Lue keskustelun säännöt.
Mies unohti - taas kerran
06.08.2016 |
Tänään minulla oli sovittu parin tunnin meno/"työ"keikka, jonka aikana miehen piti antaa valmistamaani ruokaa 3-vuotiaalle, ja vauvalle lautaselle valmiiksi annosteltu annos sosetta. Menoni jälkeen kyseisessä paikassa oli tarkoitus osallistua piknikille niin, että mies toisi itsensä ja lapset paikalle ja minä liittyisi seuraan kun saisin hommani hoidettua. Kerroin päivän mittaan, mitä hän voisi tuoda mukanaan: lapselle hedelmäsosetta (on lapsen herkkua, koska harvoin saa muuta makeaa, leipiä...). Samalla mietin, miten kivaa olisi, kun pitkästä aikaa näkisin piknikillä muita ihmisiä ja saisin syödä valmiin iltapalan muiden kanssa jutustellen. Lapsikin oli innoissaan ja höpötti piknikistä päivän mittaan. Mies muisti ruokkia lapset ja tulla paikalle - ilman eväitä. Ei anteeksipyyntöä, ei selitystä. Kysyttäessä: "Unohdin". Lapsi katseli paikalla surullisena kun muut söivät eväitään ja itse tunsin oloni tosi kiusaantuneeksi, joten lähdimme oikeastaan heti kotiin. Minun iltana oli pilalla, lapsen lupaukset petetty, koska aikuinen mies "unohti". Kotona otin kierroksia asiasta, ja mies suuttui silmittömästi, koska minä vain valitan. Ilmeisesti minulla ei ole oikeutta suuttua tällaisesta(kaan) asiasta, vaan lapsen ja itseni kohdalla lupauksien pettäminen pitäisi ottaa hymyillen vastaan, koska mies nyt sattui unohtamaan toisen niistä asioista, jotka hänen piti hoitaa. Onko tämä kohtuullista?
Kommentit (287)
Yhdessä viestissä oli hyvä kommentti. Eli onko mainitut miehet jotain sairaseläkeläisiä, kun ei yksinkertaiset asiat pysy muistissa eiklä auta, vaikka olisi muistilaput tehty, kassit valmiina oven pielessä jne. Kun eihän tuollaiset lahopäät mihinkään oikeaan työntekoon millään pysty, korkeintaan johonkin ohjattuun työtoimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin välillä näen punaista kun mies tekee lasten hoidossa jotain erilailla kuin mä, mutta siinä pitää vain muistaa että kaikilla on oma tyyli. Jos te naiset heti olette sillä asenteella että " jankuti jankuti et kuitenkaan muista sitä ja tätä etkä osaa tuota ja tätä", ettekä anna miehen tehdä itse mitään niin eihän se voi osata.
Epäilen kyllä että useimmat miehet osaavat mutta eivät tee koska joko nainen kuitenkin tekee ja ottaa vastuun asiasta tai vaikka sen asian tekee miten vain aina tulee valittamista, mikään ei kelpaa. On helpompi olla tekemättä ja kuunnella valitus kuin sekä tehdä että kuunnella jankutus siitä miten asian olisi pitänyt tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä viestissä oli hyvä kommentti. Eli onko mainitut miehet jotain sairaseläkeläisiä, kun ei yksinkertaiset asiat pysy muistissa eiklä auta, vaikka olisi muistilaput tehty, kassit valmiina oven pielessä jne. Kun eihän tuollaiset lahopäät mihinkään oikeaan työntekoon millään pysty, korkeintaan johonkin ohjattuun työtoimintaan.
Epäilen pikemminkin että uratykkejä joiden pään täyttää ne työasiat. Meilläkin tämä lahopää on toimitusjohtaja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli jo ihan kiva loppuilta miehen kanssa ja saatiin asiat sovittua, mutta aamulla mieslapsi palasi taas. Lasten herättyä jäin lastenhuoneeseen siirtämään pinnasängyn pohjaa alemmas ja mies lähti lasten kanssa keittiöön. Keittiöön tultuani vauva leikki yksin lattialla, 3-vuotias norkoili pöydän ääressä aamupalaa odottaen ja mies räpläsi puhelinta, koska tällä kertaa hän ei tiennyt, että lapsemme syö aamupalaa! Tai että lasten kanssa pitäisi ylipäänsä seurustella eikä "sivistää itseään" puhelimen avulla, kuten hän sanoi. Kertokaa nyt herranen aika minulle, millä hiton keinolla saan miehen tähän maailmaan pois sieltä omasta kuplasta!! Ei voi olla, että maiden täytyy olla selän takana ohjeistamassa, nalkuttamassa ja neuvomassa, jotta jotain tapahtuu! Ja sitten mies ihmettelee, miksi kaikista asioista täytyy nalkuttaa. Sitä ihmettelen itsekin. Miksi tosiaan mitään ei tapahdu ilman?
Ap
Et mitenkään. Mulla samanlainen mies. Paljon on hyviäkin puolia, mutta jos haluaa hänen tekevän jotain kotona (sisätiloissa), niin häntä on komennettava. Välillä vituttaa, kun kohta nelikymppinen mies ei tajua imuroida tai viedä roskia ilman erillistä mainintaa. "Tehtävät" kuitenkin suorittaa yleensä mukisematta. Olis vaan niin kiva jos joskus huomaisi itse. Tosin jos miehen lapsuuden kodissa ollut samanlainen siivo kuin anoppilassa nykyään, niin se saattaa vähäsen selittää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapset miehen vai aikaisemmasta suhteesta. Jos omia, niin sitten jättämään lapsia enemmän miehellä. Miehen pitää löytää oma tyyli hoitaa talia. Muutenkin näyttäisi toimivan kuin koulutettu koira.
Jos lapset eivät ole miehen, niin sitten tilanne on ok.Mutta sitten siihen korin unohtamiseen. Jos tuota tekstiä tulee paljon suun kautta, niin miehet tuppaa unohtamaan puolet. Eli lista pöydällä auttaisi asiaan .
Ei se laaten miehelle jättäminen mitään auta. Meillä ihan omia ja alusta asti oeln jättänyt miehelle. Silti homma menee juuri noin. Tasan unohtuisi kori. Ja se että miehelle jättää, tarkoittaa myös mm kaoottista kotia. Meillä on viisi vuotta riidelty siitä mitä tarkittaa siivoaminen. Miehen mielestä siihen ei kuulu minkään tavaran järjestäminen tai takaisinlaitto. Hänestä se on sitä että imuroi ja pesee lartiaa, kun joku (haltiatarkummi?) on ensin raivannut kaikki tavarat paikoilleen.
Mä nykyään annan miehen imuroida ennen kuin kerää tavarat lattialta. Hän toki on vastuussa siitä jos sieltä lattialta samalla katoaa imuriin jotakin jolle ei niin kuuluisi käydä. Etsii ne imurista, hankkii uuden tai esim. selittää lapselle imuroineensa tämän jonkun lelun kun ei viitsinyt, jaksanut, halunnut sitä lattialta nostaa talteen ennen imurointia.
Minä halauisin että tavarat pannaan paikoilleen aina jo käytön jälkeen. Ei niin että esim pihatyökaluja pitää etsiä kartan kanssa, että "missä mies käyttöi sitä viimeksi". Eilen löytyi sakset keskeltä pihaa ja viime viikolla kolme kesää kateissa ollut rautakanki. Kun ne tippuu niille sijoilleen, vaikka työkalujåvaja on vieressä.
Meillä mies kyllä ottaa itse vastuun niistä jättämistään tavaroista vaikka minä sitä tarvitsisin seuraavalla kerralla hän sen etsii enkä minä. (Joskus ottaa ehkä hiukan päähän että hän hakee mieluummin uuden kuin etsii mutta olen ollut hiljaa). Eipä noita tavaroita enää yleensä mihinkään jää kun hän tietää että kuitenkin kysyn häneltä missä se on jos satun jo asiaa tarvitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä viestissä oli hyvä kommentti. Eli onko mainitut miehet jotain sairaseläkeläisiä, kun ei yksinkertaiset asiat pysy muistissa eiklä auta, vaikka olisi muistilaput tehty, kassit valmiina oven pielessä jne. Kun eihän tuollaiset lahopäät mihinkään oikeaan työntekoon millään pysty, korkeintaan johonkin ohjattuun työtoimintaan.
Sivusta: mun mieheni on sairaseläkeläinen (bipo) ja suoriutuu depressiokausinakin jotakin esimerkkejä paremmin muistin osalta, vaikka toimintakyky on muuten rajoittunutta. Veikkaan, että monen kohdalla on kyse välinpitämättömyydestä, ei välitä, ei huvita, ei kiinnosta.
Suurimman osan miehet kuulostavat minusta ihan normaaleilta. Olen melko tyypillinen, naisellinen nainen, mutta todella uraorientoitunut ja käyttäydyn usein vhän kuin teidän miehet.
Jos joku alkaa mikrojohtamaan asioita, pakkailemaan mulle eväskoria ja muuta sellaista, aivoni rationaalisesti unohtavat koko asian, koska se ei ole vastuullani. Minun näkökulmasta on idioottimaista luvata lapselle joku tietty piknik-eväs, jos itse lähtee päiväksi muualle. Ensi kerralla kokeile anoa lapselle, että tänään kysyt isältä, mitä iltapäivällä tapahtuu. - ja et sitten nalkuta, jos se on eri asia kuin mitä itse olisit tarjonnut (järjen rajoissa, siis ei tietenkään allergiselle lapselle allergeenja jne).
Samaten tuo vauvan sosejuttu. Aikuisen ihmisen elämässä kaksi viikkoa on niin lyhyt aika, ettei siinä vielä muista, että vauvan ruokavalio on nyt muuttunut. On ihan ymmärrettävää unohtaa tuollainen. Parasta olisi vain kertoa, että olet itse väsynyt ja herkillä ja siksi tuntuu just nyt pahalta ja todeta, että teetkö meillekin ruuat. Normaali ihminen tuntee silloin empatiaa, mutta piiloagressiot, martyyrikohtaukset ja muut ovat mitä luotaantyöntävin piirre ihmisesä kuin ihmisessä. Niistä kannattaa opetella eroon. Myönnän, se on vaikeaa, mutta siihen pystyy ja se palkitsee elämässä muutenkin!
Ainoa mitä tämä vaatii on joustoa siinä, että lapset ja koti ei sitten näytä siltä kuin siinä olisi äidin kädenjälki, koska kaikessa näkyy myös miehen kädenjälki ja se on erilainen. Lapset kasvavat hujauksessa ja kannattaa nyt vain opetella yhteen hiileen puhaltamista ja säästää energiat oikeasti isoihin ongelmiin. Joku sose siellä tai nälkäinen itku täällä on aivan pikkujuttuja. Teillä on toisenne, ruokaa, koti, ilmeisesti terveyttä, ystäviä ja jopa vapaa-aikaa. Mitä enempää voisi elämältä toivoa! Tsemppiä.
(Tämä ei koske tilanteita, jossa mies ei oikeasti pysty takaamaan lasten turvallisuutta ja perushyvinvointia edes lyhyttä aikaa. Sellaista miestä en katselisi hetken vertaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä viestissä oli hyvä kommentti. Eli onko mainitut miehet jotain sairaseläkeläisiä, kun ei yksinkertaiset asiat pysy muistissa eiklä auta, vaikka olisi muistilaput tehty, kassit valmiina oven pielessä jne. Kun eihän tuollaiset lahopäät mihinkään oikeaan työntekoon millään pysty, korkeintaan johonkin ohjattuun työtoimintaan.
Epäilen pikemminkin että uratykkejä joiden pään täyttää ne työasiat. Meilläkin tämä lahopää on toimitusjohtaja.
Juurikin näin, jotain armoa niille toimitusjohtajillekin. Kannattaa miettiä, miten tiukuilla kovissa asemissa oelvat työelämässä on. On ihanaa, että miehet nykyään ylipäänsä haluaa olla mukana myös lastensa ja vaimonsa elämässä, mutta ihan turha odottaa, että toimitusjohtajalla on energiaa miettiä jotain lapsen asun värisävyjä. Isot linjat jos sujuvat, ruoka, hygienia, terveys, turvallsuus, niin se on siinä. Siivojan palkkaaminen vähensi meillä riidat minimiin. Ymmärrän, ettei ole kaikille mahdollista, mutta jos on, niin siinä yksi keino, jolla ruuhkavuosia voi helpottaa.
Avomiehessä on havaittavissa ihan näitä samoja piirteitä. Onneksi kumpikaan ei halua lapsia, koska hänen kanssaan en niitä todellakaan tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä kuvaillut miehet kaikki sairaseläkeläisiä? Ei tuommoinen mitään töitä pysty tekemään, jos muistissa ei pysy mikään eikä järki päätä pakota.
Ei vaan meillä ainakin päinvastoin, tekee uraa yrittäjänä ja päässä pyörii koko ajan seuraavat projektit. Haluaa ja yrittää kuitenkin osallistua myös perheen asioihin - olenhan minäkin jo töissä.
Eilen juuri lähti pojan (14v) kanssa kalastusreissulle. Kun olivat olleet matkalla puolisen tuntia huomasin että heidän ruokakylmälaukkunsa oli eteisessä, oven edessä, sijoitettuna niin että kukaan ei pääse ovesta huomioimatta sitä... Onneksi nykyään on puhelimet niin sain viestiteltyä "unohtuiko jotain?" Ja pojat sitten nöyrinä kääntyivät takaisin ja hakivat ruokansa ja ehkä oppivat taas jotakin :)
Ihana mies mulla kuitenkin.
Entäs jos olisit jättänyt soittamatta? Oppi menee usein ns. kantapään kautta paremmin kaaliin.
Ilmankos yritykset (firmat) menevät päin persettä, kun yrittäjät ja toimitusjohtajat ovat totaalisia untamoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjusta voi jokainen lukea suomalaisten pirttihirmu-marttyyrien suurimmat saavutukset elämässään.
Nalkuttaminen sorkkaraudasta, kengistä kuistilla, soseista ja viimeisen päälle täydellisestä marttyyriasenteesta, äitimyytistä ja miesten mitätöinnistä ja vähättelystä.
Olette ihan oman asemanne ansainneet, jos tässä on elämänne sisältö.
Vierailija kirjoitti:
0/5.
Nämä miessitämiestätä provot haistaa kaukaa, ja aloittajan kirjoitustyylikin on aina sama.
Mukana toki pieni höystö siitä, että lapsi saa harvoin makeaa. Aina varma provon merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmankos yritykset (firmat) menevät päin persettä, kun yrittäjät ja toimitusjohtajat ovat totaalisia untamoita.
Naiset eivät saa edes yrityksiä perustettua, kiitos soseista itkemisen.
Mulla tuo lahopää mies on ihan oikeissa töissä, asiantuntijatyötä tekee ja on arvostettu alallaan. Tietäisivätpä vaan kuinka etsii esim.kynää itselleen ja paitaa vielä minuuttia ennen kuin pitää olla jo matkalla. Jos en muistuttaisi että hei lapsi syö ruokaa joka päivä niin nälässä saisi lapsi olla. Omaa poikaa olen jo kovasti opettanut viemään tavaroita paikoilleen ja roskat roskiin. Vaikka onkin vasta 2v niin huomauttelee jos lattialle tippuu ruokaa ja kun antaa luutun käteen niin pyyhkii pois.
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä kuvaillut miehet kaikki sairaseläkeläisiä? Ei tuommoinen mitään töitä pysty tekemään, jos muistissa ei pysy mikään eikä järki päätä pakota.
Töissä, jossa kaikki työtehtävät sanellaan ylempää. Ongelmia töissäkin. Miestä ei huoleta, vaikka saisi potkut, koska kyllä vaimo aina selvittää kaikki ongelmat elämässä.
Parhaiten mies ehkä oppii, kun antaa miehen hoitaa omat harrastuksensa, omien tavaroidensa hallinnoinnin , matkalle pakkaamisen ja järjestyksessä pitämisen jne itsenäisesti. Kun asia ei ole hoidettu, voi syyttää itseään. Tapauksessa jossa mies käy töissä mutta nainen ei, tuosta voi ja pitääkin joustaa.
Monet miehet nyt sattuvat olemaan sellaisia, ettei niitä kiinnosta ns. yhteinen hyvä ja muiden hyvinvointi, oma hyvä olo ja jutut ovat tärkeimmät.
Minä halauisin että tavarat pannaan paikoilleen aina jo käytön jälkeen. Ei niin että esim pihatyökaluja pitää etsiä kartan kanssa, että "missä mies käyttöi sitä viimeksi". Eilen löytyi sakset keskeltä pihaa ja viime viikolla kolme kesää kateissa ollut rautakanki. Kun ne tippuu niille sijoilleen, vaikka työkalujåvaja on vieressä.