suolisto-ongelmien takia. Jalapeno aiheuttaa kauheimmat olot. Kerran eräissä juhlissa oli pizzaa ja varmistin että eihän niissä ole mitään tulisia mausteita. "Ei oo."

Jalapeno oli pistetty ihan pieneksi silpuksi jauhelihan sekaan enkä sitä heti maistanut. Kerkesin kaksi palaa haukata. Sitten pitikin jo mennä vessaan kun mahassa alkoi kiertämään ja heti kotiin seuraavat kolme tuntia ripuloimaan. En minäkään yleensä ruokajuhlissa ala ripulijuttuja kertomaan, niin ehkä se tulee ilmi nirsoutena kun joku kyselee tai ei ota tarjoiluja.

Älkää testailko, kiitos!

Kannattaa kokeilla habaneroa tai naga jolokiaa. Jos jalapeno aiheuttaa pahimmat oireet. Chili on terveellistä ja hyvää.

En pysty syömään mitään tulista, en edes peruschilijauhetta. Ei ole mulle terveellistä eikä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Oli nuori nainen, jolle ei kelvannut kukaan mies. Kuoli katkerana ikäneitona 71-vuotiaana. Siunaustilaisuudessa ei osanottajia.

Palautettiin avaamattomana.

Heh, saa jakaa!

Minun lapsuudenkotini oli todella köyhä, täällä puhuttaisiin wt:stä surutta  - ei kyllä ollut wt, vaan sellainen perhe, jossa panostettiin itsensä kehittämiseen, harrastamiseen niissä puitteissa mitä varat salli. Kumpikaan vanhemmistani ei ollut mikään talousihminen ja kun rahaa oli vähän, ruoka jäi todella yksipuoliseksi. No tämä aiheutti sen, että muiden silmissä olin tavattoman nirso lapsi. Kyse ei ollut siitä, ettenkö arvostanut ruokaa - söin kiltisti ja varmasti kaiken mikä kotona eteen laitettiin. Ei tullut kuuloonkaan, että ruokaa olisi arvosteltu ja kronklattu. Mutta se aiheutti myös sen, että suurin osa ruuasta oli minulle ennalta tuntematonta, oudon näköisesti laitettu, omituisia makuja liikaa yhdellä kerralla jne jne. 

Aikuisena sitten olen maistellut ja haistellut, jossain vaiheessa meni ylikin kaikkine kokeiluineen. Mutta ruokavammainen olen edelleen ja yritän olla pitämättä siitä meteliä. Ei tule mieleenikään pilata muiden ruokanautintoa omilla töräyksillä. Huumorillakin jo pääsee pitkälle. Ja olen ymmärtänyt, että aika monella on sama homma, maistelee vähän tai jättää kokonaan ottamatta niitä ruokia, joista ei pidä, ilman sen kummempaa numeron tekemistä asiasta. Ja hyvä isäntäemäntä ymmärtää asian. 

Vanhemmiten olen muuten tavallaan palannut lapsuuteni makumaailmaan - yhä yksinkertaisempaa, konstailemattomampaa, haluan maistaa ruuan pääaineen, en pelkkää maustetta tai en halua ruokaa, joka on tunnistamattomaksi maustettu makumylläkkä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ehkä hauskin mitä muistan. Mua muutaman vuoden nuorempi serkku lapsena ei suostunut syömään ananasta. No, minä tahallaan piilotin pizzaan ananasta. Sitten tää serkku ne huomasi, kun oli jo monta palaa syönyt, ja alkoi huutamalla huutamaan, että yök, hirveää, täällä on ananaita ja ei voi syödä kun ananait kasvaa kanalassa kanan kakasta😂 Ei vieläkään ole selvinnyt tämä mysteeri...😃

Ananas syövyttää suun limakalvoja ja se on oikeasti joillekin ihmisille todella vastenmielistä. 

Oma lapseni ei esim. ananasta syö, vaan oksentaa vielä isonakin, jos vahingossa tai tahallaan sellaista suuhunsa saa.

Olen itse ananasallerginen ja muistan jo lapsuudestani tunteen tuoretta ananashedelmää (ei purkki) syödessä, kun kieli alkaa turvota ja suun limakalvoja polttelee - lapsena sanoinkin, että ananaksesta tulee "karvoja kieleen". Pieniä määriä siedän salaatissa tai pizzassa, mutta en harrasta mm. työpaikan eväsruokailussa purkkiananaksen syöntiä enkä ota lautaselle esim. salaattibuffetista.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi, että oli tilannut lohkoperunoita ja ne olivat KUORIMATTOMIA! Ei kyllä kuulemma siihen paikkaan enää ikinä mene syömään. Perunat kuorineen... pah...  :)

Ja sellainen arkipaha oli kaveri, jonka kanssa tehtiin lihapullia ja kaveri kielsi laittamasta sipulia koska hänen lapsensa eivät söisi lihapullia joissa on sipulia. Oikeasti. (Ihanat lapset ja kiva kaveri, mutta nirsoilun puolesta jotain on selvästi mennyt pieleen)

Oma pahin kokemukseni oli graavilohi. Olin huippuköyhä opiskelija, mummi pakkasi minulle yli jääneet graavilohivoileivät mukaan. Laitoin kotona lohen mikroon koska en kertakaikkiaan pysty nielemään raakaa kalaa. Se herätti, että vaikka olin todella köyhä ja nälkäinen, nirsosin silti yleisesti herkkuna pidettyä asiaa pahasti ja "pystyin" syömään sen vasta tuhottuani rakenteen ja maun täysin mikrossa. 

Lasten sipulin inhoaminen on kyllä todella yleistä. Joten sanoisin, ettei siinä mikään ole mennyt mitään selvästi pieleen. Sipuli makuna vaan on sellainen, että todella monet lapset eivät siitä tykkää. Itsekin inhosin sipulia lapsena, nykyään syön sitä ja jopa tykkään. Tosin edelleen inhoan sellaista puolikypsää sipulia, jollaisesta äitini tykkäsi ja jota hän tyrkkäs joka ruokaan. Omat sipulini syön joko kokonaan raakana tai ihan reilusti kypsennettynä.