Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus lukenut jostain valaistumisaiheisesta kirjasta lauseen: "Meitä eletään", mikä kai viittasi siihen samaan, mitä olen muualtakin lukenut, ettei meillä ihmisillä ole todellista valinnanvapautta, vaikka kuvittelemme, että hyvinkin voimme valita sitä sun tätä elämäämme.
En muista syitä siihen, miksi meillä ei olisi todellista valinnanvapautta, vain näennäinen.
Muistaako joku, mitä tuolla asialla tarkoitetaan?Sitä, että "teitä" ei oikeastaan ole. Se mitä kutsutte nimellä minä, on aistimusten (keho koetaan aistimuksina), omistusten, ajatusten, ominaisuuksien, tunteiden jne päälle lyöty leima "minä, Tiina" tai "minä, Matti". Ja se mitä tapahtuu tulee ja menee teistä läpi ja osasta te sanotte, tämä on minun ajatukseni tai minun kipuni, osasta että ei, tämä on ulkopuolellani.
Kristinuskossa tähän viitataan puhumalla siitä, miten kaiken tekee joko "lihan mieli", tai "Kristus meissä". Olit Kristuksen vaikutuksessa ja teit hyvää, sitten ehkä seuraavana hetkenä lihan mielen vallassa ja teit jotain vähemmän ylevää. Mutta oikeastaan se koko käsitys erillisestä tekijästä on väärinkäsitys, ja se on juuri se minkä valaistuminen paljastaa. Että se minä joka luulit olevasi on tyhjä, pelkkä kangastus.
Olen luullut, että ihminen olentona olisi totta, MUTTA olennossa/kehossa "oleva/elävä" Maija Meikäläinen, koko, ikä, ulkonäkö, ammatti, luonne ym. sellainen ja tälläinen, olisi harhaa ja epätodellista, sillä nimeä, hiusten väriä, ammattia ym. voi vaihtaa, jopa sukupuolensa ja koko identiteettinsä voi vaihtaa, joten missä on silloin se alkuperäinen Maija Meikäläinen. Ei sitä ole, kuten ei ole sinua aikuista enää vauvanakaan ajallisessa tässä hetkessä ilmentymässä. Perimmäisestä katsoen ei ole edes aikaa.
MUTTA olen luullut, että se fyysinen olento kuitenkin ilmenee ja pysyy, vaikka siinä ne muuttuvat leimat ovatkin päällä, kunnes keho-olento kuolee ja taas syntyy jossain joksikin.
VAI onko koko olento harhaa, ja jos on, niin onko se hengen, sielun vai kenen harhaa?
Tosin sielukin lienee harhaa siinä tapauksessa, jos olentokin sitä on.
Osaisiko joku tätä selittää, kiitos.
Ja vielä pieni ajatuskulku:
Joku ystävä tapaa toisen 10 vuoden jälkeen. He kuvittelevat, että vastassa on se sama Maija tai Matti, jonka he ovat lapsesta asti tunteneet, mutta kumpikin tai toinen heistä voi samannäköisestä kehostaan, äänestään ja ilmeistään huolimatta olla ihan erilainen ihminen kuin ennen.
Aivan perimmäinen näkökulma on, että koko ajan ja materian maailma on harhaa, ja siis myös ilmeneminen yhtenä hetkenä yhdessä kehossa, toisena toisessa tms. Mutta siitä näkökulmasta on vaikea kommunikoida sellaisten kanssa, jotka kokevat olevansa ajan ja materian maailmassa kuolevaisina kehollis-mielellisinä olentoina. Siksi joudutaan aina niihin väkisin asioita vääristäviin näkökulmiin ja vertauksiin, joissa joku joka ei luonnostaan koe ajan ja materian maailmaa joutuu katsomaan asioita ikään kuin kokisi niin, miettimään miten voisi ohjata näkymää siitä näkökulmasta käsin edes vähän enemmän perimmäisen suuntaan.
Sielusta - usein se on vain egon keino yrittää luoda itselleen jatkuvuutta sen jälkeen kun keho johon se on samaistunut kuolee. Se on useimmille vain yksi egon projektio tulevaisuuteen, kuvitelma. On toki olemassa myös aidompi tapa ajatella sielua. Koska Jumala (Todellisuus) on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, mitään ei koskaan katoa eikä mitään synny. Jos siis on sinä tai minä, se on aina, mutta se mitä se on jos asiaa katsoo aika-avaruus-ulottuvuuden ulkopuolelta on jotain mitä useimmat ei pysty käsittämään. Sitten päädytään näihin ajatuksiin joissa yritetään kuvata jotain aikaulottuvuuden ulkopuolelta ikään kuin se olisi ajassa, ja luodaan mielikuvia syntymistä ja kuolemista ja jälleensyntymistä, joissa yksilösielu vaeltaa kehosta toiseen. Itse koen yhä vähemmän halua mennä sille tasolle, koska se vääristää perimmäistä totuutta niin paljon. Joskus toki puhun tai kirjoitan ihmisten maailmankuvasta lähtien, jos tunnen siihen kutsumusta, mutta yhä suuremmalla näkemyksellä siitä, että jos se ei edistä henkilön heräämistä koko ajan ja materian illuusiosta, sitä ei kannata tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen Mystikon kanssa hyvin eri mieltä korona-asiasta. Totta puhuen olen ketjua aivan alusta seuranneena aika pettynyt siihen, että hänen kantansa koronapandemiaan on niin vahvan poliittinen. Hieman myös aistin rokotevastaisuutta, jonka, anteeksi nyt vain, yhdistän salaliittohörhöilyyn. Sinänsä en ole yllättynyt, koska juuri ns. hengellisissä piireissä tietynlaiset teoriat leviävät kulovalkean tavoin.
Minä en ole huolissani "perusoikeuksien kapenemisesta" ja "hysteerisestä kuolemanpelosta". Ei mikään ole tässä ihmisille ilmenevässä maailmassa pysyvää, eivät edes ns. perusoikeudet, mitä ne ovatkaan. Siksi tuntuu aika vieraalta asialta, että KM, joka on aiemmin puhunut materiaalisen maailman merkityksettömyydestä, onkin yllättäen ottanut kantaa juuri tähän aiheeseen näin vahvasti.
Pelko on aivan inhimillinen reaktio tässä tilanteessa siinä missä pelon leimaaminen hysteriaksi. Koronapandemia on samanlaista muotojen tanssia kuin kaikki muukin ihmiselämässä, ja samoille ehdollistumisille altista. Oikeastaan se tuntuu olevan kuin muistutus siitä, kuinka haavoittuvaista tämä materian tason arkielämä yhteiskuntajärjestyksineen oikein on.
Tämän haavoittuvuuden havaitseminen on valitettavasti järkyttänyt monen tuntemani herkän ihmisen mielenterveyttä.
Nro 14
Kristitty ja mystikko, haluaisin kysyä, miten nuo kaksi määritystä sopivat yhteen raamatun näkökulmasta?
Vierailija kirjoitti:
Kristitty ja mystikko, haluaisin kysyä, miten nuo kaksi määritystä sopivat yhteen raamatun näkökulmasta?
Mystikko on vastannut tuohon kysymykseen tässä ketjussa monta kertaa. Viimeksi hän taisi vastata siihen tässä kuussa, joten löydät helposti vastauksen, kun selaat sivuja vähän taaksepäin. :)
Kiitos Mystikko suoruudestasi. Arvostan sitä todella. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan varmasti kaikella joku tarkoitus mitä meille tapahtuu?
En tarkoita pikku asioita, että jos tippuu vesilasi varpaille, mutta vähän isommilla asioilla. Ja kenties tuolla juomalasin tippumisellakin on tarkoitus, jos varpaat kipeytyvät eikä pääsekään lähtemään johonkin, mihin piti.
Molemmat näkökulmat voi valita, joko että katsoo kaiken olevan tarkoituksellista ja lopulta johtavan hyvään, tai että kaikki on sattumanvaraista ja johtaa sattumanvaraisiin seurauksiin.
Itse valitsin aina ensimmäisen näkökulman, jo siksikin että olin helluntaiuskova ja siellä on tapana uskoa, että Jumala aina johdattaa, vaikkakin välillä salattuja ja mutkaisia polkuja. Joten kun minua esimerkiksi koulukiusattiin rankasti, ajattelin, että Jumala on antanut tämän tapahtua jotain tarkoitusta varten. Ehkä minua karaistaan ja vahvistetaan vaikka sitä varten, jos jonain päivänä joudun kärsimään pilkkaa evankeliumin tähden. Toinen ääripää olisi ollut näkökulma, jossa olisi todettu, että olen kai vaan jotenkin huono ja nolo, ja tulen aina olemaan ihmislaumoissa syrjitty ja kiusattu, eikä siitä seuraa mitään hyvää, vain pelkkiä mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä loppuiäksi. Selvää on, että ensimmäinen näkökulma johtaa yleensä myönteisempään lopputulokseen.
Aika usein runsas tarkoitusten ja merkitysten pohdinta on myös masennuksen tai ahdistuksen merkki. Ihminen alkaa, sen sijaan että menisi ja eläisi hetkessä, vatvoa näitä asioita jotka eivät oikeastaan ole ihmisen näkökulmasta käsin ymmärrettävissä, niihin ei ole selitystä löydettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko kaikki sittenkin sattumaa ja egojen valintoja visualisointikyvyllä tai ilman?
Miksihän selvänäkijät ovat nähneet jotkut asiat elämässäni niin hyvin (sellaiset, joihin en edes ole voinut uskomalla vaikuttaa), mutta joissain asioissa he ovat erehtyneet pahasti, (vaikka juuri niihin asioihin olen vahvasti uskonut, että ne toteutuvat).
Jos uskot että kaikki on sattumaa, niin siitä tulee sinun henkilökohtainen todellisuutesi tässä elämässä. Jos uskot että luot itse todellisuutesi, ja harjoittelet sitä, kokemuksesta tulee jotain muuta. Toki tähän vaikuttaa kunkin lähtötaso ja harjoittelun sinnikkyys, että miten onnistuu luomaan henkilökohtaista todellisuuttaan. Lähtökohdat ei ole kaikille samat.
Esimerkiksi itse onnistuin manifestoimaan (ja ennen valaistumista) varsin vaikuttavia asioita kuten pääsemään sairauksista, muokkaamaan ulkonäköäni niin että ihmiset luulivat että olen käynyt kauneusleikkauksissa tms. Mutta minä olin myös lapsesta asti tiedostanut aiemman elämän tätä kehittyneemmässä todellisuuden tasossa, jossa manifestaatio oli luonnollista ja välitöntä. Ihminen joka nelivuotiaana pelkää, että toivottavasti en vahingossa manifestoi itseäni siirtymään vaikka kaverin kotiin kun ajattelen häntä ilman fyysistä sinne menoa ovikellon soittoineen jne, koska se pelästyttäisi ihmisiä, lähtee manifestoinnin opetteluun paljon edullisemmasta lähtökohdasta kuin useimmat muut.
Vielä tuosta, kun onnistuit jo ennen valaistumista manisfestoimaan itsellesi terveyttä ja kaunettakin kai, niin entä jos iso porukka esim. sukulaisiasi olisi usein ajatelleet, että voi sitä "M"-ressukkaa, kun hänellä on niin paljon niitä sairauksia ja kipuja, niin olisiko sinun ollut vaikeampi päästä hyviin tuloksiin?
Eli onko mahdollista, että muiden ajatukset toisten tilanteista vaikuttavat hänen elämäänsä ja heikentävät hänen visualisointiaan?Jotkut väittävät, että jos äiti pelkää, että hänen lapsensa joutuu vaikka väkivallan uhriksi, niin se tapahtuu todennäköisemmin.
Kyllä minua säälitteleviä oli paljon. Äitini eniten, hän kärsi tilastani enemmän kuin minä itse melkein. Hänen haaveensa toki oli että menestyisin, saisin miehen ja lapsia jne. Mutta kun näytti että jo nuorena meneekin terveys ja myös kauneus (tai edes normaali ulkonäkö) jolla jonkun miehen voisi saada, niin hän kärsi sekä minun että itsensä puolesta, jolta jäisi esim. lapsenlapset saamatta.
Minullahan oli diagnosoidusti kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes tyyppi 2, fibromyalgia (aiheutti jatkuvia kipuja ja väsymystä), oikeasta polvesta nivelside hajonnut ja sen seurauksena polveen tullut vaikeita kulumia joista kipuja ja vaikeuksia liikkua, lisäksi allergioita kasa mm. kiva koivu-hedelmä-juuresallergia joka esti syömästä melkein mitään hedelmiä tai kasviksia. Ulkonäöltäni olin lihava ja kulahtaneen näköinen ikäisekseni, kun kaikkien kipujeni ja vaivojeni kanssa oli naamalle jäänyt kärsivä otsa rypyssä ja suupielet alaspäin -ilme.
Mutta ei, ei ne läheiset kovin paljon minua häirinneet, koska pidin heihin etäisyyttä sitten kun aloin tosissani uskoa mahdollisuuteen manifestoida jopa parantumattomaksi sanotut vaivat pois. Tässä kannattaa olla varovainen: jos uskot että ne muut voi sinua estää, niin oma uskomuksesi voi manifestoitua fyysiseen todellisuuteen. Jos uskot, että luot oman todellisuutesi ja hehän eivät minua estä, niin käy. Toki kannattaa rajoittaa kontaktia jos nämä ihmiset esim. usein puhuvat voivottelevasti tilastasi, säälivät tms. Sellainen helposti vaikuttaa mieleen, ellei ole jo todella pitkällä siinä että luottaa kykyynsä luoda henkilökohtaista todellisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen Mystikon kanssa hyvin eri mieltä korona-asiasta. Totta puhuen olen ketjua aivan alusta seuranneena aika pettynyt siihen, että hänen kantansa koronapandemiaan on niin vahvan poliittinen. Hieman myös aistin rokotevastaisuutta, jonka, anteeksi nyt vain, yhdistän salaliittohörhöilyyn. Sinänsä en ole yllättynyt, koska juuri ns. hengellisissä piireissä tietynlaiset teoriat leviävät kulovalkean tavoin.
Minä en ole huolissani "perusoikeuksien kapenemisesta" ja "hysteerisestä kuolemanpelosta". Ei mikään ole tässä ihmisille ilmenevässä maailmassa pysyvää, eivät edes ns. perusoikeudet, mitä ne ovatkaan. Siksi tuntuu aika vieraalta asialta, että KM, joka on aiemmin puhunut materiaalisen maailman merkityksettömyydestä, onkin yllättäen ottanut kantaa juuri tähän aiheeseen näin vahvasti.
Pelko on aivan inhimillinen reaktio tässä tilanteessa siinä missä pelon leimaaminen hysteriaksi. Koronapandemia on samanlaista muotojen tanssia kuin kaikki muukin ihmiselämässä, ja samoille ehdollistumisille altista. Oikeastaan se tuntuu olevan kuin muistutus siitä, kuinka haavoittuvaista tämä materian tason arkielämä yhteiskuntajärjestyksineen oikein on.
Tämän haavoittuvuuden havaitseminen on valitettavasti järkyttänyt monen tuntemani herkän ihmisen mielenterveyttä.
Nro 14
En usko mihinkään salaliittoihin. Ihmiset jotka tahtovat hyvää, ovat parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan pyrkineet etsimään ratkaisuja epidemiaan ja sen seurauksena on syntynyt rokotteita ja lääkityskokeiluja. En ole myös kehottanut ketään olemaan ottamatta rokotetta (enkä ottamaan).
Itse en ota rokotetta, mutta tämän ketjun lukijat varmasti tietävät miksi, ja miksi siitä ei voi päätellä että keskivertokansalaisen ei kannattaisi ottaa rokotetta. Jokainen tehköön oman maailmankuvansa, tietonsa ja harkintansa mukaan. Omasta näkökulmastani, kun koen tehtäväkseni opettaa ei-dualistista hengellisyyttä, asia on yhtä kiinnostava kuin syökö joku mieluummin ruisleipää vai vehnäleipää. Oma valinta, jonka jokainen tekee järjellä ja intuitiolla.
Tavallaan ideat, kuten perusoikeudet, ovat tärkeämpää kuin ihmiset. Ihmisiä syntyy ja kuolee, mutta heidän rakentamansa laajemmat asiat jäävät. Kun kerran on länsimaisissa yhteiskunnissa todettu orjuus moraalittomaksi, niin tämä näkemys jää riippumatta yksilöiden kuolemista. Samoin kun joskus aikanaan julistettiin vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, niin että ihmisillä on yhtäläinen ihmisarvo riippumatta syntyperästä, ihonväristä, varakkuudesta tms, niin tämä idea elää paljon kauemmin kuin alkuperäiset luojansa.
En väheksy ihmisten pelkoa kuolemaa tai koronaa kohtaan. Ymmärrän, että useimpien näkökulmasta se on ainoa mahdollinen näkemys. Se ei voi olla minun näkemykseni, koska Minussa muotoja syntyy ja kuolee jatkuvasti eikä siinä ole mitään tragediaa, mutta tiedän hyvin että se on sellaisten näkemys, jotka samaistuvat keho-mielikokonaisuuteen, uskovat olevansa se. Ja käytän mm. maskia ja pidän turvavälit siksi, etten aiheuttaisi tartunnan pelkoja ihmisille.
Mystikko, onko tässä ihmiselämässä ja fyysisen tason kokemuksessa maa-planeetalla jotain poikkeuksellisen arvokasta verrattuna muihin todellisuuksiin ja tasoihin? Olemme kai sielun tasollla halunneet tätä kokemusta? Joskus henkisissä opeissa häiritsee se, että on vain kiire pois täältä. Ehkä tarkoitus on kokea tämä taso tietoisena kaiken ykseydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä sinulta KM minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?
Kotona syön vegaanisesti, mutta jos syön kodin ulkopuolella, syön joskus munia, maitotuotteita tai kalaa jos vegaaniruokaa ei ole tarjolla. En varsinaisesti pidä tehotuotettujen tai tapettujen eläinten energian ottamisesta itseeni, joten teen sitä vain jos toisaalta lähimmäisenrakkaus vaatii etten kuormita toista esim. kohtuuttomilla erityisruokavaliotoiveilla tai lisävaivalla.
Mutta se lähimmäisenrakkaus vaatii tappamaan kalan? Mikä on kohtuuton toive tai lisävaiva suhteessa toisen olennon elämään? Miksi on parempi syödä tapettu eläin kuin vain kieltäytyä tarjottavista? Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Loki
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netta on todella ihana nuori nainen, joka sairastaa syöpää. Tuossa hänestä lehtijuttu.
https://www.apu.fi/artikkelit/netta-brandt-sairastaa-parantumatonta-syo…
Rakas Mystikko, rukoilethan Netan puolesta. Ja kaikki muutkin, joita Netan tilanne koskettaa, rukoilettehan, että hän saisi parantua. Emme voi tietää, onko se sallittua, mutta aina voi pyytää apua. Maailmassa on kuitenkin ihmeparanemisiakin tapahtunut. Tärkeintä nyt olisi, että Netan sydän paranisi niin paljon, että hän voisi aloittaa syöpähoidot. Sydämessä on hyytymiä, jotka uhkaavat hänen henkeään.
Lämmin kiitos jokaiselle, joka rukoilee Netan puolesta. <3
Rukoilen <3
Ihana, kiitos paljon. <3
Mieti, että Mystikko on joskus sanonut rukoilevansa minunkin puolestani, ja varmasti huomaat, miten paljon se on minua auttanut... :D
Mystikko, mitä hyötyä tuosta sinun rukoilemisestasi muka on? Mihin se vaikuttaa?
Loki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, onko tässä ihmiselämässä ja fyysisen tason kokemuksessa maa-planeetalla jotain poikkeuksellisen arvokasta verrattuna muihin todellisuuksiin ja tasoihin? Olemme kai sielun tasollla halunneet tätä kokemusta? Joskus henkisissä opeissa häiritsee se, että on vain kiire pois täältä. Ehkä tarkoitus on kokea tämä taso tietoisena kaiken ykseydestä?
Ihan jokaisella kokemuksen tasolla, ihan jokaisen yksilönkin kokemuksella, on merkityksensä.
Inhimillinen kokemus on erittäin kasvattava, mutta siihen liittyy myös vaikeita kasvukipuja, siksi moni haluaisi siitä yli niin pian kuin mahdollista.
Eläimen kaltaisena olet rauhassa: elät universumin elämänenergian ohjaamana, teet mitä vaistot sanoo, elät pelkäämättä kuolemaa ja kuolet rauhassa (jopa silloin kun siihen liittyy fyysistä kipua) kun on aika. Sellaiseen olemiseen liittyy vahvasti aistillisuuden nautinnot, täyden elämän tunne kehollisena olentona.
Toisaalta ihmisen tason tuolla puolen olet taas rauhassa, mutta toisesta näkökulmasta: tiedostaen olevasi kuolematon, yhden Tietoisuuden yksilöitymä, joka voi projisoida itsensä erilaisiin ulottuvuuksiin mutta jonka perusolemus on ikuinen.
Ihmisenä olet jotain "eläimen ja enkelin väliltä". Kehollinen ja kuolevainen, mutta et enää täysin kosketuksissa elämänenergiaan ja vaistoihin. Joudut ohjaamaan elämääsi kovin vajavaisella tietoisella mielelläsi, siinä missä näet kaiken muun luonnon pitävän yllä tasapainoa ihan vaistomaisesti, ilman vaivaa. Syntyessään ihmiseksi toisaalta useimmilla ei myöskään luonnostaan ole kosketusta ikuisuusnäkökulmaan, joten hän on vain eläin, joka on tyytymätön eläimyyteensä, joka haluaa jotain muuta ja on levoton koska ei ehkä edes tiedä mitä haluaa mutta elämä sellaisenaankaan ei ole tyydyttävää.
Ihmisen oleminen on mahdollisuus nousta tiedostamaan Ykseys, tai elää melkoisen eläimenkaltainen elämä jossa tavoitellaan hyviä ruokia, hyviä parittelukumppaneita, hyvää asuinpaikkaa jne aineellista. Jokainen käytännössä elää molemmankaltaisia elämiä. Ne "eläimenkaltaiset" ovat nautittavia niin kauan kuin on niiden aika, tukalia tahtoo olla ne olemassaolot, joissa herää halu johonkin muuhun mutta vielä ei ole mitenkään suoraa ja selvää reittiä sinne.
Tämä keskusteluketju vahvistaa ajatustani siitä että suurin osa "henkisistä" ihmisistä on aivan lapsenkengissä ajattelunsa ja tietoisuutensa kanssa.
Tässä keskustelussa pyörivät vuodesta toiseen samat ihmiset kysymässä miten voisin valaistua, miten voin manifestoida kipuni pois, miten voisin tajuta olevani Jumala(n ilmentymä), miten voin tajuta olevaisuuden todellisen luonteen.
Samaan aikaan he pelkäävät, eivät osaa tai edes pyri tarkkanäköisyyteen, tuntevat syvää kauhua, pitävät yllä niitä kollektiivisia negatiivisia uskomuksia joista on puhuttu täällä lukuisia kertoja.
He eivät edes huomaa tai tiedosta sitä.
Ristiriita on valtava.
Ihmiset väittävät haluavansa valaistua tai ainakin kehittyä henkisesti mutta uppoavat silti jatkuvasti kaksinaisuuden ansaan eivätkä osaa edes arjessa miettiä omia ajatusmallejaan ja suhtautumista asioihin vaan ovat ihan yhtä lailla lauman vietävissä kuin materialistitkin.
Täällä on monta kertaa ehdotettu miten valaistumista tai kehitystä voisi edesauttaa.
Hiljentyminen, rukoilu, meditaatio ja muitakin harjoitteita on mainittu.
Arjen aatoksista puolestaan olisi helppo aloittaa.
Mutta kai tämä praksis jää monen kohdalla toteutumatta kun se on vähän tylsää ja vaivalloistakin. Ainahan voi tulla kysymään Mystikolta tuhannetta kertaa miten voin manifestoida itseni terveeksi!
Sitten voi taas palata arkeen ja murehtimaan niitä samoja asioita kuin aina ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä sinulta KM minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?
Kotona syön vegaanisesti, mutta jos syön kodin ulkopuolella, syön joskus munia, maitotuotteita tai kalaa jos vegaaniruokaa ei ole tarjolla. En varsinaisesti pidä tehotuotettujen tai tapettujen eläinten energian ottamisesta itseeni, joten teen sitä vain jos toisaalta lähimmäisenrakkaus vaatii etten kuormita toista esim. kohtuuttomilla erityisruokavaliotoiveilla tai lisävaivalla.
Mutta se lähimmäisenrakkaus vaatii tappamaan kalan? Mikä on kohtuuton toive tai lisävaiva suhteessa toisen olennon elämään? Miksi on parempi syödä tapettu eläin kuin vain kieltäytyä tarjottavista? Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Loki
Se toisen olennon elämä on vähän eri asia kun kyseessä on ihminen tai muu eläin. Kuolema on varsin luonnollinen asia useimmille muille lajeille, siihen ei liity samanlaista psykologista kärsimystä kuin ihmisellä. Luonto on täynnä kuolemaa, on lajeja joista 1/1000 varttuu aikuisuuteen asti, muut syö saalistajat tai ne kuolevat nälkään tai tauteihin tms. Ihminen on perinteisesti ollut vain yksi monista saalistajista, yksi petoeläin muiden joukossa. Eikä siinä ole ollut sen enempää "pahaa" kuin siinä että leijona syö antiloopin tai susi metsäpeuran. Luonnon kiertokulkua.
Nyt on toki niin, että ihmisen tietoisuus on murrosvaiheessa. Osa on edelleen sitä mieltä, että ihminen on petoeläin muiden joukossa, jolla on oikeus syödä muita eläviä olentoja. Ja monella tavalla usein ihmisen tarjoama loppu elämälle on vähemmän kivulias kuin jonkun muun pedon saaliiksi joutuminen. Osa taas alkaa nähdä sen, että eläimilläkin on vaistomainen yksilöllinen elämänhalunsa, ja varsinkin jos omaksi eloonjäämisekseen ei ole pakko, eläimiä ei kannattaisi syödä vaan kunnioittaa kaikkea elämää.
Itse haluan kannustaa sitä näkökulmaa, jossa vahingoittamisesta ja tappamisesta pidättäydytään, mutta toisaalta näen että sille mitä tällä planeetalla tapahtuu on tärkeintä se, miten ihmisen tietoisuus kehittyy. Toisinaan se, että olisi hyvin jyrkkä vegaani tai jotain muuta ei aja parhaiten sitä asiaa, että saisi ihmisiä autettua eteenpäin heidän kehityksessään. Monen täytyy ensin oppia pitämään samanarvoisena esim. eri etnisiä ryhmiä tai eri sukupuolta, ennen kuin heidän kehityksessään on mahdollista alkaa arvostaa eläimiä ja lopulta myös kasveja, jotka myös ovat tietoisia olentoja. Niin kuin Paavali aikoinaan sanoi olevansa kaikille kaikkea voittaakseen sieluja Kristukselle, minäkin voin lähteä eri näkökulmista ollessani tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Apollon kirjoitti:
Tämä keskusteluketju vahvistaa ajatustani siitä että suurin osa "henkisistä" ihmisistä on aivan lapsenkengissä ajattelunsa ja tietoisuutensa kanssa.
Tässä keskustelussa pyörivät vuodesta toiseen samat ihmiset kysymässä miten voisin valaistua, miten voin manifestoida kipuni pois, miten voisin tajuta olevani Jumala(n ilmentymä), miten voin tajuta olevaisuuden todellisen luonteen.
Samaan aikaan he pelkäävät, eivät osaa tai edes pyri tarkkanäköisyyteen, tuntevat syvää kauhua, pitävät yllä niitä kollektiivisia negatiivisia uskomuksia joista on puhuttu täällä lukuisia kertoja.
He eivät edes huomaa tai tiedosta sitä.
Ristiriita on valtava.
Ihmiset väittävät haluavansa valaistua tai ainakin kehittyä henkisesti mutta uppoavat silti jatkuvasti kaksinaisuuden ansaan eivätkä osaa edes arjessa miettiä omia ajatusmallejaan ja suhtautumista asioihin vaan ovat ihan yhtä lailla lauman vietävissä kuin materialistitkin.
Täällä on monta kertaa ehdotettu miten valaistumista tai kehitystä voisi edesauttaa.
Hiljentyminen, rukoilu, meditaatio ja muitakin harjoitteita on mainittu.
Arjen aatoksista puolestaan olisi helppo aloittaa.
Mutta kai tämä praksis jää monen kohdalla toteutumatta kun se on vähän tylsää ja vaivalloistakin. Ainahan voi tulla kysymään Mystikolta tuhannetta kertaa miten voin manifestoida itseni terveeksi!
Sitten voi taas palata arkeen ja murehtimaan niitä samoja asioita kuin aina ennenkin.
Onneksi sinulla Apollon vaikuttaa olevan jo hyvä tilanne aiheen suhteen - niin rakkaudellisesti vastasit.
Apollon kirjoitti:
Tämä keskusteluketju vahvistaa ajatustani siitä että suurin osa "henkisistä" ihmisistä on aivan lapsenkengissä ajattelunsa ja tietoisuutensa kanssa.
Tässä keskustelussa pyörivät vuodesta toiseen samat ihmiset kysymässä miten voisin valaistua, miten voin manifestoida kipuni pois, miten voisin tajuta olevani Jumala(n ilmentymä), miten voin tajuta olevaisuuden todellisen luonteen.
Samaan aikaan he pelkäävät, eivät osaa tai edes pyri tarkkanäköisyyteen, tuntevat syvää kauhua, pitävät yllä niitä kollektiivisia negatiivisia uskomuksia joista on puhuttu täällä lukuisia kertoja.
He eivät edes huomaa tai tiedosta sitä.
Ristiriita on valtava.
Ihmiset väittävät haluavansa valaistua tai ainakin kehittyä henkisesti mutta uppoavat silti jatkuvasti kaksinaisuuden ansaan eivätkä osaa edes arjessa miettiä omia ajatusmallejaan ja suhtautumista asioihin vaan ovat ihan yhtä lailla lauman vietävissä kuin materialistitkin.
Täällä on monta kertaa ehdotettu miten valaistumista tai kehitystä voisi edesauttaa.
Hiljentyminen, rukoilu, meditaatio ja muitakin harjoitteita on mainittu.
Arjen aatoksista puolestaan olisi helppo aloittaa.
Mutta kai tämä praksis jää monen kohdalla toteutumatta kun se on vähän tylsää ja vaivalloistakin. Ainahan voi tulla kysymään Mystikolta tuhannetta kertaa miten voin manifestoida itseni terveeksi!
Sitten voi taas palata arkeen ja murehtimaan niitä samoja asioita kuin aina ennenkin.
Miksi oletat Apollon? Et voi tietää, mitä väität tietäväsi toisten tekemisistä.
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä sinulta KM minkälaista ruokavaliota noudatat. Syötkö esimerkiksi lihaa?
Kotona syön vegaanisesti, mutta jos syön kodin ulkopuolella, syön joskus munia, maitotuotteita tai kalaa jos vegaaniruokaa ei ole tarjolla. En varsinaisesti pidä tehotuotettujen tai tapettujen eläinten energian ottamisesta itseeni, joten teen sitä vain jos toisaalta lähimmäisenrakkaus vaatii etten kuormita toista esim. kohtuuttomilla erityisruokavaliotoiveilla tai lisävaivalla.
Mutta se lähimmäisenrakkaus vaatii tappamaan kalan? Mikä on kohtuuton toive tai lisävaiva suhteessa toisen olennon elämään? Miksi on parempi syödä tapettu eläin kuin vain kieltäytyä tarjottavista? Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Loki
Se toisen olennon elämä on vähän eri asia kun kyseessä on ihminen tai muu eläin. Kuolema on varsin luonnollinen asia useimmille muille lajeille, siihen ei liity samanlaista psykologista kärsimystä kuin ihmisellä. Luonto on täynnä kuolemaa, on lajeja joista 1/1000 varttuu aikuisuuteen asti, muut syö saalistajat tai ne kuolevat nälkään tai tauteihin tms. Ihminen on perinteisesti ollut vain yksi monista saalistajista, yksi petoeläin muiden joukossa. Eikä siinä ole ollut sen enempää "pahaa" kuin siinä että leijona syö antiloopin tai susi metsäpeuran. Luonnon kiertokulkua.
Nyt on toki niin, että ihmisen tietoisuus on murrosvaiheessa. Osa on edelleen sitä mieltä, että ihminen on petoeläin muiden joukossa, jolla on oikeus syödä muita eläviä olentoja. Ja monella tavalla usein ihmisen tarjoama loppu elämälle on vähemmän kivulias kuin jonkun muun pedon saaliiksi joutuminen. Osa taas alkaa nähdä sen, että eläimilläkin on vaistomainen yksilöllinen elämänhalunsa, ja varsinkin jos omaksi eloonjäämisekseen ei ole pakko, eläimiä ei kannattaisi syödä vaan kunnioittaa kaikkea elämää.
Itse haluan kannustaa sitä näkökulmaa, jossa vahingoittamisesta ja tappamisesta pidättäydytään, mutta toisaalta näen että sille mitä tällä planeetalla tapahtuu on tärkeintä se, miten ihmisen tietoisuus kehittyy. Toisinaan se, että olisi hyvin jyrkkä vegaani tai jotain muuta ei aja parhaiten sitä asiaa, että saisi ihmisiä autettua eteenpäin heidän kehityksessään. Monen täytyy ensin oppia pitämään samanarvoisena esim. eri etnisiä ryhmiä tai eri sukupuolta, ennen kuin heidän kehityksessään on mahdollista alkaa arvostaa eläimiä ja lopulta myös kasveja, jotka myös ovat tietoisia olentoja. Niin kuin Paavali aikoinaan sanoi olevansa kaikille kaikkea voittaakseen sieluja Kristukselle, minäkin voin lähteä eri näkökulmista ollessani tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.
Onko lause "mulle ei tarvitse järjestää mitään ruokaa" niin vaikea, että sitten mieluummin vaan syö sen kalan?
Et vastannut tähän. Miten toi auttaa ketään esimerkiksi näkemään eri etnisiä ryhmiä tai sukupuolia samanarvoisina? Ja ottaen huomioon, miten paljon paskaa vegaanit saa tällä palstalla, niin voisi myös pyrkiä siihen, että vegaanit nähtäisiin samanarvoisina ihmisinä. Sitä ei auta se, että se vegaani toimii vastoin moraaliaan ja syö/käyttää eläinkunnan tuotteita, koska silloin hän ei ole vegaani.
Loki
Ps. En ole vegaani
Apollon kirjoitti:
Tämä keskusteluketju vahvistaa ajatustani siitä että suurin osa "henkisistä" ihmisistä on aivan lapsenkengissä ajattelunsa ja tietoisuutensa kanssa.
Tässä keskustelussa pyörivät vuodesta toiseen samat ihmiset kysymässä miten voisin valaistua, miten voin manifestoida kipuni pois, miten voisin tajuta olevani Jumala(n ilmentymä), miten voin tajuta olevaisuuden todellisen luonteen.
Samaan aikaan he pelkäävät, eivät osaa tai edes pyri tarkkanäköisyyteen, tuntevat syvää kauhua, pitävät yllä niitä kollektiivisia negatiivisia uskomuksia joista on puhuttu täällä lukuisia kertoja.
He eivät edes huomaa tai tiedosta sitä.
Ristiriita on valtava.
Ihmiset väittävät haluavansa valaistua tai ainakin kehittyä henkisesti mutta uppoavat silti jatkuvasti kaksinaisuuden ansaan eivätkä osaa edes arjessa miettiä omia ajatusmallejaan ja suhtautumista asioihin vaan ovat ihan yhtä lailla lauman vietävissä kuin materialistitkin.
Täällä on monta kertaa ehdotettu miten valaistumista tai kehitystä voisi edesauttaa.
Hiljentyminen, rukoilu, meditaatio ja muitakin harjoitteita on mainittu.
Arjen aatoksista puolestaan olisi helppo aloittaa.
Mutta kai tämä praksis jää monen kohdalla toteutumatta kun se on vähän tylsää ja vaivalloistakin. Ainahan voi tulla kysymään Mystikolta tuhannetta kertaa miten voin manifestoida itseni terveeksi!
Sitten voi taas palata arkeen ja murehtimaan niitä samoja asioita kuin aina ennenkin.
Se on katso helppo suunnitella mutta vaikea toteuttaa... :D
Loki
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ei vaan oikein ole logiikan alaan kuuluvia asioita, siksi varmaan moni ei koe että tällaisesta reiittämisestä olisi hyötyä. Kyse on enemmän uusista näkökulmista, vertauksista ja sen sellaisesta kuin mistään yhtenäisestä oppikokonaisuudesta jonka pitäisi olla looginen. Usein henkisellä tiellä tarvitsee vain jonkun sopivan "nyrjäytyksen" omaan vanhaan ajattelutapaan, jonkun uuden näkökulman ja taas pääsee eteenpäin. Yksi tarvitsee yhtä näkökulmaa ja toinen toista, ja nämä voi olla keskenään ristiriitaisia logiikan tasolla mutta silti hyödyllisiä niille ihmisille.
Se on vähän kuin vanhan tarinan zen-mestari, jonka luona kävi hengellisiä etsijöitä etsimässä vastauksia. Hänellä oli oppipoikana nuori munkki, joka kirjoitti ylös hänen opetuksiaan. Tuli sisään ensimmäinen päivän vieras, kertoi ongelmansa, ja mestari yllätti munkin sanomalla että Jumalaa ei ole, ja kehotti keskittymään muihin asioihin. Tuli seuraava vieras, ja hänelle mestari puhui pitkään ja kauniisti Jumalasta ja Jumalan tahdosta.
Nuori munkki ihmetteli. Siis mikä on sinun oppisi? Onko Jumala vai eikö ole, eihän ne voi olla yhtä aikaa totta! Ja toiselle etsijöistä valehtelit. Mutta ei se ole niin. Mestari kuvasi asioita juuri sille etsijälle sillä hetkellä hyödyllisimmästä näkökulmasta. Sille joka liikaa vatvoi Jumalan tahtoa ja merkkejä edetäkö jossain vai eikö, oli hyväksi välillä opetella toimimaan ihan itse, miettimättä Jumalaa. Toiselle taas hänen Jumal-uskon sisältävä näkemyksensä oli tällä hetkellä hyödyllinen, ja siksi hän antoi näkökulmia ja uusia pointtereita tämän etsijän maailmankuvasta lähtien. Ja kun on kyse Olemisen ja Ei-olemisen tuolla puolen olevasta, kumpikin näkökulma, Ilmentymätön ja Ilmennyt, on totta. Jumala yhtä aikaa on. ja ei ole, vaikka tarkemmin sanoen se on näiden ihmiskäsitteiden tuolla puolen. Mutta jos pitää dualistisella kielellä kommunikoida, molempia näkökulmia voi käyttää.
Ymmärrän nuo perustelut sille, miksi munkki tavallaan valehteli esim. sen, ettei Jumalaa ole. Ei tunnu hyvältä, ettei hän voinut sanoa totuutta, eli sitä että Jumala yhtä aikaa on ja ei ole. Olisihan munkki voinut sanoa, että sinä funtsit liikaa Jumalan tahtoa ja merkkejä, on hyödyllisempää henkisen kasvusi ym. kannalta, että keskityt muihin asioihin.
Onneksi sinä Mystikko olet sen meille kertonut. Kiitos.
Edistyneelle oppilaalle mestari olisi varmasti kertonut koko kuvan. Mutta on vaiheita joissa se vain sekoittaisi asiaa, joissa pitää edetä askel kerrallaan ja omakohtaisesti kokea asioita eikä vain ajattelevan mielen avulla saada jotain oikeaa oppia ulkopuoleltaan.
Aika usein käy niin, että kun joku kunnioittaa toista guruna tai mestarina, hän näennäisesti uskoo tämän esittämät opit, mutta ei oikeasti ymmärrä niitä tai ei oikeasti alitajuntaa myöten pysty pitämään niitä totena, ellei ole itse kokenut käytännössä että se on totta. Eikä sellainen pelkästään tietoisessa mielessä oleva oppikokoelma välttämättä manifestoidu elävään elämään kuten halutaan, jos tietoisen mielen alapuolella on jotain ihan muuta.
Olen kokenut vuosien aikana muutamia (3-4) ns. minivalaistumista, eli tilanteita, jotka ovat kestäneet ehkä 30 minuutista muutamiin tunteihin, ja joissa olen kokenut, että olen kaikki, olen jokainen ihminenkin. Olen vahvasti tiennyt sen, ja on vain alkanut naurattaa. Joskus siihen on liittynyt myös iso vapautumisen tunne siitä, ettei tämä elämä olekaan niin vakavaa, ja kunpa saisi kaikille sen saman tiedon.
Noista kokemuksista huolimatta koen aika vahvasti olevani tämä ihminen. Se on kummallista, miten sitä voi noista hetkistä taas "laskeutua" ihmiselämän uneen, joka niin todelliselta tuntuu. Toisaalta, kokeehan Mystikkokin vielä olevansa osin ihminen - kai?
Koen, että paremman terveyden visualisointia kohdallani haittaa nämä ihanat ja hyvää tarkoittavat sukulaiset, jotka ovat huolissaan, kuinka jaksan kipujeni kanssa.
Kidutukselta kivut toki välillä tuntuvatkin, mutta on vaikea esittää tervettä, kun niin moni tuntuu jatkuvasti ajattelevan minut niin kipuilevana.