Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis miten te oikein hoidatte ruoanlaiton arkisin?
08.08.2016 |
Me tullaan klo 16-18 välillä kotiin, ja lapset on silloin jo niin nälkäisiä, että melkein minkä tahansa ruoan kokkaamisessa menee liian pitkään. Iltaisin ei huvita käyttää vähäistä omaa aikaa ruoan tekemiseen valmiiksi, ja toisaalta vain harvat ruoat kelpaavat meillä uudestaan lämmitettynä.
Ihan konkreettiset vinkit ja ohjeet kiinnostavat!
Kommentit (333)
Kouluaikana lounas on 10.15-11.00. Kyllä tasan tarvitaan välipala iltapäivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Vierailija kirjoitti:
En osta valmiita tai edes puolivalmiita. Ruuanlaitto on kivaa. Meillä syödään hyvin ja minulle äitinä se on kunnia-asia. Kokeilen mielelläni uusia juttuja. Rahaa säästyy kun hiukan suunnittelee. Säilön myös kesällä paljon ja hyödynnän sitä talvella. Satokauden mukaan on edullisinta ostaa esimerkiksi vihanneksia/hedelmiä halvemmalla.
Kaikista ei tähän ole, vaatii tietynlaista luonnetta ja kasvatusta.
Onko sun miehellä tietynlaista luonnetta ja kasvatusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
Niin. Kesällä esim koululaiset syö kokonaan kotona. Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Viisi ateriaa. Kouluaikona viikonloppuisin. Kouluaikoina arkisin lounas jää tuosta pois.
Kesä on vain 10-11 vkoa, eikä työssäkäyvät äidit ole kotona koko aikaa. Silloin on lapselle otettu pakkasesta valmis ruoka sulamaan tai on itse tehnyt esim lämpimiä voileipiä tai munakasta. Meillä ei edes diabeetikkolapsi syö noin montaa ateriaa! Välipala on ihan turha joka päivä, tietty jos on treeneissä syö mukana olevan banaanin "välipalaksi". En valmista sitä vaan ostan kaupasta;D
Koululaisella on lomaa neljännes vuodesta, koulua käydään kukin lapsi per 12 vuotta.
Ja jokuhan ne sulatettavat sinne pakkaseenkin kokkaa (ja sulattaa ja huoltaa sen pakastimen) ja välipalabanaanikaan ei itse kävele meille.
Ja kyllä esim opet on koko kesän kotona, monet kotona yrittävät jne.
Voi hyvä luoja miten pienestä asiasta tehdään hirveä numero:D Meillä ne sulatettavat annokset tulee samalla kun tehdään muutakin ruokaa, aina jää 1-2 annosta yli. Koululainen voi sulattaa annoksen vaikka viikon tai kuukauden kuluttua ettei 3. päivää tarvitse samaa syödä:D En mä ikinä erikseen tee hänelle niitä annoksia! Eilen tyhjensin pakastinta ja keittelin aikani kuluksi kasvissosekeittoa ja vichy soisea, pakkasin ne annoksina ja laitoin pakkaseen. Taisi tulla 10 annosta vaikka syötiin yhdet lautaselliset jo eilen koko perhe.
Eli teillä ei ole pakastinta koska sen huolto kerran vuodessa on liian vaivalloista etkä käy ruokakaupassakaan? Ok, nyt mä ymmärrän kaiken;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulet kotiin 16 jälkeen, ja 16.08 olet jo av-palstalla.
Siinäpä se sinun tärkeysjärjestyksesi noin tiivistettynä.
Olen vielä lomalla tämän viikon. AP
No nyt ehtisit tehdä pakastimen täyteen ruokaa annoksittain, sieltä on helppo ottaa ja lämmittää! Meillä on aina hätävarana pakastimessa vähintään jauhelihatomaattikastiketta, jonka kanssa on helppo keittää pasta tai vaikka linssejä tai vaikka nuudeleita jos tosi hätä.
Mutta laiskuuttahan tuo on.
Loma. Miksi äidin kuuluu lomallakin huhkia?
Laiskan ei syömän pidä.
Miehet pakkopaastolle siis! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikana lounas on 10.15-11.00. Kyllä tasan tarvitaan välipala iltapäivällä.
Eiköhän koululainen osaa voidella itselleen leipäpalan ja ottaa maitoa tonkasta? Meillä on muuten pakkasessa pannukakkua ja jääkaapissa hilloa jos sitä haluaa välipalaksi. Hedelmiä kipossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
Niin. Kesällä esim koululaiset syö kokonaan kotona. Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Viisi ateriaa. Kouluaikona viikonloppuisin. Kouluaikoina arkisin lounas jää tuosta pois.
Kesä on vain 10-11 vkoa, eikä työssäkäyvät äidit ole kotona koko aikaa. Silloin on lapselle otettu pakkasesta valmis ruoka sulamaan tai on itse tehnyt esim lämpimiä voileipiä tai munakasta. Meillä ei edes diabeetikkolapsi syö noin montaa ateriaa! Välipala on ihan turha joka päivä, tietty jos on treeneissä syö mukana olevan banaanin "välipalaksi". En valmista sitä vaan ostan kaupasta;D
Koululaisella on lomaa neljännes vuodesta, koulua käydään kukin lapsi per 12 vuotta.
Ja jokuhan ne sulatettavat sinne pakkaseenkin kokkaa (ja sulattaa ja huoltaa sen pakastimen) ja välipalabanaanikaan ei itse kävele meille.
Ja kyllä esim opet on koko kesän kotona, monet kotona yrittävät jne.
Voi hyvä luoja miten pienestä asiasta tehdään hirveä numero:D Meillä ne sulatettavat annokset tulee samalla kun tehdään muutakin ruokaa, aina jää 1-2 annosta yli. Koululainen voi sulattaa annoksen vaikka viikon tai kuukauden kuluttua ettei 3. päivää tarvitse samaa syödä:D En mä ikinä erikseen tee hänelle niitä annoksia! Eilen tyhjensin pakastinta ja keittelin aikani kuluksi kasvissosekeittoa ja vichy soisea, pakkasin ne annoksina ja laitoin pakkaseen. Taisi tulla 10 annosta vaikka syötiin yhdet lautaselliset jo eilen koko perhe.
Eli teillä ei ole pakastinta koska sen huolto kerran vuodessa on liian vaivalloista etkä käy ruokakaupassakaan? Ok, nyt mä ymmärrän kaiken;D
Meillä on kolme pakastinta. Yksi kotona, kaksi mökillä.
Mikään ruoka ei itsestään kävele kotiin tai pakastimeen, kaikki pitää laittaa, pakata ja myös katsoa, ettei ne vanhene sinne pakastimeen.
Pitää myös katsoa ettei syödä putkeen lihaa, kalaa tai kasvista, vaan tasapainoisesti kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikana lounas on 10.15-11.00. Kyllä tasan tarvitaan välipala iltapäivällä.
Eiköhän koululainen osaa voidella itselleen leipäpalan ja ottaa maitoa tonkasta? Meillä on muuten pakkasessa pannukakkua ja jääkaapissa hilloa jos sitä haluaa välipalaksi. Hedelmiä kipossa.
Jonkun pitää silti ostaa ne ruoat ja kantaa kotiin. Pannukakku ja hillo ei ole sovelias välipala. Ja joku ne hedelmätkin ostaa ja tuo, pesee kippoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikana lounas on 10.15-11.00. Kyllä tasan tarvitaan välipala iltapäivällä.
Eiköhän koululainen osaa voidella itselleen leipäpalan ja ottaa maitoa tonkasta? Meillä on muuten pakkasessa pannukakkua ja jääkaapissa hilloa jos sitä haluaa välipalaksi. Hedelmiä kipossa.
Jonkun pitää silti ostaa ne ruoat ja kantaa kotiin. Pannukakku ja hillo ei ole sovelias välipala. Ja joku ne hedelmätkin ostaa ja tuo, pesee kippoon.
Sinulle suosittelen avioeroa ja jätä ne lapset isälle. Sitten elät pyhällä hengellä niin et rasitu. Kun kaikki on niin vitun vaikeaa:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Hienoa jos tää keskustelu on onnistunut lisäämään sun ymmärrystä ja empatiaa. :) Ihan kaikki niistä joiden ruuhkaisesta lapsiperhearjesta on kulunut noin kauan aikaa, eivät välttämättä enää muista millaista se oli. Sullakin se taisi olla vähän hakusessa ennen tätä keskustelua. (Sen verran voisin oikaista sun käsityksiä että kyllä sitä väsymystä oli ennenkin. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikana lounas on 10.15-11.00. Kyllä tasan tarvitaan välipala iltapäivällä.
Eiköhän koululainen osaa voidella itselleen leipäpalan ja ottaa maitoa tonkasta? Meillä on muuten pakkasessa pannukakkua ja jääkaapissa hilloa jos sitä haluaa välipalaksi. Hedelmiä kipossa.
Jonkun pitää silti ostaa ne ruoat ja kantaa kotiin. Pannukakku ja hillo ei ole sovelias välipala. Ja joku ne hedelmätkin ostaa ja tuo, pesee kippoon.
Sinulle suosittelen avioeroa ja jätä ne lapset isälle. Sitten elät pyhällä hengellä niin et rasitu. Kun kaikki on niin vitun vaikeaa:)
Noh noh, vähän siistimpää kielenkäyttöä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikana lounas on 10.15-11.00. Kyllä tasan tarvitaan välipala iltapäivällä.
Eiköhän koululainen osaa voidella itselleen leipäpalan ja ottaa maitoa tonkasta? Meillä on muuten pakkasessa pannukakkua ja jääkaapissa hilloa jos sitä haluaa välipalaksi. Hedelmiä kipossa.
Jonkun pitää silti ostaa ne ruoat ja kantaa kotiin. Pannukakku ja hillo ei ole sovelias välipala. Ja joku ne hedelmätkin ostaa ja tuo, pesee kippoon.
Sinulle suosittelen avioeroa ja jätä ne lapset isälle. Sitten elät pyhällä hengellä niin et rasitu. Kun kaikki on niin vitun vaikeaa:)
Ei ole vaikeaa, mutta ei ole ketään haltiakeijua, joka tekisi tuon kaiken. Kuten sinä väität. Ja pannukakku ja hillo on pelkkää sokeria, valkoista jauhoa ja rasvaa. Ei tod mikänn oikea välipala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On silkkaa tyhmyyttä, jos loma-aikanakin tekee 2 lämmintä ruokaa per päivä, eli tekee vain tipan aina yhtä ruokaa. Ovatko nämä laiskurit jotain hemmoteltuja prinsessoja tai syömishäiriöisiä, kun ei tunnu olevan mitään käsitystä talouden pyörityksestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua että nykyään tehdään kaikesta niin iso juttu. Omaa aikaa, omat harrastukset, minä minä minä.... en jaksa, en viitsi, EN HALUA! Kuin pikkulasten kitinää.
Ennen lapset tehtiin ja heidän kanssaan elettiin. Ei siinä koko iltaa äiti tai isä istunut pakertamassa legolinnaa vaan lapset touhusivat keskenään osan aikaa. Siis sen ajan että vanhemmat ehtivät tekemään ruuan. Tai lapset olivat tosiaan keittiössä vaikka tekemässä läksyjä samalla kun vanhemmat laittoivat ruuan. Yhdessäoloa sekin, ihan laadukasta vieläpä. Viikonloppuisin leivottiin tai käytiin mummolassa sunnuntailounaalla (tämä perinne jatkuu omassa kodissani edelleen, nyt kaikki tulevat meille).
Ja kuitenkin käytiin töissä, kaukaakin ja julkisilla kulkuneuvoilla jolloin matkaan meni tupla-aika omaan autoon verrattuna. Silti lapsista kasvoi täysipäisiä perhekeskeisiä terveellistä ja hyvää itsetehtyä ruokaa arvostavia aikuisia.
Älä viitsi. Muistan erinomaisen hyvin että oma äitini marisi päivittäin. Ja melkein joka päivä heitä kokoontui oiein kaarti marisemaan. Anoppi ei muuta tehnytkään kuin marissut. Ja naiset hyökkää yleensä just tuolla lailla syyllisäen toistensa kimppuun. Että olet laiska jos et lomalla kokkaa pakastinta täyteen.
No mulla ei ole syytä marista eikä heittäytyä marttyyriksi. Rakastan ruuanlaittoa ja samoin mieheni. Se tekee joka ehtii, jos mieheni on kotitoimistolla meillä on ruoka valmiina kun tulen kotiin. Viikonloppuna tehdään sitten pitkän kaavan mukaan. Pari kertaa kuukaudessa meillä on ruokavieraita, joko omaa sakkia tai ystäviä. Harrastukset on sovitettu siten ettei ruoka-ajoista tarvitse tinkiä, kaikki on yhtä aikaa pöydässä.
En ole koskaan ajatellut että hyvä ruoka olisi rasite, tämän opin jo kotona missä äitini oli erinomainen ruuanlaittaja. Ja tyttäret - no yksi tekee cateringia ja toinen auttaa, teini-ikäinen kuopus auttaa ruuanlaitossa ja pyöräyttää usein jonkun piiraan, pikkuleipiä tai vaikka mutakakun meille iltakahville.
Niin. Sinä. Sinä et ole koko maailma. Minusta mikä tahansa asia joka toistuu monta kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa vuosikymmeniä on puuduttavaa ja rutiininomaista.
Monta kertaa päivässä? Teemme aamiaisen ja päivällisen, ehkä joku syö myös iltapalaa mutta tekee sen itse. Viikonloppuisin aamiainen, päiväkahvi ja päivällinen. Eipä tuossa hirveästi rasitetta ole:) Ja tosiaan ruuan teen joka toinen päivä ja toisena vain lämmitän (10 min max).
En ole koko maailma mutta olen luullut olevani ihan tavallinen ja normaali, nyt huomaankin olevani joku superäiti kun jaksan ja viitsin. Ehdin silti käymään töissä, harrastamaan, nauttimaan omasta ajasta ja laatuajasta miehen kanssa;D Omassa ystäväpiirissä kaikki samanlaisia joten senkään takia en ole tajunnut mitään outoa tässä...
No sä olet onnekas kun et koe kotitöitä rasittavana! :D Paljon riipuu myös muusta elämästä; millaista työtä tekee, paljonko työmatkoihin menee aikaa, minkä ikäisiä lapsia ja paljonko, kaatuuko kotityöt yksin äidilel jne.
Lapsia on 4, tosin 3 jo poissa kotoa mutta ovathan hekin olleet vauvoja, taaperoita, eskarilaisia, pieniä ja isoja koululaisia. Ja olen aina ollut töissä perus äitiyslomaa lukuunottamatta. Siihen aikaan työmatkaan meni tunti suuntaansa, nykyään enää 20 min. Olen tosiaan ollut onnekas koska mieheni on aina osallistunut perheen elämään ja kotitöihin tasapuolisesti. Mutta tosiaan, silloin kun perheen perustin ymmärsin mitä äitiys on ja että joudun vähän tinkimään omista menoistani perheen ja lasten hyväksi. En kadu enkä koe jääneeni mitään ilman. Olen onnekas:)
Tää keskustelu on varmaan sitten avannut sun silmiä; ihmisiä, tilanteita ja vomavaroja on erilaisia. :)
Joo, en ole ymmärtänytkään miten voimattomia ihmiset nykyään on! Todella silmät avaava ketju.
Hienoa jos tää keskustelu on onnistunut lisäämään sun ymmärrystä ja empatiaa. :) Ihan kaikki niistä joiden ruuhkaisesta lapsiperhearjesta on kulunut noin kauan aikaa, eivät välttämättä enää muista millaista se oli. Sullakin se taisi olla vähän hakusessa ennen tätä keskustelua. (Sen verran voisin oikaista sun käsityksiä että kyllä sitä väsymystä oli ennenkin. )
Onhan meillä edelleenkin yksi lapsi kotona, 14v teini. 35 vuotta lapsiperhearkea takana:) En mä kiellä sitä etteikö voisi olla väsynyt, minäkin olen ollut mutta kyllä mä kodin ja lapset olen silti hoitanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluaikana lounas on 10.15-11.00. Kyllä tasan tarvitaan välipala iltapäivällä.
Eiköhän koululainen osaa voidella itselleen leipäpalan ja ottaa maitoa tonkasta? Meillä on muuten pakkasessa pannukakkua ja jääkaapissa hilloa jos sitä haluaa välipalaksi. Hedelmiä kipossa.
Jonkun pitää silti ostaa ne ruoat ja kantaa kotiin. Pannukakku ja hillo ei ole sovelias välipala. Ja joku ne hedelmätkin ostaa ja tuo, pesee kippoon.
Sinulle suosittelen avioeroa ja jätä ne lapset isälle. Sitten elät pyhällä hengellä niin et rasitu. Kun kaikki on niin vitun vaikeaa:)
Ei ole vaikeaa, mutta ei ole ketään haltiakeijua, joka tekisi tuon kaiken. Kuten sinä väität. Ja pannukakku ja hillo on pelkkää sokeria, valkoista jauhoa ja rasvaa. Ei tod mikänn oikea välipala.
Pannukakkuun tarvitaan myös maitoa ja munia, muuten tulee aika kuiva tuotos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toivon välillä, että olisi joskus aikaa ihan vaan olla sen lapsen kanssa eikä pyörittää pesukonetta, tiskata, keräillä tavaroita ja kokata. Kotiudumme yleensä kello 16-16.30 mennessä. Jos lapsi ei ole hirveän kiukkuinen päiväkodin jälkeen, niin on syöty kello 17 mennessä jotain eilisen ruokia. Usein siitä syömisestä pitää kuitenkin neuvotella kelpaako vai ei. Jos haluan olla tehokas olen pistänyt heti kotiin tultua pyykinpesukoneen rumpsuttamaan. Jos kaikki menee putkeen, niin ehditään ulkoilla kello 17-18 välillä. Sitten olisi vielä se iltapalatankkaus ja nuijan nukutus. Jos olen ollut hereillä aamuviidestä asti niin en ihan joka ilta jaksa töiden jälkeen raataa kello 19-20 asti kun lapsi kitisee huomiota mitä en aina ehdi ja jaksa antaa. Mitä tulee mieheen, niin useimmiten iltahommat on minun harteilla, koska mies tekee iltatöitä eli tämä on vaan mun osa valitettavasti. Välillä mies kokkaa valmista ruokaa ja on tiskannut ennen kuin tulen kotiin. Silloin minulla on vähemmän kotitöitä illalla ja ehdin levätä ja viettää aikaa lapsen kanssa.
Terveisin tortillalättyäiti
Pst. Päiväkodissa ulkoillaan jo kaksi kertaa. Illalla ei todellakaan tarvitse ulkoilla.
Ohis. Entäs jos äiti ei ole ollut päiväkodissa, ja lapsi haluaa äidin mukaan ulos.
Äiti menee lapsen rytmin mukaan, ei lapsi äidin. Vanhemmuus.
Tää on ihan mielenkiintoinen pointti. Kuka perheessä määrää lapset vai vanhemmat? Mä ajattelen että lapsi syntyy siihen perheeseen, osaksi perhettä ja elää siinä muun perheen rytmissä - ja muut toki niin että lapsi huomioidaan. Mutta lapsi ei ole se joka aina määrittelee mitä perhe tekee ts. vanhemmat eivät ole olemassa vain ja ainoastaan lapsen palvelemista varten. Toki heillä vanhempina on se lapsesta huolehtijan rooli, mutta vanhemmat tekevät muutakin.
Tää on nyt vähän sivuraide tässä keskustelussa mutta ihan kiinnostavaa aina huomata miten eri tavalla ihmiset määrittelevät perheen rooleja ja millaiseksi dynamiikat muodostuu. Enkä tätä nyt mitenkään vttuilleksani kirjoita. Kumpikaan tapa ei ole musta huono mutta mulle vaan on aina ollut päivän selvää ettei lapsi ole se joka aina ja jatkuvasti ohjaa muun perheen toimintaa. Tää ei tietenkään tarkoita sitä ettei lasten kanssa oltaisi ja heidän hyvinvoinnistaan huolehdittaisi.
Ei. Lapsi on jo koko päivän siellä päiväkodissa siksi että aikuiset on töissä. Hän on väsynyt pitkän päivän jälkeen ja ulkoillut jo monta tuntia. Se pari tuntia illalla pitää mennä hänen ehdoillaan, ei äidin.
Okei, teillä noin. Kenen ehdoilla isä teillä iltapäivisin toimii?
Jos nyt vedetään vielä tuo ruuanlaitto mukaan niin mennäänkä teillä lapsen ehdoilla niin että lapsen kanssa ollaan läsnä vai keskitytäänkö äidin ehdoilla ruuanlaittoon?
Nyt tullaan siihen miten mikäkin valinta perustellaan. Näissä vanhemmuuskeskusteluissa on hirveän yleistä että ihan kaikki toiminta perustellaan "lapsen parhaalla" vaikka perheissä tehtäis aivan päivastaisia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
On silkkaa tyhmyyttä, jos loma-aikanakin tekee 2 lämmintä ruokaa per päivä, eli tekee vain tipan aina yhtä ruokaa. Ovatko nämä laiskurit jotain hemmoteltuja prinsessoja tai syömishäiriöisiä, kun ei tunnu olevan mitään käsitystä talouden pyörityksestä?
Minkä tipan??? Kuka on sanonut tekevänsä niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin toivon välillä, että olisi joskus aikaa ihan vaan olla sen lapsen kanssa eikä pyörittää pesukonetta, tiskata, keräillä tavaroita ja kokata. Kotiudumme yleensä kello 16-16.30 mennessä. Jos lapsi ei ole hirveän kiukkuinen päiväkodin jälkeen, niin on syöty kello 17 mennessä jotain eilisen ruokia. Usein siitä syömisestä pitää kuitenkin neuvotella kelpaako vai ei. Jos haluan olla tehokas olen pistänyt heti kotiin tultua pyykinpesukoneen rumpsuttamaan. Jos kaikki menee putkeen, niin ehditään ulkoilla kello 17-18 välillä. Sitten olisi vielä se iltapalatankkaus ja nuijan nukutus. Jos olen ollut hereillä aamuviidestä asti niin en ihan joka ilta jaksa töiden jälkeen raataa kello 19-20 asti kun lapsi kitisee huomiota mitä en aina ehdi ja jaksa antaa. Mitä tulee mieheen, niin useimmiten iltahommat on minun harteilla, koska mies tekee iltatöitä eli tämä on vaan mun osa valitettavasti. Välillä mies kokkaa valmista ruokaa ja on tiskannut ennen kuin tulen kotiin. Silloin minulla on vähemmän kotitöitä illalla ja ehdin levätä ja viettää aikaa lapsen kanssa.
Terveisin tortillalättyäiti
Pst. Päiväkodissa ulkoillaan jo kaksi kertaa. Illalla ei todellakaan tarvitse ulkoilla.
Ohis. Entäs jos äiti ei ole ollut päiväkodissa, ja lapsi haluaa äidin mukaan ulos.
Äiti menee lapsen rytmin mukaan, ei lapsi äidin. Vanhemmuus.
Tää on ihan mielenkiintoinen pointti. Kuka perheessä määrää lapset vai vanhemmat? Mä ajattelen että lapsi syntyy siihen perheeseen, osaksi perhettä ja elää siinä muun perheen rytmissä - ja muut toki niin että lapsi huomioidaan. Mutta lapsi ei ole se joka aina määrittelee mitä perhe tekee ts. vanhemmat eivät ole olemassa vain ja ainoastaan lapsen palvelemista varten. Toki heillä vanhempina on se lapsesta huolehtijan rooli, mutta vanhemmat tekevät muutakin.
Tää on nyt vähän sivuraide tässä keskustelussa mutta ihan kiinnostavaa aina huomata miten eri tavalla ihmiset määrittelevät perheen rooleja ja millaiseksi dynamiikat muodostuu. Enkä tätä nyt mitenkään vttuilleksani kirjoita. Kumpikaan tapa ei ole musta huono mutta mulle vaan on aina ollut päivän selvää ettei lapsi ole se joka aina ja jatkuvasti ohjaa muun perheen toimintaa. Tää ei tietenkään tarkoita sitä ettei lasten kanssa oltaisi ja heidän hyvinvoinnistaan huolehdittaisi.
Ei. Lapsi on jo koko päivän siellä päiväkodissa siksi että aikuiset on töissä. Hän on väsynyt pitkän päivän jälkeen ja ulkoillut jo monta tuntia. Se pari tuntia illalla pitää mennä hänen ehdoillaan, ei äidin.
Okei, teillä noin. Kenen ehdoilla isä teillä iltapäivisin toimii?
Jos nyt vedetään vielä tuo ruuanlaitto mukaan niin mennäänkä teillä lapsen ehdoilla niin että lapsen kanssa ollaan läsnä vai keskitytäänkö äidin ehdoilla ruuanlaittoon?
Nyt tullaan siihen miten mikäkin valinta perustellaan. Näissä vanhemmuuskeskusteluissa on hirveän yleistä että ihan kaikki toiminta perustellaan "lapsen parhaalla" vaikka perheissä tehtäis aivan päivastaisia valintoja.
Lapsen paras ei olw pakkoylkoilu ja pakkonukutus siksi että äiti ei muuen jaksa. Siinä toimitaan äidin parhaaksi, ei lapsen.
Alue: Aihe vapaa
Koululaisella on lomaa neljännes vuodesta, koulua käydään kukin lapsi per 12 vuotta.
Ja jokuhan ne sulatettavat sinne pakkaseenkin kokkaa (ja sulattaa ja huoltaa sen pakastimen) ja välipalabanaanikaan ei itse kävele meille.
Ja kyllä esim opet on koko kesän kotona, monet kotona yrittävät jne.