Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.

En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.

Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan? 

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Toinen henkilö aiheutti sinussa reaktion. Sinun täytyy kysyä itseltäsi mistä se johtuu, kukaan ei voi vastata siihen puolestasi. Vain itse tiedät totuuden. Ego ei yritä estää kenenkään etenemistä, vaan on jumissa vanhoissa tunteissa ja käyttäytymismalleissa. Siksi kaikki tunteet on tunnettava ja käsiteltävä pois niin kauan kuin tunnettavaa ja käsiteltävää riittää. Tunteiden syytä ei ole välttämätöntä tietää, mutta usein tieto lisää ymmärrystä. Hengitys on avain kaikkeen, kuten huomasit.  

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Toinen henkilö aiheutti sinussa reaktion. Sinun täytyy kysyä itseltäsi mistä se johtuu, kukaan ei voi vastata siihen puolestasi. Vain itse tiedät totuuden. Ego ei yritä estää kenenkään etenemistä, vaan on jumissa vanhoissa tunteissa ja käyttäytymismalleissa. Siksi kaikki tunteet on tunnettava ja käsiteltävä pois niin kauan kuin tunnettavaa ja käsiteltävää riittää. Tunteiden syytä ei ole välttämätöntä tietää, mutta usein tieto lisää ymmärrystä. Hengitys on avain kaikkeen, kuten huomasit.  

Kiitos vastauksesta :) Olen myös itse huomannut, että ei ikävistä tunteista pääse eroon, jos niitä yrittää estää. Ne tulevat aina takaisin ja ehkä vähän vahvistuneempana. Parempi antaa niiden mennä ja tulla. Ja tiedän kyllä mistä reaktio johtuu, eikä se varsinaisesti ole mikään ongelma. Se oli kyllä tavallaan laukaiseva tekijä tunteille, mitä olen yrittänyt lakaista maton alle. 

Mutta se mikä minua tässä hämmentää, on tuo aivan päätön reaktio, kun ns. käännyn sisään päin. Seuraan siis tätä mellakkaa tavallaan ulkopuolisena. Juttujen taso on jotain käsittämätöntä. Kuin pikku lapsi aikuisen sanavarastolla, joka yrittää keinolla millä hyvänsä saada huomion itseensä. En viitsi niitä tähän kirjoitta eikä varmaan menisi sensuurista läpi. Mutta tälläinen kiltimpi sensuroitu versio voisi olla "kakka, pissa, pippeli, pylly, lällällää ja nönnönnöö, eiköstä vaan ole ärrrrrrsyttävää, hähhää". En tuosta kamalasti jaksa välittää, koska, noh, miksi tuollaiseen nyt pitäisi reagoida. Mutta mikä ihme hätä sille mielelle oikeen tulee?

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Toinen henkilö aiheutti sinussa reaktion. Sinun täytyy kysyä itseltäsi mistä se johtuu, kukaan ei voi vastata siihen puolestasi. Vain itse tiedät totuuden. Ego ei yritä estää kenenkään etenemistä, vaan on jumissa vanhoissa tunteissa ja käyttäytymismalleissa. Siksi kaikki tunteet on tunnettava ja käsiteltävä pois niin kauan kuin tunnettavaa ja käsiteltävää riittää. Tunteiden syytä ei ole välttämätöntä tietää, mutta usein tieto lisää ymmärrystä. Hengitys on avain kaikkeen, kuten huomasit.  

Tässä vain varalta kerron, ettei tule väärinkäsitystä, että 1424 alias Aku Ankka ei ole osallistunut tämän päivän keskusteluihin siitä, mitä Mystikko on ja ei ole sanonut koronaan liittyen.

Myös sen mahdollisen väärinkäsityksen korjaan, että toinen ko. keskusteluun osallistuja, eli minä, olisin jotenkin tuohtunut asian suhteen.

Kun luin esim. minuun kohdistuvat moitteet, niin en niistä hermostunut/kiihtynyt tai kokenut vastaamisen pakkoa, mutta kirjoitin siksi, koska toivoin hänen ymmärtävän, ettei ole hyvä olettaa niin vahvasti, että kokee tarvetta mollata toista, vaan on parempi asiallisesti kysyä.

Voin kuvitella, että jotkut hermostuvat, jos joku kirjoittaa hänelle: "..ehkä tosiaan olet autisti" tai ..."ilmeisesti kuulut pelkääjien porukkaan.", mutta minua ei haittaa, jos joku haukkuu minua, sillä enemmän se haukkuminen kertoo haukkujasta kuin minusta.

Halusin vain perustella, miksi sanoin, ettei Mystikko sanonut niin kuten hän väitti, kun kerran Mystikon tekstin aiheesta löysin, kuten hänkin löysi. Tuntui oudolta, miten joku voi niin voimakkaasti olettaa väärin toisen kirjoituksen.

Luultavasti monikaan ei jaksa noita viestejä ajatuksen kanssa lukea, eikä tarvitsekaan, mutta luotan siihen, että jos joku ne kunnolla luki, niin hän ymmärsi, ettei tarkoitukseni ollut loukata toista osapuolta. En aio enempää hänen kanssaan asiasta kirjoitella. Se ei auta häntä, minua tai ketään muutakaan, ellei kyse ole sitten siitä, että hän saa purkaa raivoaan johonkin, niin silloinhan se voi olla hetkellisesti hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Toinen henkilö aiheutti sinussa reaktion. Sinun täytyy kysyä itseltäsi mistä se johtuu, kukaan ei voi vastata siihen puolestasi. Vain itse tiedät totuuden. Ego ei yritä estää kenenkään etenemistä, vaan on jumissa vanhoissa tunteissa ja käyttäytymismalleissa. Siksi kaikki tunteet on tunnettava ja käsiteltävä pois niin kauan kuin tunnettavaa ja käsiteltävää riittää. Tunteiden syytä ei ole välttämätöntä tietää, mutta usein tieto lisää ymmärrystä. Hengitys on avain kaikkeen, kuten huomasit.  

Kiitos vastauksesta :) Olen myös itse huomannut, että ei ikävistä tunteista pääse eroon, jos niitä yrittää estää. Ne tulevat aina takaisin ja ehkä vähän vahvistuneempana. Parempi antaa niiden mennä ja tulla. Ja tiedän kyllä mistä reaktio johtuu, eikä se varsinaisesti ole mikään ongelma. Se oli kyllä tavallaan laukaiseva tekijä tunteille, mitä olen yrittänyt lakaista maton alle. 

Mutta se mikä minua tässä hämmentää, on tuo aivan päätön reaktio, kun ns. käännyn sisään päin. Seuraan siis tätä mellakkaa tavallaan ulkopuolisena. Juttujen taso on jotain käsittämätöntä. Kuin pikku lapsi aikuisen sanavarastolla, joka yrittää keinolla millä hyvänsä saada huomion itseensä. En viitsi niitä tähän kirjoitta eikä varmaan menisi sensuurista läpi. Mutta tälläinen kiltimpi sensuroitu versio voisi olla "kakka, pissa, pippeli, pylly, lällällää ja nönnönnöö, eiköstä vaan ole ärrrrrrsyttävää, hähhää". En tuosta kamalasti jaksa välittää, koska, noh, miksi tuollaiseen nyt pitäisi reagoida. Mutta mikä ihme hätä sille mielelle oikeen tulee?

Patoutuneita tunteita. Niitä meillä kaikilla on hyvin paljon hyvin syvässä, myös eri kehitysvaiheilta ja aiemmista elämistä. Saattavat toisinaan purkautua ulos haluna rikkoa tabuja joko tekojen, puheiden tai ajatusten tasolla. Energiasta ei pääse eroon estämällä tai kieltämällä, siispä hymyile kaikelle mitä mielessäsi liikkuu, ja anna ajatusten virrata vapaana. Kaikella on syynsä ja seurauksensa.

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Toinen henkilö aiheutti sinussa reaktion. Sinun täytyy kysyä itseltäsi mistä se johtuu, kukaan ei voi vastata siihen puolestasi. Vain itse tiedät totuuden. Ego ei yritä estää kenenkään etenemistä, vaan on jumissa vanhoissa tunteissa ja käyttäytymismalleissa. Siksi kaikki tunteet on tunnettava ja käsiteltävä pois niin kauan kuin tunnettavaa ja käsiteltävää riittää. Tunteiden syytä ei ole välttämätöntä tietää, mutta usein tieto lisää ymmärrystä. Hengitys on avain kaikkeen, kuten huomasit.  

Kiitos vastauksesta :) Olen myös itse huomannut, että ei ikävistä tunteista pääse eroon, jos niitä yrittää estää. Ne tulevat aina takaisin ja ehkä vähän vahvistuneempana. Parempi antaa niiden mennä ja tulla. Ja tiedän kyllä mistä reaktio johtuu, eikä se varsinaisesti ole mikään ongelma. Se oli kyllä tavallaan laukaiseva tekijä tunteille, mitä olen yrittänyt lakaista maton alle. 

Mutta se mikä minua tässä hämmentää, on tuo aivan päätön reaktio, kun ns. käännyn sisään päin. Seuraan siis tätä mellakkaa tavallaan ulkopuolisena. Juttujen taso on jotain käsittämätöntä. Kuin pikku lapsi aikuisen sanavarastolla, joka yrittää keinolla millä hyvänsä saada huomion itseensä. En viitsi niitä tähän kirjoitta eikä varmaan menisi sensuurista läpi. Mutta tälläinen kiltimpi sensuroitu versio voisi olla "kakka, pissa, pippeli, pylly, lällällää ja nönnönnöö, eiköstä vaan ole ärrrrrrsyttävää, hähhää". En tuosta kamalasti jaksa välittää, koska, noh, miksi tuollaiseen nyt pitäisi reagoida. Mutta mikä ihme hätä sille mielelle oikeen tulee?

Lisään nyt vielä tähän epäselvyyksien välttämiseksi, että tarkoitin tuolla toisen henkiön aiheuttamalla reaktiolla tosiaan tätä kummallista tapaamista. Kokemus oli oikein ihana ja tuntuu kuin siihen olisi johdatettu(molemmat olivat sitä mieltä). Intuitio antoi kummia ohjeita, mihin minun pitää mennä ja toimin siinä tavallaan järkeä vastaan. Tuskin tulen tätä henkilöä koskaan enää tapaamaan, mutta sen seurauksena tunteiden kautta aloin kääntymään enemmän sisäänpäin ja tavallaan jotenkin oivalsin mitä sillä tarkoitetaan. Mutta jostain syystä ego(?) ei siitä oikeen tykkää? Tai kamala meuhkaaminen siitä alkaa.

Tuo alku tuossa oli lähinnä tuohon kärhämään mitä tässä on käyty tänään. Tarkoituksena sanoa, että olen käytännössä huoamannut, että usein kanattaa ainakin näin nettikeskusteluissa antaa asian vain olla, eikä lähteä vääntämään kuka on oikeassa ja kuka saa viimeisen sanan. Ja jos tuntuu, ettei pysty, niin kirjoittaa sen tekstin, mutta ei julkaise. Saa kuitenkin ne höyryt pihalle sillä tavalla. 

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Toinen henkilö aiheutti sinussa reaktion. Sinun täytyy kysyä itseltäsi mistä se johtuu, kukaan ei voi vastata siihen puolestasi. Vain itse tiedät totuuden. Ego ei yritä estää kenenkään etenemistä, vaan on jumissa vanhoissa tunteissa ja käyttäytymismalleissa. Siksi kaikki tunteet on tunnettava ja käsiteltävä pois niin kauan kuin tunnettavaa ja käsiteltävää riittää. Tunteiden syytä ei ole välttämätöntä tietää, mutta usein tieto lisää ymmärrystä. Hengitys on avain kaikkeen, kuten huomasit.  

Kiitos vastauksesta :) Olen myös itse huomannut, että ei ikävistä tunteista pääse eroon, jos niitä yrittää estää. Ne tulevat aina takaisin ja ehkä vähän vahvistuneempana. Parempi antaa niiden mennä ja tulla. Ja tiedän kyllä mistä reaktio johtuu, eikä se varsinaisesti ole mikään ongelma. Se oli kyllä tavallaan laukaiseva tekijä tunteille, mitä olen yrittänyt lakaista maton alle. 

Mutta se mikä minua tässä hämmentää, on tuo aivan päätön reaktio, kun ns. käännyn sisään päin. Seuraan siis tätä mellakkaa tavallaan ulkopuolisena. Juttujen taso on jotain käsittämätöntä. Kuin pikku lapsi aikuisen sanavarastolla, joka yrittää keinolla millä hyvänsä saada huomion itseensä. En viitsi niitä tähän kirjoitta eikä varmaan menisi sensuurista läpi. Mutta tälläinen kiltimpi sensuroitu versio voisi olla "kakka, pissa, pippeli, pylly, lällällää ja nönnönnöö, eiköstä vaan ole ärrrrrrsyttävää, hähhää". En tuosta kamalasti jaksa välittää, koska, noh, miksi tuollaiseen nyt pitäisi reagoida. Mutta mikä ihme hätä sille mielelle oikeen tulee?

Patoutuneita tunteita. Niitä meillä kaikilla on hyvin paljon hyvin syvässä, myös eri kehitysvaiheilta ja aiemmista elämistä. Saattavat toisinaan purkautua ulos haluna rikkoa tabuja joko tekojen, puheiden tai ajatusten tasolla. Energiasta ei pääse eroon estämällä tai kieltämällä, siispä hymyile kaikelle mitä mielessäsi liikkuu, ja anna ajatusten virrata vapaana. Kaikella on syynsä ja seurauksensa.

No välillä on kyllä pakko vähän naurahtaa tosiaan tuolle riekkumiselle. Varsinkin kun mieleen putkahti mielikuva tuosta Aku Ankka piirreysta ja Akuhan on aika koominen hahmo :D Olen kyllä aina ollut ulospäin aika viilipytty, mutta tuntuu kuin tämäkin olisi jotenkin muuttumassa. Tai en pelkää enää niin paljon tunteiden julkituomista ja asioihin kannan ottamista, kuin ennen. Nämä vain tuntuvat tulevan aina sellaisina isoina purkauksina aika ajoin ja sitten on taas hetken seesteisempää. Eikä tämä mielestäni ole ollenkaan huono asia, mutta välillä kyllä aika hämentävää.

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Toinen henkilö aiheutti sinussa reaktion. Sinun täytyy kysyä itseltäsi mistä se johtuu, kukaan ei voi vastata siihen puolestasi. Vain itse tiedät totuuden. Ego ei yritä estää kenenkään etenemistä, vaan on jumissa vanhoissa tunteissa ja käyttäytymismalleissa. Siksi kaikki tunteet on tunnettava ja käsiteltävä pois niin kauan kuin tunnettavaa ja käsiteltävää riittää. Tunteiden syytä ei ole välttämätöntä tietää, mutta usein tieto lisää ymmärrystä. Hengitys on avain kaikkeen, kuten huomasit.  

Tässä vain varalta kerron, ettei tule väärinkäsitystä, että 1424 alias Aku Ankka ei ole osallistunut tämän päivän keskusteluihin siitä, mitä Mystikko on ja ei ole sanonut koronaan liittyen.

Myös sen mahdollisen väärinkäsityksen korjaan, että toinen ko. keskusteluun osallistuja, eli minä, olisin jotenkin tuohtunut asian suhteen.

Kun luin esim. minuun kohdistuvat moitteet, niin en niistä hermostunut/kiihtynyt tai kokenut vastaamisen pakkoa, mutta kirjoitin siksi, koska toivoin hänen ymmärtävän, ettei ole hyvä olettaa niin vahvasti, että kokee tarvetta mollata toista, vaan on parempi asiallisesti kysyä.

Voin kuvitella, että jotkut hermostuvat, jos joku kirjoittaa hänelle: "..ehkä tosiaan olet autisti" tai ..."ilmeisesti kuulut pelkääjien porukkaan.", mutta minua ei haittaa, jos joku haukkuu minua, sillä enemmän se haukkuminen kertoo haukkujasta kuin minusta.

Halusin vain perustella, miksi sanoin, ettei Mystikko sanonut niin kuten hän väitti, kun kerran Mystikon tekstin aiheesta löysin, kuten hänkin löysi. Tuntui oudolta, miten joku voi niin voimakkaasti olettaa väärin toisen kirjoituksen.

Luultavasti monikaan ei jaksa noita viestejä ajatuksen kanssa lukea, eikä tarvitsekaan, mutta luotan siihen, että jos joku ne kunnolla luki, niin hän ymmärsi, ettei tarkoitukseni ollut loukata toista osapuolta. En aio enempää hänen kanssaan asiasta kirjoitella. Se ei auta häntä, minua tai ketään muutakaan, ellei kyse ole sitten siitä, että hän saa purkaa raivoaan johonkin, niin silloinhan se voi olla hetkellisesti hyödyllistä.

En ole seurannut keskusteluanne, mutta usein väärinymmärrysten taustalla on aito molemminpuolinen halu saada toinen osapuoli ymmärtämään omaa lähtökohtaa. Jos kumpikin tulkitsee halun uhkana ja alkaa kilpailemaan, ymmärrystä ei pääse syntymään.

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Toinen henkilö aiheutti sinussa reaktion. Sinun täytyy kysyä itseltäsi mistä se johtuu, kukaan ei voi vastata siihen puolestasi. Vain itse tiedät totuuden. Ego ei yritä estää kenenkään etenemistä, vaan on jumissa vanhoissa tunteissa ja käyttäytymismalleissa. Siksi kaikki tunteet on tunnettava ja käsiteltävä pois niin kauan kuin tunnettavaa ja käsiteltävää riittää. Tunteiden syytä ei ole välttämätöntä tietää, mutta usein tieto lisää ymmärrystä. Hengitys on avain kaikkeen, kuten huomasit.  

Tässä vain varalta kerron, ettei tule väärinkäsitystä, että 1424 alias Aku Ankka ei ole osallistunut tämän päivän keskusteluihin siitä, mitä Mystikko on ja ei ole sanonut koronaan liittyen.

Myös sen mahdollisen väärinkäsityksen korjaan, että toinen ko. keskusteluun osallistuja, eli minä, olisin jotenkin tuohtunut asian suhteen.

Kun luin esim. minuun kohdistuvat moitteet, niin en niistä hermostunut/kiihtynyt tai kokenut vastaamisen pakkoa, mutta kirjoitin siksi, koska toivoin hänen ymmärtävän, ettei ole hyvä olettaa niin vahvasti, että kokee tarvetta mollata toista, vaan on parempi asiallisesti kysyä.

Voin kuvitella, että jotkut hermostuvat, jos joku kirjoittaa hänelle: "..ehkä tosiaan olet autisti" tai ..."ilmeisesti kuulut pelkääjien porukkaan.", mutta minua ei haittaa, jos joku haukkuu minua, sillä enemmän se haukkuminen kertoo haukkujasta kuin minusta.

Halusin vain perustella, miksi sanoin, ettei Mystikko sanonut niin kuten hän väitti, kun kerran Mystikon tekstin aiheesta löysin, kuten hänkin löysi. Tuntui oudolta, miten joku voi niin voimakkaasti olettaa väärin toisen kirjoituksen.

Luultavasti monikaan ei jaksa noita viestejä ajatuksen kanssa lukea, eikä tarvitsekaan, mutta luotan siihen, että jos joku ne kunnolla luki, niin hän ymmärsi, ettei tarkoitukseni ollut loukata toista osapuolta. En aio enempää hänen kanssaan asiasta kirjoitella. Se ei auta häntä, minua tai ketään muutakaan, ellei kyse ole sitten siitä, että hän saa purkaa raivoaan johonkin, niin silloinhan se voi olla hetkellisesti hyödyllistä.

En ole seurannut keskusteluanne, mutta usein väärinymmärrysten taustalla on aito molemminpuolinen halu saada toinen osapuoli ymmärtämään omaa lähtökohtaa. Jos kumpikin tulkitsee halun uhkana ja alkaa kilpailemaan, ymmärrystä ei pääse syntymään.

Ajatelkaapas, millaisessa maailmassa eläisimme, jos keskusteluissa pyrkisimmekin oman kuulluksi tulemisen tarpeen sijaan ymmärtämään aidosti toista ja toisen näkökulmia. Tuli tästä vain mieleen, kun olen tätä taitoa yrittänyt ihan tietoisestikin välillä harjoittaa. Usein haastavaa, mutta myös hyvin palkitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu...

Mystikko on jo aiemmin sanonut, että tämän taudin perusteella tehtävät rajoitukset ja yleisen ilmapiirin muuttuminen ja vastakkainasettelu on hyvin huolestuttavaa.

Mystikko ei ole tuollaista tänne kirjoittanut. 

Onhan. Pitääkö minun todella ruveta tätä ketjua selaamaan, että löydän sen viestin. No, katsotaan, jaksanko.

Löytyihän se. Kirjoitettu 24.8., on sivulla 154. Voit tarkastaa asian vielä itse.

"Rokote itsessään on mitä on, sillä on hyötynsä ja riskinsä, ja jokainen itse valitsee korona-riskinsä ja rokotteen riskit punniten, mitä tekee. Pahempaa on se, miten koronan varjolla ollaan luisumassa yhä syvemmälle vapauksien menettämiseen jonkinlaisen kuolemanpelko-hysterian varjolla. Kun vuosikymmenet on hyväksytty, että esimerkiksi influenssaan kuolee ihmisiä joka vuosi, nyt ollaan aivan kauhuissaan pienestäkin riskistä ja ollaan puuttumassa ihmisten perusoikeuksiiin esim. koronapassin myötä, ja aiheutetaan valtavasti muuta haittaa esim. koronarajoituksilla ja sillä että terveydenhuollon kapasiteettia on sidottuna koronajäljiityksiin niin paljon. Britannia teki toisen ratkaisun, rajoitukset pois vaan ja tapahtuu mitä tapahtuu (tarvittaessa niitä voi toki tilapäisesti takaisinkin ottaa). Suomessa on vähän toinen meininki nyt, kun rokotekattavuusvaatimukset vaan muuttuu koko ajan: ensin kunhan riskiryhmät on rokotettu, sitten kunhan 70% yli 12-vuotiaista on rokotettu, nyt 80-90% ja nyt puhutaan jo lastenkin rokottamisesta ehtona yhteiskunnan avaamiselle. Näin pelokas suhtautuminen elämään ja kuolemaan ei ole hyväksi."

Ja missä kohdassa tuota tekstiä Mystikko kirjoitti näin, kuten väitit:

"...tämän taudin perusteella tehtävät rajoitukset ja yleisen ilmapiirin muuttuminen ja vastakkainasettelu on hyvin huolestuttavaa." ??

Jos kerrot jonkun sanoneen/kirjoittaneen jotain, niin lainaa  mieluummin hänen tekstiään, kuten äsken teit, eli älä keksi sanoja omasta päästäsi ja väitä, että hän olisi niin kirjoittanut/sanonut.

Aikamoinen pilkunviilaaja olet, tai ehkä haluat vain vesittää viestini, koska ilmeisesti kuulut pelkääjien porukkaan ja ärsyynnyit viestistäni. En tosiaan muistanut sanatarkasti sitaattia, MUTTA

KM aivan selkeästi sanoo, että rajoitusten varjolla puututaan perusoikeuksiin ja aiheutetaan muutakin haittaa. Hän siis pitää asiaa huolestuttavana. Hän myös toteaa, että jatkuva pelko ja hysteria ovat pahasta. Myös maalitolppien jatkuvan siirtelyn hän mainitsee.

Ilmapiiri todella on muuttunut, ja se tulee ilmi myös KM:n alkuperäisessä viestissä. Vastakkainasettelua ei näköjään mainittu, mutta olen melko varma, että hän ei pidä sitä hyvänä asiana.

Harvoinpa törmää noin vahvaan olettajaan, mitä sinä olet.  Älä muuttele Mystikon tai kenenkään tekstiä, lainaa niitä, jos haluat ne kertoa. Älä oleta, please.

Ei tuossa ole mitään oletusta. Mystikko ilmaisi selkeästi, että tilanteeseen liittyy haitallisia piirteitä. Onko sinulla jotain luetunymmärtämiseen liittyviä ongelmia?

Äläkä itse rupea vänkäämään, kun pointti on ja pysyy samana.

Mutta silti kannattaa lainata hänen tai kenen tahansa teksti mieluummin kuin alkaa olettaen väittämään, mitä joku kirjoittaja tai  Mystikko on tarkoittanut viestillään.  Ainakin minun tekstini sinä oletit todella eri tavalla, mitä olin sen kirjoittanut. Siksi olettaminen ei ole viisasta. Ja kysyäkin voi neutraalisti, jos haluaa asian tarkistaa eikä sinun kirjoitustyyliisi: 

”Oletan myös, että olet ottanut piikit. Mikset luota niihin? Ja jos et luota niiden tehoon,  miksi sitten otit ne (ja oletettavasti vaadit muitakin ottamaan)?”

Oletko sinä nyt siis se, joka kirjoitti eilen rajoitusten purkamisesta ja tilanteen huononemisesta Suomessa? Huomasitko, että olen jo kahdesti sanonut, että viesti oli yleisesti tarkoitettu myös muille? Olisi pitänyt laittaa se viestiin. Käytin siinä ilmaisuja "kaltaisesi" ja "täällä kirjoittavat", joten siitäkin voisi ehkä päätellä, ettei se koske vain sinua. 

Tämä aihe on pyörinyt päässäni aiemminkin, mutta en ole siitä viitsinyt tänne kirjoittaa, mutta kun nyt eilen tuli kaksi viestiä, joissa kysyttiin Mystikon (!) mielipidettä koronatilanteesta Suomessa lokakuussa 2021 (!!!), niin halusin vihdoin avata sanaisen arkkuni.

Toiseksi, voitko todella väittää, että vääristelin aivan perustavanlaatuisesti Mystikon viestiä sanoessani, että Mystikon mielestä rajoitusten varjolla tehtävä oikeuksiin puuttuminen on huolestuttavaa? Se henkilö, joka väitti, että Mystikko EI OLE sanonut noin, itse asiassa vääristelee ihan itse Mystikon sanomaa ja samalla implikoi minua valehtelijaksi.

Ja on kyllä huvittavaa, että koko ketju on täynnä viestejä, joissa siteerataan jatkuvasti Mystikkoa vähän sinnepäin ja vapaasti, ulkomuistista, joskus jopa väärin ymmärtäen, eikä se yleensä ole mikään puuttumisen arvoinen ongelma, niin nyt sitten joku takertuu viestissäni yhteen kohtaan, jossa sanoma oli kuitenkin sama kuin Mystikolla.

En ole missään vaiheessa kirjoittanut, että vääristelet aivan perustavanlaatuisesti Mystikon viestiä.

Pyysin, että lainaat Mystikon kirjoittaman tekstin, etkä kerro, että Mystikko on sanonut jotain, mitä hän ei tarkkaan ottaen ole sanonut, tai oikeastaan kirjoittanut, kun eihän nämä ole ääniviestejä.

Sinä kirjoitit Mystikon sanoneen: "...tämän taudin perusteella tehtävät rajoitukset ja yleisen ilmapiirin muuttuminen ja vastakkainasettelu on hyvin huolestuttavaa."

Miten se tekee minusta valehtelijan, jos korjaan vain sen, mitä Mystikko oikeasti kirjoitti?

Mystikko kirjoitti vähän samantapaista asiasta, mutta ei kuitenkaan kirjoittanut niin, miten sinä väitit hänen kirjoittaneen (sanoneen).

Etkö voisi käyttää esimerkiksi ilmausta, että Mystikko on sanonut suunnilleen niin, että... Jo pelkästään sanajärjestyksen muuttumisella voi tulla erilainen painotus lauseeseen puhumattakaan, että käyttää eri sanoja tai boldaa toisen tekstiä, jos hän ei itse sitä ole boldannut. Jos boldaat toisen tekstiä, kannattaa mainita, että boldaus ei ole alkuperäisen kirjoittajan vaan sinun.

Lopeta jo. Olet väittänyt, ettei Mystikko ole sanonut jotain, vaikka hän onkin. Virheesi on jo todistettu.

En tiedä, onko sinulla jotain neurologista tai muuta ongelmaa, kun ymmärtäminen näyttää olevan sinulle niin vaikeaa ja takerrut lillukanvarsiin. Takerruit myös "sanoa"-verbiin, jota käytetään yleisesti myös kirjoitetusta tekstistä, joten ehkä tosiaan olet autisti. Eikä siinä mitään, se selittää tätä hiustenhalkomista.

Etkä oikeastaan ole korjannut yhtään mitään, koska mitään korjattavaa ei ole. Mystikko pitää rajoituksia ja kuolemanpelon lietsontaa ongelmallisena, kuten totesin alun perin, mutta sinä se vain jankkaat. LOPETA JO!

Oletko Loki?

En mä ole ainoa sekopää täällä... :D

Loki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko esim. Arcturuslaiset ja Plejadilaiset näitä edistyneempiä olentoja?

Ja onko totta, että he tai jotkut muut edistyneet olennot kanavoivat tekstejä maapallon ihmisten kautta, jotta tietoisuutemme nousisi? Esim. näden kaltaisia: http://www.luxonia.com/viestit/78-marilyn-raffaele

Eivätkö maapallonkin ihmiset ole aikoinaan olleet edistyneempiä tietoisuudessaan, esim. Atlantiksen ja Lemurian aikana?

Luuletko, että Atlantiksen tai Lemurian sivilisaatioiden jäänteitä koskaan löydetään mistään maapallolta?

Ehkä olet käynyt niissä, sillä aikaahan ei ole, joten voitko seikkailla sekä niin sanotussa menneessä tai tulevassa?

Itse koen päässeeni meditaatiossa Atlantiksen aikaan. Kävelin siellä vaaleahiekkaisen näköisiä mutkikkaita pikkuteitä pitkin esim. rakennukseen, jossa oli valtavan iso kristalli. Se oli joku parantamishuone.

 Siellä pystyi matkustamaankin jotenkin ihmeellisesti ilman mitään polttoaineita. Siitä on niin kauan, etten muista, mitä meditaatiossani sain selville.

No mihin ne huiman edistyneet Lemurian ja Atlantiksen valtakunnat katosivat, jos siellä oli kaikki niin hyvin? Tukehtuivat omaan täydellisyyteensä?

Loki

Kuka sanoi, että siellä oli kaikki hyvin. Siellä oltiin edistyneempiä kuin nykyaikana, mutta sielläkin joidenkin egot alkoivat pullistella ja erillisyys ja ylimielisyys vahvistui, oma etu kiinnosti enemmän kuin yhteisön etu. 

Kuulostaa nyt pahasti siltä, että vähän arvostelet niitä egojensa vallassa olleita atlantislaisia ja lemurilaisia. Vaikka me kaikki ollaan yhtä hyviä ja juuri oikeassa kohdassa matkaamme. Tut, tut...

Loki

En arvostele, vaan totean vain.

Jos sanon, että Jyväskylä on pohjoisempana kuin Helsinki, onko se arvostelua vai toteamista. Samoin voi sanoa, että joillakin on vahva ego tai joku on ylimielinen - se on havaitsemista/toteamista.

Pohjoisessa ja etelässä ei ole arvolatausta. Vahva ego ja ylimielisyys ovat selkeästi negatiivisina pidettyjä piirteitä, jolloin se voi olla arvostelua. Jos joku kutsuisi sinua idiootiksi, tuskin pitäisit sitä toteamuksena.

Loki

Mitä vahvempi ego ihmisellä on, sitä enemmän hän näkee/kokee asioissa arvolatauksia.  Esim. Mystikko, jonka ego on hyvin pieni, ottaa asiat asioina neutraalisti eikä arvota niitä arvolatauksilla mihinkään suuntaan.

Jos joku kutsuu minua idiootiksi, ei se minua haittaa enkä koe tarvetta reagoida siihen mitenkään negatiivisesti. Toisia ihmisiä moittiva henkilö todistaa käytöksellään muille, millainen hän itse on eikä sitä, millaisia muut ovat.

Häiritseekö teitä yhtään se, että haluatte täysin tunteettomiksi psykoiksi? Voitte vain katsoa vierestä miten lapsi persr*iskataan kuoliaaksi eikä teidän tarvitse tuntea mitään, koska tietoisuus ei välitä ja jumala haluaa kokea kivoja juttuja. Vai millaiseksi tuo asenne tekee teidät?

Loki

Käsittääkseni olet Loki lukenut tätä ketjua pitkään, joten luultavasti provoilet tai sitten sinulla on joku väliaikainen muistamisen ongelma.

Mystikko on monet kerrat kertonut asioita, joista voi hyvin päätellä, ettei valaistumisen polulla suinkaan kuljeta kohti tunteettomuutta vaan päinvastoin kohti parempaa empatiakykyä ja rakkautta. Se, ettei reagoi kaikkeen egon kautta, ei tarkoita, ettei reagoisi spontaanisti silloin kun siihen on oikeasti tarvetta, esim. jos pitäisi auttaa jotakuta hädässä olevaa.

Osittain trollaan, joka tässä tapauksessa on hieman teidän herättelyänne. Suurimmalla osalla tuntuu olevan pää varpaita myöten Mystikon hanurissa ja mielestäni on ihan hyvä yrittää ajatella asioita useammalta kantilta. Te ette edes tunne häntä, mutta uskotte häntä kuin Jumalan sanaa.

En ole saanut kysymyksiini itseäni tyydyttäviä vastauksia, joten tulen aina välillä kysymään ne samat kysymykset uudelleen, kun ne mieleeni tulevat. Ehkä joku joskus osaa selittää asiat tyydyttävästi.

Miksi sitä hädässä olevaa pitäisi auttaa? Mehän olemme vain pölyä tuulessa, joten olemme täysin merkityksettömiä. Me olemme vain hetken olemassa antaaksemme tietoisuudelle jonkun kokemuksen elämästä. Miksi sinun tai kenenkään siis pitäisi yrittää estää se lapsen persr*iskaus, koska se lapsi on vaan tietoisuus, joka haluaa kokea sen kokemuksen, ja samoin se tekijä on tietoisuus, joka haluaa kokea sen kokemuksen? Tekijän ja uhrin ei vaan pitäisi reagoida asiaan egollansa, vaan antaa tietoisuuden kokea mitä se haluaa. Mehän ollaan kaikki oikeasti turvassa siinä tietoisuudessa, koska sille ei tapahdu mitään.

Loki

Kun Loki haluat herätellä "meitä", niin haluatko tavallaan auttaa "meitä", vai itseäsi vai sekä että?

Ehkei kannata yleistää, sillä ethän voi tietää, mikä on kenelläkin tiedon taso ja uskooko joku Mystikkoa vai ei. 

Joku on voinut jo vuosikymmenten ajan opiskella ja vertailla eri henkisiä/uskonnollisia asioita ja on vain vähän enää "pihalla" siitä, mikä on "totuus".  Kuka tahansa yhtä viisaasti vastaava henkilö voisi hoitaa samaa asiaa kuin Mystikko, eli auttaa meitä kyselijöitä, kuten valaistuneet usein rakkaudellisesti tekevät.

Kun kulkee valaistumisen polkua ja opettelee kuuntelemaan vaistojaan - joillakin vaistot tosin toimivat jo lapsesta asti - niin vaisto sanoo, onko joku asia oikein vastattu vai eikö ole. Se on jännää, miten sitä vain "sydämessään" tietää, että noin se asia on, vaikka järki olisi edelleen vähän eri mieltä eikä pysty perustelemaan, miksi asia tuntuu olevan niin kuin Mystikko kertoo.

Toisaalta en kuitenkaan usko vielä ihan kaikkea mitä Mystikko on kertonut. Miksi? Siksi, että Mystikko on esim. ketjun alkupäässä kirjoittanut jotain semmoista, mitä hän on sitten myöhemmin kehittyessään korjannut vähän toisenlaiseksi, eli mietin, josko hän voisi kehittyä edelleen ja sitä kautta vastauksetkin voivat kehittyä.

Ja kiitos huolenpidosta Loki. Itse olen aika realistinen tyyppi "huuhaa-ihmiseksi" - aika skeptinenkin.  Moni "huuhaa"-ystäväni on paljon helpommin vietävissä. En esim. usko, että jokainen ihme pyörylä valokuvassa on aina joku enkeli tai henki, vaikka joskus - hyvin harvoin - toki voi olla. Enimmäkseen ne ovat salaman avulla esiin tulleita pölyhiukkasia yms.

Siitä tulikin mieleeni, että näkyykö Mystikko sinun mielestäsi valokuvissa henkiä tai enkeleitä? 

Varmaan haluan auttaa teitä ja itseäni. Jos on kirjoitteluani yhtään seurannut, niin on varmaan helppo huomata, etten ole onnellinen tai tyytyväinen, vaikka tilanne ei edes olisi kovin paha. En ole hyvä säätelemään tunteitani, koska tänään sain liikennemelun takia hirveän raivarin, jonka aikana kynsin itseäni, revin hiuksiani, rikoin lempimekkoni ja vakavasti pohdiskelin its*aria tai viiltelyn aloittamista. Tai en olisi itseni ja minun pitäisi valita kuuntelisinko Mystikon neuvoja vai omiani, niin luonnollisestikin valitsisin Mystikon, koska hän vaikuttaa miljoona kertaa tasapainoisemmalta kuin minä. :D

Valitettavasti jokin vain estää minua ymmärtämästä Mystikkoa ja tätä hömpötystä. Olisi kyllä helpottavaa elää sellaisessa tilassa, ettei mikään juurikaan hetkauttaisi.

Loki

Hei Loki. Kirjotan nyt ihan ystävällisellä asenteella ja toivon, ettet käsitä minua väärin tahattomasti tai tahallisesti. 

Sinun olisi ehkä parasta keskittyä auttamaan vain itseäsi, sillä tilanteesi kuulostaa tosi raskaalta. Pahoittelen, että sinulla on noin paljon haasteita.

En halua olla tekemässä sinulle mitään diagnoosia, mutta koska olet suorapuheinen tyyppi, niin varmaan kestät suorapuheisuutta täältäkin päin. Onko sinulla mahdollisesti esim. epävakaa persoonallisuus ja/tai esim. adhd? Jos et ole hakenut apua, niin kannattaa hakea, sillä elämäsi tuntuu tosi raskaalta. Vaikutat myös ahdistuneelta, pessimistiseltä ja kyyniseltä - olisitko vähän masentunut?

Jos jaksat lukea, niin suosittelen Katariina Sourin kirjaa Sarana. Hän kertoo siinä omista vaikeuksistaan ja miten keksi itse auttaa itseään. Hän ei suostunut ottaamaan psykiatrin määräämiä vahvoja lääkkeitä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Niissä olisi ollut tosi hankalat sivuoireet. Hänelle diagnosoitiin lisäksi ahdistusta, epävakaa persoonallisuus ja aiemmin oli ollut paniikkihäiriötäkin. 

Uskon, että sinulla on älliä ja lahjakkuuspiirteitä, jotka osin peittyvät noiden muiden oireidesi alle. Jos saisit ne jonkunlaiseen hallintaan ja tasapainoon, niin voisit saada ihan hyvän arjen. Toivottavasti jaksat keskittyä enemmän huomaamaan elämässäsi olevia hyviä asioita kuin huonoja. 

Ihan riippuen siitä, miten suhtaudun elämääni, voin kokea elämäni hyväksi tai tosi huonoksi. Moni ihmettelee, miten jaksan olla niin iloinen, vaikka olen niin monipuolisesti kipeä ja minulla paljon haasteita esim. ruokavalion kanssa. Se on todellakin asennekysymys. Välillä tulee heikkojakin päiviä, kun väsyn ja turhaudun kipuihin ja pelkkään kotona olemiseen, mutta enimmäkseen voin henkisesti hyvin.

Sitten näistä valaistumisasioiden ymmärtämisestä. Nämä ovat monille älykkäillekin ihmiselle tosi vaikeita, sillä näitä ei voi oikein  edes ymmärtää älyllä. Älyn käyttö voi joskus jopa heikentää näiden ymmärtämistä. Parempi on kuunnella sisäistä ääntä, vaistojaan, mutta nekään eivät vaatimalla toimi.

Edelleenkin, kymmeniä vuosia näitä lukeneena, en oikein pysty selittämään näitä asioita kunnolla sanallisesti, vaikka sisäisesti koen, että näistä aika paljon ymmärränkin. Välillä tulee päiviä, että epäilen kaikkea, mitä olen aiheesta opiskellut, varsinkin sitä, että tämä kaikki on vain illuusiota ja unenkaltaista. Kovat kivut tekevät tästä niin todellista.

Tsemppiä sinulle ja kaikille tähän päivään! <3

Kiitos paljon!

Et ole ensimmäinen, joka on tässä keskustelussa arvaillut minulle ADHD:ta ja osunut oikeaan. Minulla on siitä virallinen diagnoosi ja lääkkeitäkin olisi, mutta en syö niitä. Hyöty/sivuvaikutussuhde ei ole tarpeeksi hyvä enkä muutenkaan oikein pidä voimakkaista lääkkeistä.

Olen joskus miettinyt masennusta, mutta en mielestäni sovi siihen. En usko, että terapiasta tai lääkkeistä olisi hyötyä, koska tilani johtuu vain äärimmäisen raadollisesta näkemyksestäni maailmaa kohtaan. En vaan ymmärrä miksi mitään kannattaisi tehdä, jos me vaan kuollaan, olemassa olosta jää mitään merkkiä eikä sitä itsekään muista. Vähän ironista, että olen kuitenkin aina kokeilemassa uusia harrastuksia ja haluan elää mahdollisimman pitkään, jotta ehdin tehdä kaikkea. Silti en koe elämää mielekkäänä ja ajattelen usein, että voisin kuolla vaikka heti eikä sillä olisi mitään väliä.

Kiitos kirjasuosituksesta. Se kuulostaa mielenkiintoiselta ja lääkkeettömät hoidot ovat aina kiinnostaneet minua, vaikka ne yleensä vaativatkin aikaa ja pitkäjänteisyyttä, mitä minulla ei aina ole tarpeeksi.

Mutta kiitos suorasukeisesta tekstistä ja tsemppiä sinullekin vaivojesi hoitoon!

Loki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko esim. Arcturuslaiset ja Plejadilaiset näitä edistyneempiä olentoja?

Ja onko totta, että he tai jotkut muut edistyneet olennot kanavoivat tekstejä maapallon ihmisten kautta, jotta tietoisuutemme nousisi? Esim. näden kaltaisia: http://www.luxonia.com/viestit/78-marilyn-raffaele

Eivätkö maapallonkin ihmiset ole aikoinaan olleet edistyneempiä tietoisuudessaan, esim. Atlantiksen ja Lemurian aikana?

Luuletko, että Atlantiksen tai Lemurian sivilisaatioiden jäänteitä koskaan löydetään mistään maapallolta?

Ehkä olet käynyt niissä, sillä aikaahan ei ole, joten voitko seikkailla sekä niin sanotussa menneessä tai tulevassa?

Itse koen päässeeni meditaatiossa Atlantiksen aikaan. Kävelin siellä vaaleahiekkaisen näköisiä mutkikkaita pikkuteitä pitkin esim. rakennukseen, jossa oli valtavan iso kristalli. Se oli joku parantamishuone.

 Siellä pystyi matkustamaankin jotenkin ihmeellisesti ilman mitään polttoaineita. Siitä on niin kauan, etten muista, mitä meditaatiossani sain selville.

No mihin ne huiman edistyneet Lemurian ja Atlantiksen valtakunnat katosivat, jos siellä oli kaikki niin hyvin? Tukehtuivat omaan täydellisyyteensä?

Loki

Kuka sanoi, että siellä oli kaikki hyvin. Siellä oltiin edistyneempiä kuin nykyaikana, mutta sielläkin joidenkin egot alkoivat pullistella ja erillisyys ja ylimielisyys vahvistui, oma etu kiinnosti enemmän kuin yhteisön etu. 

Kuulostaa nyt pahasti siltä, että vähän arvostelet niitä egojensa vallassa olleita atlantislaisia ja lemurilaisia. Vaikka me kaikki ollaan yhtä hyviä ja juuri oikeassa kohdassa matkaamme. Tut, tut...

Loki

En arvostele, vaan totean vain.

Jos sanon, että Jyväskylä on pohjoisempana kuin Helsinki, onko se arvostelua vai toteamista. Samoin voi sanoa, että joillakin on vahva ego tai joku on ylimielinen - se on havaitsemista/toteamista.

Pohjoisessa ja etelässä ei ole arvolatausta. Vahva ego ja ylimielisyys ovat selkeästi negatiivisina pidettyjä piirteitä, jolloin se voi olla arvostelua. Jos joku kutsuisi sinua idiootiksi, tuskin pitäisit sitä toteamuksena.

Loki

Mitä vahvempi ego ihmisellä on, sitä enemmän hän näkee/kokee asioissa arvolatauksia.  Esim. Mystikko, jonka ego on hyvin pieni, ottaa asiat asioina neutraalisti eikä arvota niitä arvolatauksilla mihinkään suuntaan.

Jos joku kutsuu minua idiootiksi, ei se minua haittaa enkä koe tarvetta reagoida siihen mitenkään negatiivisesti. Toisia ihmisiä moittiva henkilö todistaa käytöksellään muille, millainen hän itse on eikä sitä, millaisia muut ovat.

Häiritseekö teitä yhtään se, että haluatte täysin tunteettomiksi psykoiksi? Voitte vain katsoa vierestä miten lapsi persr*iskataan kuoliaaksi eikä teidän tarvitse tuntea mitään, koska tietoisuus ei välitä ja jumala haluaa kokea kivoja juttuja. Vai millaiseksi tuo asenne tekee teidät?

Loki

Käsittääkseni olet Loki lukenut tätä ketjua pitkään, joten luultavasti provoilet tai sitten sinulla on joku väliaikainen muistamisen ongelma.

Mystikko on monet kerrat kertonut asioita, joista voi hyvin päätellä, ettei valaistumisen polulla suinkaan kuljeta kohti tunteettomuutta vaan päinvastoin kohti parempaa empatiakykyä ja rakkautta. Se, ettei reagoi kaikkeen egon kautta, ei tarkoita, ettei reagoisi spontaanisti silloin kun siihen on oikeasti tarvetta, esim. jos pitäisi auttaa jotakuta hädässä olevaa.

Osittain trollaan, joka tässä tapauksessa on hieman teidän herättelyänne. Suurimmalla osalla tuntuu olevan pää varpaita myöten Mystikon hanurissa ja mielestäni on ihan hyvä yrittää ajatella asioita useammalta kantilta. Te ette edes tunne häntä, mutta uskotte häntä kuin Jumalan sanaa.

En ole saanut kysymyksiini itseäni tyydyttäviä vastauksia, joten tulen aina välillä kysymään ne samat kysymykset uudelleen, kun ne mieleeni tulevat. Ehkä joku joskus osaa selittää asiat tyydyttävästi.

Miksi sitä hädässä olevaa pitäisi auttaa? Mehän olemme vain pölyä tuulessa, joten olemme täysin merkityksettömiä. Me olemme vain hetken olemassa antaaksemme tietoisuudelle jonkun kokemuksen elämästä. Miksi sinun tai kenenkään siis pitäisi yrittää estää se lapsen persr*iskaus, koska se lapsi on vaan tietoisuus, joka haluaa kokea sen kokemuksen, ja samoin se tekijä on tietoisuus, joka haluaa kokea sen kokemuksen? Tekijän ja uhrin ei vaan pitäisi reagoida asiaan egollansa, vaan antaa tietoisuuden kokea mitä se haluaa. Mehän ollaan kaikki oikeasti turvassa siinä tietoisuudessa, koska sille ei tapahdu mitään.

Loki

Kun Loki haluat herätellä "meitä", niin haluatko tavallaan auttaa "meitä", vai itseäsi vai sekä että?

Ehkei kannata yleistää, sillä ethän voi tietää, mikä on kenelläkin tiedon taso ja uskooko joku Mystikkoa vai ei. 

Joku on voinut jo vuosikymmenten ajan opiskella ja vertailla eri henkisiä/uskonnollisia asioita ja on vain vähän enää "pihalla" siitä, mikä on "totuus".  Kuka tahansa yhtä viisaasti vastaava henkilö voisi hoitaa samaa asiaa kuin Mystikko, eli auttaa meitä kyselijöitä, kuten valaistuneet usein rakkaudellisesti tekevät.

Kun kulkee valaistumisen polkua ja opettelee kuuntelemaan vaistojaan - joillakin vaistot tosin toimivat jo lapsesta asti - niin vaisto sanoo, onko joku asia oikein vastattu vai eikö ole. Se on jännää, miten sitä vain "sydämessään" tietää, että noin se asia on, vaikka järki olisi edelleen vähän eri mieltä eikä pysty perustelemaan, miksi asia tuntuu olevan niin kuin Mystikko kertoo.

Toisaalta en kuitenkaan usko vielä ihan kaikkea mitä Mystikko on kertonut. Miksi? Siksi, että Mystikko on esim. ketjun alkupäässä kirjoittanut jotain semmoista, mitä hän on sitten myöhemmin kehittyessään korjannut vähän toisenlaiseksi, eli mietin, josko hän voisi kehittyä edelleen ja sitä kautta vastauksetkin voivat kehittyä.

Ja kiitos huolenpidosta Loki. Itse olen aika realistinen tyyppi "huuhaa-ihmiseksi" - aika skeptinenkin.  Moni "huuhaa"-ystäväni on paljon helpommin vietävissä. En esim. usko, että jokainen ihme pyörylä valokuvassa on aina joku enkeli tai henki, vaikka joskus - hyvin harvoin - toki voi olla. Enimmäkseen ne ovat salaman avulla esiin tulleita pölyhiukkasia yms.

Siitä tulikin mieleeni, että näkyykö Mystikko sinun mielestäsi valokuvissa henkiä tai enkeleitä? 

Varmaan haluan auttaa teitä ja itseäni. Jos on kirjoitteluani yhtään seurannut, niin on varmaan helppo huomata, etten ole onnellinen tai tyytyväinen, vaikka tilanne ei edes olisi kovin paha. En ole hyvä säätelemään tunteitani, koska tänään sain liikennemelun takia hirveän raivarin, jonka aikana kynsin itseäni, revin hiuksiani, rikoin lempimekkoni ja vakavasti pohdiskelin its*aria tai viiltelyn aloittamista. Tai en olisi itseni ja minun pitäisi valita kuuntelisinko Mystikon neuvoja vai omiani, niin luonnollisestikin valitsisin Mystikon, koska hän vaikuttaa miljoona kertaa tasapainoisemmalta kuin minä. :D

Valitettavasti jokin vain estää minua ymmärtämästä Mystikkoa ja tätä hömpötystä. Olisi kyllä helpottavaa elää sellaisessa tilassa, ettei mikään juurikaan hetkauttaisi.

Loki

Hei Loki. Kirjotan nyt ihan ystävällisellä asenteella ja toivon, ettet käsitä minua väärin tahattomasti tai tahallisesti. 

Sinun olisi ehkä parasta keskittyä auttamaan vain itseäsi, sillä tilanteesi kuulostaa tosi raskaalta. Pahoittelen, että sinulla on noin paljon haasteita.

En halua olla tekemässä sinulle mitään diagnoosia, mutta koska olet suorapuheinen tyyppi, niin varmaan kestät suorapuheisuutta täältäkin päin. Onko sinulla mahdollisesti esim. epävakaa persoonallisuus ja/tai esim. adhd? Jos et ole hakenut apua, niin kannattaa hakea, sillä elämäsi tuntuu tosi raskaalta. Vaikutat myös ahdistuneelta, pessimistiseltä ja kyyniseltä - olisitko vähän masentunut?

Jos jaksat lukea, niin suosittelen Katariina Sourin kirjaa Sarana. Hän kertoo siinä omista vaikeuksistaan ja miten keksi itse auttaa itseään. Hän ei suostunut ottaamaan psykiatrin määräämiä vahvoja lääkkeitä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Niissä olisi ollut tosi hankalat sivuoireet. Hänelle diagnosoitiin lisäksi ahdistusta, epävakaa persoonallisuus ja aiemmin oli ollut paniikkihäiriötäkin. 

Uskon, että sinulla on älliä ja lahjakkuuspiirteitä, jotka osin peittyvät noiden muiden oireidesi alle. Jos saisit ne jonkunlaiseen hallintaan ja tasapainoon, niin voisit saada ihan hyvän arjen. Toivottavasti jaksat keskittyä enemmän huomaamaan elämässäsi olevia hyviä asioita kuin huonoja. 

Ihan riippuen siitä, miten suhtaudun elämääni, voin kokea elämäni hyväksi tai tosi huonoksi. Moni ihmettelee, miten jaksan olla niin iloinen, vaikka olen niin monipuolisesti kipeä ja minulla paljon haasteita esim. ruokavalion kanssa. Se on todellakin asennekysymys. Välillä tulee heikkojakin päiviä, kun väsyn ja turhaudun kipuihin ja pelkkään kotona olemiseen, mutta enimmäkseen voin henkisesti hyvin.

Sitten näistä valaistumisasioiden ymmärtämisestä. Nämä ovat monille älykkäillekin ihmiselle tosi vaikeita, sillä näitä ei voi oikein  edes ymmärtää älyllä. Älyn käyttö voi joskus jopa heikentää näiden ymmärtämistä. Parempi on kuunnella sisäistä ääntä, vaistojaan, mutta nekään eivät vaatimalla toimi.

Edelleenkin, kymmeniä vuosia näitä lukeneena, en oikein pysty selittämään näitä asioita kunnolla sanallisesti, vaikka sisäisesti koen, että näistä aika paljon ymmärränkin. Välillä tulee päiviä, että epäilen kaikkea, mitä olen aiheesta opiskellut, varsinkin sitä, että tämä kaikki on vain illuusiota ja unenkaltaista. Kovat kivut tekevät tästä niin todellista.

Tsemppiä sinulle ja kaikille tähän päivään! <3

Kiitos paljon!

Et ole ensimmäinen, joka on tässä keskustelussa arvaillut minulle ADHD:ta ja osunut oikeaan. Minulla on siitä virallinen diagnoosi ja lääkkeitäkin olisi, mutta en syö niitä. Hyöty/sivuvaikutussuhde ei ole tarpeeksi hyvä enkä muutenkaan oikein pidä voimakkaista lääkkeistä.

Olen joskus miettinyt masennusta, mutta en mielestäni sovi siihen. En usko, että terapiasta tai lääkkeistä olisi hyötyä, koska tilani johtuu vain äärimmäisen raadollisesta näkemyksestäni maailmaa kohtaan. En vaan ymmärrä miksi mitään kannattaisi tehdä, jos me vaan kuollaan, olemassa olosta jää mitään merkkiä eikä sitä itsekään muista. Vähän ironista, että olen kuitenkin aina kokeilemassa uusia harrastuksia ja haluan elää mahdollisimman pitkään, jotta ehdin tehdä kaikkea. Silti en koe elämää mielekkäänä ja ajattelen usein, että voisin kuolla vaikka heti eikä sillä olisi mitään väliä.

Kiitos kirjasuosituksesta. Se kuulostaa mielenkiintoiselta ja lääkkeettömät hoidot ovat aina kiinnostaneet minua, vaikka ne yleensä vaativatkin aikaa ja pitkäjänteisyyttä, mitä minulla ei aina ole tarpeeksi.

Mutta kiitos suorasukeisesta tekstistä ja tsemppiä sinullekin vaivojesi hoitoon!

Loki

Kiitos Loki viestistä ja kaikkea hyvää!

T. Hän, jonka viestiä lainasit 

Haluaisin kysyä sinulta KM  minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?

Ohis lukija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Egolla on kumma halu olla  oikeassa. Ja jos joku on oikeassa pitää toidistaa toisen olevan väärässä. Suuremmassa mittakaavassa tästä on syttynyt sotia ja maailma on saanut osakseen kurjuutta. Tälläkin hetkellä ihmiset ovat jakautuneet leireihin, joissa niiden sisällä ollaan aivan varmoja omasta oikeasta mielipiteestä ja valmiita vaikka mihin, että saadaan se oma mielipide runnottua läpi. Asioista voi toki olla eri mieltä, mutta sen voi ilmaista myös ystävällisesti ja ilman egoilua(myönnän, ei aina niin helppoa ja ah niin inhimillistä). Muistaakseni Tolle joskus neuvoi, että ennen kuin suivaantuneena alat suoltaa tulikivenkatkuista tekstiä nettikeskusteluun, kannattaa ensin hetkeksi pysähtyäja vain hengittää syvään ja keskittyä siihen. Usein se pahin suuttuminen, henkilökohtaisesti ottaminen tai mikä nyt sattuukaan olemaan se vallitseva olotila, hiipuu pois. Olen huomannut tämän toimivan. Joskus on pakko kirjoittaa se teksti kuitenkin ,mutta jätän vain julkaisematta, koska tiedän, että se riehaantuminen ei yleensä tuo keskusteluun mitään lisäarvoa, eikä ole kovin hedelmällistä. 

Mutta itse asiaan, josta halusin Mystikolta, tai keneltä vaan jolla samanlaisia kokemuksia on kysäistä. Täällä taas siis "oloja" valittelemassa :D Olen huomannut, että kesällä saan yleensä tästä rämpimisestä pitää taukoa ja keväisin ja syksyisin keskityn enemmän näihin henkisen puolen asioihin. Tai onhan tämä asia kokoajan mielessä, mutta elämän haasteet iskevät aina näin välikausina.

Tällä kertaa kaikki alkoi, kun tapasin hyvin erikoisen ihmisen hyvin kummallisessa tilanteessa. En nyt siitä sepusta sen kummemmin, mutta tämä oli taas se laukaiseva tekijä ja potku persauksille, että palaappa taas reitille. Tämän jälkeistä olotilaa voisi melkein kuvata synnytyspoltoiksi. Yleensä ensin tuli olo, että sisuskalut kääntyy ympäri ja tästä tiesin, että kohta iskee se henkinen puoli, eli tuskallisia ajatuksia ja ahdistusta. Useamman viikon tai melkein kuukauden siinä sitten "synnyttelin" ja huomasin, että tavallaan siitä on apua hetkessä pysymisessä. Eipä siinä oikeen muuta voinut tehdä, kuin hengitellä ja odottaa, että supistus menee ohi. Minulla on lapsia, joten synnyttämisestä on kokemusta.

Tämän kaiken seurauksena aloin katsomaan itseäni hetkittäin kuin peilistä. Kaikki ne ajatukset ja tuska tuntuivat kuin peilikuvalta, jota minä katselen. Tavallaan jotenkin "hyppään sisäänpäin" ja se jälkeen kaikki se möly siis alkaa vaikuttaa vain kuvajaiselta.

Tämän jipon, kun opin, niin mieli riehaantui siitä täysin. Ja tätä siis kysymyseni koskee. Lähinnä haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu? Eli kun teen tämän loikan sisään päin, mieli alkaa käyttäytymään kuin Anku Ankka raivopäänä. Jostain lapsuusmuistoista kaivelin Aku Ankka piirretyn, missä Tiku ja Taku(muistaakseni) telkesivät Akun ulos kodistaan ja tästä suivaantuneena Aku kiersi taloa riehuen ja rääkkyen akumaiseen tapaansa. Minusta tuntuu siis kuin katselisin tätä riehuvaa Akua sisältäpäin :D

Mieli siis heittää kehiin kaikki kirosanat, "tuhmat sanat", sanat jotka muuten vaan ärsyttää ja niin päin pois. Yrittääkö ego jotenkin estää etenemisen vai mitä se reuhaa? Eipä sillä, eipä tuohon melskeenseen voi samaistuakaan, joten voisin sanoa, että hyötyähän siitä tavallaan on :D

1424 alias Aku Ankka

Toinen henkilö aiheutti sinussa reaktion. Sinun täytyy kysyä itseltäsi mistä se johtuu, kukaan ei voi vastata siihen puolestasi. Vain itse tiedät totuuden. Ego ei yritä estää kenenkään etenemistä, vaan on jumissa vanhoissa tunteissa ja käyttäytymismalleissa. Siksi kaikki tunteet on tunnettava ja käsiteltävä pois niin kauan kuin tunnettavaa ja käsiteltävää riittää. Tunteiden syytä ei ole välttämätöntä tietää, mutta usein tieto lisää ymmärrystä. Hengitys on avain kaikkeen, kuten huomasit.  

Tässä vain varalta kerron, ettei tule väärinkäsitystä, että 1424 alias Aku Ankka ei ole osallistunut tämän päivän keskusteluihin siitä, mitä Mystikko on ja ei ole sanonut koronaan liittyen.

Myös sen mahdollisen väärinkäsityksen korjaan, että toinen ko. keskusteluun osallistuja, eli minä, olisin jotenkin tuohtunut asian suhteen.

Kun luin esim. minuun kohdistuvat moitteet, niin en niistä hermostunut/kiihtynyt tai kokenut vastaamisen pakkoa, mutta kirjoitin siksi, koska toivoin hänen ymmärtävän, ettei ole hyvä olettaa niin vahvasti, että kokee tarvetta mollata toista, vaan on parempi asiallisesti kysyä.

Voin kuvitella, että jotkut hermostuvat, jos joku kirjoittaa hänelle: "..ehkä tosiaan olet autisti" tai ..."ilmeisesti kuulut pelkääjien porukkaan.", mutta minua ei haittaa, jos joku haukkuu minua, sillä enemmän se haukkuminen kertoo haukkujasta kuin minusta.

Halusin vain perustella, miksi sanoin, ettei Mystikko sanonut niin kuten hän väitti, kun kerran Mystikon tekstin aiheesta löysin, kuten hänkin löysi. Tuntui oudolta, miten joku voi niin voimakkaasti olettaa väärin toisen kirjoituksen.

Luultavasti monikaan ei jaksa noita viestejä ajatuksen kanssa lukea, eikä tarvitsekaan, mutta luotan siihen, että jos joku ne kunnolla luki, niin hän ymmärsi, ettei tarkoitukseni ollut loukata toista osapuolta. En aio enempää hänen kanssaan asiasta kirjoitella. Se ei auta häntä, minua tai ketään muutakaan, ellei kyse ole sitten siitä, että hän saa purkaa raivoaan johonkin, niin silloinhan se voi olla hetkellisesti hyödyllistä.

En ole seurannut keskusteluanne, mutta usein väärinymmärrysten taustalla on aito molemminpuolinen halu saada toinen osapuoli ymmärtämään omaa lähtökohtaa. Jos kumpikin tulkitsee halun uhkana ja alkaa kilpailemaan, ymmärrystä ei pääse syntymään.

Ajatelkaapas, millaisessa maailmassa eläisimme, jos keskusteluissa pyrkisimmekin oman kuulluksi tulemisen tarpeen sijaan ymmärtämään aidosti toista ja toisen näkökulmia. Tuli tästä vain mieleen, kun olen tätä taitoa yrittänyt ihan tietoisestikin välillä harjoittaa. Usein haastavaa, mutta myös hyvin palkitsevaa.

Totta, mitä kirjoitit. Samalla tavalla olen itsekin yrittänyt toimia. Se on hyvin avartavaa ja lisää  ymmärrystä siitä, miten monella tavalla ihmiset ajattelevat ja kokevat asioita.

 Kuitenkin on sellaisia ihmisiä, kuten esim. narsisti esimiehenä tai ihminen, joka on hyvin itsekeskeinen, toisia jyräävä, ja jopa aggressiivinen, niin heidän kaltaistensa kanssa olen mieluummin hiljaa ja poistun paikalta tai jätän vastaamatta nettiviestiin, sillä he vaativat loputonta kuuntelemista, pokkurointia tai sitä, että ollaan samaa mieltä heidän kanssaan. Sellainen alkaa vähitellen syömään sitä henkilöä, joka vain aina yrittää kuunnella ja olla myönteinen.

Toimiiko tapasi ihan kaikenlaisten ihmisten/kirjoittajien kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.

En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.

Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan? 

Olisiko kyse siitä, että kaikki isommat asiat elämässä on tavallaan lukkoonlyöty jo etukäteen, eli aika vähän on ihmisellä mahdollisuus vaikuttaa elämänsä kulkuun. Olen joskus itsekin lukenut, muistaakseni jopa tästä ketjusta, että meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, mutta saatan muistaa väärin.

Toivottavasti joku osaisi tuosta asiasta kertoa. Olemmeko oman elämämme seppiä vai emmekö ole?

Vai onko kaikki sittenkin sattumaa ja egojen valintoja visualisointikyvyllä tai ilman?

Miksihän selvänäkijät ovat nähneet jotkut asiat elämässäni niin hyvin (sellaiset, joihin en edes ole voinut uskomalla vaikuttaa), mutta joissain asioissa he ovat erehtyneet pahasti, (vaikka juuri niihin asioihin olen vahvasti uskonut, että ne toteutuvat).

Minua ahdistaa ihmisten ilkeys. Sitä saa nähdä paljon somessa, mutta myös ihan livenä ja uutisissa. On huijauksia, väkivaltaa, solvausta, tosi kylmää ja kovaa käytöstä. Porukalla käydään  yhden kimppuun niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kovat arvot jyllää.

Onko mitään toivoa siitä, että ihmiset tulisiva empaattisemmiksi vai onko kaikki vain menossa pahemmaksi?

Mietin, millaisessa maailmassa lapseni ja ketkä tahansa muutkin ihmisest joutuvat elämään tulevaisuudessa, kun jo nyt on näin kamalaa..

Netta on todella ihana nuori nainen, joka sairastaa syöpää. Tuossa hänestä lehtijuttu.

https://www.apu.fi/artikkelit/netta-brandt-sairastaa-parantumatonta-syo…

Rakas Mystikko, rukoilethan Netan puolesta. Ja kaikki muutkin, joita Netan tilanne koskettaa, rukoilettehan, että hän saisi parantua. Emme voi tietää, onko se sallittua, mutta aina voi pyytää apua. Maailmassa on kuitenkin ihmeparanemisiakin tapahtunut. Tärkeintä nyt olisi, että Netan sydän paranisi niin paljon, että hän voisi aloittaa syöpähoidot. Sydämessä on hyytymiä, jotka uhkaavat hänen henkeään.

Lämmin kiitos jokaiselle, joka rukoilee Netan puolesta. <3

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs ihminen, joka menettää lopullisesti järkensä fyysisen elämän aikana, miten hän yleensä kokee kuoleman? Palautuuko jonkin sortin mieli siinä vaiheessa kun irtautuu kehosta? Entä vaikkapa Alzheimeria sairastava ihminen, jonka mielen toiminta näyttää lakanneen täysin?

Kiitos Mystikolle jo aiemmista vastauksista :)

Mieli sellaisena kuin ihminen sen tuntee tuntee loppuu aivojen mukana, olipa ollut järjissään tai ei. Tietoisuus jää. Useimmat eivät eläissään tutustuneet Tietoisuuteen, vaan he tuntevat vain mielen siihen tuottamia tiedostettavia objekteja kuten ajatuksia ja tunteita. Heille transitio pois kehollisuudesta on vaikea ja usein johtaa tarpeeseen kehollistua uudestaan mahdollisimman pian. Ne, jotka ovat oppineet tuntemaan olemuksensa Tietoisuutena itsenään, ja jotka ymmärtävät miten ihmisnäkökulmasta "tyhjä" Tietoisuus on itsessään tietoinen ja sisältää kaiken mitä on, eivät tarvitse uutta mieltä ja kehoa (mutta halutessaan voivat sellaisen ottaa).

Mua ainakin juuri pelottaa tuo, että sitten kuoleman jälkeen pitää uudestaan mahdollisesti elää ihmiselämää uudelleen. Vaikka käsitän ettei se ole tämä ihmisminä, johon nyt samaistun, vaan tulee olemaan uusi keho ja mieli... Mutta silti. Ahdistaa olla elossa, ahdistaa katsoa kärsimystä kaikkialla. Ahdistaa ajatella, että olisi niin tuskainen ja tietämätön toisessa elämässä, että satuttaisi muita aktiivisesti. Toivottavasti minä sieluna en valitse enää yhtään ihmiselämää :( Onko muuta tehtävissä kuin tavoitella valaistumista? Sekin pelottaa kyllä kun ei tiedä kuinka mieli kestää. Onkohan oikeasti vaan parempi tappaa itsensä

Valaistuminen on lopullinen vapaus, mutta on muitakin mahdollisuuksia kuin ihmisten todellisuuden taso... Kannattaa yrittää palata vaan nykyhetkeen noista tulevaa, jopa kuolemanjälkeistä koskevista ajatuksista. Olla tässä ja nyt, jaksaa yksi hetki kerrallaan. Kestät kyllä tämän sekunnin huolet ja murheet, mutta jos luot psykologista aikaa jopa monien elämien verran ja mietit mikä niissä voisi mennä vikaan, se voi olla tosiaan ihmismielelle liikaa kantaa.