Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
09.08.2016 |
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani velat ovat koulukiusattuja reppanoita, siksi pelkäävät lapsia yhä edelleen.
Tässä voi olla perää. Itse olin ulkopuolinen lapsena, ja verbaaliset taidot heikot, pelkäsin että tietyt kaveriporukat heittävät jotain nasevaa sanottavaa, ja menen hämilleni. Ja yhä aikuisenakin minun jännittää alakouluikäiset lapsiporukat, typerää mutta se vain on niin.
Minun pahin pelko oli lasta odottaessa etten saa mitään yhteyttä häneen. Mutta onneksi omista lapsista tuli läheiset automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ymmärrän ihan yhtä vähän heidän onnestaan kuin he minun 😊
Lähinnä ihmetyttää vauvapalstalla riehumihen 😂
Jokaisella on tietty valinnanvapaus, mutta vapaaehtoisesti lapsettomat kuulostaa usein itsekkäiltä (minun oma-aika, minun rahat, minun huipputärkeä elämä) ja heidän arkensa jollain tasolla merkityksettömiltä (anteeks vaan).. vauvat on vauvoja vain hetken ja usein lapsettomien kaipaamia asioita on mahdollista saada myös perheellisenä, jos haluaa+ siihen päälle saa vielä jotakin niin ihmeellistä kuin oman lapsen rakkauden <3
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani velat ovat koulukiusattuja reppanoita, siksi pelkäävät lapsia yhä edelleen.
Ei ehkä ihan näin, mutta siis tunnen kolme saman perheen sisarusta, jotka kaikki ovat veloja. Heidän vanhempansa ovat tunnekylmiä ja suorastaan pelottavia ihmisiä (kuitenkin siis keskiluokkaisia ja muuten ns. normaaleja). Olen monesti miettinyt, että onkohan näiden sisarusten lapsuus ollut kovin onnellista aikaa, ja purkavatko he omien vanhempiensa lapsivihamielisyyttä ja lapsuuden traumaa vela-"aatteella".
En tietenkään väitä, että näin olisi aina jokaisen velan kohdalla.
Minusta se kuulostaa yleensä todella tylsältä. Mun lapset on jo teinejä ja tekevät osansa kotitöistä, huolehtivat itse koulusta ja harrastuksista, joten aika helppoa jo on. Mutta mun mielestä velojen elämä kaikkinensa kuulosti ja kuulostaa edelleen tosi tylsältä ja harmaalta. En koskaan ole kokenut lapsiperhe-elämää erityisen raskaana, tosin olin pitkään kotona lasten ollessa pieniä ja myöhemmin olen tehnyt töitä "omiin nimiin", eli en ole palkkatyössä, vaan eräänlainen free.
Tosin lähes kaikki nuorempana veloiksi (silloin ei ollut tietenkään tuota nimitystä) julistautuneet ovat sitten myöhemmin kuitenkin hankkineet lapsia ja he elävät nyt lähes 50-vuotiaina lapsiperhearkea. Kaksi ystävääni ovat pysyneet lapsettomina. Kun puhumme elämästämme ja kerromme kuulumisia, ei heillä yleensä ole juuri mitään kerrottavaa. He kertovat työstään (tylsät työt mun mielestä), miehensä edesottamuksista, toinen kertoo liikuntaharrastuksistaan, jotka täyttävät lähes kokonaan hänen vapaa-aikansa ja toinen puhuu loputtomasti kolmesta koirastaan. Varmaan heitä kiinnostaa yhtä vähän mun kuulumiseni. Minusta tuntuu, että mun elämä on sellainen värikäs ja runsas räsymatto, heidän elämänsä harmaa tehdaskutoinen matto.
On varmasti muunkinlaisia veloja, joiden elämässä siis tapahtuu jotakin, mun ystävät nyt vaan sattuvat elämään mun silmin tylsää elämää. Ja mulla ei todellakaan ole mitään veloja vastaan, minusta on hyvä, että ne, jotka eivät lapsia halua, eivät niitä myöskään hanki. Kaikinpuolin ok siis. Mutta tämä on mun rehellinen mielipide mun vela-ystävien elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheen arkea usein mustamaalataan, mutta eihän ne kuikuttelut yms ole jokapäiväistä elämää - ihan tavallista elämää ne lapsiperheetkin elävät. Tämän vuoksi lapsettomien perustelut sille, miksi he eivät halua lapsia, kuulostavat tyhjänpäiväisiltä.
Muistan yhden lehtijutun, missä yksi velapari hehkutti, miten tärkeää on heidän saada illalla istua viinilasin ääressä keskustelemassa työpäivän kulusta ilman että kukaan keskeyttää, ja toinen perusteli lapsettomuutta sillä, ettei burgundinpadan valmistaminen onnistuisi, golffinpelaamisesta puhumattakaan. Näissä tapauksissa oli kyllä win-win ihan kaikille, että pariskunnat keskittyivät vain toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tarvetta korostaa asiaa. Olen päätellyt, että he joutuvat niin paljon puolustelemaan lapsettomuuttaan, että tyyli muuttuu ajan saatossa hyökkääväksi. Mielestäni täällä on myös aika paljon tahdittomasti käyttäytyviä veloja keskustelemassa, koska usein näitä kuvauksia lapsivapaan arjen ihanuudesta saa lukea sellaisissa ketjuissa, joissa joku kaipaisi vertaistukea/kannustusta pikkulapsiajan keskellä. Onneksi oikeassa elämässä tuntemani velat eivät ole tällaisia, vaan kunnioitamme toistemme valintoja ja tuemme toisiamme erilaisista elämäntilanteista huolimatta.
Mun mielestä täällä juurikin perheelliset hyökkää velojen kimppuun, eli lapsia tehneet tekevät näitä kyselyjä ja sitten yhdessä hymistellään kuinka ihanaa on kun on lapsia.
Seuraavana päivänä ollaan väsyneitä riehuviin lapsiin ja umpimielisiin teineihin jne.
Miksi ei vain voitaisi hyväksyä jokaisen henkilökohtaiset valinnat? Itse se elämä eletään omien valintojen mukaan. Pakko sanoa, että näin lapsettomana, tätä palstaa lukiessa, ei lapsiperheen elämä kovin ruusuista ole. Paitsi tietenkin tässä ketjussa kun on tarkoitus haukkua lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tarvetta harrastaa estotonta seksiä keittiön pöydällä kolmelta sunnuntai-iltapäivänä(tämänkaltaisia esimerkkejä on lähes jokaisessa velakeskustelussa).
No TÄMÄ.
Juurikin "villi seksi milloin vain" oli omassa elämässä aiemmin lähinnä "ei nyt jaksa/pierettää/katotaan tää leffa".
Tai "nukkuminen niin pitkään kuin haluaa" - eikö nää ihmiset käy töissä? Jos kukkuu perjantaina koko yön ja nukkuu pitkään niin johan siitä menee rytmi sekaisin.
"Spontaanit viikonloppumatkat Eurooppaan" - EI IKINÄ, synnyin keski-ikäisenä ja vihaan kaikkea spontaania hassuttelua.
Ja kaikki pitkät, rauhalliset brunssit, kuohuviini keskellä päivää, rahan käyttäminen oman itsensä hemmotteluun - as if, ainoa mun tuntema vela polttaa pilveä ja pelaa videopelejä toimeentulotuella.Itse ainakin voin tehdä spontaaneja viikonloppumatkoja Eurooppaan. Ja nautin niistä, vaikka tekisin sellaisen lapsen kanssa. Välillä tehdään miehenkin kanssa kahdestaan. Myös pitkät ja rauhalliset brunssit onnistuu lapsenkin kanssa. Rahaa on ihan kiva käyttää lapseenkin. Näissä kliseisissä velojen elämän paremmissa puolissa ei ole mitään mikä ei toteutuisi lapsenkin kanssa. Todella lähinnä huvittaa aina nuo hehkutukset. Hienoa, että pitävät elämästään, mutta eivät nuo nyt niin ihmeellosiä hyviä puolia ole. T. Tuo ketä lainasit.
Lisään tähän vielä, että aika harvalla on nykyään mahdollisuus tehdä noita asioita, oli lasta tai ei. Tässä lamassa ei moni velakaan pääse spontaaneille viikonloppumatkoille tai pysty käyttämään rahaa itseensä muuten kuin sen pakollisen hengissä pysymisen verran. Lapsettomuuden perusteleminen näillä on aika hupsua. Minusta lapsettomuutta voisi perustella ihan vain sillä, ettei halua. T. Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan yhden lehtijutun, missä yksi velapari hehkutti, miten tärkeää on heidän saada illalla istua viinilasin ääressä keskustelemassa työpäivän kulusta ilman että kukaan keskeyttää, ja toinen perusteli lapsettomuutta sillä, ettei burgundinpadan valmistaminen onnistuisi, golffinpelaamisesta puhumattakaan. Näissä tapauksissa oli kyllä win-win ihan kaikille, että pariskunnat keskittyivät vain toisiinsa.
Repesin ihan täysin. Kiitos.
No en kyllä yhtään mitään. Jos koskaan edes olen lukenut moisia avautumisia.
Olen aika keskittynyt tähän omaan, lapsiperheen, elämään. Jokaisen pitäs keskittyä ihan vaan omaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein todistelu siitä että minun elämäni on onnellisempaa ja vapaampaa lähinnä huvittaa. Samalla tavalla huvittaa myös "lapsellisten" todistelu siitä että velat eivät tiedä onnellisuudesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tarvetta harrastaa estotonta seksiä keittiön pöydällä kolmelta sunnuntai-iltapäivänä(tämänkaltaisia esimerkkejä on lähes jokaisessa velakeskustelussa).
No TÄMÄ.
Juurikin "villi seksi milloin vain" oli omassa elämässä aiemmin lähinnä "ei nyt jaksa/pierettää/katotaan tää leffa".
Tai "nukkuminen niin pitkään kuin haluaa" - eikö nää ihmiset käy töissä? Jos kukkuu perjantaina koko yön ja nukkuu pitkään niin johan siitä menee rytmi sekaisin.
"Spontaanit viikonloppumatkat Eurooppaan" - EI IKINÄ, synnyin keski-ikäisenä ja vihaan kaikkea spontaania hassuttelua.
Ja kaikki pitkät, rauhalliset brunssit, kuohuviini keskellä päivää, rahan käyttäminen oman itsensä hemmotteluun - as if, ainoa mun tuntema vela polttaa pilveä ja pelaa videopelejä toimeentulotuella.Itse ainakin voin tehdä spontaaneja viikonloppumatkoja Eurooppaan. Ja nautin niistä, vaikka tekisin sellaisen lapsen kanssa. Välillä tehdään miehenkin kanssa kahdestaan. Myös pitkät ja rauhalliset brunssit onnistuu lapsenkin kanssa. Rahaa on ihan kiva käyttää lapseenkin. Näissä kliseisissä velojen elämän paremmissa puolissa ei ole mitään mikä ei toteutuisi lapsenkin kanssa. Todella lähinnä huvittaa aina nuo hehkutukset. Hienoa, että pitävät elämästään, mutta eivät nuo nyt niin ihmeellosiä hyviä puolia ole. T. Tuo ketä lainasit.
Lisään tähän vielä, että aika harvalla on nykyään mahdollisuus tehdä noita asioita, oli lasta tai ei. Tässä lamassa ei moni velakaan pääse spontaaneille viikonloppumatkoille tai pysty käyttämään rahaa itseensä muuten kuin sen pakollisen hengissä pysymisen verran. Lapsettomuuden perusteleminen näillä on aika hupsua. Minusta lapsettomuutta voisi perustella ihan vain sillä, ettei halua. T. Edellinen
Juuri näin! Tekisi mieli tykätä tästä viestistä monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on tietty valinnanvapaus, mutta vapaaehtoisesti lapsettomat kuulostaa usein itsekkäiltä (minun oma-aika, minun rahat, minun huipputärkeä elämä) ja heidän arkensa jollain tasolla merkityksettömiltä (anteeks vaan).. vauvat on vauvoja vain hetken ja usein lapsettomien kaipaamia asioita on mahdollista saada myös perheellisenä, jos haluaa+ siihen päälle saa vielä jotakin niin ihmeellistä kuin oman lapsen rakkauden <3
¨
Mutta kun velat eivät kaipaa "asioita, jotka ovat mahdollista saada myös perheellisenä", sillä velat haluavat elämän ilman lapsia - se ei ole perheelliseltä mahdollista. Minulle se, että pääsee halutessaan lenkille, kahville, shoppailemaan tai matkalle on täysin toisarvoista verrattuna siihen, etten joudu elämään lapsiperheen elämää. Lapsiperheen elämä kokonaisuutena nimenomaan on se asia jota en halua, ei kyse ole siitä, että vaikkapa kahvilassa käyminen olisi minulle mitenkään ensiarvoisen tärkeää.
Nämä asiat kun tuntuvat monelta menevän sekaisin.
Minulle lapset ovat parasta ja merkittävintä, mitä minulla on, joten lapsettomien hehkuttamiset vapaudesta eivät minua hetkauta. Onko sellainen ihminen onnellisin, jolla on kaikista vaivottomin ja helpoin elämä, ja jonka tarvii ajatella vain itseään? Empä usko. Elämässäni on niin paljon enemmän rakkautta, kun on omat lapset. Koen myös olevani hyvin vapaa. Opiskelen tällä hetkellä ja saan halutessani omaa aikaa. Lapset ovat luonnollinen osa elämää. Ennemmin kokisin esim. jonkun vakavan sairauden vievän vapauteni. Olenkin kiitollinen että olen tähän asti saanut olla terveenä.
Minulla on monta lasta. Mä en käsitä mikä tuossa lapsettomuudessa on niin hienoa:D Mä matkustelen yhtälailla ympäri maailmaa ja käyn ulkona silloin kun haluan. Se on vaan niin että iän myötä on tullut muut intressit kuin yökerhot ja activity-matkat. Lapset eivät koskaan ole ollut minulle rasite, jokainen elämänvaihe on käyty läpi siinä ja nyt. Mulla on upea puoliso kaiken lisäksi ja kivat ystävät.
Lapset ovat koulussa joka päivä 8.30-15.00 ja mies töissä 7.30-16.30 (työmatkat mukana) Mä teen sen ajan mitä tykkään. Ei lapsettomien elämäkään mitään hurlumheitä ja ihanaa ole koko ajan ja mitä vanhemmaksi tulevat sitä katkeramman oloisia tuntuvat olevan. Jokainen tekee elämällään mitä haluaa ja kaikilla valinnoilla on seurauksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tarvetta harrastaa estotonta seksiä keittiön pöydällä kolmelta sunnuntai-iltapäivänä(tämänkaltaisia esimerkkejä on lähes jokaisessa velakeskustelussa).
No TÄMÄ.
Juurikin "villi seksi milloin vain" oli omassa elämässä aiemmin lähinnä "ei nyt jaksa/pierettää/katotaan tää leffa".
Tai "nukkuminen niin pitkään kuin haluaa" - eikö nää ihmiset käy töissä? Jos kukkuu perjantaina koko yön ja nukkuu pitkään niin johan siitä menee rytmi sekaisin.
"Spontaanit viikonloppumatkat Eurooppaan" - EI IKINÄ, synnyin keski-ikäisenä ja vihaan kaikkea spontaania hassuttelua.
Ja kaikki pitkät, rauhalliset brunssit, kuohuviini keskellä päivää, rahan käyttäminen oman itsensä hemmotteluun - as if, ainoa mun tuntema vela polttaa pilveä ja pelaa videopelejä toimeentulotuella.Itse ainakin voin tehdä spontaaneja viikonloppumatkoja Eurooppaan. Ja nautin niistä, vaikka tekisin sellaisen lapsen kanssa. Välillä tehdään miehenkin kanssa kahdestaan. Myös pitkät ja rauhalliset brunssit onnistuu lapsenkin kanssa. Rahaa on ihan kiva käyttää lapseenkin. Näissä kliseisissä velojen elämän paremmissa puolissa ei ole mitään mikä ei toteutuisi lapsenkin kanssa. Todella lähinnä huvittaa aina nuo hehkutukset. Hienoa, että pitävät elämästään, mutta eivät nuo nyt niin ihmeellosiä hyviä puolia ole. T. Tuo ketä lainasit.
Lisään tähän vielä, että aika harvalla on nykyään mahdollisuus tehdä noita asioita, oli lasta tai ei. Tässä lamassa ei moni velakaan pääse spontaaneille viikonloppumatkoille tai pysty käyttämään rahaa itseensä muuten kuin sen pakollisen hengissä pysymisen verran. Lapsettomuuden perusteleminen näillä on aika hupsua. Minusta lapsettomuutta voisi perustella ihan vain sillä, ettei halua. T. Edellinen
Eihän tässä mitään viikonloppulomia kyselläkään. Velat eivät halua lapsia, mutta tässäkin ketjussa teille lapsia tehneille velojen pitää perustella ja selventää miksi ei ole lapsia ja miten se elämä on erilaista. Kun joku kertoo spontaaneista viikonloppumatkoista, vastaus on ylläoleva. Ei logiikkaa. Hupsua on tämä jatkuva selitysten vaatiminen lapsettomilta.
Kyllästyin "vapaaseen" elämään jo 25-vuotiaana. Olin kierrellyt maailmaa, bilettänyt ja opiskellut. Nyt olen toivotusta raskaana, tulen olemaan 27 kun esikoinen syntyy. En koe jääväni paitsi mistään. Elin villiä nuoruutta jo ihan tarpeeksi.
Odotan sitä, että tulevaisuudessa voi matkustella sitten lasten kanssa. Ja odotan nimenomaan sitä että matkustaminen tulee olemaan erilaista kuin lapsettomana. Mielelläni kierrän puuhapuistoja ja katselen lasten riemua. Sain tarpeeksi maailman kiertelystä halpahostelleineen ja baareineen. Aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on tietty valinnanvapaus, mutta vapaaehtoisesti lapsettomat kuulostaa usein itsekkäiltä (minun oma-aika, minun rahat, minun huipputärkeä elämä) ja heidän arkensa jollain tasolla merkityksettömiltä (anteeks vaan).. vauvat on vauvoja vain hetken ja usein lapsettomien kaipaamia asioita on mahdollista saada myös perheellisenä, jos haluaa+ siihen päälle saa vielä jotakin niin ihmeellistä kuin oman lapsen rakkauden <3
¨
Mutta kun velat eivät kaipaa "asioita, jotka ovat mahdollista saada myös perheellisenä", sillä velat haluavat elämän ilman lapsia - se ei ole perheelliseltä mahdollista. Minulle se, että pääsee halutessaan lenkille, kahville, shoppailemaan tai matkalle on täysin toisarvoista verrattuna siihen, etten joudu elämään lapsiperheen elämää. Lapsiperheen elämä kokonaisuutena nimenomaan on se asia jota en halua, ei kyse ole siitä, että vaikkapa kahvilassa käyminen olisi minulle mitenkään ensiarvoisen tärkeää.Nämä asiat kun tuntuvat monelta menevän sekaisin.
No kai ne nyt menevät, kun sen sijaan että sanottaisiin asia noin kun yllä sanoit, maalaillaankin tuhannen kohdan lista alkaen juurikin jostain burgundinpadasta ja päättyen siihen, että lapset huutaa ja haisee.
Mulle kerran yksi kaveri selitti moneen kertaan syynsä olla hankkimatta lapsia ja yritin joka väliin sanoa, että kyllä mulle riittää ihan vaan tieto siitä, ettet tahdo.
On erilaista elää lapsettomana niin, että tietää joskus haluavansa lapsia verrattuna siihen, ettei niitä halua ollenkaan. Tämän huomaa jo siitä, miten lapselliset puhuvat, että "ei heidän elämänsä paljoa eroa lapsettomien elämästä, saammehan mekin käydä yksin kahvilla halutessamme jne". Todellisuudessa näin velan silmin ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä, varmaankin siksi, että velat arvostavat omaa aikaa ihan eri asteella kuin lapselliset. Minulle se, että pääsisin kerran pari viikossa lapsien luota käymään kahville ei todellakaan tarkoita vapautta vaan ihan päinvastoin.
Velat ja lapselliset ovat siis hyvin todennäköisesti aina suhtautuneet oman ajan ja vapauden käsitteisiin aivan eri tavalla, jolloin lapsetonkin arki on ollut ihan erilaista heillä molemmilla. Lapsellisilla on voinut ennen lapsia olla ajatus, että jotakin puuttuu, tai ainakaan he eivät ole pitäneet täydellisenä painajaisena sitä ajatusta, että joku olisi heistä täysin riippuvainen kellon ympäri.
Samalla tavalla koirasta haaveilevalle koirattomalle ja koiraa haluamattomalle koiraton arki on todennäköisesti aika erilaista.