Lue keskustelun säännöt.
Menetin kummilapseni(?)
07.08.2016 |
Haluaisin kuulla mielipiteitä ja neuvoja siitä, miten edetä pulmallisessa tilanteessa erään läheiseni kanssa. Täältä saa varmaankin vanhempien perspektiiviä.
Jonkin aikaa sitten halusin antaa kummilapselleni lahjan. Tavaroiden sijaan päätin kutsua hänet käymään luonani kotikaupungissani siten, että maksan kaikki kulut (matkat, ruoka, elämykset jne.). Lapsi asuu maaseudulla, eikä ole koskaan vieraillut kotikaupungissani. Tarkoituksenani oli, että hän kulkisi molemmat matkat erään sukulaiseni seurassa, joka on lapselle hyvin tuttu ja häntä paljon hoitanut henkilö. Lähetin lapselle kortin jonka väliin sujautin kirjelapun, jossa kerroin ajatuksestani.
Muutaman päivän kuluttua sain kummilapsen äidiltä vihaisen tekstiviestin, jossa hän päivitteli miten saatoin ehdottaa jotain niin typerää. Hän oli kiukkuinen siitä, että en ollut keskustellut asiasta hänen kanssaan ensin, vaan kirjoittanut lapselle suoraan. Hän ilmaisi asian niin, että lapsikin oli ollut hämmennyksissään ehdotuksestani, ja pitänyt sitä suorastaan outona.
Olin häkeltynyt lapsen äidin reaktiosta. Tähdensin sitä, että lapsi olisi ollut koko päivän kahden tutun aikuisen seurassa kotiovelta kotiovelle, ja että oletin hänellä olevan hauskaa. Olisin vienyt lasta sellaisiin paikkoihin/nähtävyyksiin jotka olisivat tuon ikäistä kiinnostaneet. Ja että oletin lapsen olevan jo sen ikäinen, että hänellä on jo kokemusta esim. luokkaretkistä, ja siten jo valmiimpi tällaiseen päivän reissuun. Kerroin tarkoittaneeni ehdotuksellani ainoastaan hyvää, ja ajatelleeni tarjota lapselle kahdenkeskistä aikaa ja elämyksiä.
Lapsen äiti ilmoitti, ettei päästä häntä vielä moneen vuoteen minnekään ilman vanhempiaan (mitenköhän ovat hoitaneet/ajattelevat hoitaa luokkaretket ja leirikoulut?) Kun kysyin suoraan, onko kyse siitä, ettei hän luota minuun ja sukulaiseeni, hän vastasi epäsuorasti asian olevan juuri näin.
Olen kolmekymppinen, itsestäni huolehtiva työssäkäyvä ihminen. Sukulaiseni, jonka piti olla seurassamme, on kasvatusalan työstä eläköitynyt aikuisten lapsien vanhempi.
Viestittelyn lopuksi lapsen äiti vielä sivalsi etten voi häntä ymmärtää, koska minulla ei ole lapsia.
Minä korostin lopuksi sitä, että tarkoitin hyvää, ja että olen surullinen jos hän suhtautuu siihen negatiivisesti. Totesin myös olettaneeni hänen pitävän minua aikuisena ja vastuullisena henkilönä.
Hän on tämän jälkeen katkaissut välit kokonaan. Minusta tuntuu, että olen menettänyt kummilapseni, enkä tiedä miten korjata asioita ja onnistuuko se lainkaan. Pelkään ja mietin miten äiti on lapselle minusta puhunut. Jos hän on mustamaalannut minua?
Minua myös loukkaa se, että hän ei katso minua kykeneväiseksi olemaan vastuussa toisesta ihmisestä, vaikka olen kaikin puolin tasapainoista elämää viettävä ja vielä sen ikäinen, että voisin olla itse samanikäisen lapsen äiti.
Olenko toiminut jotenkin väärin ja loukkaavasti?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolesi ei käynyt ilmi tekstistä, kirjoitit olevasi kolmekymppinen ihminen. Oletko nainen vai mies? Kuinka hyvissä väleissä olet vanhempien kanssa? Oletko äidin vai isän puolelta kaveri?
Mitä väliä onko ap nainen vai mies, tai lapsen äidin vai isän puolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkup kirjoitti:
Lapsi on ala-asteella, eli hirveän pienestä ei ole kyse.
Kirjeessä ei siis ollut mitään mainintaa päivämääristä yms., vaan asia oli muotoiltu siten, että "sopivana ajankohtana". Tarkoitus oli, että voivat sitten itse päättää, onko tämä ajankohta seuraavalla viikolla vai vaikka vuoden päästä.
Keskustelin ennen tämän toteuttamista erään äiti-ihmisen kanssa, ja hän kannatti ideaa.
Minä oletin (ja em. äiti-ihminenkin oletti), että vanhemmat olisivat reagoineet asiaan joka tapauksessa kuitenkin positiiviseen sävyyn. Siis siten, että jos he eivät haluaisi ajatusta lähitulevaisuudessa toteuttaa, he olisivat kuitenkin nähneet hyvän tarkoituksen, ja vaikka ilmoittaneet, että "kiitos, mutta koemme, että vielä ei ole tämän aika, palataan siihen tulevaisuudessa" tai vaikka ehdottaneet jonkin pienimuotoisemman elämyksen tekemistä.
Nyt minusta tuntuu kuin olisin suurin piirtein ehdottanut lapsen kaappaamista tai lähettänyt hänelle kuolleen rotan tai jotain. :(
No jos ajattelit noin kuin ajattelit, että vanhemmat kyllä sanovat jos ei vielä tällainen sovi, niin silloinhan olisi ennen kirjettä pitänyt asiaa kysyä vanhemmilta? Nyt jätit vanhemmat ulkopuolelle koko kuviosta, vaikka kirjeen idea hauska olikin.
No tuskinpa ne välit nyt lopullisesta ovat menneet. Sinä et ajatellut ihan loppuun asti tätä juttua (jos pystyit juttelemaan asiasta "äiti-ihmisen" kanssa, niin miksi et olisi pystynyt juttelemaan asiasta kummilapsesi vanhemman kanssa myös...), ja tämän lisäksi äiti reagoi turhan vahvasti todennäköisesti siltä istumalta kun kirjeen luki.
Nyt laitat sille äidille viestin, että ymmärrät että hän toivoo että tällaisissa asioissa jutellaan ensin heille, ja pahoittelet tapahtunutta. Sanot, että itse innostuit niin ajatuksesta, ettet innostukseltasi osannut huomioda asiaa tältä kannalta lainkaan.
Minusta asia olisi pitänyt ottaa ensiksi lapsen vanhemman kanssa puheeksi. On riskaabelia tehdä ensin suunnitelmia lapsen kanssa, sillä ainahan voi käydä niin ettei vanhempi päästä, tai lapsi ei syystä tai toisesta ehdi. Seurauksena voi olla suuri pettymys lapselle.
Oli miten oli, vanhemman reaktio oli ylimitoitettu ja todella töykeä ottaen huomioon, ettei aikomuksenasi ollut loukata kumpaakaan. Myös lapsettomuuden asiaan sotkeminen oli täysin tarpeetonta.
Oletko yrittänyt ottaa yhteyttä tämän tapauksen jälkeen?
No kaikkia hysteerikkoja on vanhempina... Älä välitä.
"Saattajaa" ei oltu "sotkettu" kuvioihin sen kummemmin, vaan olin keskustellut hänen kanssaan asiasta, ja hän sanoi voivansa osallistua sitten kun sen aika koittaa. "Saattaja" on tosiaan lapselle läheinen henkilö.
Kirjelappua ei oltu sujautettu kortin väliin salaa, vaan se oli selkeästi osoitettu sekä lapselle että vanhemmille. Siis siihen tyyliin, että "tällaista tarjoaisin, mitäs sanoisitte"? En ole mennyt vehkeilemään yhtään mitään vanhempien selän takana ajankohdan, ohjelman tai minkään muunkaan suhteen.
Olin itse ollut luokkaretkellä nuorempana kuin tämä lapsi, ja käsitykseni on, että hänen ikäisensä ovat tehneet/tekevät jo luokkaretkiä nykyäänkin.
Ja olen naispuolinen henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkup kirjoitti:
Lapsi on ala-asteella, eli hirveän pienestä ei ole kyse.
Kirjeessä ei siis ollut mitään mainintaa päivämääristä yms., vaan asia oli muotoiltu siten, että "sopivana ajankohtana". Tarkoitus oli, että voivat sitten itse päättää, onko tämä ajankohta seuraavalla viikolla vai vaikka vuoden päästä.
Keskustelin ennen tämän toteuttamista erään äiti-ihmisen kanssa, ja hän kannatti ideaa.
Minä oletin (ja em. äiti-ihminenkin oletti), että vanhemmat olisivat reagoineet asiaan joka tapauksessa kuitenkin positiiviseen sävyyn. Siis siten, että jos he eivät haluaisi ajatusta lähitulevaisuudessa toteuttaa, he olisivat kuitenkin nähneet hyvän tarkoituksen, ja vaikka ilmoittaneet, että "kiitos, mutta koemme, että vielä ei ole tämän aika, palataan siihen tulevaisuudessa" tai vaikka ehdottaneet jonkin pienimuotoisemman elämyksen tekemistä.
Nyt minusta tuntuu kuin olisin suurin piirtein ehdottanut lapsen kaappaamista tai lähettänyt hänelle kuolleen rotan tai jotain. :(
Kyllä ala-asteikäisen lapsen vanhemmille ensin puhutaan tällaisista. Ehkä kirjeessä voisi kysyä, jos kirje on osoitettu sekä lapselle että vamhemmalle. Soitat ja pyydät anteeksi ja yrität keskustella asiasta ja oyydät vaikka äitin myös mukaan sinun luoksesi :)
Minusta hassua, meillä laps sai kummiltaan jo neljävuotissynttäreille kortin, jossa kummi lupasi viedä päiväksi huvipuistoon. en pitänyt mitenkään outona, eikä mieleen edes tullut, että etukäteen olisi pitänyt neuvotella. Jos en uskoisi parivaljakon pärjäävän (lapsi olisi erityislapsi tms.) lähtisin itse mukaan. ja ihan olettaisin, että se käy, vaikkei sitä kortissa lukenutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja sekin oli hölmöä, että olit jo suunnitellut kuinka koko tilanne hoidetaan (saattaja), ennen kuin sanallasikaan vanhemmille puhuit asiasta. Esim. kirje jossa olisit vain toivottanut hänet vierailulle kotikaupunkiisi, olisi ollut fiksumpi. Ei selityksiä kuinka olet jo järkännyt hänelle saattajat ja kaikki. Ei ala-asteikäisen kanssa sovita suoraan tuollaisia. Ei ne opettajatkaan lasten kanssa neuvottele niitä leirikoulujuttuja, vaan vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Minusta hassua, meillä laps sai kummiltaan jo neljävuotissynttäreille kortin, jossa kummi lupasi viedä päiväksi huvipuistoon. en pitänyt mitenkään outona, eikä mieleen edes tullut, että etukäteen olisi pitänyt neuvotella. Jos en uskoisi parivaljakon pärjäävän (lapsi olisi erityislapsi tms.) lähtisin itse mukaan. ja ihan olettaisin, että se käy, vaikkei sitä kortissa lukenutkaan.
No perheitä on erilaisia, minä olisin ap:n tapauksessa toivonut että ensin kysytään vanhemmilta. Ja siis jos huvipuisto sijaitsee lähettyvillä, niin ei se ole ihan sama asia kuin mikä ap:n ehdotus oli. Ja oletettavasti kummilapsi ei ole ollut vielä kummitätinsä luona yökylässäkään yksin (kun eri kaupungissa asuvat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että lapsi on ihan taapero... Leirikoulukin tulee ysillä, joten siihen on aikaa.
Lapseni oli leirikoulussa 4. luokalla. ohis
alkup jatkaa kirjoitti:
"Saattajaa" ei oltu "sotkettu" kuvioihin sen kummemmin, vaan olin keskustellut hänen kanssaan asiasta, ja hän sanoi voivansa osallistua sitten kun sen aika koittaa. "Saattaja" on tosiaan lapselle läheinen henkilö.
Kirjelappua ei oltu sujautettu kortin väliin salaa, vaan se oli selkeästi osoitettu sekä lapselle että vanhemmille. Siis siihen tyyliin, että "tällaista tarjoaisin, mitäs sanoisitte"? En ole mennyt vehkeilemään yhtään mitään vanhempien selän takana ajankohdan, ohjelman tai minkään muunkaan suhteen.
Olin itse ollut luokkaretkellä nuorempana kuin tämä lapsi, ja käsitykseni on, että hänen ikäisensä ovat tehneet/tekevät jo luokkaretkiä nykyäänkin.
Ja olen naispuolinen henkilö.
No kyllä mulla tökkisi tuo, että on tavallaan ilman että minulle tai miehelle on edes vielä mitään puhuttukaan, jo neuvolteltu saattajien kanssakin hommat. Ehkä äidillä ottaa päähän nyt vähän asenne, että hänen lapsensa matkoista voidaan neuvotella ohimennen (esim. täti ja mummo keskenään) ilman että hänelle ensin puhutaan asiasta. Tai siis koko hommassa olisi ollut vähän eri kaiku, jos olisit jättänyt sen matkustuksen avoimeksi, ja toivottanut lapsen tervetulleeksi kylään, että olisit valmis maksamaan menot siellä hänelle. Toki silti tuo ei ole mikään syy vielä välirikkoon. Sinuna ottaisin ihan yhteyttä äitiin, ja pahoittelisin hommaa, ettet tajunnut loukkaavasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että lapsi on ihan taapero... Leirikoulukin tulee ysillä, joten siihen on aikaa.
Lapseni oli leirikoulussa 4. luokalla. ohis
No tää kyseinen lapsi ei ole menossa nelosella leirikouluun, koska äitinsä sanoo että siihen on vuosia aikaa.
Kävelit nyt kyllä sen äidin yli varsin totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Saattajaa" ei mainittu kirjeessä, vaan asia otettiin puheeksi myöhemmin. Kirje oli muotoiltu tyyliin "Olisi mukavaa saada x vierailulle, ja tarjoudun viettämään hänen kanssaan mukavan päivän kotikaupungissani y jäätelön, huvipuiston ja poniratsastuksen parissa. Mitä tuumitte?"
Ymmärrän toki, jos vanhemmat närkästyvät tällaisesta, mutta mielestäni en ole tehnyt mitään sellaista, että mieli pitäisi pahoittaa, arvostella henkilökohtaisella tasolla ja sitten vielä lopuksi katkaista välit. Totta puhuen; maailmassa on paljon pahuutta, näen työssäni runsaasti kaltoinkohdelluiksi tulleita ihmisiä, ja oletin vilpittömästi todellisten loukkaantumisen aiheiden olevan paljon suurempia!
Luokkaretket ja leirikoulut on muuten vapaaehtoisia. Niihin ei ole velvollisuutta osalistua.
alkup jatkaa kirjoitti:
"Saattajaa" ei mainittu kirjeessä, vaan asia otettiin puheeksi myöhemmin. Kirje oli muotoiltu tyyliin "Olisi mukavaa saada x vierailulle, ja tarjoudun viettämään hänen kanssaan mukavan päivän kotikaupungissani y jäätelön, huvipuiston ja poniratsastuksen parissa. Mitä tuumitte?"
Ymmärrän toki, jos vanhemmat närkästyvät tällaisesta, mutta mielestäni en ole tehnyt mitään sellaista, että mieli pitäisi pahoittaa, arvostella henkilökohtaisella tasolla ja sitten vielä lopuksi katkaista välit. Totta puhuen; maailmassa on paljon pahuutta, näen työssäni runsaasti kaltoinkohdelluiksi tulleita ihmisiä, ja oletin vilpittömästi todellisten loukkaantumisen aiheiden olevan paljon suurempia!
Kävelit äidin yli ja sitten vielä paljastit että olet organisoinut vierailua ties niten laajalti häneltä kysymättä? Ja vänkäät vastaan etkä osaa pyytää ajoissa anteeksi. Ja jos lapsi on alakouluikäinen, hän on noin viisi vuotta liian vanha poniratsastukseen... Ja pelkkä jäätelökö se sitten on retkipäivän ruoka?
Huonosti on lapsen vanhemmat kummitädin valinneet.
Meillä kummit ova myös ystäviämme, en voi kuvitella että joku heistä juttelisi jonkun muun, kuin meidän, kanssamme lapsemme asioista.
Mielipide kysytään tietysti ensin vanhemmilta, jos niin pieni, että luokkaretkiinkin vielä vuosia aikaa.
Ja samoin sittenkin, on lapsi on vanhempi, ensin kysytään vanhemmilta.
Mutta tämmöistäkin tapahtuukin vain porvoossa, eivät fiksut kummit käyttäydy näin.
Ei nyt minulle tää sun provo oikeen lähde vetämään.
Kysyt että oletko käyttäytynyt väärin ja loukkaavasti ja kun jengi vastaa että kyllä, suutut ja vetoat maailman pahuuteen?
No voihan v**** teitä mammat!
Oikeasti mä en käsitä miten tuosta ap:n ehdotuksesta voi joku yleensä ottaen suuttua!
Minä äitinä olisin ollut iloinen jos lapselleni kummi laiittaisi em kirjeen. Ap kummin ajatus oli hieno. Lapsen ja kummin ilon pilasi vain mustasukkainen ja tiukkapipoinen äiti.
Meidän lapsi oli leirikoulussa viidennen luokan syksyllä.