Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?

Vierailija kirjoitti:

Usein todistelu siitä että minun elämäni on onnellisempaa ja vapaampaa lähinnä huvittaa. Samalla tavalla huvittaa myös "lapsellisten" todistelu siitä että velat eivät tiedä onnellisuudesta mitään.

Näinpä juuri. Ihmiset tekevät erilaisia valintoja elämässään ja ovat toivon mukaan niistä tyytyväisiä. En ymmärrä tuota hirveää tarvetta yleistää muihin omia arvojaan. Ihan vapaasti vela tai lapsia. Vielä käsittämättömämpää on tuo "kuka on oikea vela" miettiminen. Monissa muissakin asioissa ihmiset saattavat muuttaa elämän aikana mieltään kun asiat muuttuvat, toisilla taas mielipiteet pysyvät, kumpikin minusta ihan OK.

Ainut mitä en ihan tajua on tuo vapauden puutteen ajatus, vela-kommenteissa monesti säälitään lapsia hankkineiden vapauden menoa. Ja vapaus on mennä ja tulla miten haluaa - tai olla tekemättä mitään. Käytännössä noihin menemisiin ja tulemisiin vaikuttaa varmasti eniten tulotaso. Köyhä lähärivela pääkaupunkiseudulla on varmasti huomattavasti vähemmän vapaa valitsemaan asioita kuin akateeminen perhe joka voi matkustaa kaupunkilomille tai aurinkoon, palkata siivoojan tai käydä useammin ravintoloissa syömässä. Tuo vapaus ainakin täällä palstalla ei näytä kovin paljon ihmeellisiä elämyksiä monellekaan velalle antavan. Kun viikonlopun jälkeen vilkaisee palstaa näkee, että perjantaista sunnuntaihin konsentroituu velojen ketjut joissa hehkutetaan sitä vapautta - se on käytetty kotona av:lla roikkuen, tuo ei minun  lempijuttu vapaa-ajalle. Ohis.

Olen kiitollinen lapsistani. Rakastan heitä ja sitä miten he estoitta rakastaa takaisin. Rakastan heidän silmiään ja sitä miten lapseni käsi hakeutuu omaan käteeni ja kuuluu se pieni ääni "rakastan sinua äiti". Rakastan heitä ja antaisin mitä tahansa, jotta heillä olisi upea ihana elämä iloineen ja suruineen.

Kaipaan toisinaan silti juuri sitä, että istuu viinilasin kanssa ja nauttii rauhasta. Varaa lomamatkan ei lapsiystävälliseen paikkaan. Herää aamulla ilman kiirettä, nauttii maittavan aamupalan rauhassa.

Kaikella on aikansa, nyt lapset ja niiden hoito. Heidän muutettuaan omilleen saa taas nauttia "vapaudesta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tarvetta korostaa asiaa. Olen päätellyt, että he joutuvat niin paljon puolustelemaan lapsettomuuttaan, että tyyli muuttuu ajan saatossa hyökkääväksi. Mielestäni täällä on myös aika paljon tahdittomasti käyttäytyviä veloja keskustelemassa, koska usein näitä kuvauksia lapsivapaan arjen ihanuudesta saa lukea sellaisissa ketjuissa, joissa joku kaipaisi vertaistukea/kannustusta  pikkulapsiajan keskellä. Onneksi oikeassa elämässä tuntemani velat eivät ole tällaisia, vaan kunnioitamme toistemme valintoja ja tuemme toisiamme erilaisista elämäntilanteista huolimatta. 

Mun mielestä täällä juurikin perheelliset hyökkää velojen kimppuun, eli lapsia tehneet tekevät näitä kyselyjä ja sitten yhdessä hymistellään kuinka ihanaa on kun on lapsia. 

Seuraavana päivänä ollaan väsyneitä riehuviin lapsiin ja umpimielisiin teineihin jne. 

Miksi ei vain voitaisi hyväksyä jokaisen henkilökohtaiset valinnat? Itse se elämä eletään omien valintojen mukaan. Pakko sanoa, että näin lapsettomana, tätä palstaa lukiessa, ei lapsiperheen elämä kovin ruusuista ole. Paitsi tietenkin tässä ketjussa kun on tarkoitus haukkua lapsettomia. 

Pakko sanoa, että näin sinkkuna, tätä palstaa lukiessa, ei parisuhteessa elävien elämä kovin ruusuista ole. 

Pakko sanoa, että näin naisena, tätä palstaa lukiessa, ei miesten elämä kovin ruusuista ole. 

Pakko sanoa, että näin......

Täällä yksi vela, hei vaan kaikille. Olen lapseton koska en tahdo lapsia. En ole kiinnostunut lapsista enkä halua olla äiti. Ei sen kummempaa. Miksi tätä pitää sen enempää perustella? 

Miksi tämä ketju saa olla olemassa, mutta vastaava velanäkökulmasta kirjoitettu poistettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole tarvetta harrastaa estotonta seksiä keittiön pöydällä kolmelta sunnuntai-iltapäivänä(tämänkaltaisia esimerkkejä on lähes jokaisessa velakeskustelussa).

No TÄMÄ.

Juurikin "villi seksi milloin vain" oli omassa elämässä aiemmin lähinnä "ei nyt jaksa/pierettää/katotaan tää leffa".

Tai "nukkuminen niin pitkään kuin haluaa" - eikö nää ihmiset käy töissä? Jos kukkuu perjantaina koko yön ja nukkuu pitkään niin johan siitä menee rytmi sekaisin.

"Spontaanit viikonloppumatkat Eurooppaan" - EI IKINÄ, synnyin keski-ikäisenä ja vihaan kaikkea spontaania hassuttelua.

Ja kaikki pitkät, rauhalliset brunssit, kuohuviini keskellä päivää, rahan käyttäminen oman itsensä hemmotteluun - as if, ainoa mun tuntema vela polttaa pilveä ja pelaa videopelejä toimeentulotuella.

Itse ainakin voin tehdä spontaaneja viikonloppumatkoja Eurooppaan. Ja nautin niistä, vaikka tekisin sellaisen lapsen kanssa. Välillä tehdään miehenkin kanssa kahdestaan. Myös pitkät ja rauhalliset brunssit onnistuu lapsenkin kanssa. Rahaa on ihan kiva käyttää lapseenkin. Näissä kliseisissä velojen elämän paremmissa puolissa ei ole mitään mikä ei toteutuisi lapsenkin kanssa. Todella lähinnä huvittaa aina nuo hehkutukset. Hienoa, että pitävät elämästään, mutta eivät nuo nyt niin ihmeellosiä hyviä puolia ole. T. Tuo ketä lainasit.

Lisään tähän vielä, että aika harvalla on nykyään mahdollisuus tehdä noita asioita, oli lasta tai ei. Tässä lamassa ei moni velakaan pääse spontaaneille viikonloppumatkoille tai pysty käyttämään rahaa itseensä muuten kuin sen pakollisen hengissä pysymisen verran. Lapsettomuuden perusteleminen näillä on aika hupsua. Minusta lapsettomuutta voisi perustella ihan vain sillä, ettei halua. T. Edellinen

Eihän tässä mitään viikonloppulomia kyselläkään. Velat eivät halua lapsia, mutta tässäkin ketjussa teille lapsia tehneille velojen pitää perustella ja selventää miksi ei ole lapsia ja miten se elämä on erilaista. Kun joku kertoo spontaaneista viikonloppumatkoista, vastaus on ylläoleva. Ei logiikkaa.  Hupsua on tämä jatkuva selitysten vaatiminen lapsettomilta.

Suosittelen harjoittelemaan luetunymmärtämistä ja tajuaamaan, että lainaamasi henkilö on kanssasi samaa mieltä. Ja kyllä täällä palstalla nimenomaan perustellaan lapsettomuutta noilla yllä olevilla jutuilla, vaikka ihan oikeasti pitäisi riittää tieto siitä, ettei lapsia vain halua. Kaikki eivät halua hyökätä veloja vastaan. Ei kannata tulkita jokaista asiaa hyökkäykseksi. T. Se jota lainasit.

Se mikä lapsiperheellisestä tuntuu lyhyeltä ajalta voi olla todella raastavaa aikaa olla siinä vaippa/tissi/itku/uhma/kiukuttelu-putkessa. Ja lapset ovat oikeasti todella sitovia, ja se on hankalaa ihmiselle joka viihtyy yksin tai tekee paljon töitä tai matkustelee.

Parempi että ne ihmiset jotka eivät halua lapsia eivät niitä myöskään tee. En tiedä miksi se on niin tärkeää saada lapsia haluamattomat lisääntymään? Onhan meillä täällä vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka on hankittu sosiaalisesta pakosta tai ehkäisyvälineiden puutteesta. Rikkinäisiä ihmisiä ja myös vanhempiensa toimesta tapettuja lapsia.

En ole kokenut itse vela-tutuilta livenä aggressiivista käyttäytymistä, lähinnä semmosta ehkä jopa ihailua(?) "en tiedä miten jaksat ja kerkeät.."

Mun elämässä parasta on lapset mutta koska olen paljon hiljaisuutta&yksinoloa vaativa ihminen niin arki on usein raskasta. Paljosta on pitänyt luopua mutta toisaalta mulle tämä pikkulapsivaiheen lyhyt kesto on ok ja tiedän että jossain vaiheessa vessassakin saa taas käydä yksin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tarvetta korostaa asiaa. Olen päätellyt, että he joutuvat niin paljon puolustelemaan lapsettomuuttaan, että tyyli muuttuu ajan saatossa hyökkääväksi. Mielestäni täällä on myös aika paljon tahdittomasti käyttäytyviä veloja keskustelemassa, koska usein näitä kuvauksia lapsivapaan arjen ihanuudesta saa lukea sellaisissa ketjuissa, joissa joku kaipaisi vertaistukea/kannustusta  pikkulapsiajan keskellä. Onneksi oikeassa elämässä tuntemani velat eivät ole tällaisia, vaan kunnioitamme toistemme valintoja ja tuemme toisiamme erilaisista elämäntilanteista huolimatta. 

Mun mielestä täällä juurikin perheelliset hyökkää velojen kimppuun, eli lapsia tehneet tekevät näitä kyselyjä ja sitten yhdessä hymistellään kuinka ihanaa on kun on lapsia. 

Seuraavana päivänä ollaan väsyneitä riehuviin lapsiin ja umpimielisiin teineihin jne. 

Miksi ei vain voitaisi hyväksyä jokaisen henkilökohtaiset valinnat? Itse se elämä eletään omien valintojen mukaan. Pakko sanoa, että näin lapsettomana, tätä palstaa lukiessa, ei lapsiperheen elämä kovin ruusuista ole. Paitsi tietenkin tässä ketjussa kun on tarkoitus haukkua lapsettomia. 

Pakko sanoa, että näin sinkkuna, tätä palstaa lukiessa, ei parisuhteessa elävien elämä kovin ruusuista ole. 

Pakko sanoa, että näin naisena, tätä palstaa lukiessa, ei miesten elämä kovin ruusuista ole. 

Pakko sanoa, että näin......

Näinpä. Onnellisten ihmisten positiiviset ketjut tipahtavat alas kuin kivi ennenkuin niihin kerkeää vastata kun valtaosa haluaa niin paatoksella valittaa, kuka mistäkin. Siksi täällä ei elämäänsä tyytyväinen jaksa kauaa pyöriäkään, välillä käydä vaan katsomassa olisiko mitään kiinnostavaa, se on nopeasti tehty.

On se kumma että nämä keskustelut menee aina väittelyksi siitä mitä ne velat oikein haluaa. Jokainen vela on elänyt perheessä lapsena, ja varmaan se vaikuttaa heihin minkälainen se perhe on ollut, onko siinä ollut hyvä vai huono elää lapsuuttaan ja nuoruuttaan.

Se että haluaako oman lapsen tai ei, on jokaisen henkilökohtainen asia, ei lapsia pidä tehdä jos ei tule sitä kovaa tarvetta omaan jälkikasvuun. Ja tosiaan, yksikin riittää, ei niitä ole pakko tehdä heti kauheaa laumaa ja sitten alkaa katua.

Minulla tuli tarve omaan lapseen, ja onneksi sain lapsen, ja paljon myöhemmin vielä kaksoset niin sai miehenikin omia lapsia. Mulle lapset on perheenjäseniä, ei sen kummempaa, vauvana ne on avuttomia, ja isona niistä on apua. Rahaa menee niihin, mutta niinpä sitä rahaa menee joka tapauksessa, ja se on vaan rahaa kukin käyttää sitä kuten haluaa, joillakin lapsiperheillä menee satanen viikossa ruokaan, meillä ei kaksi sataa riitä, mutta eipä sitten matkustella ulkomailla niinkuin toiset.

Mikään vaihe elämässä ei ole ollut ylitsepääsemättömän vaikea lasten takia, vaikeinta elämässä on ollut ex-miehen takia joka oli alkoholisti, kun siitä olin nuorena selvinnyt hengissä, ei se että kaksosten odottaminen ja sektiosta toipuminen oli hankalaa, tuntunut missään, kun tiesi että se aika on aika lyhyt mitä siinä kärvistelee. 

Mulla on mahtavat, terveet, fiksut, huumorintajuiset lapset joista olen kiitollinen joka päivä, samoin mieheni. Vaikka moni muu asia elämässä tökkii, lapset pelastaa epätoivolta, aina voi ajatella että no, onneksi meillä on mahtavat lapset. Ilman lapsia elämä olisi varmaan aika ankeaa, kun ei tosiaan olla mitään matkustelijoita tai juhlijoita, tykätään enimmäkseen olla kotona.

Veloissa ei ihmetytä  mikään muu kuin se, että pitkin mediaa pitää vouhottaa siitä. Ja täälläkin pitää aina tulla kehumaan kuinka mahtavaa elämä on sen takia kun ei ole lapsia, vaikka jokainen tietää että elämän paskuuden tuo moni muu asia kuin se onko lapsia vai ei. Vela ei tiedä mitä lapsien kanssa eläminen on, jo senkin takia että se on kaikilla erilaista, me ihmiset ollaan kaikki yksilöitä, niin vanhemmat kuin lapsetkin. Asenne ratkaisee paljon. Lapsiperheet antaa velojen elellä rauhassa, miksi ei toimi toisinpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on tietty valinnanvapaus, mutta vapaaehtoisesti lapsettomat kuulostaa usein itsekkäiltä (minun oma-aika, minun rahat, minun huipputärkeä elämä) ja heidän arkensa jollain tasolla merkityksettömiltä (anteeks vaan).. vauvat on vauvoja vain hetken ja usein lapsettomien kaipaamia asioita on mahdollista saada myös perheellisenä, jos haluaa+ siihen päälle saa vielä jotakin niin ihmeellistä kuin oman lapsen rakkauden <3

¨

Mutta kun velat eivät kaipaa "asioita, jotka ovat mahdollista saada myös perheellisenä", sillä velat haluavat elämän ilman lapsia - se ei ole perheelliseltä mahdollista. Minulle se, että pääsee halutessaan lenkille, kahville, shoppailemaan tai matkalle on täysin toisarvoista verrattuna siihen, etten joudu elämään lapsiperheen elämää. Lapsiperheen elämä kokonaisuutena nimenomaan on se asia jota en halua, ei kyse ole siitä, että vaikkapa kahvilassa käyminen olisi minulle mitenkään ensiarvoisen tärkeää.

Nämä asiat kun tuntuvat monelta menevän sekaisin.

No kai ne nyt menevät, kun sen sijaan että sanottaisiin asia noin kun yllä sanoit, maalaillaankin tuhannen kohdan lista alkaen juurikin jostain burgundinpadasta ja päättyen siihen, että lapset huutaa ja haisee.

Mulle kerran yksi kaveri selitti moneen kertaan syynsä olla hankkimatta lapsia ja yritin joka väliin sanoa, että kyllä mulle riittää ihan vaan tieto siitä, ettet tahdo.

Totta kai nekin asiat kuuluvat lapsettomaan elämään, mutta minulle ne ainakin ovat vain osa sitä, eivätkä mikään tärkein syy. Toki jollakulla toisella voi olla toisin. Itselleni perimmäisiä syitä ovat mm. ne, että tarvitsen hyvin paljon omaa aikaa (useita tunteja päivässä niin ettei kukaan vaadi mitään), en halua olla vastuussa ja huolissani kenestäkään enemmän tai vähemmän loppuelämääni, en halua kenenkään olevan täysin riippuvainen minusta, en näe maailmaa sellaisena paikkana, johon haluaisin lapsia tehdä ja viimeisenä se, että minusta maailmassa on jo ihan tarpeeksi ihmisiä.

Ne yksittäiset asiat on vain helpompi luetella, kun joku alkaa kysellä syitä lapsettomuuteen. Ja onhan se totta, että vaipat haisevat jne, mutta minulle se ainakin on vain hyvin pieni osasyy koko kokonaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?

Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.

Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.

Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.

Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.

En lue niitä. Olin itse vela nelikymppiseksi, aika aikaa kutakin. Alkoi puuduttaa. Moni tuntuu junnaavan itsekeskeisessä opiskelijatyylissä kunnes nelikymppisenä muuttuu kalkkeutuneeksi vanhukseksi, joka jankkaa sairauksiaan ja samoja juttuja loputtomiin.

Voisiko syy siihen, että velat hehkuttavat välillä elämänsä ihanuutta olla se, että monet äidit julistavat, ettei rakkaudesta tai onnesta voi tietää mitään ennen lapsia?

eiks pahimman tuomion tällä palstalla saa ne jotka saavat lapsensa 40-kymppisinä hyvän uran yhteydessä, kaksi hyvin toimeentulevaa ylempää toimihenkilöä. He niinkuin syövät ja säästävät kakun. Lapset on kalliisti puettuja ja asutaan hyvässä omakotitalossa. Voivat nauttia jopa 20 vuotta dinkkuna matkustellen ja sitten hankkivat lapset.

Kuulostaa rennolta, ihanalta, itsekkäältä ja leppoisalta. Mietin, että saisipa itsekin joskus vastaavaa aikaa :D On ikävä sellaista. Omaa aikaa, parisuhdeaikaa, huoletonta aikaa.

Ymmärrän kyllä hyvin vapaaehtoisen lapsettomuuden, lapsen syntymän jälkeen koko elämä pyörii lapsen/lasten ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Se mikä lapsiperheellisestä tuntuu lyhyeltä ajalta voi olla todella raastavaa aikaa olla siinä vaippa/tissi/itku/uhma/kiukuttelu-putkessa. Ja lapset ovat oikeasti todella sitovia, ja se on hankalaa ihmiselle joka viihtyy yksin tai tekee paljon töitä tai matkustelee.

Parempi että ne ihmiset jotka eivät halua lapsia eivät niitä myöskään tee. En tiedä miksi se on niin tärkeää saada lapsia haluamattomat lisääntymään? Onhan meillä täällä vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka on hankittu sosiaalisesta pakosta tai ehkäisyvälineiden puutteesta. Rikkinäisiä ihmisiä ja myös vanhempiensa toimesta tapettuja lapsia.

En ole kokenut itse vela-tutuilta livenä aggressiivista käyttäytymistä, lähinnä semmosta ehkä jopa ihailua(?) "en tiedä miten jaksat ja kerkeät.."

Mun elämässä parasta on lapset mutta koska olen paljon hiljaisuutta&yksinoloa vaativa ihminen niin arki on usein raskasta. Paljosta on pitänyt luopua mutta toisaalta mulle tämä pikkulapsivaiheen lyhyt kesto on ok ja tiedän että jossain vaiheessa vessassakin saa taas käydä yksin :)

Ei mulla ole koskaan ollut tuollaista putkea, enkä ole koskaan käskenyt ketään lisääntymään, päinvastoin, jos ei halua, ei pidä lisääntyä. Minä tykkään myös hiljaisuudesta ja yksin olosta välillä, ja aina olen yksin käynyt vessassa, kissat joskus änkee mukaan jos yksin kotona ollessa jätän oven auki. Ja mulla on sentään kaksoset. Tykkään valvoa myöhään ja aamulla nukkua myöhään, siitä joutui joustamaan kun lapset oli pieniä ja jos mies meni töihin aamuvuoroon tai oli ollut yövuorossa, ja nykyään joudun joustamaan siitä työn takia. Nyt lapset menee kouluun ensi viikolla, ja ihan hirvittää kuinka nopeasti lapset lähtee elämään omaa elämäänsä, esikoinen on asunut omillaan jo 5 vuotta, ja nytkin asuu ulkomailla. Lapset tosiaankin on vaan lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko syy siihen, että velat hehkuttavat välillä elämänsä ihanuutta olla se, että monet äidit julistavat, ettei rakkaudesta tai onnesta voi tietää mitään ennen lapsia?

Niin, varmaan onkin. Niitä vituttaa ajatus jossain aivojen perukoilla, että he oikeasti jäävät jostain paitsi, ja niin se vaan on, lapset tuo ihmiselle rakkautta ja onnea, vaikka toki tuo murhettakin joskus, kuten kaikki läheiset rakkaat ihmiset. Mutta ei sitä tarvitsisi hehkuttaa sen kautta että haukkuu lapsiperheellisiä. Kyllä minä esimerkiksi ymmärrän että joku tykkää koirista ja sille on henki ja elämä se koira, ei mun tarvi sille alkaa hehkuttaa kuinka ihanaa mulla on kun on vaan kissoja, ei tarvi aamuvarhaisella niitä olla pihalla räntäsateessa ja viimassa olla kusettamassa.

Kas kun ei pidä perustella miksi ei jokainen halua ylimääräisiä ihmisiä kotiinsa asumaan, kuten vaikka jonkun randomranen. Aika koomisia kyllä nuo haukut itsekkyydestä, miten ei tarvitse ajatella muita kun ei ole lapsia jne. Monilla on silti miehet ja perheet ja ystävät jne. Muutenkin kertoo aika paljon ihmisen älykkyyden puutteesta jos ääneen lausuu ihmisen olevan itsekäs vain koska ei halua lasta. Tällainen ei ole mitenkään järjellinen lause, itsekästä ei ole se ettei elämäänsä halua jotain, itsekäs ei ole myöskään ihminen joka ei halua viittä lemmikkiä. No oman tyhmyytensähän noilla vain tuo esiin, mikäs siinä. Ehkä olisi hyvä että vain ne fiksut lisääntyisivät, kuten nykyisestä koulutasosta voimme huomata, kaikilla ei ole eväitä lastensa kasvattamiseen. Ilmeisesti joku asia kaihertaa lapsiperheen keskellä kuitenkin, kun niin katkeran kuuloisia haukkumisviestejä tässäkin ketjussa heitellään. Kamalaahan suorastaan se on että jokainen elää eri tavoin kuin itse.

Miksi joku ottaa koiran, vaikka koirattomana elämä olisi paljon helpompaa? No ehkäpä siksi, että elämä koiran kanssa antaa enemmän kuin ilman koiraa. Ihan sama lasten kanssa. Mulla on sekä lapsia että koira ja paljon helpompaa on aina ollut saada lapsille kuin koiralle hoitajaa. Silti en koirastani luopuisi enkä ole koskaan katunut sen ottamista, vaikka kieltämättä 40 asteen kuumeessa talvipakkasilla olenkin joskus miettinyt, että koirattomana pääsisi helpommalla. 

No, mä tiedän jo millaista kun elämä oli lapsettomien. Ihan kivaa. Silti kivempaa nyt kun on lapsia. Siksi tuntuu joskus hassulta lukea jotain hehkutuksia ja vertailuja velan ihana vapaus vs lapsiperhehelvetti. Mieluummin näin, lasten kanssa.

Aika surullista että joillekin elämän tarkoitus on vain lapset ja niiden ainoa rakkaus. Toisaalta hyvä asia vain jos niitä lapsia on, mutta surullista että ei näe parisuhteiden, perheiden ja ystävien arvoa elämässä eikä tunnista muunlaista rakkautta, tai koe että elämässä olisi tarkoitusta ilman lapsia. Vähän ankealle ja simppelille kuulostaa.