Lue keskustelun säännöt.
Avopuoliso ei tahdo elättää opiskelujen ajan
06.08.2016 |
Tilanne on siis se, etten saa nykyisellä koulutuksellani töitä ja opiskelen alaa, jonka pitäisi tulevaisuudessa työllistää minut. Katselin toimeentulolaskurilla, että yksinasuvana voisin saada opintotuen päälle aika ison sosiaaliturvatuen. Puolisoni tulojen vuoksi en ole kuitenkaan oikeutettu saamaan euroakaan.
Ongelma on siinä, ettei avopuolisoni ole halukas elättämään minua. Joudun maksamaan oman puoliskoni asumiskuluista (niihin menee koko opintotuki) ja lisäksi hän ei halua ostaa minulle edes ruokaa. Itsekin ensisijaisesti haluaisin tehdä töitä kouluni ohella, mutten hakemisesta huolimatta ole saanut osa-aikatöitä, vaikka työkokemusta useammalta alalta on ja kaiken maailman hygienia- ja alkopassit ja työturvallisuuskortit suoritettuna.
Saisin läheltä kouluani helposti yksiön, jossa asumiskulut olisivat samat kuin nykyisessä ja yksinasuvana saisin sossutuet. Pitääkö minun nyt ihan oikeasti muuttaa pois puolisoni luota hänen asenteensa takia?
Itse olisin vastavuoroisesti valmis elättämään hänet valmistuttuani ja työllistyttyäni, jos hän tahtoo mennä opiskelemaan esim. aikoinaan kesken jääneen tutkintonsa loppuun tai jotain muuta häntä kiinnostavaa alaa. Minun puolestani voi jäädä vaikka kotiherraksi hoitamaan lapsia, jos palkkani on edes tulevan alani keskitasoa. Olen ahdistunut ja alla päin, kun osoittautui, että ajattelutapamme ovat näin erilaiset.
Mietityttääkin tässä, kannattaako ollenkaan esim. tehdä lapsia, jos puoliso ei halua tukea kumppaniaan, vaikka valtion tukijärjestelmäkin niin näkyy odottavan? Onko mies edes aidosti sitoutunut minuun?
Olemme asuneet nyt vuoden yhdessä ja seurustelleet pidempään. Aikaisemmin olimme molemmat opiskelijoita niin tällaista ongelmaa ei ollut, vaan se tuli miehen työllistyttyä.
Kommentit (170)
Missä kaukana Kajaanissa asuitkaan? Yleensä opiskelupaikkakunnilta löytyy aina jotain työtä, jos vain on halua ottaa vastaan mitä tahansa työtä. Itsekin aikanaan niputtelin mainoksia, puhelinluotteloita, tein varastotöitä, puhelinmyyntiä jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni (mies) opiskeli oikeustieteellisessä 8 vuotta. Tuon ajan he kituuttivat vaimonsa pienillä tuloilla. Koko ajan serkkuni mainosti, että kun valmistuu niin taloustilanne heidän perheessään kohenee huomattavasti! No kun lopulta valmistui, oli löytänyt opiskelukaveristaan uuden tyttöystävän ja vaimo heivattiin ulos. Totta puhui, talous nousi kohisemalla kahden asianajajan taloudessa vs. opiskelija-lastenhoitajan talous.
Sääliksi ja vihaksi pisti es-vaimon puolesta. Minusta hänelle olisi kuulunut joku korvaus, kun oli elättänyt ylimielistä serkkuani 8 vuoden ajan. Serkkuni ei edes nostanut opintolainaa vuosien aikana.
Minulla on samantapainen esimerkki työkaverista, jonka avovaimo lähti opiskelemaan. Työkaveri maksoi sinä aikana käytännössä kaikki yhteiset kulut, koska opintotukia ei yhteisten tulojen takia saanut. Työkaveri maksoi vaihto-opiskelukauden, kaikki opiskelijaristeilyt, iltapuvut sitseihin jne. Ja kun naisystävänsä valmistui, ilmoitti tämä, että oli ihanaa olla yhdessä, mutta löysin sielunkumppanini yliopistomaailmasta, joten hyvästi sinä sähköasentaja.
Mikä on tyhmyyden määritelmä? Olla tuo sähköasentaja ja suostua maksamaan jonkun opiskelu ja elämän monen vuoden ajan ja samaan aikaan olla täysin sinisilmäinen typerys. Sitten tulla lempatuksi kuin käytetyt sukat.
Äijä tunsi itsensä varmaan hemmetin fiksuksi tuon jälkeen! Kannatti luottaa naiseen!
No ruokahan maksaa yli satasen kuussa. Ei mikään pikkuraha. Miksi ihmiset muuttavat yhteen ennen kun elämä on taloudellisesti kunnossa?
Me saimme yhteisen lapsen ja piti mennä naimisiin sekä muuttaa yhteen. Mutta kuinkas kävikään? Mies ei halua meidän muuttavan luokseen, koska joutuisi elättämään minua sekä lastaan siihen asti, että lapsemme on 3-vuotias (siihen asti olen kodinhoidontuella). Minä pysyn omassa vuokrakämpässäni enkä todellakaan halua mennä hänen kanssaan naimisiin enkä olla enää yhdessäkään. Lapsi menee minun mielestä näissä asioissa ykköseksi, kun kyse on kuitenkin loppujen lopuksi lyhyestä ajasta.
Sanoisin, että eroa ja muuta omillesi. Löydät vielä miehen, jolle raha ei ole se ensimmäinen asia, joka ratkaisee kaiken.
Onnea opiskeluun!
Vierailija kirjoitti:
No ruokahan maksaa yli satasen kuussa. Ei mikään pikkuraha. Miksi ihmiset muuttavat yhteen ennen kun elämä on taloudellisesti kunnossa?
Paljon enemmän kuin satasen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me saimme yhteisen lapsen ja piti mennä naimisiin sekä muuttaa yhteen. Mutta kuinkas kävikään? Mies ei halua meidän muuttavan luokseen, koska joutuisi elättämään minua sekä lastaan siihen asti, että lapsemme on 3-vuotias (siihen asti olen kodinhoidontuella). Minä pysyn omassa vuokrakämpässäni enkä todellakaan halua mennä hänen kanssaan naimisiin enkä olla enää yhdessäkään. Lapsi menee minun mielestä näissä asioissa ykköseksi, kun kyse on kuitenkin loppujen lopuksi lyhyestä ajasta.
Sanoisin, että eroa ja muuta omillesi. Löydät vielä miehen, jolle raha ei ole se ensimmäinen asia, joka ratkaisee kaiken.
Onnea opiskeluun!
On sairasta olla 3 vuotta kotona.
Meillä hieman samanlainen tilanne. Minä opiskelen ja teen osa-aikatöitä, ja avopuoliso kokopäivätöissä. Avopuoliso maksaa kuitenkin suurimman osan menoistamme. Kerran riidan yhteydessä avopuolisoni kertoi, että kaverit kutsuu häntä "kauppakassien kantajaksi" ym., ja yksi kaveri oli sanonut että aviomiestäni mahtaa harmittaa, jos jätän hänet samana päivänä kun valmistun.
Ärsyttävää, että minua pidetään loisena, vaikka teen opintojen ohessa töitä minkä pystyn, ja valmistuttuani tulen tienaamaan enemmän kuin avomieheni, jolloin tottakai maksan vuorostani suuremman osan kuluistamme. Tekisi mieli sanoa näille kavereille, että olen ollut joka ikinen kesä kesätöissä 16-vuotiaasta lähtien, ja välillä (jos on töitä saanut) myös opintojen ohessa. Ja eihän kukaan tulevasta tiedä - yksi kaveripariskunta otti tuhansien eurojen lainan häitä varten. En silti mene heille sanomaan että "mahtaa vituttaa jos eroatte - meni rahat hukkaan!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä hieman samanlainen tilanne. Minä opiskelen ja teen osa-aikatöitä, ja avopuoliso kokopäivätöissä. Avopuoliso maksaa kuitenkin suurimman osan menoistamme. Kerran riidan yhteydessä avopuolisoni kertoi, että kaverit kutsuu häntä "kauppakassien kantajaksi" ym., ja yksi kaveri oli sanonut että aviomiestäni mahtaa harmittaa, jos jätän hänet samana päivänä kun valmistun.
Ärsyttävää, että minua pidetään loisena, vaikka teen opintojen ohessa töitä minkä pystyn, ja valmistuttuani tulen tienaamaan enemmän kuin avomieheni, jolloin tottakai maksan vuorostani suuremman osan kuluistamme. Tekisi mieli sanoa näille kavereille, että olen ollut joka ikinen kesä kesätöissä 16-vuotiaasta lähtien, ja välillä (jos on töitä saanut) myös opintojen ohessa. Ja eihän kukaan tulevasta tiedä - yksi kaveripariskunta otti tuhansien eurojen lainan häitä varten. En silti mene heille sanomaan että "mahtaa vituttaa jos eroatte - meni rahat hukkaan!".
Sun miehen kaverit on idiootteja, miksi ihmeessä loukkaantuisit jonkun puoliälyisen kommentista? Unohda koko juttu.
“Never argue with stupid people, they will drag you down to their level and then beat you with experience.”
Ap, ei sulla ole varaa opiskella.
Sun pitää hakea töihin ja yrittää sitten kouluttautua joko työn ohessa tai sitten säästää palkkatuloista niin että voit taas opiskella.
Työttömänä saat sentään työttömyyskorvauksen ja asumistuen, eli enemmän kuin opintotuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni (mies) opiskeli oikeustieteellisessä 8 vuotta. Tuon ajan he kituuttivat vaimonsa pienillä tuloilla. Koko ajan serkkuni mainosti, että kun valmistuu niin taloustilanne heidän perheessään kohenee huomattavasti! No kun lopulta valmistui, oli löytänyt opiskelukaveristaan uuden tyttöystävän ja vaimo heivattiin ulos. Totta puhui, talous nousi kohisemalla kahden asianajajan taloudessa vs. opiskelija-lastenhoitajan talous.
Sääliksi ja vihaksi pisti es-vaimon puolesta. Minusta hänelle olisi kuulunut joku korvaus, kun oli elättänyt ylimielistä serkkuani 8 vuoden ajan. Serkkuni ei edes nostanut opintolainaa vuosien aikana.
Minulla on samantapainen esimerkki työkaverista, jonka avovaimo lähti opiskelemaan. Työkaveri maksoi sinä aikana käytännössä kaikki yhteiset kulut, koska opintotukia ei yhteisten tulojen takia saanut. Työkaveri maksoi vaihto-opiskelukauden, kaikki opiskelijaristeilyt, iltapuvut sitseihin jne. Ja kun naisystävänsä valmistui, ilmoitti tämä, että oli ihanaa olla yhdessä, mutta löysin sielunkumppanini yliopistomaailmasta, joten hyvästi sinä sähköasentaja.
Keksi parempi provo. Puolison tulot eivät vaikuta opintotukeen.
Minä voisin ryhtyä opiskelija neitosen kanssa järkiliittoon, eli tarjoaisin asunnon ja ruuat ja sinä tekisit vastineeksi kotitaloustöitä... M35 (ja hyvät tulot)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen mies ja vaimo ei suostunut samaan ja lopulta tuli ero. Mikä siinä on niin vaikeaa elättää miestä sen kolmen vuoden ammattikoulutuksen ajan?
Ei luulisi nyt niin hirveästi maksavan...
t. katkera mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saat opintotukea et ole oikeutettu toimeentulotukeen.
Helsingissä saa ainakin, mutta opintolaina pitää olla nostettu.
Ei ole mikään pakko olla nostettuna, mutta lasketaan tuloksi vaikkei olisi nostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opintotuen saaja EI voi saada sosiaaliturvatukea paitsi jos on luottotiedoton eikä tästä syystä saa opintolainaa.
Hassuinta tuossa on, että jos mieheni jäisi sossun elätiksi ja eläisimme yhdessä, yhdessä saamamme tuki ei olisi paljoakaan isompi. Erillään eläissä saisimme enemmän rahaa.
Jotkut kulttuurihenkilöt ovat jo ajat sitten oivaltaneet tuon seikan ja siksi yhdessä karanneet äiti ja isä eivät mene ikinä virallisesti naimisiin, vaan asuvat eri osoitteissa täysin sosiaalituin. Heille kelpaa vain uudehko saunallinen asunto yläkerrasta. Äiti asuu lasten kanssa ja tarvitsee runsaasti tilaa. Isänkään ei tarvitse kelpuuttaa mitään hikistä yksiötä, koska lapset tarvitsevat tilaa, kun käyvät joskus kylässä. Toimeentulotuessa on nimittäin harkinnanvaraa. En tosin väitä, että se koskisi meitä kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja vaimo ei suostunut samaan ja lopulta tuli ero. Mikä siinä on niin vaikeaa elättää miestä sen kolmen vuoden ammattikoulutuksen ajan?
Ei luulisi nyt niin hirveästi maksavan...
t. katkera mies
Naista pitää elättää mutta miestä ei pidä. Se on sääntö.
No me maksettiin 50-50 kun poika opiskeli tutkinto-opiskelijana ja minä avoimessa, jolloin sain vain asumistuen karenssin takia. Tai eihän silloin ollut varaa maksaa 50-50 mutta merkitsimme ylös paljonko toinen oli maksanut enemmän ja maksoin sitten vähitellen takaisin kun sain opiskelupaikan ja aloin saamaan opintotukea.
Ei ollut mitään vaivaa eikä tarvinnut tuntea itseään loiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä hieman samanlainen tilanne. Minä opiskelen ja teen osa-aikatöitä, ja avopuoliso kokopäivätöissä. Avopuoliso maksaa kuitenkin suurimman osan menoistamme. Kerran riidan yhteydessä avopuolisoni kertoi, että kaverit kutsuu häntä "kauppakassien kantajaksi" ym., ja yksi kaveri oli sanonut että aviomiestäni mahtaa harmittaa, jos jätän hänet samana päivänä kun valmistun.
Ärsyttävää, että minua pidetään loisena, vaikka teen opintojen ohessa töitä minkä pystyn, ja valmistuttuani tulen tienaamaan enemmän kuin avomieheni, jolloin tottakai maksan vuorostani suuremman osan kuluistamme. Tekisi mieli sanoa näille kavereille, että olen ollut joka ikinen kesä kesätöissä 16-vuotiaasta lähtien, ja välillä (jos on töitä saanut) myös opintojen ohessa. Ja eihän kukaan tulevasta tiedä - yksi kaveripariskunta otti tuhansien eurojen lainan häitä varten. En silti mene heille sanomaan että "mahtaa vituttaa jos eroatte - meni rahat hukkaan!".
Sun miehen kaverit on idiootteja, miksi ihmeessä loukkaantuisit jonkun puoliälyisen kommentista? Unohda koko juttu.
“Never argue with stupid people, they will drag you down to their level and then beat you with experience.”
Lähes varmasti edellisen kirjoittajan suhde tulee kaatumaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit elää yhdessä ihmisen kanssa, joka ei halua tukea sinua millään lailla?
Suosittelen, että muutat pois. Maailmassa on inhimillisiäkin ihmisiä.
Toivotan onnea opiskeluillesi! :)
(En missään nimessä edes harkitsisi lapsia hänen kanssaan.)
Jaa jonkun kanssa harkitsisit vaikka maailma on ylikansoitettu? :DD
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit elää yhdessä ihmisen kanssa, joka ei halua tukea sinua millään lailla?
Suosittelen, että muutat pois. Maailmassa on inhimillisiäkin ihmisiä.
Toivotan onnea opiskeluillesi! :)
(En missään nimessä edes harkitsisi lapsia hänen kanssaan.)
Oi! Vihdoinko löytyi ehkäisykeino joka ei "petä" :D
Taitaa tarjolla oleva yksiö koulun läheltä olla merkki jostain, ainakin mahdollisuus ;).
Nimittäin katsoa suhteen todellista luonnetta ennen kuin edes harkitset lapsen tekoa tällaisen henkilön kanssa joka ei taida olla valmis jakamaan omastaan.
Elämässä tilanteet voivat muuttua ja on tärkeää että voit noinkin hetkinä luottaa puolisoosi.