Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ei vaan oikein ole logiikan alaan kuuluvia asioita, siksi varmaan moni ei koe että tällaisesta reiittämisestä olisi hyötyä. Kyse on enemmän uusista näkökulmista, vertauksista ja sen sellaisesta kuin mistään yhtenäisestä oppikokonaisuudesta jonka pitäisi olla looginen. Usein henkisellä tiellä tarvitsee vain jonkun sopivan "nyrjäytyksen" omaan vanhaan ajattelutapaan, jonkun uuden näkökulman ja taas pääsee eteenpäin. Yksi tarvitsee yhtä näkökulmaa ja toinen toista, ja nämä voi olla keskenään ristiriitaisia logiikan tasolla mutta silti hyödyllisiä niille ihmisille.

Se on vähän kuin vanhan tarinan zen-mestari, jonka luona kävi hengellisiä etsijöitä etsimässä vastauksia. Hänellä oli oppipoikana nuori munkki, joka kirjoitti ylös hänen opetuksiaan. Tuli sisään ensimmäinen päivän vieras, kertoi ongelmansa, ja mestari yllätti munkin sanomalla että Jumalaa ei ole, ja kehotti keskittymään muihin asioihin. Tuli seuraava vieras, ja hänelle mestari puhui pitkään ja kauniisti Jumalasta ja Jumalan tahdosta.

Nuori munkki ihmetteli. Siis mikä on sinun oppisi? Onko Jumala vai eikö ole, eihän ne voi olla yhtä aikaa totta! Ja toiselle etsijöistä valehtelit. Mutta ei se ole niin. Mestari kuvasi asioita juuri sille etsijälle sillä hetkellä hyödyllisimmästä näkökulmasta. Sille joka liikaa vatvoi Jumalan tahtoa ja merkkejä edetäkö jossain vai eikö, oli hyväksi välillä opetella toimimaan ihan itse, miettimättä Jumalaa. Toiselle taas hänen Jumal-uskon sisältävä näkemyksensä oli tällä hetkellä hyödyllinen, ja siksi hän antoi näkökulmia ja uusia pointtereita tämän etsijän maailmankuvasta lähtien. Ja kun on kyse Olemisen ja Ei-olemisen tuolla puolen olevasta, kumpikin näkökulma, Ilmentymätön ja Ilmennyt, on totta. Jumala yhtä aikaa on. ja ei ole, vaikka tarkemmin sanoen se on näiden ihmiskäsitteiden tuolla puolen. Mutta jos pitää dualistisella kielellä kommunikoida, molempia näkökulmia voi käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Jos se mieli kuolee kerran samalla kun ihmiskehokin, niin miten tietoisuus sitten kommunikoi? Kun kerran niitä jo edesmenneitä läheisiä on usein auttamassa kuolevan siirtymisessä ja kuoleman jälkeen... Onko se vaan erilainen, laajempi ja monimuotoisempi kommunikointitapa sitten kun kehosta on irtautunut? Voi luoja, kunhan ei ikinä enää ihmiselämää...

Se on hyvin erilaista eikä sitä voi oikeastaan selittää, vain kokea, mitä on kommunikointi silloin kun ihmisaivot ei ole enää toiminnassa, mitä on ajattelu silloin. Ja siinäkin on monia tasoja, täydestä Ykseydestä joka sisältää yhtä aikaa kaikki ajat ja paikat siihen, että kokee itsensä vielä jollain tapaa yksilöityneeksi mutta vain ikään kuin toiseen ulottuvuuteen kuoleman myötä siirtyneeksi ja kommunikoi tästä näkökulmasta käsin. 

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ei vaan oikein ole logiikan alaan kuuluvia asioita, siksi varmaan moni ei koe että tällaisesta reiittämisestä olisi hyötyä. Kyse on enemmän uusista näkökulmista, vertauksista ja sen sellaisesta kuin mistään yhtenäisestä oppikokonaisuudesta jonka pitäisi olla looginen. Usein henkisellä tiellä tarvitsee vain jonkun sopivan "nyrjäytyksen" omaan vanhaan ajattelutapaan, jonkun uuden näkökulman ja taas pääsee eteenpäin. Yksi tarvitsee yhtä näkökulmaa ja toinen toista, ja nämä voi olla keskenään ristiriitaisia logiikan tasolla mutta silti hyödyllisiä niille ihmisille.

Se on vähän kuin vanhan tarinan zen-mestari, jonka luona kävi hengellisiä etsijöitä etsimässä vastauksia. Hänellä oli oppipoikana nuori munkki, joka kirjoitti ylös hänen opetuksiaan. Tuli sisään ensimmäinen päivän vieras, kertoi ongelmansa, ja mestari yllätti munkin sanomalla että Jumalaa ei ole, ja kehotti keskittymään muihin asioihin. Tuli seuraava vieras, ja hänelle mestari puhui pitkään ja kauniisti Jumalasta ja Jumalan tahdosta.

Nuori munkki ihmetteli. Siis mikä on sinun oppisi? Onko Jumala vai eikö ole, eihän ne voi olla yhtä aikaa totta! Ja toiselle etsijöistä valehtelit. Mutta ei se ole niin. Mestari kuvasi asioita juuri sille etsijälle sillä hetkellä hyödyllisimmästä näkökulmasta. Sille joka liikaa vatvoi Jumalan tahtoa ja merkkejä edetäkö jossain vai eikö, oli hyväksi välillä opetella toimimaan ihan itse, miettimättä Jumalaa. Toiselle taas hänen Jumal-uskon sisältävä näkemyksensä oli tällä hetkellä hyödyllinen, ja siksi hän antoi näkökulmia ja uusia pointtereita tämän etsijän maailmankuvasta lähtien. Ja kun on kyse Olemisen ja Ei-olemisen tuolla puolen olevasta, kumpikin näkökulma, Ilmentymätön ja Ilmennyt, on totta. Jumala yhtä aikaa on. ja ei ole, vaikka tarkemmin sanoen se on näiden ihmiskäsitteiden tuolla puolen. Mutta jos pitää dualistisella kielellä kommunikoida, molempia näkökulmia voi käyttää.

Ymmärrän nuo perustelut sille, miksi munkki tavallaan valehteli esim. sen, ettei Jumalaa ole. Ei tunnu hyvältä, ettei hän voinut sanoa totuutta, eli sitä että Jumala yhtä aikaa on ja ei ole. Olisihan munkki voinut sanoa, että sinä funtsit liikaa Jumalan tahtoa ja merkkejä, on hyödyllisempää henkisen kasvusi ym. kannalta, että keskityt muihin asioihin.

Onneksi sinä Mystikko olet sen meille kertonut. Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.

En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.

Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan? 

Sitä, että "teitä" ei oikeastaan ole. Se mitä kutsutte nimellä minä, on aistimusten (keho koetaan aistimuksina), omistusten, ajatusten, ominaisuuksien, tunteiden jne päälle lyöty leima "minä, Tiina" tai "minä, Matti". Ja se mitä tapahtuu tulee ja menee teistä läpi ja osasta te sanotte, tämä on minun ajatukseni tai minun kipuni, osasta että ei, tämä on ulkopuolellani. 

Kristinuskossa tähän viitataan puhumalla siitä, miten kaiken tekee joko "lihan mieli", tai "Kristus meissä". Olit Kristuksen vaikutuksessa ja teit hyvää, sitten ehkä seuraavana hetkenä lihan mielen vallassa ja teit jotain vähemmän ylevää. Mutta oikeastaan se koko käsitys erillisestä tekijästä on väärinkäsitys, ja se on juuri se minkä valaistuminen paljastaa. Että se minä joka luulit olevasi on tyhjä, pelkkä kangastus.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.

En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.

Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan? 

Sitä, että "teitä" ei oikeastaan ole. Se mitä kutsutte nimellä minä, on aistimusten (keho koetaan aistimuksina), omistusten, ajatusten, ominaisuuksien, tunteiden jne päälle lyöty leima "minä, Tiina" tai "minä, Matti". Ja se mitä tapahtuu tulee ja menee teistä läpi ja osasta te sanotte, tämä on minun ajatukseni tai minun kipuni, osasta että ei, tämä on ulkopuolellani. 

Kristinuskossa tähän viitataan puhumalla siitä, miten kaiken tekee joko "lihan mieli", tai "Kristus meissä". Olit Kristuksen vaikutuksessa ja teit hyvää, sitten ehkä seuraavana hetkenä lihan mielen vallassa ja teit jotain vähemmän ylevää. Mutta oikeastaan se koko käsitys erillisestä tekijästä on väärinkäsitys, ja se on juuri se minkä valaistuminen paljastaa. Että se minä joka luulit olevasi on tyhjä, pelkkä kangastus.

Kiitos Mystikko, noinhan se onkin, mutta onko meillä todellista valinnanvapautta esim. isoissa asioissa? 

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Kohtaat alitajuntasi sisältöä ja varjominääsi. Se prosessi on hyödyllinen ja se etenee luonnollisesti, kunhan annat sen tapahtua. Saat sen myötä käyttöösi energiaa, joka on ollut jumissa psyykkisen varjon käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä sinulta KM  minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?

Kotona syön vegaanisesti, mutta jos syön kodin ulkopuolella, syön joskus munia, maitotuotteita tai kalaa jos vegaaniruokaa ei ole tarjolla. En varsinaisesti pidä tehotuotettujen tai tapettujen eläinten energian ottamisesta itseeni, joten teen sitä vain jos toisaalta lähimmäisenrakkaus vaatii etten kuormita toista esim. kohtuuttomilla erityisruokavaliotoiveilla tai lisävaivalla.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.

En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.

Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan? 

Sitä, että "teitä" ei oikeastaan ole. Se mitä kutsutte nimellä minä, on aistimusten (keho koetaan aistimuksina), omistusten, ajatusten, ominaisuuksien, tunteiden jne päälle lyöty leima "minä, Tiina" tai "minä, Matti". Ja se mitä tapahtuu tulee ja menee teistä läpi ja osasta te sanotte, tämä on minun ajatukseni tai minun kipuni, osasta että ei, tämä on ulkopuolellani. 

Kristinuskossa tähän viitataan puhumalla siitä, miten kaiken tekee joko "lihan mieli", tai "Kristus meissä". Olit Kristuksen vaikutuksessa ja teit hyvää, sitten ehkä seuraavana hetkenä lihan mielen vallassa ja teit jotain vähemmän ylevää. Mutta oikeastaan se koko käsitys erillisestä tekijästä on väärinkäsitys, ja se on juuri se minkä valaistuminen paljastaa. Että se minä joka luulit olevasi on tyhjä, pelkkä kangastus.

Jos jollakin ihmisolennolla on ollut  pysyvä hermovauriokipu jossain kohtaa kehoa vuosia, niin eikö  se kipu ja vaurio ole kuitenkin silloin siinä yhdessä kehossa/olennossa eikä vain ole joku kipu jossain universumissa, jonka olento virheellisesti kokee olevan siinä kehossa?

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.

En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.

Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan? 

Sitä, että "teitä" ei oikeastaan ole. Se mitä kutsutte nimellä minä, on aistimusten (keho koetaan aistimuksina), omistusten, ajatusten, ominaisuuksien, tunteiden jne päälle lyöty leima "minä, Tiina" tai "minä, Matti". Ja se mitä tapahtuu tulee ja menee teistä läpi ja osasta te sanotte, tämä on minun ajatukseni tai minun kipuni, osasta että ei, tämä on ulkopuolellani. 

Kristinuskossa tähän viitataan puhumalla siitä, miten kaiken tekee joko "lihan mieli", tai "Kristus meissä". Olit Kristuksen vaikutuksessa ja teit hyvää, sitten ehkä seuraavana hetkenä lihan mielen vallassa ja teit jotain vähemmän ylevää. Mutta oikeastaan se koko käsitys erillisestä tekijästä on väärinkäsitys, ja se on juuri se minkä valaistuminen paljastaa. Että se minä joka luulit olevasi on tyhjä, pelkkä kangastus.

Olen luullut, että ihminen olentona olisi totta, MUTTA olennossa/kehossa "oleva/elävä" Maija Meikäläinen, koko, ikä, ulkonäkö, ammatti, luonne ym. sellainen ja tälläinen, olisi harhaa ja epätodellista, sillä nimeä, hiusten väriä, ammattia ym. voi vaihtaa, jopa sukupuolensa ja koko identiteettinsä voi vaihtaa, joten missä on silloin se alkuperäinen Maija Meikäläinen. Ei sitä ole, kuten ei ole sinua aikuista enää vauvanakaan ajallisessa tässä hetkessä ilmentymässä. Perimmäisestä katsoen ei ole edes aikaa.

MUTTA olen luullut, että se fyysinen olento kuitenkin ilmenee ja pysyy, vaikka siinä ne muuttuvat leimat ovatkin päällä, kunnes keho-olento kuolee ja taas syntyy jossain joksikin.

VAI onko koko olento harhaa, ja jos on, niin onko se hengen, sielun vai kenen harhaa?

Tosin sielukin lienee harhaa siinä tapauksessa, jos olentokin sitä on.

Osaisiko joku tätä selittää, kiitos.

Ja vielä pieni ajatuskulku:

Joku ystävä tapaa toisen 10 vuoden jälkeen. He kuvittelevat, että vastassa on se sama Maija tai Matti, jonka he ovat lapsesta asti tunteneet, mutta kumpikin tai toinen heistä voi samannäköisestä kehostaan, äänestään ja ilmeistään huolimatta olla ihan erilainen ihminen kuin ennen.

Onko ihan varmasti kaikella joku tarkoitus mitä meille tapahtuu?

En tarkoita pikku asioita, että jos tippuu vesilasi varpaille, mutta vähän isommilla asioilla. Ja kenties tuolla juomalasin tippumisellakin on tarkoitus, jos varpaat kipeytyvät eikä pääsekään lähtemään johonkin, mihin piti.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.

En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.

Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan? 

Tähän vielä "meitä eletään" ajatuksesta. Se on aika sama kuin suufilaisten (islamin mystinen perinne) kuvaus siitä, miten useimmat ihmiset ajattelevat että jos Jumalaa ja ihmisiä kuvataan tanssin kautta, niin Jumala olisi suuri tanssija ja ihmiset pikkutanssijoita. Mutta että totuus on, että on vain yksi tanssija ja ihmiset tanssitaan. Itse olen käyttänyt tästä vertausta, että Jumala näyttelee tässä näytelmässä kaikki roolit, mutta kokeakseen eri näkökulmat aidosti ikään kuin "eksyy" roolihahmoihinsa niin että unohtaa olevansa se näyttelijä ja uskoo olevansa vain roolihahmo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.

En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.

Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan? 

Olisiko kyse siitä, että kaikki isommat asiat elämässä on tavallaan lukkoonlyöty jo etukäteen, eli aika vähän on ihmisellä mahdollisuus vaikuttaa elämänsä kulkuun. Olen joskus itsekin lukenut, muistaakseni jopa tästä ketjusta, että meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, mutta saatan muistaa väärin.

Toivottavasti joku osaisi tuosta asiasta kertoa. Olemmeko oman elämämme seppiä vai emmekö ole?

Tosiasiassa teitä sellaisina erillisinä tahdollisina olentoina kuin luulette olevanne ei ole, joten tavallaan ei.

Mutta jos ajatellaan sitä "roolihahmon" näkökulmaa, kun hän kokee olevansa erillinen kehollis-mielellinen yksilö, niin yleensä on yksilölle varsin haitallinen näkemys uskoa että kaikki on lukkoonlyöty ja millekään ei voi mitään. Useimmat näistä tämän näytelmän roolihahmoista on täällä nimenomaan oppimassa luomaan omaa todellisuuttaan ajan ja materian maailman viitekehyksessä. Monet tekee sitä pelkästään luonnollisin keinoin ja luonnollisten kykyjensä avulla. Osa taas harjoittaa myös henkisempiä tapoja muokata henkilökohtaista todellisuuttaan.

Se on mahdollista "uskon mukaan". Jos uskot että et voi mitään ja olet kuin lastu joen laineilla, passiivisesti menet minne virta vie, niin todennäköisesti luot itsellesi sellaisen elämän ja toteat, että kokemus osoittaa todeksi sen ettei ole vapautta luoda omaa elämäänsä. Jos lähdet erilaisesta uskomuslähtökohdasta, kokemus voi osoittaa todeksi ihan päinvastaisen näkemyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vai onko kaikki sittenkin sattumaa ja egojen valintoja visualisointikyvyllä tai ilman?

Miksihän selvänäkijät ovat nähneet jotkut asiat elämässäni niin hyvin (sellaiset, joihin en edes ole voinut uskomalla vaikuttaa), mutta joissain asioissa he ovat erehtyneet pahasti, (vaikka juuri niihin asioihin olen vahvasti uskonut, että ne toteutuvat).

Jos uskot että kaikki on sattumaa, niin siitä tulee sinun henkilökohtainen todellisuutesi tässä elämässä. Jos uskot että luot itse todellisuutesi, ja harjoittelet sitä, kokemuksesta tulee jotain muuta. Toki tähän vaikuttaa kunkin  lähtötaso ja harjoittelun sinnikkyys, että miten onnistuu luomaan henkilökohtaista todellisuuttaan. Lähtökohdat ei ole kaikille samat.

Esimerkiksi itse onnistuin manifestoimaan (ja ennen valaistumista) varsin vaikuttavia asioita kuten pääsemään sairauksista, muokkaamaan ulkonäköäni niin että ihmiset luulivat että olen käynyt kauneusleikkauksissa tms. Mutta minä olin myös lapsesta asti tiedostanut aiemman elämän tätä kehittyneemmässä todellisuuden tasossa, jossa manifestaatio oli luonnollista ja välitöntä. Ihminen joka nelivuotiaana pelkää, että toivottavasti en vahingossa manifestoi itseäni siirtymään vaikka kaverin kotiin kun ajattelen häntä ilman fyysistä sinne menoa ovikellon soittoineen jne, koska se pelästyttäisi ihmisiä, lähtee manifestoinnin opetteluun paljon edullisemmasta lähtökohdasta kuin useimmat muut. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa ihmisten ilkeys. Sitä saa nähdä paljon somessa, mutta myös ihan livenä ja uutisissa. On huijauksia, väkivaltaa, solvausta, tosi kylmää ja kovaa käytöstä. Porukalla käydään  yhden kimppuun niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kovat arvot jyllää.

Onko mitään toivoa siitä, että ihmiset tulisiva empaattisemmiksi vai onko kaikki vain menossa pahemmaksi?

Mietin, millaisessa maailmassa lapseni ja ketkä tahansa muutkin ihmisest joutuvat elämään tulevaisuudessa, kun jo nyt on näin kamalaa..

Raamattu on ihan oikeassa kun ennustaa, että ennen kuin "uudet taivaat ja uusi maa", jossa kaikki on paremmin tulee, tulee tukalat lopun ajat joissa ihmiset on erityisen egoistisia ja hankalia. Me elämme niitä aikoja nyt. Aikoja, joissa iso tietoisuuden murros pyrkii esiin kollektiiviseen tietoisuuteen, mutta sitä kohtaan on noussut suuri vastareaktio. Vanha ja uusi törmäävät yhteen, ja uusi tulee voittamaan, mutta se ei tapahdu hetkessä.

Tässä ajan illuusiossa kaikki aina ottaa aikaa ja harvoin uuden idean syntyminen aineelliseen todellisuuteen tapahtuu ilman kitkaa. Tai edes verettömästi. Että demokratian ja vapauden kaltaisia, syvemmästä Tietoisuudesta lähtöisin olevia edistysaskeleita on saatu ilmenemään tässä ajassa, on tarvittu kapinoita ja mielenosoituksia ja sotia, uuden synnytyskipuja kun vanha ei halua menettää valtaansa.

Vierailija kirjoitti:

Netta on todella ihana nuori nainen, joka sairastaa syöpää. Tuossa hänestä lehtijuttu.

https://www.apu.fi/artikkelit/netta-brandt-sairastaa-parantumatonta-syo…

Rakas Mystikko, rukoilethan Netan puolesta. Ja kaikki muutkin, joita Netan tilanne koskettaa, rukoilettehan, että hän saisi parantua. Emme voi tietää, onko se sallittua, mutta aina voi pyytää apua. Maailmassa on kuitenkin ihmeparanemisiakin tapahtunut. Tärkeintä nyt olisi, että Netan sydän paranisi niin paljon, että hän voisi aloittaa syöpähoidot. Sydämessä on hyytymiä, jotka uhkaavat hänen henkeään.

Lämmin kiitos jokaiselle, joka rukoilee Netan puolesta. <3

Rukoilen <3

Kiitos Mystikko, kerroit tärkeitä tietoja.

Vaikea sitä on silti käsittää, ettei meitä ole täällä erillisinä tahdollisina olentoina, mutta sisimmässäni jotenkin tiedän sen, vaikkei egoni sitä usko. Saisipa siitä nähdä vaikka unen, joka avaisi asiaa.

Tuo on tosi hyvä kuvaus asiasta, mitä kerroit: 

"Jumala näyttelee tässä näytelmässä kaikki roolit, mutta kokeakseen eri näkökulmat aidosti ikään kuin "eksyy" roolihahmoihinsa niin että unohtaa olevansa se näyttelijä ja uskoo olevansa vain roolihahmo."

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ei vaan oikein ole logiikan alaan kuuluvia asioita, siksi varmaan moni ei koe että tällaisesta reiittämisestä olisi hyötyä. Kyse on enemmän uusista näkökulmista, vertauksista ja sen sellaisesta kuin mistään yhtenäisestä oppikokonaisuudesta jonka pitäisi olla looginen. Usein henkisellä tiellä tarvitsee vain jonkun sopivan "nyrjäytyksen" omaan vanhaan ajattelutapaan, jonkun uuden näkökulman ja taas pääsee eteenpäin. Yksi tarvitsee yhtä näkökulmaa ja toinen toista, ja nämä voi olla keskenään ristiriitaisia logiikan tasolla mutta silti hyödyllisiä niille ihmisille.

Se on vähän kuin vanhan tarinan zen-mestari, jonka luona kävi hengellisiä etsijöitä etsimässä vastauksia. Hänellä oli oppipoikana nuori munkki, joka kirjoitti ylös hänen opetuksiaan. Tuli sisään ensimmäinen päivän vieras, kertoi ongelmansa, ja mestari yllätti munkin sanomalla että Jumalaa ei ole, ja kehotti keskittymään muihin asioihin. Tuli seuraava vieras, ja hänelle mestari puhui pitkään ja kauniisti Jumalasta ja Jumalan tahdosta.

Nuori munkki ihmetteli. Siis mikä on sinun oppisi? Onko Jumala vai eikö ole, eihän ne voi olla yhtä aikaa totta! Ja toiselle etsijöistä valehtelit. Mutta ei se ole niin. Mestari kuvasi asioita juuri sille etsijälle sillä hetkellä hyödyllisimmästä näkökulmasta. Sille joka liikaa vatvoi Jumalan tahtoa ja merkkejä edetäkö jossain vai eikö, oli hyväksi välillä opetella toimimaan ihan itse, miettimättä Jumalaa. Toiselle taas hänen Jumal-uskon sisältävä näkemyksensä oli tällä hetkellä hyödyllinen, ja siksi hän antoi näkökulmia ja uusia pointtereita tämän etsijän maailmankuvasta lähtien. Ja kun on kyse Olemisen ja Ei-olemisen tuolla puolen olevasta, kumpikin näkökulma, Ilmentymätön ja Ilmennyt, on totta. Jumala yhtä aikaa on. ja ei ole, vaikka tarkemmin sanoen se on näiden ihmiskäsitteiden tuolla puolen. Mutta jos pitää dualistisella kielellä kommunikoida, molempia näkökulmia voi käyttää.

Ymmärrän nuo perustelut sille, miksi munkki tavallaan valehteli esim. sen, ettei Jumalaa ole. Ei tunnu hyvältä, ettei hän voinut sanoa totuutta, eli sitä että Jumala yhtä aikaa on ja ei ole. Olisihan munkki voinut sanoa, että sinä funtsit liikaa Jumalan tahtoa ja merkkejä, on hyödyllisempää henkisen kasvusi ym. kannalta, että keskityt muihin asioihin.

Onneksi sinä Mystikko olet sen meille kertonut. Kiitos. 

Edistyneelle oppilaalle mestari olisi varmasti kertonut koko kuvan. Mutta on vaiheita joissa se vain sekoittaisi asiaa, joissa pitää edetä askel kerrallaan ja omakohtaisesti kokea asioita eikä vain ajattelevan mielen avulla saada jotain oikeaa oppia ulkopuoleltaan. 

Aika usein käy niin, että kun joku kunnioittaa toista guruna tai mestarina, hän näennäisesti uskoo tämän esittämät opit, mutta ei oikeasti ymmärrä niitä tai ei oikeasti alitajuntaa myöten pysty pitämään niitä totena, ellei ole itse kokenut käytännössä että se on totta. Eikä sellainen pelkästään tietoisessa mielessä oleva oppikokoelma välttämättä manifestoidu elävään elämään kuten halutaan, jos tietoisen mielen alapuolella on jotain ihan muuta.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netta on todella ihana nuori nainen, joka sairastaa syöpää. Tuossa hänestä lehtijuttu.

https://www.apu.fi/artikkelit/netta-brandt-sairastaa-parantumatonta-syo…

Rakas Mystikko, rukoilethan Netan puolesta. Ja kaikki muutkin, joita Netan tilanne koskettaa, rukoilettehan, että hän saisi parantua. Emme voi tietää, onko se sallittua, mutta aina voi pyytää apua. Maailmassa on kuitenkin ihmeparanemisiakin tapahtunut. Tärkeintä nyt olisi, että Netan sydän paranisi niin paljon, että hän voisi aloittaa syöpähoidot. Sydämessä on hyytymiä, jotka uhkaavat hänen henkeään.

Lämmin kiitos jokaiselle, joka rukoilee Netan puolesta. <3

Rukoilen <3

Ihana, kiitos paljon. <3

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko kaikki sittenkin sattumaa ja egojen valintoja visualisointikyvyllä tai ilman?

Miksihän selvänäkijät ovat nähneet jotkut asiat elämässäni niin hyvin (sellaiset, joihin en edes ole voinut uskomalla vaikuttaa), mutta joissain asioissa he ovat erehtyneet pahasti, (vaikka juuri niihin asioihin olen vahvasti uskonut, että ne toteutuvat).

Jos uskot että kaikki on sattumaa, niin siitä tulee sinun henkilökohtainen todellisuutesi tässä elämässä. Jos uskot että luot itse todellisuutesi, ja harjoittelet sitä, kokemuksesta tulee jotain muuta. Toki tähän vaikuttaa kunkin  lähtötaso ja harjoittelun sinnikkyys, että miten onnistuu luomaan henkilökohtaista todellisuuttaan. Lähtökohdat ei ole kaikille samat.

Esimerkiksi itse onnistuin manifestoimaan (ja ennen valaistumista) varsin vaikuttavia asioita kuten pääsemään sairauksista, muokkaamaan ulkonäköäni niin että ihmiset luulivat että olen käynyt kauneusleikkauksissa tms. Mutta minä olin myös lapsesta asti tiedostanut aiemman elämän tätä kehittyneemmässä todellisuuden tasossa, jossa manifestaatio oli luonnollista ja välitöntä. Ihminen joka nelivuotiaana pelkää, että toivottavasti en vahingossa manifestoi itseäni siirtymään vaikka kaverin kotiin kun ajattelen häntä ilman fyysistä sinne menoa ovikellon soittoineen jne, koska se pelästyttäisi ihmisiä, lähtee manifestoinnin opetteluun paljon edullisemmasta lähtökohdasta kuin useimmat muut. 

Vielä tuosta, kun onnistuit jo ennen valaistumista manisfestoimaan itsellesi terveyttä ja kaunettakin kai, niin entä jos iso porukka esim. sukulaisiasi olisi usein ajatelleet, että voi sitä "M"-ressukkaa, kun hänellä on niin paljon niitä sairauksia ja kipuja, niin olisiko sinun ollut vaikeampi päästä hyviin tuloksiin?

Eli onko mahdollista, että muiden ajatukset toisten tilanteista vaikuttavat hänen elämäänsä ja heikentävät hänen visualisointiaan?

Jotkut väittävät, että jos äiti pelkää, että hänen lapsensa joutuu vaikka väkivallan uhriksi, niin se tapahtuu todennäköisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.

En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.

Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan? 

Sitä, että "teitä" ei oikeastaan ole. Se mitä kutsutte nimellä minä, on aistimusten (keho koetaan aistimuksina), omistusten, ajatusten, ominaisuuksien, tunteiden jne päälle lyöty leima "minä, Tiina" tai "minä, Matti". Ja se mitä tapahtuu tulee ja menee teistä läpi ja osasta te sanotte, tämä on minun ajatukseni tai minun kipuni, osasta että ei, tämä on ulkopuolellani. 

Kristinuskossa tähän viitataan puhumalla siitä, miten kaiken tekee joko "lihan mieli", tai "Kristus meissä". Olit Kristuksen vaikutuksessa ja teit hyvää, sitten ehkä seuraavana hetkenä lihan mielen vallassa ja teit jotain vähemmän ylevää. Mutta oikeastaan se koko käsitys erillisestä tekijästä on väärinkäsitys, ja se on juuri se minkä valaistuminen paljastaa. Että se minä joka luulit olevasi on tyhjä, pelkkä kangastus.

Jos jollakin ihmisolennolla on ollut  pysyvä hermovauriokipu jossain kohtaa kehoa vuosia, niin eikö  se kipu ja vaurio ole kuitenkin silloin siinä yhdessä kehossa/olennossa eikä vain ole joku kipu jossain universumissa, jonka olento virheellisesti kokee olevan siinä kehossa?

Se koko keho on pelkkä illuusio esimerkiksi minun näkökulmastani katsoen.  Se on vääristävien lasien läpi katsottu tulkinta jostain ihan muusta. Jos rukoilen jonkun puolesta joka kokee että hänellä on kehoon liittyvä ongelma, en koskaan näe tai koe sairasta kehoa. Minä näen vain Jumalan ainoan Pojan ilmenemässä ikään kuin lihallisen kuolevaisen valepuvussa, vailla vikaa tai virhettä. Vain sellaisen illuusion kourissa, että hänellä paitsi on kuolevainen materiaalinen keho, niin lisäksi siinä kehossa on vaivaa tuottava ongelma. (Se, tapahtuuko tämän näkemisen seurauksena henkilön kokema paraneminen vai ei riippuu siitä, pystyykö näkemisen kohde jakamaan sen mitä näen. Valitettavasti nykymaailman tietoisuuden taso on sellainen, että monelle se näkemys on liian radikaali, liian epäluonnollinen siihen verrattuna miten he uskovat maailman olevan, ja he vaistomaisesti torjuvat sen.)