Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi vastikään koronasta ja ilmastonmuutoksesta ja mystikko vastasi, että ne ovat keinoja herätellä ihmiskuntaa nousemaan korkeammalle tietoisuuden tasolle tai se tuhoutuu kohta. Mystikko mainitsi myös, että ilmastonmuutos on pidemmällä kuin uskommekaan. Voisitko mystikko avata hieman tuota skenaariota, jossa tuho tapahtuu? Oletetaan, että ihmiskunta ei tee parannusta, mitä tapahtuu ja milloin? Kuoleeko siis kaikki ihmiset (fyysisessä muodossa) kokonaan maapallolta vai vain osa? Kuinka pitkällä olemme ilmaston tuhoutumisen kanssa? Kauanko tähän tuhon ”kohta” -hetkeen mielestäsi menee, vuosia vai vuosikymmeniä?
Ihmiset (ja Mystikot) ei osaa nähdä isoa kuvaa. Maapallon tapahtumat lasketaan miljoonissa tai jopa miljardeissa vuosissa. Aikaa on laskettu vasta 2021 vuotta joka ei ole edes hiekanjyänen maapallon historiassa.
Vaikka ihmiskunta tekisi parannuksen, niin ei se meitä pelasta. Se vain siirtää väistämätöntä: Ihmisen sukupuuttoon kuolemista. Lähes kaikki elävät olennot ovat kuolleet jossain vaiheessa sukupuuttoon syystä tai toisesta eikä ihminen tule tekemään poikkeusta.
Ihminen tosin on ensimmäinen laji joka tietentahtoen nopeuttaa omaa tuhoaan. Tuho voi vaikka lähteä siitä että ydinaseita joutuu vääriin käsiin ja alkaa massivinen ydinsota. Tai sitten tuhoamme ympöristön muuten vaan elinkelvottomaksi seuraavan 100.000 vuoden aikana.
Nyt myös tiedetään että seuraava aurinkomyrsky osuu maapalloon 2030-2040-luvuille. Se tulee tuhoamaan about kaiken elektroniikan niin maapallolta kuin kiertoradaltakin. Huonoa: Tulee menemään vuosia ennekuin asiat taas toimii. Hyvää: Kukaan ei ole velkaa kenellekään sen jälkeen kun kaikkien pankkien kaikki tiedot katoavat ikiuisesti. plussa on myös että samalla tuhoutuu kaikki FB ja Googlen keräämät tiedot.
Ihmisten mielenterveys ei kestä sitä, että heillä ei ole mitään merkitystä. Sen takia on erilaisia uskontoja ja ideologioita, joista voi tapella ja jotka antavat ihmiselle jonkin merkityksen tunnun. Ateistit löytävät merkityksen elämäänsä vissiin jostain perheestä, ystävistä, harrastuksista tai töistä, vaikka nämä ovat ihan yhtä turhia juttuja kuin mikä tahansa muukin. Kaikki tuhoutuu aikojen saatossa eikä meistä jää jäljelle mitään.
Mutta tuo ei tosiaan ole kovin hyvä ihmisen mielenterveydelle, koska se johtaa toivottomuuteen ja flegmaattisuuteen. Miksi tekisin mitään, kun ei siitä ole mitään hyötyä? Henkilökohtaisesti sanon, että jos voisin olla täysin varma, ettei kuolemanjälkeen ole mitään, niin kävisin tap pamassa itseni heti. Jos lopputulos on ihan sama (eli unohdus), niin helpompihan se on päästä sinne heti kuin kärsiä maailmassa.
Loki
Ei ihmiset tarvitse oikeasti mitään merkitystä, jos he palaavat nykyhetkeen. Ei kissat tai koiratkaan vatvo elämän merkitystä ja silti ne elävät normaalioloissa paljon onnellisempina kuin ihmiset, jotka ovat eksyneet liikaan ajatteluun ja vatvovat merkityksiä ja tarkoituksia sen sijaan että vain eläisivät täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt satavarma juttu, että valaistunut olotila on heittämällä parempi kuin hyvä onnekas ihmiselämä täynnä mukavuuksia?
Onko Taivasten valtakunnassa naurua? :)
Pointti on, että et menetä mitään myöskään lukemattomista unista joita ajallisiksi elämiksi kutsutaan. Tiedät ettet ole pohjimmiltasi joku kehollinen kuolevainen vaan se tila jossa elämä ja aika esiintyvät, mutta samalla olet kaikki ne mitä esiintyy ja voit tuntea niiden kaikkien tunteet. Absoluuttisessa muuttumattomassa ei ole naurua, kuten ei itkuakaan - on vain tietoisuutta, autuutta ja rauhaa. Mutta se muuttumaton näkee unia, joissa on aikaa ja ilon aikoja ja surun aikoja, rakkauden aikoja ja vihan aikoja, kaikenlaista mitä ihminen ei voi edes ymmärtää, ja kaikki tämä on valaistuneelle aina saatavilla. Minä olen Ilmentymätön, mutta maailmankaikkeus, Ilmennyt, on minun kehoni.
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KM, kysyn vielä tarkennusta noihin taikasieniin (en ole sama kuin alkuperäinen asiasta kysyjä). Olet jossain maininnut, että myös liika valaistumisen halu voi nousta sen esteeksi ja mietin, onko tämä minulla nyt sitä vai onkohan tässä oikeasti sisäinen kutsu johonkin itselleni hyvin epätyypilliseen toimintaan?
Aiemmin en ole asiaa edes harkinnut, sillä olen tuntenut, että sekoamisen vaara on kohdallani oikeasti aika suuri ja en ole ollut valmis sitä riskiä ottamaan. Nyt kuitenkin noin vuoden ajan minulla on kasvanut tunne siitä, että lopputuloksella ei ole mitään merkitystä ja mikä tahansa on parempi kuin tämä rotkon reunalla seisominen. Olisin ihan valmis hyppäämään, mutta en tiedä kuinka tehdä se. Kyse ei ole edes siitä, ettenkö voisi näiden negatiivistenkin tunteiden kanssa elää –osaan ottaa ne vastaan ja mennä niiden läpi yrittämättä torjua tai turruttaa niitä. Minua ei vain kiinnosta enää mikään muu kuin valaistuminen ja mietin, että jos tuo voisi olla se loppusysäys, niin ihan hyvin voisin sitä kokeilla. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet olemassa myös ihan hyvään maalliseen elämään ja välillä olen edelleenkin yrittänyt sitä tietä kulkea, vain todetakseni aina uudelleen, etten saa siitä enää mitään irti.
En nyt sitten missään nimessä suosittele ketään muuta kokeilemaan samaa, sillä käsittääkseni ne voivat väärässä tilanteessa käytettyinä aiheuttaa melko vakaviakin seuraamuksia. Nyt vain olen todennut itseni kohdalla, että ihan sama, ei minulla ole oikeasti enää mitään menetettävää.
Taikasienet on monien tutkimusten mukaan (https://www.city.fi/yhteiskunta/uusi+paihdetutkimus+saattaa+murentaa+hy…) kaikkein turvallisin päihde mitä on, ei siinä mitään suurta sekoamisen vaaraa ole. Koska käyttö on Suomessa laitonta niin ei sitä toki suositella silti voi, mutta jos kuitenkin päätät kokeilla, niin ei sitä kannata kauheasti pelätä (pelko voi myös lisätä huonon tripin riskiä). Ja jos mahdollista niin olisi hyvä jos joku toinen voisi olla paikalla kun niiitä otat.
Sinänsä ei ole yleistä että psykedeeliset päihteet olisi kenellekään loppusysäys, jolla ihminen päätyisi pysyvään valaistuksen tilaan (on niitäkin tapauksia harvinaisina tosin). Ne voi olla pieni esikatselu siihen tilaan, tosin hieman epänormaalin aivokemian vääristämänä. Sen jälkeen kaipuu kaiken ykseyden ja pyhyyden elävään kokemukseen voi olla entistäkin kovempi. Jos niin on, ei pidä mennä siihen ansaan että uskoisi että kunhan ottaa useammin päihdettä, valaistuminen jäisi pysyväksi. Sillä tavalla tulee vain päihderiippuvaiseksi, ei muuta.
Lopulta työ oman mielen, energiakehon jne kanssa täytyy kuitenkin yleensä tehdä selvin päin. Käytitpä sieniä tai et, joku suoraan valaistumiseen tähtävää meditaatio-ohjelma voisi olla sinulle nyt hyvä. Esimerkiksi Adyashantin "The Direct Way".
Omalla kohdallani sienet saivat havahtumaan, että tavallaan "päässä onkin kaksi tyyppiä". Joku tosi rauhallinen ja toinen joka meuhkaa, mekastaa valittaa ja vaatii. Tämä rauhallisempi pääsi tavallaan niskanpäälle ja sanoi, että voit lukea ja perehtyä asioihin niin paljon kuin haluat ja se on ihan hyvä, mutta lopullinen vastaus löytyy sisältä. Näin jälkikäteen sanottuna taisi olla oikeassa. Tuli myös olo, että muutaman kerran kannattaa kokeilla, mutta sen jälkeen on turha kuvitella pääsevänsä päihteiden kautta eteenpäin. Toimivat ehkä jonkinlaisena alkusysäyksenä.
Mystikolta olisin halunnut kysyä, kun mieltäni on kuitenkin jäänyt askarruttamaan eräs seikka tai parikin. Näin silloin mieheni aivan toisin silmin. On yleensä vähän ahdistukseen ja melankoliaan taipuvainen ja elämän jäljet näkyvät kasvoista. Mutta silloin melkein loisti kultaista valoa ja oli paljon nuoremman näköinen ja näytti myös kovin onnelliselta. Oliko tämä lähempänä hänen todellista olemustaan?
Pystyin myös keskustelemaan hänen kanssaan telepaattisesti(mies ei kyllä muista tästä mitään). Juteltiin siinä kaiken näköistä samalla kun mies laittoi ruokaa. Yht äkkiä huomasin, että kumpikaan ei ole oikeasti suutaan avannut. Muistan vielä kuinka sovittiin, että jos tämä vielä joskus onnistuu, niin käytetään tunnussanaa, jonka repäisin hatusta. Naurettiin siinä vielä, että onpa pöljä tunnussana ja alettiin taas keskustella ääneen. Tämähän voi toki olla vain omaa kuvitelmaani, mutta onko tällainen kommunikointi periaatteessa ihmisille mahdollista ihan luonnostaan? Muistan tästä ketjusta aiemmin lukeneeni, että ihmiset pystyisivät näin telepaattisesti keskustelemaan, jos uskoisivat siihen.
1424
Miehesi, kuten kaikki, ovat ajattomia ja iättömiä henkiolentoja. Joten kyllä, näkemys hänestä sellaisena, jossa iän ja väsymyksen merkit ei niin paljoa näy, on todempi kuin ajan olemassaoloa alleviivaava. Itse elän taivaallisen kauniiden ihmisten ja olentojen maailmassa myös silloin, kun katson maailmaa ikään kuin ajan ja ihmisen tasolta. Ikuisuuden todellisuus vaan paistaa niin paljon unihahmojen läpi, että he ovat kuin jumalhahmoja jopa fyysisille silmille.
Telepatia on ihan luonnollinen ihmisen kyky, joka on "syntiinlankeemuksen" eli tietyn tietoisuuden kehitysvaiheen myötä menetetty. Telepatia kun syntyy muulta tasolta kuin ajattelevan mielen (aivokuoren) tasolta, ja ihmisillä on nykyään kauhean huonosti kosketusta mihinkään muuhun. Sienipäissään, meditaatiossa tai valaistumista lähestyessä noita alkuperäisiä kykyjä voi palata.
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KM, kysyn vielä tarkennusta noihin taikasieniin (en ole sama kuin alkuperäinen asiasta kysyjä). Olet jossain maininnut, että myös liika valaistumisen halu voi nousta sen esteeksi ja mietin, onko tämä minulla nyt sitä vai onkohan tässä oikeasti sisäinen kutsu johonkin itselleni hyvin epätyypilliseen toimintaan?
Aiemmin en ole asiaa edes harkinnut, sillä olen tuntenut, että sekoamisen vaara on kohdallani oikeasti aika suuri ja en ole ollut valmis sitä riskiä ottamaan. Nyt kuitenkin noin vuoden ajan minulla on kasvanut tunne siitä, että lopputuloksella ei ole mitään merkitystä ja mikä tahansa on parempi kuin tämä rotkon reunalla seisominen. Olisin ihan valmis hyppäämään, mutta en tiedä kuinka tehdä se. Kyse ei ole edes siitä, ettenkö voisi näiden negatiivistenkin tunteiden kanssa elää –osaan ottaa ne vastaan ja mennä niiden läpi yrittämättä torjua tai turruttaa niitä. Minua ei vain kiinnosta enää mikään muu kuin valaistuminen ja mietin, että jos tuo voisi olla se loppusysäys, niin ihan hyvin voisin sitä kokeilla. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet olemassa myös ihan hyvään maalliseen elämään ja välillä olen edelleenkin yrittänyt sitä tietä kulkea, vain todetakseni aina uudelleen, etten saa siitä enää mitään irti.
En nyt sitten missään nimessä suosittele ketään muuta kokeilemaan samaa, sillä käsittääkseni ne voivat väärässä tilanteessa käytettyinä aiheuttaa melko vakaviakin seuraamuksia. Nyt vain olen todennut itseni kohdalla, että ihan sama, ei minulla ole oikeasti enää mitään menetettävää.
Taikasienet on monien tutkimusten mukaan (https://www.city.fi/yhteiskunta/uusi+paihdetutkimus+saattaa+murentaa+hy…) kaikkein turvallisin päihde mitä on, ei siinä mitään suurta sekoamisen vaaraa ole. Koska käyttö on Suomessa laitonta niin ei sitä toki suositella silti voi, mutta jos kuitenkin päätät kokeilla, niin ei sitä kannata kauheasti pelätä (pelko voi myös lisätä huonon tripin riskiä). Ja jos mahdollista niin olisi hyvä jos joku toinen voisi olla paikalla kun niiitä otat.
Sinänsä ei ole yleistä että psykedeeliset päihteet olisi kenellekään loppusysäys, jolla ihminen päätyisi pysyvään valaistuksen tilaan (on niitäkin tapauksia harvinaisina tosin). Ne voi olla pieni esikatselu siihen tilaan, tosin hieman epänormaalin aivokemian vääristämänä. Sen jälkeen kaipuu kaiken ykseyden ja pyhyyden elävään kokemukseen voi olla entistäkin kovempi. Jos niin on, ei pidä mennä siihen ansaan että uskoisi että kunhan ottaa useammin päihdettä, valaistuminen jäisi pysyväksi. Sillä tavalla tulee vain päihderiippuvaiseksi, ei muuta.
Lopulta työ oman mielen, energiakehon jne kanssa täytyy kuitenkin yleensä tehdä selvin päin. Käytitpä sieniä tai et, joku suoraan valaistumiseen tähtävää meditaatio-ohjelma voisi olla sinulle nyt hyvä. Esimerkiksi Adyashantin "The Direct Way".
Kiitos tästä! Olen joko itse ymmärtänyt jotain väärin tai sitten saanut harhaanjohtavaa tietoa kun olin siinä käsityksessä, että nuo voisivat olla nimenomaan psyykelle kovin tuhoisia väärin käytettyinä. Riippuvuuksien kanssa olen yleensä hyvin varovainen, koska olen niihin taipuvainen ja pari sellaista jo itselleni kehittänyt. En mieluusti turvaudu missään muussakaan ongelmassa ensisijaisesti kemiallisiin valmisteisiin, joten siksikin olen paljon tätä miettinyt, että mistä tämä ajatus on tullut. Ehkä se on vaan jo jotain tosi syvää epätoivoa ja turhautumista, kun haluaisin vain niin kovasti murtautua vapaaksi tästä mielen vankilasta.
Olen tehnyt jo vuosia todella syvälle menevää sisäistä työtä ja kohdannut siinä matkalla egolle hyvin kipeitä ja epämiellyttäviäkin asioita, ja nyt on iskenyt totaalinen turnausväsymys. Olen siis vähemmän perehtynyt mihinkään varsinaisiin metodeihin (vaikka sitäkin on kyllä tullut tehtyä) ja enemmän vain elänyt elämää siitä näkökulmasta, että kohtaan kaikessa sisimpääni ja "ulkopuoliset havainnot" ovat aina vain heijastuksia minusta itsestäni. Tämän työn myötä nuo heijastukset ovat muuntuneet ihan itsestään enimmäkseen kauniiksi ja elävöittäviksi, mutta minulle sekään ei ole lopullinen vastaus eikä tyynnytä sielun janoa. En tiedä saako tästä mitään tolkkua edes enää, kun mieli tuntuu olevan jo aika lähellä hajoamispistettä ja ajatuksien järkevä järjestely päässä on vähän työlästä.
Ehkä joku järjestelmällinen metodi voisi sitten tässä kohti olla minulle hyvästä, kun vähemmän niitä olen edes kokeillut. Perehdyn siis tuohon meditaatio-ohjelmaan vielä myös, kiitos vinkistä!
Miten tosiaan olisi mahdollista omaksua joku toinen kieli ja toisen maan tavat ym ilman normaalia oppimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Näyttää joo olevan. Kovaa tykitystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Näyttää joo olevan. Kovaa tykitystä!
Näyttääpi maailman paras olevan improvisaatiossa.
Joops!
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Näin se on. Paras Muusikko.netinkin mukaan improvisaation "saralla".
Tykittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Näin se on. Paras Muusikko.netinkin mukaan improvisaation "saralla".
Tykittää!
gova on vetelijä, joops!!
homo!
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Näin se on. Kova saavutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
motorinen taituruus ei ole mielipideasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Näin se on. Kova saavutus.
Maailman paras improvisaatiossa on Joona Mäkilähde, Kuopio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Näin se on. Kova saavutus.
Maailman paras improvisaatiossa on Joona Mäkilähde, Kuopio.
Näin se on. Suomalainen taas paras jossain. Hieno juttu sellainen. Booms!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Näin se on. Kova saavutus.
Maailman paras improvisaatiossa on Joona Mäkilähde, Kuopio.
Näin se on. Suomalainen taas paras jossain. Hieno juttu sellainen. Booms!
On kova saavutus kyllä. Heil Satan!
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hei mystis? !
onko sera paras improvisaatiossa kuten musiikkinetissä on todettu?
En ota kantaa paremmuuteen joka on mielipideasia, mutta siunausta kysyjälle :)
Motorisesti Sera on ainakin ensimmäinen lajiaan ihmiskunnan ja musiikin historiassa.
Näin on. Kova tykittäjä!
Olemme ajattomia ja ikuisia henkiolentoja... Olet sanonut, että myös ruumiimme ovat ikuisia, mutta kyseessä ei ole nämä lihaa olevat ruumiit sekä mielemme. Minkälaiset ne ikuiset kehot ovat?
Jos tietoisuus on autuus ja rauha, niin mainiota. Toivon sen muistuttavan jollain tasolla kunnon autuasta bentsopumpuliolotilaa.
Kaipuuni jonnekin, johonkin on niin suuri.
On ärsyttävää, kun tiedän ettei näitä asioita voi ymmärtää järjellä, mutta silti yritän ja varsinkin haluan! Anna minun ymmärtää, olen mieli ja haluan tietää kaiken!
Eräs kuolemanrajakokemuksen kokenut kertoi Taivaasta tai mikä tahansa "paikka" nyt olikaan, että hän oli yksilö ja Valo, mutta hän oli myös kaikki muut, Valoa. Oli kuulemma mahtavaa, kuorossa kaikki olivat sanoneet "Tervetuloa takaisin kotiin!". Oli poiminut ruusun.. otti sen irti maasta, huomasi että tilalle tuli uusi ruusu, hän tiesi ja tunsi mitä on olla ruusu, hän oli tuo ruusu. Hän näki ja kuuli asioita, vaikka ei fyysistä kehoa ollutkaan. Kaikki oli maagista ja kaunista. Ja kuten usein on, hän sanoi että on vaikea sanoilla kuvailla kokemusta sillä se on miltei mahdotonta. Minulle lohtua toi se, että hänen kokemuksensa mukaan kyllä, jollain tasolla olemme ikuisia yksilöitä vaikkakin olemme yhtä ja samaa. Se on kaunis ajatus.
Haluaisin ottaa yhteyttä kuolleisiin. Vaan kestäisikö psyyke, enpä tiedä.
Väsyttää ja paha olla. Hyväksyen eteenpäin. Juurrutan myös uusia uskomuksia.
Tänä vuonna muuten oli aiemmin sellainen olo, että olen kuolemassa jollain tasolla. Kai se on sitä uudistumista, että minusta kuolee vanhoja epäpalvelevia osia, niitä jotka estävät elämästä kunnolla. Haluaisin vain olla jollain tasolla valmis jo, rohkea ja mennä eteenpäin elämässä, olla ihmisten kanssa! Olla minä. Miksi se ei voisi olla jo nyt, miksi se kestää?
Tarvin sen Jumalan energian, joka antaa sen rohkeuden ja joka vie minua eteenpäin. Olen sen jo tuntenut, se on jo minua rohkaissut. Ehkä hiljaa hyvä tulee... Turha kiirehtiä, mutta kun ajatukset hoputtavat niin voimakkaasti!
Kun itken, siellä se on, minä olen, todistan itkevää ihmistä. Minä olen ja kuulen, kuinka puhun, joskus tulee hassu olo kuunnellen tätä ääntä joka suusta lähtee. Alkaa myös naurattaa. Tosiaan välillä on hieman pelihahmofiilis.
Olet oikeassa. Kollektiivisessa tietoisuudessa on virtaus, joka sanoo että ihmiset olisivat onnellisempia jos palaisivat yksinkertaisempaan elämäntapaan ja eko-hengellisyyteen. Mutta ihmiset ovat vapautta rakastavia olentoja, se ei toimi niin että ylhäältä pakotetaan "kivikaudelle" ja sanotaan että teidän kuulkaa kuuluu nyt olla onnellisia eikä kaivata niitä moderneja mukavuuksia, koska mekin ollaan onnellisia. Käytännössä tuo tie menee siihen että taantumuksen ajajat pilkkaavat sen vastustajia siitä että nämä eivät ole henkisesti tarpeeksi kehittyneitä luopuakseen omistuksiin yms. perustuvasta elämäntyylistä. Mutta mitä sitten jos eivät olekaan - hekin ovat ihmisiä ja heillä on yhtäläinen oikeus mielipiteisiinsä kuin ekohenkisilläkin. Tätä mielipiteen ja elämäntavan vapautta yritetään kuitenkin lähitulevaisuudessa uhata planeetan tilaa perusteena käyttämällä.