Syyttäminen itsemurhasta?
Miksi ihmiset väittävät itsemurhaa itsekkääksi?!??
Minusta tämä on täyttä paskaa, sillä olen itse kärsinyt myös MT-ongelmista ja menettänyt yhden ystävän. Syy miksei itsemurha ole itsekästä on mielestäni se, että tuo ihminen joka aikoo tappaa itsensä joutuu kärsiä joka päivä ja minuutti. Tämäkään ei riitä,koska: Tuo ihminen on varmasti taistellut kauan kaikkea pahaa vastaan kuten. rahattomuutta,väkivaltaa,syrjintää tai psyykkisiä ongelmia.
JOTEN ÄLKÄÄ SAATANA SYYTTÄKÖ ITSEMURHAN TEHNEITÄ!
Huom. En suosi itsemurhaa, olen hoitanut itsenikin "kuntoon" ja nähnyt monia tapauksia.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs teko, koska itsemurhan tehnyt traumatisoi läheisensä pahasti.
Ihan sama vaikka jotain tämä mielipide ei miellyttäisikään. Oma mielenterveys on palasina vielä yli 10 vuotta puolison tekemän itsemurhan jälkeen kaikesta terapiasta huolimatta. Joudun elämään loppuelämäni traumojeni kanssa. Turha selittää minulle etten muka tiedä mitä masennus ja ahdistus on kaiken kokemani jälkeen.
Sinä tulet usein näihin itsemurha-ketjuihin. Ihan sinua satuttaakseenko se puolisosi teki itsemurhan? Vai olikohan jotain muita syitä? Mikset ole vihainen ja katkera niille asioille, jotka aiheuttivat puolisosi itsemurhan? Etkö pysty ymmärtämään sitä tuskaa, mikä ajoi hänet itsemurhaan? Pidät omaa tuskaasi suurena. Suurempana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs teko, koska itsemurhan tehnyt traumatisoi läheisensä pahasti.
Ihan sama vaikka jotain tämä mielipide ei miellyttäisikään. Oma mielenterveys on palasina vielä yli 10 vuotta puolison tekemän itsemurhan jälkeen kaikesta terapiasta huolimatta. Joudun elämään loppuelämäni traumojeni kanssa. Turha selittää minulle etten muka tiedä mitä masennus ja ahdistus on kaiken kokemani jälkeen.
Sinä tulet usein näihin itsemurha-ketjuihin. Ihan sinua satuttaakseenko se puolisosi teki itsemurhan? Vai olikohan jotain muita syitä? Mikset ole vihainen ja katkera niille asioille, jotka aiheuttivat puolisosi itsemurhan? Etkö pysty ymmärtämään sitä tuskaa, mikä ajoi hänet itsemurhaan? Pidät omaa tuskaasi suurena. Suurempana?
Itse olen kärsinyt aivan samanlaisista asioista kuin puolisoni, mutta hakenut ongelmiini apua. Puoliso ei suostunut ottamaan hänelle tarjottua apua. Jokin vastuu on myös ihmisellä itsellään omasta toiminnastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs teko, koska itsemurhan tehnyt traumatisoi läheisensä pahasti.
Ihan sama vaikka jotain tämä mielipide ei miellyttäisikään. Oma mielenterveys on palasina vielä yli 10 vuotta puolison tekemän itsemurhan jälkeen kaikesta terapiasta huolimatta. Joudun elämään loppuelämäni traumojeni kanssa. Turha selittää minulle etten muka tiedä mitä masennus ja ahdistus on kaiken kokemani jälkeen.
Sinä tulet usein näihin itsemurha-ketjuihin. Ihan sinua satuttaakseenko se puolisosi teki itsemurhan? Vai olikohan jotain muita syitä? Mikset ole vihainen ja katkera niille asioille, jotka aiheuttivat puolisosi itsemurhan? Etkö pysty ymmärtämään sitä tuskaa, mikä ajoi hänet itsemurhaan? Pidät omaa tuskaasi suurena. Suurempana?
Itse olen kärsinyt aivan samanlaisista asioista kuin puolisoni, mutta hakenut ongelmiini apua. Puoliso ei suostunut ottamaan hänelle tarjottua apua. Jokin vastuu on myös ihmisellä itsellään omasta toiminnastaan.
Vastuu mistä? Kenelle? Vastuu pysytellä hengissä? Miksi?
Et voi tietää, miten paljon häneen sattui ja miten toivottomana hän näki tilanteensa. Et voi ikinä tietää. Vaikka olisitte olleet telepaattisella yhteydellä varustetut identtiset kaksoset, ja teille olisi tapahtunut tismalleen sama onnettomuus tismalleen samalla hetkellä. Ylimielistä vähätellä toisen tuskaa ja epätoivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs teko, koska itsemurhan tehnyt traumatisoi läheisensä pahasti.
Ihan sama vaikka jotain tämä mielipide ei miellyttäisikään. Oma mielenterveys on palasina vielä yli 10 vuotta puolison tekemän itsemurhan jälkeen kaikesta terapiasta huolimatta. Joudun elämään loppuelämäni traumojeni kanssa. Turha selittää minulle etten muka tiedä mitä masennus ja ahdistus on kaiken kokemani jälkeen.
Sinä tulet usein näihin itsemurha-ketjuihin. Ihan sinua satuttaakseenko se puolisosi teki itsemurhan? Vai olikohan jotain muita syitä? Mikset ole vihainen ja katkera niille asioille, jotka aiheuttivat puolisosi itsemurhan? Etkö pysty ymmärtämään sitä tuskaa, mikä ajoi hänet itsemurhaan? Pidät omaa tuskaasi suurena. Suurempana?
Mikä sinä olet hengissä olevana puolustamaan itsemurhan tekijöitä? Vai kummistusko siellä kirjoittelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs teko, koska itsemurhan tehnyt traumatisoi läheisensä pahasti.
Ihan sama vaikka jotain tämä mielipide ei miellyttäisikään. Oma mielenterveys on palasina vielä yli 10 vuotta puolison tekemän itsemurhan jälkeen kaikesta terapiasta huolimatta. Joudun elämään loppuelämäni traumojeni kanssa. Turha selittää minulle etten muka tiedä mitä masennus ja ahdistus on kaiken kokemani jälkeen.
Sinä tulet usein näihin itsemurha-ketjuihin. Ihan sinua satuttaakseenko se puolisosi teki itsemurhan? Vai olikohan jotain muita syitä? Mikset ole vihainen ja katkera niille asioille, jotka aiheuttivat puolisosi itsemurhan? Etkö pysty ymmärtämään sitä tuskaa, mikä ajoi hänet itsemurhaan? Pidät omaa tuskaasi suurena. Suurempana?
Itse olen kärsinyt aivan samanlaisista asioista kuin puolisoni, mutta hakenut ongelmiini apua. Puoliso ei suostunut ottamaan hänelle tarjottua apua. Jokin vastuu on myös ihmisellä itsellään omasta toiminnastaan.
Vastuu mistä? Kenelle? Vastuu pysytellä hengissä? Miksi?
Et voi tietää, miten paljon häneen sattui ja miten toivottomana hän näki tilanteensa. Et voi ikinä tietää. Vaikka olisitte olleet telepaattisella yhteydellä varustetut identtiset kaksoset, ja teille olisi tapahtunut tismalleen sama onnettomuus tismalleen samalla hetkellä. Ylimielistä vähätellä toisen tuskaa ja epätoivoa.
Ylimielistä vähätellä itsemurhan vaikutusta omaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs teko, koska itsemurhan tehnyt traumatisoi läheisensä pahasti.
Ihan sama vaikka jotain tämä mielipide ei miellyttäisikään. Oma mielenterveys on palasina vielä yli 10 vuotta puolison tekemän itsemurhan jälkeen kaikesta terapiasta huolimatta. Joudun elämään loppuelämäni traumojeni kanssa. Turha selittää minulle etten muka tiedä mitä masennus ja ahdistus on kaiken kokemani jälkeen.
Sinä tulet usein näihin itsemurha-ketjuihin. Ihan sinua satuttaakseenko se puolisosi teki itsemurhan? Vai olikohan jotain muita syitä? Mikset ole vihainen ja katkera niille asioille, jotka aiheuttivat puolisosi itsemurhan? Etkö pysty ymmärtämään sitä tuskaa, mikä ajoi hänet itsemurhaan? Pidät omaa tuskaasi suurena. Suurempana?
Itse olen kärsinyt aivan samanlaisista asioista kuin puolisoni, mutta hakenut ongelmiini apua. Puoliso ei suostunut ottamaan hänelle tarjottua apua. Jokin vastuu on myös ihmisellä itsellään omasta toiminnastaan.
Vastuu mistä? Kenelle? Vastuu pysytellä hengissä? Miksi?
Et voi tietää, miten paljon häneen sattui ja miten toivottomana hän näki tilanteensa. Et voi ikinä tietää. Vaikka olisitte olleet telepaattisella yhteydellä varustetut identtiset kaksoset, ja teille olisi tapahtunut tismalleen sama onnettomuus tismalleen samalla hetkellä. Ylimielistä vähätellä toisen tuskaa ja epätoivoa.
Ylimielistä vähätellä itsemurhan vaikutusta omaisiin.
Eikä ole. Jokainen vastaa omasta kuolemastaan ja ihan kaikki kuolevat. Onneksi!
Miksi itsemurhaajan tekoa pitää puolustella? Kuolleet ovat poissa, eivät he meidän ajatuksistamme enää välitä. Huomio pitäisikin itsemurhaajan motiivien sijasta käyttää omaisten tukemiseen, koska he ovat myös suurentuneen itsemurhariskin piirissä vielä pitkään tapahtuneen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs teko, koska itsemurhan tehnyt traumatisoi läheisensä pahasti.
Ihan sama vaikka jotain tämä mielipide ei miellyttäisikään. Oma mielenterveys on palasina vielä yli 10 vuotta puolison tekemän itsemurhan jälkeen kaikesta terapiasta huolimatta. Joudun elämään loppuelämäni traumojeni kanssa. Turha selittää minulle etten muka tiedä mitä masennus ja ahdistus on kaiken kokemani jälkeen.
Sinä tulet usein näihin itsemurha-ketjuihin. Ihan sinua satuttaakseenko se puolisosi teki itsemurhan? Vai olikohan jotain muita syitä? Mikset ole vihainen ja katkera niille asioille, jotka aiheuttivat puolisosi itsemurhan? Etkö pysty ymmärtämään sitä tuskaa, mikä ajoi hänet itsemurhaan? Pidät omaa tuskaasi suurena. Suurempana?
Itse olen kärsinyt aivan samanlaisista asioista kuin puolisoni, mutta hakenut ongelmiini apua. Puoliso ei suostunut ottamaan hänelle tarjottua apua. Jokin vastuu on myös ihmisellä itsellään omasta toiminnastaan.
Vastuu mistä? Kenelle? Vastuu pysytellä hengissä? Miksi?
Et voi tietää, miten paljon häneen sattui ja miten toivottomana hän näki tilanteensa. Et voi ikinä tietää. Vaikka olisitte olleet telepaattisella yhteydellä varustetut identtiset kaksoset, ja teille olisi tapahtunut tismalleen sama onnettomuus tismalleen samalla hetkellä. Ylimielistä vähätellä toisen tuskaa ja epätoivoa.
Ylimielistä vähätellä itsemurhan vaikutusta omaisiin.
Eikä ole. Jokainen vastaa omasta kuolemastaan ja ihan kaikki kuolevat. Onneksi!
Ainoastaan erakon kuolema on täysin hänen oma asiansa. Niin kauan kuin elää ihmisten keskuudessa on myös vastuussa muille tekemisistään ja niiden vaikutuksista toisiin ihmisiin.
Yleisimmät itsemurhien syyt ovat ihan muita kuin se että läheinen on tehnyt itsemurhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs teko, koska itsemurhan tehnyt traumatisoi läheisensä pahasti.
Ihan sama vaikka jotain tämä mielipide ei miellyttäisikään. Oma mielenterveys on palasina vielä yli 10 vuotta puolison tekemän itsemurhan jälkeen kaikesta terapiasta huolimatta. Joudun elämään loppuelämäni traumojeni kanssa. Turha selittää minulle etten muka tiedä mitä masennus ja ahdistus on kaiken kokemani jälkeen.
Sinä tulet usein näihin itsemurha-ketjuihin. Ihan sinua satuttaakseenko se puolisosi teki itsemurhan? Vai olikohan jotain muita syitä? Mikset ole vihainen ja katkera niille asioille, jotka aiheuttivat puolisosi itsemurhan? Etkö pysty ymmärtämään sitä tuskaa, mikä ajoi hänet itsemurhaan? Pidät omaa tuskaasi suurena. Suurempana?
Itse olen kärsinyt aivan samanlaisista asioista kuin puolisoni, mutta hakenut ongelmiini apua. Puoliso ei suostunut ottamaan hänelle tarjottua apua. Jokin vastuu on myös ihmisellä itsellään omasta toiminnastaan.
Vastuu mistä? Kenelle? Vastuu pysytellä hengissä? Miksi?
Et voi tietää, miten paljon häneen sattui ja miten toivottomana hän näki tilanteensa. Et voi ikinä tietää. Vaikka olisitte olleet telepaattisella yhteydellä varustetut identtiset kaksoset, ja teille olisi tapahtunut tismalleen sama onnettomuus tismalleen samalla hetkellä. Ylimielistä vähätellä toisen tuskaa ja epätoivoa.
Ylimielistä vähätellä itsemurhan vaikutusta omaisiin.
Eikä ole. Jokainen vastaa omasta kuolemastaan ja ihan kaikki kuolevat. Onneksi!
Ainoastaan erakon kuolema on täysin hänen oma asiansa. Niin kauan kuin elää ihmisten keskuudessa on myös vastuussa muille tekemisistään ja niiden vaikutuksista toisiin ihmisiin.
Ai? Ihanko todella poiskuoleminen on pahinta mitä ihminen voi toiselle tehdä? Kappas vaan.
Vierailija kirjoitti:
Yleisimmät itsemurhien syyt ovat ihan muita kuin se että läheinen on tehnyt itsemurhan.
Niin, nämä omaiset tilastoidaan myös tuossa vaiheessa traumatisoituneiksi ja masentuneiksi.
Ihan rehellisesti sanottuna ihmiset jotka sanovat itsemurhan olevan itsekäs teko ovat todella tietämättömiä ressukoita. Eivät ikinä ole eläneet todellisessa helvetissä josta ei näe pakoa. Ei voi olla kauheasti empatia kykyäkään ihmisellä joka oikeasti tuomitsee itsemurhan tehneen. Oikeasti sinulla on mukava elämä kaikin puolin ja ehkä yksi todella masentunut ystävä josta pidät mutta sitten hän tekee itsemurhan yhtäkkiä? Kai tajuat ettei silloin kuulu miettiä että "voi hemmetti tuo ihminen tappoi itsensä kyllä nyt mua ottaa päähän et se niin teki miten se kehtasi!" Itsemurhassa on aina kyse jostain paljon paljon suuremmasta ja näkymättömästä ongelmista. Mua naurattaa ihmiset jotka luulevat tietävänsä ja kokeneensa ja eläneensä tarpeeksi että tajuaisivat asioiden laidan mutta sitten avaavat suunsa kuinka itsekkäitä ovat sairaat itsemurhan tehneet. Hohhoijaa. Inhottaa elää maapallolla jossa on tuon tasoista tyhmyyttä ja tietämättömyyttä ja empatiakyvyn puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekäs teko, koska itsemurhan tehnyt traumatisoi läheisensä pahasti.
Ihan sama vaikka jotain tämä mielipide ei miellyttäisikään. Oma mielenterveys on palasina vielä yli 10 vuotta puolison tekemän itsemurhan jälkeen kaikesta terapiasta huolimatta. Joudun elämään loppuelämäni traumojeni kanssa. Turha selittää minulle etten muka tiedä mitä masennus ja ahdistus on kaiken kokemani jälkeen.
Sinä tulet usein näihin itsemurha-ketjuihin. Ihan sinua satuttaakseenko se puolisosi teki itsemurhan? Vai olikohan jotain muita syitä? Mikset ole vihainen ja katkera niille asioille, jotka aiheuttivat puolisosi itsemurhan? Etkö pysty ymmärtämään sitä tuskaa, mikä ajoi hänet itsemurhaan? Pidät omaa tuskaasi suurena. Suurempana?
Itse olen kärsinyt aivan samanlaisista asioista kuin puolisoni, mutta hakenut ongelmiini apua. Puoliso ei suostunut ottamaan hänelle tarjottua apua. Jokin vastuu on myös ihmisellä itsellään omasta toiminnastaan.
Vastuu mistä? Kenelle? Vastuu pysytellä hengissä? Miksi?
Et voi tietää, miten paljon häneen sattui ja miten toivottomana hän näki tilanteensa. Et voi ikinä tietää. Vaikka olisitte olleet telepaattisella yhteydellä varustetut identtiset kaksoset, ja teille olisi tapahtunut tismalleen sama onnettomuus tismalleen samalla hetkellä. Ylimielistä vähätellä toisen tuskaa ja epätoivoa.
Ylimielistä vähätellä itsemurhan vaikutusta omaisiin.
Eikä ole. Jokainen vastaa omasta kuolemastaan ja ihan kaikki kuolevat. Onneksi!
Ainoastaan erakon kuolema on täysin hänen oma asiansa. Niin kauan kuin elää ihmisten keskuudessa on myös vastuussa muille tekemisistään ja niiden vaikutuksista toisiin ihmisiin.
Höpöhöpö. Jokainen saa kuolla jos haluaa, eikä edes sinun narsistisella egollasi ole siihen nokan koputtamista - vaikka haluaisitkin esittää ”surevaa”. Jos apua ei olla eläessä osattu/haluttu tarjota, niin naama peruslukemille kuolemassakin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan rehellisesti sanottuna ihmiset jotka sanovat itsemurhan olevan itsekäs teko ovat todella tietämättömiä ressukoita. Eivät ikinä ole eläneet todellisessa helvetissä josta ei näe pakoa. Ei voi olla kauheasti empatia kykyäkään ihmisellä joka oikeasti tuomitsee itsemurhan tehneen. Oikeasti sinulla on mukava elämä kaikin puolin ja ehkä yksi todella masentunut ystävä josta pidät mutta sitten hän tekee itsemurhan yhtäkkiä? Kai tajuat ettei silloin kuulu miettiä että "voi hemmetti tuo ihminen tappoi itsensä kyllä nyt mua ottaa päähän et se niin teki miten se kehtasi!" Itsemurhassa on aina kyse jostain paljon paljon suuremmasta ja näkymättömästä ongelmista. Mua naurattaa ihmiset jotka luulevat tietävänsä ja kokeneensa ja eläneensä tarpeeksi että tajuaisivat asioiden laidan mutta sitten avaavat suunsa kuinka itsekkäitä ovat sairaat itsemurhan tehneet. Hohhoijaa. Inhottaa elää maapallolla jossa on tuon tasoista tyhmyyttä ja tietämättömyyttä ja empatiakyvyn puutetta.
Miksi luulet ettei läheisillä olisi jo ennen kuolemaa myös raskaita taakkoja kannettavinaan, joista itsemurha on taas yksi raskas järkäle lisää siihen kuormaan? Niin raskas, että se murtaa mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisimmät itsemurhien syyt ovat ihan muita kuin se että läheinen on tehnyt itsemurhan.
Niin, nämä omaiset tilastoidaan myös tuossa vaiheessa traumatisoituneiksi ja masentuneiksi.
Huutava vääryys! Heidät pitää tilastoida sadistisen kotiväkivallan uhreina! Väkivallan, joka toteutettiin siten että tekijä tappoi itsensä!
Hei itsemurhaa pohtiva! Miksi sinulle on niin tärkeää, että muut ymmärtäisivät ja hyväksyisivät tekosi? Kun olet poissa, niin toiset jatkavat elämää miten parhaiten taitavat. Heillä on luultavasti liikaa tekemistä itsensä kanssa, jotta heiltä enää riittäisi ymmärrystä edesmenneen toimintaa kohtaan. Ja koska sinua ei enää ole, niin väliäkö sillä. Elämä jatkuu.
Tapauksia on niin monta kuin on ihmisiäkin. Ei kaikissa tapauksissa ole edes mitään masentumista näkyvissä, mihin olisi pitänyt osata reagoida. Joskus itsemurha on tehty pikaistuksissa ilman että kukaan läheinenkään olisi voinut aavistaa yhtään mitään.
En ikinä ota pienistäkään syyllisyyden murua itselleni entisen mieheni itsemurhasta. Hän piinasi minua vuosikausia elämäntyylillään ja uhkaili tappaa minut. Myös hänen seksuaalisessa käytöksessään alkoi ilmetä sadistisuutta. Tajusin, että hänessä oli jotain sairasta, mutta pienikin vihjaus minulta siihen suuntaan sai aikaan vain huutoa ja kirousta ja lisää uhkauksia. Millä lailla häntä olisin tukenut, kun minkäänlainen keskustelu ei tullut kysymykseenkään? Puhuin hänen isänsä kanssa, mutta heillä oli yhtä vähän keinoja käytettävissään kuin minulla. Miehen käytös minua kohtaan oli tahallisen loukkaavaa, hän mm. vietti aikaansa erään kaikkien tunteman ns. kylähoon mökillä pelmuten alasti tämän kanssa pihamaalla.
Kun lapsikaan ei enää ollut häneltä turvassa, otin avioeron. Se oli tietenkin mahdollisimman hankala, mutta sain onneksi tukea muilta ihmisiltä. Poliisikin, joka yhdessä vaiheessa joutui tulemaan hätiin, sanoi että on ihmetelty miten näinkin pitkään jaksoit.
Kerron tämän kaiken siksi, että niin monilla näkyy täälläkin olevan tarve syyllistää jälkeenjääviä. Kaikkia ihmisiä ei kuitenkaan voi auttaa, he ovat itse valinneet tiensä ja haluavat sillä tiellä pysyä. Minun ex-miehelläni oli, kumma kyllä varmaan monen mielestä, erinomaisen hyvä työpaikka ja asema. Kaikki kun ei ole mustavalkoista. Lähtöni jälkeen mies heittäytyi työttömäksi ja kokopäivätoimiseksi juopoksi. Esimiehelleen hän oli vain sanonut, että ei ole enää syytä käydä töissä, kun akkakin lähti. Esimies yritti saada häntä perumaan päätöksensä ja oli ehdottanut hoitoonkin menemistä, työpaikalta olisi mieluusti häntä ohjattu, mutta ei kiinnostanut.
Luulenpa, että minun poistuttua hänen valtapiiristään hänellä ei ollut enää ketään, ketä loukata ja ketä yrittää hallita. Suunnaton mustasukkaisuuskin varmaan nosti päätään. Ajatus, että kenties etsisin itselleni toisen miehen, oli varmasti kestämätön.
En todellakaan kanna syyllisyyttä, mutta olen vihainen hänelle siitä, että hän ei yhtään ajatellut lastaan jättäessään tämän orvoksi. Joskus vuosien päästä lapseni ei enää halunnut käydä isänsä haudallakaan, koska oli sitä mieltä, että jos isällä ei ollut halua elää edes lapsensa takia, mitä hänkään isästään välittää enää. Ymmärrän häntä.
No, heittäkää lokaa niskaani, mutta ohi menee.
Terve ja järkevä ihminen ei tapa itseään. Miksi joidenkin on vaikea ymmärtää se fakta, että masennus on SAIRAUS, joka pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan (itsemurha). Ihminen, joka aikoo tappaa itsensä ei missään määrin ajattele normaalisti tai ole lähimainkaan kykenevä tekemään mitään järkeviä päätöksiä. Masentunut ihminen ei ole siis oma itsensä ja noin pahasti masentunut ihminen pitäisi saada hoitoon, vaikka väkisin, mikä taas ei olekaan niin yksinkertainen asia. Tässäkin ketjussa huomaa vahvasti, miten pihalla voi ihmiset olla mielenterveysongelmista.
Hyvä että lopulta otit avioeron. Se oikeastaan jo kuului velvollisuuksiisikin, ettei lapsenne enää lisää kärsisi. Ei tainnut itsemurha olla se pahin asia mitä exäsi teille teki.
Suomalainen yhteiskunta on sairas.