Lue keskustelun säännöt.
Siis miten te oikein hoidatte ruoanlaiton arkisin?
08.08.2016 |
Me tullaan klo 16-18 välillä kotiin, ja lapset on silloin jo niin nälkäisiä, että melkein minkä tahansa ruoan kokkaamisessa menee liian pitkään. Iltaisin ei huvita käyttää vähäistä omaa aikaa ruoan tekemiseen valmiiksi, ja toisaalta vain harvat ruoat kelpaavat meillä uudestaan lämmitettynä.
Ihan konkreettiset vinkit ja ohjeet kiinnostavat!
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Olemme miehen kanssa molemmat yrittäjiä, lapsi haetaan klo 17 päiväkodista, vuorotellen. Mies on surkea kokki, joten minä teen aina kerralla kahden päivän illalliset sinä aikana kun lapsi katsoo Pikku-Kakkosen. Puolessa tunnissa-tunnissa ehtii mitä vain!
Etsi käsiisi vaikka Jamie Oliverin 30minute meals kirja ja aloita sillä.
Minä rukoilen tätä provoksi, jotenkin tulee tosi surullinen oli lastesi puolesta kun pöydässä ei ole ruokaa siksi, kun äiti tarvitsee nyt vähän omaa aikaa.
En ole aloittaja, mutta minullakin on tosi surullinen olo niiden monien lasten puolesta, joilla ei ole pöydässä ruokaa. He ovat päihde- ja mielenterveysongelmaisten lapsia, eivät niiden, jotka kyselevät mammapalstalla reseptejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle on siis oma aika tärkeämpi kuin lasten ravinto?
Kyllä näin työssäkäyvänä vanhempana tekee iltaisin mieli vähän levähtää eikä vääntää jotain makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.
Ja piti kuitenkin ne pennut vääntää? Ei tullut mieleen että niille pitää laittaa joka päivä ruokaa?
Ehkäpä mä mieluummin vietän aikaa lasteni kanssa kuin kuppaan hellan äärellä heti pitkän päivän jälkeen? AP
Lapset voi ottaa mukaan ruuan laittoon. Samalla oppivat siinä.
Kyllä lapset voi olla keskenään kun teet ruokaa. Ihan normaalia ettei aikuinen koko ajan viihdyttä lapsia
Juuri ylipuolella aloittaja sanoi, että haluaa viettää aikaa lastensa kanssa. Onko täällä jotkut provoilijoiden kokoontumisajot, kun ei edes lueta mihin vastataan.
Ja minustakin parempi einesateria ja vanhempi, joka nauttii lapsensa seurasta, kuin katkera keittiöorja ja kolmen ruokalajin illallinen. Joo, lapset tykkää meilläkin pilkkoa porkkanoita, mutta on iltoja, jolloin halutaan vaan käpertyä lukemaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Olenko jotenkin poikkeuksellisen nopea ruuanlaittaja, kun tavallisesti vastavalmistettua ruokaa ollaan syömässä noin puolen tunnin kuluttua siitä, kun tullaan kotiin?
Ehkä olet poikkeuksellisen tehokas tai sinulla ei ole lasta/lapsia, jotka ovat päiväkodin jälkeen äärimmäisen kiukkuisia ja ensimmäinen puoli tuntia kotiin tultua menee siihen, että saat riisuttua omat ja lasten vaatteet. Ehkä laitatte ne asiaan kuuluville paikoille tai jätätte ne hujan hajan mihin kukin haluaa tai neuvottelette siitä kuka ensimmäisenä lopettaa jalassa ja vaatteissa roikkumisen, nyrkeillä potkimisen ja tavaroiden heittelyn...
Muuten alkuperäiseen kysymykseen: Yritän tehdä edellisenä päivänä ennen työviikon alkua jotain ruokaa, mistä riittää pariksi päiväksi. Ei minuakaan kiinnosta päivittäinen kokkailu. Ehkä jotain keittoa ja vaihtoehdoksi jotain kiinteämpää ruokaa. Päivän parin aamupalapuurot valmiiksi jääkaappiin ja kananmunia joko keitettynä tai valmiiksi paistettuna. Jääkaappiin aina valmiiksi viipaloituja kurkkuja, porkkanan paloja, juustoa valmiiksi viipaloituna...
Kaupoista saa riisipiirakoita, makkaraa ja muuta mitä voi syödä ensiapuna. Meillä lapsi osannut tehdä itselleen voileipää jo 4-vuotiaana, jos ei jaksa odottaa palvelua tai en itse jaksa pomppia sen tahdissa.
Jos ei ole lämmintä ruokaa heti tarjolla niin ateriajärjestyksen muuttaminen. Syö ensin välipalan mikä vastaa iltapalaa ja iltapalan tilalla päivällinen, jos on pakko keksiä jotain uutta kesken työviikon. Joskus minä väännän aamulla 5-10 mimuutissa valmiiksi Lidlin pikamuusia ja paistan samalla paistinpannulla kalapuikkoja tai kananugetteja tai nakkeja. Sen kylkeen vaikka kurkkua. Leipää pussista ja rasvaa päälle...
Pikapizzoja saa kun heittää uunipellille pari tortillalättyä ja turauttaa päälle ketsuppia tai tomaattimurskaa minkä sekaan vähän suolaa, pippuria ja sokeria... tonnikalaa tai salamimakkaraa senkus ladot vaan ja juustoa... sitä saa valmiiksi raastettuna jos ei itse jaksa tai vetelet reippaasti vaan siivuna...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle on siis oma aika tärkeämpi kuin lasten ravinto?
Kyllä näin työssäkäyvänä vanhempana tekee iltaisin mieli vähän levähtää eikä vääntää jotain makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.
Ja piti kuitenkin ne pennut vääntää? Ei tullut mieleen että niille pitää laittaa joka päivä ruokaa?
Ehkäpä mä mieluummin vietän aikaa lasteni kanssa kuin kuppaan hellan äärellä heti pitkän päivän jälkeen? AP
Lapset voi ottaa mukaan ruuan laittoon. Samalla oppivat siinä.
Kyllä lapset voi olla keskenään kun teet ruokaa. Ihan normaalia ettei aikuinen koko ajan viihdyttä lapsia
Juuri ylipuolella aloittaja sanoi, että haluaa viettää aikaa lastensa kanssa. Onko täällä jotkut provoilijoiden kokoontumisajot, kun ei edes lueta mihin vastataan.
Ja minustakin parempi einesateria ja vanhempi, joka nauttii lapsensa seurasta, kuin katkera keittiöorja ja kolmen ruokalajin illallinen. Joo, lapset tykkää meilläkin pilkkoa porkkanoita, mutta on iltoja, jolloin halutaan vaan käpertyä lukemaan yhdessä.
Ei ole vain kahta vaihtoehtoa: eines tai keittiöorja. Hyvää yhdessäoloa lapsille ja vanhemmille on juurikin keittiössä touhuilu. Eikös yksi vanhempien tehtävä ole opettaa lapsille ihan arkeen kuuluvia asioita? Hyvä ravinto on tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä.
Ulkoista ruuanlaitto jollekulle. Maksa. Tai vuoropäivin miehen kanssa. Perjantaisin hampurilaisille tai tilaat pizzaa.
Minimoi ruuanlaitto elämässäsi, sillä jos teet sitä 365 krt vuodessa - eli joka päivä kuten minä - niin muutaman vuoden jälkeen vihaat ruuanlaittoa. Kuten minä nykyään. Olen nainen, joka tekee perheen ruuat ympärivuotisesti joka päivä ilman lomia, takana 17vuotta. Vihaan ruuanlaittoa, en koskaan kokkaa itselleni - olen joutunut tekemään ruokaa muille 13-vuotiaasta lähtien. Äiti uraäiti. Etenkin jouduin tekemään kotiruokaa isälleni ja lähes samanikäisille veljilleni.
Konkreettinen vinkki: einekset, ruokapalvelu, palkkaa kotiapulainen, mene ulos syömään. Kokkaat ruokaa silloin tällöin, fiiliksen mukaan. Huolehdi, että et tee ruokaa todellakaan jokapäivä - siinä tärkein neuvo.
Huolehdi, etteivät tyttäresi joudu vetovastuuseen perheen ruuanlaitosta. Jos teetät teini-ikäisillä tytöilläsi ruokaa, niin täsmälleen samalla tavoin teetät pojillasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet kotiin 16 jälkeen, ja 16.08 olet jo av-palstalla.
Siinäpä se sinun tärkeysjärjestyksesi noin tiivistettynä.
Olen vielä lomalla tämän viikon. AP
No nyt ehtisit tehdä pakastimen täyteen ruokaa annoksittain, sieltä on helppo ottaa ja lämmittää! Meillä on aina hätävarana pakastimessa vähintään jauhelihatomaattikastiketta, jonka kanssa on helppo keittää pasta tai vaikka linssejä tai vaikka nuudeleita jos tosi hätä.
Mutta laiskuuttahan tuo on.
Loma. Miksi äidin kuuluu lomallakin huhkia?
Oletko sä lomalla äitiydestä? No sittenhän lasten isä tekee ne ruuat tietysti.
En ole. Vaan lomailen lasteni kanssa. Lasten isä on töissä. Haluan tehdä lasteni kanssa lomalla jotain muuta kuin kokata pakkaseen. Sitäpaitsi olen koko kesän kokannut perheelle joka päivä kaksi lämminätä ateriaa, aamiaisen, iltapäiväkahvin ja iltapalan. En kokkaa sitten vielä varastoonkin.
Minäkin toivon välillä, että olisi joskus aikaa ihan vaan olla sen lapsen kanssa eikä pyörittää pesukonetta, tiskata, keräillä tavaroita ja kokata. Kotiudumme yleensä kello 16-16.30 mennessä. Jos lapsi ei ole hirveän kiukkuinen päiväkodin jälkeen, niin on syöty kello 17 mennessä jotain eilisen ruokia. Usein siitä syömisestä pitää kuitenkin neuvotella kelpaako vai ei. Jos haluan olla tehokas olen pistänyt heti kotiin tultua pyykinpesukoneen rumpsuttamaan. Jos kaikki menee putkeen, niin ehditään ulkoilla kello 17-18 välillä. Sitten olisi vielä se iltapalatankkaus ja nuijan nukutus. Jos olen ollut hereillä aamuviidestä asti niin en ihan joka ilta jaksa töiden jälkeen raataa kello 19-20 asti kun lapsi kitisee huomiota mitä en aina ehdi ja jaksa antaa. Mitä tulee mieheen, niin useimmiten iltahommat on minun harteilla, koska mies tekee iltatöitä eli tämä on vaan mun osa valitettavasti. Välillä mies kokkaa valmista ruokaa ja on tiskannut ennen kuin tulen kotiin. Silloin minulla on vähemmän kotitöitä illalla ja ehdin levätä ja viettää aikaa lapsen kanssa.
Terveisin tortillalättyäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle on siis oma aika tärkeämpi kuin lasten ravinto?
Kyllä näin työssäkäyvänä vanhempana tekee iltaisin mieli vähän levähtää eikä vääntää jotain makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.
Ja piti kuitenkin ne pennut vääntää? Ei tullut mieleen että niille pitää laittaa joka päivä ruokaa?
Ehkäpä mä mieluummin vietän aikaa lasteni kanssa kuin kuppaan hellan äärellä heti pitkän päivän jälkeen? AP
Lapset voi ottaa mukaan ruuan laittoon. Samalla oppivat siinä.
Kyllä lapset voi olla keskenään kun teet ruokaa. Ihan normaalia ettei aikuinen koko ajan viihdyttä lapsia
Juuri ylipuolella aloittaja sanoi, että haluaa viettää aikaa lastensa kanssa. Onko täällä jotkut provoilijoiden kokoontumisajot, kun ei edes lueta mihin vastataan.
Ja minustakin parempi einesateria ja vanhempi, joka nauttii lapsensa seurasta, kuin katkera keittiöorja ja kolmen ruokalajin illallinen. Joo, lapset tykkää meilläkin pilkkoa porkkanoita, mutta on iltoja, jolloin halutaan vaan käpertyä lukemaan yhdessä.
Ei ole vain kahta vaihtoehtoa: eines tai keittiöorja. Hyvää yhdessäoloa lapsille ja vanhemmille on juurikin keittiössä touhuilu. Eikös yksi vanhempien tehtävä ole opettaa lapsille ihan arkeen kuuluvia asioita? Hyvä ravinto on tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä.
Eikä ole vain kahta vaihtoehtoa: eines aina tai kotiruoka aina. Ei ole myöskään kahta vaihtoehtoa: terveellinen kotiruoka ja epäterveellinen eines. Molemmat voivat olla ihan ok tai täyttä kuraa.
Meillä vaihdellaan välillä välipalojen ja aterioiden paikkoja, välillä saattaa päivän toinen lämmin ateria tehdä tilaa esim. metsäretkelle ja makkaranpätkälle. Syödään joskus harvoin eineksiä, noutoruokaa ja pikaruokaakin. Eikä jokainen ateria sijoitu keittiöön tai kotiin. Kun ei hoitoapua ole, lapset kulkevat mukana monenlaisissa arjen asioissa, ja sitten syödään missä voidaan. Joustavuus on hyvä oppia sekin.
Tärkeintä ovat isot tottumukset, kuten kasviksien riittävä määrä. Esikoinen osaa jo valittaa, jos lautasella ei ole vähintään kolmea eri väriä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toivon välillä, että olisi joskus aikaa ihan vaan olla sen lapsen kanssa eikä pyörittää pesukonetta, tiskata, keräillä tavaroita ja kokata. Kotiudumme yleensä kello 16-16.30 mennessä. Jos lapsi ei ole hirveän kiukkuinen päiväkodin jälkeen, niin on syöty kello 17 mennessä jotain eilisen ruokia. Usein siitä syömisestä pitää kuitenkin neuvotella kelpaako vai ei. Jos haluan olla tehokas olen pistänyt heti kotiin tultua pyykinpesukoneen rumpsuttamaan. Jos kaikki menee putkeen, niin ehditään ulkoilla kello 17-18 välillä. Sitten olisi vielä se iltapalatankkaus ja nuijan nukutus. Jos olen ollut hereillä aamuviidestä asti niin en ihan joka ilta jaksa töiden jälkeen raataa kello 19-20 asti kun lapsi kitisee huomiota mitä en aina ehdi ja jaksa antaa. Mitä tulee mieheen, niin useimmiten iltahommat on minun harteilla, koska mies tekee iltatöitä eli tämä on vaan mun osa valitettavasti. Välillä mies kokkaa valmista ruokaa ja on tiskannut ennen kuin tulen kotiin. Silloin minulla on vähemmän kotitöitä illalla ja ehdin levätä ja viettää aikaa lapsen kanssa.
Terveisin tortillalättyäiti
Pst. Päiväkodissa ulkoillaan jo kaksi kertaa. Illalla ei todellakaan tarvitse ulkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toivon välillä, että olisi joskus aikaa ihan vaan olla sen lapsen kanssa eikä pyörittää pesukonetta, tiskata, keräillä tavaroita ja kokata. Kotiudumme yleensä kello 16-16.30 mennessä. Jos lapsi ei ole hirveän kiukkuinen päiväkodin jälkeen, niin on syöty kello 17 mennessä jotain eilisen ruokia. Usein siitä syömisestä pitää kuitenkin neuvotella kelpaako vai ei. Jos haluan olla tehokas olen pistänyt heti kotiin tultua pyykinpesukoneen rumpsuttamaan. Jos kaikki menee putkeen, niin ehditään ulkoilla kello 17-18 välillä. Sitten olisi vielä se iltapalatankkaus ja nuijan nukutus. Jos olen ollut hereillä aamuviidestä asti niin en ihan joka ilta jaksa töiden jälkeen raataa kello 19-20 asti kun lapsi kitisee huomiota mitä en aina ehdi ja jaksa antaa. Mitä tulee mieheen, niin useimmiten iltahommat on minun harteilla, koska mies tekee iltatöitä eli tämä on vaan mun osa valitettavasti. Välillä mies kokkaa valmista ruokaa ja on tiskannut ennen kuin tulen kotiin. Silloin minulla on vähemmän kotitöitä illalla ja ehdin levätä ja viettää aikaa lapsen kanssa.
Terveisin tortillalättyäiti
Pst. Päiväkodissa ulkoillaan jo kaksi kertaa. Illalla ei todellakaan tarvitse ulkoilla.
Ohis. Entäs jos äiti ei ole ollut päiväkodissa, ja lapsi haluaa äidin mukaan ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toivon välillä, että olisi joskus aikaa ihan vaan olla sen lapsen kanssa eikä pyörittää pesukonetta, tiskata, keräillä tavaroita ja kokata. Kotiudumme yleensä kello 16-16.30 mennessä. Jos lapsi ei ole hirveän kiukkuinen päiväkodin jälkeen, niin on syöty kello 17 mennessä jotain eilisen ruokia. Usein siitä syömisestä pitää kuitenkin neuvotella kelpaako vai ei. Jos haluan olla tehokas olen pistänyt heti kotiin tultua pyykinpesukoneen rumpsuttamaan. Jos kaikki menee putkeen, niin ehditään ulkoilla kello 17-18 välillä. Sitten olisi vielä se iltapalatankkaus ja nuijan nukutus. Jos olen ollut hereillä aamuviidestä asti niin en ihan joka ilta jaksa töiden jälkeen raataa kello 19-20 asti kun lapsi kitisee huomiota mitä en aina ehdi ja jaksa antaa. Mitä tulee mieheen, niin useimmiten iltahommat on minun harteilla, koska mies tekee iltatöitä eli tämä on vaan mun osa valitettavasti. Välillä mies kokkaa valmista ruokaa ja on tiskannut ennen kuin tulen kotiin. Silloin minulla on vähemmän kotitöitä illalla ja ehdin levätä ja viettää aikaa lapsen kanssa.
Terveisin tortillalättyäiti
Pst. Päiväkodissa ulkoillaan jo kaksi kertaa. Illalla ei todellakaan tarvitse ulkoilla.
Ohis. Entäs jos äiti ei ole ollut päiväkodissa, ja lapsi haluaa äidin mukaan ulos.
Äiti menee lapsen rytmin mukaan, ei lapsi äidin. Vanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki iltaharrastuksia tai peräti -työtä. Ilmoita miehellesi, että hoitaa perheen ruokailun.
Lähde liikkeelle. Niin miehetkin/isätkin tekevät. (Usein verukkeena on esim. joukkue eli porukan paine, ei voi kieltäytyä tai olla osallistumatta harkkoihin vain siksi, että "sori, ei oo aikaa, pitää laittaa ruokaa".)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toivon välillä, että olisi joskus aikaa ihan vaan olla sen lapsen kanssa eikä pyörittää pesukonetta, tiskata, keräillä tavaroita ja kokata. Kotiudumme yleensä kello 16-16.30 mennessä. Jos lapsi ei ole hirveän kiukkuinen päiväkodin jälkeen, niin on syöty kello 17 mennessä jotain eilisen ruokia. Usein siitä syömisestä pitää kuitenkin neuvotella kelpaako vai ei. Jos haluan olla tehokas olen pistänyt heti kotiin tultua pyykinpesukoneen rumpsuttamaan. Jos kaikki menee putkeen, niin ehditään ulkoilla kello 17-18 välillä. Sitten olisi vielä se iltapalatankkaus ja nuijan nukutus. Jos olen ollut hereillä aamuviidestä asti niin en ihan joka ilta jaksa töiden jälkeen raataa kello 19-20 asti kun lapsi kitisee huomiota mitä en aina ehdi ja jaksa antaa. Mitä tulee mieheen, niin useimmiten iltahommat on minun harteilla, koska mies tekee iltatöitä eli tämä on vaan mun osa valitettavasti. Välillä mies kokkaa valmista ruokaa ja on tiskannut ennen kuin tulen kotiin. Silloin minulla on vähemmän kotitöitä illalla ja ehdin levätä ja viettää aikaa lapsen kanssa.
Terveisin tortillalättyäiti
Pst. Päiväkodissa ulkoillaan jo kaksi kertaa. Illalla ei todellakaan tarvitse ulkoilla.
Ohis. Entäs jos äiti ei ole ollut päiväkodissa, ja lapsi haluaa äidin mukaan ulos.
Äiti menee lapsen rytmin mukaan, ei lapsi äidin. Vanhemmuus.
Meillä lapsen rytmiin kuuluu pieni iltalenkki äidin kanssa. Lapsi rakastaa pyöräilyä ja äiti juoksua, päiväkodissa ei pääse pyöräilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Pieni korjaus: mun molemmat vanhemmat oli erinomaisia ruuanlaittajia. Kun isä jäi eläkkeelle hän teki kaikki ruuat meille ja aamiaisenkin äidille 46v joka aamu minkä ehtivät olemaan naimisissa ennen äidin kuolemaa.
Jos uudestaan lämmitetty ei kelpaa, se LAITETAAN KELPAAMAAN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle on siis oma aika tärkeämpi kuin lasten ravinto?
Kyllä näin työssäkäyvänä vanhempana tekee iltaisin mieli vähän levähtää eikä vääntää jotain makaronilaatikkoa ja nakkikeittoa.
Ja piti kuitenkin ne pennut vääntää? Ei tullut mieleen että niille pitää laittaa joka päivä ruokaa?
Ehkäpä mä mieluummin vietän aikaa lasteni kanssa kuin kuppaan hellan äärellä heti pitkän päivän jälkeen? AP
Juuri näin. Lapsille tärkeämpää on se että äiti viettää heidän kanssaan aikaa ja on aidosti läsnä. :)
No olisko isän kanssa vietetty aika mitenkään tärkeä? Vai meneekö se aina niin, että alle kouluikäisiä viihdyttää äiti niin, että ei ehdi laittaa ruokaa ja isä lepäilee?
Oikeasti ihan yhtä hyvää, aidosti läsnä yhdessä vietettyä aikaa sekin, on kun lapsi on mukana keittiössä. Hyvinkin pikkuinen voi olla jollakin tavalla apuna. Niin ne meilläkin ennen, ja nyt yksi heistä laittaa ruokaa teidänkin lapsillenne.
Meillä on, miten teillä? Entä laittaako isä teillä ruokaa? Meillä laittaa. Tästä kaikesta huolimatta meidän perheessä halutaan päästä ruuanlaitossa mahdollisimman helpolla eikä kumpikaan meistä vanhemmista hirveesti nauti työpäivän jälkeisestä ruuanlaitosta. Ap on äiti, siksi tossa edellisessa viitataan äitiin.
Munakas. Nopeaa, terveellistä ja hyvää. Vaihtelua saa erilaisilla juustoilla, nakeilla, makkaralla, lihapullilla, pinaatilla, kasviksilla... Ja kun munakas sellaisenaan alkaa kyllästyttämään, tehdään frittata.
Kuullokkeet on nopeita. Esim. kasvisraasteita tai kasveja muussa muodossa pannulle voin kanssa, siihen lisätään jotain lihaa tai kasviproteiinia, mausteita, liemiä, kermaa.. Isolle porukalle isompi pannu, pienelle porukalle pienempi pannu.
Kyllä lapset voi olla keskenään kun teet ruokaa. Ihan normaalia ettei aikuinen koko ajan viihdyttä lapsia