Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netta on todella ihana nuori nainen, joka sairastaa syöpää. Tuossa hänestä lehtijuttu.
https://www.apu.fi/artikkelit/netta-brandt-sairastaa-parantumatonta-syo…
Rakas Mystikko, rukoilethan Netan puolesta. Ja kaikki muutkin, joita Netan tilanne koskettaa, rukoilettehan, että hän saisi parantua. Emme voi tietää, onko se sallittua, mutta aina voi pyytää apua. Maailmassa on kuitenkin ihmeparanemisiakin tapahtunut. Tärkeintä nyt olisi, että Netan sydän paranisi niin paljon, että hän voisi aloittaa syöpähoidot. Sydämessä on hyytymiä, jotka uhkaavat hänen henkeään.
Lämmin kiitos jokaiselle, joka rukoilee Netan puolesta. <3
Rukoilen <3
Ihana, kiitos paljon. <3
Mieti, että Mystikko on joskus sanonut rukoilevansa minunkin puolestani, ja varmasti huomaat, miten paljon se on minua auttanut... :D
Mystikko, mitä hyötyä tuosta sinun rukoilemisestasi muka on? Mihin se vaikuttaa?
Loki
Hei Loki, voisiko sinulla olla sama pulma kuin minullakin, ettet jaksa uskoa tarpeeksi siihen, että voisit parantua?
Itse olen aika skeptinen luonne, vaikka pakkohan minun on uskoa niihin yliluonnollisiin asioihin, joita olen kokenut, mutta lähes kaikki sellaiset asiat, mistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, niihin minun on vaikea uskoa.
Sekä Raamattu, Mystikko että monet valaistuneet ovat kertoneet, että parantuminen rukouksen tai manifestaation kautta vaatii nimenomaan sen ns. sairastuneen ihmisen omaa uskomista paranemiseen.
Toki sitten, jos ei kaikista manifestointiyrityksistä huolimatta parane, niin alkaa mennä usko koko hommaan, vaikka se muilla tuntuisikin toimivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei vaan oikein ole logiikan alaan kuuluvia asioita, siksi varmaan moni ei koe että tällaisesta reiittämisestä olisi hyötyä. Kyse on enemmän uusista näkökulmista, vertauksista ja sen sellaisesta kuin mistään yhtenäisestä oppikokonaisuudesta jonka pitäisi olla looginen. Usein henkisellä tiellä tarvitsee vain jonkun sopivan "nyrjäytyksen" omaan vanhaan ajattelutapaan, jonkun uuden näkökulman ja taas pääsee eteenpäin. Yksi tarvitsee yhtä näkökulmaa ja toinen toista, ja nämä voi olla keskenään ristiriitaisia logiikan tasolla mutta silti hyödyllisiä niille ihmisille.
Se on vähän kuin vanhan tarinan zen-mestari, jonka luona kävi hengellisiä etsijöitä etsimässä vastauksia. Hänellä oli oppipoikana nuori munkki, joka kirjoitti ylös hänen opetuksiaan. Tuli sisään ensimmäinen päivän vieras, kertoi ongelmansa, ja mestari yllätti munkin sanomalla että Jumalaa ei ole, ja kehotti keskittymään muihin asioihin. Tuli seuraava vieras, ja hänelle mestari puhui pitkään ja kauniisti Jumalasta ja Jumalan tahdosta.
Nuori munkki ihmetteli. Siis mikä on sinun oppisi? Onko Jumala vai eikö ole, eihän ne voi olla yhtä aikaa totta! Ja toiselle etsijöistä valehtelit. Mutta ei se ole niin. Mestari kuvasi asioita juuri sille etsijälle sillä hetkellä hyödyllisimmästä näkökulmasta. Sille joka liikaa vatvoi Jumalan tahtoa ja merkkejä edetäkö jossain vai eikö, oli hyväksi välillä opetella toimimaan ihan itse, miettimättä Jumalaa. Toiselle taas hänen Jumal-uskon sisältävä näkemyksensä oli tällä hetkellä hyödyllinen, ja siksi hän antoi näkökulmia ja uusia pointtereita tämän etsijän maailmankuvasta lähtien. Ja kun on kyse Olemisen ja Ei-olemisen tuolla puolen olevasta, kumpikin näkökulma, Ilmentymätön ja Ilmennyt, on totta. Jumala yhtä aikaa on. ja ei ole, vaikka tarkemmin sanoen se on näiden ihmiskäsitteiden tuolla puolen. Mutta jos pitää dualistisella kielellä kommunikoida, molempia näkökulmia voi käyttää.
Ymmärrän nuo perustelut sille, miksi munkki tavallaan valehteli esim. sen, ettei Jumalaa ole. Ei tunnu hyvältä, ettei hän voinut sanoa totuutta, eli sitä että Jumala yhtä aikaa on ja ei ole. Olisihan munkki voinut sanoa, että sinä funtsit liikaa Jumalan tahtoa ja merkkejä, on hyödyllisempää henkisen kasvusi ym. kannalta, että keskityt muihin asioihin.
Onneksi sinä Mystikko olet sen meille kertonut. Kiitos.
Edistyneelle oppilaalle mestari olisi varmasti kertonut koko kuvan. Mutta on vaiheita joissa se vain sekoittaisi asiaa, joissa pitää edetä askel kerrallaan ja omakohtaisesti kokea asioita eikä vain ajattelevan mielen avulla saada jotain oikeaa oppia ulkopuoleltaan.
Aika usein käy niin, että kun joku kunnioittaa toista guruna tai mestarina, hän näennäisesti uskoo tämän esittämät opit, mutta ei oikeasti ymmärrä niitä tai ei oikeasti alitajuntaa myöten pysty pitämään niitä totena, ellei ole itse kokenut käytännössä että se on totta. Eikä sellainen pelkästään tietoisessa mielessä oleva oppikokoelma välttämättä manifestoidu elävään elämään kuten halutaan, jos tietoisen mielen alapuolella on jotain ihan muuta.
Olen kokenut vuosien aikana muutamia (3-4) ns. minivalaistumista, eli tilanteita, jotka ovat kestäneet ehkä 30 minuutista muutamiin tunteihin, ja joissa olen kokenut, että olen kaikki, olen jokainen ihminenkin. Olen vahvasti tiennyt sen, ja on vain alkanut naurattaa. Joskus siihen on liittynyt myös iso vapautumisen tunne siitä, ettei tämä elämä olekaan niin vakavaa, ja kunpa saisi kaikille sen saman tiedon.
Noista kokemuksista huolimatta koen aika vahvasti olevani tämä ihminen. Se on kummallista, miten sitä voi noista hetkistä taas "laskeutua" ihmiselämän uneen, joka niin todelliselta tuntuu. Toisaalta, kokeehan Mystikkokin vielä olevansa osin ihminen - kai?
Mystikko tietää vahvasti ettei hän ole ihminen, mutta kykenee "laskeutumaan" ihmisen harharooliin silloin, kun se on välttämätöntä. Ja ihmisten kanssa toimiessa se on välttämätöntä.
Apollon kirjoitti:
Tämä keskusteluketju vahvistaa ajatustani siitä että suurin osa "henkisistä" ihmisistä on aivan lapsenkengissä ajattelunsa ja tietoisuutensa kanssa.
Tässä keskustelussa pyörivät vuodesta toiseen samat ihmiset kysymässä miten voisin valaistua, miten voin manifestoida kipuni pois, miten voisin tajuta olevani Jumala(n ilmentymä), miten voin tajuta olevaisuuden todellisen luonteen.
Samaan aikaan he pelkäävät, eivät osaa tai edes pyri tarkkanäköisyyteen, tuntevat syvää kauhua, pitävät yllä niitä kollektiivisia negatiivisia uskomuksia joista on puhuttu täällä lukuisia kertoja.
He eivät edes huomaa tai tiedosta sitä.
Ristiriita on valtava.
Ihmiset väittävät haluavansa valaistua tai ainakin kehittyä henkisesti mutta uppoavat silti jatkuvasti kaksinaisuuden ansaan eivätkä osaa edes arjessa miettiä omia ajatusmallejaan ja suhtautumista asioihin vaan ovat ihan yhtä lailla lauman vietävissä kuin materialistitkin.
Täällä on monta kertaa ehdotettu miten valaistumista tai kehitystä voisi edesauttaa.
Hiljentyminen, rukoilu, meditaatio ja muitakin harjoitteita on mainittu.
Arjen aatoksista puolestaan olisi helppo aloittaa.
Mutta kai tämä praksis jää monen kohdalla toteutumatta kun se on vähän tylsää ja vaivalloistakin. Ainahan voi tulla kysymään Mystikolta tuhannetta kertaa miten voin manifestoida itseni terveeksi!
Sitten voi taas palata arkeen ja murehtimaan niitä samoja asioita kuin aina ennenkin.
Hei Apollon. Aamumeditaationi jälkeen tuli mieleeni tuo kirjoituksesi.
Siitä muutama kysymys, kommenttikin, sillä haluaisin ymmärtää sinua.
Halusitko auttaa meitä tämän ketjun lukijoita/kirjoittajia viestilläsi?
Ajatteletko, että sinä olet selvästi pitemmällä ajattelusi ja tietoisuutesi kanssa kuin suurin osa ihmisistä, joka ovat mielestäsi vielä aivan lapsenkengissä noiden suhteen? Jos vastaat kyllä, niin mikä on perustelusi, miten kehittyneisyytesi näkyy/tulee esiin toiminnassasi?
Mistä tiedät, miten voit olla varma, että tässä ketjussa samat ihmiset kysyvät vuodesta toiseen samoja kysymyksiä?
Itse olen löytänyt tämän ketjun aika vasta, mutta olen varmaan kysellyt niitäkin asioita, joihin Mystikko on jo aiemmin vastannut. Olen lukenut kyllä koko viestiketjun, mutta kun tietoa on niin paljon, niin osan vastauksista olen unohtanut, joitakin ymmärtänyt vain osittain taí ehken ollenkaan ja pyytänyt niihin siksi lisätietoa.
Yleensäkin useimmat ihmiset ymmärtävä jonkun oikein haasteellisen asian asteittain. Asian pitää vähän kuin muhia siinä ihmisessä. Hän miettii sitä, välillä kieltää sen, välillä myöntää sen, mutta vie siis aikaa, ennen kuin sen kykenee täysin omaksumaan kunnolla.
Mistä tiedät, että juuri ne samat ihmiset – sanojasi lainaten: ”..pelkäävät, eivät osaa tai edes pyri tarkkanäköisyyteen, tuntevat syvää kauhua, pitävät yllä niitä kollektiivisia negatiivisia uskomuksia joista on puhuttu täällä lukuisia kertoja.”? Ja oletko ihan varma, että noin on kaikkien kohdalla?
Apollon kirjoitti:
Tämä keskusteluketju vahvistaa ajatustani siitä että suurin osa "henkisistä" ihmisistä on aivan lapsenkengissä ajattelunsa ja tietoisuutensa kanssa.
Tässä keskustelussa pyörivät vuodesta toiseen samat ihmiset kysymässä miten voisin valaistua, miten voin manifestoida kipuni pois, miten voisin tajuta olevani Jumala(n ilmentymä), miten voin tajuta olevaisuuden todellisen luonteen.
Samaan aikaan he pelkäävät, eivät osaa tai edes pyri tarkkanäköisyyteen, tuntevat syvää kauhua, pitävät yllä niitä kollektiivisia negatiivisia uskomuksia joista on puhuttu täällä lukuisia kertoja.
He eivät edes huomaa tai tiedosta sitä.
Ristiriita on valtava.
Ihmiset väittävät haluavansa valaistua tai ainakin kehittyä henkisesti mutta uppoavat silti jatkuvasti kaksinaisuuden ansaan eivätkä osaa edes arjessa miettiä omia ajatusmallejaan ja suhtautumista asioihin vaan ovat ihan yhtä lailla lauman vietävissä kuin materialistitkin.
Täällä on monta kertaa ehdotettu miten valaistumista tai kehitystä voisi edesauttaa.
Hiljentyminen, rukoilu, meditaatio ja muitakin harjoitteita on mainittu.
Arjen aatoksista puolestaan olisi helppo aloittaa.
Mutta kai tämä praksis jää monen kohdalla toteutumatta kun se on vähän tylsää ja vaivalloistakin. Ainahan voi tulla kysymään Mystikolta tuhannetta kertaa miten voin manifestoida itseni terveeksi!
Sitten voi taas palata arkeen ja murehtimaan niitä samoja asioita kuin aina ennenkin.
Hei Apollon, haluatko sinäkin valaistua?
Oletko koskaan kokenut, että uppoat kaksinaisuuden ansaan? Jos, niin mistä se johtuu? Vai oletko aina ymmärtänyt kaikki asiat kertalukemalla tai –kuulemalla?
Ihmisiä kiinnostaa tässä ketjussa osittain samat, osittain eri asiat. Kaikki eivät ole kiinnostuneet vielä valaistumisesta. Itse olen kiinnostunut vähän kaikesta, mutta nyt juuri olen kiinnostunut pääsemään eroon moniallergiasta, fibromyalgiasta ja kroonisesta kivusta.
Saatan muistaa väärin, mutta en muista, että Mystikko olisi kertonut mitenkään tarkkoja ohjeita, miten hän on päässyt kivuistaan eroon.
Hän on kertonut jotain sellaista, että usko paranemiseen on hyvin tärkeä, sekä sen, ettei auta, jos hokee vain jotain tyyliin: Olen täysin terve, olen täysin terve, olen täysin terve.
Tiedän, että hän ajatteli allergiaoireidensa kohdalla, että ne ovat vain lieviä flunssaoireita ja menevät pian ohi – ja niin kävi. Hieno homma.
En tiedä, mitä ihmettä hän teki tai sanoi itselleen, jotta pääsi eroon esim. polven kuluman aiheuttamasta kivusta tai fibrosta ja kilppariongelmasta. Toki monilla fibro paranee kuusissakymmenissä, mutta Mystikko ei ole niin vanha vieläkään ja on siis parantunut aikoja sitten.
Niitä tarkempia ohjeita kaipaisin. Olen kokeillut manifestointia monien kirjojen mukaan jo vuosien ajan ja monella eri tavalla, joten ei minua voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Joskus auttoi väliaikaisesti se, kun kohdistin kaiken tietoisuuteni siihen kipuun ja vain tarkkailin, jolloin se alkoi kuin hajota ja jäi vain kipusyke ilman kipua. Se tapa ei auttanut pysyvästi. Meditaatiotakin olen harrastanut vuosikymmeniä, välillä vähemmän, välillä enemmän. Rukoilen ja teen hengitysharjoituksia joka ilta.
Mystikko on ihana, kun hän ei tuomitse ketään siitä, että joku kyselee häneltä asioita uudestaan. Hän jaksaa auttaa. Koskaan ei tiedä, kuka tulee lukemaan tätä ketjua juuri siksi, että sattuu huomaamaan itseään kiinnostavan kysymyksen, johon saa samalla Mystikolta vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa ihmisten ilkeys. Sitä saa nähdä paljon somessa, mutta myös ihan livenä ja uutisissa. On huijauksia, väkivaltaa, solvausta, tosi kylmää ja kovaa käytöstä. Porukalla käydään yhden kimppuun niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kovat arvot jyllää.
Onko mitään toivoa siitä, että ihmiset tulisiva empaattisemmiksi vai onko kaikki vain menossa pahemmaksi?
Mietin, millaisessa maailmassa lapseni ja ketkä tahansa muutkin ihmisest joutuvat elämään tulevaisuudessa, kun jo nyt on näin kamalaa..
Raamattu on ihan oikeassa kun ennustaa, että ennen kuin "uudet taivaat ja uusi maa", jossa kaikki on paremmin tulee, tulee tukalat lopun ajat joissa ihmiset on erityisen egoistisia ja hankalia. Me elämme niitä aikoja nyt. Aikoja, joissa iso tietoisuuden murros pyrkii esiin kollektiiviseen tietoisuuteen, mutta sitä kohtaan on noussut suuri vastareaktio. Vanha ja uusi törmäävät yhteen, ja uusi tulee voittamaan, mutta se ei tapahdu hetkessä.
Tässä ajan illuusiossa kaikki aina ottaa aikaa ja harvoin uuden idean syntyminen aineelliseen todellisuuteen tapahtuu ilman kitkaa. Tai edes verettömästi. Että demokratian ja vapauden kaltaisia, syvemmästä Tietoisuudesta lähtöisin olevia edistysaskeleita on saatu ilmenemään tässä ajassa, on tarvittu kapinoita ja mielenosoituksia ja sotia, uuden synnytyskipuja kun vanha ei halua menettää valtaansa.
Todella pidän kommenteistasi mutta tätä on pakko opponoida. Tilastot näyttävät, että koskaan aiemmin asiat ei ole ihmiskunnalla olleet yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Köyhyyttä, väkivaltaa, sotaa ja kaikkea pahaa on vuonna 2021 paljon vähemmän kuin 50 vuotta sitten, puhumattakaan jos mennään vaikka keskiajalle. Mihin perustuu se, että ajat ovat juuri nyt tukalat ja ihmiset egoistisempiä kuin koskaan?
Muuten olen samaa mieltä siitä, että uusi tietoisuus on nousemassa, sillä myös oma kokemukseni on, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita aidosta hengellisyydestä vanhojen uskonnollisten rituaalien sijaan. Tilastojen valossa en siis pelkäisi "lopun aikoja" vaan näyttää pikemminkin siltä, että uusi tietoisuus valtaa alaa aika rauhanomaisesti ja maailman kulkiessa samalla parempaan suuntaan.
Kannattaa pitää mielessä, että maailmassa on hysteerinen media, joka kertoo meille jokaisen tapahtuman ympäri maailman siinä missä ne ennen jäivät piiloon. Myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu näyttää juuri tällä hetkellä aika hyvältä, kun kehitystä tapahtuu nopeassa tahdissa kaikkialla.
Olen samaa mieltä tuosta ensimmäisestä kappaleesta. On tosi naurettavaa, että ihmiset voivottelevat nykyajan kamaluutta, kun objektiivisesti katsoen meillä ei ole koskaan asiat olleet paremmin. Lisäksi nyt ihmisillä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tutkia erilaisia hengellisyyksiä. Aiemmin raadoit tehtaassa/peltotöissä ja jos vapaa-aikaa jäi, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä lähimpään palvontapaikkaan kuuntelemaan mitä siellä opetettiin. No ehkä joku vanhan kansan shamaani saattoi löytyä, mutta harvalla oli mahdollisuus sellaiseen. Nyt hengellisyydestä kiinnostunut ihminen voi tilata Amazonista kirjan sufismista tai katsella YouTubesta jonkun intialaisen gurun opetuspuhetta.
Hieman eri mieltä olen taas toisesta kappaleesta, jossa puhut aidosta hengellisyydestä vastaan vanhojen uskontojen rituaalit. Vanhat uskonnot eivät ole sen feikimpää hengellisyyttäkään kuin nykyajan newagehengellisyys. Sanoisin jopa, että ihminen, joka keskittää elämänsä esimerkiksi katolilaisuudelle ja sen oppien toteuttamiselle, kokee aidompaa hengellisyyttä kuin se, joka vaan randomisti poimii eri uskontojen tarjonnasta itseään miellyttävän kokonaisuuden. Katolilaisuuden messut, rukoukset ja muut rituaalit ovat kuitenkin kehittyneet jo pari tuhatta vuotta kehittämään ihmisen hengellisyyttä ja viemään häntä lähemmäksi Jumalaa. Sitä paitsi on niissä kiehtovan uusissa, aidoissa hengellisissä uskomushimmeleissäkin rituaalinsa. Varmaan aika moni täälläkin meditoi aamulla tai illalla hiljentääkseen mielensä; katolilainen käy sunnuntaisin messussa ollakseen lähellä Jumalaa ja pyhittääkseen sen päivän hänelle. Jostain syystä se meditointi on aitoa hengellisyyttä, mutta messussa käynti vaan joku merkityksetön rituaali.
Loki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä sinulta KM minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?
Kotona syön vegaanisesti, mutta jos syön kodin ulkopuolella, syön joskus munia, maitotuotteita tai kalaa jos vegaaniruokaa ei ole tarjolla. En varsinaisesti pidä tehotuotettujen tai tapettujen eläinten energian ottamisesta itseeni, joten teen sitä vain jos toisaalta lähimmäisenrakkaus vaatii etten kuormita toista esim. kohtuuttomilla erityisruokavaliotoiveilla tai lisävaivalla.
Mutta se lähimmäisenrakkaus vaatii tappamaan kalan? Mikä on kohtuuton toive tai lisävaiva suhteessa toisen olennon elämään? Miksi on parempi syödä tapettu eläin kuin vain kieltäytyä tarjottavista? Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Loki
Se toisen olennon elämä on vähän eri asia kun kyseessä on ihminen tai muu eläin. Kuolema on varsin luonnollinen asia useimmille muille lajeille, siihen ei liity samanlaista psykologista kärsimystä kuin ihmisellä. Luonto on täynnä kuolemaa, on lajeja joista 1/1000 varttuu aikuisuuteen asti, muut syö saalistajat tai ne kuolevat nälkään tai tauteihin tms. Ihminen on perinteisesti ollut vain yksi monista saalistajista, yksi petoeläin muiden joukossa. Eikä siinä ole ollut sen enempää "pahaa" kuin siinä että leijona syö antiloopin tai susi metsäpeuran. Luonnon kiertokulkua.
Nyt on toki niin, että ihmisen tietoisuus on murrosvaiheessa. Osa on edelleen sitä mieltä, että ihminen on petoeläin muiden joukossa, jolla on oikeus syödä muita eläviä olentoja. Ja monella tavalla usein ihmisen tarjoama loppu elämälle on vähemmän kivulias kuin jonkun muun pedon saaliiksi joutuminen. Osa taas alkaa nähdä sen, että eläimilläkin on vaistomainen yksilöllinen elämänhalunsa, ja varsinkin jos omaksi eloonjäämisekseen ei ole pakko, eläimiä ei kannattaisi syödä vaan kunnioittaa kaikkea elämää.
Itse haluan kannustaa sitä näkökulmaa, jossa vahingoittamisesta ja tappamisesta pidättäydytään, mutta toisaalta näen että sille mitä tällä planeetalla tapahtuu on tärkeintä se, miten ihmisen tietoisuus kehittyy. Toisinaan se, että olisi hyvin jyrkkä vegaani tai jotain muuta ei aja parhaiten sitä asiaa, että saisi ihmisiä autettua eteenpäin heidän kehityksessään. Monen täytyy ensin oppia pitämään samanarvoisena esim. eri etnisiä ryhmiä tai eri sukupuolta, ennen kuin heidän kehityksessään on mahdollista alkaa arvostaa eläimiä ja lopulta myös kasveja, jotka myös ovat tietoisia olentoja. Niin kuin Paavali aikoinaan sanoi olevansa kaikille kaikkea voittaakseen sieluja Kristukselle, minäkin voin lähteä eri näkökulmista ollessani tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Et vastannut tähän. Miten toi auttaa ketään esimerkiksi näkemään eri etnisiä ryhmiä tai sukupuolia samanarvoisina? Ja ottaen huomioon, miten paljon paskaa vegaanit saa tällä palstalla, niin voisi myös pyrkiä siihen, että vegaanit nähtäisiin samanarvoisina ihmisinä. Sitä ei auta se, että se vegaani toimii vastoin moraaliaan ja syö/käyttää eläinkunnan tuotteita, koska silloin hän ei ole vegaani.
Loki
Ps. En ole vegaani
Itselleni on käynyt niin, että olen mennyt kutsutusti sukulaisten mökille ja minulle on sanottu, että he ovat huomioineet kaikkien vieraiden allergiat ja ruokavaliot, joten kerrankin voi mennä paikalle ilman omia eväitä.
No sitten paikan päällä selviääkin, ettei siellä todellakaan ole huomioitu läheskään kaikkien erikoisruokavalioita. Olisi ollut pitkä matka sellaiseen kauppaan, joka olisi ollut auki. Juhlien emäntä oli niin nolona ja huolissaan siitä, ettei minulle ollutkaan juuri mitään syötävää, joten söin ihan vähän sellaista ruokaa, mitä en muuten söisi, koska en halunnut pilata hänen juhlapäiväänsä.
Asiat ja tilanteet voivat olla joskus vähän haasteellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netta on todella ihana nuori nainen, joka sairastaa syöpää. Tuossa hänestä lehtijuttu.
https://www.apu.fi/artikkelit/netta-brandt-sairastaa-parantumatonta-syo…
Rakas Mystikko, rukoilethan Netan puolesta. Ja kaikki muutkin, joita Netan tilanne koskettaa, rukoilettehan, että hän saisi parantua. Emme voi tietää, onko se sallittua, mutta aina voi pyytää apua. Maailmassa on kuitenkin ihmeparanemisiakin tapahtunut. Tärkeintä nyt olisi, että Netan sydän paranisi niin paljon, että hän voisi aloittaa syöpähoidot. Sydämessä on hyytymiä, jotka uhkaavat hänen henkeään.
Lämmin kiitos jokaiselle, joka rukoilee Netan puolesta. <3
Rukoilen <3
Ihana, kiitos paljon. <3
Mieti, että Mystikko on joskus sanonut rukoilevansa minunkin puolestani, ja varmasti huomaat, miten paljon se on minua auttanut... :D
Mystikko, mitä hyötyä tuosta sinun rukoilemisestasi muka on? Mihin se vaikuttaa?
Loki
Hei Loki, voisiko sinulla olla sama pulma kuin minullakin, ettet jaksa uskoa tarpeeksi siihen, että voisit parantua?
Itse olen aika skeptinen luonne, vaikka pakkohan minun on uskoa niihin yliluonnollisiin asioihin, joita olen kokenut, mutta lähes kaikki sellaiset asiat, mistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, niihin minun on vaikea uskoa.
Sekä Raamattu, Mystikko että monet valaistuneet ovat kertoneet, että parantuminen rukouksen tai manifestaation kautta vaatii nimenomaan sen ns. sairastuneen ihmisen omaa uskomista paranemiseen.
Toki sitten, jos ei kaikista manifestointiyrityksistä huolimatta parane, niin alkaa mennä usko koko hommaan, vaikka se muilla tuntuisikin toimivan.
Heissan,
Koen, että ongelmani voisi olla enemmänkin se, etten jaksa uskoa tarpeeksi pitkäjänteisesti parantumiseen. Voin vaikka päättää keskittyä piirtämisen opetteluun. Jaksan sitä pari päivää, kunnes mieleeni tulee, että olisi kyllä paljon järkevämpää keskittyä hollannin opiskeluun, koska saatan saada työpaikan, jossa tarvitsen hollantia. Jaksan sitä pari päivää, kunnes päätän keskittyä aerobisen kunnon parantamiseen, koska fyysinen terveys on tärkeää.
Mitä tahansa mä päätän halutakin, mä uskon täysin, että voin saavuttaa sen ja uskon siihen voimakkaasti (koska olette varmaan huomanneet, että mulla on voimakkaita tunteita...). Valitettavasti vain mun keskittyminen kestää niin vähän aikaa, että mä en ehdi nähdä muutosta tai päästä alkeita pidemmälle.
Opiskelin muutamia vuosia sitten oikeasti hollantia jostain itselleni nykyään mystisestä syystä. Ainoa mitä siitä enää muistan on goed, joka tarkoittaa 'hyvä'.
Loki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apollon kirjoitti:
Tämä keskusteluketju vahvistaa ajatustani siitä että suurin osa "henkisistä" ihmisistä on aivan lapsenkengissä ajattelunsa ja tietoisuutensa kanssa.
Tässä keskustelussa pyörivät vuodesta toiseen samat ihmiset kysymässä miten voisin valaistua, miten voin manifestoida kipuni pois, miten voisin tajuta olevani Jumala(n ilmentymä), miten voin tajuta olevaisuuden todellisen luonteen.
Samaan aikaan he pelkäävät, eivät osaa tai edes pyri tarkkanäköisyyteen, tuntevat syvää kauhua, pitävät yllä niitä kollektiivisia negatiivisia uskomuksia joista on puhuttu täällä lukuisia kertoja.
He eivät edes huomaa tai tiedosta sitä.
Ristiriita on valtava.
Ihmiset väittävät haluavansa valaistua tai ainakin kehittyä henkisesti mutta uppoavat silti jatkuvasti kaksinaisuuden ansaan eivätkä osaa edes arjessa miettiä omia ajatusmallejaan ja suhtautumista asioihin vaan ovat ihan yhtä lailla lauman vietävissä kuin materialistitkin.
Täällä on monta kertaa ehdotettu miten valaistumista tai kehitystä voisi edesauttaa.
Hiljentyminen, rukoilu, meditaatio ja muitakin harjoitteita on mainittu.
Arjen aatoksista puolestaan olisi helppo aloittaa.
Mutta kai tämä praksis jää monen kohdalla toteutumatta kun se on vähän tylsää ja vaivalloistakin. Ainahan voi tulla kysymään Mystikolta tuhannetta kertaa miten voin manifestoida itseni terveeksi!
Sitten voi taas palata arkeen ja murehtimaan niitä samoja asioita kuin aina ennenkin.
Hei Apollon, haluatko sinäkin valaistua?
Oletko koskaan kokenut, että uppoat kaksinaisuuden ansaan? Jos, niin mistä se johtuu? Vai oletko aina ymmärtänyt kaikki asiat kertalukemalla tai –kuulemalla?
Ihmisiä kiinnostaa tässä ketjussa osittain samat, osittain eri asiat. Kaikki eivät ole kiinnostuneet vielä valaistumisesta. Itse olen kiinnostunut vähän kaikesta, mutta nyt juuri olen kiinnostunut pääsemään eroon moniallergiasta, fibromyalgiasta ja kroonisesta kivusta.
Saatan muistaa väärin, mutta en muista, että Mystikko olisi kertonut mitenkään tarkkoja ohjeita, miten hän on päässyt kivuistaan eroon.
Hän on kertonut jotain sellaista, että usko paranemiseen on hyvin tärkeä, sekä sen, ettei auta, jos hokee vain jotain tyyliin: Olen täysin terve, olen täysin terve, olen täysin terve.
Tiedän, että hän ajatteli allergiaoireidensa kohdalla, että ne ovat vain lieviä flunssaoireita ja menevät pian ohi – ja niin kävi. Hieno homma.
En tiedä, mitä ihmettä hän teki tai sanoi itselleen, jotta pääsi eroon esim. polven kuluman aiheuttamasta kivusta tai fibrosta ja kilppariongelmasta. Toki monilla fibro paranee kuusissakymmenissä, mutta Mystikko ei ole niin vanha vieläkään ja on siis parantunut aikoja sitten.
Niitä tarkempia ohjeita kaipaisin. Olen kokeillut manifestointia monien kirjojen mukaan jo vuosien ajan ja monella eri tavalla, joten ei minua voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Joskus auttoi väliaikaisesti se, kun kohdistin kaiken tietoisuuteni siihen kipuun ja vain tarkkailin, jolloin se alkoi kuin hajota ja jäi vain kipusyke ilman kipua. Se tapa ei auttanut pysyvästi. Meditaatiotakin olen harrastanut vuosikymmeniä, välillä vähemmän, välillä enemmän. Rukoilen ja teen hengitysharjoituksia joka ilta.
Mystikko on ihana, kun hän ei tuomitse ketään siitä, että joku kyselee häneltä asioita uudestaan. Hän jaksaa auttaa. Koskaan ei tiedä, kuka tulee lukemaan tätä ketjua juuri siksi, että sattuu huomaamaan itseään kiinnostavan kysymyksen, johon saa samalla Mystikolta vastauksen.
Hei,
Oletko kokeillut Maria Nordinin kirjaa Eroon oireista? Mulla on se, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle. Hänen kirjastaan ja jutuistaan tulee kyllä sellaiset fibat, että se voisi sopia myös Mystikon maailmankuvaan, joten ehkä siitä saisi tarkemmat ohjeet parantumiseen. Siinä on myös runsaasti tehtäviä ja ensimmäisessä tehtävässä piti kirjoittaa elämäntarina uudesta näkökulmasta. Siinä pohdit millaista tarinaa olet kertonut itsestäsi ja tiedostetaan, ettei tämä tarina ole totta. Sitten se sama tarina kerrotaan käyttäen ainoastaan positiivisia kokemuksia. Ne voivat olla tosi pieniä tai merkityksettömiä. Jos haluat kirjoittaa vastoinkäymisistä, yritä kirjoittaa ne positiivisesta näkökulmasta.
Jouduin tarkistamaan kirjasta, että mikä toi eka tehtävä oli ja mun pitäisi varmaan ihan oikeasti lukea toi kirja ja tehdä ne tehtävät.
Loki
Ps. En ole Maria Nordin... :D
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa ihmisten ilkeys. Sitä saa nähdä paljon somessa, mutta myös ihan livenä ja uutisissa. On huijauksia, väkivaltaa, solvausta, tosi kylmää ja kovaa käytöstä. Porukalla käydään yhden kimppuun niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kovat arvot jyllää.
Onko mitään toivoa siitä, että ihmiset tulisiva empaattisemmiksi vai onko kaikki vain menossa pahemmaksi?
Mietin, millaisessa maailmassa lapseni ja ketkä tahansa muutkin ihmisest joutuvat elämään tulevaisuudessa, kun jo nyt on näin kamalaa..
Raamattu on ihan oikeassa kun ennustaa, että ennen kuin "uudet taivaat ja uusi maa", jossa kaikki on paremmin tulee, tulee tukalat lopun ajat joissa ihmiset on erityisen egoistisia ja hankalia. Me elämme niitä aikoja nyt. Aikoja, joissa iso tietoisuuden murros pyrkii esiin kollektiiviseen tietoisuuteen, mutta sitä kohtaan on noussut suuri vastareaktio. Vanha ja uusi törmäävät yhteen, ja uusi tulee voittamaan, mutta se ei tapahdu hetkessä.
Tässä ajan illuusiossa kaikki aina ottaa aikaa ja harvoin uuden idean syntyminen aineelliseen todellisuuteen tapahtuu ilman kitkaa. Tai edes verettömästi. Että demokratian ja vapauden kaltaisia, syvemmästä Tietoisuudesta lähtöisin olevia edistysaskeleita on saatu ilmenemään tässä ajassa, on tarvittu kapinoita ja mielenosoituksia ja sotia, uuden synnytyskipuja kun vanha ei halua menettää valtaansa.
Todella pidän kommenteistasi mutta tätä on pakko opponoida. Tilastot näyttävät, että koskaan aiemmin asiat ei ole ihmiskunnalla olleet yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Köyhyyttä, väkivaltaa, sotaa ja kaikkea pahaa on vuonna 2021 paljon vähemmän kuin 50 vuotta sitten, puhumattakaan jos mennään vaikka keskiajalle. Mihin perustuu se, että ajat ovat juuri nyt tukalat ja ihmiset egoistisempiä kuin koskaan?
Muuten olen samaa mieltä siitä, että uusi tietoisuus on nousemassa, sillä myös oma kokemukseni on, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita aidosta hengellisyydestä vanhojen uskonnollisten rituaalien sijaan. Tilastojen valossa en siis pelkäisi "lopun aikoja" vaan näyttää pikemminkin siltä, että uusi tietoisuus valtaa alaa aika rauhanomaisesti ja maailman kulkiessa samalla parempaan suuntaan.
Kannattaa pitää mielessä, että maailmassa on hysteerinen media, joka kertoo meille jokaisen tapahtuman ympäri maailman siinä missä ne ennen jäivät piiloon. Myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu näyttää juuri tällä hetkellä aika hyvältä, kun kehitystä tapahtuu nopeassa tahdissa kaikkialla.
Nykymaailma on toki monin tavoin parempi paikka elää kuin vaikka keskiaika tai vaikka Suomi 100 vuotta sitten, mutta jotenkin luulen, että nykyään on enemmän pahuutta ja ilkeyttä yksilötasolla. Se on kovempaa ja kylmempää henkisesti. Lisäksi on välinpitämättömyyttä.
Ennen kun oli vaikka köyhyyttä, niin ihmiset puhalsivat enemmän yhteen hiileen. Autettiin naapureita, katsottiin vähän tuntemattomienkin lasten perään, että he ovat turvassa. Nykyinen parempi toimeentulo ja parempi terveydenhuolto ei ole tuonut tulleessaan vain hyvyyttä ja toisista välittämistä. Mutta me oikeasti tarvitsemme toisiamme. Kaikki yltäkylläisyys tuottaa sen harhan, että pärjäämme itsenäisesti, mutta jos jotain isompaa katastrofia sattuu, niin yllättäin toisiaan vihaavat ja haukkuvat ihmiset ovatkin valmiita auttamaan toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apollon kirjoitti:
Tämä keskusteluketju vahvistaa ajatustani siitä että suurin osa "henkisistä" ihmisistä on aivan lapsenkengissä ajattelunsa ja tietoisuutensa kanssa.
Tässä keskustelussa pyörivät vuodesta toiseen samat ihmiset kysymässä miten voisin valaistua, miten voin manifestoida kipuni pois, miten voisin tajuta olevani Jumala(n ilmentymä), miten voin tajuta olevaisuuden todellisen luonteen.
Samaan aikaan he pelkäävät, eivät osaa tai edes pyri tarkkanäköisyyteen, tuntevat syvää kauhua, pitävät yllä niitä kollektiivisia negatiivisia uskomuksia joista on puhuttu täällä lukuisia kertoja.
He eivät edes huomaa tai tiedosta sitä.
Ristiriita on valtava.
Ihmiset väittävät haluavansa valaistua tai ainakin kehittyä henkisesti mutta uppoavat silti jatkuvasti kaksinaisuuden ansaan eivätkä osaa edes arjessa miettiä omia ajatusmallejaan ja suhtautumista asioihin vaan ovat ihan yhtä lailla lauman vietävissä kuin materialistitkin.
Täällä on monta kertaa ehdotettu miten valaistumista tai kehitystä voisi edesauttaa.
Hiljentyminen, rukoilu, meditaatio ja muitakin harjoitteita on mainittu.
Arjen aatoksista puolestaan olisi helppo aloittaa.
Mutta kai tämä praksis jää monen kohdalla toteutumatta kun se on vähän tylsää ja vaivalloistakin. Ainahan voi tulla kysymään Mystikolta tuhannetta kertaa miten voin manifestoida itseni terveeksi!
Sitten voi taas palata arkeen ja murehtimaan niitä samoja asioita kuin aina ennenkin.
Hei Apollon, haluatko sinäkin valaistua?
Oletko koskaan kokenut, että uppoat kaksinaisuuden ansaan? Jos, niin mistä se johtuu? Vai oletko aina ymmärtänyt kaikki asiat kertalukemalla tai –kuulemalla?
Ihmisiä kiinnostaa tässä ketjussa osittain samat, osittain eri asiat. Kaikki eivät ole kiinnostuneet vielä valaistumisesta. Itse olen kiinnostunut vähän kaikesta, mutta nyt juuri olen kiinnostunut pääsemään eroon moniallergiasta, fibromyalgiasta ja kroonisesta kivusta.
Saatan muistaa väärin, mutta en muista, että Mystikko olisi kertonut mitenkään tarkkoja ohjeita, miten hän on päässyt kivuistaan eroon.
Hän on kertonut jotain sellaista, että usko paranemiseen on hyvin tärkeä, sekä sen, ettei auta, jos hokee vain jotain tyyliin: Olen täysin terve, olen täysin terve, olen täysin terve.
Tiedän, että hän ajatteli allergiaoireidensa kohdalla, että ne ovat vain lieviä flunssaoireita ja menevät pian ohi – ja niin kävi. Hieno homma.
En tiedä, mitä ihmettä hän teki tai sanoi itselleen, jotta pääsi eroon esim. polven kuluman aiheuttamasta kivusta tai fibrosta ja kilppariongelmasta. Toki monilla fibro paranee kuusissakymmenissä, mutta Mystikko ei ole niin vanha vieläkään ja on siis parantunut aikoja sitten.
Niitä tarkempia ohjeita kaipaisin. Olen kokeillut manifestointia monien kirjojen mukaan jo vuosien ajan ja monella eri tavalla, joten ei minua voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Joskus auttoi väliaikaisesti se, kun kohdistin kaiken tietoisuuteni siihen kipuun ja vain tarkkailin, jolloin se alkoi kuin hajota ja jäi vain kipusyke ilman kipua. Se tapa ei auttanut pysyvästi. Meditaatiotakin olen harrastanut vuosikymmeniä, välillä vähemmän, välillä enemmän. Rukoilen ja teen hengitysharjoituksia joka ilta.
Mystikko on ihana, kun hän ei tuomitse ketään siitä, että joku kyselee häneltä asioita uudestaan. Hän jaksaa auttaa. Koskaan ei tiedä, kuka tulee lukemaan tätä ketjua juuri siksi, että sattuu huomaamaan itseään kiinnostavan kysymyksen, johon saa samalla Mystikolta vastauksen.
Hei,
Oletko kokeillut Maria Nordinin kirjaa Eroon oireista? Mulla on se, mutta en ole päässyt alkua pidemmälle. Hänen kirjastaan ja jutuistaan tulee kyllä sellaiset fibat, että se voisi sopia myös Mystikon maailmankuvaan, joten ehkä siitä saisi tarkemmat ohjeet parantumiseen. Siinä on myös runsaasti tehtäviä ja ensimmäisessä tehtävässä piti kirjoittaa elämäntarina uudesta näkökulmasta. Siinä pohdit millaista tarinaa olet kertonut itsestäsi ja tiedostetaan, ettei tämä tarina ole totta. Sitten se sama tarina kerrotaan käyttäen ainoastaan positiivisia kokemuksia. Ne voivat olla tosi pieniä tai merkityksettömiä. Jos haluat kirjoittaa vastoinkäymisistä, yritä kirjoittaa ne positiivisesta näkökulmasta.
Jouduin tarkistamaan kirjasta, että mikä toi eka tehtävä oli ja mun pitäisi varmaan ihan oikeasti lukea toi kirja ja tehdä ne tehtävät.
Loki
Ps. En ole Maria Nordin... :D
Kiitos Loki, pitääpä etsiä tuo kirja. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa ihmisten ilkeys. Sitä saa nähdä paljon somessa, mutta myös ihan livenä ja uutisissa. On huijauksia, väkivaltaa, solvausta, tosi kylmää ja kovaa käytöstä. Porukalla käydään yhden kimppuun niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kovat arvot jyllää.
Onko mitään toivoa siitä, että ihmiset tulisiva empaattisemmiksi vai onko kaikki vain menossa pahemmaksi?
Mietin, millaisessa maailmassa lapseni ja ketkä tahansa muutkin ihmisest joutuvat elämään tulevaisuudessa, kun jo nyt on näin kamalaa..
Raamattu on ihan oikeassa kun ennustaa, että ennen kuin "uudet taivaat ja uusi maa", jossa kaikki on paremmin tulee, tulee tukalat lopun ajat joissa ihmiset on erityisen egoistisia ja hankalia. Me elämme niitä aikoja nyt. Aikoja, joissa iso tietoisuuden murros pyrkii esiin kollektiiviseen tietoisuuteen, mutta sitä kohtaan on noussut suuri vastareaktio. Vanha ja uusi törmäävät yhteen, ja uusi tulee voittamaan, mutta se ei tapahdu hetkessä.
Tässä ajan illuusiossa kaikki aina ottaa aikaa ja harvoin uuden idean syntyminen aineelliseen todellisuuteen tapahtuu ilman kitkaa. Tai edes verettömästi. Että demokratian ja vapauden kaltaisia, syvemmästä Tietoisuudesta lähtöisin olevia edistysaskeleita on saatu ilmenemään tässä ajassa, on tarvittu kapinoita ja mielenosoituksia ja sotia, uuden synnytyskipuja kun vanha ei halua menettää valtaansa.
Todella pidän kommenteistasi mutta tätä on pakko opponoida. Tilastot näyttävät, että koskaan aiemmin asiat ei ole ihmiskunnalla olleet yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Köyhyyttä, väkivaltaa, sotaa ja kaikkea pahaa on vuonna 2021 paljon vähemmän kuin 50 vuotta sitten, puhumattakaan jos mennään vaikka keskiajalle. Mihin perustuu se, että ajat ovat juuri nyt tukalat ja ihmiset egoistisempiä kuin koskaan?
Muuten olen samaa mieltä siitä, että uusi tietoisuus on nousemassa, sillä myös oma kokemukseni on, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita aidosta hengellisyydestä vanhojen uskonnollisten rituaalien sijaan. Tilastojen valossa en siis pelkäisi "lopun aikoja" vaan näyttää pikemminkin siltä, että uusi tietoisuus valtaa alaa aika rauhanomaisesti ja maailman kulkiessa samalla parempaan suuntaan.
Kannattaa pitää mielessä, että maailmassa on hysteerinen media, joka kertoo meille jokaisen tapahtuman ympäri maailman siinä missä ne ennen jäivät piiloon. Myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu näyttää juuri tällä hetkellä aika hyvältä, kun kehitystä tapahtuu nopeassa tahdissa kaikkialla.
Nykymaailma on toki monin tavoin parempi paikka elää kuin vaikka keskiaika tai vaikka Suomi 100 vuotta sitten, mutta jotenkin luulen, että nykyään on enemmän pahuutta ja ilkeyttä yksilötasolla. Se on kovempaa ja kylmempää henkisesti. Lisäksi on välinpitämättömyyttä.
Ennen kun oli vaikka köyhyyttä, niin ihmiset puhalsivat enemmän yhteen hiileen. Autettiin naapureita, katsottiin vähän tuntemattomienkin lasten perään, että he ovat turvassa. Nykyinen parempi toimeentulo ja parempi terveydenhuolto ei ole tuonut tulleessaan vain hyvyyttä ja toisista välittämistä. Mutta me oikeasti tarvitsemme toisiamme. Kaikki yltäkylläisyys tuottaa sen harhan, että pärjäämme itsenäisesti, mutta jos jotain isompaa katastrofia sattuu, niin yllättäin toisiaan vihaavat ja haukkuvat ihmiset ovatkin valmiita auttamaan toisiaan.
Juu! Nykyään on enemmän tällaista, myös jengi-väkivaltaa ym. Ihmiset voivat huonosti.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8e29f987-61cb-4d93-8e40-5caeaa74a361
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
"Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?"
Tuon sanoin muistaakseni tilanteessa, jossa kirjoittaja oli kokenut sen mikä on buddhalaisuudessa yksi perusopetus: minän, ihmispersoonan (sen mitä jotkut sanovat egoksi) tyhjyyden ja harhanomaisuuden. Kokemus oli ollut ahdistava, kuten se aluksi useimmille on. Minä sanoin tuon lainatun siinä mielessä, että ahdistus tuosta on pientä verrattuna siihen verrattuna, mitä koet kun alat oivaltaa että kaikki mitä aistit näyttävät on illuusio. Ensioivallusta usein sävyttävät melkoiset sekoamisen pelon ja tyhjyysahdistuksen piirteet, varsinkin jos ei samalla vielä näe, että taustalla ON perimmäinen todellisuus (josta ihmisten näkemä maailma on vääristymä) vaan kokee että mitään ei ole olemassa.
Sitten kun on nähnyt ja hyväksynyt maailman illuusioluonteen, kyllä aukeaa monikin asia. Esimerkiksi monet Raamatun kohdat ymmärtää aivan toisin. Vaikka sen, kun Jeesus sanoo että "taivasten valtakunta on teidän keskellänne" - niinhän se on, jos näkee läpi siitä illuusiosta, joka sen yleensä ihmisillä peittää taakseen. Tai "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta" - ei ole, koska tämä maailma on illuusio, ja todellinen valtakunta on ikuinen, harmoninen taivasten valtakunta...
Monet kiitokset ajatuksistasi ja oivalluksistasi. Ehkä vielä pääsen tästä sielun pimeästä yöstä.
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.
En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.
Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan?Sitä, että "teitä" ei oikeastaan ole. Se mitä kutsutte nimellä minä, on aistimusten (keho koetaan aistimuksina), omistusten, ajatusten, ominaisuuksien, tunteiden jne päälle lyöty leima "minä, Tiina" tai "minä, Matti". Ja se mitä tapahtuu tulee ja menee teistä läpi ja osasta te sanotte, tämä on minun ajatukseni tai minun kipuni, osasta että ei, tämä on ulkopuolellani.
Kristinuskossa tähän viitataan puhumalla siitä, miten kaiken tekee joko "lihan mieli", tai "Kristus meissä". Olit Kristuksen vaikutuksessa ja teit hyvää, sitten ehkä seuraavana hetkenä lihan mielen vallassa ja teit jotain vähemmän ylevää. Mutta oikeastaan se koko käsitys erillisestä tekijästä on väärinkäsitys, ja se on juuri se minkä valaistuminen paljastaa. Että se minä joka luulit olevasi on tyhjä, pelkkä kangastus.
Jos jollakin ihmisolennolla on ollut pysyvä hermovauriokipu jossain kohtaa kehoa vuosia, niin eikö se kipu ja vaurio ole kuitenkin silloin siinä yhdessä kehossa/olennossa eikä vain ole joku kipu jossain universumissa, jonka olento virheellisesti kokee olevan siinä kehossa?
Se koko keho on pelkkä illuusio esimerkiksi minun näkökulmastani katsoen. Se on vääristävien lasien läpi katsottu tulkinta jostain ihan muusta. Jos rukoilen jonkun puolesta joka kokee että hänellä on kehoon liittyvä ongelma, en koskaan näe tai koe sairasta kehoa. Minä näen vain Jumalan ainoan Pojan ilmenemässä ikään kuin lihallisen kuolevaisen valepuvussa, vailla vikaa tai virhettä. Vain sellaisen illuusion kourissa, että hänellä paitsi on kuolevainen materiaalinen keho, niin lisäksi siinä kehossa on vaivaa tuottava ongelma. (Se, tapahtuuko tämän näkemisen seurauksena henkilön kokema paraneminen vai ei riippuu siitä, pystyykö näkemisen kohde jakamaan sen mitä näen. Valitettavasti nykymaailman tietoisuuden taso on sellainen, että monelle se näkemys on liian radikaali, liian epäluonnollinen siihen verrattuna miten he uskovat maailman olevan, ja he vaistomaisesti torjuvat sen.)
Näin pitkälle en ole vielä päässyt, mutta juttelin monta kertaa kissalleni, että tässä me kaksi muinaisten tähtien tomua, eri muodoissa vain. Mutta tässä tomussa on enemmän, ja ehkä sitten kun pääsen sielun pimeästä yöstä, tiedän mitä. Maailma sellaisena kuin sen näen, on illuusio, mutta verho ei ole vielä auennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä sinulta KM minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?
Kotona syön vegaanisesti, mutta jos syön kodin ulkopuolella, syön joskus munia, maitotuotteita tai kalaa jos vegaaniruokaa ei ole tarjolla. En varsinaisesti pidä tehotuotettujen tai tapettujen eläinten energian ottamisesta itseeni, joten teen sitä vain jos toisaalta lähimmäisenrakkaus vaatii etten kuormita toista esim. kohtuuttomilla erityisruokavaliotoiveilla tai lisävaivalla.
Mutta se lähimmäisenrakkaus vaatii tappamaan kalan? Mikä on kohtuuton toive tai lisävaiva suhteessa toisen olennon elämään? Miksi on parempi syödä tapettu eläin kuin vain kieltäytyä tarjottavista? Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Loki
Se toisen olennon elämä on vähän eri asia kun kyseessä on ihminen tai muu eläin. Kuolema on varsin luonnollinen asia useimmille muille lajeille, siihen ei liity samanlaista psykologista kärsimystä kuin ihmisellä. Luonto on täynnä kuolemaa, on lajeja joista 1/1000 varttuu aikuisuuteen asti, muut syö saalistajat tai ne kuolevat nälkään tai tauteihin tms. Ihminen on perinteisesti ollut vain yksi monista saalistajista, yksi petoeläin muiden joukossa. Eikä siinä ole ollut sen enempää "pahaa" kuin siinä että leijona syö antiloopin tai susi metsäpeuran. Luonnon kiertokulkua.
Nyt on toki niin, että ihmisen tietoisuus on murrosvaiheessa. Osa on edelleen sitä mieltä, että ihminen on petoeläin muiden joukossa, jolla on oikeus syödä muita eläviä olentoja. Ja monella tavalla usein ihmisen tarjoama loppu elämälle on vähemmän kivulias kuin jonkun muun pedon saaliiksi joutuminen. Osa taas alkaa nähdä sen, että eläimilläkin on vaistomainen yksilöllinen elämänhalunsa, ja varsinkin jos omaksi eloonjäämisekseen ei ole pakko, eläimiä ei kannattaisi syödä vaan kunnioittaa kaikkea elämää.
Itse haluan kannustaa sitä näkökulmaa, jossa vahingoittamisesta ja tappamisesta pidättäydytään, mutta toisaalta näen että sille mitä tällä planeetalla tapahtuu on tärkeintä se, miten ihmisen tietoisuus kehittyy. Toisinaan se, että olisi hyvin jyrkkä vegaani tai jotain muuta ei aja parhaiten sitä asiaa, että saisi ihmisiä autettua eteenpäin heidän kehityksessään. Monen täytyy ensin oppia pitämään samanarvoisena esim. eri etnisiä ryhmiä tai eri sukupuolta, ennen kuin heidän kehityksessään on mahdollista alkaa arvostaa eläimiä ja lopulta myös kasveja, jotka myös ovat tietoisia olentoja. Niin kuin Paavali aikoinaan sanoi olevansa kaikille kaikkea voittaakseen sieluja Kristukselle, minäkin voin lähteä eri näkökulmista ollessani tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Et vastannut tähän. Miten toi auttaa ketään esimerkiksi näkemään eri etnisiä ryhmiä tai sukupuolia samanarvoisina? Ja ottaen huomioon, miten paljon paskaa vegaanit saa tällä palstalla, niin voisi myös pyrkiä siihen, että vegaanit nähtäisiin samanarvoisina ihmisinä. Sitä ei auta se, että se vegaani toimii vastoin moraaliaan ja syö/käyttää eläinkunnan tuotteita, koska silloin hän ei ole vegaani.
Loki
Ps. En ole vegaani
Itselleni on käynyt niin, että olen mennyt kutsutusti sukulaisten mökille ja minulle on sanottu, että he ovat huomioineet kaikkien vieraiden allergiat ja ruokavaliot, joten kerrankin voi mennä paikalle ilman omia eväitä.
No sitten paikan päällä selviääkin, ettei siellä todellakaan ole huomioitu läheskään kaikkien erikoisruokavalioita. Olisi ollut pitkä matka sellaiseen kauppaan, joka olisi ollut auki. Juhlien emäntä oli niin nolona ja huolissaan siitä, ettei minulle ollutkaan juuri mitään syötävää, joten söin ihan vähän sellaista ruokaa, mitä en muuten söisi, koska en halunnut pilata hänen juhlapäiväänsä.
Asiat ja tilanteet voivat olla joskus vähän haasteellisia.
No miten tuossa nyt nähdään enää ketään samanarvoisena tai arvostetaan kenenkään allergiaa/ruokavaliota? Jos sukulaisesi jotain oppivat niin sen, ettei sun ruokavaliosta tarvitse välittää, koska tiukan paikan tullen sä syöt kuitenkin "normaalisti". Ja eikö tuossa pilattu juhlat niiltä kutsutuilta, jotka eivät välttämättä saaneet mitään syödäkseen? Ei joku keliaakikko voi syödä jotain ruokaa vain kohteliaisuudesta, koska siitä ruoasta saa aikamoiset vatsakivut.
Loki
On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä sinulta KM minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?
Kotona syön vegaanisesti, mutta jos syön kodin ulkopuolella, syön joskus munia, maitotuotteita tai kalaa jos vegaaniruokaa ei ole tarjolla. En varsinaisesti pidä tehotuotettujen tai tapettujen eläinten energian ottamisesta itseeni, joten teen sitä vain jos toisaalta lähimmäisenrakkaus vaatii etten kuormita toista esim. kohtuuttomilla erityisruokavaliotoiveilla tai lisävaivalla.
Mutta se lähimmäisenrakkaus vaatii tappamaan kalan? Mikä on kohtuuton toive tai lisävaiva suhteessa toisen olennon elämään? Miksi on parempi syödä tapettu eläin kuin vain kieltäytyä tarjottavista? Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Loki
Se toisen olennon elämä on vähän eri asia kun kyseessä on ihminen tai muu eläin. Kuolema on varsin luonnollinen asia useimmille muille lajeille, siihen ei liity samanlaista psykologista kärsimystä kuin ihmisellä. Luonto on täynnä kuolemaa, on lajeja joista 1/1000 varttuu aikuisuuteen asti, muut syö saalistajat tai ne kuolevat nälkään tai tauteihin tms. Ihminen on perinteisesti ollut vain yksi monista saalistajista, yksi petoeläin muiden joukossa. Eikä siinä ole ollut sen enempää "pahaa" kuin siinä että leijona syö antiloopin tai susi metsäpeuran. Luonnon kiertokulkua.
Nyt on toki niin, että ihmisen tietoisuus on murrosvaiheessa. Osa on edelleen sitä mieltä, että ihminen on petoeläin muiden joukossa, jolla on oikeus syödä muita eläviä olentoja. Ja monella tavalla usein ihmisen tarjoama loppu elämälle on vähemmän kivulias kuin jonkun muun pedon saaliiksi joutuminen. Osa taas alkaa nähdä sen, että eläimilläkin on vaistomainen yksilöllinen elämänhalunsa, ja varsinkin jos omaksi eloonjäämisekseen ei ole pakko, eläimiä ei kannattaisi syödä vaan kunnioittaa kaikkea elämää.
Itse haluan kannustaa sitä näkökulmaa, jossa vahingoittamisesta ja tappamisesta pidättäydytään, mutta toisaalta näen että sille mitä tällä planeetalla tapahtuu on tärkeintä se, miten ihmisen tietoisuus kehittyy. Toisinaan se, että olisi hyvin jyrkkä vegaani tai jotain muuta ei aja parhaiten sitä asiaa, että saisi ihmisiä autettua eteenpäin heidän kehityksessään. Monen täytyy ensin oppia pitämään samanarvoisena esim. eri etnisiä ryhmiä tai eri sukupuolta, ennen kuin heidän kehityksessään on mahdollista alkaa arvostaa eläimiä ja lopulta myös kasveja, jotka myös ovat tietoisia olentoja. Niin kuin Paavali aikoinaan sanoi olevansa kaikille kaikkea voittaakseen sieluja Kristukselle, minäkin voin lähteä eri näkökulmista ollessani tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Et vastannut tähän. Miten toi auttaa ketään esimerkiksi näkemään eri etnisiä ryhmiä tai sukupuolia samanarvoisina? Ja ottaen huomioon, miten paljon paskaa vegaanit saa tällä palstalla, niin voisi myös pyrkiä siihen, että vegaanit nähtäisiin samanarvoisina ihmisinä. Sitä ei auta se, että se vegaani toimii vastoin moraaliaan ja syö/käyttää eläinkunnan tuotteita, koska silloin hän ei ole vegaani.
Loki
Ps. En ole vegaani
Itselleni on käynyt niin, että olen mennyt kutsutusti sukulaisten mökille ja minulle on sanottu, että he ovat huomioineet kaikkien vieraiden allergiat ja ruokavaliot, joten kerrankin voi mennä paikalle ilman omia eväitä.
No sitten paikan päällä selviääkin, ettei siellä todellakaan ole huomioitu läheskään kaikkien erikoisruokavalioita. Olisi ollut pitkä matka sellaiseen kauppaan, joka olisi ollut auki. Juhlien emäntä oli niin nolona ja huolissaan siitä, ettei minulle ollutkaan juuri mitään syötävää, joten söin ihan vähän sellaista ruokaa, mitä en muuten söisi, koska en halunnut pilata hänen juhlapäiväänsä.
Asiat ja tilanteet voivat olla joskus vähän haasteellisia.
No miten tuossa nyt nähdään enää ketään samanarvoisena tai arvostetaan kenenkään allergiaa/ruokavaliota? Jos sukulaisesi jotain oppivat niin sen, ettei sun ruokavaliosta tarvitse välittää, koska tiukan paikan tullen sä syöt kuitenkin "normaalisti". Ja eikö tuossa pilattu juhlat niiltä kutsutuilta, jotka eivät välttämättä saaneet mitään syödäkseen? Ei joku keliaakikko voi syödä jotain ruokaa vain kohteliaisuudesta, koska siitä ruoasta saa aikamoiset vatsakivut.
Loki
Ymmärrän sun pointin, mutta tilanteessa, missä tämä emäntä on tehnyt parhaansa, mutta ei vain ole osannut toimia oikein, vaikka oikeat ohjeet saikin, ja kyseessä on iso juhla hänelle, niin ei sitä viitsi alkaa itsekeskeiseksi.
Tilanne on se, etten voi syödä mitään maitotuotteita allergian vuoksi. Emäntä oli ostanut kalliin laktoosittoman kakun. No eihän maitoproteiiniallergikko voi sitä syödä, kun sehän sisältää maidon ainesosia. Ja vilja-allergian vuoksi emäntä osti kalliin laktoosittoman ja gluteenittoman voileipäkakun, mutta eihän se käy, kun ei vilja-allergikko voi syödä edes gluteenitonta viljaa.
Enkä yleensä syö punaista lihaa, mutta sitä sitten vähän söin.
Mutta en osaa olla olla vihainen, kun joku on sentään yrittänyt toimia oikein, ja sitä paitsi hän kulutti paljon ylimääräistä rahaakin, kun halusi, että kaikille on hyvää ruokaa ja herkkuja. Minun olisi pitänyt olla viisaampi ja ottaa eväät mukaan kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa ihmisten ilkeys. Sitä saa nähdä paljon somessa, mutta myös ihan livenä ja uutisissa. On huijauksia, väkivaltaa, solvausta, tosi kylmää ja kovaa käytöstä. Porukalla käydään yhden kimppuun niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kovat arvot jyllää.
Onko mitään toivoa siitä, että ihmiset tulisiva empaattisemmiksi vai onko kaikki vain menossa pahemmaksi?
Mietin, millaisessa maailmassa lapseni ja ketkä tahansa muutkin ihmisest joutuvat elämään tulevaisuudessa, kun jo nyt on näin kamalaa..
Raamattu on ihan oikeassa kun ennustaa, että ennen kuin "uudet taivaat ja uusi maa", jossa kaikki on paremmin tulee, tulee tukalat lopun ajat joissa ihmiset on erityisen egoistisia ja hankalia. Me elämme niitä aikoja nyt. Aikoja, joissa iso tietoisuuden murros pyrkii esiin kollektiiviseen tietoisuuteen, mutta sitä kohtaan on noussut suuri vastareaktio. Vanha ja uusi törmäävät yhteen, ja uusi tulee voittamaan, mutta se ei tapahdu hetkessä.
Tässä ajan illuusiossa kaikki aina ottaa aikaa ja harvoin uuden idean syntyminen aineelliseen todellisuuteen tapahtuu ilman kitkaa. Tai edes verettömästi. Että demokratian ja vapauden kaltaisia, syvemmästä Tietoisuudesta lähtöisin olevia edistysaskeleita on saatu ilmenemään tässä ajassa, on tarvittu kapinoita ja mielenosoituksia ja sotia, uuden synnytyskipuja kun vanha ei halua menettää valtaansa.
Todella pidän kommenteistasi mutta tätä on pakko opponoida. Tilastot näyttävät, että koskaan aiemmin asiat ei ole ihmiskunnalla olleet yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Köyhyyttä, väkivaltaa, sotaa ja kaikkea pahaa on vuonna 2021 paljon vähemmän kuin 50 vuotta sitten, puhumattakaan jos mennään vaikka keskiajalle. Mihin perustuu se, että ajat ovat juuri nyt tukalat ja ihmiset egoistisempiä kuin koskaan?
Muuten olen samaa mieltä siitä, että uusi tietoisuus on nousemassa, sillä myös oma kokemukseni on, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita aidosta hengellisyydestä vanhojen uskonnollisten rituaalien sijaan. Tilastojen valossa en siis pelkäisi "lopun aikoja" vaan näyttää pikemminkin siltä, että uusi tietoisuus valtaa alaa aika rauhanomaisesti ja maailman kulkiessa samalla parempaan suuntaan.
Kannattaa pitää mielessä, että maailmassa on hysteerinen media, joka kertoo meille jokaisen tapahtuman ympäri maailman siinä missä ne ennen jäivät piiloon. Myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu näyttää juuri tällä hetkellä aika hyvältä, kun kehitystä tapahtuu nopeassa tahdissa kaikkialla.
Olen samaa mieltä tuosta ensimmäisestä kappaleesta. On tosi naurettavaa, että ihmiset voivottelevat nykyajan kamaluutta, kun objektiivisesti katsoen meillä ei ole koskaan asiat olleet paremmin. Lisäksi nyt ihmisillä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tutkia erilaisia hengellisyyksiä. Aiemmin raadoit tehtaassa/peltotöissä ja jos vapaa-aikaa jäi, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä lähimpään palvontapaikkaan kuuntelemaan mitä siellä opetettiin. No ehkä joku vanhan kansan shamaani saattoi löytyä, mutta harvalla oli mahdollisuus sellaiseen. Nyt hengellisyydestä kiinnostunut ihminen voi tilata Amazonista kirjan sufismista tai katsella YouTubesta jonkun intialaisen gurun opetuspuhetta.
Hieman eri mieltä olen taas toisesta kappaleesta, jossa puhut aidosta hengellisyydestä vastaan vanhojen uskontojen rituaalit. Vanhat uskonnot eivät ole sen feikimpää hengellisyyttäkään kuin nykyajan newagehengellisyys. Sanoisin jopa, että ihminen, joka keskittää elämänsä esimerkiksi katolilaisuudelle ja sen oppien toteuttamiselle, kokee aidompaa hengellisyyttä kuin se, joka vaan randomisti poimii eri uskontojen tarjonnasta itseään miellyttävän kokonaisuuden. Katolilaisuuden messut, rukoukset ja muut rituaalit ovat kuitenkin kehittyneet jo pari tuhatta vuotta kehittämään ihmisen hengellisyyttä ja viemään häntä lähemmäksi Jumalaa. Sitä paitsi on niissä kiehtovan uusissa, aidoissa hengellisissä uskomushimmeleissäkin rituaalinsa. Varmaan aika moni täälläkin meditoi aamulla tai illalla hiljentääkseen mielensä; katolilainen käy sunnuntaisin messussa ollakseen lähellä Jumalaa ja pyhittääkseen sen päivän hänelle. Jostain syystä se meditointi on aitoa hengellisyyttä, mutta messussa käynti vaan joku merkityksetön rituaali.
Loki
Olen samaa mieltä mitä sanot katolilaisuudesta vs. tämä nykyajan uushengellisyys. Ehkä tarkoitin rituaaleilla sellaista "rituaalinomaista" kirkossakäyntiä, jota osa harrastaa ilman sen suurempaa ymmärrystä mistään syvemmästä. Jokatapauksessa näen paljon hyvää vakiintuneissa uskonnoissa ja niissä menetelmät tosiaan ovat hiotuneet vuosituhansia.
Onko kukaan perehtynyt gnostilaisuuteen? Sanotaanko siinä mitään valaistumiseen viittavaa. Heille kai rakkaus ja ystävällisyys ovat hyvin tärkeitä. Sanovat myös, ettei Jumala ole olento vaan Tietoisuus.
Mietin, löytyisikö sieltä totuutta etsivälle jotenkin helpommin ymmärrettävää sanomaa...
Vierailija kirjoitti:
Toinen mystikko kirjoitti:
On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme.
Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?
Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?
Todella pidän kommenteistasi mutta tätä on pakko opponoida. Tilastot näyttävät, että koskaan aiemmin asiat ei ole ihmiskunnalla olleet yhtä hyvin kuin tänä päivänä. Köyhyyttä, väkivaltaa, sotaa ja kaikkea pahaa on vuonna 2021 paljon vähemmän kuin 50 vuotta sitten, puhumattakaan jos mennään vaikka keskiajalle. Mihin perustuu se, että ajat ovat juuri nyt tukalat ja ihmiset egoistisempiä kuin koskaan?
Muuten olen samaa mieltä siitä, että uusi tietoisuus on nousemassa, sillä myös oma kokemukseni on, että yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita aidosta hengellisyydestä vanhojen uskonnollisten rituaalien sijaan. Tilastojen valossa en siis pelkäisi "lopun aikoja" vaan näyttää pikemminkin siltä, että uusi tietoisuus valtaa alaa aika rauhanomaisesti ja maailman kulkiessa samalla parempaan suuntaan.
Kannattaa pitää mielessä, että maailmassa on hysteerinen media, joka kertoo meille jokaisen tapahtuman ympäri maailman siinä missä ne ennen jäivät piiloon. Myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastainen taistelu näyttää juuri tällä hetkellä aika hyvältä, kun kehitystä tapahtuu nopeassa tahdissa kaikkialla.