Lue keskustelun säännöt.
Hiljaiset naiset, onko puolisosi hiljainen vai puhelias?
05.08.2023 |
Otsikossa kysymys
Omani on puhelias, itse tosiaan olen melko hiljainen. Yhtä hiljaisten kanssa jos olen yrittänyt tapailla, ei ole siitä tullut mitään.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea turboturpa, suu käy koko ajan. 10 vuotta yhdessä ja nyt huomaan yhä enemmän ärsyynyväni siitä, ettei ole hetkeä hiljaa. Aamulla, kun herätys soi, niin suu aukeaa heti. En voi lukea rauhassa, en katsoa elokuvaa, en käydä lenkillä.. kun mies lähtee johonkin, niin makaan vaan tv ja radio kiinni, lepuutan korvia. Ääripäästä toiseen löydän itseni, kun exä taas ei puhua pukahtanut.
Vierailija kirjoitti:
Oikea turboturpa, suu käy koko ajan. 10 vuotta yhdessä ja nyt huomaan yhä enemmän ärsyynyväni siitä, ettei ole hetkeä hiljaa. Aamulla, kun herätys soi, niin suu aukeaa heti. En voi lukea rauhassa, en katsoa elokuvaa, en käydä lenkillä.. kun mies lähtee johonkin, niin makaan vaan tv ja radio kiinni, lepuutan korvia. Ääripäästä toiseen löydän itseni, kun exä taas ei puhua pukahtanut.
Sama! Ex hiljainen ja suuttuessaan mökötti mykkäkoulussa.
Nykyinen puhuu ja puhuu.
Mies puhuu ihan liikaa, ja ärsyynnyn siitä, koska puheenaiheet on ihan jonninjoutavia. Hän ei osaa lyhyesti ja ytimekkäästi kertoa yhtään mitään. Hän soittelee kaverinsa usein läpi ja juttelee puhelimessakin monta tuntia päivässä. Itse taas olen puhelinkammoinen. Ihan vastakohtia ollaan kaikessa muussakin.
Puhuu valtavasti kun vauhtiin pääsee. Itse oon hiljainen. Joskus tekisi mieli laskea hänen sanat/pvä. Aiheet ei ole syvällisiä. Voi puhua autoista, koneista. Ihmetyttää. Voi myös heittäytyä kuuroksi välillä. Tää vaikuttaa siltä, että ei ois mulle tai yleensäkään hyvä mies?
Jos haluaa miehen kanssa olla ylipäätään, niin pakko kai se on hyväksyä tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, olenko hiljainen. Tarkkailija kyllä. Satunnaisesti voin pölöttää paljonkin, silloin mieheni huomauttaa, että puhutpa paljon. Hän itse puhuu pitkiä monologeja, vaikka puoli tuntia, eikä häntä voi oikein keskeyttää.
Mieheni on melkoisen hiljainen. Hän on mykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäsittekö tekin nuorena komeista, itsevarmoista ja puheliaista kundeista? 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani puoliso on vieraampien seurassa ujohko. Jos hänelle juttelee ja kyselee ja on kyllä ystävällinen ja vastailee, mutta jännittää itse aloittaa keskustelua.
Poikani on puhelias ja tutustuu helposti vieraisiin ihmisiin, on ollut sellainen pienestä saakka
Ystäväni taas on todella puhelias ( nainen) , hänellä taas on todella hiljainen mies ( eikä ole edes ujo, ei vain koe tarpeelliseksi pälistä :D)
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsittekö tekin nuorena komeista, itsevarmoista ja puheliaista kundeista? 🙄
Nuorena oli ehkä vaikea sisäistää kuka oli itsevarma ja puhelias, kuka taas ylimielinen omaa epävarmuutta kompensoiva öykkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on sosiaalinen, komea ja charmikas
Erittäin hiljanen ja ujohko. Lähtee kyllä kyläilemään jne. mutta enimmäkseen "tarkkailijan" roolissa. Yhdessäoloa takana n.30 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies oli 20 vuotta tarkkailija ja ujon oloinen. Sukulaiset aina vaivaantuivat mieheni hiljaisuudesta.
Sitten nelikymppisenä hän jotenkin nyrjähti ja kaikki tapahtui kuitenkin pikkuhiljaa puolen vuoden siirtymällä. Tuntuu kuin hän olisi vaihtunut jostain toisesta ulottuvuudesta. Saman näköinen mutta kääntyi kuin tiimalasi introvertista ekstrovertiksi. Muistan sen toisen miehen kuin eilisen.
Hänellä on nykyään ystäviä ja harrastuksia. Rakastan molempia, mutta mikä aiheuttaa tuollaisen muutoksen?
Nykyisessä on se hyvä että hän osaa jäsentää tunteensa ja kertoo (vaikka osaamme lukea ajatuksia) asioista ääneen, vaikka kyllä tunnemme toisemme jne. Aikaisemmin jäi epäselväksi onko hän loukkaantunut tai onko jotain tapahtunut. Nyt siitä kuulee suoraan äänitteellä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies oli 20 vuotta tarkkailija ja ujon oloinen. Sukulaiset aina vaivaantuivat mieheni hiljaisuudesta.
Sitten nelikymppisenä hän jotenkin nyrjähti ja kaikki tapahtui kuitenkin pikkuhiljaa puolen vuoden siirtymällä. Tuntuu kuin hän olisi vaihtunut jostain toisesta ulottuvuudesta. Saman näköinen mutta kääntyi kuin tiimalasi introvertista ekstrovertiksi. Muistan sen toisen miehen kuin eilisen.
Hänellä on nykyään ystäviä ja harrastuksia. Rakastan molempia, mutta mikä aiheuttaa tuollaisen muutoksen?
Nykyisessä on se hyvä että hän osaa jäsentää tunteensa ja kertoo (vaikka osaamme lukea ajatuksia) asioista ääneen, vaikka kyllä tunnemme toisemme jne. Aikaisemmin jäi epäselväksi onko hän loukkaantunut tai onko jotain tapahtunut. Nyt siitä kuulee suoraan äänitteellä.
aivokasvain
Vierailija kirjoitti:
Tykkäsittekö tekin nuorena komeista, itsevarmoista ja puheliaista kundeista? 🙄
En, vaan älykkäistä ja hauskoista. Nykyinen mieheni on juuri sellainen.
Todella hiljainen on mieheni. Voi puhua enemmän jos on hyvällä ja rennolla fiiliksellä + keskustelun aihe kiinnostaa häntä. Jos kerron hänelle jotain omia juttujani niin yleensä ynähtää vaan "hmmm". Mutta hyvä mies. En arvostakaan turhaa lätinää
Kärsii puheripulista. Jos on hereillä niin suu käy koko ajan, joskus puhuu myös unissaan. Helppo kumppani, ei tarvitse sanoa juurikaan mitään ja voin keskittyä omiin juttuihini.