Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyetä manifestoimaan samanlaisen rauhallisen ja mukavan olon, jonka saa bentsodiatsepiineilla. Se olisi taivas, elämää kykenisi taas elämään täysin normaalisti. Onkohan tuo mahdollista? "Olen aina yhtä rauhallinen ja seesteinen kuin olisin ottanut rauhoittavia lääkkeitä."

Kyllä ihminen voi sellaiseen tilaan saada itseensä monellakin tapaa. Mutta yleensä tarpeeksi levättyään sitä ei enää halua, sitä alkaa haluta intensiivisempää elämää sen täydessä voimassa. Lisäksi sitten kun ei enää samaistu kehoon ja mieleen, tunne-elämä ei rajunakaan tuota tuskaa. Se on mielenkiintoinien kokemus, voi olla erilaisia kehon ja mielen kipuja kyllä, mutta niillä ei ole niin merkitystä koska Minä on se avaruus jossa keho ja mieli ovat vain yksi kohde, eikä se avaruus tai taivas järky siitä millaisia ukkospilviä siellä välillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, mikä olisi paras tapa olla omalta osaltaan kasvattamatta nykyistä vastakkainasettelua ja pelon lietsomista, ellei ole vielä täysin valaistunut? Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa esim. omia uskomuksiaan muuntamalla myös kollektiiviin niin, että vaikkapa tietyt fyysisten lakien mukaiset seuraukset voisivat lievittyä ja kärsimys sitä kautta vähentyä? Vai onko tämä kaikki juuri nyt tarpeen? Tunnen kollektiivisen kärsimyksen, tuskan, erillisyyden ja pelon toisinaan niin voimakkaasti, että se vaikuttaa jo omaankin toimintakykyyn.

Kyllä, jokaisen ihmisen energia ja tietoisuus on osaltaan rakentamassa ihmisten kollektiivista "todellisuutta". Tätä tapahtuu sekä ihan luonnollisin keinoin, kun ihmiset puhuvat ja kirjoittavat ajatuksistaan, mutta myös alitajuisesti telepaattisesti ja energeettisesti. Jotkut ihmiset ovat hyvin herkkiä vaistoamaan tuon energeettisen tason, he kokevat itsessään selittämätöntä levottomuutta jos sitä on kollektiivisessa tietoisuudessa joko paikallisesti tai globaalisti, toiset taas ei. 

Ei tosiaan tarvitse olla valaistunut, että voi olla mukana rakentamassa vähemmän ahdistavaa todellisuutta. Sekä käytännön teoin ja sanoin, että mahdollisuuksien mukaan pysyttelemällä itse tietoisuuden tilassa, jossa ei ole kovin paljoa niitä ei-toivottuja ominaisuuksia kuten esim. vihaa tai pelkoa, joiden energia sitten manifestoituu maailmaksi jonka ihmiset näkevät.

Tällä hetkellä on tosiaan tarvetta niille, jotka vain olemisellaan ja omalla tietoisuuden tilalllaan ja teoillaan ns. kannattelevat taajuutta, pitävät yllä uskoa hyvään ja rauhalliseen ja runsaaseen, siihen että ongelmat saadaan ratkaistua eikä toivottomuuuteen saati luovuttamiseen ole syytä. Ilmastonmuutos erityisesti on asia, joka on vahvana kollektiivisessa tietoisuudessa juuri nyt, ja useimpien ihmisten vaistomainen reagointi ahdistuksella, pelolla ja mielikuvilla tulevaisuuden kauhuista on omiaan vahvistamaan juuri sen manifestoitumista fyysiseen todellisuuteen, mitä pelätään. Lisäksi se haittaa myös käytännön tasolla, koska jotkut ajattelee, ettei me enää mitään voida, syödään ja juodaan, huomenna kuollaan, luovutetaan vaan eikä mietitä tulevia sukupolvia koska ei me enää niitä voida auttaa.

Boldasin Mystikon tekstistä tuon tärkeän asian. Eli meidän ei kannata reagoida ilmastonmuutokseen noin.

Taas tätä loisteliasta logiikkaa. Ilmastonmuutos herättelee ihmisiä korkeammalle tasolle, mutta sitten se aiheuttaa vaan lisää ahdistusta ja kaikkea negatiivista, joka manifestoituu tuhona. Eli miten se nyt käytännössä herättelee meitä korkeammalle tasolle?

Loki

Se on kehityshaaste, joka haastaa ihmisiä toisia elollisia huomioivampaan, vähemmän itsekeskeiseen elämäntapaan. Tähän kehityshaasteeseen eri yksilöt vastaavat hyvin eri tavalla. 

Jotkut ahdistuvat valtavasti ja käpertyvät pelkoonsa odottamaan tuhoa, toivottomana. 

Toiset myös ahdistuvat ja näkevät vaarat, mutta päättävät, että asialle on tehtävä jotain. Osan mielessä riittää maltilliset toimet, mutta osa on sitä mieltä että koko taloudelliset  ja poliittiset järjestelmät ja ihmiskeskeinen maailmankuva on täysi uudistettava, käytännössä koko ihmisluonteen on muututtava pakon edessä lyhyessä ajassa. Useilla tähän liittyy ekospirituaalisuuden käsite.

Sitten on niitä jotka eivät erityisemmin ahdistu, ajattelevat että tylsä juttu mutta eipä ole kovasti minun ja perheeni arkeen vaikuttanut, joten en siitä sen enempää mieti. No ehkä sähköautoa voisin harkita seuraavaksi jos auton tarvitsen. Tai jos peräti yrittäisi pärjätä ilman jos siitä ei ole liikaa vaivaa.

Ja niitä jotka uskoo, että asia on ratkaistavissa esim. teknologian ja tieteen avulla ja edistävät tai tukevat tällaisia aloitteita. 

Mutta on myös niitä, jotka ei usko koko ilmastonmuutokseen ja joiden mielestä kyseessä on systemaattinen yritys esim. viedä ihmisiltä yksilönvapaudet, ajaa maailma johonkin kommunismin tapaiseen ja yleisesti pilata koko ihmiskunnan nykyelämä ja tulevaisuus viemällä ihmiset takaisin ties minne kivikauteen että maailma pelastuu. 

Pahin konflikti on totaalista muutosta vaativien ja denialistien välillä, ja nämä molemmat ryhmät kasvavat. Denialismi kasvaa vastalauseena uhalle, jota koetaan niiden toimesta, jotka paasaavat esim. Twitterissä pakkoveganismia tai huvimatkailun kieltämistä koska näkevät vaikka IPCC:n raportin olevan niin kriittinen, että elämän suojelemiseksi nyt vaan ei enää voida välittää ihmisten tunteista. Vastakkainasettelujen aikaa tämä luo, ja se luo kärsimystä. Kuten toki itse ilmiö. Lopulta tällaien kehityshaaste on kuitenkin kivuliaisuudestaan huolimatta kehittävä, kuten monet vaiheet vaikka aikuiseksi kasvussakin ovat ahdistavia ja epämiellyttäviä henkisesti, mutta lopputuloksena on kypsempi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi vastikään koronasta ja ilmastonmuutoksesta ja mystikko vastasi, että ne ovat keinoja herätellä ihmiskuntaa nousemaan korkeammalle tietoisuuden tasolle tai se tuhoutuu kohta. Mystikko mainitsi myös, että ilmastonmuutos on pidemmällä kuin uskommekaan. Voisitko mystikko avata hieman tuota skenaariota, jossa tuho tapahtuu? Oletetaan, että ihmiskunta ei tee parannusta, mitä tapahtuu ja milloin? Kuoleeko siis kaikki ihmiset (fyysisessä muodossa) kokonaan maapallolta vai vain osa? Kuinka pitkällä olemme ilmaston tuhoutumisen kanssa? Kauanko tähän tuhon ”kohta” -hetkeen mielestäsi menee, vuosia vai vuosikymmeniä?

Kuten joku oli maininnutkin, en esittänyt tällaista maailmanlopun tai ihmiselämän tuhon ennustetta. Mutta sellaisia prosesseja on jo käynnissä jotka osa eivät ole enää käännettävissä ja osan kääntäminnen vaatisi isoja muutoksia hyvin pian, ja ihmisluonto ja poliittiset ja talouden järjestelmät ovat sellaisia, ettei sellainen helposti onnistu. 

Ja vähintään yhtä suuri vaara kuin ilmiö itse on ihmisten jyrkkä jakautuminen yhteiskunnissa sen mukaan, uskotaanko ilmastonmuutoksen kriittisyyteen vai ei ja mitä asialle halutaan tehdä jos mitään. Olisi se melkoinen sekasorto, jos suuri osa kansasta sanoisi vaikka että ei, ei ihmisen tekemisillä ole tämän kanssa mitään tekemistä ja ei ole tarvetta tehdä mitään, ja yhtä suuri osa että nyt on hätä, nyt on tehtävä paljon rajoituksia ja pakkoja kulutuskäyttäytymiseen ja elämäntapoihin. ihmiset voivat nousta toisiaan vastaan prosessissa, joka vaatisi merkittävää ajattelun muutosta nykyiseen. 

Kiitos Mystikko! 

KM, kysyn vielä tarkennusta noihin taikasieniin (en ole sama kuin alkuperäinen asiasta kysyjä). Olet jossain maininnut, että myös liika valaistumisen halu voi nousta sen esteeksi ja mietin, onko tämä minulla nyt sitä vai onkohan tässä oikeasti sisäinen kutsu johonkin itselleni hyvin epätyypilliseen toimintaan?

Aiemmin en ole asiaa edes harkinnut, sillä olen tuntenut, että sekoamisen vaara on kohdallani oikeasti aika suuri ja en ole ollut valmis sitä riskiä ottamaan. Nyt kuitenkin noin vuoden ajan minulla on kasvanut tunne siitä, että lopputuloksella ei ole mitään merkitystä ja mikä tahansa on parempi kuin tämä rotkon reunalla seisominen. Olisin ihan valmis hyppäämään, mutta en tiedä kuinka tehdä se. Kyse ei ole edes siitä, ettenkö voisi näiden negatiivistenkin tunteiden kanssa elää –osaan ottaa ne vastaan ja mennä niiden läpi yrittämättä torjua tai turruttaa niitä. Minua ei vain kiinnosta enää mikään muu kuin valaistuminen ja mietin, että jos tuo voisi olla se loppusysäys, niin ihan hyvin voisin sitä kokeilla. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet olemassa myös ihan hyvään maalliseen elämään ja välillä olen edelleenkin yrittänyt sitä tietä kulkea, vain todetakseni aina uudelleen, etten saa siitä enää mitään irti.

En nyt sitten missään nimessä suosittele ketään muuta kokeilemaan samaa, sillä käsittääkseni ne voivat väärässä tilanteessa käytettyinä aiheuttaa melko vakaviakin seuraamuksia. Nyt vain olen todennut itseni kohdalla, että ihan sama, ei minulla ole oikeasti enää mitään menetettävää.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, mikä olisi paras tapa olla omalta osaltaan kasvattamatta nykyistä vastakkainasettelua ja pelon lietsomista, ellei ole vielä täysin valaistunut? Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa esim. omia uskomuksiaan muuntamalla myös kollektiiviin niin, että vaikkapa tietyt fyysisten lakien mukaiset seuraukset voisivat lievittyä ja kärsimys sitä kautta vähentyä? Vai onko tämä kaikki juuri nyt tarpeen? Tunnen kollektiivisen kärsimyksen, tuskan, erillisyyden ja pelon toisinaan niin voimakkaasti, että se vaikuttaa jo omaankin toimintakykyyn.

Kyllä, jokaisen ihmisen energia ja tietoisuus on osaltaan rakentamassa ihmisten kollektiivista "todellisuutta". Tätä tapahtuu sekä ihan luonnollisin keinoin, kun ihmiset puhuvat ja kirjoittavat ajatuksistaan, mutta myös alitajuisesti telepaattisesti ja energeettisesti. Jotkut ihmiset ovat hyvin herkkiä vaistoamaan tuon energeettisen tason, he kokevat itsessään selittämätöntä levottomuutta jos sitä on kollektiivisessa tietoisuudessa joko paikallisesti tai globaalisti, toiset taas ei. 

Ei tosiaan tarvitse olla valaistunut, että voi olla mukana rakentamassa vähemmän ahdistavaa todellisuutta. Sekä käytännön teoin ja sanoin, että mahdollisuuksien mukaan pysyttelemällä itse tietoisuuden tilassa, jossa ei ole kovin paljoa niitä ei-toivottuja ominaisuuksia kuten esim. vihaa tai pelkoa, joiden energia sitten manifestoituu maailmaksi jonka ihmiset näkevät.

Tällä hetkellä on tosiaan tarvetta niille, jotka vain olemisellaan ja omalla tietoisuuden tilalllaan ja teoillaan ns. kannattelevat taajuutta, pitävät yllä uskoa hyvään ja rauhalliseen ja runsaaseen, siihen että ongelmat saadaan ratkaistua eikä toivottomuuuteen saati luovuttamiseen ole syytä. Ilmastonmuutos erityisesti on asia, joka on vahvana kollektiivisessa tietoisuudessa juuri nyt, ja useimpien ihmisten vaistomainen reagointi ahdistuksella, pelolla ja mielikuvilla tulevaisuuden kauhuista on omiaan vahvistamaan juuri sen manifestoitumista fyysiseen todellisuuteen, mitä pelätään. Lisäksi se haittaa myös käytännön tasolla, koska jotkut ajattelee, ettei me enää mitään voida, syödään ja juodaan, huomenna kuollaan, luovutetaan vaan eikä mietitä tulevia sukupolvia koska ei me enää niitä voida auttaa.

Boldasin Mystikon tekstistä tuon tärkeän asian. Eli meidän ei kannata reagoida ilmastonmuutokseen noin.

Taas tätä loisteliasta logiikkaa. Ilmastonmuutos herättelee ihmisiä korkeammalle tasolle, mutta sitten se aiheuttaa vaan lisää ahdistusta ja kaikkea negatiivista, joka manifestoituu tuhona. Eli miten se nyt käytännössä herättelee meitä korkeammalle tasolle?

Loki

Se on kehityshaaste, joka haastaa ihmisiä toisia elollisia huomioivampaan, vähemmän itsekeskeiseen elämäntapaan. Tähän kehityshaasteeseen eri yksilöt vastaavat hyvin eri tavalla. 

Jotkut ahdistuvat valtavasti ja käpertyvät pelkoonsa odottamaan tuhoa, toivottomana. 

Toiset myös ahdistuvat ja näkevät vaarat, mutta päättävät, että asialle on tehtävä jotain. Osan mielessä riittää maltilliset toimet, mutta osa on sitä mieltä että koko taloudelliset  ja poliittiset järjestelmät ja ihmiskeskeinen maailmankuva on täysi uudistettava, käytännössä koko ihmisluonteen on muututtava pakon edessä lyhyessä ajassa. Useilla tähän liittyy ekospirituaalisuuden käsite.

Sitten on niitä jotka eivät erityisemmin ahdistu, ajattelevat että tylsä juttu mutta eipä ole kovasti minun ja perheeni arkeen vaikuttanut, joten en siitä sen enempää mieti. No ehkä sähköautoa voisin harkita seuraavaksi jos auton tarvitsen. Tai jos peräti yrittäisi pärjätä ilman jos siitä ei ole liikaa vaivaa.

Ja niitä jotka uskoo, että asia on ratkaistavissa esim. teknologian ja tieteen avulla ja edistävät tai tukevat tällaisia aloitteita. 

Mutta on myös niitä, jotka ei usko koko ilmastonmuutokseen ja joiden mielestä kyseessä on systemaattinen yritys esim. viedä ihmisiltä yksilönvapaudet, ajaa maailma johonkin kommunismin tapaiseen ja yleisesti pilata koko ihmiskunnan nykyelämä ja tulevaisuus viemällä ihmiset takaisin ties minne kivikauteen että maailma pelastuu. 

Pahin konflikti on totaalista muutosta vaativien ja denialistien välillä, ja nämä molemmat ryhmät kasvavat. Denialismi kasvaa vastalauseena uhalle, jota koetaan niiden toimesta, jotka paasaavat esim. Twitterissä pakkoveganismia tai huvimatkailun kieltämistä koska näkevät vaikka IPCC:n raportin olevan niin kriittinen, että elämän suojelemiseksi nyt vaan ei enää voida välittää ihmisten tunteista. Vastakkainasettelujen aikaa tämä luo, ja se luo kärsimystä. Kuten toki itse ilmiö. Lopulta tällaien kehityshaaste on kuitenkin kivuliaisuudestaan huolimatta kehittävä, kuten monet vaiheet vaikka aikuiseksi kasvussakin ovat ahdistavia ja epämiellyttäviä henkisesti, mutta lopputuloksena on kypsempi ihminen.

Mikä kypsempi ihminen? Eihän meitä edes oikeastaan ole, kun ollaan sen jumaluuden marionetteja. Mihin se kaiken tietävä jumaluus tarvitsee mitään kypsempää ihmistä? Ja aika ankea jumaluus, jos se tarvitsee lisää kypsymistä.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Loki, ootko sinä onnistunut tietoisesti manifestoimaan mitään?

Oot ihan mielenkiintoisen oloinen tyyppi.

Kiinnostuin kymmenisen vuotta sitten manifestoinnista, kun kaverini kertoi minulle siitä Salaisuudesta. Katsoin elokuvan, luin sekä Salaisuus-kirjan ja runsaasti muuta aiheeseen liittyvää materiaalia. Päätin yrittää manifestoida rahaa ja taloudellista riippumattomuutta. Yritin sekä lottovoittoa että menestystä jossain nettibisneksessä ja käytin molempiin todella paljon henkisiä voimavaroja. Elin myös uskoen, että raha tulee luokseni. Ostin kirjoja, kaikkea kivaa ja taloudelliseen riippumattomuuteen/nettibisnekseen liittyiviä oppaita, ohjelmia ja jopa jotkut minulle valmiiksi rakennetut nettisivut, joita päivittämällä houkuttelin lukijoita ja mainostajia. Olin tuohon aikaan opintotuella ja lainalla elävä opiskelija, joten minulla ei ollut kovin paljon rahaa, mutta otin pikavippejä, koska kyllähän se lottovoitto tulee ihan kohta tai bisnekseni lähtee lentoon. Uskoinhan siihen tosi kovasti ja visualisoin menestystä.

Varmaan arvaatte, miten tässä kävi. Ei tullut lottovoittoa eikä bisness menestynyt. Pikavipit menivät maksuun eikä minulla ollut rahaa. Miehen ja erään sukulaisen avustuksella sain maksettua lainani enkä joutunut ulosottoon. Kun parin vuoden kuluttua olin saanut velat maksettua ja hengähdin helpotuksesta luvaten, etten enää ikinä ota velkaa. Haluatteko arvata mitä tein seuraavaksi? Otin pikavippejä ja velkaannuin vielä pahemmin. En halunnut kertoa miehelleni, että tein ihan saman virheen heti perään, joten laskut menivät ulosottoon, jossa minulla oli pahimmillaan noin 16 000 euroa velkaa (plus 30 000 opintolainaa, mutta ne eivät menneet ulosottoon). Yhdessä vaiheessa tuli puhetta perheenlisäyksestä, jolloin minun oli pakko tunnustaa taloustilanteeni, koska lapsen kanssa kulut kasvavat, ja mieheni on erittäin tarkka raha-asioistaan. Se pisti lapsisuunnitelmat sitten jäihin taas muutamaksi vuodeksi. Sain vuosi sitten ulosotossa olevat velat maksettua ja luottotiedot takaisin enkä ole toistaiseksi ottanut lisää lainaa ja säästöönkin olen saanut hieman.

Onnistuin siis manifestoimaan täysin päinvastaisen tuloksen itselleni ja minulla on hyvin negatiivinen katsanto manifestointiin. Yritän käyttää sitä nykyäänkin haluamiini asioihin, koska minusta on vaan tosi kiva kuvitella sitä haluttua lopputulosta, mutta pidän manifestointia konseptina todella vaarallisena. Etenkin sitä Salaisuus-versiota, jossa neuvotaan elämään kuin kuvitelma olisi jo totta ja visualisoimaan rahaa vaan tulemaan jostain ilman mitään konkreettisia toimia sen saamiseksi.

Loki

Tuli vielä manifestoinnista mieleen, että jotkut manifestointiohjeet sanovat, että siitä lopputuloksesta pitäisi tavallaan irrottautua. Haluan manifestoida vaikka uuden auton, mutta samalla pitäisi olla ihan sama saako sen. Mutta jos mulle on ihan sama saanko sen, niin miksi ihmeessä mä jaksaisin manifestoida sen?

Mua ei esimerkiksi yhtään kiinnosta täysperävaunu, joten sen manifestoiminen voisi onnistua, koska olen täysin irroittautunut siitä halusta. Sen sijaan Ferrari ei onnistuisi, koska haluan sen ja olen kiinnittynyt lopputulokseen.

Se jumaluus, joka nää säännöt on keksinyt, on kyllä yksi mulkku.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi vastikään koronasta ja ilmastonmuutoksesta ja mystikko vastasi, että ne ovat keinoja herätellä ihmiskuntaa nousemaan korkeammalle tietoisuuden tasolle tai se tuhoutuu kohta. Mystikko mainitsi myös, että ilmastonmuutos on pidemmällä kuin uskommekaan. Voisitko mystikko avata hieman tuota skenaariota, jossa tuho tapahtuu? Oletetaan, että ihmiskunta ei tee parannusta, mitä tapahtuu ja milloin? Kuoleeko siis kaikki ihmiset (fyysisessä muodossa) kokonaan maapallolta vai vain osa? Kuinka pitkällä olemme ilmaston tuhoutumisen kanssa? Kauanko tähän tuhon ”kohta” -hetkeen mielestäsi menee, vuosia vai vuosikymmeniä?

Ihmiset (ja Mystikot) ei osaa nähdä isoa kuvaa. Maapallon tapahtumat lasketaan miljoonissa tai jopa miljardeissa vuosissa. Aikaa on laskettu vasta 2021 vuotta joka ei ole edes hiekanjyänen maapallon historiassa.

Vaikka ihmiskunta tekisi parannuksen, niin ei se meitä pelasta. Se vain siirtää väistämätöntä: Ihmisen sukupuuttoon kuolemista. Lähes kaikki elävät olennot ovat kuolleet jossain vaiheessa sukupuuttoon syystä tai toisesta eikä ihminen tule tekemään poikkeusta.

Ihminen tosin on ensimmäinen laji joka tietentahtoen nopeuttaa omaa tuhoaan. Tuho voi vaikka lähteä siitä että ydinaseita joutuu vääriin käsiin ja alkaa massivinen ydinsota. Tai sitten tuhoamme ympöristön muuten vaan elinkelvottomaksi seuraavan 100.000 vuoden aikana.

Nyt myös tiedetään että seuraava aurinkomyrsky osuu maapalloon 2030-2040-luvuille. Se tulee tuhoamaan about kaiken elektroniikan niin maapallolta kuin kiertoradaltakin. Huonoa: Tulee menemään vuosia ennekuin asiat taas toimii. Hyvää: Kukaan ei ole velkaa kenellekään sen jälkeen kun kaikkien pankkien kaikki tiedot katoavat ikiuisesti. plussa on myös että samalla tuhoutuu kaikki FB ja Googlen keräämät tiedot.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, mikä olisi paras tapa olla omalta osaltaan kasvattamatta nykyistä vastakkainasettelua ja pelon lietsomista, ellei ole vielä täysin valaistunut? Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa esim. omia uskomuksiaan muuntamalla myös kollektiiviin niin, että vaikkapa tietyt fyysisten lakien mukaiset seuraukset voisivat lievittyä ja kärsimys sitä kautta vähentyä? Vai onko tämä kaikki juuri nyt tarpeen? Tunnen kollektiivisen kärsimyksen, tuskan, erillisyyden ja pelon toisinaan niin voimakkaasti, että se vaikuttaa jo omaankin toimintakykyyn.

Kyllä, jokaisen ihmisen energia ja tietoisuus on osaltaan rakentamassa ihmisten kollektiivista "todellisuutta". Tätä tapahtuu sekä ihan luonnollisin keinoin, kun ihmiset puhuvat ja kirjoittavat ajatuksistaan, mutta myös alitajuisesti telepaattisesti ja energeettisesti. Jotkut ihmiset ovat hyvin herkkiä vaistoamaan tuon energeettisen tason, he kokevat itsessään selittämätöntä levottomuutta jos sitä on kollektiivisessa tietoisuudessa joko paikallisesti tai globaalisti, toiset taas ei. 

Ei tosiaan tarvitse olla valaistunut, että voi olla mukana rakentamassa vähemmän ahdistavaa todellisuutta. Sekä käytännön teoin ja sanoin, että mahdollisuuksien mukaan pysyttelemällä itse tietoisuuden tilassa, jossa ei ole kovin paljoa niitä ei-toivottuja ominaisuuksia kuten esim. vihaa tai pelkoa, joiden energia sitten manifestoituu maailmaksi jonka ihmiset näkevät.

Tällä hetkellä on tosiaan tarvetta niille, jotka vain olemisellaan ja omalla tietoisuuden tilalllaan ja teoillaan ns. kannattelevat taajuutta, pitävät yllä uskoa hyvään ja rauhalliseen ja runsaaseen, siihen että ongelmat saadaan ratkaistua eikä toivottomuuuteen saati luovuttamiseen ole syytä. Ilmastonmuutos erityisesti on asia, joka on vahvana kollektiivisessa tietoisuudessa juuri nyt, ja useimpien ihmisten vaistomainen reagointi ahdistuksella, pelolla ja mielikuvilla tulevaisuuden kauhuista on omiaan vahvistamaan juuri sen manifestoitumista fyysiseen todellisuuteen, mitä pelätään. Lisäksi se haittaa myös käytännön tasolla, koska jotkut ajattelee, ettei me enää mitään voida, syödään ja juodaan, huomenna kuollaan, luovutetaan vaan eikä mietitä tulevia sukupolvia koska ei me enää niitä voida auttaa.

Boldasin Mystikon tekstistä tuon tärkeän asian. Eli meidän ei kannata reagoida ilmastonmuutokseen noin.

Taas tätä loisteliasta logiikkaa. Ilmastonmuutos herättelee ihmisiä korkeammalle tasolle, mutta sitten se aiheuttaa vaan lisää ahdistusta ja kaikkea negatiivista, joka manifestoituu tuhona. Eli miten se nyt käytännössä herättelee meitä korkeammalle tasolle?

Loki

Se on kehityshaaste, joka haastaa ihmisiä toisia elollisia huomioivampaan, vähemmän itsekeskeiseen elämäntapaan. Tähän kehityshaasteeseen eri yksilöt vastaavat hyvin eri tavalla. 

Jotkut ahdistuvat valtavasti ja käpertyvät pelkoonsa odottamaan tuhoa, toivottomana. 

Toiset myös ahdistuvat ja näkevät vaarat, mutta päättävät, että asialle on tehtävä jotain. Osan mielessä riittää maltilliset toimet, mutta osa on sitä mieltä että koko taloudelliset  ja poliittiset järjestelmät ja ihmiskeskeinen maailmankuva on täysi uudistettava, käytännössä koko ihmisluonteen on muututtava pakon edessä lyhyessä ajassa. Useilla tähän liittyy ekospirituaalisuuden käsite.

Sitten on niitä jotka eivät erityisemmin ahdistu, ajattelevat että tylsä juttu mutta eipä ole kovasti minun ja perheeni arkeen vaikuttanut, joten en siitä sen enempää mieti. No ehkä sähköautoa voisin harkita seuraavaksi jos auton tarvitsen. Tai jos peräti yrittäisi pärjätä ilman jos siitä ei ole liikaa vaivaa.

Ja niitä jotka uskoo, että asia on ratkaistavissa esim. teknologian ja tieteen avulla ja edistävät tai tukevat tällaisia aloitteita. 

Mutta on myös niitä, jotka ei usko koko ilmastonmuutokseen ja joiden mielestä kyseessä on systemaattinen yritys esim. viedä ihmisiltä yksilönvapaudet, ajaa maailma johonkin kommunismin tapaiseen ja yleisesti pilata koko ihmiskunnan nykyelämä ja tulevaisuus viemällä ihmiset takaisin ties minne kivikauteen että maailma pelastuu. 

Pahin konflikti on totaalista muutosta vaativien ja denialistien välillä, ja nämä molemmat ryhmät kasvavat. Denialismi kasvaa vastalauseena uhalle, jota koetaan niiden toimesta, jotka paasaavat esim. Twitterissä pakkoveganismia tai huvimatkailun kieltämistä koska näkevät vaikka IPCC:n raportin olevan niin kriittinen, että elämän suojelemiseksi nyt vaan ei enää voida välittää ihmisten tunteista. Vastakkainasettelujen aikaa tämä luo, ja se luo kärsimystä. Kuten toki itse ilmiö. Lopulta tällaien kehityshaaste on kuitenkin kivuliaisuudestaan huolimatta kehittävä, kuten monet vaiheet vaikka aikuiseksi kasvussakin ovat ahdistavia ja epämiellyttäviä henkisesti, mutta lopputuloksena on kypsempi ihminen.

Mikä kypsempi ihminen? Eihän meitä edes oikeastaan ole, kun ollaan sen jumaluuden marionetteja. Mihin se kaiken tietävä jumaluus tarvitsee mitään kypsempää ihmistä? Ja aika ankea jumaluus, jos se tarvitsee lisää kypsymistä.

Loki

Niin ja tämä kommunismin uhkahan on ihan realistinen ja todellinen, kun katsoo great reset-juttuja ja niiden slogania "et omista mitään ja olet onnellinen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi vastikään koronasta ja ilmastonmuutoksesta ja mystikko vastasi, että ne ovat keinoja herätellä ihmiskuntaa nousemaan korkeammalle tietoisuuden tasolle tai se tuhoutuu kohta. Mystikko mainitsi myös, että ilmastonmuutos on pidemmällä kuin uskommekaan. Voisitko mystikko avata hieman tuota skenaariota, jossa tuho tapahtuu? Oletetaan, että ihmiskunta ei tee parannusta, mitä tapahtuu ja milloin? Kuoleeko siis kaikki ihmiset (fyysisessä muodossa) kokonaan maapallolta vai vain osa? Kuinka pitkällä olemme ilmaston tuhoutumisen kanssa? Kauanko tähän tuhon ”kohta” -hetkeen mielestäsi menee, vuosia vai vuosikymmeniä?

Ihmiset (ja Mystikot) ei osaa nähdä isoa kuvaa. Maapallon tapahtumat lasketaan miljoonissa tai jopa miljardeissa vuosissa. Aikaa on laskettu vasta 2021 vuotta joka ei ole edes hiekanjyänen maapallon historiassa.

Vaikka ihmiskunta tekisi parannuksen, niin ei se meitä pelasta. Se vain siirtää väistämätöntä: Ihmisen sukupuuttoon kuolemista. Lähes kaikki elävät olennot ovat kuolleet jossain vaiheessa sukupuuttoon syystä tai toisesta eikä ihminen tule tekemään poikkeusta.

Ihminen tosin on ensimmäinen laji joka tietentahtoen nopeuttaa omaa tuhoaan. Tuho voi vaikka lähteä siitä että ydinaseita joutuu vääriin käsiin ja alkaa massivinen ydinsota. Tai sitten tuhoamme ympöristön muuten vaan elinkelvottomaksi seuraavan 100.000 vuoden aikana.

Nyt myös tiedetään että seuraava aurinkomyrsky osuu maapalloon 2030-2040-luvuille. Se tulee tuhoamaan about kaiken elektroniikan niin maapallolta kuin kiertoradaltakin. Huonoa: Tulee menemään vuosia ennekuin asiat taas toimii. Hyvää: Kukaan ei ole velkaa kenellekään sen jälkeen kun kaikkien pankkien kaikki tiedot katoavat ikiuisesti. plussa on myös että samalla tuhoutuu kaikki FB ja Googlen keräämät tiedot.

Ihmisten mielenterveys ei kestä sitä, että heillä ei ole mitään merkitystä. Sen takia on erilaisia uskontoja ja ideologioita, joista voi tapella ja jotka antavat ihmiselle jonkin merkityksen tunnun. Ateistit löytävät merkityksen elämäänsä vissiin jostain perheestä, ystävistä, harrastuksista tai töistä, vaikka nämä ovat ihan yhtä turhia juttuja kuin mikä tahansa muukin. Kaikki tuhoutuu aikojen saatossa eikä meistä jää jäljelle mitään.

Mutta tuo ei tosiaan ole kovin hyvä ihmisen mielenterveydelle, koska se johtaa toivottomuuteen ja flegmaattisuuteen. Miksi tekisin mitään, kun ei siitä ole mitään hyötyä? Henkilökohtaisesti sanon, että jos voisin olla täysin varma, ettei kuolemanjälkeen ole mitään, niin kävisin tap pamassa itseni heti. Jos lopputulos on ihan sama (eli unohdus), niin helpompihan se on päästä sinne heti kuin kärsiä maailmassa.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Tuli vielä manifestoinnista mieleen, että jotkut manifestointiohjeet sanovat, että siitä lopputuloksesta pitäisi tavallaan irrottautua. Haluan manifestoida vaikka uuden auton, mutta samalla pitäisi olla ihan sama saako sen. Mutta jos mulle on ihan sama saanko sen, niin miksi ihmeessä mä jaksaisin manifestoida sen?

Mua ei esimerkiksi yhtään kiinnosta täysperävaunu, joten sen manifestoiminen voisi onnistua, koska olen täysin irroittautunut siitä halusta. Sen sijaan Ferrari ei onnistuisi, koska haluan sen ja olen kiinnittynyt lopputulokseen.

Se jumaluus, joka nää säännöt on keksinyt, on kyllä yksi mulkku.

Loki

Kieltämättä nämä manifestoinnin/visualisoinnin säännöt ovat monimutkaiset. Eipä tiedä itkisikö vai nauraisiko, kun niitä tarkemmin alkaa ajattelemaan. 

Etkös sinä Loki aiemmin maininnut, että jotkin sigilit olit ainakin saanut toimimaan? Kämppiksesi ei kuollut (mutta muutti kuitenkin pois tai jotain), mutta jotkin pienemmät jutut ilmeisesti toimivat? En enää muista yksityiskohtia, enkä löytänyt alkuperäistä viestiä, kun nopeasti yritin etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Etkös sinä Loki aiemmin maininnut, että jotkin sigilit olit ainakin saanut toimimaan? Kämppiksesi ei kuollut (mutta muutti kuitenkin pois tai jotain), mutta jotkin pienemmät jutut ilmeisesti toimivat? En enää muista yksityiskohtia, enkä löytänyt alkuperäistä viestiä, kun nopeasti yritin etsiä.

En käyttänyt kämppiksestä eroon pääsemiseksi sigileitä. Muistaakseni minulla oli tavallaan joku voodoo-nukketyyppinen ratkaisu, johon purin kaiken aggressiivisuuteni kyseistä kämppistä kohtaan. Hän muutti pois, kun hän tuli raskaaksi jollekin randompanolle. Hän raahasi niitä randompanoja kämpille parikin kertaa viikossa ympäri päissään, joten raskaaksitulo ei ollut mikään maailmanluokan ihme. Kai se oli parempi vaihtoehto kuin kuolema, kun lapsi ei kuitenkaan vaikuta kärsineen äitinsä "epäsäännöllisestä" elämästä alkuraskauden aikana.

Sigileitä en muista saaneeni toimimaan, mutta ei kai sinäänsä ihme, kun yritin saada niillä lottovoittoa tai opiskelupaikkaa lääkikseen, vaikka en oikeastaan jaksanut edes lukea pääsykokeisiin.

Loki

Vierailija kirjoitti:

KM, kysyn vielä tarkennusta noihin taikasieniin (en ole sama kuin alkuperäinen asiasta kysyjä). Olet jossain maininnut, että myös liika valaistumisen halu voi nousta sen esteeksi ja mietin, onko tämä minulla nyt sitä vai onkohan tässä oikeasti sisäinen kutsu johonkin itselleni hyvin epätyypilliseen toimintaan?

Aiemmin en ole asiaa edes harkinnut, sillä olen tuntenut, että sekoamisen vaara on kohdallani oikeasti aika suuri ja en ole ollut valmis sitä riskiä ottamaan. Nyt kuitenkin noin vuoden ajan minulla on kasvanut tunne siitä, että lopputuloksella ei ole mitään merkitystä ja mikä tahansa on parempi kuin tämä rotkon reunalla seisominen. Olisin ihan valmis hyppäämään, mutta en tiedä kuinka tehdä se. Kyse ei ole edes siitä, ettenkö voisi näiden negatiivistenkin tunteiden kanssa elää –osaan ottaa ne vastaan ja mennä niiden läpi yrittämättä torjua tai turruttaa niitä. Minua ei vain kiinnosta enää mikään muu kuin valaistuminen ja mietin, että jos tuo voisi olla se loppusysäys, niin ihan hyvin voisin sitä kokeilla. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet olemassa myös ihan hyvään maalliseen elämään ja välillä olen edelleenkin yrittänyt sitä tietä kulkea, vain todetakseni aina uudelleen, etten saa siitä enää mitään irti.

En nyt sitten missään nimessä suosittele ketään muuta kokeilemaan samaa, sillä käsittääkseni ne voivat väärässä tilanteessa käytettyinä aiheuttaa melko vakaviakin seuraamuksia. Nyt vain olen todennut itseni kohdalla, että ihan sama, ei minulla ole oikeasti enää mitään menetettävää.

Taikasienet on monien tutkimusten mukaan (https://www.city.fi/yhteiskunta/uusi+paihdetutkimus+saattaa+murentaa+hy…) kaikkein turvallisin päihde mitä on, ei siinä mitään suurta sekoamisen vaaraa ole. Koska käyttö on Suomessa laitonta niin ei sitä toki suositella silti voi, mutta jos kuitenkin päätät kokeilla, niin ei sitä kannata kauheasti pelätä (pelko voi myös lisätä huonon tripin riskiä). Ja jos mahdollista niin olisi hyvä jos joku toinen voisi olla paikalla kun niiitä otat.

Sinänsä ei ole yleistä että psykedeeliset päihteet olisi kenellekään loppusysäys, jolla ihminen päätyisi pysyvään valaistuksen tilaan (on niitäkin tapauksia harvinaisina tosin). Ne voi olla pieni esikatselu siihen tilaan, tosin hieman epänormaalin aivokemian vääristämänä. Sen jälkeen kaipuu kaiken ykseyden ja pyhyyden elävään kokemukseen voi olla entistäkin kovempi. Jos niin on, ei pidä mennä siihen ansaan että uskoisi että kunhan ottaa useammin päihdettä, valaistuminen jäisi pysyväksi. Sillä tavalla tulee vain päihderiippuvaiseksi, ei muuta. 

Lopulta työ oman mielen, energiakehon jne kanssa täytyy kuitenkin yleensä tehdä selvin päin. Käytitpä sieniä tai et, joku suoraan valaistumiseen tähtävää meditaatio-ohjelma voisi olla sinulle nyt hyvä. Esimerkiksi Adyashantin "The Direct Way".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loki, ootko sinä onnistunut tietoisesti manifestoimaan mitään?

Oot ihan mielenkiintoisen oloinen tyyppi.

Kiinnostuin kymmenisen vuotta sitten manifestoinnista, kun kaverini kertoi minulle siitä Salaisuudesta. Katsoin elokuvan, luin sekä Salaisuus-kirjan ja runsaasti muuta aiheeseen liittyvää materiaalia. Päätin yrittää manifestoida rahaa ja taloudellista riippumattomuutta. Yritin sekä lottovoittoa että menestystä jossain nettibisneksessä ja käytin molempiin todella paljon henkisiä voimavaroja. Elin myös uskoen, että raha tulee luokseni. Ostin kirjoja, kaikkea kivaa ja taloudelliseen riippumattomuuteen/nettibisnekseen liittyiviä oppaita, ohjelmia ja jopa jotkut minulle valmiiksi rakennetut nettisivut, joita päivittämällä houkuttelin lukijoita ja mainostajia. Olin tuohon aikaan opintotuella ja lainalla elävä opiskelija, joten minulla ei ollut kovin paljon rahaa, mutta otin pikavippejä, koska kyllähän se lottovoitto tulee ihan kohta tai bisnekseni lähtee lentoon. Uskoinhan siihen tosi kovasti ja visualisoin menestystä.

Varmaan arvaatte, miten tässä kävi. Ei tullut lottovoittoa eikä bisness menestynyt. Pikavipit menivät maksuun eikä minulla ollut rahaa. Miehen ja erään sukulaisen avustuksella sain maksettua lainani enkä joutunut ulosottoon. Kun parin vuoden kuluttua olin saanut velat maksettua ja hengähdin helpotuksesta luvaten, etten enää ikinä ota velkaa. Haluatteko arvata mitä tein seuraavaksi? Otin pikavippejä ja velkaannuin vielä pahemmin. En halunnut kertoa miehelleni, että tein ihan saman virheen heti perään, joten laskut menivät ulosottoon, jossa minulla oli pahimmillaan noin 16 000 euroa velkaa (plus 30 000 opintolainaa, mutta ne eivät menneet ulosottoon). Yhdessä vaiheessa tuli puhetta perheenlisäyksestä, jolloin minun oli pakko tunnustaa taloustilanteeni, koska lapsen kanssa kulut kasvavat, ja mieheni on erittäin tarkka raha-asioistaan. Se pisti lapsisuunnitelmat sitten jäihin taas muutamaksi vuodeksi. Sain vuosi sitten ulosotossa olevat velat maksettua ja luottotiedot takaisin enkä ole toistaiseksi ottanut lisää lainaa ja säästöönkin olen saanut hieman.

Onnistuin siis manifestoimaan täysin päinvastaisen tuloksen itselleni ja minulla on hyvin negatiivinen katsanto manifestointiin. Yritän käyttää sitä nykyäänkin haluamiini asioihin, koska minusta on vaan tosi kiva kuvitella sitä haluttua lopputulosta, mutta pidän manifestointia konseptina todella vaarallisena. Etenkin sitä Salaisuus-versiota, jossa neuvotaan elämään kuin kuvitelma olisi jo totta ja visualisoimaan rahaa vaan tulemaan jostain ilman mitään konkreettisia toimia sen saamiseksi.

Loki

Itsekin kun luin sen Rhonda Byrnen Salaisuus-kirjan, olin järkyttynyt jostain kohdista siinä. Siinä oli ihan oikeaa asiaa, lainauksia eri uskontojen pyhistä kirjoistakin jne, mutta sitten kohtia kuten tyhjä shekki johon voisi kirjoittaa mielivaltaisen rahasumman jonka sitten voi manifestoida tuosta vaan. Tämä on vähän sama kuin jos olisit lukenut alkeet pianonsoitosta, ehkä vähän tapaillut ukko nooaa yhdellä sormella soittaen, ja sitten sinulle väitettäisiin että no niin, nyt Rahmaninovin pianokonsertto nro 3 onnistuukin kivasti! 

Manifestointi on oikeasti vaativa käytännön oppimisprosessi joka vie aikaa, ja jonka kanssa joutuu aloittamaan hyvin pienistä, ei-yliluonnollisista tai ei äärimmäisen epätodennäköisistä asioista. Sellaisista, joiden onnistuessa mieli voi sanoa oikeutetusti että niin, se saattoi kyllä olla sattumakin, hölmö olet jos luulet jotain manifestoineesi. Itse onnistuin hyvin tuossa, mutta minä lähdin tosiaan ihan naurettavista asioista kuten parkkipaikan löytäminen, se että joku tarjoaisi minulle kahvit viikon sisällä, että löytäisin höyhenen lenkillä tai näkisin kirkkaankeltaisen auton. Se vaati vuosia ennen kuin pystyin tekemään mitään mitä kukaan pitäisi kovin kummoisena. Vuosia kurinalaisuutta, omien uskomusten ja mielen prosessien tutkimista, mielen ja uskomusten muokkauksen kokeiluja, erilaisten omaan psyykeen vetoavien uskoa vahvistavien rituaalien kehittämistä tms.

Ikävintä tietyissä näiden asioiden opettajissa on, että he eivät itse edes oleta että kukaan elää kuten he opettavat. Esim. jos laittaa tuommoisen shekin mihin saa kirjoittaa vaikka miljoona euroa ja alkaa manifestoimaan, ei he oleta että joku lähtee ihan oikeasti käyttämään rahaa kuin heillä olisi se miljoona. He olettavat, että noudatetaan kuitenkin tervettä varovaisuutta, opettelijoita kun vasta ollaan. Mutta sitä he eivät kirjassa eksplisiittisesti kerro, ja niinpä käy näitä ikäviä tapauksia, joissa sanoman vakavimmin ottavat joutuvat vaikeuksiin koska kirjan yllyttäminä ryhtyvät isompiin manifestointeihin kuin osaaminen riittää.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vielä manifestoinnista mieleen, että jotkut manifestointiohjeet sanovat, että siitä lopputuloksesta pitäisi tavallaan irrottautua. Haluan manifestoida vaikka uuden auton, mutta samalla pitäisi olla ihan sama saako sen. Mutta jos mulle on ihan sama saanko sen, niin miksi ihmeessä mä jaksaisin manifestoida sen?

Mua ei esimerkiksi yhtään kiinnosta täysperävaunu, joten sen manifestoiminen voisi onnistua, koska olen täysin irroittautunut siitä halusta. Sen sijaan Ferrari ei onnistuisi, koska haluan sen ja olen kiinnittynyt lopputulokseen.

Se jumaluus, joka nää säännöt on keksinyt, on kyllä yksi mulkku.

Loki

Minulle tuo irrottautuminen tarkoitti sitä, että jos vaikka haluaisin manifestoida sen auton, tekisin sen kanssa työtä ja sitten kun minulla olisi tunne, että työ on mielen tasolla tehty, niin voin lopettaa. Se olisi sama kuin että olen tilannut auton jo vaikka Vehosta, ei minun enää tarvitse kierrellä autokauppoja tai stressata miten saisin auton - se on tilattu jo ja luotan että se tulee ajallaan tehtaalta. Manifestoinnin tapauksessa: olen luonut sen jo ei-fyysisellä tasolla, mutta manifestoituminen fyysiseen todellisuuteen ottaa hieman aikaa. Mutta minun ei tarvitse miettiä millä tavalla tai missä ajassa se tapahtuu, vain antaa asian olla ja luottaa että se tulee. Toimia sitten jos tulee sisäinen tai ulkoinen impulssi toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi vastikään koronasta ja ilmastonmuutoksesta ja mystikko vastasi, että ne ovat keinoja herätellä ihmiskuntaa nousemaan korkeammalle tietoisuuden tasolle tai se tuhoutuu kohta. Mystikko mainitsi myös, että ilmastonmuutos on pidemmällä kuin uskommekaan. Voisitko mystikko avata hieman tuota skenaariota, jossa tuho tapahtuu? Oletetaan, että ihmiskunta ei tee parannusta, mitä tapahtuu ja milloin? Kuoleeko siis kaikki ihmiset (fyysisessä muodossa) kokonaan maapallolta vai vain osa? Kuinka pitkällä olemme ilmaston tuhoutumisen kanssa? Kauanko tähän tuhon ”kohta” -hetkeen mielestäsi menee, vuosia vai vuosikymmeniä?

Ihmiset (ja Mystikot) ei osaa nähdä isoa kuvaa. Maapallon tapahtumat lasketaan miljoonissa tai jopa miljardeissa vuosissa. Aikaa on laskettu vasta 2021 vuotta joka ei ole edes hiekanjyänen maapallon historiassa.

Vaikka ihmiskunta tekisi parannuksen, niin ei se meitä pelasta. Se vain siirtää väistämätöntä: Ihmisen sukupuuttoon kuolemista. Lähes kaikki elävät olennot ovat kuolleet jossain vaiheessa sukupuuttoon syystä tai toisesta eikä ihminen tule tekemään poikkeusta.

Ihminen tosin on ensimmäinen laji joka tietentahtoen nopeuttaa omaa tuhoaan. Tuho voi vaikka lähteä siitä että ydinaseita joutuu vääriin käsiin ja alkaa massivinen ydinsota. Tai sitten tuhoamme ympöristön muuten vaan elinkelvottomaksi seuraavan 100.000 vuoden aikana.

Nyt myös tiedetään että seuraava aurinkomyrsky osuu maapalloon 2030-2040-luvuille. Se tulee tuhoamaan about kaiken elektroniikan niin maapallolta kuin kiertoradaltakin. Huonoa: Tulee menemään vuosia ennekuin asiat taas toimii. Hyvää: Kukaan ei ole velkaa kenellekään sen jälkeen kun kaikkien pankkien kaikki tiedot katoavat ikiuisesti. plussa on myös että samalla tuhoutuu kaikki FB ja Googlen keräämät tiedot.

Elämän voi tehdä multiplanetaariseksi. Ei tarvitse olla riippuvainen Maasta ja tästä aurinkokunnasta. 

Ei kannata myöskään laittaa toivoaan sen varaan että velat ja informaatio nollautuu tässä parinkymmenen vuoden sisällä ;) 

Onko se nyt satavarma juttu, että valaistunut olotila on heittämällä parempi kuin hyvä onnekas ihmiselämä täynnä mukavuuksia?

Onko Taivasten valtakunnassa naurua? :)

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, kysyn vielä tarkennusta noihin taikasieniin (en ole sama kuin alkuperäinen asiasta kysyjä). Olet jossain maininnut, että myös liika valaistumisen halu voi nousta sen esteeksi ja mietin, onko tämä minulla nyt sitä vai onkohan tässä oikeasti sisäinen kutsu johonkin itselleni hyvin epätyypilliseen toimintaan?

Aiemmin en ole asiaa edes harkinnut, sillä olen tuntenut, että sekoamisen vaara on kohdallani oikeasti aika suuri ja en ole ollut valmis sitä riskiä ottamaan. Nyt kuitenkin noin vuoden ajan minulla on kasvanut tunne siitä, että lopputuloksella ei ole mitään merkitystä ja mikä tahansa on parempi kuin tämä rotkon reunalla seisominen. Olisin ihan valmis hyppäämään, mutta en tiedä kuinka tehdä se. Kyse ei ole edes siitä, ettenkö voisi näiden negatiivistenkin tunteiden kanssa elää –osaan ottaa ne vastaan ja mennä niiden läpi yrittämättä torjua tai turruttaa niitä. Minua ei vain kiinnosta enää mikään muu kuin valaistuminen ja mietin, että jos tuo voisi olla se loppusysäys, niin ihan hyvin voisin sitä kokeilla. Minulla olisi kaikki mahdollisuudet olemassa myös ihan hyvään maalliseen elämään ja välillä olen edelleenkin yrittänyt sitä tietä kulkea, vain todetakseni aina uudelleen, etten saa siitä enää mitään irti.

En nyt sitten missään nimessä suosittele ketään muuta kokeilemaan samaa, sillä käsittääkseni ne voivat väärässä tilanteessa käytettyinä aiheuttaa melko vakaviakin seuraamuksia. Nyt vain olen todennut itseni kohdalla, että ihan sama, ei minulla ole oikeasti enää mitään menetettävää.

Taikasienet on monien tutkimusten mukaan (https://www.city.fi/yhteiskunta/uusi+paihdetutkimus+saattaa+murentaa+hy…) kaikkein turvallisin päihde mitä on, ei siinä mitään suurta sekoamisen vaaraa ole. Koska käyttö on Suomessa laitonta niin ei sitä toki suositella silti voi, mutta jos kuitenkin päätät kokeilla, niin ei sitä kannata kauheasti pelätä (pelko voi myös lisätä huonon tripin riskiä). Ja jos mahdollista niin olisi hyvä jos joku toinen voisi olla paikalla kun niiitä otat.

Sinänsä ei ole yleistä että psykedeeliset päihteet olisi kenellekään loppusysäys, jolla ihminen päätyisi pysyvään valaistuksen tilaan (on niitäkin tapauksia harvinaisina tosin). Ne voi olla pieni esikatselu siihen tilaan, tosin hieman epänormaalin aivokemian vääristämänä. Sen jälkeen kaipuu kaiken ykseyden ja pyhyyden elävään kokemukseen voi olla entistäkin kovempi. Jos niin on, ei pidä mennä siihen ansaan että uskoisi että kunhan ottaa useammin päihdettä, valaistuminen jäisi pysyväksi. Sillä tavalla tulee vain päihderiippuvaiseksi, ei muuta. 

Lopulta työ oman mielen, energiakehon jne kanssa täytyy kuitenkin yleensä tehdä selvin päin. Käytitpä sieniä tai et, joku suoraan valaistumiseen tähtävää meditaatio-ohjelma voisi olla sinulle nyt hyvä. Esimerkiksi Adyashantin "The Direct Way".

Omalla kohdallani sienet saivat havahtumaan, että tavallaan "päässä onkin kaksi tyyppiä". Joku tosi rauhallinen ja toinen joka meuhkaa, mekastaa valittaa ja vaatii. Tämä rauhallisempi pääsi tavallaan niskanpäälle ja sanoi, että voit lukea ja perehtyä asioihin niin paljon kuin haluat ja se on ihan hyvä, mutta lopullinen vastaus löytyy sisältä. Näin jälkikäteen sanottuna taisi olla oikeassa. Tuli myös olo, että muutaman kerran kannattaa kokeilla, mutta sen jälkeen on turha kuvitella pääsevänsä päihteiden kautta eteenpäin. Toimivat ehkä jonkinlaisena alkusysäyksenä.

Mystikolta olisin halunnut kysyä, kun mieltäni on kuitenkin jäänyt askarruttamaan eräs seikka tai parikin. Näin silloin mieheni aivan toisin silmin. On yleensä vähän ahdistukseen ja melankoliaan taipuvainen ja elämän jäljet näkyvät kasvoista. Mutta silloin melkein loisti kultaista valoa ja oli paljon nuoremman näköinen ja näytti myös kovin onnelliselta. Oliko tämä lähempänä hänen todellista olemustaan?

Pystyin myös keskustelemaan hänen kanssaan telepaattisesti(mies ei kyllä muista tästä mitään). Juteltiin siinä kaiken näköistä samalla kun mies laittoi ruokaa. Yht äkkiä huomasin, että kumpikaan ei ole oikeasti suutaan avannut. Muistan vielä kuinka sovittiin, että jos tämä vielä joskus onnistuu, niin käytetään tunnussanaa, jonka repäisin hatusta. Naurettiin siinä vielä, että onpa pöljä tunnussana ja alettiin taas keskustella ääneen. Tämähän voi toki olla vain omaa kuvitelmaani, mutta onko tällainen kommunikointi periaatteessa ihmisille mahdollista ihan luonnostaan? Muistan tästä ketjusta aiemmin lukeneeni, että ihmiset pystyisivät näin telepaattisesti keskustelemaan, jos uskoisivat siihen.

1424