Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Haluan vain olla VAPAA. Että ei saa.tana, mikä tähän nyt sitten auttaa. Valaistuminen vai psykoterapia vai mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ne chakrat ja energiakehot ja mielet pistetään kondikseen? Mä ainakin olen ollut, ja nyt olen, niin uupunut kaikella tavalla tähän elämään, että haluaisin vain uinua pois.
Olen pahoillani, jos jotakin ärsyttää iso roolini nyt tässä ketjussa, mutta kyllä minä täältä taas välillä katoan ruikuttamaan muille maille.
Fyysisen läheisyyden kaipuu on kova. Mitähän sille tekisi. Joisi alkoholia ja etsisi ihmisen vierelle? Huono idea, ei varmasti tule tyydyttämään. On vaan oltava ja odotettava, että rohkeus tavata uusia ihmisiä nousee tuolta jostain ja sitten sellainen minulle sopiva henkilö tulee vastaan. Miten tämäkin kaipuu niin useasti tuntuu? Kaipaan jotakin sielua?
Siinä onkin sitten opeteltavaa ja kasvettavaa, ettei yritä toista saada rakastamaan minua ehjäksi ja olemaan minun koko elämäni.
Rukoilkaamme että entinen jännittäjä hiljentyy hetkeksi ja nukkuu sikeitä yöunia.
Entinen jännittäjä kirjoitti:
Olemme ajattomia ja ikuisia henkiolentoja... Olet sanonut, että myös ruumiimme ovat ikuisia, mutta kyseessä ei ole nämä lihaa olevat ruumiit sekä mielemme. Minkälaiset ne ikuiset kehot ovat?
Jos tietoisuus on autuus ja rauha, niin mainiota. Toivon sen muistuttavan jollain tasolla kunnon autuasta bentsopumpuliolotilaa.
Kaipuuni jonnekin, johonkin on niin suuri.
On ärsyttävää, kun tiedän ettei näitä asioita voi ymmärtää järjellä, mutta silti yritän ja varsinkin haluan! Anna minun ymmärtää, olen mieli ja haluan tietää kaiken!
Eräs kuolemanrajakokemuksen kokenut kertoi Taivaasta tai mikä tahansa "paikka" nyt olikaan, että hän oli yksilö ja Valo, mutta hän oli myös kaikki muut, Valoa. Oli kuulemma mahtavaa, kuorossa kaikki olivat sanoneet "Tervetuloa takaisin kotiin!". Oli poiminut ruusun.. otti sen irti maasta, huomasi että tilalle tuli uusi ruusu, hän tiesi ja tunsi mitä on olla ruusu, hän oli tuo ruusu. Hän näki ja kuuli asioita, vaikka ei fyysistä kehoa ollutkaan. Kaikki oli maagista ja kaunista. Ja kuten usein on, hän sanoi että on vaikea sanoilla kuvailla kokemusta sillä se on miltei mahdotonta. Minulle lohtua toi se, että hänen kokemuksensa mukaan kyllä, jollain tasolla olemme ikuisia yksilöitä vaikkakin olemme yhtä ja samaa. Se on kaunis ajatus.
Haluaisin ottaa yhteyttä kuolleisiin. Vaan kestäisikö psyyke, enpä tiedä.
Väsyttää ja paha olla. Hyväksyen eteenpäin. Juurrutan myös uusia uskomuksia.
Tänä vuonna muuten oli aiemmin sellainen olo, että olen kuolemassa jollain tasolla. Kai se on sitä uudistumista, että minusta kuolee vanhoja epäpalvelevia osia, niitä jotka estävät elämästä kunnolla. Haluaisin vain olla jollain tasolla valmis jo, rohkea ja mennä eteenpäin elämässä, olla ihmisten kanssa! Olla minä. Miksi se ei voisi olla jo nyt, miksi se kestää?
Tarvin sen Jumalan energian, joka antaa sen rohkeuden ja joka vie minua eteenpäin. Olen sen jo tuntenut, se on jo minua rohkaissut. Ehkä hiljaa hyvä tulee... Turha kiirehtiä, mutta kun ajatukset hoputtavat niin voimakkaasti!
Kun itken, siellä se on, minä olen, todistan itkevää ihmistä. Minä olen ja kuulen, kuinka puhun, joskus tulee hassu olo kuunnellen tätä ääntä joka suusta lähtee. Alkaa myös naurattaa. Tosiaan välillä on hieman pelihahmofiilis.
Kiitos paljon sinulle Entinen jännittäjä, että jaksoit kirjoittaa nuo monet tekstit, joista erityisesti tämä lainaamani kolahti, sillä samoja asioita mietin, mutten jaksa niitä kirjoittaa. Samanlaisia asioita kuolemanjälkeisistä oloista olen lukenut ja dokkareitakin esim. kuolemanrajakokemuksista katsonut. Ne ovat lohduttavia.
Tänään tulee 12 päivää putkeen tätä kroonista migreeniäni. Itkettää. Katselen kotiani ja kaikkia tekemättömiä töitä, mitkä eivät mihinkään karkaa. Työvuori odottaa minua. Kun tulee vähemmän kivulis päivä, teen töitä, kunnes saan taas sen monen päivän migreenin - se tulee niin helposti. Pelkkä krooninen migreeni on kestänyt lähes 20 vuotta lukuisten muiden vaivojen lisäksi.
Miksi Jumala haluaa kokea tämän kaiken kauttani eikä kysele, kuinka kauan mieleni ja kehoni tätä jaksaa. Onko Jumala hippusen itsekäs vai ihanko suuresta armosta ja rakkaudesta Hän/Minä antaa tämän kivuliaan elämän, joka on ollut sitä jo pienestä lapsesta asti vuosikymmenet. Ja älkää hyvän tähden kukaan tulko sanomaan, ettenkö olisi rukoillut tai visualisoinut tarpeeksi tai hakenut apua lääkäreiltä, puoskareilta ja kaikilta siltä väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Entinen jännittäjä kirjoitti:
Olemme ajattomia ja ikuisia henkiolentoja... Olet sanonut, että myös ruumiimme ovat ikuisia, mutta kyseessä ei ole nämä lihaa olevat ruumiit sekä mielemme. Minkälaiset ne ikuiset kehot ovat?
Jos tietoisuus on autuus ja rauha, niin mainiota. Toivon sen muistuttavan jollain tasolla kunnon autuasta bentsopumpuliolotilaa.
Kaipuuni jonnekin, johonkin on niin suuri.
On ärsyttävää, kun tiedän ettei näitä asioita voi ymmärtää järjellä, mutta silti yritän ja varsinkin haluan! Anna minun ymmärtää, olen mieli ja haluan tietää kaiken!
Eräs kuolemanrajakokemuksen kokenut kertoi Taivaasta tai mikä tahansa "paikka" nyt olikaan, että hän oli yksilö ja Valo, mutta hän oli myös kaikki muut, Valoa. Oli kuulemma mahtavaa, kuorossa kaikki olivat sanoneet "Tervetuloa takaisin kotiin!". Oli poiminut ruusun.. otti sen irti maasta, huomasi että tilalle tuli uusi ruusu, hän tiesi ja tunsi mitä on olla ruusu, hän oli tuo ruusu. Hän näki ja kuuli asioita, vaikka ei fyysistä kehoa ollutkaan. Kaikki oli maagista ja kaunista. Ja kuten usein on, hän sanoi että on vaikea sanoilla kuvailla kokemusta sillä se on miltei mahdotonta. Minulle lohtua toi se, että hänen kokemuksensa mukaan kyllä, jollain tasolla olemme ikuisia yksilöitä vaikkakin olemme yhtä ja samaa. Se on kaunis ajatus.
Haluaisin ottaa yhteyttä kuolleisiin. Vaan kestäisikö psyyke, enpä tiedä.
Väsyttää ja paha olla. Hyväksyen eteenpäin. Juurrutan myös uusia uskomuksia.
Tänä vuonna muuten oli aiemmin sellainen olo, että olen kuolemassa jollain tasolla. Kai se on sitä uudistumista, että minusta kuolee vanhoja epäpalvelevia osia, niitä jotka estävät elämästä kunnolla. Haluaisin vain olla jollain tasolla valmis jo, rohkea ja mennä eteenpäin elämässä, olla ihmisten kanssa! Olla minä. Miksi se ei voisi olla jo nyt, miksi se kestää?
Tarvin sen Jumalan energian, joka antaa sen rohkeuden ja joka vie minua eteenpäin. Olen sen jo tuntenut, se on jo minua rohkaissut. Ehkä hiljaa hyvä tulee... Turha kiirehtiä, mutta kun ajatukset hoputtavat niin voimakkaasti!
Kun itken, siellä se on, minä olen, todistan itkevää ihmistä. Minä olen ja kuulen, kuinka puhun, joskus tulee hassu olo kuunnellen tätä ääntä joka suusta lähtee. Alkaa myös naurattaa. Tosiaan välillä on hieman pelihahmofiilis.Kiitos paljon sinulle Entinen jännittäjä, että jaksoit kirjoittaa nuo monet tekstit, joista erityisesti tämä lainaamani kolahti, sillä samoja asioita mietin, mutten jaksa niitä kirjoittaa. Samanlaisia asioita kuolemanjälkeisistä oloista olen lukenut ja dokkareitakin esim. kuolemanrajakokemuksista katsonut. Ne ovat lohduttavia.
Tänään tulee 12 päivää putkeen tätä kroonista migreeniäni. Itkettää. Katselen kotiani ja kaikkia tekemättömiä töitä, mitkä eivät mihinkään karkaa. Työvuori odottaa minua. Kun tulee vähemmän kivulis päivä, teen töitä, kunnes saan taas sen monen päivän migreenin - se tulee niin helposti. Pelkkä krooninen migreeni on kestänyt lähes 20 vuotta lukuisten muiden vaivojen lisäksi.
Miksi Jumala haluaa kokea tämän kaiken kauttani eikä kysele, kuinka kauan mieleni ja kehoni tätä jaksaa. Onko Jumala hippusen itsekäs vai ihanko suuresta armosta ja rakkaudesta Hän/Minä antaa tämän kivuliaan elämän, joka on ollut sitä jo pienestä lapsesta asti vuosikymmenet. Ja älkää hyvän tähden kukaan tulko sanomaan, ettenkö olisi rukoillut tai visualisoinut tarpeeksi tai hakenut apua lääkäreiltä, puoskareilta ja kaikilta siltä väliltä.
Kuulostaa todella rankalta. Voimia Sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen jännittäjä kirjoitti:
Olemme ajattomia ja ikuisia henkiolentoja... Olet sanonut, että myös ruumiimme ovat ikuisia, mutta kyseessä ei ole nämä lihaa olevat ruumiit sekä mielemme. Minkälaiset ne ikuiset kehot ovat?
Jos tietoisuus on autuus ja rauha, niin mainiota. Toivon sen muistuttavan jollain tasolla kunnon autuasta bentsopumpuliolotilaa.
Kaipuuni jonnekin, johonkin on niin suuri.
On ärsyttävää, kun tiedän ettei näitä asioita voi ymmärtää järjellä, mutta silti yritän ja varsinkin haluan! Anna minun ymmärtää, olen mieli ja haluan tietää kaiken!
Eräs kuolemanrajakokemuksen kokenut kertoi Taivaasta tai mikä tahansa "paikka" nyt olikaan, että hän oli yksilö ja Valo, mutta hän oli myös kaikki muut, Valoa. Oli kuulemma mahtavaa, kuorossa kaikki olivat sanoneet "Tervetuloa takaisin kotiin!". Oli poiminut ruusun.. otti sen irti maasta, huomasi että tilalle tuli uusi ruusu, hän tiesi ja tunsi mitä on olla ruusu, hän oli tuo ruusu. Hän näki ja kuuli asioita, vaikka ei fyysistä kehoa ollutkaan. Kaikki oli maagista ja kaunista. Ja kuten usein on, hän sanoi että on vaikea sanoilla kuvailla kokemusta sillä se on miltei mahdotonta. Minulle lohtua toi se, että hänen kokemuksensa mukaan kyllä, jollain tasolla olemme ikuisia yksilöitä vaikkakin olemme yhtä ja samaa. Se on kaunis ajatus.
Haluaisin ottaa yhteyttä kuolleisiin. Vaan kestäisikö psyyke, enpä tiedä.
Väsyttää ja paha olla. Hyväksyen eteenpäin. Juurrutan myös uusia uskomuksia.
Tänä vuonna muuten oli aiemmin sellainen olo, että olen kuolemassa jollain tasolla. Kai se on sitä uudistumista, että minusta kuolee vanhoja epäpalvelevia osia, niitä jotka estävät elämästä kunnolla. Haluaisin vain olla jollain tasolla valmis jo, rohkea ja mennä eteenpäin elämässä, olla ihmisten kanssa! Olla minä. Miksi se ei voisi olla jo nyt, miksi se kestää?
Tarvin sen Jumalan energian, joka antaa sen rohkeuden ja joka vie minua eteenpäin. Olen sen jo tuntenut, se on jo minua rohkaissut. Ehkä hiljaa hyvä tulee... Turha kiirehtiä, mutta kun ajatukset hoputtavat niin voimakkaasti!
Kun itken, siellä se on, minä olen, todistan itkevää ihmistä. Minä olen ja kuulen, kuinka puhun, joskus tulee hassu olo kuunnellen tätä ääntä joka suusta lähtee. Alkaa myös naurattaa. Tosiaan välillä on hieman pelihahmofiilis.Kiitos paljon sinulle Entinen jännittäjä, että jaksoit kirjoittaa nuo monet tekstit, joista erityisesti tämä lainaamani kolahti, sillä samoja asioita mietin, mutten jaksa niitä kirjoittaa. Samanlaisia asioita kuolemanjälkeisistä oloista olen lukenut ja dokkareitakin esim. kuolemanrajakokemuksista katsonut. Ne ovat lohduttavia.
Tänään tulee 12 päivää putkeen tätä kroonista migreeniäni. Itkettää. Katselen kotiani ja kaikkia tekemättömiä töitä, mitkä eivät mihinkään karkaa. Työvuori odottaa minua. Kun tulee vähemmän kivulis päivä, teen töitä, kunnes saan taas sen monen päivän migreenin - se tulee niin helposti. Pelkkä krooninen migreeni on kestänyt lähes 20 vuotta lukuisten muiden vaivojen lisäksi.
Miksi Jumala haluaa kokea tämän kaiken kauttani eikä kysele, kuinka kauan mieleni ja kehoni tätä jaksaa. Onko Jumala hippusen itsekäs vai ihanko suuresta armosta ja rakkaudesta Hän/Minä antaa tämän kivuliaan elämän, joka on ollut sitä jo pienestä lapsesta asti vuosikymmenet. Ja älkää hyvän tähden kukaan tulko sanomaan, ettenkö olisi rukoillut tai visualisoinut tarpeeksi tai hakenut apua lääkäreiltä, puoskareilta ja kaikilta siltä väliltä.
Kuulostaa todella rankalta. Voimia Sinulle!
Kiitos paljon! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suurimman osan kolmekymmentävuotisen elämäni aikana ajatellut, että kuolen nuorena. Kuinka paljon tämä vaikuttaa elinikääni? Kuinka helposti oman kuolemansa voi manifestoida tällä tavalla?
Suurin osa ihmisistä varmaan haluaa kuolla nukkuessa. Onko mahdollista manifestoida se? "Kun aikani on täältä poistua, tapahtuu se nukkuessani lempeästi."
Näkevätkö kaikki tai suurin osa eläimistä kuolleita ihmisiä ja muita olentoja? Ilmiselvästi ainakin jonkinlaisia olentoja näkevät. Miksi sitten vaikkapa kissa suree menetettyään kissakaverinsa? Muuttuu mahdollisesti silminnähden surkeaksi.
Haluaisin antaa lahjan kissoilleni, tarvitsen valaistuneen ihmisen kylään, haluan kissojeni ymmärtävän ikuisen olemuksensa :D
Jotkut sanovat keskustelevansa eläinten ja kasvien kanssa telepaattisesti. Onko se mahdollista, jos heillä kerran ei mieltä ole. Jostain kirjasta luin, että esimerkiksi kasvien henget saattavat olla hyvin omistushaluisia ihmisiä kohtaan, jotka nauttivat näitä kasveja huumeina.. Mitenköhän on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen jännittäjä kirjoitti:
Olemme ajattomia ja ikuisia henkiolentoja... Olet sanonut, että myös ruumiimme ovat ikuisia, mutta kyseessä ei ole nämä lihaa olevat ruumiit sekä mielemme. Minkälaiset ne ikuiset kehot ovat?
Jos tietoisuus on autuus ja rauha, niin mainiota. Toivon sen muistuttavan jollain tasolla kunnon autuasta bentsopumpuliolotilaa.
Kaipuuni jonnekin, johonkin on niin suuri.
On ärsyttävää, kun tiedän ettei näitä asioita voi ymmärtää järjellä, mutta silti yritän ja varsinkin haluan! Anna minun ymmärtää, olen mieli ja haluan tietää kaiken!
Eräs kuolemanrajakokemuksen kokenut kertoi Taivaasta tai mikä tahansa "paikka" nyt olikaan, että hän oli yksilö ja Valo, mutta hän oli myös kaikki muut, Valoa. Oli kuulemma mahtavaa, kuorossa kaikki olivat sanoneet "Tervetuloa takaisin kotiin!". Oli poiminut ruusun.. otti sen irti maasta, huomasi että tilalle tuli uusi ruusu, hän tiesi ja tunsi mitä on olla ruusu, hän oli tuo ruusu. Hän näki ja kuuli asioita, vaikka ei fyysistä kehoa ollutkaan. Kaikki oli maagista ja kaunista. Ja kuten usein on, hän sanoi että on vaikea sanoilla kuvailla kokemusta sillä se on miltei mahdotonta. Minulle lohtua toi se, että hänen kokemuksensa mukaan kyllä, jollain tasolla olemme ikuisia yksilöitä vaikkakin olemme yhtä ja samaa. Se on kaunis ajatus.
Haluaisin ottaa yhteyttä kuolleisiin. Vaan kestäisikö psyyke, enpä tiedä.
Väsyttää ja paha olla. Hyväksyen eteenpäin. Juurrutan myös uusia uskomuksia.
Tänä vuonna muuten oli aiemmin sellainen olo, että olen kuolemassa jollain tasolla. Kai se on sitä uudistumista, että minusta kuolee vanhoja epäpalvelevia osia, niitä jotka estävät elämästä kunnolla. Haluaisin vain olla jollain tasolla valmis jo, rohkea ja mennä eteenpäin elämässä, olla ihmisten kanssa! Olla minä. Miksi se ei voisi olla jo nyt, miksi se kestää?
Tarvin sen Jumalan energian, joka antaa sen rohkeuden ja joka vie minua eteenpäin. Olen sen jo tuntenut, se on jo minua rohkaissut. Ehkä hiljaa hyvä tulee... Turha kiirehtiä, mutta kun ajatukset hoputtavat niin voimakkaasti!
Kun itken, siellä se on, minä olen, todistan itkevää ihmistä. Minä olen ja kuulen, kuinka puhun, joskus tulee hassu olo kuunnellen tätä ääntä joka suusta lähtee. Alkaa myös naurattaa. Tosiaan välillä on hieman pelihahmofiilis.Kiitos paljon sinulle Entinen jännittäjä, että jaksoit kirjoittaa nuo monet tekstit, joista erityisesti tämä lainaamani kolahti, sillä samoja asioita mietin, mutten jaksa niitä kirjoittaa. Samanlaisia asioita kuolemanjälkeisistä oloista olen lukenut ja dokkareitakin esim. kuolemanrajakokemuksista katsonut. Ne ovat lohduttavia.
Tänään tulee 12 päivää putkeen tätä kroonista migreeniäni. Itkettää. Katselen kotiani ja kaikkia tekemättömiä töitä, mitkä eivät mihinkään karkaa. Työvuori odottaa minua. Kun tulee vähemmän kivulis päivä, teen töitä, kunnes saan taas sen monen päivän migreenin - se tulee niin helposti. Pelkkä krooninen migreeni on kestänyt lähes 20 vuotta lukuisten muiden vaivojen lisäksi.
Miksi Jumala haluaa kokea tämän kaiken kauttani eikä kysele, kuinka kauan mieleni ja kehoni tätä jaksaa. Onko Jumala hippusen itsekäs vai ihanko suuresta armosta ja rakkaudesta Hän/Minä antaa tämän kivuliaan elämän, joka on ollut sitä jo pienestä lapsesta asti vuosikymmenet. Ja älkää hyvän tähden kukaan tulko sanomaan, ettenkö olisi rukoillut tai visualisoinut tarpeeksi tai hakenut apua lääkäreiltä, puoskareilta ja kaikilta siltä väliltä.
Jotkuthan sanovat, ettei jumala anna kärsittäväksi enempää kuin ihminen kestää. Selkeästi se on puhdasta paskaa, koska muutenhan itsem urhia ei olisi. Jumala on mulkku.
Loki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen jännittäjä kirjoitti:
Olemme ajattomia ja ikuisia henkiolentoja... Olet sanonut, että myös ruumiimme ovat ikuisia, mutta kyseessä ei ole nämä lihaa olevat ruumiit sekä mielemme. Minkälaiset ne ikuiset kehot ovat?
Jos tietoisuus on autuus ja rauha, niin mainiota. Toivon sen muistuttavan jollain tasolla kunnon autuasta bentsopumpuliolotilaa.
Kaipuuni jonnekin, johonkin on niin suuri.
On ärsyttävää, kun tiedän ettei näitä asioita voi ymmärtää järjellä, mutta silti yritän ja varsinkin haluan! Anna minun ymmärtää, olen mieli ja haluan tietää kaiken!
Eräs kuolemanrajakokemuksen kokenut kertoi Taivaasta tai mikä tahansa "paikka" nyt olikaan, että hän oli yksilö ja Valo, mutta hän oli myös kaikki muut, Valoa. Oli kuulemma mahtavaa, kuorossa kaikki olivat sanoneet "Tervetuloa takaisin kotiin!". Oli poiminut ruusun.. otti sen irti maasta, huomasi että tilalle tuli uusi ruusu, hän tiesi ja tunsi mitä on olla ruusu, hän oli tuo ruusu. Hän näki ja kuuli asioita, vaikka ei fyysistä kehoa ollutkaan. Kaikki oli maagista ja kaunista. Ja kuten usein on, hän sanoi että on vaikea sanoilla kuvailla kokemusta sillä se on miltei mahdotonta. Minulle lohtua toi se, että hänen kokemuksensa mukaan kyllä, jollain tasolla olemme ikuisia yksilöitä vaikkakin olemme yhtä ja samaa. Se on kaunis ajatus.
Haluaisin ottaa yhteyttä kuolleisiin. Vaan kestäisikö psyyke, enpä tiedä.
Väsyttää ja paha olla. Hyväksyen eteenpäin. Juurrutan myös uusia uskomuksia.
Tänä vuonna muuten oli aiemmin sellainen olo, että olen kuolemassa jollain tasolla. Kai se on sitä uudistumista, että minusta kuolee vanhoja epäpalvelevia osia, niitä jotka estävät elämästä kunnolla. Haluaisin vain olla jollain tasolla valmis jo, rohkea ja mennä eteenpäin elämässä, olla ihmisten kanssa! Olla minä. Miksi se ei voisi olla jo nyt, miksi se kestää?
Tarvin sen Jumalan energian, joka antaa sen rohkeuden ja joka vie minua eteenpäin. Olen sen jo tuntenut, se on jo minua rohkaissut. Ehkä hiljaa hyvä tulee... Turha kiirehtiä, mutta kun ajatukset hoputtavat niin voimakkaasti!
Kun itken, siellä se on, minä olen, todistan itkevää ihmistä. Minä olen ja kuulen, kuinka puhun, joskus tulee hassu olo kuunnellen tätä ääntä joka suusta lähtee. Alkaa myös naurattaa. Tosiaan välillä on hieman pelihahmofiilis.Kiitos paljon sinulle Entinen jännittäjä, että jaksoit kirjoittaa nuo monet tekstit, joista erityisesti tämä lainaamani kolahti, sillä samoja asioita mietin, mutten jaksa niitä kirjoittaa. Samanlaisia asioita kuolemanjälkeisistä oloista olen lukenut ja dokkareitakin esim. kuolemanrajakokemuksista katsonut. Ne ovat lohduttavia.
Tänään tulee 12 päivää putkeen tätä kroonista migreeniäni. Itkettää. Katselen kotiani ja kaikkia tekemättömiä töitä, mitkä eivät mihinkään karkaa. Työvuori odottaa minua. Kun tulee vähemmän kivulis päivä, teen töitä, kunnes saan taas sen monen päivän migreenin - se tulee niin helposti. Pelkkä krooninen migreeni on kestänyt lähes 20 vuotta lukuisten muiden vaivojen lisäksi.
Miksi Jumala haluaa kokea tämän kaiken kauttani eikä kysele, kuinka kauan mieleni ja kehoni tätä jaksaa. Onko Jumala hippusen itsekäs vai ihanko suuresta armosta ja rakkaudesta Hän/Minä antaa tämän kivuliaan elämän, joka on ollut sitä jo pienestä lapsesta asti vuosikymmenet. Ja älkää hyvän tähden kukaan tulko sanomaan, ettenkö olisi rukoillut tai visualisoinut tarpeeksi tai hakenut apua lääkäreiltä, puoskareilta ja kaikilta siltä väliltä.
Jotkuthan sanovat, ettei jumala anna kärsittäväksi enempää kuin ihminen kestää. Selkeästi se on puhdasta paskaa, koska muutenhan itsem urhia ei olisi. Jumala on mulkku.
Loki
Kyllä minunkin on vaikea uskoa sitä, ettei Jumala antaisi kärsittäväksi enempää kuin ihminen kestää, sillä jos vaikka perheenisä tai -äiti lähettää teoillaan lapsensa henkimaailman puolelle, kun elämä on käynyt niin kestämättömäksi, että hän on seonnut ja päätynyt hirmuisiin tekoihin.
Tai monet joutuvat mielisairaalaan, kun eivät jaksa tai päätyvät itsemu rhaan, niin selvähän se on, että ihan liikaa on kärsmystä tuolloin tullut.
En kuitenkaan ajattele, että Jumala on m----u, mutta välillä tulee mieleen että onko Jumalalla empatiakykyä ja onko tosiaan totta, että hänellä ei ole valtaa vähentää kärsimyksiämme.
Ja mitä ihmeen hyötyä kenellekään tai Jumalalle on siitä valtavasta kärsimyksestä, mitä jotkut yksittäiset ihmiset, eläimet tai ryhmät joutuvat kärsimään. Miksi pitää olla kärsimystä, esim. tuskaisia fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kysyä Mystikolta tai joltain muulta, joka vahvasti uskoo tietävänsä, että kun jokainen ihminen on Jumala yksilöllistyneenä ihmiseksi, niin miten nämä psykop.aatit, jotka ovat saattaneet elämänsä aikana tehdä hyvinkin sadi.stisia tekoja, niin onko sellainenkin olento Jumala ihmiseksi yksilöllistyneenä ja miksi Jumala haluaa toimia ihmisenä niin, että hän aiheuttaa muille, eläimille tai ihmisille, tietoisesti suurta tus.kaa?
Ja kun sinä Mystikko jo tiedät olevasi Jumala ja kaikki mitä on, niin miksi haluat toimia niin jul.masti jonakin ihmispersoonana, kun osaat kuitenkin toimia myös hyvin rakkaudellisesti?
I form the light and create darkness, I bring prosperity and create disaster; I, the LORD, do all these things.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
I form the light and create darkness, I bring prosperity and create disaster; I, the LORD, do all these things.
Really???
ottaako KM rokotteen ja mikä on näkemyksesi siitä?
Oma vaistoni kieltää vahvasti ottamasta. Vaikka en olekaan mikään ns. salaliittoteoreetikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ottaako KM rokotteen ja mikä on näkemyksesi siitä?
Oma vaistoni kieltää vahvasti ottamasta. Vaikka en olekaan mikään ns. salaliittoteoreetikko.
Just kun on alkanut kallistua sille kannalle, että ottaisi rokotteen, niin tulee eteen juttu, että joku koronamuunnos tarttuukin hieman herkemmin täysin rokotettuihin. On se viheliäinen virus.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/fbf247d2-5cb1-467b-a6c7-9f29b41ca0df
Minuakin kiinnostaisi tietää Mystikon kanta asiaan.
Vierailija kirjoitti:
ottaako KM rokotteen ja mikä on näkemyksesi siitä?
Oma vaistoni kieltää vahvasti ottamasta. Vaikka en olekaan mikään ns. salaliittoteoreetikko.
Minun vaistoni taas vahvasti sanoo, että se kannattaa ottaa, vaikka en ole koskaan halunnut ottaa mitään ylimääräisiä rokotteita.
Itse olen ajatellut, että ei ole niinkään tärkeää otatko rokotteen vai et, vaan miten suhtaudut niihin, jotka ovat päättäneet toisin kuin minä. Minua pelottaa enemmän tämä havaittavissa oleva lynkkausmentaliteetti toisin ajattelevia kohtaan, kuin itse tauti tai rokotteen mahdolliset sivuvaikutukset. Tai ainakin se tekee kovin surulliseksi, kun jopa perheen sisällä taistellaan kuka on oikeassa ja pistetään välejä poikki ystäviin, koska eivät toimi samoin kuin itse.
Ihmisillä on omista lähtökohdistaan riippuen syyt toimia niinkuin toimivat, mutta ei ainakaan minulle ole väliä kumman valinnan ihminen on tehnyt. Sama rakas läheinen hän on edelleen. En myöskään käsitä, miksi puolin ja toisin ollaan toivomassa kuolemaa ja kurjuutta sille toiselle.
Havaitsin itsessäni jossain vaiheessa ajatuksen, että toivottavasti asiat menevät suuntaan x, että voisin näpäyttää niitä ihmisiä jotka ovat tuominneet minun valintani. Ja huomasin saman tien, että näin ajattelemalla en ole itse pekkaa pahempi. Koitan siis pysyä tarkkana itseni kanssa, etten luisuisi moiseen ajatteluun. Välillä on pitänyt melkein poliisina toimia ihmisten välillä, kun tunteet alkavat kuumentua keskustelussa ja silloinkin koitan olla ottamatta mitään puolta, vaikka oman valintani olen tehnyt.
1424
Hyvä huomio 1424. Olen onneksi päässyt ohi siitä, että edes toivoisin joidenkin ihmisten ottavan tai jättävän ottamatta rokotteen. Koska en tunne heitä, voin vain kuvitella, että heillä on hyvät perustelut suuntaan tai toiseen, miksi rokotteen ottavat tai eivät ota. Ja eihän se rokote suojaa kuin osittain ja joidenkin koronavarianttien osalta ei suojaa ollenkaan. Ja ihmiset ovat niin tonttuja, että he kuvittelevat, että kun rokote on otettu, voi kulkea ilman maskia, mutta kun ei voi.
Sen myönnän, että minua harmittaa, kun jotkut ihmiset eivät pidä maskia ja tulevat liian lähelle esim. kassajonoissa. Maskin käytöstä kuitenkin harvemmille tulee mitään haittoja. Joillekin, kuten itselleni, tulee useimmista maskeista vähän kurkku kipeäksi, mutta kun keitän ja lisäksi vielä huuhtelen kiehuvalla vedellä sen keitetyn maskin ennen käyttöä, niin kurkku ei tule kipeäksi. Joillakin voi tietty olla rahat vähissä eivätkä siksi osta maskeja, mutta pysyisivät silloin edes vähän kauempana muista.
Sain koronan, kun eräs tyyppi aivasti kaupassa lähelläni. Minulla oli maski, hänellä ei. Nykyään pidän FFP2-maskeja, joilla suojaan myös itseäni enkä pelkästään muita.
Mystikko kertoi aiemmin pitävänsä maskia. Hän on niin empaattinen, ettei halua tuottaa mielipahaa heille, jotka pelkäävät sairastuvansa. Kunpa muutkin ajattelisivat niin.
Minua ihmetyttää, että koronarokotuksen antavat hoitajat kerro asiakkaalle, että edelleen pitää pitää maskia, vaikka rokotus on saatu. Olen kysellyt tätä lukuisilta ihmisiltä ja kaikki ovat vastanneet, ettei mitään tuollaista ohjeistusta ole annettu. Outoa!
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että koronarokotuksen antavat hoitajat kerro asiakkaalle, että edelleen pitää pitää maskia, vaikka rokotus on saatu. Olen kysellyt tätä lukuisilta ihmisiltä ja kaikki ovat vastanneet, ettei mitään tuollaista ohjeistusta ole annettu. Outoa!
Jäi ei-sana pois, eli miksi rokottajat eivät kerro rokotettaville, että maskia pitäisi edelleen käyttää, vaikka rokotus on saatu. Ilmeisesti kukaan ei ole heitä siihen ohjeistanut.
Tosi moni luulee virheellisesti, että rokotusten (jotkut jo 1. rokotuksen) jälkeen he eivät saa tartuntaa eivätkä muka voisi tartuttaa koronaa muihin.
Onko se typerää istuttaa uskomuksia kuten "yhä vähemmän tunnen häpeää", "yhä vähemmän itken"? Jos samalla kuitenkin tunteiden tullessa toivotan ne tervetulleiksi, mutta sanon mielessäni "niin, saa tulla tunteita, mutta jännä juttu, yhä vähemmän pelkään, häpeän tai itken". Ei kai tuossa mitään pahaa ole?