Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteilla joutui apukouluun joskus -70-80-luvuilla?
07.08.2016 |
Muisteltiin taannoin vanhojen koulukaverien kanssa peruskouluaikoja ja samalla tuli puheeksi silloiset apukoulut ja niiden kuulumiset, jotka apukoulussa olivat. Ja ihan tavallista "peruselämää" viettivät niiden mukaan, jotka heistä tiesivät.
Tuosta sitten alettiinkin pohtia, mikä oli peruste apukouluun joutumiselle tuohon aikaan. Riittikö, että oli vaikkapa oppimisvaikeuksia jossakin aineessa, "huono" käytös vai miksi sinne jotkut laitettiin? Jos heikkolahjaisuus olisi aina ollut syynä, luulisi sen huomaavan ihmisestä aikuisenakin ja hänen vaikuttavan hieman ns. erilaiselta. Ja nyt ei siis ole kyse nykyajasta, vaan tosiaan takavuosista.
Kommentit (164)
Työläisperhetausta ja huonot vaatteet sekä puusukset yleisin syy Etelä-Pohjanmaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tiedä, samoja perusteita ihmettelen esim. 90-luvun alkupuolelle. Käsittääkseni kaikki ne jotka olivat apukoululuokalla omassa koulussani ovat ihan normaaleissa töissä olevia ihmisiä nykyään ja osalla lapsia. Ei siis mitään tukityöllistettyjä jne.
Ne yläasteella hyvät oppilaat on nykyään niitä, joita halutaan pitää kortistossa palkkatukitöitä varten eli yksi palkkatukityö ja sitten 10 vuotta työttömyyttä ja sitten taas yksi palkkatukityö ja sitten taas 10 vuotta työttömyyttä. Sen sijaan ne yläasteen huonoimmat oppilaat on joko kuol leita tai sitten hyvissä töissä toimistoissa.
Oppimsvaikeudet, esim matematiikka, lukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä menee nyt tosiaan tarkkailuluokka ja apukoulu sekaisin. Jälkimmäisessä oli kehitysvammaisia, ensimmäiselle taas saattoi joutua normaaliälyinen hyvinkin helposti haastavan käytöksen tai huonon koulumenestyksen takia.
En huomannut, että niitä olisi sekoitettu. Tarkkailluokkia perustettiin 1950-luvulla ja ne lakkautettiin samalla tavalla vähitellen kuin apukoulutkin, nimitys poistettiin lainsäädännöstä samana vuonna. Tarkkailuluokalle pantiin "käytös- ja sopeutumishäiriöiset" oppilaat. Sitten tuli pienryhmäopetus ja mukautetut opetussuunnitelmat.
Erottavana tekijänä oli älykkyystesti (WISC) ja psykologin arvio.
Vierailija kirjoitti:
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet eivät tarkoita samaa kuin lievä kehitysvamma, vaikka ovat osittain päällekkäisiä eli laaja-alaisesti oppimisvaikeuksista kärsivällä voi olla normaali äo.
Ennen vanhaan heikkolahjaisen määritelmä oli normaalin äo:n alakantissa oleva älykkyys, 70-85 pistettä. Heikkolahjaisuuden käsitettä ei enää käytetä, vaan puhutaan kehitysviivästymästä tai rajatason älyllisestä suorituskyvystä.
Lievästi kehitysvammaisen äo on alle 70 ja sen erottaa noista muista, että arjen toiminnoissa on vaikeuksia, kun taas kahdella edellisellä ei välttämättä ole vaikeuksia suoritua arjesta.
En oikein tiedä onko järkevää luokitella noin tarkasti, koska käytännössä näiden kaikkien voi olla vaikea selvitä normaalista työelämästä ja koulunkäynnistä. Ennen apukouluun laitettiin heidät kaikki mikä takasi, että oppivat edes lukemaan ja laskemaan. Nyt kun he pi
Nykyään ei saa sanoa, että henkilöllä on matala älykkyys. Siinä menee kivasti termit sekaisin, kun kierrellään ja kaarrellaan. On haasteita asioissa x ja y, on heikkoa prosessointinopeutta ja on laajoja oppimisvaikeuksia. Tällaisten lausuntojen lukeminen on ihan peruskauraa opettajille.
Ei kyse ole siitä, että kyseessä olisi huono oppija eli sellainen vitosen tasoinen oppilas ja näitä huonoja oppijoita tiedän paljonkin, joille ei niinkään koulu maistu ja ovat taitavia monissa muissa asioissa kuin lukuaineissa, mutta muuten ovat hoksaavia, reagointikykyisiä, mukavia ja huolettomia sekä hyviä ylläpitämään kaverisuhteita ja heittämään hyvää läppää. Näillä huonoilla oppijoilla ei ole mitään hätää, kunhan eivät laita elämää ranttaliksi päihteiden takia ja ala velttoilemaan. He hankkivat vaikka oppisopimuksella itselleen ammatin.
Sitten ne todelliset heikot: roikutaan siellä yli 20 oppilaan ryhmässä oppimatta edes lukemaan ja kirjoittamaan. Rämpien suoriudutaan nelosia ja vitosia saaden tai tehdään helpotusta helpotusten perään, jotta oppilas pääsisi koulusta läpi. Tukitoimia vängätään ahkerasti, jotta todistukseen tulisi normaali seiska tai kasi. Toki jotkut antavat, jotta vanhemmat rauhoittuisivat muttei se poista sitä tosiasiaa, ettei lapsi tule selviytymään sähköalan matematiikasta tai lukiosta. Todelliset haasteet konkretisoituvat ammattikoulussa ja valmistumisen jälkeen, kun pitäisi osata suunnitella omaa työtään, olla itseohjautuva, hahmottaa kokoja ja mittoja (mm. kokkiala) sekä osata hakea työpaikkoja ja ymmärtää haastattelussa esitetyt kysymykset. Eipä ollutkaan "vain" lukivaikeudesta kyse, vaan vaikeuksia on ajatella, ratkoa minkäänlaisia ongelmia ja kykyä huolehtia itsestään. Nämä jäävät heitteille aikuisina. On parempi, että saa keva-dg laaja-alaisten oppimisvaikeuksien sijaan. Noin heikoilla myös sosiaaliset kuviot ovat monimutkaisia hahmotettavaksj ja näin ollen helposti manipuloitavissa. Tärkeää katsoa, millaisessa seurassa liikkuu.
Apukoulut pitäisi perustaa uudelleen. Noin heikoille peruskoulu on pelkkää rääkkäystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*Erottavana tekijänä siis siinä kumpaan joutui, apukouluun vai tarkkikselle. Apukoululaisen älykkyysosamäärä oli matala, tarkkislaisen normaali.
Apukoulussa oli lähinnä heikkolahjaisia ja ilmeisiä kehitysvammaisia mitä niitä aikoinaan tavattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
126. Täysin samaa mieltä. On todella väärin, että yhteiskunta tuottaa näin rikollisuutta ja syrjäytyneisyyttä sen varjolla, ettei ketään leimata "tyhmäksi".
Se että älykkyys on matala aiheuttaa positiivisena sen, ettei kukaan odotakaan normaalia suoriutumista ja suhtautuminen on erilaista. Se että on erilainen huomataan joka tapauksessa, miksi siitä ei saa puhua oikealla nimellä?
Apukoulut takaisin, niin saattaisi 90 prosenttia siellä olla sitä hieman tummempaa kansanosaa.
Sori siitä vassu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni oli apukoulussa 70-luvulla. Hän oli melkoisen hyvä koulussa, kaikki numerot olivat välillä 7-9. Hän oli hyvin ujo, eikä esim. suostunut laulamaan laulukokeissa. Hän oli musikaalinen kuitenkin, soitti useita instrumentteja jo nuorena. Sittemmin hän lähti rakennusalalle ja harrasti paljon luonnossa liikkumista ja rakasti eläimiä. Avioituikin. Hän kuoli muutama vuosi sitten sydäninfarktiin äkillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet eivät tarkoita samaa kuin lievä kehitysvamma, vaikka ovat osittain päällekkäisiä eli laaja-alaisesti oppimisvaikeuksista kärsivällä voi olla normaali äo.
Ennen vanhaan heikkolahjaisen määritelmä oli normaalin äo:n alakantissa oleva älykkyys, 70-85 pistettä. Heikkolahjaisuuden käsitettä ei enää käytetä, vaan puhutaan kehitysviivästymästä tai rajatason älyllisestä suorituskyvystä.
Lievästi kehitysvammaisen äo on alle 70 ja sen erottaa noista muista, että arjen toiminnoissa on vaikeuksia, kun taas kahdella edellisellä ei välttämättä ole vaikeuksia suoritua arjesta.
En oikein tiedä onko järkevää luokitella noin tarkasti, koska käytännössä näiden kaikkien voi olla vaikea selvitä normaalista työelämästä ja koulunkäynnistä. Ennen apukouluun laitettiin heidät kaikki mikä takasi, että oppivat edes lukemaan ja laskemaan. Nyt kun he pi
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet on peitenimi matalalle älykkyydelle eli äo asettuu 70-85. Ennen siis sanottiin heikkolahjaiseksi. Käytännössä tuo kuitenkin on vammaisuutta, sillä vaikeudet alkavat perusasioiden oppimisesta ja myös tehtävänannosta. Ei ymmärretä edes mitä pitäisi ymmärtää. Se on tabu, joten siksi asiasta ei puhuta. Myös kaikenlaiset lukivaikeudet, keskittymisen häiriöt yms. sivuutavat oikeasti matalan älykkyyden, joka ei mene vielä kevan puolelle. Matala äo kuitenkin heijastuu monilla elämän osa-alueilla, siksi sen ei tulisi olla tabu. Nyky-yhteiskunnasta on vaikeaa selvitä, kun moni asia ja palvelu digitalisoituu ja automatisaatio on korvannut yksinkertaiset työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apukouluun joutuivat ne, joilla oli käytös/ sopeutumishäiriöiden lisäksi normaalista poikkeavaa vuorovaikutusta. Tai ihan pelkkä poikkeava vuorovaikutus, jonka vuoksi tuli kahnauksia muiden kanssa.
esim. Autismikirjon ihmiset, jotka osasivat kommunikoida puheella, ja joilla oli käytöshäiriöitä. Ennen muinoin ei tunnistettu Aspergerin oireyhtymää, ts. autismidiagnoosin sai lähes vain silloin, jos ei puhunut.
Myös ne, joilla oli pahoja raivareita, impulssikontrollin häiriö ilman kehitysvammaa, eikä heitä siksi voitu pitää edes tarkkiksella.
Kaikki apukoululaiset eivät olleet kehitysvammaisia.
Maailman paras mäkihyppääjä oli myös apukoulussa, vaikka hän ei ollut kehitysvammainen.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni oli apukoulussa 70-luvulla. Hän oli melkoisen hyvä koulussa, kaikki numerot olivat välillä 7-9. Hän oli hyvin ujo, eikä esim. suostunut laulamaan laulukokeissa. Hän oli musikaalinen kuitenkin, soitti useita instrumentteja jo nuorena. Sittemmin hän lähti rakennusalalle ja harrasti paljon luonnossa liikkumista ja rakasti eläimiä. Avioituikin. Hän kuoli muutama vuosi sitten sydäninfarktiin äkillisesti.
Ehkä veljesi on juurikin hyvä esimerkki apukoulun käymisen hyvistä puolista eli hän sai hyviä numeroita ja pystyi elämään ihan normaalia elämää, kun sai enemmän tukea ja oppi kaiken tarvittavan, vain hitaammin.
Vähäisempi älykkyys ei tee ihmisestä huonoa tai tyhmää, hänellä voi olla muita tärkeitä taitoja ja ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se on tabu, joten siksi asiasta ei puhuta. Myös kaikenlaiset lukivaikeudet, keskittymisen häiriöt yms. sivuutavat oikeasti matalan älykkyyden, joka ei mene vielä kevan puolelle. Matala äo kuitenkin heijastuu monilla elämän osa-alueilla, siksi sen ei tulisi olla tabu."
Pitää paikkansa. Se ei vielä ole ongelma, että oppii hitaasti matikkaa, se on ongelma, ettei ymmärrä monimutkaista lausetta eli matala älykkyys on se määrittävä tekijä miten elämässä pärjää eikä se oppimisvaikeus niinkään. Kaikki ongelmat ovat vaikeampia, jos älykkyys on matala eikä vaikeampia asioita opi edes harjoittelemalla. En ymmärrä miksi tätä ei voida myöntää. Esimerkiksi ihminen ei ymmärrä mihin sitoutuu, kun ottaa velkaa, ei ymmärrä sähkösopimusta tai pankin kirjettä.
Itselläni on käytännön kokemusta tällaisen ihmisen auttamisesta. Kun kyseessä oli kaksi lausetta, joista jälkimmäinen kumosi osan edellisestä, hän ei sitä ymmärtänyt vaikka selitti kuinka monta kertaa, vaan teki aina vain sen oman virheellisen päätelmänsä. Päällisin puolin vaikutti normaalilta lyhyen kanssakäymisen perusteella, mutta oli arjessakin vaikeuksia toiminnanohjauksessa ja hyvin itsepäinen. Vaikeus ymmärtää johtaa kiukkuisuuteen, kun ei ymmärrä asioita oikein. Varmasti virastojen uhkailuista ja muusta häiriökäyttäytymisestä on osa juuri tällaista heikkolahjaisten kiukkua, kun he eivät ymmärrä päätöksiä. Tämäkin auttamani henkilö oli riidoissa kaikkien viranomaistahojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Apukouluun joutuivat ne, joilla oli käytös/ sopeutumishäiriöiden lisäksi normaalista poikkeavaa vuorovaikutusta. Tai ihan pelkkä poikkeava vuorovaikutus, jonka vuoksi tuli kahnauksia muiden kanssa.
esim. Autismikirjon ihmiset, jotka osasivat kommunikoida puheella, ja joilla oli käytöshäiriöitä. Ennen muinoin ei tunnistettu Aspergerin oireyhtymää, ts. autismidiagnoosin sai lähes vain silloin, jos ei puhunut.
Myös ne, joilla oli pahoja raivareita, impulssikontrollin häiriö ilman kehitysvammaa, eikä heitä siksi voitu pitää edes tarkkiksella.
Kaikki apukoululaiset eivät olleet kehitysvammaisia.
Maailman paras mäkihyppääjä oli myös apukoulussa, vaikka hän ei ollut kehitysvammainen.
Kukaan ei ole väittänytkään, että apukoulussa olisi ollut vain kehitysvammaisia, vaan siellä oli myös heikkolahjaisia, jotka olivat heikkoälyisiä, mutta juuri ja juuri normaalin puolella. Kehitysvammadiagnoosin saa alle 70:n pisteillä.
Vierailija kirjoitti:
Apukouluun joutuivat ne, joilla oli käytös/ sopeutumishäiriöiden lisäksi normaalista poikkeavaa vuorovaikutusta. Tai ihan pelkkä poikkeava vuorovaikutus, jonka vuoksi tuli kahnauksia muiden kanssa.
esim. Autismikirjon ihmiset, jotka osasivat kommunikoida puheella, ja joilla oli käytöshäiriöitä. Ennen muinoin ei tunnistettu Aspergerin oireyhtymää, ts. autismidiagnoosin sai lähes vain silloin, jos ei puhunut.
Myös ne, joilla oli pahoja raivareita, impulssikontrollin häiriö ilman kehitysvammaa, eikä heitä siksi voitu pitää edes tarkkiksella.
Kaikki apukoululaiset eivät olleet kehitysvammaisia.
Maailman paras mäkihyppääjä oli myös apukoulussa, vaikka hän ei ollut kehitysvammainen.
En tiedä kehen viittaat maailman parhaalla mäkihyppääjällä, mutta ainakaan Nykänen ei ole ollut apukoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni oli apukoulussa 70-luvulla. Hän oli melkoisen hyvä koulussa, kaikki numerot olivat välillä 7-9. Hän oli hyvin ujo, eikä esim. suostunut laulamaan laulukokeissa. Hän oli musikaalinen kuitenkin, soitti useita instrumentteja jo nuorena. Sittemmin hän lähti rakennusalalle ja harrasti paljon luonnossa liikkumista ja rakasti eläimiä. Avioituikin. Hän kuoli muutama vuosi sitten sydäninfarktiin äkillisesti.
Ehkä veljesi on juurikin hyvä esimerkki apukoulun käymisen hyvistä puolista eli hän sai hyviä numeroita ja pystyi elämään ihan normaalia elämää, kun sai enemmän tukea ja oppi kaiken tarvittavan, vain hitaammin.
Vähäisempi älykkyys ei tee ihmisestä huonoa tai tyhmää, hänellä voi olla muita tärkeitä taitoja ja ominaisuuksia.
Totta, mutta painotan sitä mikä jäi kertomatta eli hän kävi ensin muutaman luokan (olikohan 4 luokkaa) ihan tavallista kansakoulua ja sai tällöinkin erinomaisia numeroita. Joten sen vuoksi hän ei joutunut/päässyt apukouluun.
"Ne nykyperuskoulussa viitosen ja kuutosen oppilaat olivat ennen apukoulussa, nykyisin laahaavat muiden joukossa miten osaavat. "
No aika mielenkiintoista, jos tavallisella luokalla oli vain vähintään seiskoja todistukseen saavia. Ei pitänyt paikkansa ainakaan omalla luokallani.
Jotkut joutuivat apukouluun jo heti ekalla luokalla, jos eivät läpäisseet koulukypsyystestiä. Saattoi olla kyse loppuvuonna syntyneistä, jotka vaan olivat hieman jäljessä muista. Yksi tällainen vaihtoi yläasteelle meidän tavalliselle luokalle ja oli ihan keskitason oppilas. Muistaakseni lähti opiskelemaan kokiksi.
Tässä menee nyt tosiaan tarkkailuluokka ja apukoulu sekaisin. Jälkimmäisessä oli kehitysvammaisia, ensimmäiselle taas saattoi joutua normaaliälyinen hyvinkin helposti haastavan käytöksen tai huonon koulumenestyksen takia.