Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista manifestoida laaja englannin- ja suomenkielinen sanavarasto ja hallita kielioppiasiat ilman pänttäämistä ja opiskelua?

Kuinka pitkälle on mahdollista muokata omaa kehoa manifestoimalla? Voiko muuttaa luonnollista hiusten väriä, pidentää hampaita ja uudelleenkasvattaa kiilteen, kasvattaa rintoja, muuttaa luuston rakennetta jne?

Valaistumisen jälkeen nuo kaikki saattaa onnistua, ainakin osin. 

Toisaalta valaistumisen jälkeen sinulla ei ole enää tarvetta/halua/kiinnostusta muuttaa kehoasi tai saada hallintaan kielioppiin tai kielien hallintaan liittyviä juttuja. :)

Elämäsi  muuttuu paljon helpommaksi, kun ei ole mitään jatkuvaa halua johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista manifestoida laaja englannin- ja suomenkielinen sanavarasto ja hallita kielioppiasiat ilman pänttäämistä ja opiskelua?

Kuinka pitkälle on mahdollista muokata omaa kehoa manifestoimalla? Voiko muuttaa luonnollista hiusten väriä, pidentää hampaita ja uudelleenkasvattaa kiilteen, kasvattaa rintoja, muuttaa luuston rakennetta jne?

Kuten Jeesus sanoi, vuorikin siirtyisi käskemällä, jos uskoa olisi edes sinapinsiemenen verran. Tarkoittaa, että ei ole mitään teoreettista rajaa, mitä voi tehdä tässä illuusiossa esiintyville muodoille, ei mitään lakia mikä estäisi radikaalitkin muutokset. Kaikki  nuo mainitut on mahdollisia, esim. nuo kieliasiat: jos olet kaikessa oleva energia, myös niiden kielten puhujissa aikojen alusta asti ollut, on toki mahdollista omaksua kieli tai vaikka heidän kulttuurinsa muullakin tapaa kuin ne, jotka uskovat olevansa muista erillisiä yksilöitä joiden pitää saada kaikki tieto viiden aistinsa kautta ja omaksua se hitaan muistamis- ja oppimisprosessin kautta.

Tässä on kuitenkin mutta. Useimmille on heidän perususkomustensa takia totta että tämä maailma on yhdessä muiden kautta luotu massailluusio, jossa oma valta on rajaton vain tiukasti omassa piirissä oleviin asioihin. Asioihin jotka tulee muiden tietoon heidän maailmankuvassaan vaikuttaa myös muiden uskomukset. Eli ns. yliluonnolliseksi katsottujen asioiden tekemisestä tulee erittäin vaikeaa, ellei sitten asia ole sellainen ettei muut huomaa sitä mitenkään. Näitä rajoja pystyy jossain määrin ylittämään sinnikkäällä manifestointiin liittyvien tekniikoiden opettelulla, varsinkin jos onnistuu pääsemään kyseenalaistavan ajattelevan mielen alapuoliselle tasolle suoraan istuttamaan uskomuksiaan. Mikään suuri vuori tuskin kuitenkaan siirtyy vaikka kuinka yrittäisi, aikuinen ihminen ei kasva 20 cm pituutta (tai jos kasvaa, on onnistunut tekemään sen aiheuttamalla itselleen muulla tapaa häiritsevän sairauden joka aiheuttaa aikuisen pituuskasvun lääketieteen tuntemalla tavalla) tms. Todennäköisempää on että vaikka kauneuden tai pituuden manifestoija onnistuu niin, että hän näytää toisten silmissä kauniimmalta tai pidemmältä, mutta jos mitataan ja tutkitaan, rakenteellisesti mitään ei ole muuttunut yliluonnollisesti.  

Kielten suhteen ongelma on se, että useimmat tarvitsevat syvän meditatiivisen tai hurmostilan päästäkseen niin paljon omaksi mieleksi koetun alueen alapuolelle kollektiiviseen, että onnistuu. He voivat puhua kielillä siinä tilassa, mutta se ei ole kovin käytännöllistä, koska esim. lomamatkalla normaalissa tietoisuuden tilassaan he eivät silti osaa sitä kieltä. Tämä ei ole ehdoton rajoitus kuitenkaan, on mahdollista oppia menemään kollektiivisen tietoisuuden lähteille normaalissa tietoisuudetilassa, myös ilman ns. valaistumista. Mutta nykyään tällaiseen on huonosti tarjolla oppia mysteeriperinteiden heikennyttyä, ja harva oppii sitä itsekseen, varsinkin kun useimpien normaalielämä vie niin paljon aikaa ja energiaa esoteerisilta tutkimuksilta. 

(Jatkuu)

😂😂😂😂😂

Ihana Mystikko, että vastasit tänäänkin. 

Minua kiinnostaisi seuraava. Nisargadatta sanoi eräälle (vapaa käännös), joka kyseli, miten hän voisi löytää todellisen itsensä (Jumala, Tietoisuus, Elämä jne), että et voi löytää todellista itseäsi, sillä sinä olet se jo. Voit vain huomata, mitä kaikkea sinä et ole, jolloin jäljelle jää se, mitä olet.

Mitä on tapahtunut, eli miten voi olla mahdollista, että me kuvittelemme olevamme ihmisiä? Miksi minä aamulla herätessäni koen olevani tässä kehossa ja tämä henkilö, kun taas puolisoni  kokee olevansa joku toinen, jos kuitenkin olemme sama, emmekä voi perimmäiseltä olemukseltamme muuta ollakkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ihana Mystikko, että vastasit tänäänkin. 

Minua kiinnostaisi seuraava. Nisargadatta sanoi eräälle (vapaa käännös), joka kyseli, miten hän voisi löytää todellisen itsensä (Jumala, Tietoisuus, Elämä jne), että et voi löytää todellista itseäsi, sillä sinä olet se jo. Voit vain huomata, mitä kaikkea sinä et ole, jolloin jäljelle jää se, mitä olet.

Mitä on tapahtunut, eli miten voi olla mahdollista, että me kuvittelemme olevamme ihmisiä? Miksi minä aamulla herätessäni koen olevani tässä kehossa ja tämä henkilö, kun taas puolisoni  kokee olevansa joku toinen, jos kuitenkin olemme sama, emmekä voi perimmäiseltä olemukseltamme muuta ollakkaan?

Joistain kirjoista löytyy selityksiä sille, miten ja miksi kuvittelemme olevamme ihmisiä, eli se tapahtui seuraavasti:

Sielut alkoivat "leikkiä", että he olisivat erillään Jumalasta/Tietoisuudesta. Sitten he ottivatkin tämän leikin liian tosissaan ja alkoivat uskoa olevansa egomieliolentoja (samaistuivat siis mielikuvitusolentoon) ja unohtivat todellisen alkuperänsä, joka on Yksi Todellisuus, Minä olen ja Kaikki-mitä-on.

Olen tuon vuoksi luullut, että valaistumisessa juuri sielu huomaa, ettei hän olekaan egomieliolento, johon hän on samaistunut, vaan onkin Jumala/Tietoisuus itse.

KM: ”Pikemminkin niin, että se joka luuli olevansa joku osa tai olento joka ei ole valaistunut tai ei ymmärrä, katoaa tai samaistuminen siihen  (mielen tuotokseen joka uskoo ja kokee olevansa sitä ja tätä) katkeaa. Jäljelle jää Yksi Todellisuus, joka Minä olen ja joka on Kaikki-mitä-on. ”

Tuosta kirjoituksestasi päättelin, että ego katoaa (kuolee, häviää)? Päättelinko oikein? Väärin?

Sama toisin sanoenko näin (ei siis vaihtoehtoisesti):

KM: ”Tai samaistuminen siihen  (mielen tuotokseen joka uskoo ja kokee olevansa sitä ja tätä) katkeaa.”

Ego käsittääkseni on samaistunut mielen tuotokseen ja uskoo olevansa sitä ja tätä. Mutta onko myös sielu (Jumalan  yksilöllistynyt osa, joka täällä ihmishahmoisena esiintyy) samaistunut mielen tuotokseen ja sitten kun sielu huomaa, ettei se olekaan egomieliolento, niin se huomaa olevansa se Yksi Todellisuus, joka jää jäljelle?

Yleensähän se ihmishahmo (roolihenkilö) jää tänne toimimaan valaistumisen jälkeenkin, eli vain hänen egonsa kuolee.

Onko siis niin, että valaistumisessa Jumalan osa, eli sielu havahtuu huomaamaan, mikä hän todellisuudessa on – Yksi Todellisuus?

Kun kuolemme, niin tavallinen tallaaja kai kokee olevansa yksilöllinen henki, mutta valaistunut, joka on siis riisunut päältään kuvitelmat erillisestä yksilöllisyydestään, tietää olevansa kaikki mitä on, joten hän ei koe juurikaan muutosta, kun fyysinen keho kuolee?

Kiitos paljon mahdollisesta vastauksesta. :)

(... jatkoa edelliseen vastaukseen koskien tämän maailman lakien mukaan hyvin epätodennäköisten / yliluonnollisen pidettyjen asioiden manifestointia)

Valaistumiskokemuksen jälkeen asia on erilainen, koska maailman illuusioluonne ja illuusion luomisen mekanismi on niin selkeästi nähtävissä, että yleismaailmalliset perususkomukset ei enää estä asioita. Mutta kuten joku yllä sanoi, sitten ei ole enää juurikaan halua tuollaisiin asioihin. Ehkä kokeeksi, hetken. Ikään kuin todistaakseen ajattelevalle mielelle että en ole seonnut vaan ihan oikeasti ja todistettavasti mieli vaikuttaa aineeseen. Mutta sen jälkeen usein on niin, että spontaanisti voi tapahtua erilaisia muutoksia, mutta ei ole enää halua tai tarvetta pyrkiä manifestoimaan mitään. 

Se on pääosin niin, että "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki tämä annetaan teille". Valaistunut elää valtakunnassa, eikä välitä juurikaan niistä vääristyistä kuvista joina tietää useimpien muiden ihmisten jo täydellisen Taivasten valtakunnan näkevän. Hänen hengelliselle näkökyvylleen kaikki on jo täydellistä. Tämä johtaa tietynlaiseen automaattiseen illuusion tason manifestoitumisiin, joissa esim. terveydentila, ulkoinen elämäntilanne tai ulkonäkö voi parantua heijastuksena siitä miten maailman näkee. Esimerkiksi minusta edelleen monet sukulaiset uskoo että paitsi että laihduin 30 kiloa, olen varmasti käyttänyt kauneuskirurgiaan paljon rahaa sen jälkeen koska näytän liian erilaiselta kuin ennen että pelkkä laihtuminen sitä selittäisi. Mutta en koskaan pyrkinyt sellaiseen, ei omalla ulkonäöllä toisten silmissä ollut minulle mitään väliä enää.

Ja spontaanisti jossain hetkessä sisäisestä impulssista voin tehdä asioita, joita jotkut yrittäisivät tehdä manifestoinnin tekniikoilla, mutta se on aina spontaania, ei suunniteltua, se tulee hetkessä vastauksena hetken tarpeeseen. Ja yleensä tilanteessa, jossa se ei aiheuta liian suurta julkista disruptiota siihen, mitä tilanteen näkijät pitävät mahdollisena. Muuten toiset ahdistuu, jotkut alkavat kuvitella vainoharhaisia ajatuksia avaruusolennosta tai liskoihmisestä, useimmat on skeptisiä ja tulee vastareaktio jossa syytetään huijariksi ja pilkataan - se ei hyödytä ketään. Siksi useimmiten spontaanit tämän maailman lakeja rikkovat manifestaatiot tapahtuvat  pienissä ja yksityisissä tilanteissa, joissa massojen uskomuksia ei järkytetä. Esim. olen puhunut ihmisen kanssa kieltä jota en tietoisesti osaa spontaanissa kohtaamisessa. Mutta kokisin vääräksi alkaa julistaa että minulla on tällainen kyky ja alkaa laajemmin alkaa todistella sitä muille. Se olisi kaikille osapuolille hyödytön häiriö siihen miten tämä todellisuuden taso toimii. Etsijöitä joille sellainen todistus olisi hyödyllinen on vielä niin vähän, ja niitä jotka ei ole siihen valmiita paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Ihana Mystikko, että vastasit tänäänkin. 

Minua kiinnostaisi seuraava. Nisargadatta sanoi eräälle (vapaa käännös), joka kyseli, miten hän voisi löytää todellisen itsensä (Jumala, Tietoisuus, Elämä jne), että et voi löytää todellista itseäsi, sillä sinä olet se jo. Voit vain huomata, mitä kaikkea sinä et ole, jolloin jäljelle jää se, mitä olet.

Mitä on tapahtunut, eli miten voi olla mahdollista, että me kuvittelemme olevamme ihmisiä? Miksi minä aamulla herätessäni koen olevani tässä kehossa ja tämä henkilö, kun taas puolisoni  kokee olevansa joku toinen, jos kuitenkin olemme sama, emmekä voi perimmäiseltä olemukseltamme muuta ollakkaan?

Ihan totta tuo, että Itse ei voi koskaan olla katsomisen kohde, kuin jokin kappale tietoisuuden näkökentässä josta voisi sanoa: kas vain, tuossa se nyt sitten on. Se on aina Tietoisuus itse, Oleminen itse, se joka tekee kaiken etsimisen ja kokemisen mahdolliseksi, kaiken perusolemus. 

Erillisyyden illuusion energeettiset, psykologiset ja jopa fysiologiset perusteet on liian laaja kysymys palstavastauksessa vastattavaksi. Ja sitä taas tarvittaisiin jotta voisi vastata kysymykseen "mitä on tapahtunut...". Siksi tyydyn vastaamaan että mitä onkin tapahtunut, se on ollut tarkoitus, se on luovuuden jumalallinen leikki, se on tapa millä ikuinen ja muuttumaton ja ääretön pystyy kokemaan kuolevaisuuden ja muutoksen ja rajallisuuden. Toki se on aina illuusio, mutta sellainen illuusio johon pystyy uppoamaan hahmoina niin syvään ettei muista asian illuusioluonnetta. Ihmiset joskus haluavat esim. tietokonepeleistä ja roolileikeistä immersiokokemuksia, päästä syvälle toiseen todellisuuteen ja toiseen hahmoon. Pelin ajan parhaimmillaan voi uskoa olevansa vaikka keskiajan voittamaton miekkasankari ja elää voimakkaasti pelin tapahtumissa, vaikka todellisuudessa istuu tietokoneen ääressä 2020-luvulla. Se on periaattessa samanlaista leikkiä kuin mitä Tietoisuus tekee kokiessaan illuusioita niiden sisältä päin, unohtaen tahallaan todellisen luonteensa leikin ajaksi voidakseen kokea toisen näkökulman.

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi helpottunut ja onnellinen siitä, kun Mystikko kertoi, että voimme tavata läheisemme kuoleman jälkeen. Kiitos. :)

Minun isäni t.a.ppoi itsensä. a.mpumalla.

Paikkakuntamme lestadiolaiset kertoivat minulle: isäsi on nyt h.elvetissä

Tapaan suus i.säni h.elvetissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi helpottunut ja onnellinen siitä, kun Mystikko kertoi, että voimme tavata läheisemme kuoleman jälkeen. Kiitos. :)

Minun isäni t.a.ppoi itsensä. a.mpumalla.

Paikkakuntamme lestadiolaiset kertoivat minulle: isäsi on nyt h.elvetissä

Tapaan suus i.säni h.elvetissä?

Elämä on ikuista eikä kuolemaa ole. Mutta tiedän miltä se näyttää sinun perspektiivistäsi

Kuka on oikeassa

lestadiolaiset jotka sanovat: isäsi on h.elvetissä

vai joku huuru mystikko

joka lupaa

Tapaatte omaisenne kuoleman jälkeen?

HIP HEI H:ULLUT HERÄTKÄÄÄ!!!!!!

Jos minä kirjoitan:

siis tämä on tajunnan virtaa

Kissalla on sielu

Sen tietääksesi lue Tossin kirja

Siellä on totuus

mutta sitä ei tarvitse lukea ei kissan eikä sinun ...

On vain tajunnan eri tasoja

Olemme samaan aikaan menneessä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Jumala on meissä kaikissa myös kissassa..

Voit syödä itsesi ylipainoiseksi haista pahalta ja olla tyhmä..silti olet henkisyyden huipentuma ja

kaunis miljoonia vuosia vanha astraaliolento.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana Mystikko, että vastasit tänäänkin. 

Minua kiinnostaisi seuraava. Nisargadatta sanoi eräälle (vapaa käännös), joka kyseli, miten hän voisi löytää todellisen itsensä (Jumala, Tietoisuus, Elämä jne), että et voi löytää todellista itseäsi, sillä sinä olet se jo. Voit vain huomata, mitä kaikkea sinä et ole, jolloin jäljelle jää se, mitä olet.

Mitä on tapahtunut, eli miten voi olla mahdollista, että me kuvittelemme olevamme ihmisiä? Miksi minä aamulla herätessäni koen olevani tässä kehossa ja tämä henkilö, kun taas puolisoni  kokee olevansa joku toinen, jos kuitenkin olemme sama, emmekä voi perimmäiseltä olemukseltamme muuta ollakkaan?

Joistain kirjoista löytyy selityksiä sille, miten ja miksi kuvittelemme olevamme ihmisiä, eli se tapahtui seuraavasti:

Sielut alkoivat "leikkiä", että he olisivat erillään Jumalasta/Tietoisuudesta. Sitten he ottivatkin tämän leikin liian tosissaan ja alkoivat uskoa olevansa egomieliolentoja (samaistuivat siis mielikuvitusolentoon) ja unohtivat todellisen alkuperänsä, joka on Yksi Todellisuus, Minä olen ja Kaikki-mitä-on.

Olen tuon vuoksi luullut, että valaistumisessa juuri sielu huomaa, ettei hän olekaan egomieliolento, johon hän on samaistunut, vaan onkin Jumala/Tietoisuus itse.

KM: ”Pikemminkin niin, että se joka luuli olevansa joku osa tai olento joka ei ole valaistunut tai ei ymmärrä, katoaa tai samaistuminen siihen  (mielen tuotokseen joka uskoo ja kokee olevansa sitä ja tätä) katkeaa. Jäljelle jää Yksi Todellisuus, joka Minä olen ja joka on Kaikki-mitä-on. ”

Tuosta kirjoituksestasi päättelin, että ego katoaa (kuolee, häviää)? Päättelinko oikein? Väärin?

Sama toisin sanoenko näin (ei siis vaihtoehtoisesti):

KM: ”Tai samaistuminen siihen  (mielen tuotokseen joka uskoo ja kokee olevansa sitä ja tätä) katkeaa.”

Ego käsittääkseni on samaistunut mielen tuotokseen ja uskoo olevansa sitä ja tätä. Mutta onko myös sielu (Jumalan  yksilöllistynyt osa, joka täällä ihmishahmoisena esiintyy) samaistunut mielen tuotokseen ja sitten kun sielu huomaa, ettei se olekaan egomieliolento, niin se huomaa olevansa se Yksi Todellisuus, joka jää jäljelle?

Yleensähän se ihmishahmo (roolihenkilö) jää tänne toimimaan valaistumisen jälkeenkin, eli vain hänen egonsa kuolee.

Onko siis niin, että valaistumisessa Jumalan osa, eli sielu havahtuu huomaamaan, mikä hän todellisuudessa on – Yksi Todellisuus?

Kun kuolemme, niin tavallinen tallaaja kai kokee olevansa yksilöllinen henki, mutta valaistunut, joka on siis riisunut päältään kuvitelmat erillisestä yksilöllisyydestään, tietää olevansa kaikki mitä on, joten hän ei koe juurikaan muutosta, kun fyysinen keho kuolee?

Kiitos paljon mahdollisesta vastauksesta. :)

Olen tainnut ennenkin sanoa, että monet näistä kysymyksistä on sellaisia joihin en halua vastata, koska niiden miettiminen ei ole ensinkään järin hyödyllistä ja toiseksi vaatisi kaikkien käytettyjen termien kuten sielu, ego, mieli, määrittelyä jotta vastaus tuisi ymmärretyksi oikein. Käytännössä oman teologian laatimista, jossa on määritelty yksilöllisellä ja riittävän tarkalla tasolla asioita, jotka oikeasti ei mahdu mihinkään määritelmiin vaan ovat eläviä kokonaisuuksia. Ja lopulta lopputuloksena olisi älyn tason saivartelua ja väittelyä käytetyistä rajauksista ja termeistä ja siitä miten ne ehkä poikkeavat jonkun toisen käyttämistä. Ei, minä pysyn mieluummin siinä että voin käyttää monia termejä ja tarkoituksellisen epätarkasti sen mukaan mitä intuitiivisesti koen tarvittavan. Ja siinä etten vastaa jos en tunne halua siihen.

"valaistunut, joka on siis riisunut päältään kuvitelmat erillisestä yksilöllisyydestään, tietää olevansa kaikki mitä on, joten hän ei koe juurikaan muutosta, kun fyysinen keho kuolee?"

Kiintymystä mihinkään tiettyyn fyysiseen kehoon ei enää ole. Minä ilmenee miljardeissa muodoissa juuri nyt, miksi yhden niistä loppuminen ajan illuusiossa olisi jotenkin ihmeellisempää kuin toisen? Kaikki ilmenevä on minun ilmentymääni, eikä millää ilmenemismuodoista ole erityisasemaa. Eikä ole mitään halua takertua elävän ja alati muuttuvan illuusion mihinkää kohtaan ja sanoa "stop, nyt lopeta muuttuminen" kuten ne sanovat, jotka pelkäävät kehon kuolemaa. He ovat kuin pyörteitä koskessa, tarkoitettu hetken ilmiöiksi, ja yrittävät pysäyttää kosken koska eivät haluaisi kadota osaksi kosken kokonaisuutta, ilmetäkseen toisina muotoina taas. Valaistuneilla ei ole sellaista halua takertumia minkään hetken ilmiöiden kokonaisuuteen ja vastustaa muutosta, syntymää tai kuolemaa.

Ja syvemmällä tasolla on aina tietoisuus siitä että oikeasti mikään ei koskaan muutu, koska ei ole aikaa. Vain ajan illuusion leikin sisällä näyttää että olentoja syntyy ja kuolee, että ilmenevät maailmat muuttuvat ajan mukana. Mutta valaistunut on myös ulkona ajan illuusioista ja tietää miten "Minä olen sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti", näkee sen eikä vain usko sitä.

TUOLLAISIA EI KUKAAN VOI LUVATA!!! kirjoitti:

Kuka on oikeassa

lestadiolaiset jotka sanovat: isäsi on h.elvetissä

vai joku huuru mystikko

joka lupaa

Tapaatte omaisenne kuoleman jälkeen?

HIP HEI H:ULLUT HERÄTKÄÄÄ!!!!!!

Niin, se on aina lopulta kunkin omasta intuitiosta ja päättelystä kiinni, ketää uskoo vai uskooko ketään. On tunnettua, että erilaisista teorioista ei ole puutetta uskonnoissa, henkisessä kirjallisuudessa tai yksittäisillä opettajilla. Kunkin oma intuitio johtaa itselle sillä hetkellä hyödyllisimmän vaihtoehdon omaksumiseen. Ne kaikki ovat lopulta vain kuuta osoittavia sormia, tai kuin karttoja jotka auttavat löytämään perille oikeassa todellisuudessa - työkaluja. Tavoite on nähdä itse, tietää itse. Matkalla siihen voi halutessaan käyttää sellaisia oppeja, joista oma intuitio tuntuu sanovan että tämä se on (ja voi olla että edistyessä joku ihan toinen opetus tulee sen tilalle, ja se on juuri niin kuin sen pitääkin olla).

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Mystikko taas. Voitko kertoa kuitenkin tähän vastauksen vielä, vaikka muuten kysymykseni olisikin vaatinut liian laajan vastauksen. 

Voiko sanoa, että sielu on se Jumalan yksilöllistynyt osa, joka voi ns. valaistumisessa huomata, ettei hän olekaan yksilöllistynyt ihmiseksi (egomieliolennoksi) eikä lopulta edes sieluksi?

Pyysin jo tämän kysymykseni poistoa, koska kirjoitin samaan aikaan Mystikon kanssa, enkä siis tiennyt, että olit jo vastannut kysymykseeni, vaikka et kaikilta osin halunnutkaan siihen vastata, mutta onneksi kuitenkin sen perustelit. Arvostan sitä, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Mystikko taas. Voitko kertoa kuitenkin tähän vastauksen vielä, vaikka muuten kysymykseni olisikin vaatinut liian laajan vastauksen. 

Voiko sanoa, että sielu on se Jumalan yksilöllistynyt osa, joka voi ns. valaistumisessa huomata, ettei hän olekaan yksilöllistynyt ihmiseksi (egomieliolennoksi) eikä lopulta edes sieluksi?

Tuo on juuri se pointti. Yksilösieluista voi puhua vain tietystä näkökulmasta käsin, koska jos ei ole aikaa, miten olisi yksilöitymistä ja siitä takaisin ykseyteen palaamista ja sen sellaista. Valaistuneet voivat katsoa asiaa lukemattoman erilaisten olentojen näkökulmasta, mutta usein siihen ei ole juurikaan halua, paitsi silloin jos jonkun näkökulman omaksuminen ja siitä käsin näkemysten laajentaminen hyödyttäisi etsijää kohti absoluuttisen näkemistä.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Mystikko taas. Voitko kertoa kuitenkin tähän vastauksen vielä, vaikka muuten kysymykseni olisikin vaatinut liian laajan vastauksen. 

Voiko sanoa, että sielu on se Jumalan yksilöllistynyt osa, joka voi ns. valaistumisessa huomata, ettei hän olekaan yksilöllistynyt ihmiseksi (egomieliolennoksi) eikä lopulta edes sieluksi?

Tuo on juuri se pointti. Yksilösieluista voi puhua vain tietystä näkökulmasta käsin, koska jos ei ole aikaa, miten olisi yksilöitymistä ja siitä takaisin ykseyteen palaamista ja sen sellaista. Valaistuneet voivat katsoa asiaa lukemattoman erilaisten olentojen näkökulmasta, mutta usein siihen ei ole juurikaan halua, paitsi silloin jos jonkun näkökulman omaksuminen ja siitä käsin näkemysten laajentaminen hyödyttäisi etsijää kohti absoluuttisen näkemistä.

Niin, mutta onneksi valaistuneetkin monissa tilanteissa tietenkin puhuvat Jumalan yksilöllistyneistä ilmentymista, sieluista, olennoista tai ihmisistä, koska tavallaan me täällä kuitenkin ilmenemme ja näitä asioita kyselemme,  niin olisi ahdistavaa, jos valaistuneet vain koko ajan kieltäisivät sen, ettei ole ollenkaan mitään ihmisiä tms., vaan kaikki on vain unta.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Mystikko taas. Voitko kertoa kuitenkin tähän vastauksen vielä, vaikka muuten kysymykseni olisikin vaatinut liian laajan vastauksen. 

Voiko sanoa, että sielu on se Jumalan yksilöllistynyt osa, joka voi ns. valaistumisessa huomata, ettei hän olekaan yksilöllistynyt ihmiseksi (egomieliolennoksi) eikä lopulta edes sieluksi?

Tuo on juuri se pointti. Yksilösieluista voi puhua vain tietystä näkökulmasta käsin, koska jos ei ole aikaa, miten olisi yksilöitymistä ja siitä takaisin ykseyteen palaamista ja sen sellaista. Valaistuneet voivat katsoa asiaa lukemattoman erilaisten olentojen näkökulmasta, mutta usein siihen ei ole juurikaan halua, paitsi silloin jos jonkun näkökulman omaksuminen ja siitä käsin näkemysten laajentaminen hyödyttäisi etsijää kohti absoluuttisen näkemistä.

Viittaatko puhuessasi sieluista mm. Austin Osman Sparen ajatuksern Kiasta?

Kristitty mystikko,

Olisiko konkreettisia vinkkejä siihen, miten ohittaa mielen viimeisetkin vastustelut tällä polulla? Olen alkanut saada hetkellisiä kauhukohtauksia ja niitä tulee yleensä juuri ennen nukahtamista, kun mieli pienen välähdyksen ajan ymmärtää oman olemattomuutensa. Se kauhu on hyvin kuristava ja todellisen tuntuinen, vaikka tiedänkin jo omasta kokemuksesta monia tässä ketjussa mainittuja asioita.

Kertoisitko myös näkemyksesi kundaliinienergiasta? Muistaakseni mainitsit, että minulla se alkaisi herätä spontaanisti, mutta hallitusti ilman suuria psyyken järkytyksiä. Noita lyhyitä kauhukohtauksia lukuunottamatta niin olen asian kokenutkin.

Ja vielä kolmas kysymys: millainen psyyke täytyy olla, että pystyy kulkemaan sinun valitsemasi tien? Itse tiedän, ettei kyseinen polku ole minulle, mutta olen joskus miettinyt, että se vaatisi melkein yli-inhimillisyyttä psyyken tavanomaisten suojamekanismien vuoksi. Ei ihmekään, että se tie on vain harvoille.

Kristitty mystikko:

"Valaistuneet voivat katsoa asiaa lukemattoman erilaisten olentojen näkökulmasta, mutta usein siihen ei ole juurikaan halua, paitsi silloin jos jonkun näkökulman omaksuminen ja siitä käsin näkemysten laajentaminen hyödyttäisi etsijää kohti absoluuttisen näkemistä."

Sorry tämä loputon haluni ymmärtää. Voisitko avata tuota boldattua tekstin osaa, siis jos haluat, kiitos.

Nisargadatta sanoi:

"Kun mieli pysyy liikkumatta "olen" -tunnossa, siirrytte tilaan, jonka voi ainoastaan kokea, ei sanallistaa. Teidän pitää vain yrittää uudestaan ja uudestaan. Sillä "olen" -tunto on aina kanssanne, te vain olette yhdistänyt siihen kaikenlaisia asioita - ruumiin, tunteet, ajatukset, mielikuvat, omistamanne esineet jne. Kaikki nämä samaistumiset ovat harhaanjohtavia.Niiden vuoksi pidätte itseänne jonakin, joka ette ole."

Jaksoitko sinä Mystikko pysyä koko ajan Olen -tunnossa? Tai meditoitko sitä vahvasti? Oliko se tapa, joka johti valaistumiseen? 

Mietin vain, onko muita tapoja valaistua... Kiitos.