Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
:) En provosoitunut, mutta ymmärrettävästi et voi sitä tietää. Me luemme toisten kirjoittamia tekstejä oman käsityskykymme mukaan. Sorry, jos luulin väärin, että sinulla oli vähän negatiivinen asenne.
Asenteeni oli aika neutraali oikeastaan. Olen seurannut tätä ketjua vuosia ja Mystikolla on todella hyvä taito ilmaista selkeästi sanoin henkisiä asioita. Hänen kirjoitukset resonoivat aina itselläni. Kuitenkin tunnistin myös toisen kommentoijan tavoin tuossa hänen tekstissä ristiriidan aiempiin kirjoituksiin. Siis lahjakkuudessa ja vaikeudessa selvitä työstä ennen heräämistä. On mielestäni vain hyvä, että pysytään kriittisinä eikä nosteta ketään jalustalle. Mystikko ei sinne myöskään varmasti halua noustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:) En provosoitunut, mutta ymmärrettävästi et voi sitä tietää. Me luemme toisten kirjoittamia tekstejä oman käsityskykymme mukaan. Sorry, jos luulin väärin, että sinulla oli vähän negatiivinen asenne.
Asenteeni oli aika neutraali oikeastaan. Olen seurannut tätä ketjua vuosia ja Mystikolla on todella hyvä taito ilmaista selkeästi sanoin henkisiä asioita. Hänen kirjoitukset resonoivat aina itselläni. Kuitenkin tunnistin myös toisen kommentoijan tavoin tuossa hänen tekstissä ristiriidan aiempiin kirjoituksiin. Siis lahjakkuudessa ja vaikeudessa selvitä työstä ennen heräämistä. On mielestäni vain hyvä, että pysytään kriittisinä eikä nosteta ketään jalustalle. Mystikko ei sinne myöskään varmasti halua noustakaan.
Ja selvyyden vuoksi itse olisin pitänyt sen vanhan Käyttäjä 102-nimimerkin.
Olen lukenut D.W.: kirjat, en pitänyt. Esoteerisestä kristillisyydestä on edelleen kokemuksena sielun pimeä yö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:) En provosoitunut, mutta ymmärrettävästi et voi sitä tietää. Me luemme toisten kirjoittamia tekstejä oman käsityskykymme mukaan. Sorry, jos luulin väärin, että sinulla oli vähän negatiivinen asenne.
Asenteeni oli aika neutraali oikeastaan. Olen seurannut tätä ketjua vuosia ja Mystikolla on todella hyvä taito ilmaista selkeästi sanoin henkisiä asioita. Hänen kirjoitukset resonoivat aina itselläni. Kuitenkin tunnistin myös toisen kommentoijan tavoin tuossa hänen tekstissä ristiriidan aiempiin kirjoituksiin. Siis lahjakkuudessa ja vaikeudessa selvitä työstä ennen heräämistä. On mielestäni vain hyvä, että pysytään kriittisinä eikä nosteta ketään jalustalle. Mystikko ei sinne myöskään varmasti halua noustakaan.
Ymmärrän, että siitä saattoi tulla ristiriitainen vaikutelma, jos ei muistanut Mystikon kertoneen, että hän valitsi alan, johon hänellä ei ollut luontaisesti taitoja - vaikka siis olikin älykäs ja olisi pärjännyt helposti monilla muilla aloilla.
Ja olen samaa mieltä, ettei Mystikko varmaankaan halua jalustalle nousta tai ketään nostaa, kun jo ymmärtää, että olemme kuitenkin lopulta vain Yksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä "hämää", mystikko autathan ymmärtämään, kiitos.
Joissain kirjoissa kerrotaan siitä, kuinka sielut alkoivat "leikkiä", että he olisivat erillään Jumalasta/Tietoisuudesta. Sitten he ottivatkin tämän leikin liian tosissaan ja alkoivat uskoa olevansa egomieliolentoja (samaistuivat siis mielikuvitusolentoon) ja unohtivat todellisen alkuperänsä, joka on Yksi Todellisuus, Minä olen ja Kaikki-mitä-on.
Olen tuon vuoksi luullut, että valaistumisessa juuri sielu huomaa, ettei hän olekaan egomieliolento, johon hän on samaistunut, vaan onkin Jumala/Tietoisuus itse.
KM: ”Pikemminkin niin, että se joka luuli olevansa joku osa tai olento joka ei ole valaistunut tai ei ymmärrä, katoaa tai samaistuminen siihen (mielen tuotokseen joka uskoo ja kokee olevansa sitä ja tätä) katkeaa. Jäljelle jää Yksi Todellisuus, joka Minä olen ja joka on Kaikki-mitä-on. ”
Tuosta kirjoituksestasi päättelin, että ego katoaa (kuolee, häviää)? Päättelinko oikein? Väärin?
Sama toisin sanoenko näin (eikä vaihtoehtoisesti):
KM: ”Tai samaistuminen siihen (mielen tuotokseen joka uskoo ja kokee olevansa sitä ja tätä) katkeaa.”
Ego ainakin on samaistunut mielen tuotokseen ja uskoo olevansa sitä ja tätä. Mutta onko myös sielu (Jumalan yksilöllistynyt osa, joka täällä ihmishahmoisena esiintyy) samaistunut mielen tuotokseen ja sitten kun sielu huomaa, ettei se olekaan egomieliolento, niin se huomaa olevansa se Yksi Todellisuus, joka jää jäljelle?
Yleensähän se ihmishahmo (roolihenkilö) jää tänne toimimaan valaistumisen jälkeenkin, eli vain hänen egonsa kuolee.
Olet KM sanonut, että Jumala esittää kaikki nämä roolit. Valaistumisen, egon kuoleman jälkeen näkyy selvemmin, että roolihenkilön (ihmisolennon) kautta toimii jotain enemmän kuin vain egoon samaistunut olento.
Tuntuu siis siltä kuin valaistumisessa Jumalan osa, eli sielu, olisi havahtunut huomaamaan, mikä hän todellisuudessa on – Yksi Todellisuus - ja sekös häntä naurattaa ja helpottaa.
Toivottavasti Mystikko on ollut terveenä ja jaksaa meille vielä vastata. Tuo lainattu asia mietityttää monen muun lisäksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö auttamaan? Minulla on eräs pakkoajatus, joka pilaa elämäni. Ajatus koskee alkoholin- ja lääkkeidentäyteistä menneisyyttäni. Pelkään tehneeni erään tietyn hirvittävän teon tai tekoja. Minulla ei ole mitään maallisia keinoja saada selville, olenko näitä hirmutöitä tehnyt. Olen väsynyt tähän pakkoajatukseen.
Onko mahdollista jollakin tavalla esimerkiksi muuttaa menneisyyttä tai luoda/valita uusi menneisyys (vain pienin muutoksin) ajatusten voimalla? Tai jotain vastaavaa? Tuntuu siltä, etten voi ikinä elää vapaata ja normaalia ihmiselämää, jos en saa selville teinkö niitä pahoja tekoja tai jos en voi ns. vaihtaa todellisuutta. Miten pystyisin jättämään tämän ajatuksen taakseni?
Olen pohtinut kauan kirjoittaisinko sinulle tästä ongelmasta. Tunnistat varmasti energiani ja minun aiemmat kommentit tästä pitkästä ketjusta... Haluaisin jonkinlaisen varmuuden tähän ongelmaan... Jotain jolla pääsen irti tästä, jotain joka antaa rauhaa... Jotain muuta kuin "se on vain ajatus, unohda se". En tiedä onko "herääminen" tästä unesta vielä ajankohtaista... Olen yhä syvällä tässä näytelmässä. Kaikki henkinen tieto on vain mielen tasolla, mutta saan siitä lohtua. Toisaalta tuntuu, että tarkoitukseni on vielä elää täysin ihmishahmona. En tiedä... En kuule tai tunne Jumalan tahtoa, lähinnä pelkkää mielen ja tunteiden tuskaa vaikka hyviäkin hetkiä on joka päivä. Tämä keho pelkää kaikkea. Pystytkö neuvomaan ja vastaamaan intuitiolla jotakin? Rukoilemaan (mitä ikinä se sitten onkaan)? Olenko juuri siellä elämässä, missä minun kuuluukin olla? Kiitos.
Tn tiedä mitä olet sekoillut huumepäissäsi?
Jos et muista sitä..niin sitä ei ole tapahtunut.
Toivottavasti auttoi
Mystinen psyykikkö? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö auttamaan? Minulla on eräs pakkoajatus, joka pilaa elämäni. Ajatus koskee alkoholin- ja lääkkeidentäyteistä menneisyyttäni. Pelkään tehneeni erään tietyn hirvittävän teon tai tekoja. Minulla ei ole mitään maallisia keinoja saada selville, olenko näitä hirmutöitä tehnyt. Olen väsynyt tähän pakkoajatukseen.
Onko mahdollista jollakin tavalla esimerkiksi muuttaa menneisyyttä tai luoda/valita uusi menneisyys (vain pienin muutoksin) ajatusten voimalla? Tai jotain vastaavaa? Tuntuu siltä, etten voi ikinä elää vapaata ja normaalia ihmiselämää, jos en saa selville teinkö niitä pahoja tekoja tai jos en voi ns. vaihtaa todellisuutta. Miten pystyisin jättämään tämän ajatuksen taakseni?
Olen pohtinut kauan kirjoittaisinko sinulle tästä ongelmasta. Tunnistat varmasti energiani ja minun aiemmat kommentit tästä pitkästä ketjusta... Haluaisin jonkinlaisen varmuuden tähän ongelmaan... Jotain jolla pääsen irti tästä, jotain joka antaa rauhaa... Jotain muuta kuin "se on vain ajatus, unohda se". En tiedä onko "herääminen" tästä unesta vielä ajankohtaista... Olen yhä syvällä tässä näytelmässä. Kaikki henkinen tieto on vain mielen tasolla, mutta saan siitä lohtua. Toisaalta tuntuu, että tarkoitukseni on vielä elää täysin ihmishahmona. En tiedä... En kuule tai tunne Jumalan tahtoa, lähinnä pelkkää mielen ja tunteiden tuskaa vaikka hyviäkin hetkiä on joka päivä. Tämä keho pelkää kaikkea. Pystytkö neuvomaan ja vastaamaan intuitiolla jotakin? Rukoilemaan (mitä ikinä se sitten onkaan)? Olenko juuri siellä elämässä, missä minun kuuluukin olla? Kiitos.
Tn tiedä mitä olet sekoillut huumepäissäsi?
Jos et muista sitä..niin sitä ei ole tapahtunut.
Toivottavasti auttoi
Jatkan vielä
Onko sinulla oma asunto?
Jos on
menet nyt suihkuun ja peset itsesi.
vaihda puhtaat kalsarit
Juo kuppi teetä ja syö vähän jotain.
Pese ikkunat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko menneisyyttään muuttaa. jos ei muista siitä mitään koska on ollut aineissa koko ajan?
Hmm mietitäänpäs vähän.
Voit luoda ns vale muiston.
Ajattele että olet ollut koko tuon ajan demonin vallassa.
Demoni on pakottanut sinut ryöstäm'ään saadaksesi rahat huumeisiin.
Nyt olet päässyt demonilta karkuun.
Aloitat uuden elämän kuin pieni lapsi.
menet johonkin avustusjärjestöön
Omistat loppuelämäsi hyvien asioiden tekemisen.
Öisin nukut kuin lapsi
Minua mietityttää, tapaanko kuoleman jälkeen läheiseni henkimaailmassa?
On raskasta ajatella, ettei olisi siihen mahdollisuutta.
Meediot ovat ihan varmoja, että elämä jatkuu henkikehossa ja saamme tavata läheisemme, rakkaamme, ystävämme. Haluaisin saada saman varmuuden.
Kiitos mahdollisesta vastauksesta etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö auttamaan? Minulla on eräs pakkoajatus, joka pilaa elämäni. Ajatus koskee alkoholin- ja lääkkeidentäyteistä menneisyyttäni. Pelkään tehneeni erään tietyn hirvittävän teon tai tekoja. Minulla ei ole mitään maallisia keinoja saada selville, olenko näitä hirmutöitä tehnyt. Olen väsynyt tähän pakkoajatukseen.
Onko mahdollista jollakin tavalla esimerkiksi muuttaa menneisyyttä tai luoda/valita uusi menneisyys (vain pienin muutoksin) ajatusten voimalla? Tai jotain vastaavaa? Tuntuu siltä, etten voi ikinä elää vapaata ja normaalia ihmiselämää, jos en saa selville teinkö niitä pahoja tekoja tai jos en voi ns. vaihtaa todellisuutta. Miten pystyisin jättämään tämän ajatuksen taakseni?
Olen pohtinut kauan kirjoittaisinko sinulle tästä ongelmasta. Tunnistat varmasti energiani ja minun aiemmat kommentit tästä pitkästä ketjusta... Haluaisin jonkinlaisen varmuuden tähän ongelmaan... Jotain jolla pääsen irti tästä, jotain joka antaa rauhaa... Jotain muuta kuin "se on vain ajatus, unohda se". En tiedä onko "herääminen" tästä unesta vielä ajankohtaista... Olen yhä syvällä tässä näytelmässä. Kaikki henkinen tieto on vain mielen tasolla, mutta saan siitä lohtua. Toisaalta tuntuu, että tarkoitukseni on vielä elää täysin ihmishahmona. En tiedä... En kuule tai tunne Jumalan tahtoa, lähinnä pelkkää mielen ja tunteiden tuskaa vaikka hyviäkin hetkiä on joka päivä. Tämä keho pelkää kaikkea. Pystytkö neuvomaan ja vastaamaan intuitiolla jotakin? Rukoilemaan (mitä ikinä se sitten onkaan)? Olenko juuri siellä elämässä, missä minun kuuluukin olla? Kiitos.
Kukaan tämän palstan kirjoittelijoista ei pysty sinua auttamaan. Metafyysisillä pohdiskeluilla ei voi korvata oikeaa ammattilaisen keskusteluapua. Olen itsekin kiinnostunut hengellisistä asioista, MUTTA on äärimmäisen tärkeää että näillä ei korvata psykiatrista apua tai terapiaa. Olet selkeästi joutunut kokemaan paljon, eikä sinun tarvitse yksinäsi oikoa kaikkia oman historiasi mutkia.
Kirjoittamasi perusteella luulen, että voisit saada kaipaamasi apua seurakuntien tarjoamasta keskusteluavusta: https://evl.fi/kirkonkeskusteluapu
ohikulkija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö auttamaan? Minulla on eräs pakkoajatus, joka pilaa elämäni. Ajatus koskee alkoholin- ja lääkkeidentäyteistä menneisyyttäni. Pelkään tehneeni erään tietyn hirvittävän teon tai tekoja. Minulla ei ole mitään maallisia keinoja saada selville, olenko näitä hirmutöitä tehnyt. Olen väsynyt tähän pakkoajatukseen.
Onko mahdollista jollakin tavalla esimerkiksi muuttaa menneisyyttä tai luoda/valita uusi menneisyys (vain pienin muutoksin) ajatusten voimalla? Tai jotain vastaavaa? Tuntuu siltä, etten voi ikinä elää vapaata ja normaalia ihmiselämää, jos en saa selville teinkö niitä pahoja tekoja tai jos en voi ns. vaihtaa todellisuutta. Miten pystyisin jättämään tämän ajatuksen taakseni?
Olen pohtinut kauan kirjoittaisinko sinulle tästä ongelmasta. Tunnistat varmasti energiani ja minun aiemmat kommentit tästä pitkästä ketjusta... Haluaisin jonkinlaisen varmuuden tähän ongelmaan... Jotain jolla pääsen irti tästä, jotain joka antaa rauhaa... Jotain muuta kuin "se on vain ajatus, unohda se". En tiedä onko "herääminen" tästä unesta vielä ajankohtaista... Olen yhä syvällä tässä näytelmässä. Kaikki henkinen tieto on vain mielen tasolla, mutta saan siitä lohtua. Toisaalta tuntuu, että tarkoitukseni on vielä elää täysin ihmishahmona. En tiedä... En kuule tai tunne Jumalan tahtoa, lähinnä pelkkää mielen ja tunteiden tuskaa vaikka hyviäkin hetkiä on joka päivä. Tämä keho pelkää kaikkea. Pystytkö neuvomaan ja vastaamaan intuitiolla jotakin? Rukoilemaan (mitä ikinä se sitten onkaan)? Olenko juuri siellä elämässä, missä minun kuuluukin olla? Kiitos.
Kukaan tämän palstan kirjoittelijoista ei pysty sinua auttamaan. Metafyysisillä pohdiskeluilla ei voi korvata oikeaa ammattilaisen keskusteluapua. Olen itsekin kiinnostunut hengellisistä asioista, MUTTA on äärimmäisen tärkeää että näillä ei korvata psykiatrista apua tai terapiaa. Olet selkeästi joutunut kokemaan paljon, eikä sinun tarvitse yksinäsi oikoa kaikkia oman historiasi mutkia.
Kirjoittamasi perusteella luulen, että voisit saada kaipaamasi apua seurakuntien tarjoamasta keskusteluavusta: https://evl.fi/kirkonkeskusteluapu
Kiitos paljon, mutta noista ei ole nyt apua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö auttamaan? Minulla on eräs pakkoajatus, joka pilaa elämäni. Ajatus koskee alkoholin- ja lääkkeidentäyteistä menneisyyttäni. Pelkään tehneeni erään tietyn hirvittävän teon tai tekoja. Minulla ei ole mitään maallisia keinoja saada selville, olenko näitä hirmutöitä tehnyt. Olen väsynyt tähän pakkoajatukseen.
Onko mahdollista jollakin tavalla esimerkiksi muuttaa menneisyyttä tai luoda/valita uusi menneisyys (vain pienin muutoksin) ajatusten voimalla? Tai jotain vastaavaa? Tuntuu siltä, etten voi ikinä elää vapaata ja normaalia ihmiselämää, jos en saa selville teinkö niitä pahoja tekoja tai jos en voi ns. vaihtaa todellisuutta. Miten pystyisin jättämään tämän ajatuksen taakseni?
Olen pohtinut kauan kirjoittaisinko sinulle tästä ongelmasta. Tunnistat varmasti energiani ja minun aiemmat kommentit tästä pitkästä ketjusta... Haluaisin jonkinlaisen varmuuden tähän ongelmaan... Jotain jolla pääsen irti tästä, jotain joka antaa rauhaa... Jotain muuta kuin "se on vain ajatus, unohda se". En tiedä onko "herääminen" tästä unesta vielä ajankohtaista... Olen yhä syvällä tässä näytelmässä. Kaikki henkinen tieto on vain mielen tasolla, mutta saan siitä lohtua. Toisaalta tuntuu, että tarkoitukseni on vielä elää täysin ihmishahmona. En tiedä... En kuule tai tunne Jumalan tahtoa, lähinnä pelkkää mielen ja tunteiden tuskaa vaikka hyviäkin hetkiä on joka päivä. Tämä keho pelkää kaikkea. Pystytkö neuvomaan ja vastaamaan intuitiolla jotakin? Rukoilemaan (mitä ikinä se sitten onkaan)? Olenko juuri siellä elämässä, missä minun kuuluukin olla? Kiitos.
En ole Mystikko, mutta toivottavasti on ok, jos vastaan.
Harmi, että sulla on noin raskasta, mutta silläkin on tarkoituksensa. Olet itse sielun tasolla ennen tähän elämään syntymistä valinnut nuo haasteet.
Menneisyyden muuttaminen ei ole mahdollista konkreettisella tasolla, mutta menneisyyttä voi muuttaa siten, että muuttaa ajatuksensa menneisyydestä, eli on esim. ajatuksissaan lempeämpi itseään tai toisia kohtaan, ja pyrkii ymmärtämään sitä itseään, mikä on joskus ollut ja mitä on joskus tehnyt.
Loppujen lopuksi me ihmiset toimimme aina joka tilanteessa niin hyvin kuin sillä hetkellä kykenemme. Esim. joku pahantekijäkin, vaikka hän näyttäisi jopa nauttivan ilkeydestään, niin hänkin lopulta toimii juuri siten kuin osaa, eikä hän osaa toimia paremmin. Mennyt on mennyttä ja siellä voi olla monia asioita, mitä emme täysin oikein muista, mutta tärkeämpää onkin TÄMÄ HETKI, johon sinulla on mahdollisuus vaikuttaa.
Jos et kertakaikkiaan pääse eroon siitä, ettet tiedä, oletko tehnyt jotain pahaa menneisyydessäsi, niin yksi keino, mitä voi kokeilla on hypnoosi, mutta pitää valita hypnoosin tekijäksi kunnollinen hypnologi eikä ketään harrastelijaa.
Voisit myös kokeilla ajatella niin, että olitpa tehnyt mitä tahansa, niin yritä hyväksyä se, ettet ole silloin nähnyt parempaa tapaa toimia, vaan olet tehnyt sen, minkä olet nähnyt parhaaksi. Kun joskus aikasi on lähteä tästä fyysisestä kehosta, niin sitten kyllä saat selville, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut. Jatkuu...
Jatkoa... Et voi vaihtaa todellisuutta eikä siihen ole tarvettakaan, vaan on tarve kohdata nämä elämän haasteet haaste ja hetki kerrallaan.
Et kuule Jumalan tahtoa, harva kuulee, vaikka jokainen meistä, siis sinäkin tietenkin, on lopulta se Yksi Jumala/Tietoisuus, joka on vain "supistanut" ja "monistanut" itsensä näihin näennäisiin erilaisiin olentoihin ja muuhunkin energiaan, luomuksiin jne. Tunnet Jumalan sisimpäsi vaistona, tunteena.
Sinäkin kykenet luomaan. Ajattele monta kertaa päivässä, että kaikki on hyvin. Ja vaikka miltä näyttäisi ja tuntuisi, niin ajattele vain: Kaikki on hyvin. Olen terve, olen tasapainoinen, olen hyväkuntoinen, olen onnellinen, olen kiitollinen. Ja ole kiitollinen kaikista pienistä ja isoista hyvistä asioista, joita sinullakin on! Vaikket kokisikaan, että asiat ovat noin, niin ajattele noin, ja tulet saamaan ne asiat jossain vaiheessa. Ole sinnikäs.
Minäkin koen, että sinun on ehdottomasti vielä tarkoitus elää. Pääset varmasti vielä parempaan elämäntilanteeseen. Vaistollani sinulle vastasin. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle ja kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa... Et voi vaihtaa todellisuutta eikä siihen ole tarvettakaan, vaan on tarve kohdata nämä elämän haasteet haaste ja hetki kerrallaan.
Et kuule Jumalan tahtoa, harva kuulee, vaikka jokainen meistä, siis sinäkin tietenkin, on lopulta se Yksi Jumala/Tietoisuus, joka on vain "supistanut" ja "monistanut" itsensä näihin näennäisiin erilaisiin olentoihin ja muuhunkin energiaan, luomuksiin jne. Tunnet Jumalan sisimpäsi vaistona, tunteena.
Sinäkin kykenet luomaan. Ajattele monta kertaa päivässä, että kaikki on hyvin. Ja vaikka miltä näyttäisi ja tuntuisi, niin ajattele vain: Kaikki on hyvin. Olen terve, olen tasapainoinen, olen hyväkuntoinen, olen onnellinen, olen kiitollinen. Ja ole kiitollinen kaikista pienistä ja isoista hyvistä asioista, joita sinullakin on! Vaikket kokisikaan, että asiat ovat noin, niin ajattele noin, ja tulet saamaan ne asiat jossain vaiheessa. Ole sinnikäs.
Minäkin koen, että sinun on ehdottomasti vielä tarkoitus elää. Pääset varmasti vielä parempaan elämäntilanteeseen. Vaistollani sinulle vastasin. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle ja kaikille!
Vaikka todellisuutta ei voi konkreettisesti vaihtaa esim. että pääsisi täältä maapallolta pois eri ulottuvuuteen, niin voit vaihtaa kokemasi päivittäisen todellisuuden toisenlaiseksi muuttamalla ajatuksesi siitä kaikesta mitä koet.
Voit opetella hyväksymään asioita, voit oppia luottamaan sisäiseen ääneesi, voit oppia toimimaan spontaanisti tarpeen mukaan, opit elämään siten, ettet liikaa analysoi, muistele ja murehdi niitä asioita, joita on tapahtunut tai joita koet. Opit olemaan pelkäämättä tulevaa, kun ymmärrät, että kaikki, mitä tapahtuu, vie sinua lopulta parempaa kohti, suurempaa rauhaa kohti. Opit ottamaan elämääsi sellaisen asenteen, että ok, näin tapahtuu, sitten päätät, teetkö asialle jotain vai etkö tee.
Vähitellen se hyväksyvämpi asenne elämään ja erilaisiin tapahtumiin muuttaa elämäsi parempaan suuntaan, jolloin koet erilaisen arkitodellisuuden kuin ennen. Vähemmän kärsimystä ja enemmän sisäistä rauhaa.
Anna elämän tapahtua, ja seuraa mitä tapahtuu. Älä yritä olla liikaa puikoissa, liikaa johtamassa ja suuntaa näyttämässä, vaan luota, että kaikki menee siten kuin pitääkin, joskus mutkan kautta, joskus suoraan. Toimit silloin spontaanisti, kun siltä tuntuu.
Hei Mystikko, miten ymmärrät ao. boldatut lauseet, mitä monet valaistuneet kertovat:
"Ajatukset eivät ole mikään ongelma. Ne vain tapahtuvat, Ne eivät ole teidän."
KENEN ne ajatukset sitten ovat? Viitataanko tuolla "teidän" -sanalla siihen Todelliseen meissä/Jumalaan/Tietoisuuteen? Vai egomieliolentoon?
Sitten toinen lause, joka on mielestäni ehkä ristiriidassa tuon edellisen kanssa, vaikka molemmat ovat saman kirjailijan Jeff Fosterin kirjoittamia, tosin ehkä suomentajan vinoon vääntämiä.
"Ajatukset ovat täysin viattomia, kun ne nähdään sellaisina kuin ne todella ovat. Ja silloin teillä ei ole enää halua päästä eroon ajatuksista, koska ne vain kumpuavat pyyteettömästä rakkaudesta ja ovat itsessään tuon pyyteettömän rakkauden ilmaisuja. Ajatukset tapahtuvat siinä välittömyydessä, joka te olette."
Käsittääkseni tuo pyyteetön rakkaus on Jumala/Tietoisuus/KaikkiMitäOn/Todellinen itsemme.
Kiitos. :)
Jos kaikki näkyvä ja näkymätön on Jumalasta/Tietoisuudesta kumpuavaa, niin voisiko ajatella, että ajatukset kumpuavat tietenkin perimmältään Jumalasta, koska kaikki, myös egomieliolento, eli ihminen kumpuaa Jumalasta/Tietoisuudesta.
Joskus ihminen poimii ajatuksensa kollektiivisesta alitajunnasta/mielestä, joskus omasta pikkumielestään, joskus hän saattaa saada ajatuksia sisäisenä oivalluksena Jumalalta/Tietoisuudelta, kun hetkellisesti häntä ei rajoita tämä egomieliolennon pienuus.
En oikein ymmärrä tuota, miten Jeff Foster tuon asian selittää. Moni valaistunut kirjoittaa myös niin, ettei ajatuksemme ole omiamme. Herää kysymys, kenen ajatuksia ajattelemme? Kuka meissä ajattelee?
Jos joku insinööri tai muu keksijä tekisi tekoälyllä toimivat 10 robottia, jotka laitettaisiin asumaan BB-taloon, niin uskoisivatko nämä tekoälyllä varustetut robotit ajattelevansa kukin itse omia ajatuksiaan? Uskoisiko heistä kukin tekevänsä itse omat päätöksensä? Heitä ohjaltaisiin tuotannon/keksijän puolelta monin tavoin, niin kuin ihmisiäkin ohjaillaan koko heidän elämänsä ajan ihan pienestä vauvasta alkaen.
Tuosta tulee mieleen lause: "Meitä eletään". Joku muu ohjailee meitä. Olemme kuin pelinappuloita pelissä tai näyttelijöitä teatterinäytelmässä.
Toki voi miettiä, mikä ajatus on oikeasti minun, mikä äitini ajatus alunperin, mikä opettajani, mikä veljeni, mikä puolisoni jne. Sillä tavoin ajatellen, ajatuksemme eivät ole oman ihmisminämme ajatuksia täysin, mutta kykenemmehän me itsekin ajattelemaan. Jos mietin, söisinkö ensin, vai käynkö ensin kaupassa ja mitä sieltä ostan, niin tuskin nuo mietteet kenenkään muunkaan päästä lähtee kuin omastani, vain olenko väärässä?
Mutta silti tuohon kauppalistan laatimiseen vaikuttaa menneisyydessäni oppimani ajatukset/opit ja uskomukset, jotka eivät kaikki ole minusta lähtöisin.
Ihana, että Mystikko on antanut meille lahjoja kertomalla kokemuksiaan ja tietojaan tästä aiheesta, jota on niin vaikea välillä ymmärtää, ja joidenkin asioiden kohdalta erityisen vaikeaa.
Miten Mystikko koet sen yksilöllistyneen olemisen, eli ihmisenä olemisen tässä vaiheessa? Miten erotat itsesi muista? Hassu kysymys, mutta muistelen, että joskus kerroit, ettet näe tai koe mitään eroa itsesi tai jonkun muun välillä, vaan koet olevasi kaikki mitä ilmenee, ja siten myös tämä minä kirjoittaja tai vaikka presidentti Sauli Niinistö tai kuka/mikä vaan?
Joidenkin yksilöllinen tapa toimia saattaa jopa korostua sen jälkeen, kun he eivät enää samaistu siihen kehomieliolentoon, joka hän on kokenut aiemmin olevansa. Miten se on mahdollista? Luulisi, että ne kehomieliolennon ominaisuudet ja temperamentti enemmänkin laimenisi, kun ego ei ole enää "pinnassa".
Kiitos! :)
Ihana ystäväni (keski-ikäinen nainen) on kuolemassa syöpään. Elämänhalua hänellä on vaikka muille jakaa, mutta ei se auta, eikä rukouksetkaan ole auttaneet. On voimaton ja surullinen olo siitä, etten voi auttaa häntä. Kärsimystä hänellä on ollut jo aivan liikaa.
Jatkuuko elämä henkikehossa, kun fyysinen keho kuolee?
Saako hän tavata rakkaat läheisensä, jotka ovat jo henkimaailmassa?
Saanko minäkin joskus vielä tavata hänet henkimaailmassa?
Mystikko, kerrothan, please.
Haluaisin tietää, pitääkö valaistuneet kasvomaskia. Monet henkiset etsijät eivät pidä. Ihmettelen sitä.
:) En provosoitunut, mutta ymmärrettävästi et voi sitä tietää. Me luemme toisten kirjoittamia tekstejä oman käsityskykymme mukaan. Sorry, jos luulin väärin, että sinulla oli vähän negatiivinen asenne.