Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
Niin mutta miksi velat väittävät että KAIKKIEN lapsiperheiden arki on helvettiä??? Ei kukaan lapsia tekisi jos se olisi helvettiä, ja jokainen aikuinen olisi elänyt lapsuutensa helvetissä. Onko niin???
Missä käytetään sanoja "kaikki lapsiperheet"?
No jokainen vela joka tällä palstalla on "lisääntyjien" arkea helvetiksi haukkunut on puhunut vain lapsiperhehelvetistä, ei ole koskaan sanonut että joillakin on helvettiä, joten kyllä tarkoittavat nimenomaan että kaikilla joilla on lapsia, elämä on 24/7 helvettiä, koska he ovat nähneet ja kuulleet sen ihan omin silmin ja korvin.
"Jokainen vela." Sulla on pieniä vaikeuksia olla liioittelematta. Ei kovin uskottavaa keskustelua.
Näytä mulle vela joka on tällä palstalla haukkunut lapsiperhearkea, mutta sanonut että vain joillakin on lapsiperheillä arki on helvettiä.
Älä nyt heittäydy aivan lapsen tasolle.
Älä itse ala ylimieliseksi, vaan lue mitä minä olen sanonut. Ja jos sulla vasta-argumentti löytyy, niin todista se, se on keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen velojen elämästä näin: Ovat usein syrjäytyneitä, tulotaso alhainen, moni on ikisinkku, kykenettömiä saamaan lapsia syystä tai toisesta. Vähän erillään yhteiskunnasta, jotenkin rassukoita.
Tunnen muutaman velan jotka yllä mainitun kaltaisia, jotenkin säälittää heidän perheen puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
Niin mutta miksi velat väittävät että KAIKKIEN lapsiperheiden arki on helvettiä??? Ei kukaan lapsia tekisi jos se olisi helvettiä, ja jokainen aikuinen olisi elänyt lapsuutensa helvetissä. Onko niin???
Missä käytetään sanoja "kaikki lapsiperheet"?
No jokainen vela joka tällä palstalla on "lisääntyjien" arkea helvetiksi haukkunut on puhunut vain lapsiperhehelvetistä, ei ole koskaan sanonut että joillakin on helvettiä, joten kyllä tarkoittavat nimenomaan että kaikilla joilla on lapsia, elämä on 24/7 helvettiä, koska he ovat nähneet ja kuulleet sen ihan omin silmin ja korvin.
"Jokainen vela." Sulla on pieniä vaikeuksia olla liioittelematta. Ei kovin uskottavaa keskustelua.
Näytä mulle vela joka on tällä palstalla haukkunut lapsiperhearkea, mutta sanonut että vain joillakin on lapsiperheillä arki on helvettiä.
Älä nyt heittäydy aivan lapsen tasolle.
Älä itse ala ylimieliseksi, vaan lue mitä minä olen sanonut. Ja jos sulla vasta-argumentti löytyy, niin todista se, se on keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju vaan vahvistaa sen, että velat on ihan älyttömän pettyneitä ja katkeria. Jos he olisivat onnellisia, ei niiden tarvitsisi tulla tällaiseen ketjuun haukkumaan perheellisiä. Luultavasti ne onnelliset velat eivät täällä näy. Paikalla on vaan ne pettyneet ja katkerat.
Joo mä en tajua... jos joku vanhempi sanoo, että lapsen hymy on hienoimpia asioita maailmassa, niin vela on heti kommentoimassa että ei vaan hänen mielestään. Että lasten kanssa on kiva viettää aikaa - no ei kyllä minusta olisi eikä sovi minulle ja kuulostaa kamalalta. Että rakastaa lapsiaan - vela nyt ei ainakaan kaipaa lapsen rakkautta.
Jos on ihan sinut omien valintojensa kanssa niin mistä nämä kommentit? Viekö vapaaehtoislapsettomuus käytöstavat?
Itse en ainakaan vastaa noin.. vastaan että "voi, ihana!" tai "kiva juttu!". Eiköhän tuo ole enemmän persoona - kuin lapsettomuuskysymys.. Inhottavaa jos joku luulee minua paskiaiseksi vain siksi etten aio lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
Niin, jos luet tekstini niin huomaat ettei siinä viitata suuntaankaan, että lapsellisen arki olisi yhtä ns. vapaata kuin lapsettoman. Ja haluaa olla vapaa aina tekemään mitä lystää, niin silloin ei kannata lasta hankkia.
Mutta se on taas sitten, että miten sen kokee. Lapsia haluamattomalle tilanne olisi painajainen, lapsen haluava taas saa siitä lapsiarjesta henkisesti niin paljon, ettei se "rajoittavuus" haittaa.
Kyllähän täällä kerrankin joku sinnikkäästi kirjoitteli, miten hänen lapselliset tuttavansa kuulema kateellisina kuuntelevat kun tämä kertoo matkusteluistaan ja lomaromansseistaan ja että jokainen lapsia omaava toivoo oikeasti saavansa se lapsettoman vapauden takaisin.
Itsehän siihen vähän hymähdin, minä nimittäin ennen lastani kärsin melkein kolme vuotta tahattomasta lapsettomuudesta. Sinä aikana se ihmisten lempilause oli, että no nythän teillä on sitten aikaa matkustella ja viettää vapaampaa elämää.
Vaan kun itse en sellaista elämää halua. Lapseni syntymä on parasta mitä minulle on tapahtunut, ja olen niin kiitollinen että hänet viimein sain.
Yhtä kiitollinen, kuin mitä ehkä velat ovat siitä ettei heillä ehkäisy ole pettänyt ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aina, että lapsettomat jotenkin aina luulee että lapsiperhe arki on aina kamalaa. Ei se niin mene. Mutta luulkoot mitä tahtovat. Varsinkin perheillä, joilla on hyvät tukiverkostot, voi elämä olla yllättävänkin vapaata, kun lapsia saa säännöllisesti hoitoon esim. mummolaan. Eri asia sitten yh äidit tai perheet joilla ei ole ketään tukena.
Mutta ehkä sellainen ihminen, joka ei nauti lapsen jatkuvista kyselyistä, lapsen komentamisesta, lapsen jälkien siivoamisesta, lapsen kanssa hassujen juttujen nauramisesta, kitinän kuuntelusta, ruokahuollosta, pyykkihuollosta, läksyjen tarkistamisesta, lapsitapahtumissa ravaamisesta jne, kokee sen arjen aika kamalana?
Sitäpaitsi, kuuluuko todella monen LAPSIPERHE-ARKEEN todella se, että ne lapset tuupataan jollekin toiselle, ja sitten saa nauttia elämästään? Eikö nyt taas kuulosta vähän hassulta?
Joo, no en minäkään nauti MUIDEN lapsien kyselyistä tai muiden lapsien komentelusta, eikä muiden lasten jutut naurata samalla lailla kun oman lapsen. Ruokahuolto ja pyykkihuoltoa oli myös ennen lapsia, sekä siivoamista, vaikka tietenkin jonkin verran vähemmän, en sitä kiistä. Kaikki riippuu organisoinnista. Ei meillä ole lähes koskaan kaaosta kotona, korkeintaan esikoisen huoneessa.
Ja kyllä, lapsiperhe-arkeen voi kuulua myös muutankin kun paskavaippojen vaihtoa, kitinän kuuntelua ja pyykkäystä. Meillä on kaksi lasta, toinen on koulussa ja menee jo omia menojaan paljon, toinen on vasta vauva. Kyllä me ainakin säännöllisesti käymme tapaamassa ystäviä, lasten kanssa ja ilman. Ei se minusta mitenkään hassulta kuulosta... En nyt ihan ymmärrä tätä. Ei lapsia tietenkään koko ajan tuupata jonnekkin, mutta en minä ennenkään lapsia päivittäin käynyt bilettämässä. Käydään välillä tuulettumassa ja sen jälkeen jaksaa taas arkeakin paremmin.
Vastaukseni oli kommentti tuohon että lapsiperhearjesta nauttii, kun lapset laittaa mummolaan jne.
En nyt ymmärrä miksi hermostutte tästä ja puolustelette. Tottakai te nautitte lapsistanne ja niiden hassuista jutuista ja kestätte sen kaiken muun, koska te halusitte lapsia. Minä uskon myös, että jos nyt lapsen saisin jostain syystä, tykkäisin hänen jutuista enemmän kuin parhaan ystäväni lasten jutuista (vaikka ovat läheisiä minulle ja ihania tyyppejä), mutta se ei silti ole mitä haluan, kun voin valita. Tämä tuntuu olevan sellainen asia, josta moni perheellinen ei vain saa kiinni. Minä ihan oikeasti valitsen lapsettomuuden sen sijaan, että saisin nauttia siitä rakkaudesta ja hauskuudesta ja ihanuudesta, minkä lapset oletettavasti mukanaan tuovat.Mutta se siitä, mulla ei oo lisättävää. Ymmärrän mainiosti, miksi ihmiset hankkivat lapsia, minä en vain kuulu siihen ryhmään. :)
No, kun sain kommentistasi käsityksen, että lapsiperhe arki on vain kamalaa ja näet kaiken hyvin mustavalkoisena. Siksi koitin tässä vähän valaista, että on meillä lapsellisillakin omaakin aikaa, eikä ainakaan minun elämäni päättynyt lasten saantiin. En nyt tarkoittanut sitäkään, että nautin elämästä vain kun saan lapset hoitoon. Minulla on elämä tasapainossa siten, että olen tyytyväinen ja onnellinen. Minulla on hyvä ammatti ja työpaikka, mies, koti ja pari lasta. Tykkään käydä tapaamassa ystäviä ja juhlimassa, mutta tykkään myös viettää aikaani perheen kanssa. Olen matkustanut lasten kanssa ja ilman lapsia, tosin ilman lapsia ei monen viikon matkoja tehdä, mutten edes haluaisi vaikkei lapsia olisikaan. Välillä sataa paskaa niskaan, ihan kuin silloin kun lapsia ei ollut. Ymmärrän kyllä, että sinä et halua lapsia, parhaalla ystävälläni ei ole lapsia ja tulemme silti hyvin juttuun. Hän kuuntelee ja on kiinnostunut elämästäni sekä lapsistani sekä minä hänen elämästään ja sinkkujutuista, ei meidän suhde muuttunut mitenkään vaikka minä sain lapsia. Meni nyt vähän ohi aiheen mutta yleisesti ärsyttää tämä vastakkain asettelu velojen ja lapsellisten välillä. Ja hyvä, jos tiedät ettet halua lapsia, toiset tajuavat sen vasta jälkikäteen ja se on huonompi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Jos suurin ja merkittävin saavutus elämässä on se, että ei ole tehnyt lapsia, niin mikäs siinä.
Jos suurin ja merkittävin saavutus elämässä on se, että on tehnyt lapsia, niin mikäs siinä, siihen pystyvät jopa ameebat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
Niin mutta miksi velat väittävät että KAIKKIEN lapsiperheiden arki on helvettiä??? Ei kukaan lapsia tekisi jos se olisi helvettiä, ja jokainen aikuinen olisi elänyt lapsuutensa helvetissä. Onko niin???
Missä käytetään sanoja "kaikki lapsiperheet"?
No jokainen vela joka tällä palstalla on "lisääntyjien" arkea helvetiksi haukkunut on puhunut vain lapsiperhehelvetistä, ei ole koskaan sanonut että joillakin on helvettiä, joten kyllä tarkoittavat nimenomaan että kaikilla joilla on lapsia, elämä on 24/7 helvettiä, koska he ovat nähneet ja kuulleet sen ihan omin silmin ja korvin.
"Jokainen vela." Sulla on pieniä vaikeuksia olla liioittelematta. Ei kovin uskottavaa keskustelua.
Näytä mulle vela joka on tällä palstalla haukkunut lapsiperhearkea, mutta sanonut että vain joillakin on lapsiperheillä arki on helvettiä.
Älä nyt heittäydy aivan lapsen tasolle.
Älä itse ala ylimieliseksi, vaan lue mitä minä olen sanonut. Ja jos sulla vasta-argumentti löytyy, niin todista se, se on keskustelua.
Taas älytöntä liioittelua: nyt se on koko palsta, mistä sinä puhut. Koko vitun palsta. Tajuatko montako viestiä täällä on aiheesta? Minä ainakaan en jaksa noin lapsellisen keskustelijan kanssa vääntää jonka joka viestistä löytyy korjaamista. Mieti nyt vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aina, että lapsettomat jotenkin aina luulee että lapsiperhe arki on aina kamalaa. Ei se niin mene. Mutta luulkoot mitä tahtovat. Varsinkin perheillä, joilla on hyvät tukiverkostot, voi elämä olla yllättävänkin vapaata, kun lapsia saa säännöllisesti hoitoon esim. mummolaan. Eri asia sitten yh äidit tai perheet joilla ei ole ketään tukena.
Mutta ehkä sellainen ihminen, joka ei nauti lapsen jatkuvista kyselyistä, lapsen komentamisesta, lapsen jälkien siivoamisesta, lapsen kanssa hassujen juttujen nauramisesta, kitinän kuuntelusta, ruokahuollosta, pyykkihuollosta, läksyjen tarkistamisesta, lapsitapahtumissa ravaamisesta jne, kokee sen arjen aika kamalana?
Sitäpaitsi, kuuluuko todella monen LAPSIPERHE-ARKEEN todella se, että ne lapset tuupataan jollekin toiselle, ja sitten saa nauttia elämästään? Eikö nyt taas kuulosta vähän hassulta?
Kuka nyt herranjumala nauttisi siivoamisesta, kitinästä tai lapsen komentamisesta??? Siivota joutuu vaikka lapsia ei olisikaan, vai eikö lapsettomat siivoa koskaan, eikä tee ruokaa tai käy kaupassa? Eikä lapset kysele koko ajan mitään. Kyselitkö sinä lapsena koko ajan vanhemmiltasi jotain?
Mutta se että ei nauti lapsen hassujen juttujen nauramisesta... yleensä ihminen nauttii kun nauraa...? Aika omituista.
Aina tämä sama typeryys.
Kumpi joutuu siivoamaan enemmän, ihminen joka elää tyypillisessä kahden lapsen perheessä vai ihminen, joka asuu aikuisen kumppaninsa kanssa (tai yksin)?
Kumpi joutuu tekemään enemmän ruokaa ja käymään useammin kaupassa, ihminen joka elää tyypillisessä kahden lapsen perheessä vai ihminen, joka asuu aikuisen kumppaninsa kanssa (tai yksin)?
Ihminen nauttii kun nauraa, mutta monen mielestä ne "lasten hassut jutut" on kaikkea muuta kuin naurattavia. Itse en ainakaan ole kuullut vielä yhtäkään sellaista, joka edes sivuaisi sellaista minkä itse koen hauskaksi.
Joo, hui hirveetä kun paistan jauhelihaa 400g, ennen paistoin 200g, ihan tässä rasittuu.
Se 200g extraa jauhelihaa (ja kaikkea muuta mahdollista ruokaa) tulee itsestään ja ilmaiseksi teille kaupasta kotiin joka ikinen päivä? Lautasia, laseja ja mukeja ei likaannu yhtään enempää, ei tarvitse pilkkoa yhtään ylimääräistä tomaattia eikä astianpesukonetta tarvitse pyörittää useammin kuin aikuisperheessä? Lapset eivät sotke tai jos sotkevat, siivoavat itse jälkensä siivousvälineillä jotka nekin tippuvat taivaasta? Pyykkiä ei tule lisää ja jos tuleekin niin se pesee itse itsensä, laittaa itse itsensä kuivumaan ja kaappiin (joka on tippunut taivaasta) vaatteet kulkeutuvat taikavoimilla? Ainiin ja ne vaatteetkin vain ilmestyivät jostain, niiden ostoa ei tarvinnut suunnitella eikä toteuttaa?
Joo-o, niinpä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Jos olisin aikaisemmin harrastanut äkkilähtöjä ulkomaille (suoraan työpaikalta kentälle pelkän passin kanssa, ostanut vaihtovaatteet jne. periltä) haittaisi kyllä, kun pitäisi hakea lapsi mukaan tai järjestää hoitaja. Mutta ei ollut tapana, joten ei ole muuttunut. Oksennustautisen lapsen hoito olisi jäänyt väliin (en jaksa olla katkera lapsettomille tästä päivästä). En ole yh, joten harrastuksia ei ole tarvinnut jättää pois, en ole vaihtanut edes asuinaluetta lapsen vuoksi.
Elääkö kaikki velat edelleen samanlaista elämää kuin 20 vuotta sitten, minä en ainakaan edes haluaisi, yleensä jokaisen elämä muuttuu vuosien kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Oikein pani naurattamaan, joku naiivi 2-kymppinen poju siellä taitaa kauhistella miten perheelliset miehet ovat syösseet itsensä helvettiin. No en kyllä itsekään ole koskaan nähnyt yhdenkään miehen hehkuttavan puhelun jälkeen äijäporukassa että "ihania kullannuppuja isin mussukkaperhe". Mikäs (suomalainen) mies se sellainen olisi joka ei lapsiaan ja akkaansa kiroaisi äijien saunaillassa mennen tullen? Mistä sinä tiedät kumpi on totuus? Se pus-pus puhelu vai vuodatus? Kuulostat kovin sinisilmäiseltä vielä, kun tunnut uskovan kaiken purematta.
Niitä miehiä onkin sitten kapakat väärällään, jonka on vaimo ja lapset hyljännyt ja jonka elämä on syöksynyt sen jälkeen sivuraiteille ja hukuttavat surunsa pulloon.
Kyllä, setä. Aivan, setä. Olet aivan oikeassa kaikessa, setä. Sulla meni kaikki väärin mitä viestiini tulee eli kristallipallo vaihtoon, setä.
Tottakai velat ovat itsekkäitä niinkuin myös lapsia tehneet vai onko joku ihan muusta syystä lapsia tehnyt kuin minäminä haluan? Miksi et ole adoptoinut lasta?
Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aina, että lapsettomat jotenkin aina luulee että lapsiperhe arki on aina kamalaa. Ei se niin mene. Mutta luulkoot mitä tahtovat. Varsinkin perheillä, joilla on hyvät tukiverkostot, voi elämä olla yllättävänkin vapaata, kun lapsia saa säännöllisesti hoitoon esim. mummolaan. Eri asia sitten yh äidit tai perheet joilla ei ole ketään tukena.
Mutta ehkä sellainen ihminen, joka ei nauti lapsen jatkuvista kyselyistä, lapsen komentamisesta, lapsen jälkien siivoamisesta, lapsen kanssa hassujen juttujen nauramisesta, kitinän kuuntelusta, ruokahuollosta, pyykkihuollosta, läksyjen tarkistamisesta, lapsitapahtumissa ravaamisesta jne, kokee sen arjen aika kamalana?
Sitäpaitsi, kuuluuko todella monen LAPSIPERHE-ARKEEN todella se, että ne lapset tuupataan jollekin toiselle, ja sitten saa nauttia elämästään? Eikö nyt taas kuulosta vähän hassulta?
Joo, no en minäkään nauti MUIDEN lapsien kyselyistä tai muiden lapsien komentelusta, eikä muiden lasten jutut naurata samalla lailla kun oman lapsen. Ruokahuolto ja pyykkihuoltoa oli myös ennen lapsia, sekä siivoamista, vaikka tietenkin jonkin verran vähemmän, en sitä kiistä. Kaikki riippuu organisoinnista. Ei meillä ole lähes koskaan kaaosta kotona, korkeintaan esikoisen huoneessa.
Ja kyllä, lapsiperhe-arkeen voi kuulua myös muutankin kun paskavaippojen vaihtoa, kitinän kuuntelua ja pyykkäystä. Meillä on kaksi lasta, toinen on koulussa ja menee jo omia menojaan paljon, toinen on vasta vauva. Kyllä me ainakin säännöllisesti käymme tapaamassa ystäviä, lasten kanssa ja ilman. Ei se minusta mitenkään hassulta kuulosta... En nyt ihan ymmärrä tätä. Ei lapsia tietenkään koko ajan tuupata jonnekkin, mutta en minä ennenkään lapsia päivittäin käynyt bilettämässä. Käydään välillä tuulettumassa ja sen jälkeen jaksaa taas arkeakin paremmin.
Vastaukseni oli kommentti tuohon että lapsiperhearjesta nauttii, kun lapset laittaa mummolaan jne.
En nyt ymmärrä miksi hermostutte tästä ja puolustelette. Tottakai te nautitte lapsistanne ja niiden hassuista jutuista ja kestätte sen kaiken muun, koska te halusitte lapsia. Minä uskon myös, että jos nyt lapsen saisin jostain syystä, tykkäisin hänen jutuista enemmän kuin parhaan ystäväni lasten jutuista (vaikka ovat läheisiä minulle ja ihania tyyppejä), mutta se ei silti ole mitä haluan, kun voin valita. Tämä tuntuu olevan sellainen asia, josta moni perheellinen ei vain saa kiinni. Minä ihan oikeasti valitsen lapsettomuuden sen sijaan, että saisin nauttia siitä rakkaudesta ja hauskuudesta ja ihanuudesta, minkä lapset oletettavasti mukanaan tuovat.Mutta se siitä, mulla ei oo lisättävää. Ymmärrän mainiosti, miksi ihmiset hankkivat lapsia, minä en vain kuulu siihen ryhmään. :)
No, kun sain kommentistasi käsityksen, että lapsiperhe arki on vain kamalaa ja näet kaiken hyvin mustavalkoisena. Siksi koitin tässä vähän valaista, että on meillä lapsellisillakin omaakin aikaa, eikä ainakaan minun elämäni päättynyt lasten saantiin. En nyt tarkoittanut sitäkään, että nautin elämästä vain kun saan lapset hoitoon. Minulla on elämä tasapainossa siten, että olen tyytyväinen ja onnellinen. Minulla on hyvä ammatti ja työpaikka, mies, koti ja pari lasta. Tykkään käydä tapaamassa ystäviä ja juhlimassa, mutta tykkään myös viettää aikaani perheen kanssa. Olen matkustanut lasten kanssa ja ilman lapsia, tosin ilman lapsia ei monen viikon matkoja tehdä, mutten edes haluaisi vaikkei lapsia olisikaan. Välillä sataa paskaa niskaan, ihan kuin silloin kun lapsia ei ollut. Ymmärrän kyllä, että sinä et halua lapsia, parhaalla ystävälläni ei ole lapsia ja tulemme silti hyvin juttuun. Hän kuuntelee ja on kiinnostunut elämästäni sekä lapsistani sekä minä hänen elämästään ja sinkkujutuista, ei meidän suhde muuttunut mitenkään vaikka minä sain lapsia. Meni nyt vähän ohi aiheen mutta yleisesti ärsyttää tämä vastakkain asettelu velojen ja lapsellisten välillä. Ja hyvä, jos tiedät ettet halua lapsia, toiset tajuavat sen vasta jälkikäteen ja se on huonompi juttu.
Vastoin yleistä luuloa, aika moni meistä veloista tietää lapsiperhearjesta paljon. Meillä on läheisiä, ystäviä ja sukulaisia, joiden kanssa nämä asiat tulevat lähelle ja niitä puidaan ja niistä nautitaankin. Silti ymmärrän (koska olen empaattinen ja ajatteleva yksilö), ettei se ole koskaan sama kuin se, että olisi omia lapsia. Olen ihan oikeasti ajatellut tätä asiaa paljon ja monelta eri kantilta. Minunkin ystäväni lapsiperhe-elämä on hyvin samantyyppistä monelta osin kuin omani. Työtä ja kompastumisia, onnea ja arkea, matkustamista ja spontaaneja vierailuja. Erona on se, että itse tarvitsen tämän lisäksi hyvin paljon omaa aikaa, tilaa ja vapautta (joka tarkoittaa minulle riippumattomuutta, vapautta tietyistä huolista ja vastuusta, vapautta tehdä, mitä haluaa vapaina hetkinä). Olen myös erittäin onnellisesti parisuhteessa.
Uskon, että useimmilla ihmisillä on tarve jättää itsestään jokin merkki maailmaan, melko monella se on lapset. Itse olen luovan alan ihminen ja ehkä se, mitä luon, on minun "lapseni", ja siksi en ole kokenut koskaan tarvetta niihin oikeisiin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suurin ja merkittävin saavutus elämässä on se, että ei ole tehnyt lapsia, niin mikäs siinä.
Jos suurin ja merkittävin saavutus elämässä on se, että on tehnyt lapsia, niin mikäs siinä, siihen pystyvät jopa ameebat.
Ihmettelen tätä hokemaa. Minulla on lapsi ja opiskelen korkeakoulussa ja paljon on suunnitelmia elämälle, siis lapseen liittymättömä ammatillisia suunnitelmia.
Kyllä sen lapsen lisäksi useimmalla on niitä muitakin juttuja, tietenkin se lapsi tuppaa olemaan tärkein (kuten kuuluukin).
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen velojen elämästä näin: Ovat usein syrjäytyneitä, tulotaso alhainen, moni on ikisinkku, kykenettömiä saamaan lapsia syystä tai toisesta. Vähän erillään yhteiskunnasta, jotenkin rassukoita.
Vakituinen työ valtiolla, tulotaso omasta mielestä ok kun on pienet kulutkin, naimissa 17 vuotta, en koe olevani syrjäytynyt vaikka introverttina viihdynkin paljon yksin, maho olen ihan omasta tahdosta eli steri tehty aikoja sitten.
Kyllä "kuoharit keskellä päivää" ja itsensä hemmottelu on onnistunut vallan mainiosti pelkällä ansiotuellakin elävälle 😆 päivärytmin "sekoaminen" myös parasta,kuolisin tylsyyteen jos olisi aina sama rytmi😊 Olen yöihminen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Jos olisin aikaisemmin harrastanut äkkilähtöjä ulkomaille (suoraan työpaikalta kentälle pelkän passin kanssa, ostanut vaihtovaatteet jne. periltä) haittaisi kyllä, kun pitäisi hakea lapsi mukaan tai järjestää hoitaja. Mutta ei ollut tapana, joten ei ole muuttunut. Oksennustautisen lapsen hoito olisi jäänyt väliin (en jaksa olla katkera lapsettomille tästä päivästä). En ole yh, joten harrastuksia ei ole tarvinnut jättää pois, en ole vaihtanut edes asuinaluetta lapsen vuoksi.
Elääkö kaikki velat edelleen samanlaista elämää kuin 20 vuotta sitten, minä en ainakaan edes haluaisi, yleensä jokaisen elämä muuttuu vuosien kuluessa.
Eli et ymmärrä. Esim. minulle tärkeää on se MAHDOLLISUUS esim lähteä äkkilähdölle. Ihan sama vaikka sitä ei toteuttaisi ikinä, niin se MAHDOLLISUUS pitää olla. Eikä minusta esim. todellakaan vapaata harrastamista voi verrata siihen, että sä voit harrastaa (todnäk pari kertaa viikossa) JOS ensin sumplit puolison kanssa lastenhoitovuorot. Me miehen kanssa harrastetaan molemmat 6-7 tuntia viikossa. Molemmat yleensä vielä samaan aikaan. Eipä onnistuisi jos olisi lapsia.
Ja ei, en elä silti teini-elämää. Päinvastoin, nautin täysin rinnoin siitä että olen aikuinen ja saan ITSE päättää mitä vapaa-ajallani teen. Toisin kuin sinä, jonka vapaa-ajan säätelee joku toinen ihminen. Eikös se ole nimenomaan samalla lailla elämistä kuin lapsena oli? Et voi päättää vapaa-ajastasi, et rahoistasi, et oikeastaan edes asuinpaikastasi. Ihan niinkuin pikkulapsi.
Oikein pani naurattamaan, joku naiivi 2-kymppinen poju siellä taitaa kauhistella miten perheelliset miehet ovat syösseet itsensä helvettiin. No en kyllä itsekään ole koskaan nähnyt yhdenkään miehen hehkuttavan puhelun jälkeen äijäporukassa että "ihania kullannuppuja isin mussukkaperhe". Mikäs (suomalainen) mies se sellainen olisi joka ei lapsiaan ja akkaansa kiroaisi äijien saunaillassa mennen tullen? Mistä sinä tiedät kumpi on totuus? Se pus-pus puhelu vai vuodatus? Kuulostat kovin sinisilmäiseltä vielä, kun tunnut uskovan kaiken purematta.
Niitä miehiä onkin sitten kapakat väärällään, jonka on vaimo ja lapset hyljännyt ja jonka elämä on syöksynyt sen jälkeen sivuraiteille ja hukuttavat surunsa pulloon.