Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi

Ymmäristitkö nyt?

Jos tulet tänne langalle kirjoittamaan Sri Bhagavan Ramana Maharishista kannattaa ensin perusteellisesti perehtyä hänen elämäänsä ja opetuksiin.

Ja jos todella haluat ymmärtää niin paras on tamilin ja sanskritin kielellä sillä ne kertovat syvällisemmin hänen opetuksistaan, runoistaan ja teksteistä

🙏🌞

En ymmärrä enklannin kieltä.

Voisitko suomentaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

Käsittääkseni mystikonkin näkemys on että kysyjä katoaa, että sieltä ei löydy mitään sellaista tosiminää, ikään kuin objektia josta ajatukset lähtee ja sitä kautta juuri voi oivaltaa ykseytensä kokonaisuuden kanssa. Ajatuksia syntyy muttei ole mitään minää joka niitä synnyttäisi.

Katoaako kysyjä vai ei katoa ei ole se pointi josta tässä Itsetutkimuksesta on kyse.

Pysytään aiheessa eikä tuoda esille asioita jotka eivät liity ko aihepiiriin.

Se on juurikin se pointti että lopulta kysyjä ja kokija katoaa.

Eipäs vääristellä ymmärtämättömyydellä mistä todellakin kysymys.

🙏🌞

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi

Ymmäristitkö nyt?

Jos tulet tänne langalle kirjoittamaan Sri Bhagavan Ramana Maharishista kannattaa ensin perusteellisesti perehtyä hänen elämäänsä ja opetuksiin.

Ja jos todella haluat ymmärtää niin paras on tamilin ja sanskritin kielellä sillä ne kertovat syvällisemmin hänen opetuksistaan, runoistaan ja teksteistä

🙏🌞

Olen perehtynyt R.M opetuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi

Ymmäristitkö nyt?

Jos tulet tänne langalle kirjoittamaan Sri Bhagavan Ramana Maharishista kannattaa ensin perusteellisesti perehtyä hänen elämäänsä ja opetuksiin.

Ja jos todella haluat ymmärtää niin paras on tamilin ja sanskritin kielellä sillä ne kertovat syvällisemmin hänen opetuksistaan, runoistaan ja teksteistä

🙏🌞

En ymmärrä enklannin kieltä.

Voisitko suomentaa?

Näin suoraan suomennettuna sen on että;

Kysymys kuka minä olen? Ei todella ole tarkoitus saada vastausta kysymykseen kuka minä olen? vaan että kysymyksen avulla kysyjä itse katoaa.

🙏🌞

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi

Ymmäristitkö nyt?

Jos tulet tänne langalle kirjoittamaan Sri Bhagavan Ramana Maharishista kannattaa ensin perusteellisesti perehtyä hänen elämäänsä ja opetuksiin.

Ja jos todella haluat ymmärtää niin paras on tamilin ja sanskritin kielellä sillä ne kertovat syvällisemmin hänen opetuksistaan, runoistaan ja teksteistä

🙏🌞

Olen perehtynyt R.M opetuksiin.

Tarkoittaako se sitä että olet ymmärtänyt ne?

Mitä Ramana sanoi rakkaudesta ja armosta itseoivallukseen liittyen?

Silent shakti kirjoitti:

Niin kyllä voi olla monia eri kokemuksia tietoisuudesta mutta niillä on vielä kokijansa. lopulta myös kokija katoaa. Tiellä kohti luonnollista tietoisuuden tilaa voi kokea monia mystisiä kokemuksia. Intiassa Fakiirit jotka saavuttivat Nirvikalpa Samadhin pystyivät pysäyttämään sydämen ja olla haudattuina jopa useita päiviä ja kun heidät kaivettiin ylös pystyivät he käynnistämään sydämen taas uudestaan.

🙏🌞

Kokija ei katoa mihinkään koska kokija on tietoisuus itse. Ikuinen tietoisuus.

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi

Ymmäristitkö nyt?

Jos tulet tänne langalle kirjoittamaan Sri Bhagavan Ramana Maharishista kannattaa ensin perusteellisesti perehtyä hänen elämäänsä ja opetuksiin.

Ja jos todella haluat ymmärtää niin paras on tamilin ja sanskritin kielellä sillä ne kertovat syvällisemmin hänen opetuksistaan, runoistaan ja teksteistä

🙏🌞

En ymmärrä enklannin kieltä.

Voisitko suomentaa?

Näin suoraan suomennettuna sen on että;

Kysymys kuka minä olen? Ei todella ole tarkoitus saada vastausta kysymykseen kuka minä olen? vaan että kysymyksen avulla kysyjä itse katoaa.

🙏🌞

Kun saadaan selville kuka minä olen

niin kysymyksen esittäjä katoaa.

Kyse on täsmälleen samasta asiasta, eri sanoin sanottuna.

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi

Ymmäristitkö nyt?

Jos tulet tänne langalle kirjoittamaan Sri Bhagavan Ramana Maharishista kannattaa ensin perusteellisesti perehtyä hänen elämäänsä ja opetuksiin.

Ja jos todella haluat ymmärtää niin paras on tamilin ja sanskritin kielellä sillä ne kertovat syvällisemmin hänen opetuksistaan, runoistaan ja teksteistä

🙏🌞

Olen perehtynyt R.M opetuksiin.

Tarkoittaako se sitä että olet ymmärtänyt ne?

Mitä Ramana sanoi rakkaudesta ja armosta itseoivallukseen liittyen?

Koska enklannin kielen taito on heikossa kantamissa, en voi perehtyä

täysin siihen mitä R.M on sanonut.

En muista mitä mitä R.M on sanonut esim. rakkaudesta ynnä armosta. Eikä se mielestäni ole tarpeellistaan matkia mitä jiku sanoo.

Mulle tärkeintä on soveltaa Itsetutkimus menetelmää käytännössä.

Ja sitä paitsi korkein henkinen opetus tapahtuu hiljaisuuden avulla, ei sanoin.

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi

Ymmäristitkö nyt?

Jos tulet tänne langalle kirjoittamaan Sri Bhagavan Ramana Maharishista kannattaa ensin perusteellisesti perehtyä hänen elämäänsä ja opetuksiin.

Ja jos todella haluat ymmärtää niin paras on tamilin ja sanskritin kielellä sillä ne kertovat syvällisemmin hänen opetuksistaan, runoistaan ja teksteistä

🙏🌞

En ymmärrä enklannin kieltä.

Voisitko suomentaa?

Näin suoraan suomennettuna sen on että;

Kysymys kuka minä olen? Ei todella ole tarkoitus saada vastausta kysymykseen kuka minä olen? vaan että kysymyksen avulla kysyjä itse katoaa.

🙏🌞

Minä kysyn: "Mikä minä olen?"

hyi paska jotain kulttiako te täälä rakennatte ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

Niin kyllä jotenka ei ole edes osittaista valaistumista.

Eikä edes valaistumista, ei kahletta ei vapautumista.

Lopulta ei ole mitään sanottavaa.

🙏🌞

Monet valaistuneet, muistaakseni Mystikkokin, ovat kertoneet, että ihminen voi kokea eräänlaisia havahtumisia, eli ns. minivalaistumisia, joissa vahvasti kokee olevansa kaikki mitä on, jokainen ihminen, eläin, kukka, puu, huonekalu, siis ihan kaikki. Tietää, että on kaikki se, missä kaikki ilmenee ja on ilmenemättä. Kokee rakkautta, tietoisuuden laajenemista, rauhaa, helpottuneisuutta, mutta sitten se kokemus vähitellen, ehkä tuntien tai päivien kuluessa alkaa laimentua, ja jäljelle voi jäädä esim. syvä kiitollisuus siitä kokemuksesta, koska sen jälkeen todella tietää, ettei ole vain se erillinen ihmishahmo, joka on luullut olevansa.

Olen itse kokenut tuon useamman kerran. Se on kestänyt kerrallaan useita tunteja ja tullut ihan spontaanisti ilman meditaatiota. Se on uskomattoman vahva ja selkeä kokemus. Voisi tuntua vähän oudolta, kuinka saattoi niin varmasti samaan aikaa kokea olevansa tässä kirjoittajan kehossa, mutta myös kaikissa muissakin kehoissa ja kaikkialla, mutta se varmuus kuitenkin jäi enkä sitä epäile, vaikka koenkin juuri nyt olevani vain tässä kehossa.

Tähän olisi hyvä saada vastaus. Kiinnostaa, tietää, miksi ei voisi olla osittaista valaistumikokemusta, vaan joko tai, mustavalkoisesti, vaikka täällä elämässä mikään ei ole kovin mustavalkoista.

Niin, eikö Mystikkokin edennyt vaiheittain kohti valaistumistaan?

Eräs valaistunut kertoi, että se lopullinen valaistuminen edellyttää sisäistä kypsymistä ja sitten se voi tapahtua ihan yhtäkkiäkin. Jospa nuo "minivalaistumiset" ovat niitä eri kypsymisvaiheiden ilmentymiä.

Jos tässä ketjussa olisi yksikään valaistunut ihminen, tietäisimme kaikki hänet nimeltä.

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

Käsittääkseni mystikonkin näkemys on että kysyjä katoaa, että sieltä ei löydy mitään sellaista tosiminää, ikään kuin objektia josta ajatukset lähtee ja sitä kautta juuri voi oivaltaa ykseytensä kokonaisuuden kanssa. Ajatuksia syntyy muttei ole mitään minää joka niitä synnyttäisi.

Katoaako kysyjä vai ei katoa ei ole se pointi josta tässä Itsetutkimuksesta on kyse.

Pysytään aiheessa eikä tuoda esille asioita jotka eivät liity ko aihepiiriin.

Se on juurikin se pointti että lopulta kysyjä ja kokija katoaa.

Eipäs vääristellä ymmärtämättömyydellä mistä todellakin kysymys.

🙏🌞

Kyse oli loppujen lopuksi siitä miten Itsetutkimusta suoritetaan.

Se R.M mukaan suoritetaan suuntaamalla kysymys kuka minä olen Tietoisuudelle.

Et edes sinä voi tätä kiistää.

Sinä taas kerroit mitä tapahtuu kun tuo kysymys selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

Niin kyllä jotenka ei ole edes osittaista valaistumista.

Eikä edes valaistumista, ei kahletta ei vapautumista.

Lopulta ei ole mitään sanottavaa.

🙏🌞

Monet valaistuneet, muistaakseni Mystikkokin, ovat kertoneet, että ihminen voi kokea eräänlaisia havahtumisia, eli ns. minivalaistumisia, joissa vahvasti kokee olevansa kaikki mitä on, jokainen ihminen, eläin, kukka, puu, huonekalu, siis ihan kaikki. Tietää, että on kaikki se, missä kaikki ilmenee ja on ilmenemättä. Kokee rakkautta, tietoisuuden laajenemista, rauhaa, helpottuneisuutta, mutta sitten se kokemus vähitellen, ehkä tuntien tai päivien kuluessa alkaa laimentua, ja jäljelle voi jäädä esim. syvä kiitollisuus siitä kokemuksesta, koska sen jälkeen todella tietää, ettei ole vain se erillinen ihmishahmo, joka on luullut olevansa.

Olen itse kokenut tuon useamman kerran. Se on kestänyt kerrallaan useita tunteja ja tullut ihan spontaanisti ilman meditaatiota. Se on uskomattoman vahva ja selkeä kokemus. Voisi tuntua vähän oudolta, kuinka saattoi niin varmasti samaan aikaa kokea olevansa tässä kirjoittajan kehossa, mutta myös kaikissa muissakin kehoissa ja kaikkialla, mutta se varmuus kuitenkin jäi enkä sitä epäile, vaikka koenkin juuri nyt olevani vain tässä kehossa.

Tähän olisi hyvä saada vastaus. Kiinnostaa, tietää, miksi ei voisi olla osittaista valaistumikokemusta, vaan joko tai, mustavalkoisesti, vaikka täällä elämässä mikään ei ole kovin mustavalkoista.

Niin mihin kysymykseen?

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

Käsittääkseni mystikonkin näkemys on että kysyjä katoaa, että sieltä ei löydy mitään sellaista tosiminää, ikään kuin objektia josta ajatukset lähtee ja sitä kautta juuri voi oivaltaa ykseytensä kokonaisuuden kanssa. Ajatuksia syntyy muttei ole mitään minää joka niitä synnyttäisi.

Katoaako kysyjä vai ei katoa ei ole se pointi josta tässä Itsetutkimuksesta on kyse.

Pysytään aiheessa eikä tuoda esille asioita jotka eivät liity ko aihepiiriin.

Se on juurikin se pointti että lopulta kysyjä ja kokija katoaa.

Eipäs vääristellä ymmärtämättömyydellä mistä todellakin kysymys.

🙏🌞

Kyse oli loppujen lopuksi siitä miten Itsetutkimusta suoritetaan.

Se R.M mukaan suoritetaan suuntaamalla kysymys kuka minä olen Tietoisuudelle.

Et edes sinä voi tätä kiistää.

Sinä taas kerroit mitä tapahtuu kun tuo kysymys selviää.

En kiistä enkä myönnä ;)

Kaikkea hyvää

Hiljaisuutta ja Onnea

🙏🌞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

Niin kyllä jotenka ei ole edes osittaista valaistumista.

Eikä edes valaistumista, ei kahletta ei vapautumista.

Lopulta ei ole mitään sanottavaa.

🙏🌞

Monet valaistuneet, muistaakseni Mystikkokin, ovat kertoneet, että ihminen voi kokea eräänlaisia havahtumisia, eli ns. minivalaistumisia, joissa vahvasti kokee olevansa kaikki mitä on, jokainen ihminen, eläin, kukka, puu, huonekalu, siis ihan kaikki. Tietää, että on kaikki se, missä kaikki ilmenee ja on ilmenemättä. Kokee rakkautta, tietoisuuden laajenemista, rauhaa, helpottuneisuutta, mutta sitten se kokemus vähitellen, ehkä tuntien tai päivien kuluessa alkaa laimentua, ja jäljelle voi jäädä esim. syvä kiitollisuus siitä kokemuksesta, koska sen jälkeen todella tietää, ettei ole vain se erillinen ihmishahmo, joka on luullut olevansa.

Olen itse kokenut tuon useamman kerran. Se on kestänyt kerrallaan useita tunteja ja tullut ihan spontaanisti ilman meditaatiota. Se on uskomattoman vahva ja selkeä kokemus. Voisi tuntua vähän oudolta, kuinka saattoi niin varmasti samaan aikaa kokea olevansa tässä kirjoittajan kehossa, mutta myös kaikissa muissakin kehoissa ja kaikkialla, mutta se varmuus kuitenkin jäi enkä sitä epäile, vaikka koenkin juuri nyt olevani vain tässä kehossa.

Tähän olisi hyvä saada vastaus. Kiinnostaa, tietää, miksi ei voisi olla osittaista valaistumikokemusta, vaan joko tai, mustavalkoisesti, vaikka täällä elämässä mikään ei ole kovin mustavalkoista.

Tästä on paljon eri teorioita suuntausten ja koulukuntien välillä.

Jos aihe kiinnostaa kannattaa tutkia eriperinteiden seuraajien(valastuneiden) elämäkertoja, mitään tyhjentävää vastausta ei ole.

Itse koen että kaikki jo ovat valaistuneita eikä todella ole mitään sellaista kun valaistuminen.

Se mitä on ei sitä pysty sanoin selittämään täysin, ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan sen.

🙏🌞

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meditaatioon sisältyy pyyde olla jotakin tai tulla joksikin, siksi se on este Itseoivallukseen.

Ramana Maharshin Itsetutkimus menetelmässä ei ole kumpaakaan.

Sen teho perustuu siihen, että rajallinen "mistä ajatus saa alkunsa" kysymys suunnataan rajattomalle Tietoisuudelle.

Tarkoitus on että kysyjä katoaa.

Kuten keppi jolla nuotiota kohennetaan lopulta myös se keppi heitetään tuleen.

🙏🌞

Muuta tarkoitusta ei ole kun ottaa selvää mistä ajatukset saavat alkunsa.

Tarkoitus ei ole, että kysyjä katoaa.

Käsittääkseni mystikonkin näkemys on että kysyjä katoaa, että sieltä ei löydy mitään sellaista tosiminää, ikään kuin objektia josta ajatukset lähtee ja sitä kautta juuri voi oivaltaa ykseytensä kokonaisuuden kanssa. Ajatuksia syntyy muttei ole mitään minää joka niitä synnyttäisi.

Katoaako kysyjä vai ei katoa ei ole se pointi josta tässä Itsetutkimuksesta on kyse.

Pysytään aiheessa eikä tuoda esille asioita jotka eivät liity ko aihepiiriin.

Se on juurikin se pointti että lopulta kysyjä ja kokija katoaa.

Eipäs vääristellä ymmärtämättömyydellä mistä todellakin kysymys.

🙏🌞

Kyse oli loppujen lopuksi siitä miten Itsetutkimusta suoritetaan.

Se R.M mukaan suoritetaan suuntaamalla kysymys kuka minä olen Tietoisuudelle.

Et edes sinä voi tätä kiistää.

Sinä taas kerroit mitä tapahtuu kun tuo kysymys selviää.

En kiistä enkä myönnä ;)

Kaikkea hyvää

Hiljaisuutta ja Onnea

🙏🌞

Etpä tietenkään. 😃

Se siintä vääristelystä. 😄

Sitä samaa.

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

Niin kyllä jotenka ei ole edes osittaista valaistumista.

Eikä edes valaistumista, ei kahletta ei vapautumista.

Lopulta ei ole mitään sanottavaa.

🙏🌞

Monet valaistuneet, muistaakseni Mystikkokin, ovat kertoneet, että ihminen voi kokea eräänlaisia havahtumisia, eli ns. minivalaistumisia, joissa vahvasti kokee olevansa kaikki mitä on, jokainen ihminen, eläin, kukka, puu, huonekalu, siis ihan kaikki. Tietää, että on kaikki se, missä kaikki ilmenee ja on ilmenemättä. Kokee rakkautta, tietoisuuden laajenemista, rauhaa, helpottuneisuutta, mutta sitten se kokemus vähitellen, ehkä tuntien tai päivien kuluessa alkaa laimentua, ja jäljelle voi jäädä esim. syvä kiitollisuus siitä kokemuksesta, koska sen jälkeen todella tietää, ettei ole vain se erillinen ihmishahmo, joka on luullut olevansa.

Olen itse kokenut tuon useamman kerran. Se on kestänyt kerrallaan useita tunteja ja tullut ihan spontaanisti ilman meditaatiota. Se on uskomattoman vahva ja selkeä kokemus. Voisi tuntua vähän oudolta, kuinka saattoi niin varmasti samaan aikaa kokea olevansa tässä kirjoittajan kehossa, mutta myös kaikissa muissakin kehoissa ja kaikkialla, mutta se varmuus kuitenkin jäi enkä sitä epäile, vaikka koenkin juuri nyt olevani vain tässä kehossa.

Tähän olisi hyvä saada vastaus. Kiinnostaa, tietää, miksi ei voisi olla osittaista valaistumikokemusta, vaan joko tai, mustavalkoisesti, vaikka täällä elämässä mikään ei ole kovin mustavalkoista.

Tästä on paljon eri teorioita suuntausten ja koulukuntien välillä.

Jos aihe kiinnostaa kannattaa tutkia eriperinteiden seuraajien(valastuneiden) elämäkertoja, mitään tyhjentävää vastausta ei ole.

Itse koen että kaikki jo ovat valaistuneita eikä todella ole mitään sellaista kun valaistuminen.

Se mitä on ei sitä pysty sanoin selittämään täysin, ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan sen.

🙏🌞

Vaikea on uskoa että p utte p ossu ja muut m urhaajat, t appajat, r aiskaajat ja k iusaajat ovat valaistuneita.

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

Niin kyllä jotenka ei ole edes osittaista valaistumista.

Eikä edes valaistumista, ei kahletta ei vapautumista.

Lopulta ei ole mitään sanottavaa.

🙏🌞

Monet valaistuneet, muistaakseni Mystikkokin, ovat kertoneet, että ihminen voi kokea eräänlaisia havahtumisia, eli ns. minivalaistumisia, joissa vahvasti kokee olevansa kaikki mitä on, jokainen ihminen, eläin, kukka, puu, huonekalu, siis ihan kaikki. Tietää, että on kaikki se, missä kaikki ilmenee ja on ilmenemättä. Kokee rakkautta, tietoisuuden laajenemista, rauhaa, helpottuneisuutta, mutta sitten se kokemus vähitellen, ehkä tuntien tai päivien kuluessa alkaa laimentua, ja jäljelle voi jäädä esim. syvä kiitollisuus siitä kokemuksesta, koska sen jälkeen todella tietää, ettei ole vain se erillinen ihmishahmo, joka on luullut olevansa.

Olen itse kokenut tuon useamman kerran. Se on kestänyt kerrallaan useita tunteja ja tullut ihan spontaanisti ilman meditaatiota. Se on uskomattoman vahva ja selkeä kokemus. Voisi tuntua vähän oudolta, kuinka saattoi niin varmasti samaan aikaa kokea olevansa tässä kirjoittajan kehossa, mutta myös kaikissa muissakin kehoissa ja kaikkialla, mutta se varmuus kuitenkin jäi enkä sitä epäile, vaikka koenkin juuri nyt olevani vain tässä kehossa.

Tähän olisi hyvä saada vastaus. Kiinnostaa, tietää, miksi ei voisi olla osittaista valaistumikokemusta, vaan joko tai, mustavalkoisesti, vaikka täällä elämässä mikään ei ole kovin mustavalkoista.

Tästä on paljon eri teorioita suuntausten ja koulukuntien välillä.

Jos aihe kiinnostaa kannattaa tutkia eriperinteiden seuraajien(valastuneiden) elämäkertoja, mitään tyhjentävää vastausta ei ole.

Itse koen että kaikki jo ovat valaistuneita eikä todella ole mitään sellaista kun valaistuminen.

Se mitä on ei sitä pysty sanoin selittämään täysin, ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan sen.

🙏🌞

Vaikea on uskoa että p utte p ossu ja muut m urhaajat, t appajat, r aiskaajat ja k iusaajat ovat valaistuneita.

Yksilö ei ole valaistunut eikä yksilö, ego, mieli voi valaistua. Puhdastietoisuus, valaistuminen on jo ja kaikki elämä tapahtuu siinä niin hyvä kuin paha.

🙏🌞

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

Niin kyllä jotenka ei ole edes osittaista valaistumista.

Eikä edes valaistumista, ei kahletta ei vapautumista.

Lopulta ei ole mitään sanottavaa.

🙏🌞

Monet valaistuneet, muistaakseni Mystikkokin, ovat kertoneet, että ihminen voi kokea eräänlaisia havahtumisia, eli ns. minivalaistumisia, joissa vahvasti kokee olevansa kaikki mitä on, jokainen ihminen, eläin, kukka, puu, huonekalu, siis ihan kaikki. Tietää, että on kaikki se, missä kaikki ilmenee ja on ilmenemättä. Kokee rakkautta, tietoisuuden laajenemista, rauhaa, helpottuneisuutta, mutta sitten se kokemus vähitellen, ehkä tuntien tai päivien kuluessa alkaa laimentua, ja jäljelle voi jäädä esim. syvä kiitollisuus siitä kokemuksesta, koska sen jälkeen todella tietää, ettei ole vain se erillinen ihmishahmo, joka on luullut olevansa.

Olen itse kokenut tuon useamman kerran. Se on kestänyt kerrallaan useita tunteja ja tullut ihan spontaanisti ilman meditaatiota. Se on uskomattoman vahva ja selkeä kokemus. Voisi tuntua vähän oudolta, kuinka saattoi niin varmasti samaan aikaa kokea olevansa tässä kirjoittajan kehossa, mutta myös kaikissa muissakin kehoissa ja kaikkialla, mutta se varmuus kuitenkin jäi enkä sitä epäile, vaikka koenkin juuri nyt olevani vain tässä kehossa.

Tähän olisi hyvä saada vastaus. Kiinnostaa, tietää, miksi ei voisi olla osittaista valaistumikokemusta, vaan joko tai, mustavalkoisesti, vaikka täällä elämässä mikään ei ole kovin mustavalkoista.

Tästä on paljon eri teorioita suuntausten ja koulukuntien välillä.

Jos aihe kiinnostaa kannattaa tutkia eriperinteiden seuraajien(valastuneiden) elämäkertoja, mitään tyhjentävää vastausta ei ole.

Itse koen että kaikki jo ovat valaistuneita eikä todella ole mitään sellaista kun valaistuminen.

Se mitä on ei sitä pysty sanoin selittämään täysin, ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan sen.

🙏🌞

Vaikea on uskoa että p utte p ossu ja muut m urhaajat, t appajat, r aiskaajat ja k iusaajat ovat valaistuneita.

Yksilö ei ole valaistunut eikä yksilö, ego, mieli voi valaistua. Puhdastietoisuus, valaistuminen on jo ja kaikki elämä tapahtuu siinä niin hyvä kuin paha.

🙏🌞

Aurinko loistaa kaikille luomakunnassa yhtä paljon.

🙏🌞