Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Absoluutin poika on eri asia kuin maailmakaikkeuden Luojan poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko nuo veda jutut laittaa eri ketjuun? On ihan ok että laittaa yhden tai pari viestiä jonkun tietyn perinteen näkökulmaa, mutta kun tämä nyt on KM:n ketju niin ei ole kiva että tulee sivukaupalla jotain ihan muuta juttua saarnaamis- ja opetustyyliin.

No jos ei kiinnostaa, en enää kirjoita mitään.

Ei kukaan ole sanonut, että ei kiinnosta.

Etkö voisi avata sun jutuille oman keskustelu ketjun?

Olen ihan halleluja että lukijoita tulisi sinne.

Olen avannut vauva.fi:ssa useita ketjuja, jotka kaikki  ovat poistettu. Sinne alkoi tulla pitkiä Raamattukopioita heti aloittamisen jälkeen, uhkailuja ja kiroamista.

Ai ok, no sitten ymmärrän miksi haluat kirjoittaa tänne kun tämä ketju on sentään pysynyt vuosia täällä. (olen se joka ehdotti omaa ketjua) 

Olen myös aloittanut vauva.fi palstalla useita eri uskontoja käsitteleviä keskusteluketjuja, joissa kysytään kysymyksiä ja lukijat vastaavat niihin, sen mukaan, kuin heillä on tietoa eri uskonnoista. Mutta heti aloittamisen jälkeen tuli pitkiä lainauksia Raamatusta, herjauksia, uhkailuja. Jotkut viestit kestivät useita tunteja, jotkut poistettiin muutamassa minuutissa aiheen aloittamisesta.

Olen ollut kiinnostunut eri uskonnoista. Kristityt puhuvat tapahtuvista ihmeistä. Ihmettelin, että jos kristinuskon puolella on ihmeitä, onko ihmeitä muuallakin. Aloin oppia asioita. Ihmeitä tapahtuu todellakin kristinuskon eri lahkoissa ja kristinuskon ulkopuolisissa, täysin erilaisissa uskonnoissa. Lopulta kaikki palaset loksahtivat paikoilleen, kun aloin opiskella Veda-tiedettä. Kysymyksiin vastattiin.

Mitä mieltä olette Dvainta Vedanta - suuntauksesta ja sen opeista? Advaita Vedanta - opithan ovat samankaltaisia Mystikon käsityksen kanssa, eli Jumala on vain Yksi, ja sielut ym. aineellinen maailma sen ilmentymää. Dvaita Vedantan mukaan Jumala ja sielut ym. ovat täysin erillisiä toisistaan. Olisi mielenkiintoista tietää teiltä Vedasta kiinnostuneilta, kumpaa näkemystä edustatte, ja ennen kaikkea, miten itse selittäisitte noinkin suuret erot oppien välillä. 

Mielestäni nuo eivät ole toisiaan poissulkevia, vaikka ensilukemalta niin tuntuisi. Eli vaikka Jumala on yksi, ja sielut ym. aineellinen maailma ovat sen ilmentymää, niin toisaalta on kuitenkin niinkin, että Jumala ja sielut ovat täysin erillisiä toisistaan, jos mennään siihen perimmäiseen Jumalaan, Absoluuttiin, jossa ei ilmene mitään sieluja tms., vaikka toisaalta siinä ilmenee kaikki. En jotenkin vain näe, etteikö kumpikin näkemys olisi totta. Riippuu vain siitä, mistä asiaa/asioita "katselee".

Olet oikeassa, tuon voi tulkita kyllä Mystikonkin tyylisellä tavalla. Madhvacharya, joka tuon tyylisuunnan kehitti alkuun, halusi kuitenkin hylätä Advaita-tyylisuunnan monismin ja itse rakensi dualismin Jumalan ja sielujen välille. 

Tietysti se on sitten toinen asia, että halusiko hän tehdä eroa juuri Perimmäisen ja Ilmentyvän välille (kuitenkin Absoluutti oli hänenkin mielestään kaiken perusta ja korkein kaikista), koska tämänhän voisi tulkita myös niin että hän ikään kuin jakoi Jumalan tahtomattaan kahtia, jolloin periaatteessa mikään ei perinpohjaisesti muuttuisi Mystikon näkemyksestä todellisuuden rakenteen suhteen. Mutta joka tapauksessa dualismin pauloissa Madhvacharya oli, koska sen pohjalle hän tuon tyylisuunnan kehitti. 

Kuitenkaan, Dvaita Vedanta ei saanut ollenkaan tuulta allensa suosiossa samalla tavalla kuin Advaita Vedanta, joka korostaa kaiken ykseyttä.

Advaita Vedanta, joka korostaa kaiken ykseyttä.

Advaita vedanta ja

Ramana Maharshi

Järkyttävän upeeta.

Vierailija kirjoitti:

Absoluutin poika on eri asia kuin maailmakaikkeuden Luojan poika.

MIllä tavalla eri asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Vedalaisten mielestäkö Jeesus Kristus ei ollut Jumalan poika?

Vaikka: "Bhagavad-gitassa sanotaan, että kun uskonto rappeutuu ja jumalattomuus vallitsee, Herra itse tulee tai lähettää edustajansa ja poikansa."

Se, ketä  kristityt pitävät Jumalana, on ilmeisesti maailmankaikkeuden Luoja, Brahma. Mutta en tiedä tätä varmasti. Jokaisella maailmankaikkeudella on oma Brahmansa.

Brahmapuri eli Brahman kaupunki. Tämä Brahman kaupunki on hyvin

samankaltainen kuvauksissaan, Srimad Bhagavatamin yhdeksännessä laulussa on kuvaus siitä,

HYVIN SAMANKALTAINEN, KUIN MITÄ KUVATAAN RAAMATUN VIIMEISESSÄ LUVUSSA,

JOHANNEKSEN ILMESTYKSESSÄ, JUMALAN KAUPUNKINA.

Hyvin samankaltaisia kuvauksia, joten päätelmä on, että on todennäköistä, että se, mitä kristityt

kutsuvat Jumalaksi? Todennäköisesti tässä tarkoitetaan Brahmaa, eli tämän aineellisen maailman

luojaa, eikä niinkään tuota Korkeinta. Käsitteenä on siis, että ehkä tähän Jumalaan, Luojaan,

viitataan.

Tämän aineellisen maailman korkeinta sfääriä, sanotaanko, näitä korkeampia mandaloita tai

pyramidin korkeimpia renkaita, kutsutaan korkeammiksi maailmoiksi tai Hyvyyden maailmaksi,

sitten tulee Keskimmäinen maailma, keskimmäiset mandalat ja alemmat mandalat.

Voisiko tämä Brahma, jollainen on kerta jokaisella maailmankaikkeudella omansa, olla ns. planetaarinen tietoisuus, jonka KM kertoi tavanneensa meditaatiossa?

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?

Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?

On totta, että kokemus Jumalan vihasta on ihmisen kuvittelua. Sillä Jumala itse on halunnut ilmentyä niissäkin muodoissa, joissa Tietoisuus eksyy täysin esittämäänsä rooliin ja siksi kokee erillisyyttä, ikään kuin yhteys Lähteeseen olisi katkennut, vaikka koko ajan tosiasiassa on olemassa vain se Lähde eri muodoissa. 

Perisynti on juuri sitä erillisyyttä, joka syntyy sellaisesta tietoisuuden tasosta, jossa biologisen olennon vaisto-ohjaus on katkennut, mutta ei ole myöskään vielä suorempaa yhteyttä Tietoisuuden lähteeseen. Niinpä koetaan että ollaan kuolevaisia olentoja taistelemassa eloonjäämisestä kovassa ja kylmässä maailmassa, ilman senkaltaisia synnynnäisiä vaistoja ja kykyjä joita muilla eläimillä näyttäisi olevan selviämiseen ja jotka ohjaavat ne automaattisesti juuri niille sopivaan elämäntyyliin. Ihmisen tietoisuudentila on varsin haastava, koska hän yrittää ohjata elämäänsä melko kehittymättömällä järjellään, vanhojen vaistojen yllyttäessä usein sosiaalisesti ja moraalisesti kestämättömiin tekoihin. Ja koska vaistot ovat painuneet alitajuntaan ja taustalle, ne eivät enää ole luonnollisia siihen tyyliin kuin että petoeläin haluaa saalistaa vain kun se tarvitsee ravintoa - ihmistä ne vaistot voivat toisinaan yllyttää kyltymättömään hillittömyyteen, varsinkin jos niitä yrittää kovasti kieltää tai tukahduttaa. 

Ihminen kokee olevansa syyllinen ja tarvitsevansa anteeksiantoa ja kyllä sekin tie toimii jos siihen uskoo. Tosiasiassa aikuinen ihminen luulee liikaa omasta päätösvallastaan kun luulee olevansa syyllinen. On myös mahdollista suhtautua hairahduksiinsa enemmänkin kuin siihen kun nelivuotias tekee jotain "pahaa": ajatella että hän on vielä kesken kasvun ja tarvitsee ohjaamista oikeaan, mutta ei syyllinen tai paha. Helposti uskomuksesta että on pohjimmiltaan paha ja syyllinen tulee vain itseään toteuttava ennuste, ja pahoiksi koettujen impulssien työntäminen pois pintamielestä on kuin pommin laittamista sylistä penkin alle - vaara ei poistu. Parempi olisi todeta, että minulla on kaikenlaisia tällaisia impulsseja käytöksiin joita en pohjimmiltani haluaisi tehdä, ja miettiä rakentavia keinoja elää niiden kanssa niin ettei niitä tarvitse tukahduttaa mutta toisaalta voi myös valita milloin niiden mukaan toimii ja milloin ei. Armoa myös ja ennen kaikkea itseä kohtaan, sitä ihminen tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin asti noita ulottuvuuksia sitten on? Onko Tietoisuus, Jumala tai mikä onkaan sitten 5D:ssä vai onko niitä tasoja loputtomiin asti? Eikö kuitenkin Ykseys ole se kaikkein korkein ja jumalallisin joka sisältää kaiken mitä on ilman dualismeja tai käsitteitä?

Hyvä kysymys. Käsittääkseni nämä eri D:t ovat kuitenkin erilaisia ilmenemisen tasoja, joten Absoluutti/Ykseys/Tietoisuus/Jumala on varmaankin jotain muuta. Mystikko varmaankin osaisi vastata tähän hyvin.

Näin, nämä ovat illuusion tasoja, ei perimmäistä joka on ikuinen ja ykseys. Mutta toki se ikuinen ja ykseys sisältää kaiken aina, mikään ei vaan näytä miltään ajassa (joka on illuusio) kehittyviltä tasoilta ajan ja rajallisen katselukulman ulkopuolelta.

Eli jos noilta kehittyviltä tasoilta (eli ilmiömaailman ja ajan ulkopuolelta) katsoisi ajassa tapahtuvia ilmiöitä, niin tätä aikaa ja näitä ilmiöitäkö ei näkyisi siellä ollenkaan?

Eli niitäkö ei voisi oikeastaan edes katsella sieltä ajan ja illusoristen ilmiöiden ulkopuolelta? Niin olemattomia olemme, unta vain?

Ja tarkoitan illusorisilla ilmiöillä tätä fyysiseltä vaikuttavaa elämää.

Kuvittele että ei ole aikaa eikä avaruutta, ja sen jälkeen ajattele millaista olisi "katsoa ajassa tapahtuvia ilmiöitä". Se on täysin eri kokemus, koska tämän ihmisten tason kokemus nimenomaan on todellisuus katsottuna ajan ja avaruuden perusoletusten läpi. Kaikki mitä on ollut, on, tai tulee olemaan, ON aina, koska Todellisuus on yksi ja muuttumaton ja ikuinen. Mutta jos Tietoisuus haluaa nähdä sen sellaisena kuin vaikka ihminen kokee elämänsä, sen täytyy tarkastella sitä ihmisten tietoisuudentason perusoletusten läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko näin?

On olemassa kaksi tasoa. Tämä ilmenemisen taso ja Hengen taso.

Sielu kehollistuu ja on karman alainen. Sielu syntyy kehoon, elää täällä ajassa ja paikassa, sitten kuolee ja kierto alkaa jossain vaiheessa uudelleen.

Sitten tämä Hengen taso. Siellä ei ole aikaa, ei paikkaa eikä rajoja.

Todellisuudessa me olemme Henki – yksi henki – ykseys, joka vain näyttäytyy täällä ilmenemisen tasolla monena.

Ei ajallisen olemuksenkaan ole pakko olla karman alainen. Karma on, koska ihmiset uskovat siihen - vaikka jotkut kutsuvat sitä ennemminkin syyn ja seurauksen laiksi tai luonnonlaeiksi. 

Onko niin, että  Armo on niin voimakas, että jos meillä ei olisi alitajunnassamme estettä armon hyväksynnälle ja vastaanottamiselle, niin voisimme kokea vaikka  ihmeparantumisen?

Ja se este alitajunnassamme on se syyllisyys (huono omatunto, usko rangaistukseen, karmaan, joillakin vihaiseen Jumalaan) eli emme usko ansaitsevamme sitä hyvää, mitä toivomme, varsinkaan, jos meillä jo on jotkut asiat elämässämme hyvin.

Eräs sanoi, että Armo on paljon voimakkampi kuin Karma. Eli karmahan on voimakas siksi, että ihminen uskoo siihen. Miten voisimme uskoa yhtä vahvasti Armon olemassaoloon?

Kyllä. Eikä itse asiassa Armoakaan tarvitttaisi, ainakaan siinä mielessä mitä suomen kieli sitä sanaa käyttää, eli ikään kuin armahduksena rangaistuksesta. Ei ole mitään rangaistusta tai rankaisijaa, joten olette vapaita heti kun oivallatte olevanne vapaita. Mutta armo on ihan hyvä työkalu niille, jotka eivät pysty tällä hetkellä suoraan oivaltamaan tosiolemustaan ja joiden kehitystä syyllisyys estää. Eikä pelkästään syyllisyys, vaan syvempiä esteitä esim. ihmeille on perususkomukset, kuten että ihminen on fyysinen olento jonka elämää säätelevät poikkeuksetta toimivat syyn ja seurauksen ja fysiikan lait. Sellaisessa maailmankuvassa ei ole tilaa ihmeille, ja se on nykyisin yleisin maailmankuva länsimaissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko jokaisella ihmisellä tai Jumalan ilmentymällä mahdollista valaistua? Sanoit joskus että Jumala voi ilmentää itseään niin rajallisissa muodoissa kuin vain haluaa. Voiko siis siihen muotoon olla ikään kuin koodattu jo valmiiksi se, ettei omaa tosiolemustaan ole edes mahdollista oivaltaa (eli tällöin ns. hengellinen herääminen mahdotonta) vai onko siihen aina mahdollisuus olemassa ja valaistuminen saavutettavissa?

Valaistuminen on ihmiskielen käsite, ja merkityksellinen lähinnä ihmisen tietoisuudentilasta käsin. Ei esimerkiksi kivellä ole mitään tarvetta tai halua valaistua, koska se ei koe sellaista tuskallista erillisyyttä ja merkityksettömyyttä kuin ihminen, jonka alkaa olla aika siirtyä tutkimasta tavanomaisen ajallisen elämän tasoa toisenlaiseen kokemiseen. Yhteyden uudelleen muodostamisen tarve edellyttää, että yhteys on jossain vaiheessa katkennut. Uudestisyntymistä ylhäältä ei tarvita ilman syntiinlankeemusta. Niinpä kaikkia muotoja valaistuminen ei koske. Mutta jokainen ihminen joka tuntee siihen kutsua voi sen kyllä saavuttaa. Ja ihmisten valaistuminen vaikuttaa kyllä lähellä samaa tietoisuudentasoa olevien muiden, ihmisen tietoisuuden vaikutuksen alla olevien muotojen tilaan myös. "Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä..."

Jatka juttujasi mutta kristinuskolka ei ole mitään tekemistä horinoittesi kanssa.

Toivottavasti ihmiset ymmärtävät tämän ja viihdyttävät itseäön jutuillasi

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikkohan varmaan ymmärtää näistä it-asioista ja 5G-jutuista aika paljon työn puolesta.

Onko totta, että 5G-taajuutta välillä nostetaan ja se aiheuttaa joillekin ihmisille pahaa oloa? Tai että 5G:n läheisyys vaikka asuinalueella on pahaksi asukkaille?

Ei se aiheuta mitään kielteistä paitsi niille, jotka ottavat sellaisen uskomuksen että se vahingoittaa heitä. Perimmältään on tosin kuten Jeesus sanoi, että "he juovat myrkkyä eivätkä siitä vahingoitu", eli mikään ei ole vahingollista sille joka tietää perimmäisen totuuden tästä illuusion maailmasta. Mutta sellaisia on vähän, enkä tarkoita tässä vain heitä. Tarkoitan, että 5G ei aiheuta enemmistölle ihmisten normaalissa tietoisuudentilassa olevista mitään, vaan lähinnä vähemmistölle joka omaksuu siihen liittyviä ylettömän huolestuneita tai jopa salaliittoteoria-tyyppisiä uskomuksia. Eikä hekään yleensä pysty aistimaan milloin sitä 5G-säteilyä oikeasti on paljon niin että oireilisivat vain silloin, vaan oireilevat kun uskovat että sitä on tai ovat huolestuneita asiasta.

Etkö kuullut, ettei täällä saa puhua Jeesuksesta tai Raamatusta, koska käännytystä ei täällä saa tehdä??? :D

Koskeeko tuo Jeesuksen mainitsema juttu mielestäsi ihan ihmisen fyysistä kehoa vai tarkoittaako se vaan sitä, että myrkky ei satuta tietoisuutta? Koska jos se koskee vaan tietoisuutta, niin se on aika nihkeää, kun sen tietoisuuden olemassaolosta ei ole mitään todisteita.

Loki

Se koskee lopulta fyysistä kehoa myös. Tämä olikin lempikohtiani Raamatussa silloin, kun olin uskosta luopunut vihainen ateisti. No niin, kukapa haluaisi osoittaa ensimmäisenä olevansa aito Jeesuksen seuraaja, koska Raamattu jota sanotte pitävänne pyhänä kirjana, sanoo että Jeesuksen seuraajat tunnetaan esimerkiksi siitä että he juovat kuolettavaa ainetta eikä se vahingoita heitä, ja voivat pidellä myrkkykäärmeitä vahingoittumatta. Että voin hankkia sopivat myrkyt jos joku uskossaan vahva haluaa kokeilla! 

Se on tietyssä mielessä vertauskuvallista kieltä, mutta vain siinä mielessä että käytännössä Jeesuksen yleisöstä silloin eikä vielä tänäänkään suurimmalle osalle ei olisi ollut mahdollista tehdä niin vahingoittumatta. Kuitenkin lopullinen merkitys on, että aineellinen on alisteinen "hengelle", että perusolemuksensa täysin oivaltanut voi ajan ja paikan, syyn ja seurauksen illuusiossakin osoittaa olevansa jo tavallaan näistä vapaa. Se vaan on useimmille se tila, jota kohti ollaan menossa, ei tämän ajanhetken todellisuutta. Jeesus usein katsoi asioita aikalaistensa perspektiiviä laajemmasta näkökulmasta ja siksi näytti antavan omituisia epätodelta vaikuttavia opetuksia. 

Tietoisuus... Sitä toki ei ole todistettu mitenkään tieteellisesti, että se olisi yksi, ja että esimerkiksi minun tietoisuuteni jolla tiedostan aistimukset olisi aivan sama tietoisuus kuin sinun. Mutta sinänsä tietoisuus, se että tiedostaa jotain, on aika itsestäänselvä asia jota harvat kyseenalaistavat. He vaan uskovat sen olevan aivojen tuottama yksilötason ilmiö, jossa ei ole mitään sen jumalallisempaa kuin vaikka kutinan tunteessakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?

Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?

Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.

Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että  aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.

Tällaista luin. Onko totta?

Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?

Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja  fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.

Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.

Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.

Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?

Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.

Ei ole mitään muuta kuin Absoluutti. Se voi tosin leikitellä ottamalla ikään kuin rajallisia näkökulmia joista se katsoo itseään ja kokea näennäistä moninaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Avun pyyntö kristitylle mystikolle.

Pyydän sinulta apua vaivaan, joka meinaa tuhota elämäni.

En voi tarkemmin kertoa tässä mistä vaivasta on kyse.

Parantava voima tietää mennä oikeaan paikkaan.

Auta.

Kiitos.

Nm. K-H.

Olen nähnyt tämän viestin ja olen sinun kanssasi tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?

Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?

Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.

Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että  aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.

Tällaista luin. Onko totta?

Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?

Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja  fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.

Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.

Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.

Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?

Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.

Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?

Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.

Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.

Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?

Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.

Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.

Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.

Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut -  että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".

Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)

Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähän se meri ne aallot tavallaan kaikki tiedostaa, samalla ollen niiden lähteenä ja taustana - koska mitään muuta ei ole kuin Se. Aallot - eli sielut, ovat siis sitä ihan samaa merta mutta vain ilmenevässä muodossa, jolle pystyy muodon antamaan. 

Eli kuten intialaisissa kirjoituksissa, Atman (aallot, Itse) = Brahman (meri, Absoluutti).

Hyvä että kysyit ja laitoit minut miettimään, tulee samalla itsellekin kertausta näistä perusperiaatteista.

Valaistunut Nisargadatta Maharaj on sanonut näin, kun on päässyt valaistumispolullaan tiettyyn vaiheeseen:

”Tietoisuus kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä ja huomaa itsekin olevansa harhaa."

Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.

Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?

Mystikko on kertonut Absoluutista näin:

"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."

Todella hyvin sanottu! <3

On huomattava, että eri henkilöt käyttävät sanoja eri tavoin. Tietoisuus voi tarkoittaa montaa eri asiaa, esim. ihmisen käytössä olevaa tahdon mukaan suunnattavissa olevaa havainnointikykyä, tai toisessa ääripäässä kaiken ikuista perusolemusta, samaa kuin Olemassaolo. Ei kannata yrittää sanojen tasolla liikaa yrittää sopeuttaa eri opetuksia yhteen, koska sanat voivat pilkkoa todellisuutta osiin eri tavoin. Mutta siitä näkökulmasta voi toki sanoa Tietoisuuden kuten minä siitä puhun olevan harhaa, että mitä on Tietoisuus jos ei ole mitään tiedostettavaa? Loppujen lopuksi Todellisuus on kaikkien sanojen tuolla puolen, kaikkien dualismien kuten Oleminen-Olemattomuus tuolla puolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjasta Srimad Bhagavatam, viides laulu. Sivu 105

Jotta joku voitaisiin hyväksyä Jumalaksi tai Jumalan inkarnaatioksi, hänen kehossaan on oltava nähtävissä Jumalan tuntomerkit.

_________________________________

On ollut nykyaikanakin tapauksia, joissa ihmiset ovat väittäneet olevansa Jumala tai avatarat. Mutta sitä on helppoa tarkistaa. Ensinnäkin heistä on puhuttu tuhansia  vuosia aikaisemmin vedalaisissa teksteissä, ennustuksina.

Jokin ei nyt täsmää. Kaikkiahan me olemme tavallaan Jumalia. Jos joku voitaisiin hyväksyä Jumalaksi... millaisia on hänen kehossaan olevat tuntomerkit? Jotenkin outoa...

Me emme ole Jumalia. Jos olisimme Jumalia, emme tarvitsisi lääkäriä, kun sairastumme. Voisimme elää ilman ruokaa. Meidän ei tarvitsisi tehdä töitä. Voimamme olisi valtava. Mutta näin ei ole - me emme ole Jumalia.

Olette jumalia jotka ette tiedä olevanne sitä ja siksi uskomuksenne rajoittavat teitä. Kuin olisit saanut ison perinnön ulkomailta, mutta tieto ei olisi vielä tullut perille. Eläisit edelleen kuten köyhä ja miettisit miten saat kuukauden palkan riittämään.

Vierailija kirjoitti:

Persoonaton tarkoittaa eriytymätöntä. Se on jotain mahdotonta. Jos Jumala on persoonaton, meillä ei voi olla mitään yhteyttä Häneen, koska Hänellä ei ole ominaisuuksia, Hän on persoonaton. Aineellinen aine on objektiivinen. Ei persoonallisuutta, ei aihetta. Tämä on mahdotonta.

Jumala ei ole persoonaton.

Mekin olemme perusolemukseltamme persoonattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää Mystikon ajatukset tuosta Veda -hommasta.

Entä jos hän onkin ihan eri mieltä siitä, että noissa olisi totuus? Ketä uskot?

Todellakin olisi. Ainakin tuossa Madhvan opissa (Dvaita Vedanta) on myös ikuisen kadotuksen/helvetin käsite, ja tämänhän KM on useaan otteeseen kieltänyt täysin, siis muuna kuin itse rakennetun illuusiotodellisuuden tasolla. 

Advaita vedanta (ei siis dvaita) on varmasti ihmsten oppijärjestelmistä lähinnä omaani oleva, kuten joku arvelikin. 

Todella hyviä vastauksia taas Mystikko meille kerroit. Kiitos paljon. On hyvä mennä nukkumaan vastaustesi lukemisen jälkeen. <3

Eikö Mystikon kannattaisi jo vaihtaa nimimerkki Epäkristilliseksi Mystikoksi, kun taas tulee pelkkää epäraamatullista opetusta? Vähän sellaista harhaan johtavaa mainontaa tuo nykyinen nimimerkki.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikkohan varmaan ymmärtää näistä it-asioista ja 5G-jutuista aika paljon työn puolesta.

Onko totta, että 5G-taajuutta välillä nostetaan ja se aiheuttaa joillekin ihmisille pahaa oloa? Tai että 5G:n läheisyys vaikka asuinalueella on pahaksi asukkaille?

Ei se aiheuta mitään kielteistä paitsi niille, jotka ottavat sellaisen uskomuksen että se vahingoittaa heitä. Perimmältään on tosin kuten Jeesus sanoi, että "he juovat myrkkyä eivätkä siitä vahingoitu", eli mikään ei ole vahingollista sille joka tietää perimmäisen totuuden tästä illuusion maailmasta. Mutta sellaisia on vähän, enkä tarkoita tässä vain heitä. Tarkoitan, että 5G ei aiheuta enemmistölle ihmisten normaalissa tietoisuudentilassa olevista mitään, vaan lähinnä vähemmistölle joka omaksuu siihen liittyviä ylettömän huolestuneita tai jopa salaliittoteoria-tyyppisiä uskomuksia. Eikä hekään yleensä pysty aistimaan milloin sitä 5G-säteilyä oikeasti on paljon niin että oireilisivat vain silloin, vaan oireilevat kun uskovat että sitä on tai ovat huolestuneita asiasta.

Etkö kuullut, ettei täällä saa puhua Jeesuksesta tai Raamatusta, koska käännytystä ei täällä saa tehdä??? :D

Koskeeko tuo Jeesuksen mainitsema juttu mielestäsi ihan ihmisen fyysistä kehoa vai tarkoittaako se vaan sitä, että myrkky ei satuta tietoisuutta? Koska jos se koskee vaan tietoisuutta, niin se on aika nihkeää, kun sen tietoisuuden olemassaolosta ei ole mitään todisteita.

Loki

Se koskee lopulta fyysistä kehoa myös. Tämä olikin lempikohtiani Raamatussa silloin, kun olin uskosta luopunut vihainen ateisti. No niin, kukapa haluaisi osoittaa ensimmäisenä olevansa aito Jeesuksen seuraaja, koska Raamattu jota sanotte pitävänne pyhänä kirjana, sanoo että Jeesuksen seuraajat tunnetaan esimerkiksi siitä että he juovat kuolettavaa ainetta eikä se vahingoita heitä, ja voivat pidellä myrkkykäärmeitä vahingoittumatta. Että voin hankkia sopivat myrkyt jos joku uskossaan vahva haluaa kokeilla! 

Se on tietyssä mielessä vertauskuvallista kieltä, mutta vain siinä mielessä että käytännössä Jeesuksen yleisöstä silloin eikä vielä tänäänkään suurimmalle osalle ei olisi ollut mahdollista tehdä niin vahingoittumatta. Kuitenkin lopullinen merkitys on, että aineellinen on alisteinen "hengelle", että perusolemuksensa täysin oivaltanut voi ajan ja paikan, syyn ja seurauksen illuusiossakin osoittaa olevansa jo tavallaan näistä vapaa. Se vaan on useimmille se tila, jota kohti ollaan menossa, ei tämän ajanhetken todellisuutta. Jeesus usein katsoi asioita aikalaistensa perspektiiviä laajemmasta näkökulmasta ja siksi näytti antavan omituisia epätodelta vaikuttavia opetuksia. 

Tietoisuus... Sitä toki ei ole todistettu mitenkään tieteellisesti, että se olisi yksi, ja että esimerkiksi minun tietoisuuteni jolla tiedostan aistimukset olisi aivan sama tietoisuus kuin sinun. Mutta sinänsä tietoisuus, se että tiedostaa jotain, on aika itsestäänselvä asia jota harvat kyseenalaistavat. He vaan uskovat sen olevan aivojen tuottama yksilötason ilmiö, jossa ei ole mitään sen jumalallisempaa kuin vaikka kutinan tunteessakaan. 

"Tietoisuus... Sitä toki ei ole todistettu mitenkään tieteellisesti, että se olisi yksi, ja että esimerkiksi minun tietoisuuteni jolla tiedostan aistimukset olisi aivan sama tietoisuus kuin sinun."

Ei. Ei ole tieteellisesti todistettu, että kaikilla on yhteinen tietoisuus.

Meillä ns. yksilöillä on mielikuva maailmasta, niissä olevista ilmiöistä ja itsestämme. Ne ilmenevät meille materian muodossa.

Mielikuvan alkuperä on Tietoisuus, joka on meillä kaikilla yksi ja sama.

"Advaita vedanta (ei siis dvaita) on varmasti ihmsten oppijärjestelmistä lähinnä omaani oleva, kuten joku arvelikin."

Lähinnä sydäntä se on mullakin.