Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?

Vierailija kirjoitti:

Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.

Tuleehan jokaiselle perheelliselle joskus niitä hetkiä, kun kaipaisi vain hiljaisuutta, mutta kokonaiskuvallisesti olen tyytyväinen siihen, että sain lapsen. 

Ei tuota asiaa oikein voi verrata. Ei lasta halunnut voi tietää mitä on olla vela, vaikka on lapseton joskus ollutkin. Päättihän hän kuitenkn sen lapsen haluta, eikö? Velalla olisi ollut toisenlaiset elämänarvot ja valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velat on itsekkäitä, siinä mun mielipide. Ei haluta rasittaa ITSEÄÄN, halutaan matkustella ITSELLE, halutaan ITSELLE vapaus, ei haluta vastuuta kenestäkään paitsi ITSESTÄ.  Ei itsekkyydessä sinänsä mitään pahaa välttämättä ole, mutta itsekkäitä he ovat, se on tosiasia se. 

Ja lapsen hankkiminen ei ole itsekästä sitten ollenkaan? Hankin lapsen, koska MINÄ haluan. Jokainen meistä on itsekäs enemmän tai vähemmän omalla tavallaan. Mieluiten itsekäs lapseton, kuin itsekäs lapsellinen jossa on sitten viaton ihmishenki mukana.

No sanoinkin ettei itsekkyydessä välttämättä ole mitään pahaa. En nyt ymmärrä tuota viaton ihmishenki juttua, onko sinun mielestäsi siis huono juttu saada syntyä tähän maailmaan? Tietysti kun maailman menoa ajattelee niin voi kai joku olla tuotakin mieltä.

Itsellä ei lapsia mutta juuri nyt suurin osa ystävistä saa lapsia/juuri hankkimassa eli alan olemaan ainoa lapseton kohta kavereista :D

Paljon tulee kommentteja ja rivien välistä tekstiä miten minä en osaa/tiedä/pysty koska ei ole lasta. Ja kuinka lapsi elämä parempaa kun ilman ja minähän en voi tätä tietää koska minulle ei ole lasta, mutta ystäväni ovat eläneet ilman lasta ja lapsen kanssa. Eli tietävät kumpi vaihtoehto parempi.. Ei auta sanomiset kuinka jokainen ihminen on erilainen ja kaikille ei sovi kaikki. Ja katkeruus välillä kuulaa läpi kun puolison kanssa mennään/ostellaan kaikenlaista ja he ovat kotona lasten kanssa tällä hetkellä ja vain mies käy töissä eli rahat tiukemmalla mitä meillä. Itse taas olen surullinen kun jään kaveri porukasta pois kun asiat painottuvat lapsiin ja varmasti näkyy katkeruus tästä kavereille. Rakastan lapsia mutta elämässä ehkä parasta on se että jokainen saa rakentaa sellaisen elämän kun tahtoo <3 jos jään vanhana yksin ilman ketään niin sitten jään. Ehkä minusta tulee hullu kissanainen :D

Mietin, että ei olis yhtään mun juttu olla vapaaehtoisesti lapseton.

Olen 34v vela. En halua lapsia, koska en halua ketään ihmistä niin kiinteästi elämääni. En kaipaa lisää rakkautta itselleni tai annettavaksi. Mielelläni vähentäisin elämästäni ihmisiä vielä tästäkin, tärkeitä ihmisiä on nyt 6 ja se on liikaa. Olen erakkoluonne. Juhlimiset, reissaamiset ja kahvittelut eivät siis ole mitään perusteluita minun kohdallani. Koen lapsen sitovana henkisellä tasolla, sitoutumisena ihmiseen jota en pääse edes itse valitsemaan. Se on kammottava ajatus. En todellakaan inhoa lapsia, en vain halua sellaista sitoutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.

Tsih, katkera kommentti. Otan osaa!

Kyllä ovat katkeria nuo lapsia vääntäneet :D Paluuta entiseen ei koskaan enää ole. Ei voi muuten selittää sitä kaunaa ja suorastaan raivoa miten nämä ansassa olevat veloihin suhtautuvat. Normaali itseensä tyytyväinen ihminen ei noteeraisi mitenkään toisen ihmisen erilaista elämäntapaa mutta nämä loukussa olevat lisääntyneet suorastaan kiehuvat raivosta ja sihisevät säälivänsä veloja, just joo kateus se kateus se siellä hiertää :)

Hyvä yritys, ei uppoa. Ei kiinnosta teitin elintavat, vaan mitäpä vittua puututte minun elämääni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on tietty valinnanvapaus, mutta vapaaehtoisesti lapsettomat kuulostaa usein itsekkäiltä (minun oma-aika, minun rahat, minun huipputärkeä elämä) ja heidän arkensa jollain tasolla merkityksettömiltä (anteeks vaan).. vauvat on vauvoja vain hetken ja usein lapsettomien kaipaamia asioita on mahdollista saada myös perheellisenä, jos haluaa+ siihen päälle saa vielä jotakin niin ihmeellistä kuin oman lapsen rakkauden <3

¨

Mutta kun velat eivät kaipaa "asioita, jotka ovat mahdollista saada myös perheellisenä", sillä velat haluavat elämän ilman lapsia - se ei ole perheelliseltä mahdollista. Minulle se, että pääsee halutessaan lenkille, kahville, shoppailemaan tai matkalle on täysin toisarvoista verrattuna siihen, etten joudu elämään lapsiperheen elämää. Lapsiperheen elämä kokonaisuutena nimenomaan on se asia jota en halua, ei kyse ole siitä, että vaikkapa kahvilassa käyminen olisi minulle mitenkään ensiarvoisen tärkeää.

Nämä asiat kun tuntuvat monelta menevän sekaisin.

Tämä oli hyvä viesti. Itse kahden lapsen äitinä ihmettelen lapsellisten perusteluja lapsiperhe-elämän puolesta sillä, että asioita voi tehdä lapsista huolimatta. Minä rakastan lapsiperheen elämää nimenomaan niistä syistä, jotka lapset tuovat. Rakastan katsella lapsiani, heidän suloisia kasvojaan, eleitään, taaperon juoksemista. Rakastan kuunnella lapsiani, heidän hauskoja käsityksiään ja tajunnanvirtaa. Rakastan pitää lapsiani sylissä, nuuskutella ja pusutella heitä. Elämässäni on niin paljon enemmän rakastamiani asioita kuin ennen lapsia. Ja ymmärrän täysin veloja. He vain eivät rakasta samoja asioita kuin minä ja se on ihan ok.

Minä en ymmärrä, mitä tästäkin tapella. Jokaisella ihmisellä on elämä valintoja. Elämää naisilla on jotain 80 vuotta ja se oli sitten siinä. Teet valinnan, teetkö lapsia vai et ja elät siinä. Uudelleen et voi valita ja palata takaisin ja elää toisenlaista elämää. Vanhenet ja kuolet pois ja se oli siinä.

Jokainen elää valintojensa kanssa oman elämänsä. Oli niitä lapsia tai ei. Oli se sitten jollekin toiselle parempaa elämää tai toiselle ei. Mutta itse ne valintasi kannat. 

Elämä on aika lyhyt ja siinä ehtii kokea aika lailla. Kun olet kuollut, niin muutaman viikon päästä sinua ei edes kukaan muista. Joten kannattaa elää se oma elämä sillä lailla, että se itselle sopii. Mitä väliä sillä on, mitä joku vela ajattelee esim. minusta, onko pilluni venynyt lastenteon vuoksi vai enkö ole päässyt reppureissaamaan siksi, kun oli lapsia. Tai joku äiti-ihminen ajattelee, ettei velalla ole elämänsisältöä, kun on lapsia. Itse sen elämän kuitenkin elät ja itse teet itsesi onnelliseksi, jos kykenet.

Ne toisen ratkaisut ei sinun elämään vaikuta. 

100 vuoden päästä kukaan tämänkään palstan kirjoittajista ei ole enää hengissä, vaan puskee ohdaketta aika lujasti. Kun tähän suhteuttaa omat valinnat, aika vähäpätöiseltä tuntuu riita siitä, olenko nyt onnellisempi, kun saan istua parvekkeella joka ilta juomassa sangriaa ja harrastaa villiä seksiä keittiön pöydällä, vai se, että saan opettaa lapsiani keijalle iltaisin, kun eivät ymmärrä pissata ilman vaippaa-

Mitäpä tuota ajattelisin. Jos joku tuntee tarvetta hehkuttaa vapaaehtoista lapsettomuuttaan niin mietin että mitä tyhjiötähän täyttääkseen. Jokaiselle se on kuitenkin oma valinta, mutta toivon että ovat puolisonsa kanssa ehdottoman samaa mieltä. Tunnen eräänkin 90 vuotiaan sukulaisnaisen joka tänkin päivänä sanoo katkerakasti että mies ei koskaan halunnut lapsia. Toiset tuntuvat pitävän itseään parempina muita kun jättävät lapset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, ettei Kalifornian matkat tai golfinpeluuillat ole sen arvoisia, ettäkö lapset olisi pitänyt jättää tekemättä.

Ja joidenkin mielestä ne ovat. Näin me olemme erilaisia. :)

Ja ajattele, me teemme tuota lasten kanssa. Olemme kyllä varakkaita, ei ole estettä.

Olisin mieluummin kotona kuin lähtisin lasten kanssa Kaliforniaan. Ja kun en ole varakas, niin se noin 600 euroa, jonka lapsettomuudessa säästää per kuukausi, mahdollistaa ainakin minulle monta reissua ja harrastusta, joihin muuten ei olisi varaa. Rikashan nyt voi vaikka palkata imettäjät ja au pairit lapselleen, joten teidän kokemuksenne ei ole kovin relevantti.

Miten niin 600€? Ei mulla olisi koskaan ollut lapsiin varaa jos niihin noin paljon rahaa menisi.

Kyllä mua vituttaa lapset, mutta ei niitä voi palauttaakaan. Häiritsevät merkittävästi mun harrastuksia ja uran edistymistä. "Hauskinta" on se, että 2/3 näistä lapsista ei ole mun, ja silti leikin täällä äitiä niille. Vituttaa kantaa muitten vastuuta, varsinkin kun oikea äiti kerää vaan kermat päältä kokematta tätä oikeaa arkea keskittymis- ja käytöshäiriöisten lastensa kanssa. Omaa tyhmyyttähän tää on kun tähän olen jäänyt, ja olisin jo varmaan luovuttanunt ilman tätä yhteistä lasta. Haaveilen siitä, että saan ajaa moottoripyörällä yksin auringonlaskuun, ilman mitään vitun kotivelvotteita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kroppa ja pillu kunnossa,koska en ole lisääntynyt.

Miten tämäkin vastaus liittyy aloitukseen???

Ja kyllä mullakin on pillu kunnossa vaikka olen synnyttänyt, ja varmasti 99% muillakin synnyttäneistä.

Ja aika suurella osalla niistä jotka ei ole synnyttäneet on kroppa pilalla, kyllä sitä lihottua saa ja jopa raskausarpia vaikka ei raskaana olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei lapsia mutta juuri nyt suurin osa ystävistä saa lapsia/juuri hankkimassa eli alan olemaan ainoa lapseton kohta kavereista :D

Paljon tulee kommentteja ja rivien välistä tekstiä miten minä en osaa/tiedä/pysty koska ei ole lasta. Ja kuinka lapsi elämä parempaa kun ilman ja minähän en voi tätä tietää koska minulle ei ole lasta, mutta ystäväni ovat eläneet ilman lasta ja lapsen kanssa. Eli tietävät kumpi vaihtoehto parempi.. Ei auta sanomiset kuinka jokainen ihminen on erilainen ja kaikille ei sovi kaikki. Ja katkeruus välillä kuulaa läpi kun puolison kanssa mennään/ostellaan kaikenlaista ja he ovat kotona lasten kanssa tällä hetkellä ja vain mies käy töissä eli rahat tiukemmalla mitä meillä. Itse taas olen surullinen kun jään kaveri porukasta pois kun asiat painottuvat lapsiin ja varmasti näkyy katkeruus tästä kavereille. Rakastan lapsia mutta elämässä ehkä parasta on se että jokainen saa rakentaa sellaisen elämän kun tahtoo <3 jos jään vanhana yksin ilman ketään niin sitten jään. Ehkä minusta tulee hullu kissanainen :D

Tuo on kyllä outoa. Jos sun kaikki kaverit on nyt siinä vauvavaiheessa, niin kai sun pitäis ymmärtää ettei ne tahallaan sua jätä ulkopuolelle, sua nyt vaan ei tällä hetkellä kiinnosta samat asiat kuin niitä. Monesti juuri esikoisen saaminen on niin iso juttu että se vähäksi aikaa vie kaiken huomion, mutta kyllä sitä normaali ihminen siihen kyllästyy ja haluaa päästä taas normaaliin elämään mukaan, harva jaksaa kersoistaan jankuttaa kovin pitkään. Mutta jos sä näyttät kauheaa katkeruuttas kavereille niitten ison elämänmuutoksen aikana, niin voi olla että ne ei sit enää haluakaan olla sun kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Olen 34v vela. En halua lapsia, koska en halua ketään ihmistä niin kiinteästi elämääni. En kaipaa lisää rakkautta itselleni tai annettavaksi. Mielelläni vähentäisin elämästäni ihmisiä vielä tästäkin, tärkeitä ihmisiä on nyt 6 ja se on liikaa. Olen erakkoluonne. Juhlimiset, reissaamiset ja kahvittelut eivät siis ole mitään perusteluita minun kohdallani. Koen lapsen sitovana henkisellä tasolla, sitoutumisena ihmiseen jota en pääse edes itse valitsemaan. Se on kammottava ajatus. En todellakaan inhoa lapsia, en vain halua sellaista sitoutumista.

Ihan ok vastaus elämänvalinnoistasi mutta miten se liittyy kysymykseen "Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..? " ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on tietty valinnanvapaus, mutta vapaaehtoisesti lapsettomat kuulostaa usein itsekkäiltä (minun oma-aika, minun rahat, minun huipputärkeä elämä) ja heidän arkensa jollain tasolla merkityksettömiltä (anteeks vaan).. vauvat on vauvoja vain hetken ja usein lapsettomien kaipaamia asioita on mahdollista saada myös perheellisenä, jos haluaa+ siihen päälle saa vielä jotakin niin ihmeellistä kuin oman lapsen rakkauden <3

¨

Mutta kun velat eivät kaipaa "asioita, jotka ovat mahdollista saada myös perheellisenä", sillä velat haluavat elämän ilman lapsia - se ei ole perheelliseltä mahdollista. Minulle se, että pääsee halutessaan lenkille, kahville, shoppailemaan tai matkalle on täysin toisarvoista verrattuna siihen, etten joudu elämään lapsiperheen elämää. Lapsiperheen elämä kokonaisuutena nimenomaan on se asia jota en halua, ei kyse ole siitä, että vaikkapa kahvilassa käyminen olisi minulle mitenkään ensiarvoisen tärkeää.

Nämä asiat kun tuntuvat monelta menevän sekaisin.

Tämä oli hyvä viesti. Itse kahden lapsen äitinä ihmettelen lapsellisten perusteluja lapsiperhe-elämän puolesta sillä, että asioita voi tehdä lapsista huolimatta. Minä rakastan lapsiperheen elämää nimenomaan niistä syistä, jotka lapset tuovat. Rakastan katsella lapsiani, heidän suloisia kasvojaan, eleitään, taaperon juoksemista. Rakastan kuunnella lapsiani, heidän hauskoja käsityksiään ja tajunnanvirtaa. Rakastan pitää lapsiani sylissä, nuuskutella ja pusutella heitä. Elämässäni on niin paljon enemmän rakastamiani asioita kuin ennen lapsia. Ja ymmärrän täysin veloja. He vain eivät rakasta samoja asioita kuin minä ja se on ihan ok.

No sen takia pitää sanoa että kyllä mekin päästään mihin halutaan, koska velat yleensä väittää että siellä ne nyt ulisee kun niillä on kersoja ja ne ei voi mennä koska haluaa kahville tai juoda shamppanjaa niinku me onnelliset ja rikkaat velat. Ihan niinku ei vois mennä kahvilaan kersa mukana, ei se kersa ole pieni kuin vähän aikaa, suurimman osan lapsiperhearjesta lapset on isoja ja osaa olla nätisti kahvilassa tai on niin iso että jää kotiin kun vanhemmat menee kahvilaan. Veloilla on outo mielikuva että lapset vaatii jotain 24/7 vähintäänkin 20 vuotta, en käsitä minkälaisia maanvaivoja ne on lapsena olleet.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä tuota ajattelisin. Jos joku tuntee tarvetta hehkuttaa vapaaehtoista lapsettomuuttaan niin mietin että mitä tyhjiötähän täyttääkseen. Jokaiselle se on kuitenkin oma valinta, mutta toivon että ovat puolisonsa kanssa ehdottoman samaa mieltä. Tunnen eräänkin 90 vuotiaan sukulaisnaisen joka tänkin päivänä sanoo katkerakasti että mies ei koskaan halunnut lapsia. Toiset tuntuvat pitävän itseään parempina muita kun jättävät lapset tekemättä.

Tämä on vain sinun näkemyksesi. En koe olevani muita parempi, kun en halua lapsia. Olen tiennyt tämän asian jo lapsesta saakka, joten en usko katuvani vanhana. En myöskään koe mitään tyhjiötä elämässäni, päinvastoin. Nyt elän juuri sitä elämää, mitä haluan. Onko se niin vaikea ymmärtää? Vähän naurattaakin tuo katkeruus... Kukin tehköön, kuten itse haluaa. Elä ja anna muidenkin elää.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, mitä tästäkin tapella. Jokaisella ihmisellä on elämä valintoja. Elämää naisilla on jotain 80 vuotta ja se oli sitten siinä. Teet valinnan, teetkö lapsia vai et ja elät siinä. Uudelleen et voi valita ja palata takaisin ja elää toisenlaista elämää. Vanhenet ja kuolet pois ja se oli siinä.

Jokainen elää valintojensa kanssa oman elämänsä. Oli niitä lapsia tai ei. Oli se sitten jollekin toiselle parempaa elämää tai toiselle ei. Mutta itse ne valintasi kannat. 

Elämä on aika lyhyt ja siinä ehtii kokea aika lailla. Kun olet kuollut, niin muutaman viikon päästä sinua ei edes kukaan muista. Joten kannattaa elää se oma elämä sillä lailla, että se itselle sopii. Mitä väliä sillä on, mitä joku vela ajattelee esim. minusta, onko pilluni venynyt lastenteon vuoksi vai enkö ole päässyt reppureissaamaan siksi, kun oli lapsia. Tai joku äiti-ihminen ajattelee, ettei velalla ole elämänsisältöä, kun on lapsia. Itse sen elämän kuitenkin elät ja itse teet itsesi onnelliseksi, jos kykenet.

Ne toisen ratkaisut ei sinun elämään vaikuta. 

100 vuoden päästä kukaan tämänkään palstan kirjoittajista ei ole enää hengissä, vaan puskee ohdaketta aika lujasti. Kun tähän suhteuttaa omat valinnat, aika vähäpätöiseltä tuntuu riita siitä, olenko nyt onnellisempi, kun saan istua parvekkeella joka ilta juomassa sangriaa ja harrastaa villiä seksiä keittiön pöydällä, vai se, että saan opettaa lapsiani keijalle iltaisin, kun eivät ymmärrä pissata ilman vaippaa-

Keija???

Minä en paljoa ajattele muiden elämää. Olen kiireinen ja onnellinen kolmen lapsen äiti. Jos joku vela ajattelee että perhe-elämä on kamalaa niin se on vain mielipide eikä kosketa minun elämääni mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, ettei Kalifornian matkat tai golfinpeluuillat ole sen arvoisia, ettäkö lapset olisi pitänyt jättää tekemättä.

Ja joidenkin mielestä ne ovat. Näin me olemme erilaisia. :)

Ja ajattele, me teemme tuota lasten kanssa. Olemme kyllä varakkaita, ei ole estettä.

Olisin mieluummin kotona kuin lähtisin lasten kanssa Kaliforniaan. Ja kun en ole varakas, niin se noin 600 euroa, jonka lapsettomuudessa säästää per kuukausi, mahdollistaa ainakin minulle monta reissua ja harrastusta, joihin muuten ei olisi varaa. Rikashan nyt voi vaikka palkata imettäjät ja au pairit lapselleen, joten teidän kokemuksenne ei ole kovin relevantti.

Miten niin 600€? Ei mulla olisi koskaan ollut lapsiin varaa jos niihin noin paljon rahaa menisi.

Tilastokeskuksen selvityksen mukaan keskimääräisen esikoislapsen aihuttama elinkustannusten lisäys on 130 000 euroa eli 600 euroa kuukaudessa 18 vuoden ajan. Hyvätuloiset käyttävät lapseensa enemmän ja vähävaraiset sitten vastaavasti vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kroppa ja pillu kunnossa,koska en ole lisääntynyt.

Miten tämäkin vastaus liittyy aloitukseen???

Ja kyllä mullakin on pillu kunnossa vaikka olen synnyttänyt, ja varmasti 99% muillakin synnyttäneistä.

Ja aika suurella osalla niistä jotka ei ole synnyttäneet on kroppa pilalla, kyllä sitä lihottua saa ja jopa raskausarpia vaikka ei raskaana olisikaan.

Varmaan Beyoncen ja Jennifer Lopezin kropat ja pillut on nyt mennyttä. Hui, vanhoja haahka äitejä. Toinen jopa yli 40v!