Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

Niin kyllä jotenka ei ole edes osittaista valaistumista.

Eikä edes valaistumista, ei kahletta ei vapautumista.

Lopulta ei ole mitään sanottavaa.

🙏🌞

Monet valaistuneet, muistaakseni Mystikkokin, ovat kertoneet, että ihminen voi kokea eräänlaisia havahtumisia, eli ns. minivalaistumisia, joissa vahvasti kokee olevansa kaikki mitä on, jokainen ihminen, eläin, kukka, puu, huonekalu, siis ihan kaikki. Tietää, että on kaikki se, missä kaikki ilmenee ja on ilmenemättä. Kokee rakkautta, tietoisuuden laajenemista, rauhaa, helpottuneisuutta, mutta sitten se kokemus vähitellen, ehkä tuntien tai päivien kuluessa alkaa laimentua, ja jäljelle voi jäädä esim. syvä kiitollisuus siitä kokemuksesta, koska sen jälkeen todella tietää, ettei ole vain se erillinen ihmishahmo, joka on luullut olevansa.

Olen itse kokenut tuon useamman kerran. Se on kestänyt kerrallaan useita tunteja ja tullut ihan spontaanisti ilman meditaatiota. Se on uskomattoman vahva ja selkeä kokemus. Voisi tuntua vähän oudolta, kuinka saattoi niin varmasti samaan aikaa kokea olevansa tässä kirjoittajan kehossa, mutta myös kaikissa muissakin kehoissa ja kaikkialla, mutta se varmuus kuitenkin jäi enkä sitä epäile, vaikka koenkin juuri nyt olevani vain tässä kehossa.

Tähän olisi hyvä saada vastaus. Kiinnostaa, tietää, miksi ei voisi olla osittaista valaistumikokemusta, vaan joko tai, mustavalkoisesti, vaikka täällä elämässä mikään ei ole kovin mustavalkoista.

Tästä on paljon eri teorioita suuntausten ja koulukuntien välillä.

Jos aihe kiinnostaa kannattaa tutkia eriperinteiden seuraajien(valastuneiden) elämäkertoja, mitään tyhjentävää vastausta ei ole.

Itse koen että kaikki jo ovat valaistuneita eikä todella ole mitään sellaista kun valaistuminen.

Se mitä on ei sitä pysty sanoin selittämään täysin, ainostaan hiljaisuus kykenee kertomaan sen.

🙏🌞

Vaikea on uskoa että p utte p ossu ja muut m urhaajat, t appajat, r aiskaajat ja k iusaajat ovat valaistuneita.

Yksilö ei ole valaistunut eikä yksilö, ego, mieli voi valaistua. Puhdastietoisuus, valaistuminen on jo ja kaikki elämä tapahtuu siinä niin hyvä kuin paha.

🙏🌞

Mikä ero on egolla, yksilöllä ja mielellä?

Keskustelija no. 4738 kertoo kokemuksensa valaistumisesta.

Sinä kerroit ettei voi valaistua.

Mistä siis on kyse?

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi.

Tahi näin:

Aluksi tuon kysymyksen voi esittää, mutta myöhemmin kyse on enemmän huomion siirtämisestä ulkoisesta (ajatuksista) sisäiseen. Tuolloin havaitaan, että ei löydy mitään minää, joka kysymyksen esittäisi. Näin itse kysyjä katoaa tai ei koskaan ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

Niin kyllä jotenka ei ole edes osittaista valaistumista.

Eikä edes valaistumista, ei kahletta ei vapautumista.

Lopulta ei ole mitään sanottavaa.

🙏🌞

Monet valaistuneet, muistaakseni Mystikkokin, ovat kertoneet, että ihminen voi kokea eräänlaisia havahtumisia, eli ns. minivalaistumisia, joissa vahvasti kokee olevansa kaikki mitä on, jokainen ihminen, eläin, kukka, puu, huonekalu, siis ihan kaikki. Tietää, että on kaikki se, missä kaikki ilmenee ja on ilmenemättä. Kokee rakkautta, tietoisuuden laajenemista, rauhaa, helpottuneisuutta, mutta sitten se kokemus vähitellen, ehkä tuntien tai päivien kuluessa alkaa laimentua, ja jäljelle voi jäädä esim. syvä kiitollisuus siitä kokemuksesta, koska sen jälkeen todella tietää, ettei ole vain se erillinen ihmishahmo, joka on luullut olevansa.

Olen itse kokenut tuon useamman kerran. Se on kestänyt kerrallaan useita tunteja ja tullut ihan spontaanisti ilman meditaatiota. Se on uskomattoman vahva ja selkeä kokemus. Voisi tuntua vähän oudolta, kuinka saattoi niin varmasti samaan aikaa kokea olevansa tässä kirjoittajan kehossa, mutta myös kaikissa muissakin kehoissa ja kaikkialla, mutta se varmuus kuitenkin jäi enkä sitä epäile, vaikka koenkin juuri nyt olevani vain tässä kehossa.

Tähän olisi hyvä saada vastaus. Kiinnostaa, tietää, miksi ei voisi olla osittaista valaistumikokemusta, vaan joko tai, mustavalkoisesti, vaikka täällä elämässä mikään ei ole kovin mustavalkoista.

Niin mihin kysymykseen?

Monet valaistuneet, muistaakseni Mystikkokin, ovat kertoneet, että ihminen voi kokea eräänlaisia havahtumisia, eli ns. minivalaistumisia, joissa vahvasti kokee olevansa kaikki mitä on, jokainen ihminen, eläin, kukka, puu, huonekalu, siis ihan kaikki. Tietää, että on kaikki se, missä kaikki ilmenee ja on ilmenemättä. Kokee rakkautta, tietoisuuden laajenemista, rauhaa, helpottuneisuutta, mutta sitten se kokemus vähitellen, ehkä tuntien tai päivien kuluessa alkaa laimentua, ja jäljelle voi jäädä esim. syvä kiitollisuus siitä kokemuksesta, koska sen jälkeen todella tietää, ettei ole vain se erillinen ihmishahmo, joka on luullut olevansa.

Olen itse kokenut tuon useamman kerran. Se on kestänyt kerrallaan useita tunteja ja tullut ihan spontaanisti ilman meditaatiota. Se on uskomattoman vahva ja selkeä kokemus. Voisi tuntua vähän oudolta, kuinka saattoi niin varmasti samaan aikaa kokea olevansa tässä kirjoittajan kehossa, mutta myös kaikissa muissakin kehoissa ja kaikkialla, mutta se varmuus kuitenkin jäi enkä sitä epäile, vaikka koenkin juuri nyt olevani vain tässä kehossa.

Se kysymys tuohon lainattuun tekstiin liittyen:

Miksi ei voisi olla osittaista valaistumiskokemusta, vaan joko tai, mustavalkoisesti, vaikka täällä elämässä mikään ei ole kovin mustavalkoista?

Eikö Mystikkokin edennyt vaiheittain kohti valaistumistaan?

Eräs valaistunut kertoi, että se lopullinen valaistuminen edellyttää sisäistä, vaiheittaista kypsymistä ja sitten valaistuminen voi tapahtua ihan yhtäkkiäkin. Jospa nuo "minivalaistumiset" ovat niitä eri kypsymisvaiheiden ilmentymiä.

Toki osittaisia valaistumis kokemuksia on.

Ne ovat suurenmoisia, mahtavia kokemuksia.

Täydellinen valaistuminen tapahtuu yhtäkkiä, siten, että ajatustoiminto loppuu kokonaan ja osittainen valaistuminen häviää kuin usva tuuleen ja ykseys vallitsee olevaisuudessa.

J.Krishnamurtin jossain kirjassa-en muista nimeä- on kerrottu henkilöiden valaistumis kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi.

Tahi näin:

Aluksi tuon kysymyksen voi esittää, mutta myöhemmin kyse on enemmän huomion siirtämisestä ulkoisesta (ajatuksista) sisäiseen. Tuolloin havaitaan, että ei löydy mitään minää, joka kysymyksen esittäisi. Näin itse kysyjä katoaa tai ei koskaan ollutkaan.

Niin kyllä.

Huomion pitäminen sisimmässä, Dhyana-svarupa.

🙏🌞

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi.

Tahi näin:

Aluksi tuon kysymyksen voi esittää, mutta myöhemmin kyse on enemmän huomion siirtämisestä ulkoisesta (ajatuksista) sisäiseen. Tuolloin havaitaan, että ei löydy mitään minää, joka kysymyksen esittäisi. Näin itse kysyjä katoaa tai ei koskaan ollutkaan.

Niin kyllä.

Huomion pitäminen sisimmässä, Dhyana-svarupa.

🙏🌞

Siis anteeksi sanamuoto olikin Svarupa-dhyana.

Itseoivallukseen tiellä parhaita apuja ovat

Satvik ruokavalio joka vahvistaa mielen satvagunaa sitten ahimsa, väkivallattomuus.

Atma-vichara sekä Svarupa-dhyana.

🙏🌞

Silent shakti kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

The question Who am I? is not really meant to get an answer, the question Who am I? is meant to dissolve the questioner.

-Sri Ramana Maharshi.

Tahi näin:

Aluksi tuon kysymyksen voi esittää, mutta myöhemmin kyse on enemmän huomion siirtämisestä ulkoisesta (ajatuksista) sisäiseen. Tuolloin havaitaan, että ei löydy mitään minää, joka kysymyksen esittäisi. Näin itse kysyjä katoaa tai ei koskaan ollutkaan.

Niin kyllä.

Huomion pitäminen sisimmässä, Dhyana-svarupa.

🙏🌞

Siis anteeksi sanamuoto olikin Svarupa-dhyana.

Itseoivallukseen tiellä parhaita apuja ovat

Satvik ruokavalio joka vahvistaa mielen satvagunaa sitten ahimsa, väkivallattomuus.

Atma-vichara sekä Svarupa-dhyana.

🙏🌞

Ja niin tietysti vielä autenttinen satsangs ja vaikkapa kirjojen kuten David Godmanin kirja Sri Ramana Maharshi "Be as you are" :the teaching of Sri Ramana Maharshi lukeminen ja pohdiskelu ovat loistavia apuja itseoivallukseen tiellä.

🙏🌞

Samoin J.Krishnamurtin kirjat, esim.

Selkeyttä kohti.

Oivalluskyky herää 1-2.

Ajan päättyminen.

Ym.

Ja esim. nämä:

https://m.youtube.com/channel/UCsz3bV5S6q1eRi4l0LdAWcA

Valaistuneena en kyllä voi suositella lukemista. Nykynuoret on aistineet että lukeminen johtaa poispäin. Ainoa hyväksi havaittu keino luoda yleistä hyvää ja hyvinvointia on tehdä töitä paljon, ahkerasti ja pilkkahinnalla. Niistä lähtee kyllä verot ja kansan vatsa täyttyy. Vain vatsa täynnä ja työtä tehden syntyy oikeat värähtelyt. Toki jos lukeminen om ammattiin kuuluva osa, niin lue. Suurimmat ongelmat tässä maailmassa on laiskuus, ahneus ja heikko työmoraali. Siitä kärsii laatu ja ykseys. Hyvää työpäivää kaikille.

?

kaikki kivuista kärsivät, katsokaapa tuo ohjelma ja miettikää olisiko teillä mielenkiintoa kokeilla meditointia kivun hallitsemiseksi

https://www.mtv.fi/sarja/in-search-of-10003186/jakso-1-superihmiset-142…

ohjelma tarjoaa muillekin mielenkiintoista sisältöä

Vierailija kirjoitti:

Koska valaistumiskertomukset ovat usein aika erilaisia, vaikka niistä samankaltaisuuksiakin löytyy, niin voisiko olla, että "kaikki tiet vievät Roomaan", ts. on useita polkuja ja tapoja valaistua, minkä vuoksi myös kokemukset ovat vähän erilaisia?

Jotkut valaistuneeksi itseään kutsuvat eivät ole esimerkiksi kokeneet sitä, että ovat  yhtä kaikkien kanssa, tai että minä olen myös sinä.

Kyllä. Ja myös skeptikko voi valaistua skeptisyyden tiellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut valaistuneeksi itseään kutsuvat eivät ole esimerkiksi kokeneet sitä, että ovat  yhtä kaikkien kanssa, tai että minä olen myös sinä.

Pitää paikkansa, että osittainen valaistuminen ja täydellinen valaistuminen ovat eri asioita.

Osittaisessa valaistumisessa on ego vielä olemassa ja kokee valaistumisen yhteydessä autuuden virran kulkevan olemuksensa lävitse ja kokee olevansa yhtä kaiken luotujen kanssa.

Tässä tilassa Tietoisuus on etualalla ja ajatustoiminto taka-alalla.

Täydellinen valaistuminen poikkeaa osittaisesta valaistumisessa siinä, että ego häviää olemattomiin koska ajatustoiminto päättyy jolloin myös ajatuskasvannaiset päättyvät.

Tämä on se tila jota kutsutaan ykseyden tilaksi.

Se on rajaton tila missä mitään ei ole vielä luotu. Tietoisuus havaitsee tilassa autuuden virran ja täydellisen hiljaisuuden. Ei muuta.

En tiedä, voiko valaistumattomasta tilasta siirtyä suoraan täydellisen valaistumisen tilaan.

Osittaisesta valaistumisen tilasta on mahdollista siirtyä täydellisen valaistumisen tilaan.

Vierailija kirjoitti:

kaikki kivuista kärsivät, katsokaapa tuo ohjelma ja miettikää olisiko teillä mielenkiintoa kokeilla meditointia kivun hallitsemiseksi

https://www.mtv.fi/sarja/in-search-of-10003186/jakso-1-superihmiset-142…

ohjelma tarjoaa muillekin mielenkiintoista sisältöä

Kiitos vinkistä ja linkistä. :)

"Jotkut valaistuneeksi itseään kutsuvat eivät ole esimerkiksi kokeneet sitä, että ovat  yhtä kaikkien kanssa, tai että minä olen myös sinä."

Ja jotkut, jotka ovat kokeneet vahvasti ja monta kertaa, että ovat yhtä kaikkien kanssa ja tunteneet selvästi, että minä olen sinä, eivät kuitenkaan ole jääneet valaistumisen tilaan, vaan palautuneet vähitellen taas lähes siksi normi-ihmiseksi, mikä oli ennen noita kokemuksiaan. Tosin kiitollisena saamastaan vahvasta kokemuksesta, jonka vuoksi ei enää koskaan unohda sitä, että on vain "näyttelijä" tässä elämäksi kutsutussa paikassa.

Mitäpä sitä sitte voi tehdä jos onnistuu valaistumaan?