Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Suurin osa vastauksista ei vastaa aloittajan kysymykseen, eikä vastaajat ole niitä joille kysymys on esitetty.
No minä vastaan nyt:
Velat saa mun puolesta tehdä ihan mitä lystäävät, minä en jaottele ihmisiä (senkään) mukaan onko heillä lapsia vai ei, jokaisella on oma erilainen elämänsä, niin veloilla kuin lisääntyneillä yksilöillä. Minulle merkitsee eniten se minkälainen ihminen on ihmisenä, jos on vittumainen ilkeä ihminen, niin en tykkää, eikä siihen vaikuta se onko sillä ihmisellä rahaa, valtaa, työtä, lapsia, koiraa tai kissaa. Mukava ihminen on mukava vaikka eläisi veneen alla.
Pakko tulla mukaan keskusteluun. Ollaan miehen kanssa sitten kai näitä veloja. 12 vuotta oltu yhdessä eikä koskaan haluttu lapsia. (eikä naimisiin) Eletään ihan tavallista maalaiselämää. Matkustellaan, harrastetaan, hoidetaan eläimiä ja kotia sekä puutarhaa, vietetään aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Olen useassa vapaaehtoistyössä palkkatyön lisäksi.
Usealla ystävälläni on lapsia ja heitä on kiva nähdä ja hekin tykkäävät minusta paljon. Lapsettomuuteni ei vaikuta elämääni muutakuin näillä jatkuvilla kyselyillä ja syyllistelyillä: "oletko jotenkin muita parempi kun et hanki lapsia" En ole. "Miehesi varmaan jättää sinut kun et tee hänelle lapsia" Jaa. No niin kai sitten. "Et tiedä naiseudesta mitään ennen kuin olet äiti" Enkä sitten tule tietämäänkään. "Kuka sinusta sitten huolehtii kun olet vanha" Valtio varmaan. "miksette ole jo naimisissa? pitäähän sitä nyt naimisiin mennä" Saatte ihan rauhassa mennä ketkä haluatte, minä en. "kyllä ne lapset on elämän suola, kyllä sinä vielä kadut!" sehän on sitten oma murheeni jos niin käy että alkaa joskus kaduttaa.
Oma pointtini on se, että antaa kaikkien kukkien kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein todistelu siitä että minun elämäni on onnellisempaa ja vapaampaa lähinnä huvittaa. Samalla tavalla huvittaa myös "lapsellisten" todistelu siitä että velat eivät tiedä onnellisuudesta mitään.
Mitä noista velakeskusteluista muistan, niin mun mielestä kukaan ei ole väittänyt, etteivät velat tietäisi onnellisuudesta mitään. Varmasti tietävät, mutta omien lasten ja lastenlasten tuomasta onnellisuudesta he eivät tiedä. Se että itse joskus on ollut lapsi, tai että on siskonlapsia tai kummilapsia, ei ole lähimainkaan sama asia.
Tuolla perusteella myöskään sellaiset ihmiset eivät tiedä lasten tuomasta onnesta mitään, jotka eivät vain ole saaneet lapsia. Hekään eivät siis tiedä mistä jäävät paitsi, joten kuinka he voivat olla onnettomia siitä. Yhtä hyvin voit sanoa heille että heidän kokemuksensa perustuu luuloihin ei tietoon. Samalla logiikallahan velatkin vertaavat omaa elämäänsä kuviteltuun kokemukseen vanhempana elämisestä. Toiset vain tulevat siihen tulokseen että ovat onnellisempia ilman lapsia ja toiset että onnettomampia. Vai onko lapsettomiksi jääneille annettu taivaasta tuo tieto siitä millainen onni omat lapset ovat?
Toisilla ihmisillä on hyvä kyky eläytyä ja samaistua sellaisiin kokemuksiin joita eivät itse ole kokeneet ja toisilla huono. Laidasta laitaan löytyy varmasti sekä veloista että meistä vanhemmista. Ei minulle ainakaan ole tullut yllätyksenä millainen onni omat lapset ovat vaikka enn tietenkään sitä ollut voinut kokea ennenkuin lapset hankin. Samoilla tiedoilla olisin voinut päätyä olemaan hankkimatta lapsia eli päätyä velaksi eikä tuo ymmärrys lasten tuomasta onnesta olisi päästäni mihinkään hävinnyt.
Sinun logiikkasi sotkee puurot ja vellit. Lapseton, joka haluaisi lapsia muttei niitä saa, perustaa tunteensa omiin toiveisiinsa ja kuvitelmiinsa eikä todelliseen kokemukseen. Ja kyllä ainakin minulle tuli yllätyksenä, millaista elämä lasten kanssa on, sekä hyvässä että toki myös pahassa, läpi koko lapsiprosessin odotuksesta syntymään ja aikuistumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet antaa velojen elellä rauhassa, miksi ei toimi toisinpäin?
HAH! Sinähän vitsin lohkaisit. Lapsiperheet tekee kaikkea muuta, kuin antaisi lapsettomien elellä rauhassa. Esim. mun naapurissa asuu lapsiperheitä. Lapsettomana olen joutunut kuuntelemaan lasten huutoa kellon ympäri viimeiset 6 vuotta (kun yksi perhe muuttaa pois, tulee toiset huutajat tilalle). Ne huutaa, kirkuu ja itkee eikä sitä ääntä pääse pakoon kuin poistumalla kodistaan. En tiedä ovatko sairaita vai vammaisia, mutta ihan liioittelematta huuto kestää aamusta iltaan lähes tauotta. Olen joutunut päivittäin väistämään pihalla pentujen ympäriinsä levittämiä leluja, ja autotielle (!) levitettyjä pallopelejä. Eivät näytä oppivan vaikka säännöllisesti kerään pihalta lelut ja viskaan roskiin.
Julkisilla paikoilla sama huuto jatkuu - yritäpä käydä kaupassa ilman että vähintään pari lasta huutaa keuhkonsa pihalle ja kolme mammaa on tukkinut käytävät täydellä ostoskärryllä ja tuplarattailla (herran kiitos useimmissa kaupoissa ei enää ole niitä saatanallia minikärryjä, joilla lapset laitettiin ajamaan päin vieraiden sääriä). En edes halua puhua siitä, miten nämä itsekkäät paskat käyttäytyvät julkisissa kulkuvälineissä.
Että tulepa mulle sanomaan miten te helvetin lapsipers..perheet annatte mun elää rauhassa, niin minä sulle rauhattomuuden näytän. Perkele että pistää ihan vihaksi tuollainen vähättely teiltä maailman pahimmilta häiriköiltä.
En minä ole tuollaista kyllä koskaan kokenut, eikä mun lapset huuda ja itke jatkuvasti, ei ole edes koliikkia ollut. Taitaa sun pään sisällä kuulua se huuto. Huusitko itse lapsena 24/7?
Voimme ajatella positiivisesti, tämän kahelin geenit ja mielenvikaisuus ei periydy hänen jälkeläisilleen, sehän on vain hyvä asia.
Onneksi tunnen töissä ja ystäväpiirissä paljon mukavia, täyspäisiä lapsettomia jotka vaan eivät lasta ole elämäänsä halunneet. Tätä palstaa kun selaa muodostuu pelottava kuva lapsettomista. Ja kiitos noille "järjen äänille" seassa, lapsettomat, jotka lausuvat järkeviä kommentteja ilman hirveää päällehyökkäystä. Näitä lukiessa pitäisi muistaa, että aktiivivastaajia on vähän. Jo pari mt-ongelmista kärsivää, hyökkäävää velaa ja pari äitiyteen täysin hurahtanutta, identiteettinsä lasten kautta saavaa naista saa pitkät keskustelut aikaiseksi johon me muut vain hämmentyneenä ajoittain mausteita lisäämme.
Tämä. Arvelisin, että viimeiset 20 viestiä on 2-3 henkilön kirjoittamia. Pitäisi olla mahdollisuus siirtyä herjaamaan toisiaan yksäreissä, säästyisi palsta asiallisempana.
Jankuti jankuti tosiaan. Vähän aikaa pysyy keskustelu kulkevana, sitten paikalle tiensä löytävät nämä jankkaajat joiden kommentit eivät kyllä älyllisesti riemastuta. Jos jonkun velan mukaan lapsen saanti surkastuttaa ihmisen aivot, niin ei tuo vela-uskovaisuus näytä tekevän yhtään parempaa älylliselle toiminnalle, ei nouse korkealle keskustelun taso, ei. Lopettakaa jo - tai lopetetaan me järkevämmät tällaisen seuraaminen, on Hel-Nyc jankkaustasoa.
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.
Enpä tekisi noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, mitä ihmiset liikuttuneessa tilassa puhuvat. Olen itsekin (kolmen lapsen äiti, vaativissa työtehtävissä viimeiset parikymmentä vuotta, mukaan lukien paljon matkapäiviä ja samanlainen mies puolisona & lasten isänä) takuulla monet kerrat marmattanut elämän kiirevuosista ja miten helppoa elämä oli ilman lapsia, ja millainen jäärä mulla on miehenä. Ja oikasti kuitenkin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen kaikin puolin enkä vaihtaisi työtäni, perhettäni ja puolisoani mihinkään. Paitsi joskus. :D
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.
No mä kyllä säälin veloja suunnattomasti. Niin kuin sinuakin siellä pikku yksiössäsi, puuhailemassa tärkeitä pikku juttujasi. Katsella peilistä muutosta hulluksi kissanaiseksi, rypistyä ja kurtistia, katsella perheellisten touhuja ja verrata niihin omaa mitätöntä elämääsi. Surku..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.
No mä kyllä säälin veloja suunnattomasti. Niin kuin sinuakin siellä pikku yksiössäsi, puuhailemassa tärkeitä pikku juttujasi. Katsella peilistä muutosta hulluksi kissanaiseksi, rypistyä ja kurtistia, katsella perheellisten touhuja ja verrata niihin omaa mitätöntä elämääsi. Surku..
Ihan psykon tekstiä... huh huh. Lapset pois tuollaiselta.
Ihan rehellisesti sanottuna olen iloinen, että oma elämäni on erilaista kuin velan. Lapseni ovat kerran vuodessa muutaman yön poissa kotoa ja se on ollut meille sopivasti. Päiviä saattaa olla erossa, mutta muuten olemme aina perheenä. Kaikki mummot, papat ym sukulaiset ja tukiverkot asuvat niin kaukana, läheisiä muuten olemme, mutta kyläillään perheenä. Ja tämä oli meillä tiedossa kun lapsia saimme ja olemme iloisia perheemme arjesta.
Ymmärrän silti myös sen, että toiset tarvitsevat enemmän aikaa ilman lapsia. Esim ystäväni kaipaa lapsivapaata n. Kerta kahdessa kuukaudessa. Olenkin välillä ottanut heidän lapsia meille hoitoon, jotta saavat omia asioita tehtyä.
Ehkä kertoo jo jotain sekin, että olemme menossa piakkoin niille kursseille ym, jotta saisimme ryhtyä tukiperheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.Enpä tekisi noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, mitä ihmiset liikuttuneessa tilassa puhuvat. Olen itsekin (kolmen lapsen äiti, vaativissa työtehtävissä viimeiset parikymmentä vuotta, mukaan lukien paljon matkapäiviä ja samanlainen mies puolisona & lasten isänä) takuulla monet kerrat marmattanut elämän kiirevuosista ja miten helppoa elämä oli ilman lapsia, ja millainen jäärä mulla on miehenä. Ja oikasti kuitenkin olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen kaikin puolin enkä vaihtaisi työtäni, perhettäni ja puolisoani mihinkään. Paitsi joskus. :D
Kovasti täällä yritetään mitätöidä yhden miehen kokemukset. Mitähän se mahtaa kertoa? Etteikö olisi miehiä. jotka ovat pettyneet lapsiperheeseen? Että osa miehistä olisikin oikeasti halunnut olla vaan parisuhteessa ilman lapsia? Että nämä ajatukset ovat mahdottomia? Minkälaisessa kuplassa nämä mitätöijät elävät?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, ettei Kalifornian matkat tai golfinpeluuillat ole sen arvoisia, ettäkö lapset olisi pitänyt jättää tekemättä.
Ja joidenkin mielestä ne ovat. Näin me olemme erilaisia. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.
No mä kyllä säälin veloja suunnattomasti. Niin kuin sinuakin siellä pikku yksiössäsi, puuhailemassa tärkeitä pikku juttujasi. Katsella peilistä muutosta hulluksi kissanaiseksi, rypistyä ja kurtistia, katsella perheellisten touhuja ja verrata niihin omaa mitätöntä elämääsi. Surku..
Ihan psykon tekstiä... huh huh. Lapset pois tuollaiselta.
Ai psykon...? Anna mun kaikki kestää. Luonnehdinta toisesta ihmisestä ei ole psykoa, onko sulla termit sekaisin? Jos uhkaa tehdä toiselle jotain, esim vahingoittaa, se on psykoa.
Mutta kalikka siis kalahti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, ettei Kalifornian matkat tai golfinpeluuillat ole sen arvoisia, ettäkö lapset olisi pitänyt jättää tekemättä.
Ja joidenkin mielestä ne ovat. Näin me olemme erilaisia. :)
Ja ajattele, me teemme tuota lasten kanssa. Olemme kyllä varakkaita, ei ole estettä.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.
Tsih, katkera kommentti. Otan osaa!
Toivottavasti ovat tyytyväisiä siihen, etteivät älä minun elämääni kuten minäkin heidän kohdallaan. Ikäväähän se olisi, jos vanhemmat lapsiensa tekemistä katuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.
No mä kyllä säälin veloja suunnattomasti. Niin kuin sinuakin siellä pikku yksiössäsi, puuhailemassa tärkeitä pikku juttujasi. Katsella peilistä muutosta hulluksi kissanaiseksi, rypistyä ja kurtistia, katsella perheellisten touhuja ja verrata niihin omaa mitätöntä elämääsi. Surku..
Ihan psykon tekstiä... huh huh. Lapset pois tuollaiselta.
Ai psykon...? Anna mun kaikki kestää. Luonnehdinta toisesta ihmisestä ei ole psykoa, onko sulla termit sekaisin? Jos uhkaa tehdä toiselle jotain, esim vahingoittaa, se on psykoa.
Mutta kalikka siis kalahti :)
:) :) Oot vitun katkera kaheli kipeiden fantasioidesi kanssa. :) :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.
No mä kyllä säälin veloja suunnattomasti. Niin kuin sinuakin siellä pikku yksiössäsi, puuhailemassa tärkeitä pikku juttujasi. Katsella peilistä muutosta hulluksi kissanaiseksi, rypistyä ja kurtistia, katsella perheellisten touhuja ja verrata niihin omaa mitätöntä elämääsi. Surku..
Ihan psykon tekstiä... huh huh. Lapset pois tuollaiselta.
Ai psykon...? Anna mun kaikki kestää. Luonnehdinta toisesta ihmisestä ei ole psykoa, onko sulla termit sekaisin? Jos uhkaa tehdä toiselle jotain, esim vahingoittaa, se on psykoa.
Mutta kalikka siis kalahti :)
:) :) Oot vitun katkera kaheli kipeiden fantasioidesi kanssa. :) :)
Oi, itku pääsee. Onko sulla paljonkin kisuja? Netflixiä katselette ja niin pois päin. Varmaan kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.
No mä kyllä säälin veloja suunnattomasti. Niin kuin sinuakin siellä pikku yksiössäsi, puuhailemassa tärkeitä pikku juttujasi. Katsella peilistä muutosta hulluksi kissanaiseksi, rypistyä ja kurtistia, katsella perheellisten touhuja ja verrata niihin omaa mitätöntä elämääsi. Surku..
No voi yhyyy.. vela voi asua vaikka omakotitalossa jos haluaa. Ja veikkaan että kyllä av-mamma se rypistyy ensin kakaroidensa aiheuttamasta stressistä. Surku sentään.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen tuosta vapaudesta ja vastuusta melko eri tavalla kuin ne, jotka sanovat että elämä ei ole vapaata ilmankaan lapsia. Itse en ole vielä päättänyt haluanko lapsia. Esimerkiksi Suomen lakia minun ei ole pakko noudattaa jos muutan ulkomaille. Lasten kanssa en ikinä haluaisi muuttaa pois Suomesta, koska vastuuni olisi ajatella heidän parastaan ja ajattelen Suomen olevan paras mahdollinen paikka lapsille. Näin ollen lapsettomana en ole velvollinen noudattamaan Suomen lakia mutta vanhempana tuo velvollisuus on kiinteä osa velvollisuutta ajatella valinnoissa lapsen parasta.
Lapsettomana minun ei myöskään tarvitse elää "samanlaista arkea" kuin lapsiperheiden. Voin hankkiutua sellaiseen tilanteeseen jossa teen kahta työtä puoli vuotta ja olen vaikka sirkusleirille puoli vuotta. Tai tehdä todella vähän töitä ja elää hyvin vaatimatonta elämää. Lasten parhaaksi on, että arki on säännöllistä ympäri vuoden ja heidän ei tarvitse kokea perhettään erityisen köyhäksi.
Suurin osa ihmisistä ei tällaisia erikoisia valintoja elämässään, mutta heillä kaikilla on periaatteessa vapaus niihin. Sitähän vapaus tarkoittaa että on mahdollisuus valita toisin eikä sitä että valitsee toisin. Tällä hetkellä koen että halutessani voisin tehdä lähes mitä vain elämässäni enkä ole varma haluanko luopua siitä lasten vuoksi, vaikka lopulta elänkin juuri nyt melko tavanomaista arkea johon lapset hyvin sopisivat. Koen kytevää tarvetta tehdä isoja muutoksia elämässäni ja halauan olla vapaa tekemään niitä, jos joku päivä huomaan että nyt haluan todella muuttaa elämääni.
Sirkusleirille, ahhhahhahha :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää nuo katkerat lapsia tehneet, ei mulla muuta.
No mä kyllä säälin veloja suunnattomasti. Niin kuin sinuakin siellä pikku yksiössäsi, puuhailemassa tärkeitä pikku juttujasi. Katsella peilistä muutosta hulluksi kissanaiseksi, rypistyä ja kurtistia, katsella perheellisten touhuja ja verrata niihin omaa mitätöntä elämääsi. Surku..
No voi yhyyy.. vela voi asua vaikka omakotitalossa jos haluaa. Ja veikkaan että kyllä av-mamma se rypistyy ensin kakaroidensa aiheuttamasta stressistä. Surku sentään.
Yeah, right. Dream on.
Aikamoinen yleistys ja todella ilkeästi sanottu.
Ihan aidostiko joku ajattelee, että olen itsekäs jos en lisäänny?
Miten voi olla itsekäs tässä tilanteessa, kun eihän koko maailman suvunjatkaminen ole minusta kiinni? Jos olisi, sitten ymmärrän, että se olisi itsekästä.
Ainakin itsellä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on syynä se, etten koe että vanhemmuus on minua varten. Jos joutuisin nyt yhtäkkiä vanhemmaksi, en usko että pystyisin olemaan hyvä vanhempi lapselle. En vaan tunne sitä tunnetta tai koe, että se on oikea suunta elämälleni, ja jos kyse on asiasta jota en halua, kuinka voisin olla hyvä vanhempi?
Minut on kasvattanut äiti, joka ei oikeastaan halunnut lapsia eikä osannut koskaan olla lasten kanssa niin kuin lasten kanssa ollaan. Hänet kasvatti samanlainen äiti. Itse olen mm. näistä syistä päättänyt ryhtyä lapsettomaksi vapaaehtoisesti, ja se tuntuu hyvältä valinnalta.