Syyttäminen itsemurhasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhaa harkitsevaa pitäisi auttaa, mutta ei voi odottaa, että tällainen auttaisi itse itseään.

Jos on tarpeeksi epätoivoinen ja tarpeeksi masentunut, ei ole voimia avun hankkimiseen eikä uskoa sen tehoamiseen. Ei kukaan tappaisi itseään, jos kykenisi ymmärtämään, että muitakin ulospääsyjä on.

Moni tajuaa viime hetkellä. Toimittaja oli jokin vuosi sitten haastatellut miestä, joka oli hypännyt Golden Gate -sillalta ja selvisi siitä (taisi olla alle 10 selvinnyttä useiden vuosikymmenten ajalta). Mies kertoi, että kun meni sillalle, ei nähnyt muuta ratkaisua sillä hetkellä. Mutta kun päästi irti sillasta, katui saman tien ja ymmärsi että ratkaisu kaikkiin hänen ongelmiinsa löytyi muualta. Sai sitten murtumiinsa hoitoa mutta samalla myös psyykensä ongelmiin apua.

Ja halveksin itsemurhaajia. Vain äärimmäisen itsekäs ihminen jättää lapsensa, vanhempansa, ystävänsä, puolisonsa ym äärimmäisen raskaiden itsesyytösten valtaan. Puhumattakaan näistä junan tai rekan eteen menneistä. Suvussa on eläköitynyt veturinkuljettaja. Eläkkeen syy oli itsemurhaajan aiheuttama trauma, ikää tällä sukulaisella 40v. Sori, itsemurhaajat ei saa täältä sympatiaa.

Ei äärimmäiden itsekäs, vaan äärimmäisen sairas.

Itsekkyyttä on vaatia että toisen on pakko haksaa elää päivästä toiseen jotta toisille ei tulisi paha mieli.

^Itsemurhaa harkitseva voi aina hakea apua. Äärimmäisen itsekäs ei sitä hae, vaikka voisikin. Ei edes itsensä takia.

Vierailija kirjoitti:

^Itsemurhaa harkitseva voi aina hakea apua. Äärimmäisen itsekäs ei sitä hae, vaikka voisikin. Ei edes itsensä takia.

Itsemurhaa harkitseva ei aina voi hakea apua, ja se apukin voi olla hyvin kyseenalaista.

Esimerkiksi ihminen joka hakee apua saattaa saada apuna pillereitä, joiden sivuoireina alkuun esiintyy lisääntynyttä ahdistusta ja muuta mykavaa, mikä voi aiheuttaa sen että kaikki tuntuu vielä mahdottomammalta ja.kuolema on ainoa ratkaisu.

Itsemurhan tehnyt ei ole.sen itsekkäämpi kuin syöpään kuollut.

Syyllistätkösinäkin? kirjoitti:

Miksi ihmiset väittävät itsemurhaa itsekkääksi?!??

Minusta tämä on täyttä paskaa, sillä olen itse kärsinyt myös MT-ongelmista ja menettänyt yhden ystävän. Syy miksei itsemurha ole itsekästä on mielestäni se, että tuo ihminen joka aikoo tappaa itsensä joutuu kärsiä joka päivä ja minuutti. Tämäkään ei riitä,koska: Tuo ihminen on varmasti taistellut kauan kaikkea pahaa vastaan kuten. rahattomuutta,väkivaltaa,syrjintää tai psyykkisiä ongelmia.

JOTEN ÄLKÄÄ SAATANA SYYTTÄKÖ ITSEMURHAN TEHNEITÄ!

Huom. En suosi itsemurhaa, olen hoitanut itsenikin "kuntoon" ja nähnyt monia tapauksia.

Itse asiassa nämä syyttävät ihmiset ovat niitä itsekkäitä ihmisiä jotka eivät halua kohdata menettämisen, syyllisyyden ja epäonnistumisen tuskaa.

Jälleen osoitit, että itemurhaajat on itsekkäitä. Apua saa, jos sitä haluaa, etenkin jos on itsetuhoisuutta. Ja jos niistä pillereistä tulee ahdistusta, niin takasin lääkärille, ja pillereiden vaihto.

Kuolema ei ole koskaan ratkaisu. Ymmärrettävä kuolemanhalu on jos on vakava fyysinen sairaus, johon kuolee kohta joka tapauksessa kivuliaasti. Mielen ongelmien takia itsemurhaajat taas tekevät tekonsa yleensä yllättäen (merkit näkyy vasta jälkeenpäin) jättäen omaa tuskaansa valtavamman tuskan jälkeen jääneille. Eli äärimmäisen itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On itsekästä hypätä junan alle tai ajaa rekkaa päin. Tai jättää oma ruumis muiden löydettäväksi.

Ajan itse rekkaa, mutta olen myös sillä toisella puolella, eli mietin rekan keulaan ajamista ja päivieni päättämistä.  Älkää loukkaantuko muiden puolesta (junakuskien/rekkakuskien jne.). Jos joku joskus päättää päivänsä mun rekan eteen, en todellakaan syyllistä sitä ihmistä, ymmärrän ja tiedän niin tasan tarkkaan sen tuskan ja sen että haluaa vaan että se kaikki loppuu. Ehkä ainoa ajatus sitä rekkakuskia kohtaan on se,  että se rekkakuski selviää lähes 100% tapauksista fyysisesti vahingoittumatta. Muutenhan näitä itsemurhia tehtäisiin henkilöauto/henkilöauto -periaatteella.

Antakaa täysi-ikäiselle mahdollisuus eutanasiaan laillisesti piikillä, niinkuin eläimillekin tehdään, niin näistä liikenneitsemurhista päästään eroon. Kenenkään ei pitäisi kärsiä kohtuuttomasti, ei henkisesti eikä fyysisesti. Ja ne ketkä ovat hakeneet apua, tietävät miten oikean avun saaminen on vaikeampaa kuin lottovoiton täysosuman osumien kohdalleen. Ja kun tilanne on saavuttanut sen pisteen, että kuolema tuntuu suorastaan rauhoittavalta, ei voimia enää ole etsiä sitä apua, mitä ei luultavasti koskaan saa. Hyvin yksin meidät jätetään ongelmiemme kanssa.

Miksi ei voi ajaa vaikka päin kalliota? Miksi pitää tuhota jonkun toisen työkyky ja työkalut siinä samalla. Rekkakuski jää henkiin yleensä (ei aina) mutta firma menee helposti nurin ennenkuin on taas työkykyinen, jos on koskaan. Mikä vika on kalliossa?

Tuhovoima on suurempi kun kun kaksi liikkuvaa osuu yhteen. Kalliosta saattaa selvitä hengissä, kun siinä on yleensä vielä ojaa välissä, mikä voi vielä hidastaa tai vaikeuttaa osumista oikeassa kulmassa. Rekka/junan alle jääminen on kohtalaisen varma keino.

Ja ihminen, jolla on alkukantainen halu selvitä hengissä, haluaakin tappaa itse itsensä, ei siinä ajattele enää kenenkään toimeentuloa. Miten tämä voi olla niin vaikea ymmärtää?

Ei masennus vie tuolla tavalla järkeä, ettei muka tulisi mieleen että rekkakuski voi myös kuolla kolarissa. Kyllä sitä parasta tapaa varmasti miettii monet kerrat siinä ja miettii mitä riskejä mihinkin tapaan liittyy. Toiset sitten vaan päättää olla välittämättä vaikka muitakin kuolisi, jotkut tappaa ihan tarkoituksella vielä perheensä ennen omaa itsemurhaa. Se on valinta.

Syöpään kuollut on sentään tehnyt jotain estääkseen kuolemansa (hihhuleita lukuunottamatta), itsemurhaaja ei. Siksi ansaitsevat halveksimisen, koska pilaavat itsekkäillä ratkaisuilla monta elämää sen sijaan että HAKISIVAT APUA.

Vierailija kirjoitti:

^Itsemurhaa harkitseva voi aina hakea apua. Äärimmäisen itsekäs ei sitä hae, vaikka voisikin. Ei edes itsensä takia.

Joillakin se kynnys hakea apua voi olla niin suuri etteivät pysty siihen. Itsekään en pystynyt hakea apua. Selvisin masennuksesta omin avuin, mutta näin jälkeen päin olisin toipunut varmaankin nopeammin avun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen osoitit, että itemurhaajat on itsekkäitä. Apua saa, jos sitä haluaa, etenkin jos on itsetuhoisuutta. Ja jos niistä pillereistä tulee ahdistusta, niin takasin lääkärille, ja pillereiden vaihto.

Kuolema ei ole koskaan ratkaisu. Ymmärrettävä kuolemanhalu on jos on vakava fyysinen sairaus, johon kuolee kohta joka tapauksessa kivuliaasti. Mielen ongelmien takia itsemurhaajat taas tekevät tekonsa yleensä yllättäen (merkit näkyy vasta jälkeenpäin) jättäen omaa tuskaansa valtavamman tuskan jälkeen jääneille. Eli äärimmäisen itsekästä.

Kun lääkärille valittaa sivuoireista lääkäri vain toteaa.että kuuluu asiaan, odota pari viikkoa.

On hyvin, hyvin, hyvin vaikeaa saada oikeaa apua ja päästä ylös ja eteenpäin.

Kipujen takia on helppoa.mennä lääkäriin, kun mieli tekee tepposiaan sinne.ei ehkä pysty menemään.

Onko sinulla mitä kokemuskia masennuksesta/itsetuhoisuudesta/itsemurha-ajatuksist/-yrityksistä?

Itsemurhan tehnyt pitää tuomita elinkautiseen.

Vierailija kirjoitti:

Syöpään kuollut on sentään tehnyt jotain estääkseen kuolemansa (hihhuleita lukuunottamatta), itsemurhaaja ei. Siksi ansaitsevat halveksimisen, koska pilaavat itsekkäillä ratkaisuilla monta elämää sen sijaan että HAKISIVAT APUA.

A) voisitko lainata viestiä johon vastaat? Tietäisi keskusteletko samasta.vai heitätkö irrallisia ajatuksia ilmaan.

B) Toki sat ajatella.noin, mutta et sinä siöti oikeassa ole.

Vierailija kirjoitti:

Syöpään kuollut on sentään tehnyt jotain estääkseen kuolemansa (hihhuleita lukuunottamatta), itsemurhaaja ei. Siksi ansaitsevat halveksimisen, koska pilaavat itsekkäillä ratkaisuilla monta elämää sen sijaan että HAKISIVAT APUA.

Kyllä itsemurhan tekevät on useimmiten hakeneet ja saaneet apua. Kaikkia ei osata auttaa.

^Äärimmäisen ahdistuksen vallassa otin yliannoksen rauhoittavia (ei omiani, kamulta viihteen vuoksi saatuja). Onneksi tajusin virheeni, ja soitin häkeen. Sain apua ja olen helpottunut, että en satuttanut läheisiäni. Samoin olen auttanut tätä itsemurhaajan uhria, kun hän itse alkoi puhumaan, ettei kestä ja harkitsi itsemurhaa. Sain suostuteltua hänet lääkäriin ja käy yhä terapiassa ja lääkitys on kunnossa. Vakavan masennuksen vuoksi ei ole enää työkykyinen, mutta muuten elämä sujuu. Paitsi että näkee lääkkeistä huolimatta painajaisia ja monesti on herännyt (vaimonsa mukaan) huutaen niiden takia.

Vierailija kirjoitti:

^Äärimmäisen ahdistuksen vallassa otin yliannoksen rauhoittavia (ei omiani, kamulta viihteen vuoksi saatuja). Onneksi tajusin virheeni, ja soitin häkeen. Sain apua ja olen helpottunut, että en satuttanut läheisiäni. Samoin olen auttanut tätä itsemurhaajan uhria, kun hän itse alkoi puhumaan, ettei kestä ja harkitsi itsemurhaa. Sain suostuteltua hänet lääkäriin ja käy yhä terapiassa ja lääkitys on kunnossa. Vakavan masennuksen vuoksi ei ole enää työkykyinen, mutta muuten elämä sujuu. Paitsi että näkee lääkkeistä huolimatta painajaisia ja monesti on herännyt (vaimonsa mukaan) huutaen niiden takia.

Sait apua itsemurhayrityksen jälkeen. Hienoa. Tajuatko sitten ettei sitä apua kovin helpolla.saa?

Tai jos ei ole ketään joka veisi hoitoon?

Minun kokemukseni mukaan itsemurhan tehneen omaiset syyllistävät ennemminkin itseään. Sitä kyselee itseltään, olisiko itsemurha voitu välttää, jos olisin tehnyt sitä tai tätä. Itse tein kaiken mahdollisen läheisen hyväksi, mutta päätyi silti tuohon ratkaisuun. Minä jäin miettimään, teinkö sittenkään kaiken mahdollisen ja vaikka järkeni sanoo, että kyllä, tein kaiken ja vieläkin enemmän, niin silti syyllisyys painaa.

Ymmärrän toki, että ihmisellä voi olla jatkuvasti niin paha olo, että ei näe tilanteestaan muuta ulospääsyä kuin itsemurha. Silti kannan syyllisyyttä, mikä osaltaan syö omaa elämäniloani.

Itsemurhassa on vain häviäjiä.

Ystäväni yritti joskus itsemurhaa ja olin äärimmäisen vihainen hänelle. Myöhemmin sairastuin itse vakavaan masennukseen ja elämä sen helvetin kanssa oli pahinta ikinä. Tajusin kuitenkin ystäväni ajatukset silloin ja oman itsekkyyteni. Silloin kun olin vihainen ystävälleni pelkäsin hänen menettämistään. Masennus on hyvin vakava sairaus, eikä silloin aivot toimi normaalisti. Sairaudesta ei aina selviä, vaikka tekisi mitä. Ihmiset, jotka eivät ole masennusta sairastanut eivät välttämättä pysty ymmärtämään minkälainen on se tuska jonka kanssa elää 24/7.

Minun mielestäni itsemurha on erittäin itsekäs teko. Ajatuksissa on vain se oma tuska ja pahaolo eikä ajatella ollenkaan esim. omia pieniä lapsia ja vaimoa jotka jäävät ilman isää ja puolisoa.

leski kirjoitti:

Minun mielestäni itsemurha on erittäin itsekäs teko. Ajatuksissa on vain se oma tuska ja pahaolo eikä ajatella ollenkaan esim. omia pieniä lapsia ja vaimoa jotka jäävät ilman isää ja puolisoa.

Se on sairaus. Sairaus joka aiheuttaa sen ettei näe muuta kuin omaa kärsimystä.

Sairaus joka vakuuttaa että lapsilla ja puolisoilla on parempi olla ilman masentunutta ihmistä taakkanaan.

Masennuksesta puhutaan edellen niin halveksuvasti, että masentuneen kynnys puhua ja hakea apua on hyvin korkealla, koska vallitseva asenne "kyllä muillakin on rankkaa eikä silti vello itsesäälissä" aiheuttaa sen että masentunut tuntee itseään entistä epäonnistuneemmaksi.

Eikö ihmiset oikeasti tajua että aiinä vaiheessa kum ihminen päättää kuolla niin hänellä on ollut äärimmäisen vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi vaan, että yleensä itsemurhaa aikovat antavat varoitusmerkkejä. Vaikka sinä et sitä halua uskoa. Sinä olet kiireinen, etkä taas jaksaisi auttaa pienissä asioissa (mitkä ko henkilölle olisivat suuria), "ei meillä muillakaan ole helppoa" jne. Kun ihminen huomaa, ettei ketään vaan kiinnosta, sitä kaivautuu syvemmälle ja syvemmälle kuoppaan. Sinä et jaksa välittää. Älä usko, jos et tahdo. Se ei silti tee siitä vähempää totta. Harva oikeasti hyvien ihmisten ympäröimänä tekee itsemurhaa.

Tämä on täyttä paskaa. Vieritetään ihmisen oma vastuu itsestään toisille.  Minulla on paljon psyykkisesti sairaita ystäviä, itsekin olen vuosia toipunut omasta psyykkisestä sairaudesta. Tunnistan sen piirteen, kuinka sairauden tullessa ihmiset käpertyvät itseensä ja muuttuvat sillä tavalla itsekkäiksi, että vain heillä on väliä. Yksi itsemurhaa muutaman viikon välein ääneen mainostava ystäväni on juurikin sellainen, joka syyllistää toisia elämänsä ihmisiä, kun "heillä on kiire" ja oma elämä elettävänä. Häipyy viikoiksi ryyppyreissuilleen yms, mutta kun hätä on, sitten alkaa viestipommitus ja JOKAISEN ihmisen on häntä sinä hetkenä kuunneltava, tuettava, haettava, nähtävä ym.  Kun viestiä pukkaa öisin, jossa leikitellään ajatuksella että tappaa itsensä, minä en voi tehdä ystävänä muuta kuin ohjata hoitoon. En todellakaan auta joka pikkuasiassa, ole kokoajan läsnä ja vastaa jokaiseen kutsuhuutoon. Minulla on oma elämä elettävänä, jonka haluan olevan mielekästä. Tämä sama itsemurhalla leikittelijä oli täysin hyvien ihmisten ympäröimä, kunnes itse vetäytyi pois tästä piiristä. Ja aina kun puhuu ongelmistaan, väliin jos puhun omista ongelmistani, on ko henkilö ihan yllättynyt "ainiin, kun säkin sairastat sitä.."  NIIN JA OLEN KAMPPAILLUT ASIAN KANSSA 10 VUOTTA! Mutta masentunut itsemurhalla uhkailija ei muista, että hänen läheisensä ja ystävänsäkin ovat ihmisiä, ja jokaisella todella on ne omat ongelmansa. Se on surullinen kehä. Vielä kun ihmiset ovat sellaisia uhriutujia, että he itse tieten tahtoen tahtovat kaipaa sen kuopan itselleen, ja olla möllöttää onnettomana siellä. Eikä sieltä voi nousta ennen kuin ymmärtää, että toisenlainen elämä on mahdollinen. Siihen asti huudetaan kuopan pohjalla itsemurhaa, ja syyllistetään läheisiä kun heillä ei ole aikaa kuunnella, kuinka joku vuosikausia siellä kuopan pohjalla itsemurhaa huutaa ja syyttää maailmaa ongelmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi vaan, että yleensä itsemurhaa aikovat antavat varoitusmerkkejä. Vaikka sinä et sitä halua uskoa. Sinä olet kiireinen, etkä taas jaksaisi auttaa pienissä asioissa (mitkä ko henkilölle olisivat suuria), "ei meillä muillakaan ole helppoa" jne. Kun ihminen huomaa, ettei ketään vaan kiinnosta, sitä kaivautuu syvemmälle ja syvemmälle kuoppaan. Sinä et jaksa välittää. Älä usko, jos et tahdo. Se ei silti tee siitä vähempää totta. Harva oikeasti hyvien ihmisten ympäröimänä tekee itsemurhaa.

Miten paljon sinua kiinnostaa ystäviesi ja läheistesi asiat?

He ovat kiireisiä, mitä heidän elämäänsä kuuluu?

Sinun murheesi on tärkeämpi kuin heidän, miksi?

Mitä haet ja odotat ystäviltäsi, mitä et ole pystynyt heiltä saamaan? Minkälaista kiinnostusta heidän tulisi osoittaa?