Mies unohti - taas kerran

Vierailija kirjoitti:

0/5.

Nämä miessitämiestätä provot haistaa kaukaa, ja aloittajan kirjoitustyylikin on aina sama.

Te miehet kun olette vaan niin ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö lähellä olisi ollut kauppaa, josta lapselle olisi sen soseen saanut? Ja kai hän nyt sai sen soseensa? Ymmärrän kyllä että sieppaa, mutta ei kolmas maailmansota kotona auta siihen ollenkaan. Todennäköisesti mies aikoo jatkossakin sulkea korvansa ja unohdella, kun vaimo nalkuttaa. Eikä tuo tapa ratkoa asioita ole lapsen edessä ollenkaan hyvä.

Minullakin on uuno mies. Olen oppinut, että jos on jotain tärkeää, niin soitan hänelle vielä ja kysyn, että muistaa sitten varmasti. Ja jos ei muista, niin asia ratkaistaan toisella tavalla. Huutaminen, kiukuttelu eikä marttyyriasenne auta siihen tilanteeseen yhtään.

Tuntuu, että lapsi pettyi normaalia enemmän, koska huomasi sinun pettyneen niin paljon. Esimerkistä me kaikki opitaan, miten asioihin suhtaudutaan ja reagoidaan.

Lähimpään kauppaan on matkaa reilu 10 km, asutaan maalla. En näyttänyt paikan päällä harmistustani, ja lapsi sai joltain naiselta mansikan, kun tuijotti tätä niin intensiivisesti. Meilläkin olisi ollut marjoja jääkaapissa ja marjapensaissa, sen kun olisi poiminut mukaan, mutta ei. Kotona sai lapsi sitten soseenkin, mutta aika eri asia se on.

Ap

Ja siellä maallako järjestetään jotain yleisöpiknikkejä keskellä ei mitään?

Kyllä, meillä täällä maallakin ihmiset kokoontuvat ja viettävät kesälauantaina aikaa keskenään. Vai luulitko että täältä lähdetään kaupunkiin näkemään muita ihmisiä tai istutaan yksin kotona? Ihan sosiaalista elämää toisinaan täälläkin vietetään. Meillä oli eilen siis sellainen kyläpäivä, jossa esiteltiin yleisölle kylää, sen yrityksiä ja nähtävyyksiä, ja jossa siis olin "töissäkin", ja sen jälkeen vapaamuotoinen piknik. Maaseudulla on kesäisin paljon ohjelmaa: kyläpäivien lisäksi maaseudulla on paljon tanssilavoja ja suuri osa kesäteattereista taitaa olla maaseudulla. Näitä kaikkia pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja usein tällaisten jälkeen vapaaehtoiset jäävät vielä keskenään viettämään aikaa. Suosittelen tutustumaan tapahtumiin, ovat yllättävän kiinnostavia ja suosittuja!

Ap

Tiedän, että maallakin järjestetään tapahtumia, olen itsekin maalta kotoisin. Siksipä ihmettelinkin, että miksi siellä järjestettiin kylätapahtuma 10 kilometrin päässä kylältä?

Meillä oli kylätapahtuma viikko sitten, kauppaan 15 kilsaa, toinen eilen, 6 kilsaa. Ja tää on Uudellamaalla.

Hyi helvetti kun alkaa ahdistaa tätä keskustelua lukiessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö lähellä olisi ollut kauppaa, josta lapselle olisi sen soseen saanut? Ja kai hän nyt sai sen soseensa? Ymmärrän kyllä että sieppaa, mutta ei kolmas maailmansota kotona auta siihen ollenkaan. Todennäköisesti mies aikoo jatkossakin sulkea korvansa ja unohdella, kun vaimo nalkuttaa. Eikä tuo tapa ratkoa asioita ole lapsen edessä ollenkaan hyvä.

Minullakin on uuno mies. Olen oppinut, että jos on jotain tärkeää, niin soitan hänelle vielä ja kysyn, että muistaa sitten varmasti. Ja jos ei muista, niin asia ratkaistaan toisella tavalla. Huutaminen, kiukuttelu eikä marttyyriasenne auta siihen tilanteeseen yhtään.

Tuntuu, että lapsi pettyi normaalia enemmän, koska huomasi sinun pettyneen niin paljon. Esimerkistä me kaikki opitaan, miten asioihin suhtaudutaan ja reagoidaan.

Lähimpään kauppaan on matkaa reilu 10 km, asutaan maalla. En näyttänyt paikan päällä harmistustani, ja lapsi sai joltain naiselta mansikan, kun tuijotti tätä niin intensiivisesti. Meilläkin olisi ollut marjoja jääkaapissa ja marjapensaissa, sen kun olisi poiminut mukaan, mutta ei. Kotona sai lapsi sitten soseenkin, mutta aika eri asia se on.

Ap

Ja siellä maallako järjestetään jotain yleisöpiknikkejä keskellä ei mitään?

Kyllä, meillä täällä maallakin ihmiset kokoontuvat ja viettävät kesälauantaina aikaa keskenään. Vai luulitko että täältä lähdetään kaupunkiin näkemään muita ihmisiä tai istutaan yksin kotona? Ihan sosiaalista elämää toisinaan täälläkin vietetään. Meillä oli eilen siis sellainen kyläpäivä, jossa esiteltiin yleisölle kylää, sen yrityksiä ja nähtävyyksiä, ja jossa siis olin "töissäkin", ja sen jälkeen vapaamuotoinen piknik. Maaseudulla on kesäisin paljon ohjelmaa: kyläpäivien lisäksi maaseudulla on paljon tanssilavoja ja suuri osa kesäteattereista taitaa olla maaseudulla. Näitä kaikkia pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja usein tällaisten jälkeen vapaaehtoiset jäävät vielä keskenään viettämään aikaa. Suosittelen tutustumaan tapahtumiin, ovat yllättävän kiinnostavia ja suosittuja!

Ap

Tiedän, että maallakin järjestetään tapahtumia, olen itsekin maalta kotoisin. Siksipä ihmettelinkin, että miksi siellä järjestettiin kylätapahtuma 10 kilometrin päässä kylältä?

Meidän kylältä lähimpään kauppaan on 20 kilometriä.  Et ol varmaan ikinä  kuullut, että pienten kylien kaupat ovat lopettaneet toimintansa. Idiootti.

Sitä paremmin se jää yleensä mieleen mitä suuremman vaivan joutuu näkemään unohduksen (siitä ettei ota vastuuta) korjaamisesta. Mua ei haittaisi vaikka mies ei koskaan ehtisi tuoda eväitä paikanpäälle kunhan vaan paikkaa itse asian silloin kun asia on hänen vastuullaan.

Ja jos kotiin on lyhempi matka kuin kauppaan miksi mies ei hakisi niitä unohtuneita eväitä kotoa.

Tuli vain mieleen, että oletkohan ottanut nyt liikaa vastuuta lastenne syömisistä ja yhteisistä ruuistanne, kun huolehdit valmiiksi myös mukaan otettavista eväistä. Aikuiselta mieheltä voi kyllä odottaa, että käy kaupassa ja hoitaa lasten syömiset ja eväät itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kuinka vastuut noin muuten jakautuvat teillä kotona? Älä vain sano, että teet muutenkin suurimnan osan. 😕

Ala sinäkin "unohdella" ottamasta mukaan miehen tavaroita, kun menette jonnekin reissuun tai jos pyytää tuomaan esim. kaupasta jotain.

.

Kun tuo unohtelu näyttää olevan ko. miehelle yleistä, olisi sinun pitänyt ymmärtää tehdä paperille ohjeet ja niputtaa mukaanotettavat ruoat jääkaappiin selkeästi yhteen paikkaan tai pussiin. Kun asia oli olevinaan sinulle noin tärkeä.

.

Miksi olette menneet kimppaan selkeästi vajaaälyisten kanssa, kun teillä ei riitä aika ja into peräänkatsomiseen? Kyllä tuollaiset vanmat ilmenevät jo seurusteluaikana.

.

Onko lapset miehen vai aikaisemmasta suhteesta. Jos omia, niin sitten jättämään lapsia enemmän miehellä. Miehen pitää löytää oma tyyli hoitaa talia. Muutenkin näyttäisi toimivan kuin koulutettu koira.

Jos lapset eivät ole miehen, niin sitten tilanne on ok.

Mutta sitten siihen korin unohtamiseen. Jos tuota tekstiä tulee paljon suun kautta, niin miehet tuppaa unohtamaan puolet. Eli lista pöydällä auttaisi asiaan .

Vierailija kirjoitti:

Onko lapset miehen vai aikaisemmasta suhteesta. Jos omia, niin sitten jättämään lapsia enemmän miehellä. Miehen pitää löytää oma tyyli hoitaa talia. Muutenkin näyttäisi toimivan kuin koulutettu koira.

Jos lapset eivät ole miehen, niin sitten tilanne on ok.

Mutta sitten siihen korin unohtamiseen. Jos tuota tekstiä tulee paljon suun kautta, niin miehet tuppaa unohtamaan puolet. Eli lista pöydällä auttaisi asiaan .

Talia=lapsia. Tämä kännykän korjaus kirjokttaa vähän vaikka mitä.

No kyllä mäkin olen unohtanut muutamasti lasten välipalat ja vaihtovaatteet vaikka olen nainen. Ihan inhimillistä, varsinkin kiireessä. Ei kaikesta tarvitse vetää mitään itkupotkuraivareita. Ja sinä joka et saaanut syötyä, mikset sanonut miehellesi että "hei teetkös mulle ja vauvallekkin ruuat" sen sijaan että otit heti marttyyriasenteen "mä en taaskaan kerkee syödä". Ei mies sun ajatuksiasi voi lukea, eikä varmaan tiennyt aiotko sillä kertaa imettää vai antaa pottua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä on hoitanu lapset vauvasta asti kotona. Eihän se aina mene kuin strömsöissä. Välillä ihan hävettää, kun tulevat minua hakemaan töistä ja lapset ihan kummallisesti puettu. Pienellä tytöllä on isoveljen paita ja isoveljen eripariset sukat jalassa. Tukka tietenkin takussa. Molemmilla naamat mustana jätskistä. Lounaaksi on käyty mäkkärissä ja kun kotiin päästään, niin jo eteisessä odottaa hävityksen kauhistus. On käytettyjä vaippoja, aamupalatarvikkeet vielä pöydällä, tussit korkit auki lastenhuoneen lattialla, vaatteet sikin sokin jnejne. Välillä naurattaa, mutta miehille kaikki jutut ei aina ole niin tärkeitä kuin meille naisille. Tarkoitan siistiä kotia ja siistejä lapsia.

Mutta kyllä ruoka ja perushygienia on mielestäni sellainen juttu, jonka jokaisen isän ja äidin pitäisi handlata ihan itekki. Ne on niin sellaisia perusasioita, jotka pitäisi tulla selkärangasta. Ihan sama vaikka laittaisi sitten ne isoveljen vaatteet päälle, kunhan on jotkut puhtaat ja ehjät ja vaipp vaihettu. Se mäkkärikään ei silloin tällöin haittaa, kunhan on huolehtinut että lapset saa säännöllisesti syötävää. Kyllä ihminen on kuitenkin ohjelmoitu huolehtimaan jälkikasvustaan, ja perusjuttuja on pesut ja sen ruoan hankkiminen.

Jos mies ei osallistu lasten ja kodin hoitoon jokapäiväisessä toiminnassa, ei pidä sitten edellyttää, että kaikki menee mamman haluamalla tavalla silloin, kun mies joutuu yksin päivätoimet handlaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapset miehen vai aikaisemmasta suhteesta. Jos omia, niin sitten jättämään lapsia enemmän miehellä. Miehen pitää löytää oma tyyli hoitaa talia. Muutenkin näyttäisi toimivan kuin koulutettu koira.

Jos lapset eivät ole miehen, niin sitten tilanne on ok.

Mutta sitten siihen korin unohtamiseen. Jos tuota tekstiä tulee paljon suun kautta, niin miehet tuppaa unohtamaan puolet. Eli lista pöydällä auttaisi asiaan .

Ei se laaten miehelle jättäminen mitään auta. Meillä ihan omia ja alusta asti oeln jättänyt miehelle. Silti homma menee juuri noin. Tasan unohtuisi kori. Ja se että miehelle jättää, tarkoittaa myös mm kaoottista kotia. Meillä on viisi vuotta riidelty siitä mitä tarkittaa siivoaminen. Miehen mielestä siihen ei kuulu minkään tavaran järjestäminen tai takaisinlaitto. Hänestä se on sitä että imuroi ja pesee lartiaa, kun joku (haltiatarkummi?) on ensin raivannut kaikki tavarat paikoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on ihan mielellään lasten kanssa pieniä pätkiä silloin harvoin kun täytyy.

Eli siis on mielellään lasten kanssa, mutta kuitenkin on heidän kanssaan vain kun TÄYTYY? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi äiti on jotenkin oletusarvoisesti aina se jolla on vastuu, ja isä sitten on lasten kanssa kun äiti ei jostain syystä voi.  Tottakai aivan pienelle vauvalle äiti on se ykkönen, se on selvää. Mutta imetyksen loputtua jne. isien pitäisi olla yhtä vastuullisia vanhempia siinä missä äitienkin, ja tottakai äitien pitäisi myös antaa isille mahdollisuus siihen, eikä omia lasta.

Jos äiti on kotona, miksi miehen täytyisi jäädä lasten kanssa kahdestaan, jos äidillä ei kerran ole mitään menoa. Ap tarkoitti sitä, että isä on lasten kanssa keskenään. Jos talossa on muitakin paikalla, ei lapsille voi sanoa, että nyt et puhu noille muille aikuisille mitään, kun minä ISÄ olen sinun kanssasi.

Kerran olimme syömässä, kun vauva heräsi kesken unien. Kun olin vauvan luona, alle nelivuotias esikoinen huusi, että tule äiti antamaan maitoa. Lapsen isä istui siinä vieressä puolen metrin päässä. Vastasin lapselle, että pyydä isiltä. Lapsi pyysi ja mies kaatoi maitoa lapsen lasiin. Lapsi oppii pian, kuka häntä hoitaa ja keneltä hän pyytää apua.

Joel Hallikainen sanoi vuosia sitten yhdessä lehtihaastattelussa, että kiireisten keikkavuosien keskellä hän havahtui, miten lasten lapsuus menee häneltä ohi. Hän piti "isävuoden", jonka aikana hänellä oli tavoitteena se, että kun lapsi kaatuu pyörällä, lapsi huutaa isä eikä äiti. Hän halusi olla lapsille yhtä tärkeä kuin äiti ja siinä hän sitten onnistui. Minusta tuo oli ja on edelleen hienosti oivallettu.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä kuvaillut miehet kaikki sairaseläkeläisiä? Ei tuommoinen mitään töitä pysty tekemään, jos muistissa ei pysy mikään eikä järki päätä pakota.

Ei vaan meillä ainakin päinvastoin, tekee uraa yrittäjänä ja päässä pyörii koko ajan seuraavat projektit. Haluaa ja yrittää kuitenkin osallistua myös perheen asioihin - olenhan minäkin jo töissä.

Eilen juuri lähti pojan (14v) kanssa kalastusreissulle. Kun olivat olleet matkalla puolisen tuntia huomasin että heidän ruokakylmälaukkunsa oli eteisessä, oven edessä, sijoitettuna niin että kukaan ei pääse ovesta huomioimatta sitä... Onneksi nykyään on puhelimet niin sain viestiteltyä "unohtuiko jotain?" Ja pojat sitten nöyrinä kääntyivät takaisin ja hakivat ruokansa ja ehkä oppivat taas jotakin :)

Ihana mies mulla kuitenkin.

Kyllä mäkin välillä näen punaista kun mies tekee lasten hoidossa jotain erilailla kuin mä, mutta siinä pitää vain muistaa että kaikilla on oma tyyli. Jos te naiset heti olette sillä asenteella että " jankuti jankuti et kuitenkaan muista sitä ja tätä etkä osaa tuota ja tätä", ettekä anna miehen tehdä itse mitään niin eihän se voi osata.

Koko kesän olen jankannut myös mm siitä että avokuistille ei voi jättää nahkaisia ja kankaisia kenkiä. Ja eikö mies jätä sinne tuliterät kangaskenkänsä? Nyt tuli sitten vuosisadan ukkoamyrsky, satoi suunnilleen vaakasuoraan ja ne kengät oli pilalla. On to-del-la rasittavaa jankata kaikki kolmelle lapselle, kun oikeita lapsia on vain kaksi.

Jos menemme "yhdessä" vaateostoksille, se tarkoittaa sitä, että mies häipyy omin luvin "vähän vaan" jonnekin mukavan palvelevan naismyyjän kanssa ostamaan itselleen vaatteita ja minä jään yksin kahden lapsen kanssa punnertamaan heille varusteet. Ja vahtimaan ne mukulat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin välillä näen punaista kun mies tekee lasten hoidossa jotain erilailla kuin mä, mutta siinä pitää vain muistaa että kaikilla on oma tyyli. Jos te naiset heti olette sillä asenteella että " jankuti jankuti et kuitenkaan muista sitä ja tätä etkä osaa tuota ja tätä", ettekä anna miehen tehdä itse mitään niin eihän se voi osata.

Ei pidä paikkaansa. Turha syyllistää naista. Minä olen aina toiminut noin, eikä se auta tähän metatyön valumiseen naiselle tipan vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin välillä näen punaista kun mies tekee lasten hoidossa jotain erilailla kuin mä, mutta siinä pitää vain muistaa että kaikilla on oma tyyli. Jos te naiset heti olette sillä asenteella että " jankuti jankuti et kuitenkaan muista sitä ja tätä etkä osaa tuota ja tätä", ettekä anna miehen tehdä itse mitään niin eihän se voi osata.

Että miehelle pitäis vaan lässyttää ja hymyillä kun sen oma tyyli nyt vaan on tuijottaa puhelinta kun lapset tappelee nälissään vaipat märkinä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapset miehen vai aikaisemmasta suhteesta. Jos omia, niin sitten jättämään lapsia enemmän miehellä. Miehen pitää löytää oma tyyli hoitaa talia. Muutenkin näyttäisi toimivan kuin koulutettu koira.

Jos lapset eivät ole miehen, niin sitten tilanne on ok.

Mutta sitten siihen korin unohtamiseen. Jos tuota tekstiä tulee paljon suun kautta, niin miehet tuppaa unohtamaan puolet. Eli lista pöydällä auttaisi asiaan .

Ei se laaten miehelle jättäminen mitään auta. Meillä ihan omia ja alusta asti oeln jättänyt miehelle. Silti homma menee juuri noin. Tasan unohtuisi kori. Ja se että miehelle jättää, tarkoittaa myös mm kaoottista kotia. Meillä on viisi vuotta riidelty siitä mitä tarkittaa siivoaminen. Miehen mielestä siihen ei kuulu minkään tavaran järjestäminen tai takaisinlaitto. Hänestä se on sitä että imuroi ja pesee lartiaa, kun joku (haltiatarkummi?) on ensin raivannut kaikki tavarat paikoilleen.

Mä nykyään annan miehen imuroida ennen kuin kerää tavarat lattialta. Hän toki on vastuussa siitä jos sieltä lattialta samalla katoaa imuriin jotakin jolle ei niin kuuluisi käydä. Etsii ne imurista, hankkii uuden tai esim. selittää lapselle imuroineensa tämän jonkun lelun kun ei viitsinyt, jaksanut, halunnut sitä lattialta nostaa talteen ennen imurointia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli jo ihan kiva loppuilta miehen kanssa ja saatiin asiat sovittua, mutta aamulla mieslapsi palasi taas. Lasten herättyä jäin lastenhuoneeseen siirtämään pinnasängyn pohjaa alemmas ja mies lähti lasten kanssa keittiöön. Keittiöön tultuani vauva leikki yksin lattialla, 3-vuotias norkoili pöydän ääressä aamupalaa odottaen ja mies räpläsi puhelinta, koska tällä kertaa hän ei tiennyt, että lapsemme syö aamupalaa! Tai että lasten kanssa pitäisi ylipäänsä seurustella eikä "sivistää itseään" puhelimen avulla, kuten hän sanoi. Kertokaa nyt herranen aika minulle, millä hiton keinolla saan miehen tähän maailmaan pois sieltä omasta kuplasta!! Ei voi olla, että maiden täytyy olla selän takana ohjeistamassa, nalkuttamassa ja neuvomassa, jotta jotain tapahtuu! Ja sitten mies ihmettelee, miksi kaikista asioista täytyy nalkuttaa. Sitä ihmettelen itsekin. Miksi tosiaan mitään ei tapahdu ilman?

Ap

Kuulostaa siltä, että teidän pitäisi sopia älypuhelinajat. Monella tuo kännykkä tuntuu kasvaneen kiinni käpälään ja siellä täytyy olla online koko ajan. Voisi olla hyvä jutella perheen yhteiset säännöt (esim ei kännykkää keittiöön saati ruokapöytään yms missä kohdin se tuntuu vievän huomion pois olennaisesta) tämän voisi perustella mainosti sillä, että lasten täytyy oppia jo pienestä tietyt mallit siitä miten paljon kännyköitä yms vitkuttimia voi käyttää?

Mies ilman kännykkää voisi osta keskittyä paremmin olennaiseen - tai nainen for that matter.