Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?

Minä en taas ymmärrä tätä lapsiperheellisten paheksuntaa, jos vapaaehtoisesti lapsettomat tykkäävät matkustella, käydä kahviloissa, harrastaa seksiä ilman sitoutumista (vaikka sitten niitä rajuja sitomisleikkejä siinä keittiön pöydällä), tykkäävät harrastaa itselleen mieleisiä asioita ja muutenkin pitävät omaa aikaa tärkeänä. Jos tämä ihminen saa nautintoa näistä asioista, hänen työnsä/opiskelunsa ei kärsi ja hän ei satuta ketään teoillaan, niin mikä ihme siinä on ongelmana? Mitä vikaa on spontaanissa elämässä? Mitä se häiritsee kenenkään toisen elämää? Tietysti kaikki velatkaan eivät ole mitään villejä seikkailijoita eikä siinäkään ole mitään väärää. Myöskään vapaaehtoinen lapsettomuus ei poista kykyä tuntea rakkautta muita ihmisiä kohtaan. Veloilla saattaa olla paljon ystäviä, läheisiä ja mahdollisesti kumppani, joiden kanssa oikeasti tykkää viettää aikaa. Velat tosiaan voivat olla myös sosiaalisia muuten elämässään, mutteivat välttämättä halua olla riippuvaisia kenestäkään, kokevat ehkä lapsiperhearjen raskaana ajatuksena tai eivät vain yksinkertaisesti koe halua vanhemmuuteen. Ja se on ihan fine. On myös ihan yhtä fine haluta lapsia, nauttia lapsiperhe-elämästä ja olla vanhempi. En ymmärrä tätä kiistelyä aiheesta lainkaan niin kauan kun ketään ei satuteta. Ihmiset ovat erilaisia, joiden valinnat, näkemykset ja mielipiteet voivat poiketa paljon toisistaan.

Asia mitä moni ei tunnu tajuavan on se, että vaikka olisitkin ollut lapseton 20-, 30- tai 40-vuotiaana - et voi tietää miltä se tuntuu 50-, 60-, 70+-vuotiaana. Siten lapsia hankkineen kuvitelmat vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei voi ikinä olla täysin paikkaansa pitäviä. Aivan niin kuin velatkaan eivät voi tietää sitä millaista on elää lapsiperheessä. 

Niin ja totta kai lapsiperheellisiltäkin löytyy omaa aikaa ja he voivat nauttia siitä ihan yhtä lailla kuin velatkin. Mutta se on ihan totta, että lapsi/lapset asettavat rajoitteita omille menemisille, heistä tulee huolehtia päivittäin ja lasten tarpeet määrittävät pitkälle, miten arki rullaa ja toimii. Jos haluaa lähteä vaikka konserttiin/teatteriin/leffaan/kahville yms. illalla, lapsille täytyy löytää hoitaja ellei toinen vanhempi pysty/suostu hoitamaan sen ajan lapsia. Jos haluaa lähteä äkkilähdölle, risteilylle tai matkalle spontaanisti jonnekin, täytyy löytää edelleen hoitaja. Omat harrastukset pitää suunnitella sen mukaan, miten mahdollinen toinen vanhempi on kotona ja lasten tarpeiden mukaan. Joitakin se ei haittaa lainkaan ja eivät kaipaa vapautta mennä miten tahtoo, jotkut taas ahdistuvat jo ajatuksesta ja haluavat nimenomaan sen mahdollisuuden, että voi matkustaa yhtäkkiä vaikka Australiaan. Toiselle oma lapsi on unelmien täyttymys, toiselle ajatus siitä on painajaismainen. Musta ihan turha kiistellä siitä, kummalla on enemmän omaa aikaa, kun näkemyserot ovat siitä niin vahvat.

Miksei vaihteeksi tapeltaisi jostain muusta elämänvalinnasta.

Tämä lapsettomuus juttu ei koskaan johda mihinkään juupas eipäs vänkäystä kummoisempaan "keskusteluun"

Olisiko vaikka vapaaehtoinen autottomuus tai vapaaehtoinen korkeakouluja käymättömyys vaihteeksi mielekkäämpi vänkäämisen aihe.

Vai ettekö kestä?

Kyllä se teidän elämänne ilman autoa on arvotonta! Varmasti kaduttaa sitten vanhana kun ei tullut korttia ajettua.

Minulle vapaus lapsista tarkoittaa sitä, että on vapaa pakosta rakastaa aikaansaamaansa ihmistä. Ei vapautta menemiseen tai tulemiseen. Olisi kurjaa, jos perheellistä ei hieman ahdistaisi tällainen, toivottavasti kaikki lapsia tehneet pitävät omia lapsiaan niin kallisarvoisina ja arvokkaina kuin kuuluisikin. Sympatiani niille, jotka kadehtivat velaelämää, jota eivät osanneet valita, mutta minkäs teet. Olen velana tyytyväisempi kun perheelliset eivät ymmärrä valintaani ja kauhistelevat lapsetonta elämää täällä, osaavatpahan ainakin arvostaa omaa jälkikasvuaan tarpeeksi. Minulle tämä on ainoa oikea tie, mutta me olemme kuitenkin yksilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en taas ymmärrä tätä lapsiperheellisten paheksuntaa, jos vapaaehtoisesti lapsettomat tykkäävät matkustella, käydä kahviloissa, harrastaa seksiä ilman sitoutumista (vaikka sitten niitä rajuja sitomisleikkejä siinä keittiön pöydällä), tykkäävät harrastaa itselleen mieleisiä asioita ja muutenkin pitävät omaa aikaa tärkeänä. Jos tämä ihminen saa nautintoa näistä asioista, hänen työnsä/opiskelunsa ei kärsi ja hän ei satuta ketään teoillaan, niin mikä ihme siinä on ongelmana? Mitä vikaa on spontaanissa elämässä? Mitä se häiritsee kenenkään toisen elämää? Tietysti kaikki velatkaan eivät ole mitään villejä seikkailijoita eikä siinäkään ole mitään väärää. Myöskään vapaaehtoinen lapsettomuus ei poista kykyä tuntea rakkautta muita ihmisiä kohtaan. Veloilla saattaa olla paljon ystäviä, läheisiä ja mahdollisesti kumppani, joiden kanssa oikeasti tykkää viettää aikaa. Velat tosiaan voivat olla myös sosiaalisia muuten elämässään, mutteivat välttämättä halua olla riippuvaisia kenestäkään, kokevat ehkä lapsiperhearjen raskaana ajatuksena tai eivät vain yksinkertaisesti koe halua vanhemmuuteen. Ja se on ihan fine. On myös ihan yhtä fine haluta lapsia, nauttia lapsiperhe-elämästä ja olla vanhempi. En ymmärrä tätä kiistelyä aiheesta lainkaan niin kauan kun ketään ei satuteta. Ihmiset ovat erilaisia, joiden valinnat, näkemykset ja mielipiteet voivat poiketa paljon toisistaan.

Kaikki on ainakin mun mielestä aivan mainiosti niin pitkään, kun ei tulla vihaisesti palstalle huutamaan aatettaan ja haukkumaan toisin päättäneen valintaa. Lapset rajoittavat elämää, kyllä, mutta vain tilapäisesti ja vain osittain. Lapset ovat riesoja, kyllä, mutta voittopuolisesti ilon ja onnen tuojia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.

Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.

Enpä tekisi noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, mitä ihmiset liikuttuneessa tilassa puhuvat. Olen itsekin  (kolmen lapsen äiti, vaativissa työtehtävissä viimeiset parikymmentä vuotta, mukaan lukien paljon matkapäiviä ja samanlainen mies puolisona & lasten isänä) takuulla monet kerrat marmattanut elämän kiirevuosista ja miten helppoa elämä oli ilman lapsia, ja millainen jäärä mulla on miehenä. Ja oikasti kuitenkin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen kaikin puolin enkä vaihtaisi työtäni, perhettäni ja puolisoani mihinkään. Paitsi joskus. :D

Kovasti täällä yritetään mitätöidä yhden miehen kokemukset. Mitähän se mahtaa kertoa? Etteikö olisi miehiä. jotka ovat pettyneet lapsiperheeseen? Että osa miehistä olisikin oikeasti halunnut olla vaan parisuhteessa ilman lapsia? Että nämä ajatukset ovat mahdottomia? Minkälaisessa kuplassa nämä mitätöijät elävät?

Näinhän ei ole kukaan sanonut. Varmasti heitäkin on, mutta kaikki eivät ole, eivätkä suinkaan kaikki urputukset ole enempää kuin pääkopan tuuletusta, niin dramaattisilta kuin ne saattavat kuulostaakin. Kuten Miehen mummu sanoi kun oli 60-vee hääpäivä, että joo ei ole ikinä tehnyt mieli erota, mutta tappaa monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.

No mä kyllä säälin veloja suunnattomasti. Niin kuin sinuakin siellä pikku yksiössäsi, puuhailemassa tärkeitä pikku juttujasi. Katsella peilistä muutosta hulluksi kissanaiseksi, rypistyä ja kurtistia, katsella perheellisten touhuja ja verrata niihin omaa mitätöntä elämääsi. Surku..

No voi yhyyy.. vela voi asua vaikka omakotitalossa jos haluaa. Ja veikkaan että kyllä av-mamma se rypistyy ensin kakaroidensa aiheuttamasta stressistä. Surku sentään.

Lapset tunnetusti pitää nuorena.

junttityttö kirjoitti:

Pakko tulla mukaan keskusteluun. Ollaan miehen kanssa sitten kai näitä veloja. 12 vuotta oltu yhdessä eikä koskaan haluttu lapsia. (eikä naimisiin)  Eletään ihan tavallista maalaiselämää. Matkustellaan, harrastetaan, hoidetaan eläimiä ja kotia sekä puutarhaa, vietetään aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Olen useassa vapaaehtoistyössä palkkatyön lisäksi.

Usealla ystävälläni on lapsia ja heitä on kiva nähdä ja hekin tykkäävät minusta paljon. Lapsettomuuteni ei vaikuta elämääni muutakuin näillä jatkuvilla kyselyillä ja syyllistelyillä: "oletko jotenkin muita parempi kun et hanki lapsia" En ole. "Miehesi varmaan jättää sinut kun et tee hänelle lapsia" Jaa. No niin kai sitten. "Et tiedä naiseudesta mitään ennen kuin olet äiti" Enkä sitten tule tietämäänkään. "Kuka sinusta sitten huolehtii kun olet vanha" Valtio varmaan. "miksette ole jo naimisissa? pitäähän sitä nyt naimisiin mennä" Saatte ihan rauhassa mennä ketkä haluatte, minä en. "kyllä ne lapset on elämän suola, kyllä sinä vielä kadut!" sehän on sitten oma murheeni jos niin käy että alkaa joskus kaduttaa.

Oma pointtini on se, että antaa kaikkien kukkien kukkia.

Siis ketkä sulle noin sanoo? Sukulaiset? Vieraat ihmiset? "Ystävät"? En minä ainakaan jatkuvasti kysele kenenkään lapsiaikeista, en edes veljeltäni kun en tiedä ovatko kenties yrittäneet, minulle se ei kuulu jos eivät itse puhu. Enkä usko ettei heiltä kauheasti muutkaan kyselevät. Joku tollainen että et tiedä naiseudesta... kuulostaa todella vanhanaikaiselta, eli veikkaan että jotkut lähes satavuotiaat ihmiset puhuu tökeröjä, kun ovat sen oman aikansa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, ettei Kalifornian matkat tai golfinpeluuillat ole sen arvoisia, ettäkö lapset olisi pitänyt jättää tekemättä.

Ja joidenkin mielestä ne ovat. Näin me olemme erilaisia. :)

Ja ajattele, me teemme tuota lasten kanssa. Olemme kyllä varakkaita, ei ole estettä.

Olisin mieluummin kotona kuin lähtisin lasten kanssa Kaliforniaan. Ja kun en ole varakas, niin se noin 600 euroa, jonka lapsettomuudessa säästää per kuukausi, mahdollistaa ainakin minulle monta reissua ja harrastusta, joihin muuten ei olisi varaa. Rikashan nyt voi vaikka palkata imettäjät ja au pairit lapselleen, joten teidän kokemuksenne ei ole kovin relevantti.

Mulla on kroppa ja pillu kunnossa,koska en ole lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kroppa ja pillu kunnossa,koska en ole lisääntynyt.

Mitä lapsiperheelliset ajattelette kun luette velojen kommentteja, niinhän se ketjun otsikko meni. No jaa, ihmisiä on joka lähtöön ja diversiteetti palstalla laajaa niin älykkyyden kuin arvojen suhteen. t perheellinen edellisestä kommentista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.

Tsih, katkera kommentti. Otan osaa!

Kyllä ovat katkeria nuo lapsia vääntäneet :D Paluuta entiseen ei koskaan enää ole. Ei voi muuten selittää sitä kaunaa ja suorastaan raivoa miten nämä ansassa olevat veloihin suhtautuvat. Normaali itseensä tyytyväinen ihminen ei noteeraisi mitenkään toisen ihmisen erilaista elämäntapaa mutta nämä loukussa olevat lisääntyneet suorastaan kiehuvat raivosta ja sihisevät säälivänsä veloja, just joo kateus se kateus se siellä hiertää :)

Vierailija kirjoitti:

Velat on itsekkäitä, siinä mun mielipide. Ei haluta rasittaa ITSEÄÄN, halutaan matkustella ITSELLE, halutaan ITSELLE vapaus, ei haluta vastuuta kenestäkään paitsi ITSESTÄ.  Ei itsekkyydessä sinänsä mitään pahaa välttämättä ole, mutta itsekkäitä he ovat, se on tosiasia se. 

Ja lapsen hankkiminen ei ole itsekästä sitten ollenkaan? Hankin lapsen, koska MINÄ haluan. Jokainen meistä on itsekäs enemmän tai vähemmän omalla tavallaan. Mieluiten itsekäs lapseton, kuin itsekäs lapsellinen jossa on sitten viaton ihmishenki mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kroppa ja pillu kunnossa,koska en ole lisääntynyt.

Mitä lapsiperheelliset ajattelette kun luette velojen kommentteja, niinhän se ketjun otsikko meni. No jaa, ihmisiä on joka lähtöön ja diversiteetti palstalla laajaa niin älykkyyden kuin arvojen suhteen. t perheellinen edellisestä kommentista.

Sama käy aika moneen tämän ketjun kommenteista, niin velojen kuin lapsellistenkin. Lähinnä voi vain pyörittää päätä, huokaista - ja vaihtaa sivua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.

Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.

Enpä tekisi noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, mitä ihmiset liikuttuneessa tilassa puhuvat. Olen itsekin  (kolmen lapsen äiti, vaativissa työtehtävissä viimeiset parikymmentä vuotta, mukaan lukien paljon matkapäiviä ja samanlainen mies puolisona & lasten isänä) takuulla monet kerrat marmattanut elämän kiirevuosista ja miten helppoa elämä oli ilman lapsia, ja millainen jäärä mulla on miehenä. Ja oikasti kuitenkin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen kaikin puolin enkä vaihtaisi työtäni, perhettäni ja puolisoani mihinkään. Paitsi joskus. :D

Kovasti täällä yritetään mitätöidä yhden miehen kokemukset. Mitähän se mahtaa kertoa? Etteikö olisi miehiä. jotka ovat pettyneet lapsiperheeseen? Että osa miehistä olisikin oikeasti halunnut olla vaan parisuhteessa ilman lapsia? Että nämä ajatukset ovat mahdottomia? Minkälaisessa kuplassa nämä mitätöijät elävät?

Näinhän ei ole kukaan sanonut. Varmasti heitäkin on, mutta kaikki eivät ole, eivätkä suinkaan kaikki urputukset ole enempää kuin pääkopan tuuletusta, niin dramaattisilta kuin ne saattavat kuulostaakin. Kuten Miehen mummu sanoi kun oli 60-vee hääpäivä, että joo ei ole ikinä tehnyt mieli erota, mutta tappaa monta kertaa.

Vähättely jatkuu. AV-mamma on ollut paikalla toteamassa avautumiset pääkopan tuuletukseksi, ei anna aihetta jatkotoimenpiteisiin. Hajaantukaa! Ei mitään nähtävää täällä!

Vastaus kysymykseen: en oikeastaan mitään. Heillä on vapaus valita,niin myös minulla. Elelin reilu 30 -vuotiaaksi lapsetonta ihanaa elämää omine haasteineen. Nyt elän ihanaa pikkulapsiaikaa. Ap:n kysymys on jollakin tavalla hullu, ymmärtäisin sen jos osa ihmisistä hankkisi lapsia pakolla mutta eipä kenenkään ole pakko lapsia hankkia jos ei halua.

Toki lapsi muuttaa elämää, osin huonompaan , osin parempaan suuntaan. Mutta minkäs sille teet, elämä on valintoja. Ja jokaisella asialla on hyvät ja huonot puolensa , itse yritän elää niin että kiinnitän huomion hyviin puoliin. Senkin voi itse valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kroppa ja pillu kunnossa,koska en ole lisääntynyt.

Mitä lapsiperheelliset ajattelette kun luette velojen kommentteja, niinhän se ketjun otsikko meni. No jaa, ihmisiä on joka lähtöön ja diversiteetti palstalla laajaa niin älykkyyden kuin arvojen suhteen. t perheellinen edellisestä kommentista.

Mutta eikö tämäkin ole sitä narratiivia,johon pitää suhtautua huvittuneisuudella?

Väittääkö joku,että kyseiset asiat ei korreloi keskenään...Miehet,mitä sanotte?

Miten äitiys voikin nousta joillakin päähän.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että siinähän raukat yrittävät etsiä sisältöä elämäänsä. En kadu hetkeäkään, että valitsin lapsiperhe-elämän. Nyt kun lapset ovat isoja, saan välillä kuulla maailman kauneimmat sanat, "kiitos äiti, sä olet ollut hyvä äiti" Tiedän, etten ole ollut mutta se on rakkauden osoitus. On ihanaa olla rakastettu. 

Jos jättää tarkoituksella lapset hankkimatta niin se on sama kuin jättäisi avaamatta hienon lahjapaketin.  Ei mitkään elämykset ja huvitukset kuitenkaan loppujen lopuksi korvaa ihmisten välistä vuorovaikutusta. 

Ehkä sun kannattais miettiä asenteesi uusiksi. Lapset tuovat kyllä sisältöä elämään, mutta niin tuo moni muukin asia. Onneksi me suomalaiset saamme pääsääntöisesti valita haluammeko sitä sisältöä lapsien muodossa vai vaikkapa harrastusten, matkailun tai työn muodossa. Lapsi tuo mukanaan omanlaistansa eloa, iloa ja onnea, mutta ihan jokainen ei koe sitä mielekkääksi. He löytävät elämänsä tarkoituksen muualta. Ei se ole yhtään vähäpätöisempää elämänsisältöä. Jokainenhan määrittää itse oman onnensa. Jokainen myös arvottaa elämässään itse ne asiat jotka ovat tärkeitä. Sinun valintasi on ollut lapset ja on hienoa, että olet tyytyväinen. Ihan yhtä tyytyväinen voi olla joku, joka on valinnut elää erakkona maaseudulla viiden kissan kanssa. Sinä et varmaankaan voi ymmärtää sellaisen ihmisen onnea, mutta tokkopa hänkään sinun kenkiisi haluaisi. Voimme vaan tyytyä toteamaan, että kukin tyylillään.