Mies unohti - taas kerran

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun olisi pitänyt panna piknik-kori esim keittiön pöydälle tai muualle näkyvälle paikalle, siihen paperille selkeät ohjeet,merkitä ne mukaan rulevat esim punaisella nauhalla. Laittaa tekstari ja muistutustekstari ja soitta noin vartti ennen kuin he lähtevät. Ja varata lapselle varalta jotain jotta jos mies unohtaa lapselle olisi ollut ne eväät. Been there done that.

Eli aikuinen mies ja lisäksi jo kahden lapsen isä on itse lapsi.

No kyllä lapsikin osaa lisääntyä. Ei siinä tarvitse osata muuta kuin liikuttaa lihaksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö lähellä olisi ollut kauppaa, josta lapselle olisi sen soseen saanut? Ja kai hän nyt sai sen soseensa? Ymmärrän kyllä että sieppaa, mutta ei kolmas maailmansota kotona auta siihen ollenkaan. Todennäköisesti mies aikoo jatkossakin sulkea korvansa ja unohdella, kun vaimo nalkuttaa. Eikä tuo tapa ratkoa asioita ole lapsen edessä ollenkaan hyvä.

Minullakin on uuno mies. Olen oppinut, että jos on jotain tärkeää, niin soitan hänelle vielä ja kysyn, että muistaa sitten varmasti. Ja jos ei muista, niin asia ratkaistaan toisella tavalla. Huutaminen, kiukuttelu eikä marttyyriasenne auta siihen tilanteeseen yhtään.

Tuntuu, että lapsi pettyi normaalia enemmän, koska huomasi sinun pettyneen niin paljon. Esimerkistä me kaikki opitaan, miten asioihin suhtaudutaan ja reagoidaan.

Lähimpään kauppaan on matkaa reilu 10 km, asutaan maalla. En näyttänyt paikan päällä harmistustani, ja lapsi sai joltain naiselta mansikan, kun tuijotti tätä niin intensiivisesti. Meilläkin olisi ollut marjoja jääkaapissa ja marjapensaissa, sen kun olisi poiminut mukaan, mutta ei. Kotona sai lapsi sitten soseenkin, mutta aika eri asia se on.

Ap

Ja siellä maallako järjestetään jotain yleisöpiknikkejä keskellä ei mitään?

Kyllä, meillä täällä maallakin ihmiset kokoontuvat ja viettävät kesälauantaina aikaa keskenään. Vai luulitko että täältä lähdetään kaupunkiin näkemään muita ihmisiä tai istutaan yksin kotona? Ihan sosiaalista elämää toisinaan täälläkin vietetään. Meillä oli eilen siis sellainen kyläpäivä, jossa esiteltiin yleisölle kylää, sen yrityksiä ja nähtävyyksiä, ja jossa siis olin "töissäkin", ja sen jälkeen vapaamuotoinen piknik. Maaseudulla on kesäisin paljon ohjelmaa: kyläpäivien lisäksi maaseudulla on paljon tanssilavoja ja suuri osa kesäteattereista taitaa olla maaseudulla. Näitä kaikkia pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja usein tällaisten jälkeen vapaaehtoiset jäävät vielä keskenään viettämään aikaa. Suosittelen tutustumaan tapahtumiin, ovat yllättävän kiinnostavia ja suosittuja!

Ap

Tiedän, että maallakin järjestetään tapahtumia, olen itsekin maalta kotoisin. Siksipä ihmettelinkin, että miksi siellä järjestettiin kylätapahtuma 10 kilometrin päässä kylältä?

Meidän kylältä lähimpään kauppaan on 20 kilometriä.  Et ol varmaan ikinä  kuullut, että pienten kylien kaupat ovat lopettaneet toimintansa. Idiootti.

Jos ei kylällä menesty ruokakauppa, tai mikään elintarvikekioski, niin ei siellä silloin yleensä menesty mikään muukaan yritys. Ap kuitenkin kertoi kylätapahtumaan sisältyneen paikallisten yritysten esittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmankos yritykset (firmat) menevät päin persettä, kun yrittäjät ja toimitusjohtajat ovat totaalisia untamoita.

Ai menevät? Millä sitten lapset ja iso omakotitalo kustannetaan?

Ja jos se mies mitään kerta osaa ilman että pitää jankuttaa, niin miksi te ootte yhdessä?! Anoppini on juuri tuollainen nalkuttava pirttihirmu, kaiken appi tekee väärin eikä osaa mitään ja kengätkin on eteisessä väärinpäin. No appi ei jaksa enää kuunnella eikä tehdä mitään jos käsketään, koska kuitenkin sekin on väärin tehty. Ja pahinta siinä on että mieheni veli on oppinut kotoa sen mallin että nainen on aina nalkuttava akka ja mies vaan pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä kuvaillut miehet kaikki sairaseläkeläisiä? Ei tuommoinen mitään töitä pysty tekemään, jos muistissa ei pysy mikään eikä järki päätä pakota.

Ei vaan meillä ainakin päinvastoin, tekee uraa yrittäjänä ja päässä pyörii koko ajan seuraavat projektit. Haluaa ja yrittää kuitenkin osallistua myös perheen asioihin - olenhan minäkin jo töissä.

Eilen juuri lähti pojan (14v) kanssa kalastusreissulle. Kun olivat olleet matkalla puolisen tuntia huomasin että heidän ruokakylmälaukkunsa oli eteisessä, oven edessä, sijoitettuna niin että kukaan ei pääse ovesta huomioimatta sitä... Onneksi nykyään on puhelimet niin sain viestiteltyä "unohtuiko jotain?" Ja pojat sitten nöyrinä kääntyivät takaisin ja hakivat ruokansa ja ehkä oppivat taas jotakin :)

Ihana mies mulla kuitenkin.

Entäs jos olisit jättänyt soittamatta? Oppi menee usein ns. kantapään kautta paremmin kaaliin.

Joo, mutta mä rakastan niitä, ja osoitan sen myös näin, ei se mulle ollut mikään problem ja minusta on kivaa että heillä olisi kiva reissu ja saavat myös syödäkseen. Miksi ihmeessä pilaisin heidän yhteisen viikonlopun jos huomaan tällaisen jutun???

Parisuhteessa kyllä minun käsityksen mukaan myös autetaan kun toinen töppää, eikä räkätetä päin naamaa, että mitäs töppäsit ääliö hähhhähhää.

Näitä kommentteja lukiessa en kyllä enää yhtään ihmettele miksi nykyään kaikki eroaa ja ollaan tyytymättömiä suunnilleen ihan kaikkeen toisessa jos parisuhdetta ei nähdä yhteisenä projektina jossa tuo yksi pieni puhelinsoitto on vain osoitus siitä että välitän eikä mikään hirveä uhrautuminen.

Ap. Perhe käsittää yleensä sinut, miehen ja lapset. Te miehen kanssa olette vastuu henkilöitä. Nyt on käynyt niin, että olet kouluttanut miehestä perässä kävelevän kaverin jonka tehtävä on noudattaa sinun käskyjä. Ajan kuluessa mies passivoituu ja siirtyy vapaaehtoisesti sivuun (surffaa kännykällä, pelaa yms). Juuri sitä, mistä sinä nyt valitat ja et ole ensimmäinen ihminen, joka tuosta valittaa. Toisin sanoen sinusta on tullut miehesi äiti.

Peli ei ole menetetty, mutta vaatii sen, etyä miehen pitää alkaa uskaltaa elämään kotona.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta voi jokainen lukea suomalaisten pirttihirmu-marttyyrien suurimmat saavutukset elämässään.

Nalkuttaminen sorkkaraudasta, kengistä kuistilla, soseista ja viimeisen päälle täydellisestä marttyyriasenteesta, äitimyytistä ja miesten mitätöinnistä ja vähättelystä.

Olette ihan oman asemanne ansainneet, jos tässä on elämänne sisältö.

Meillä tiedostetaan, mistä miehen ongelmat johtuvat, kotikasvatuksestaan. Ätinsä narsisti, isänsä ei antanut pojan tehdä yhtä mitään pienestä lähtien. Äiti mitätöi ja haukkui, isä nössö ei puolustanut. Lasta oli kohdeltu kuin likasankoa.

Nyt vaimona opetan miestä ottamaan vastuuta itsestään ja muista, terapeuttina toimisen jälkeen. Samalla hoidan arjen ja palkkatyöni. Kyllä ottaa koville!

Ota sose omaan laukkuun ensi kerralla jos niin tärkeää.

Ensi kerralla tee miehelle lista, mitä pitää ottaa mukaan. Sanottu lista joskus unohtuu, valitettavasti. Oman miehen kohdalla huomannut, vaikkei hän tohelo olekaan :)

Minä olisin sanonut miehelle, että menee äkkiä kauppaan hakemaan iltapalaeväät, koska unohti.

Olisin suuttunut itsekin, lapsen pettymys varsinkin on sydäntäsärkevää katsella.

Kaikista hauskinta tässä on se, että nämä samat rouvat haukkuvat seuraavaksi anopin😊.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta voi jokainen lukea suomalaisten pirttihirmu-marttyyrien suurimmat saavutukset elämässään.

Nalkuttaminen sorkkaraudasta, kengistä kuistilla, soseista ja viimeisen päälle täydellisestä marttyyriasenteesta, äitimyytistä ja miesten mitätöinnistä ja vähättelystä.

Olette ihan oman asemanne ansainneet, jos tässä on elämänne sisältö.

Äitinä minä yritän opettaa lapsille, että tavarat viedään paikoilleen ja että niistä pidetään huolta. Ja vaikka meillä on rahaa, opetan myös rahan arvon ja ympäristökasvatusta eli emme elä asenteella "kaupastahan saa uusia". Työkalut ei kuulu pihalle riipin raapin niin että niitä etsitään metallipaljastimnen kanssa. Kyllä, tätäkin on tapahtunut. Jos ostetaan uudet kalliit sadan euron kengät niin lapselta odotetaan, että niitä ei ensimmäiseksi jätetä kaatosateeseen ulos.

Se että tällaisia ptiää opettaa viisikymppiselle meihelle ei ole millään tavoin minun syytäni. Tiedän tismalleen mistä tämä onneton käytös on peräisin. Riittää kun käy anoppilassa, jossa kaikki on aina hukassa ja vaatesäilytys on myttyjä kuistilla. Omat lapset kuitenkin asvatan toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä viestissä oli hyvä kommentti. Eli onko mainitut miehet jotain sairaseläkeläisiä, kun ei yksinkertaiset asiat pysy muistissa eiklä auta, vaikka olisi muistilaput tehty, kassit valmiina oven pielessä jne. Kun eihän tuollaiset lahopäät mihinkään oikeaan työntekoon millään pysty, korkeintaan johonkin ohjattuun työtoimintaan.

Epäilen pikemminkin että uratykkejä joiden pään täyttää ne työasiat. Meilläkin tämä lahopää on toimitusjohtaja.

Juurikin näin, jotain armoa niille toimitusjohtajillekin. Kannattaa miettiä, miten tiukuilla kovissa asemissa oelvat työelämässä on. On ihanaa, että miehet nykyään ylipäänsä haluaa olla mukana myös lastensa ja vaimonsa elämässä, mutta ihan turha odottaa, että toimitusjohtajalla on energiaa miettiä jotain lapsen asun värisävyjä. Isot linjat jos sujuvat, ruoka, hygienia, terveys, turvallsuus, niin se on siinä. Siivojan palkkaaminen vähensi meillä riidat minimiin. Ymmärrän, ettei ole kaikille mahdollista, mutta jos on, niin siinä yksi keino, jolla ruuhkavuosia voi helpottaa.

Siivooja 👍

Me olemme sopineet, ettemme ostele toisillemme kaiken maailman nimipäivä äitienpäivä tmstms lahjoja, vaan kustannamme niillä rahoilla kerran 2viikossa siivoojan. Ihana saada lahja 25 kertaa vuodessa !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö lähellä olisi ollut kauppaa, josta lapselle olisi sen soseen saanut? Ja kai hän nyt sai sen soseensa? Ymmärrän kyllä että sieppaa, mutta ei kolmas maailmansota kotona auta siihen ollenkaan. Todennäköisesti mies aikoo jatkossakin sulkea korvansa ja unohdella, kun vaimo nalkuttaa. Eikä tuo tapa ratkoa asioita ole lapsen edessä ollenkaan hyvä.

Minullakin on uuno mies. Olen oppinut, että jos on jotain tärkeää, niin soitan hänelle vielä ja kysyn, että muistaa sitten varmasti. Ja jos ei muista, niin asia ratkaistaan toisella tavalla. Huutaminen, kiukuttelu eikä marttyyriasenne auta siihen tilanteeseen yhtään.

Tuntuu, että lapsi pettyi normaalia enemmän, koska huomasi sinun pettyneen niin paljon. Esimerkistä me kaikki opitaan, miten asioihin suhtaudutaan ja reagoidaan.

Lähimpään kauppaan on matkaa reilu 10 km, asutaan maalla. En näyttänyt paikan päällä harmistustani, ja lapsi sai joltain naiselta mansikan, kun tuijotti tätä niin intensiivisesti. Meilläkin olisi ollut marjoja jääkaapissa ja marjapensaissa, sen kun olisi poiminut mukaan, mutta ei. Kotona sai lapsi sitten soseenkin, mutta aika eri asia se on.

Ap

Ja siellä maallako järjestetään jotain yleisöpiknikkejä keskellä ei mitään?

Kyllä, meillä täällä maallakin ihmiset kokoontuvat ja viettävät kesälauantaina aikaa keskenään. Vai luulitko että täältä lähdetään kaupunkiin näkemään muita ihmisiä tai istutaan yksin kotona? Ihan sosiaalista elämää toisinaan täälläkin vietetään. Meillä oli eilen siis sellainen kyläpäivä, jossa esiteltiin yleisölle kylää, sen yrityksiä ja nähtävyyksiä, ja jossa siis olin "töissäkin", ja sen jälkeen vapaamuotoinen piknik. Maaseudulla on kesäisin paljon ohjelmaa: kyläpäivien lisäksi maaseudulla on paljon tanssilavoja ja suuri osa kesäteattereista taitaa olla maaseudulla. Näitä kaikkia pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja usein tällaisten jälkeen vapaaehtoiset jäävät vielä keskenään viettämään aikaa. Suosittelen tutustumaan tapahtumiin, ovat yllättävän kiinnostavia ja suosittuja!

Ap

Tiedän, että maallakin järjestetään tapahtumia, olen itsekin maalta kotoisin. Siksipä ihmettelinkin, että miksi siellä järjestettiin kylätapahtuma 10 kilometrin päässä kylältä?

Meillä oli kylätapahtuma viikko sitten, kauppaan 15 kilsaa, toinen eilen, 6 kilsaa. Ja tää on Uudellamaalla.

Täällä lähin kauppa on 30km päässä. Ei ole mitään pikku kauppoja, josita voisi ihan ruokaaki saada. Olis kyllä aika paha lähteä niin kaukaa hakemaan jotain piknik ruokaa, kun todennäköisesti oma koti on lähempänä.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet nyt sattuvat olemaan sellaisia, ettei niitä kiinnosta ns. yhteinen hyvä ja muiden hyvinvointi, oma hyvä olo ja jutut ovat tärkeimmät.

Palstamamma, joka istuu palstalla aamusta iltaan, ja haukkuu kaiken mikä liikkuu tai on liikkumatta, välittää muiden hyvinvoinnista, yhteisestä hyvästä ja omista lapsistaan? Oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta kovin miehekästä. Voisi käydä meilläkin noin. En jaksaisi ottaa kierroksia,antaisin lapsille valtavasta käsilaukustani varaeväät,smoothiet ja välipalakeksit.

Eli kerrasta toiseen mahdollistat miehesi perseilyt. Ihanaa!

Meillä kävi vuosia siivooja, mutta siitä juuri seurasi vain se että mies ja lapset ei tajua kotitöiden määrää tai tekemistä ollenkaan. Ja siivoojaa ennen jonkun pitää kuitenkin ottaa lakanat sängystä, raivata tavarat jne. Ei auttanut loppupeleissä siihen varsinaiseen metatyöongelmaan yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta voi jokainen lukea suomalaisten pirttihirmu-marttyyrien suurimmat saavutukset elämässään.

Nalkuttaminen sorkkaraudasta, kengistä kuistilla, soseista ja viimeisen päälle täydellisestä marttyyriasenteesta, äitimyytistä ja miesten mitätöinnistä ja vähättelystä.

Olette ihan oman asemanne ansainneet, jos tässä on elämänne sisältö.

Meillä tiedostetaan, mistä miehen ongelmat johtuvat, kotikasvatuksestaan. Ätinsä narsisti, isänsä ei antanut pojan tehdä yhtä mitään pienestä lähtien. Äiti mitätöi ja haukkui, isä nössö ei puolustanut. Lasta oli kohdeltu kuin likasankoa.

Nyt vaimona opetan miestä ottamaan vastuuta itsestään ja muista, terapeuttina toimisen jälkeen. Samalla hoidan arjen ja palkkatyöni. Kyllä ottaa koville!

Vika on kaikissa muissa paitsi sinussa? Kukahan sen personallisuushäiriöisen diagnoosin mahtaisi saadakaan, jos asiantuntijalta kysyttäisiin?

Tavallaan aika lohdullinen ketju. Tunnistan oman perheemme tilanteen monestakin viestistä. Meillä mies aina jankkaa miten hän tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia. "Kyllähän minä vaihdan vaippoja!" Totta, mutta miten homma todellisuudessa menee: ostan vaipat ja huolehdin, että niitä on kotona. Jos laitan ruokaa, kun lapsella on kakat vaipassa, pyydän miestä vaihtamaan vaipan. Lapsella on usein löysä vatsa, joten vaippa on vaihdettava melko pian ettei vaatteet sotkeudu. Mies vaihtaa vaipan. Lavuaari jää kakkaiseksi ja kakkavaippa lavuaarin reunalle. Jos vaippa on vuotanut, likaiset vaatteet jäävät myttyyn juuri siihen kohtaan missä ne on riisuttu. Vaipan vaihdon jälkeen mies ei pue lapselle vaatteita. Tämä oli vain yksi esimerkki, mutta tilanne on sama oli kyseessä sitten siivous tai ruuanlaitto. Mies imuroi keskeltä lattiaa ja tökkii imurilla enimpiä tavaraoita syrjemmälle. Joku sitten laittaa tavarat paikoilleen ja siivoa nurkat ja huoneen reunat.

Parasta tässä kaikessa on se, että miehelle on iskenyt vauvakuume! Suunnittelen työhön palaamista kotiäitivuosien jälkeen ja nyt mies on tajunnut ettei hänen nykyinen osallistumisen määrä riitä. Mikä ratkaisuksi? Vauva, jolloin joudun jäämään vielä kotiin pariksi vuodeksi.

Mieheni ei todellakaan ole mikään toimitusjohtaja, joten työn kuormittavuuteen ei voi vedota. Miehelle kerrotaan työssään hyvinkin tarkkaan mitä pitää milloinkin tehdä. Ilmeisesti hän odottaa samanlaista ohjeistusta kotona.

Meillä päin on sanonta, laita paska asialle ja mene itse perässä.