Lue keskustelun säännöt.
Menetin kummilapseni(?)
07.08.2016 |
Haluaisin kuulla mielipiteitä ja neuvoja siitä, miten edetä pulmallisessa tilanteessa erään läheiseni kanssa. Täältä saa varmaankin vanhempien perspektiiviä.
Jonkin aikaa sitten halusin antaa kummilapselleni lahjan. Tavaroiden sijaan päätin kutsua hänet käymään luonani kotikaupungissani siten, että maksan kaikki kulut (matkat, ruoka, elämykset jne.). Lapsi asuu maaseudulla, eikä ole koskaan vieraillut kotikaupungissani. Tarkoituksenani oli, että hän kulkisi molemmat matkat erään sukulaiseni seurassa, joka on lapselle hyvin tuttu ja häntä paljon hoitanut henkilö. Lähetin lapselle kortin jonka väliin sujautin kirjelapun, jossa kerroin ajatuksestani.
Muutaman päivän kuluttua sain kummilapsen äidiltä vihaisen tekstiviestin, jossa hän päivitteli miten saatoin ehdottaa jotain niin typerää. Hän oli kiukkuinen siitä, että en ollut keskustellut asiasta hänen kanssaan ensin, vaan kirjoittanut lapselle suoraan. Hän ilmaisi asian niin, että lapsikin oli ollut hämmennyksissään ehdotuksestani, ja pitänyt sitä suorastaan outona.
Olin häkeltynyt lapsen äidin reaktiosta. Tähdensin sitä, että lapsi olisi ollut koko päivän kahden tutun aikuisen seurassa kotiovelta kotiovelle, ja että oletin hänellä olevan hauskaa. Olisin vienyt lasta sellaisiin paikkoihin/nähtävyyksiin jotka olisivat tuon ikäistä kiinnostaneet. Ja että oletin lapsen olevan jo sen ikäinen, että hänellä on jo kokemusta esim. luokkaretkistä, ja siten jo valmiimpi tällaiseen päivän reissuun. Kerroin tarkoittaneeni ehdotuksellani ainoastaan hyvää, ja ajatelleeni tarjota lapselle kahdenkeskistä aikaa ja elämyksiä.
Lapsen äiti ilmoitti, ettei päästä häntä vielä moneen vuoteen minnekään ilman vanhempiaan (mitenköhän ovat hoitaneet/ajattelevat hoitaa luokkaretket ja leirikoulut?) Kun kysyin suoraan, onko kyse siitä, ettei hän luota minuun ja sukulaiseeni, hän vastasi epäsuorasti asian olevan juuri näin.
Olen kolmekymppinen, itsestäni huolehtiva työssäkäyvä ihminen. Sukulaiseni, jonka piti olla seurassamme, on kasvatusalan työstä eläköitynyt aikuisten lapsien vanhempi.
Viestittelyn lopuksi lapsen äiti vielä sivalsi etten voi häntä ymmärtää, koska minulla ei ole lapsia.
Minä korostin lopuksi sitä, että tarkoitin hyvää, ja että olen surullinen jos hän suhtautuu siihen negatiivisesti. Totesin myös olettaneeni hänen pitävän minua aikuisena ja vastuullisena henkilönä.
Hän on tämän jälkeen katkaissut välit kokonaan. Minusta tuntuu, että olen menettänyt kummilapseni, enkä tiedä miten korjata asioita ja onnistuuko se lainkaan. Pelkään ja mietin miten äiti on lapselle minusta puhunut. Jos hän on mustamaalannut minua?
Minua myös loukkaa se, että hän ei katso minua kykeneväiseksi olemaan vastuussa toisesta ihmisestä, vaikka olen kaikin puolin tasapainoista elämää viettävä ja vielä sen ikäinen, että voisin olla itse samanikäisen lapsen äiti.
Olenko toiminut jotenkin väärin ja loukkaavasti?
Kommentit (71)
No minun järjen juoksullani, jos pystyit asiasta jo neuvottelemaan saattajankin kanssa, niin tässä vaiheessa olisi ollut fiksua ottaa äitikin kuvioihin mukaan. Eli siinä vaiheessa kun suunnittelit jo miten matkatkin sujuisivat hyvin, niin olisi pitänyt olla vanhempiin yhteydessä.
Toki äiti reagoi vähän kohtuuttoman vihaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
40 on ap...
Ja en ole ap, vaan kahden ala-aste ikäisen lapsen 48v äiti. Mikä teitä nipoja äitejä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tota. Jos nyt ihan oikea tilanne, niin lähetit postissa kortin? Jonka väliin "sujautit" lapun? Well done. Normaalisti olisi soitettu kummilapsen äidille/isälle ja kysytty, miltä ajatus kuulostaa ja sovittu asiasta. Eihän lapsi noista päätä.
Varmaan lappu oli ideana näyttää äidille?
Mitä se enää siinä vaiheessa auttaa jos vanhemman mielestä ajatus on huono? Sitten vaan lapsi joka ei ymmärrä sitä vanhemman näkökulmaa pitää vanhempaansa inhottavana.
Herrantähden, ei tuollaisia vaan tehdä vanhempien selän takana! Tämän sanoo täyspäinen kummi, joka sattuu olemaan vela mutta ymmärtää lapsiperheenkin realiteetit.
ps. oli kiva päivä kummilapsen kanssa nyt lomalla, mutta retkestä toki sovimme lapsen äidin kanssa etukäteen
Mun lapseton tekee aina jotsin tuollaista. Järjestelee selän takana ja kysyy vain lapsilta. Ja just jotain täysin ikätasoon väärää. En voi sille mitään että ärsyttää. Ehkä tuolla äidillä on jo valmiiksi liian tunkeilevia sukulaisia ja hermostui kun myös kummitäti alkoi säveltää ominpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkup jatkaa kirjoitti:
Ja olen siis viettänyt lapsen kanssa runsaasti aikaa ja hän pitää minusta kovasti. Siksi tämä tuntuu entistä ikävämmältä. :(
Lapsi on vanhempi kuin eskari-ikäinen.
Tarkoittaako runsas ajanvietto, että olet siis kylässä ollessa heillä viettänyt aikaa lapsen kanssa, vai että hän on ollut hoidossa usein sinulla? Sinun omassa kodissahan hän ei ilmeisesti aiemmin ole yksin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton siskoni siis.
Lapsettomuus ei ole tässä avainsana, vaan aivottomuus, tai vähintäänkin ankara ajattelemattomuus (tosin jos toiminta on jatkuvaa ei se mene enää ajattelemattomuuden piikkiin).
-44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No äidin viha ja välienkatkaisu oli kohtuutonta, mutta pääsääntöisesti tuollaiset neuvotellaan ensin vanhempien kanssa. Mutta ei tuo siltä kuulosta, että äidin loukkaantuminen noin verisesti olisi oikeutettua. Ehkä voisit kysyä häneltä vielä, että onko tarinan takana nyt jokin tosi huono päivä tms.? Tai luulisi että vanhemmatkin näkisivät sen ilon tuon ehdotuksen takana.
Meillä lapsen täti on mestari suunnittelemaan ja sopimaan selkäni takana lapselle ties mitä menoja, ja aina ikäänkuin ohimennen tai ilmoitusluontoisesti näitä meille vanhemmille ilmoittaa. Mikä olisi ehkä jollain tapaa ok, jos tapaisivat edes viikottain, mutta kun näkevät 2-4x vuodessa.. Tuli mieleeni, että oletko varma että tämä läheinen, mummo tms?. ei ole käsittänyt väärin, ja on jo ottanut asian puheeksi vanhemmille tyyliin "Niin minähän sitten vien teidän Petterin x:n luo." Siinäpä nimettäin jo olisikin selitystä tuolle reaktiolle.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että lapsi on ihan taapero... Leirikoulukin tulee ysillä, joten siihen on aikaa.
Meillä oli kuudennella luokalla ala-asteella ja yläasteella ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä minä nyt vielä voisin tähän provooni lisätä.
Annoin teille tietoja tipotellen, vähän jouduin selittelemään, ja sotkeuduinkin sanoihini.
Mutta jos olisin kertonut kaikki asiaan vaikuttavat seikat, niin kuolisi tää provoniehittely heti.
Mutta sovitaan kuitenkin että turhaan se mamma suuttui, minä olen niin kiva, että kakara vaan retkelle minun kanssa, eiköstä vaan.
Ap.
Äiti on ottanu vähän draamakierroksiakin, mutta kyllä, tämmöisistä sovitaan aina vanhempien kanssa ensin ennen kuin puhutaan lapsille mitään. Valitettavasti äiti on oikeassa, et ymmärrä, koska sinulla ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kannattanut puhua ajatuksesta ensin vanhemmille. Seuraavalla kerralla sitten fiksummin.
Tai vielä pahempi: Saattaja: "Milloin se Petteri lähtee sinne Marjan luo? Me päätettiin Marjan kanssa, että minä veisin Petterin hänen luo, ja toisin takaisinkin, niin sujuu ne matkatkin sitten hyvin." Sitten pari päivää tästä saapuu kirje, jossa Marja toivottaa Petterin tervetulleeksi kylään. Näen jo silmissäni äidin ohimolla tykyttävän verisuonen, eli olethan ap nyt ihan varma että saattaja ei ole sotkeutunut kuvioihin, kun kuitenkin on todella läheinen lapselle, ja olethan ihan varma, että vaikka henkilö on läheinen lapselle niin hän olisi vanhempien mielestä toivottavaa matkaseuraa?
49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää eniten tuo ap:n uhriutuminen. Tyhmästi tehty.
Tuohan oli vain ehdotus, tyyliin tule sitten kun/jos sinulle sopii. Ihmettlen äitiä, joka tuosta pultit ottaa.
Ilman vanhempiaan ei käy missään, ala-astelainen??
alkup kirjoitti:
Lapsi on ala-asteella, eli hirveän pienestä ei ole kyse.
Kirjeessä ei siis ollut mitään mainintaa päivämääristä yms., vaan asia oli muotoiltu siten, että "sopivana ajankohtana". Tarkoitus oli, että voivat sitten itse päättää, onko tämä ajankohta seuraavalla viikolla vai vaikka vuoden päästä.
Keskustelin ennen tämän toteuttamista erään äiti-ihmisen kanssa, ja hän kannatti ideaa.
Minä oletin (ja em. äiti-ihminenkin oletti), että vanhemmat olisivat reagoineet asiaan joka tapauksessa kuitenkin positiiviseen sävyyn. Siis siten, että jos he eivät haluaisi ajatusta lähitulevaisuudessa toteuttaa, he olisivat kuitenkin nähneet hyvän tarkoituksen, ja vaikka ilmoittaneet, että "kiitos, mutta koemme, että vielä ei ole tämän aika, palataan siihen tulevaisuudessa" tai vaikka ehdottaneet jonkin pienimuotoisemman elämyksen tekemistä.
Nyt minusta tuntuu kuin olisin suurin piirtein ehdottanut lapsen kaappaamista tai lähettänyt hänelle kuolleen rotan tai jotain. :(
Vanhempien reaktio olisi voinut olla aika paljon erilaine jos olisit esitllyt ajatuksen heille, eikä heidän ohitseen suoraan lapselle kuten nyt teit.
Itse olisin vain iloinen tuollaisesta ehdotuksesta! Toki jotkut voisivat toivoa etukäteen puhumista ja sopimista, mutta hyväähän vain olet tarkoittanut. Eli aika vaikea ymmärtää miksi katkaista välit. Luulen, että tuohon liittyy jotain muutakin miksi reaktio oli tuollainen.
Vanhempia ärsyttää, että pysyt tarjoamaan lapselle kivaa, jota he itse eivät pysty.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sekin oli hölmöä, että olit jo suunnitellut kuinka koko tilanne hoidetaan (saattaja), ennen kuin sanallasikaan vanhemmille puhuit asiasta. Esim. kirje jossa olisit vain toivottanut hänet vierailulle kotikaupunkiisi, olisi ollut fiksumpi. Ei selityksiä kuinka olet jo järkännyt hänelle saattajat ja kaikki. Ei ala-asteikäisen kanssa sovita suoraan tuollaisia. Ei ne opettajatkaan lasten kanssa neuvottele niitä leirikoulujuttuja, vaan vanhempien.
Minusta tuo olisi jopa hieman pelottavaa jos olisi noin tarkka suunnitelma tekemisistä ennen kuin asiasta olisi sanallakaan hiiskuttu vanhemmille. Kirje vähintäänkin olisi pitänyt osoittaa vanhemmille ja kysyä heidän kantansa ajatukseen.
40 on ap...