Mistä löysitte motivaation laihduttamiseen?

Minua varmaan motivoi se itse päätavoitteeni ja sen osatavoitteet, mutta olen yrittänyt laatia ruokavalioni siten, että syöty ruoka on toki terveellistä, mutta tuo myös hyvää mieltä. :) Eli yritän pitää huolen siitä, että ruokavaliosta ei salakavalasti tule ikävystyttävää, kun terveellinen ruoka voi myös olla hyvää. 

Ihan kun peiliin katsoo niin sieltä se motivaatio löytyy.

En pitänyt itsestäni lihavana, suorastaan vihasin peilikuvaani.

Ulkonäkösyyt siis moitivoivat laihtumaan.

Samaa minäkin kyselen silloin tällöin itseltäni. Kovasti haluaisin olla paremmassa kunnossa, näyttää hyvältä -vaatteetkin istuisivat nätimmin, mutta se rattaita pyörimässä pitävä motivaatio puuttuu. Liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta se tuntuu hankalalta pitkien työpäivien ja pienten lasten kanssa. Herkkuja tulisi radikaalisti vähentää ja annoskokoja pienentää, mutta kun nautin ruuasta ja herkuista. Olen kerran omannut tarpeeksi motivaatiota. Silloin laihdutin kaikkiaan yksitoista kiloa. Tällöin halusin tulla raskaaksi ja olin valmis tekemään sen eteen kaikkeni. Raskaaksi sitten tulinkin ja sen myötä palasivat kilot. phuuh.

ex mieheni kutsui minua läskipossuksi ja siitä alkoi lyhyt vaihe jonka aikana laihdutin surun ja häpeän takia. Urheilun ja terveellisen ruokavalion myötä aloin arvostaa itseäni enemmän ja siitä oikeastaan alkoi uusi vaihe. En enää laihduttanut vaan minulle tuli tärkeäksi kohdella itseäni oikein. Kaikesta tuli niin paljon helpompaa ja mielekkäämpää:)

Vinkkini on tarkkailla omia tuntemuksiaan. Miten ylpeä on onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen ja miten hyvän olon terveellinen ruoka saa aikaan. Loppujen lopuksi siitä tulee tärkeämpää kuin kiloista.

Silloin kun paino hetkeksi nousi lähelle normaalipainon ylärajaa oli jo niin hirveän raskas ja tunkkainen olo ettei sitä kestänyt ollenkaan. Vaatteet kinnasi eikä näyttäneet hyvältä enää. Ei siihen muuta tarvittu. 4 kiloa pudotin puolessa vuodessa 2:5 enkä edes kovin tiukasti, söin paastopäivinäkin 2 oikeaa ruokaa.

Vaateshoppailu luo aina motivaatiota.

En katso muutoin peileihin pahemmin mutta silloin on vaan pakko.

v-i-h-a-a-n sovareita ja niitä järkyttäviä valoja ja metrikaupalla olevia peilejä.

Nyt on taas motivaatio pohjamudissa. Olen laihtunut, lihonut, laihtunut, lihonut, enkä näe mitään järkeä enää laihduttaa.

Raivostuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin kyselen silloin tällöin itseltäni. Kovasti haluaisin olla paremmassa kunnossa, näyttää hyvältä -vaatteetkin istuisivat nätimmin, mutta se rattaita pyörimässä pitävä motivaatio puuttuu. Liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta se tuntuu hankalalta pitkien työpäivien ja pienten lasten kanssa. Herkkuja tulisi radikaalisti vähentää ja annoskokoja pienentää, mutta kun nautin ruuasta ja herkuista. Olen kerran omannut tarpeeksi motivaatiota. Silloin laihdutin kaikkiaan yksitoista kiloa. Tällöin halusin tulla raskaaksi ja olin valmis tekemään sen eteen kaikkeni. Raskaaksi sitten tulinkin ja sen myötä palasivat kilot. phuuh.

Sama fiilis.

Ei sitä vaan jaksa kun liikunta on kuin tervanjuontia. :( Tsemppi ja tahdonvoima ei ikinä tule riittämään tarpeeksi kauan, jotta laihtuisi.

Olen kokeillut vaikka mitä liikuntaa, mutta en vaan voi sietää niistä yhtäkään. Saan itseni uskomaan hetken että "jes, tämä on kivaa", mutta kun se ei aidosti ole niin eipä se kauan kestä.

Töissä tulee käveltyä helposti se 10km ja päälle lenkit koiran kanssa, niin lähde siitä sitten työvuoron jälkeen juoksulenkille. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin kyselen silloin tällöin itseltäni. Kovasti haluaisin olla paremmassa kunnossa, näyttää hyvältä -vaatteetkin istuisivat nätimmin, mutta se rattaita pyörimässä pitävä motivaatio puuttuu. Liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta se tuntuu hankalalta pitkien työpäivien ja pienten lasten kanssa. Herkkuja tulisi radikaalisti vähentää ja annoskokoja pienentää, mutta kun nautin ruuasta ja herkuista. Olen kerran omannut tarpeeksi motivaatiota. Silloin laihdutin kaikkiaan yksitoista kiloa. Tällöin halusin tulla raskaaksi ja olin valmis tekemään sen eteen kaikkeni. Raskaaksi sitten tulinkin ja sen myötä palasivat kilot. phuuh.

Sama fiilis.

Ei sitä vaan jaksa kun liikunta on kuin tervanjuontia. :( Tsemppi ja tahdonvoima ei ikinä tule riittämään tarpeeksi kauan, jotta laihtuisi.

Olen kokeillut vaikka mitä liikuntaa, mutta en vaan voi sietää niistä yhtäkään. Saan itseni uskomaan hetken että "jes, tämä on kivaa", mutta kun se ei aidosti ole niin eipä se kauan kestä.

Töissä tulee käveltyä helposti se 10km ja päälle lenkit koiran kanssa, niin lähde siitä sitten työvuoron jälkeen juoksulenkille. :(

Laihtumisen kannalta liikunta ei edes ole välttämätöntä, joten ei tarvitse tehdä siitä elämäntapamuutoksensa kynnyskysymystä. :) 

En ole löytänyt motivaatiota edes aloittaa. Jestas jos mies moittis, kuten jonkun, niin en ainakaan laihduttaisi, se on ihan varma se.

Laihduttaminen on ainoa sivistynyt tapa nostaa molemmat keskarit pystyyn. Siinä motivaatiooni.

No tämä ei välttämättä ole kovin kannustavaa, mutta olin ap:n tilanteessa lapsiluvun tultua täyteen. Päätin lopettaa laihduttamisen ja alkaa syödä sallivasti/intuitiivisesti 》》》sain nopeasti 10 kg lisää eli lihoin oikeasti ylipainoiseksi. Lopulta löytyi myös se kadonnut motivaatio...

Motivaatio löytyi kun tutustuin karppaukseen (sitä oli aiemmin jo sairaanhoita suositellut, mutta jääräpäisesti halusin yhä vaan mennä vähärasvaisella ja runsashiilarisella, vaikka olin epäonnistunut ja lihonut takaisin kymmeniä kertoja. Luulin vain olevani saamaton). Karppaus selitti, miksi olin aina lihonut takaisin ja sai laihduttamisen kuulostamaan mielekkäältä ja se tarjosi muitakin terveyshyötyjä. Lähdin kokeilemaan ja karppaus lunasti lupauksen 110 prosenttisesti; ei nälkää, ruoka maistuvaa ja täyttävää ja takana yli 40 kilon laihdutus ilman kalorien laskemista, nälkää ja kituutusta. Olen niin kiitollinen siitä, että annoin karppaukselle mahdollisuuden. Minun innoittamanani nyt myös sisarukset karppaavat ja ovat laihtuneet 10-20 kg muutamissa kuukausissa. Ilman karppausta en olisi oikeasti pystynyt laihduttamaan, siksi haluan kertoa siitä myös muille kilojen ja terveyden kanssa kamppaileville. :)