Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteilla joutui apukouluun joskus -70-80-luvuilla?
07.08.2016 |
Muisteltiin taannoin vanhojen koulukaverien kanssa peruskouluaikoja ja samalla tuli puheeksi silloiset apukoulut ja niiden kuulumiset, jotka apukoulussa olivat. Ja ihan tavallista "peruselämää" viettivät niiden mukaan, jotka heistä tiesivät.
Tuosta sitten alettiinkin pohtia, mikä oli peruste apukouluun joutumiselle tuohon aikaan. Riittikö, että oli vaikkapa oppimisvaikeuksia jossakin aineessa, "huono" käytös vai miksi sinne jotkut laitettiin? Jos heikkolahjaisuus olisi aina ollut syynä, luulisi sen huomaavan ihmisestä aikuisenakin ja hänen vaikuttavan hieman ns. erilaiselta. Ja nyt ei siis ole kyse nykyajasta, vaan tosiaan takavuosista.
Kommentit (164)
En tiedä mitä ne viralliset perustelut olivat, mutta itseltäni lähti ekaluokalta yksi kaveri apukouluun 70-luvun alussa. Hän oli hiljainen ja kiltti kaveri, mutta ei oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan. Nykyään kuulemma kaikki ei opi muutenkan ensimmäisenä vuonna lukemaan, joten nykyään tuon takia ei ehkä joutuisi. Mutta ehkä hän sitten oli heikkolahjainen. Apukoulun virallinen nimi saattoi jo silloin olla harjaantumiskoulu, mutta apukoulusta puhuttiin. Yläasteelta meiltä lähti 70-luvun lopussa 8-luokalta neljä oppilasta tarkkikseen, eli pienryhmäopetukseen, ja he olivat niitä, jotka kävivät koulussa silloin kun huvitti, polttivat tupakkaa jopa luokassa ja häiriköivät muutenkin tunteja niin, että meidän muiden opiskelu oli vaikeaa. Ei nämä neljäkään ehkä mitään penaalin terävimpiä kyniä olleet, mutta ero tuohon apukouluun lähteneeseen oli silti selvä, eli olisivat kyllä pystyneet oppimaan jos asenne koulunkäyntiä kohtaan olisi ollut erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokallani, 4 luokka, oli poika, joka ei suuresti poikennut joukosta. Vähän oli nuhruisen ja rauhattoman oloinen, muttei erityisesti esim. häirinnyt tunneilla.
Muistan erittäin selvästi, kun hänet vietiin samassa koulussa, eri siivessä sijaitsevaan erityiskouluun. En muista mitä termiä siitä koulusta käytettiin, mutta siellä olevat olivat "erilaisia".
Oma opettajamme teki asiasta jotenkin ällöttävän. Hän vei pojan suurieleisesti pihan poikki sinne erityiskouluun ja teki selväksi, että sinne joutuu, jos ei tajua asioita.
Poika kulki sinne pää painuksissa, jotenkin alistuneena. Yksi pieni hetki koulupolultani, miten voikin olla yhä niin elävänä mielessä.
N 62 v.
Samantapainen eliniäksi mieleen painunut tapaus itselläni, kun yhtä pientä ekaluokkalaista, joka ei oppinut lukemaan ja pissasi peloissaan alleen luokassa, pilkattiin, siis opettaja pilkkasi. Istuin pojan takana ja näin pissavanan ja pojan kyyryssä edessä. Ja se herätti syyllisyyttä, kun minut itseni nostettiin opettajan vierelle korokkeelle lukemaan malliksi muille. Olin oppinut itsekseni lukemaan neljän vanhana, mutta minäkin pelkäsin tuota opettajaa. Tapahtui vuonna 1975.
Sinne lähti ne, jotka ei oppineet tavallisessa luokassa muiden mukana. Jäivät jälkeen, olivat jälkeenjääneitä.
Vierailija kirjoitti:
Apukouluja ei ole ollut sitten 50-luvun.
Kyllä oli kasarilla. Naapurin lapset olivat apukoulussa.
Vierailija kirjoitti:
126. Täysin samaa mieltä. On todella väärin, että yhteiskunta tuottaa näin rikollisuutta ja syrjäytyneisyyttä sen varjolla, ettei ketään leimata "tyhmäksi".
Se että älykkyys on matala aiheuttaa positiivisena sen, ettei kukaan odotakaan normaalia suoriutumista ja suhtautuminen on erilaista. Se että on erilainen huomataan joka tapauksessa, miksi siitä ei saa puhua oikealla nimellä?
On vielä parempi, että saa keva-diagnoosin kuin olisi siinä rajamailla. Keva-lapsen käytöstä on monen edes jotenkin helppo ymmärtää toisin kuin laaja-alaisia oppimisvaikeuksia potevan, josta vain ajatellaan että siinäpä on tyhmä, laiska ja/tai saamaton oppilas, joka yrittää vain päästä helpolla. Keva-diagnoosi turvaa aikuisuudessakin erilaiset palvelut ja tukimuodot toisin kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, vaikka olisi yhtä pihalla tai jopa kevoja enemmänkin.
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet johtaa helposti syrjäytymiseen, kun ei olla tarpeeksi vammaisia saadakseen tk-eläkettä eikä tuetun työllistämisen ja asumksen palveluja. Ei ihme, jos päihteet houkuttelevat. Tällaisille oppilaille kun ei niin vaan keksitä ammattia, jossa "mitään" ei vaadita ja jos keksitään, niin nuori sitten suoriutuu sieltä helpotetuin arvosanoin tai keskeyttää opinnot. Peruskoulusta voi jokainen päästä läpi vähintään seiskan tasoisella suorituksella helpotusten avulla, mutta työelämää se ei muuta helpommaksi.
Monen vanhemman on vaikeaa sitä ymmärtää, ettei yhteen oppilaaseen voi niin vaan resursseja laittaa kun on muitakin tuen tarvitsijoita. Koealueita pitäisi pienentää, helpotuksia oltava jne. ja silti kerjätään yleisopetuksen kasia. Lapsiraukalta vaaditaan ihan mahdottomia, laitetaan raatamaan yli voimien tai sitten vanhempi tekee lapsen puolesta työn. Näin heikkoihin ei tepsi laaja-alaisten erkkojen taikakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienestä on ihmisen elämän suunta kiinni eli vaikkapa hapenpuute synnytyksessä tai ennenaikaisuus voi aiheuttaa heikkolahjaisuutta. Tiedän tällaisen tapauksen.
Apukouluun ainakin joutui, jos ei oppinut lukemaan ala-asteen 1. luokalla tai oli muita oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apukouluja ei ole ollut sitten 50-luvun.
Ainakin 60-luvulla oli vielä.
Vierailija kirjoitti:
Apukouluun ainakin joutui, jos ei oppinut lukemaan ala-asteen 1. luokalla tai oli muita oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia.
Ja nykyisin saa peruskoulun päästötodistuksen, vaikkei osaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On vielä parempi, että saa keva-diagnoosin kuin olisi siinä rajamailla. Keva-lapsen käytöstä on monen edes jotenkin helppo ymmärtää toisin kuin laaja-alaisia oppimisvaikeuksia potevan, josta vain ajatellaan että siinäpä on tyhmä, laiska ja/tai saamaton oppilas, joka yrittää vain päästä helpolla. Keva-diagnoosi turvaa aikuisuudessakin erilaiset palvelut ja tukimuodot toisin kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet, vaikka olisi yhtä pihalla tai jopa kevoja enemmänkin. "
Totta. Satunnaisotoksessa 30 prosenttia suomalaisista pitkäaikaistyöttömistä oli lievästi kehitysvammaisia, joilla ei kuitenkaan ollut diagnoosia, joukossa oli amiksenkin käynyt ja yksi keskivaikeasti kehitysvammainen. Koulut siis käytynä.
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/voiko-aikuiselle-asettaa-…
Pppimisvaikeuksien ja nepsy-ongelmien taustalla on luultavasti usein lievä kehitysvamma, varmaan siksi, ettei apukouluja enää ole, koska siinä yhteydessä tehtiin ennen älykkyystesti kun pohdittiin apukouluun menoa. Entinen heikkolahjaisuus eli nykyinen laaja-alaiset kehitysvaikeudet on pistemäärältään niin alhainen, etteivät he selviä nyky-yhteiskunnassa itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Sinne lähti ne, jotka ei oppineet tavallisessa luokassa muiden mukana. Jäivät jälkeen, olivat jälkeenjääneitä.
Minä jouduin apukouluun vuonna 1979. En tiedä vieläkään miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apukouluun ainakin joutui, jos ei oppinut lukemaan ala-asteen 1. luokalla tai oli muita oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia.
Ja nykyisin saa peruskoulun päästötodistuksen, vaikkei osaa lukea.
Asuin nuoruuteni Hyrylässä. Sikäläistä apukoulua kutsuttiin "Kirkonkylän yliopistoksi".
80-luvun lopulla vielä oli kotipaikkakunnallani apukoulu. Nimi oli tosin enemmän sievistelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele että apukoulun käyneet on tavallisia työssäkäyviä ja perheellisiä. Ovat saaneet apua haasteisiinsa. Ilman apukoulua eivät varmaan olisi niin hyvin pärjänneet. Ihmeellisiä asenteita erityistukea tarvitsevia kohtaan.
T. Ysärillä syntynyt, ei apukoulu sanaa omana aikana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apukouluun ainakin joutui, jos ei oppinut lukemaan ala-asteen 1. luokalla tai oli muita oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia.
Ja nykyisin saa peruskoulun päästötodistuksen, vaikkei osaa lukea.
N*kkeä ei saa jättää luokalle ettei agenda kärsi...
Vierailija kirjoitti:
80-luvun lopulla vielä oli kotipaikkakunnallani apukoulu. Nimi oli tosin enemmän sievistelty.
"Harjaantumiskoulu"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tiedä, samoja perusteita ihmettelen esim. 90-luvun alkupuolelle. Käsittääkseni kaikki ne jotka olivat apukoululuokalla omassa koulussani ovat ihan normaaleissa töissä olevia ihmisiä nykyään ja osalla lapsia. Ei siis mitään tukityöllistettyjä jne.
Ne yläasteella hyvät oppilaat on nykyään niitä, joita halutaan pitää kortistossa palkkatukitöitä varten eli yksi palkkatukityö ja sitten 10 vuotta työttömyyttä ja sitten taas yksi palkkatukityö ja sitten taas 10 vuotta työttömyyttä. Sen sijaan ne yläasteen huonoimmat oppilaat on joko kuol leita tai sitten hyvissä töissä toimistoissa.
Tuettu työ on eri asia kuin palkkatukityö. Jälkimmäisessä tukea saa palkanmaksuun mutta itse työ on ihan tavallista työtä. Tuettu työ taas on esimerkiksi kehitysvammaisille tarkoitettua sovellettua työntekoa.
Villit pääsi tarkkailuluokalle. Ja pienet laihat nälkiintyneet lapset joutui esikouluun / apukouluun . Tukiopetukseen nykyajan nimellä. He sai tukiopetusta. Lintsarit jäi luokalle joka vuosi usein narkomaani prostituutio alkoholisti perheistä. Väkivalta. Noitien lapsia jotka pelasi spiritismiä. Teki taikoja ja hypnotisoi toisia. Ennustajien lapsia. Monia isäpuolia. Tukiopetuksesta kun he sai ruokaa ja oppivat , heistä tuli ihan työteliäitä työntekijöitä ja yrittäjiä. Moni näki nälkää oli vitamiinin puute. Meillä oli eniten vitamiinin puutetta ensin sitten raudan puutos ja moni sai rautalääkkeet. Katsokaas kun se ei ole lapsen älystä kiinni vaan siitä miten heitä on hoidettu. Nälkiintyneitä on nykyäänkin mutta ei enää niin kuin ennen oli. Puutos tauteja on vähemmän. Nälkiintyneet myös kuivuu ei ole annettu juotavaa. Kun näet nälkiintyneen anna mehua ja hedelmiä. Apteekista nestemäinen ramavit tai lasten vitamiinit. Keitetty muna siinä on rautaa. Punajuuria. Pinaattia.
Luokallani, 4 luokka, oli poika, joka ei suuresti poikennut joukosta. Vähän oli nuhruisen ja rauhattoman oloinen, muttei erityisesti esim. häirinnyt tunneilla.
Muistan erittäin selvästi, kun hänet vietiin samassa koulussa, eri siivessä sijaitsevaan erityiskouluun. En muista mitä termiä siitä koulusta käytettiin, mutta siellä olevat olivat "erilaisia".
Oma opettajamme teki asiasta jotenkin ällöttävän. Hän vei pojan suurieleisesti pihan poikki sinne erityiskouluun ja teki selväksi, että sinne joutuu, jos ei tajua asioita.
Poika kulki sinne pää painuksissa, jotenkin alistuneena. Yksi pieni hetki koulupolultani, miten voikin olla yhä niin elävänä mielessä.
N 62 v.