Juttuseuraa teistä, jotka haaveilette vauvasta?
En löytänyt äkkiseltään tämänkaltaista viestiketjua, joten ajattelin avata uuden :) Olisi ihanaa kuulla muiden raskaaksi haluavien ajatuksia ja fiiliksiä! Tuntuu, ettei ole ketään, jolle tästä asiasta jutella, ja kun minun päässä ei tunnu mitään muuta enää pyörivän kuin kaikki nämä vauvaan ja raskautumiseen liittyvät jutut.
Tässä minun tarinani:
Olen alle 30 -vuotias nainen ja sain yhtäkkiä, oikeastaan vähän vahingon kautta, aikamoisen vauvakuumeen. Olen aina ajatellut, että en ole valmis vielä äidiksi, koska haluan vielä matkustella ja kokea ja tehdä kaikenlaista. Nyt kesällä kuitenkin tapahtui miehen kanssa pikku vahinko juuri melkein oviksen aikoihin, ja aloin perehtyä mahdolliseen raskauteen lukemalla kaikenlaista aiheeseen liittyvää netistä ja katselemalla vauvadokumentteja yms. Vauva-ajatukset täyttivät pääni, ja mietin joka päivä, mitä masussani mahtoi juuri nyt tapahtua, vai tapahtuiko yhtään mitään. Lueskelin netistä, mitä juuri tällä viikolla pitäisi tapahtua... Ja kun sitten menkat lopulta alkoivatkin, tuli ihan kyyneleet kun pettymys oli niin suuri. Juttelimme asiasta pitkään mieheni kanssa ja totesimme, että nyt olisi oikeastaan aika täydellinen hetki meidän elämässä vauvan tulolle. Päätimme alkaa yrittää ihan tosissamme.
Nyt olemme yhden kerran yrittäneet vauvaa tämän vahinkokierron jälkeen. Olen ollut havaitsevinani vaikka minkälaisia raskausoireita, mutta liekö kuviteltuja...? Kuvotusta, pyörrytystä, kipeät nännit, alkoholi ei maistu, hajut voimistuneet, ruoka etoo, suolaisen himo, väsymys, päänsärky, alavatsan nippailu ja viiltely, voimattomuus liikkuessa (esim. kun piti juosta bussiin, melkein jalat lähti alta) ja vaikka mitä muuta. Tänään on vihdoin kp 28. Ihmeellistä vatsan viiltelyä vasemmalta puolelta on ollut nyt jo melkein viikon ajan, mutta eilen alkoivat "menkkakipujen" tyyppiset polttelut ja orastava migreenikin (minulle tulee aina menkkojen aikana migreeni). Tuli lisäksi muutama tippa rusehtavaa vuotoa :( Olen lukenut, että monella on alkuraskaudessa menkkakipujen tyyppistä polttoa, ja vuotojakin esiintyy yllättävän suurella osalla naisista. Silti pelottaa käydä vessassa, jos ne menkat sieltä alkaa. En uskalla toivoa, että olisi onnistanut, kun menkkaoireet on niin tyypilliset. Tänä aamuna ei ollut mitään oireita, mutta migreeni alkoi taas orastaa päivän mittaan ja nyt illalla taas pyyhkäistessä ilmestyi pari tippaa rusehtavaa vuotoa paperiin :( Huonolta taitaa näyttää. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt, kun olen kylässä enkä ole päässyt kauppaan ostamaan kenenkään huomaamatta. Joutuu vaan odottelemaan, kunnes pääsee kotiin (vaikka luultavasti tilanne selviää jo ennen sitä).
Olen pähkäillyt nyt monta viikkoa, onko minulla jonkunlaista hormonihäiriötä, kun menkat on muuttunu niin kummallisiksi, ennen olivat säännölliset n. 28-29pv ja alkoivat yleensä aina illalla pienillä poltoilla ja pikkuvuotamisella, ja sitten seuraavana aamuna hanat aukes kunnolla. Nyt kumminkin tänä vuonna on ollut kierron pituus kaikkea mahdollista 26-31 pv väliltä hyvin vaihtelevasti ja ihmeellistä tiputtelua on ollut monta päivää ennenkuin menkat kunnolla alkavat. Viittaa ilmeisesti keltarauhasen riittämättömään toimintaan? Ajattelin, että varaan lääkärin nyt tämän kierron jälkeen, jos ne menkat sieltä tulee. Jos saisin sitten hormonihoidon kierron tasoittamiseksi ja raskauden yrittämisen tueksi.
Tässä siis pääpiirteittäin tämän hetken ajatuksia, olisi tosiaan ihanaa, jos saisi täältä juttuseuraa :)
Kommentit (530)
Itse katoin kans tuon dokkarin tuleva vauvani. Ainoa mikä jäi siitä ehkä vähän ärsyttämään oli se, että annettiin vaaleanpunanen kuva hoidoista ja että kunhan vain jaksaa yrittää niin hoitojen avulla varmasti saa lapsen.
Kyllä näistä hoidoista hauskuus ja ilo on kaukana :(
Hei! Pitkään seurattuani päätin myös liittyä keskusteluun. Ihana että tällaisia kanavia on nykyään olemassa! Olen siis 28 vuotias ja lasta yritetty kohta vuosi. En ole varsinainen lapsi-ihminen ollut koskaan mutta nyt on kello pahasti tikittänyt ja ollaan enemmän kuin valmiita perheenlisäykseen pitkän parisuhteen kruunuksi.
En ole pystynyt kertomaan kenellekään tutulleni asiasta mikä on äärettömän raastavaa sillä utelioita ja ympärillä (vahingossa) raskautuvia on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Tämä on omalta osaltaan tosin vahvistanut jo ennestään hyvää parisuhdetta mutta monesti on silti kovin surkea olo kun ei voi jakaa tätä kenenkään kanssa. En vaan jaksaisi sitä tsemppausta ja entisestään pahenevaa utelua puhumattakaan kanssaihmisten tuskaa puolestamme (mitä arvatenkin saisin sillä suvussa on ollut samassa tilanteessa olleita).
Olemme käyneet Mehiläisessä ja siellä selvisi että meillä on edelleen luomuraskaus täysin mahdollista mistä syystä emme vielä ryhdy muihin toimenpiteisiin, mutta ennusteemme on noin 1/6 "normaalista" siittiöiden laadun ja määrän takia. Osaltaan tämä että ylipäätään toivoa on (hoidoilla hyväkin ennuste) on helpottanut mutta silti tuntuu kovin epäreilulta..
Nyt on ajateltu stressin vähentämiseksi pitää pari kk "taukoa" aktiivisessa yrittämisessä (tosin mitään ovismittareita en ole koskaan käyttänytkään kun itselläni tosi säännöllinen kierto ja petipuuhat ilman yrittämistäkin säännölliset) ja kevväämmällä taas uudella odotuksen innostuksella. Tässä nyt siis avautumiseni ensimmäistä kertaa kenellekään parisuhteen ulkopuoliselle. Peukkuja kaikille!
Astriida: ihana teksti! Voi että, teitä on koeteltu! Samat kokemukset täällä kyllä, sydämeen sattuu kun lähipiiri utelee ja hoputtaa, tietämättään että vauvaa yritetty kohta vuosi keskenmenot pohjalla. Ja jotenkin tuntuu et tosi moni on raskaana ympärillä, että itse olisi vaan epäkelpo...
tervetuloa mukaan juttelemaan, kunpa teillekin plussa suotaisiin pian! :)
Meillä kans tuota utelua ollut ja ihmiset ei vain tajua, että se kysymys loukkaa ihan todella paljon tai ainaki pahoittaa mieltä. Sain vinkin ystävältä jotka omaansa myös pitkään yritti. Vastasin, että tulee kun lääkärit onnistuu. Siihen loppu utelut ja kyselyt ainakin siltä erää. Väsynyt vastailemaan puolituttujen ja tuttujen uteluihin kun itse saa jatkuvasti joutua pettymään. Ei enää niin kauniisti tule sitten sanottua.
Minttura: Miten ootte sanonut? Sanooko mies myös vastaan? Itte sitä just mietin, kun oon aika nössö ihminen loppujen lopuksi. Tuntuu tosi pahalta, kun miehen puolelta porukka kokoajan kyselee ja vihjailee suoraan ja epäsuoraan. Jos joku puolituttu miehen puolelta heittää että "Milloinkohan Anjasta (anoppi) tulee mummi?", niin tuntuisi hassulta flipata täysin ja alkaa räyhäämään. Mieheni on siis äitinsä ainokainen, että tietää kyllä ketä nämä mummittelut koskee. Rasittaa myös kun anoppikin kyselee ja hoputtaa, vaikka keskenmenoista tietääkin. On sanonut muutamaan otteeseenkin että "mahdollisimman nopeasti nyt vaan uutta". Sillee nettä ööh, no sitä tässä yritetäänkin mutta helpommin sanottu kuin tehty.
En tiedä ollaanki sitten jotenkin outoja, vai onko kaikki muut sitten vaan niin superhedelmällisiä että ne lapset saa alkunsa tyyliin jo vakavasti hedelmöittymisen ajattelusta...
Mä taas kerroin heti läheisimmille kavereille ja työkavereille jo alussa et nyt alettiin yrittämään. On ainakin ihmisiä kelle purkaa v*tutusta aina kun ne menkat alkaa 😝 Kotona tulee yksin itkettyä sitten.. omille vanhemmilleni eikä miehen vanhemmille olla siis puhuttu yhtään mitään, eipä sieltä oo onneks mitään uteluita tullutkaan. Enemmän kyselee koska mennään naimisiin 😅
Mies on noihin uteluihin todennut viisain sanoin että "lapsia ei tehdä vaan saadaan" johon mä usein lisään että "jos saadaan". Se yleensä hiljentää muttei suinkaan aina. Nykyään tosiaan tulee tylymminkin kuitattua jotain tai vaihdettua mukamas näppärästi puheenaihetta.
En haluaisi muuttua katkeraksi mutta on tullut huomattua ettei varsinkaan näistä vahinkoraskauksista osaa kauheasti muiden mukana hehkuttaa. Se tosin menee varmaan muilla sen piikkiin etten koskaan ole ollut mikään lapsi-intoilija.
Kaikkein eniten on loukannut kun pari kertaa on kuitattu että minua ei varmaan yrittäjänä perhe kiinnosta mutta että elämässä jää paljosta ilosta paitsi ilman lapsia ja että kannattaisi miettiä tätä ennenkuin ikä alkaa painaa. Siinä sitten jää monttu auki ihmettelemään ja itkee myöhemmin kotona ihmisten idiotismin takia.
Mies meillä sanoo napakasti myös että lapsia saadaan ei tehdä. Itse olen yhdelle jo kironnut, että v***u lapsia tulee kun lääkärit onnistuu. Meillä molempien vanhemmat ja sisarukset sekä esimiehet tietää tästä hoitoprojektista. Esimiehille kerrottiin siksi, että voi tulla aikoja todella lyhyelläkin varoajalla ja ei haluta joutua sen enempää selittelemään. Muutama läheinen ystävä myös tietää ja heille helppo purkaa pahin olo. Miehen kanssa toki myös mutta toisinaan helpompi puhua jollekki joka koko projektin ulkopuolella.
Sanottiin jopa perheille suoraan, että sitten tämä asia kerrotaan jotta ei tule kyselyjä. Kerrotaan kun on kertomista. Ymmärsivät ja ovat tehokkaasti vaientaneet myös muita kyselijöitä :)
Hyvä että ootte sanonut. Uskomattoman käsittämätöntä et ihmiset ei vielä tänäkään päivänä tajua, että lapsia just ei vaan tehdä. Vaikka yllättävän monelle se superhelppoa tuntuu olevan...
Menkat alkamassa täällä, maha kramppailee ja sitä rataa. Olihan se odotettavissakin mutta silti riipii... Tämä vauvanyritys on kyllä niin henkisesti raastavaa että ei mitään rajaa, olen jo aika valmis luovuttamaan.
Täälläkin menkat alkamassa, alaselkä ja vatsakramppeja. Buu ☹️
Viikonloppuja aijon kyllä ottaa muutaman lasin skumppaa.. Prkl. Varasin muuten ajan akupunktioon 😁 Parin viikon päästä (oviksen tienoilla) olis se sitten edessä. Muutenkin ajattelin et nyt jos koska voin hyvällä omatunnolla panostaa itseeni. Akupunktio nyt mitään hemmottelua ole mut ymmärrätte varmaan pointin. Ajatukset pitää välillä saada vaan jonnekin ihan muualle tästä yrittämisestä.. Mietin jopa et poistaisin puhelimesta molemmat kuukautiskiertokalenterit (womanlog ja period calendar) koska kyttään niitä lähes päivittäin ja merkkaan sinne kaikki pienimmätkin oireet ja lämmöt ym. Menny ihan mahdottomaksi. Mä oon nykyään niin kova stressaamaan kaikesta että huh huh vaan, ei helpota yhtään tilannetta.. Mites te muut rentoudutte vai onko mahdoton käsite? 😅
Kuulkaapas ihanat naiset. Mä varmaan vetäydyn tältä foorumilta nyt pieneksi hetkeksi. Mä tein tänään testin koska oon niin malttamaton ja ennenkaikkea TYHMÄ. Luulin että sittenkin ois tärpännyt, mut se kuuluista negahan sieltä tuli. Nyt on näin kymmenen kuukauden yrittämisen jälkeen semmoinen olo että en enää jaksa. En jaksa sitä että koko kuukausi on pakkonaimista, oireiden kyttäilyä ja pettymyksiä. Kun ei rennolla otteellakaan onnistunut, ei väkisin, ei auta foolihapot eikä alkoholittomuus. Oon aika poikki. Mä varaan nyt loman mulle ja miehelle seuraavien menkkojen alkuun, joten tän kuun aattelin olla. Karo86, mä ainakin heitin noi menkkakalenterit nyt kuuseen, en aio avatakaan niitä. Ovistestipaketin jätän hyllyyn, en tee niitäkään. Täksi vuodeksi ei pikkuista saada ni antaapa sitten olla, en uskalla ajatellakaan että jos tässä ihan oikeesti lapsettomiksi jäädään...
Kaikkea hyvää teille, tuun kurkkaamaan sitten miten teillä sujuu, plussatoivotuksia teille ihan jokaikiselle! <3
Tsemppiä Pieninyuu <3
Täälläki ne menkat nyt sitte alko uskollisesti päivälleen kp 28.. v***tus on suuri..
Alkaa täälläkin olla tunne, että nyt riittää.. vaan periksi en halua antaa.. pettymys vaan aina niin suuri
Pieninyuu, ei kannata toivoa menettää! Aina on toivoa vaikka ei siltä tosiaan tunnukaan. Minttura mullakin alkoi yöllä menkat ja nyt on taas niin huono olo.. Pillereiden lopettamisen jälkeen oon saanu takaisin erittäin kivuliaat ja runsaat menkat 😰 Pyörryttää, kramppaa, hikoiluttaa, vituttaa, mitä näitä nyt on..
Mullakin käy siis usein mielessä että nyt hanskat tiskiin, ihan sama, näin on sit tarkotettu.. Mut joku pieni kipinä mussa valaa toivoa ja uskoa. Oon päättänytkin että nyt koitan nauttia elämästä niin kuin ennenkin (mitä se aika oli ennen ovistestejä, pakkonaimista ja itkuja ku menkat alkaa!?) ja koitan tosiaan rauhoittua😌 Puuh.. Keväälle onkin suunniteilla kivoja juttuja kuten ulkomaanmatka, juhlia, kylpyläloma ja muuta itseni hemmottelua..Lisääntyvä valoisuus ainakin piristää mieltä, eiks niin! Tsemppiä meille ❤️
Minttura ja Karo86: Kiitos teille <3 Toivon teille et ens kuussa tärppäis teillä molemmilla <3 Tää tuntuu vaan niin rankalta. Menkkojen piti alkaa eilen, no ei alkanut. Vieläkään ei mitään. aina ollut ihan säännölliset, tietty nyt myöhässä ja tosiaan testi oli niin selkee nega ettei pahemmasta väliä. Ärsyttää, miksi käy näin. Lisäksi pelkään, että jos nyt teen haamuplussan, niin on taas huono tilanne. Siis, tokassa keskenmenossa sain vaan haamun eikä hormonitaso siitä noussutkaan. Niin sama juttu varmaan taas kävisi, onko joku saanut haamuplussan menkkaviikolla, ja silti onnistuneen raskauden? En oo kuullu kyl keltään että ois...
Pieninyuu: Mulla yks tuttu sai! Menkka viikolla tosi tosi tosi haalee haamuplussa, jota väänneltiin ja käänneltiin. Viikonpäästä edelleen haamu mutta tosi halee. Pikkuhiljaa lähti vahvistumaan ja tällä hetkellä hänellä on terve 4 vuotias tyttö!
Täällä kanssa tilanne, että maanantaina piti menkkojen alkaa, eikä vieläkään näy. Apteekkari sano, että dpo on nyt 10-11, että aikaisintaan testiä huomenna perjantaina. Sain siis sunnuntaina negan, tiistaina negan (kävi älyttömän haalea viiva, joka lääkärikäynnin aikana hävisi. Nyt en oo uskaltanu testata. 😐
Tuo utelu / "tuputtaminen" on niin raivostuttavaa!
Me saatiin lahjaksi sukulaiselta Luhta käsipyyhkeet, joista toisessa luki "isä". Ei varmaan ollut tarkoitus, veikkaan, ettei lahjan antaja varmaan sitä tajunnut (toivottavasti), mutta ärsytti silti. Yksi kaveri taas aikoinaan jankutti koko ajan, kuinka jokaisen naisen täytyy synnyttää lapsi tai muuten elämällä ei ole tarkoitusta, ei arvoa, eikä elämässä ole mitään tärkeää. Hän oli myös sitä mieltä, että kyllä normaalit ihmiset lapsia saa, täytyy vaan harrastaa seksiä oikeaan aikaan. Ja että naisen vartalo on vaan raskautta/synnytystä/lasta varten. Vittu. En edes viitsinyt kertoa meidän ongelmasta, mutta en kyllä jaksa yhteyksissäkään olla.
Pieninyuu tsemppiä hirmuisesti!!!
Ovis alko vilkuttaan hymynaamaa 25pv, sen jlk ollut vaihtelevia viivoja, kunnes noin viikko sitten oli tasavahvat taas(?), ja nyt taas muutaman pvn ollut vahvaa viivaa (eilisestä tulosviiva kirkuu kirkkaampana..
Reagoiko r-testi näin vahvasti ovikseen, et toisessa testissä näkyy hailua ja toisessa ei vaikka ovis ollut yhtä vahva molempien testien tekoaikana??
Liekköhän kuvanlaatu minkäänlainen, mut luonnossa toisessa näkyykö tihrustamatta selvä viiva, toisessa ei ollenkaan.
Mä maltoin pysyä poissa peräti 12 päivää! No saavutus sekin :D Mitäs tänne kuuluu, ollut tämä ketju aika hiljaisena. Haluisin kuulla miten teillä menee, onko plussailtu, stressailtu, rauhoituttu?
Itellä ollut yllättävän hyvä fiilis, sellainen seesteinen ja vauva-asiat olleet taka-alalla. Olen keskittynyt kaikkeen muuhun, kuten kodin sisustamiseen ja töistä stressaamiseen :D Toivon, että tää olotila myös pysyy menkkojen jälkeiseen elämään asti, sillä muistaakseeni joka yrityskuukauteenkin on mahtunut ne muutamat päivät kun on ottanut iisisti, kunnes kierron loppupuolella hermot repeää!
Menkkakalenteriakaan en ole kertaakaan avannut ja pakkoseksiä ei ole harrastettu eikä ovista kyttäilty. Tällaista kun tää oliskin, ni ois ihan jees!
Jämähtääkö muilla testitikut koskaan näi? Ottaappa nyt selvää :D
Pieninyuu hyvä jättääkki stressiä välillä tästä pois 😊
Hei just tuli telkkarista tosi mielenkiintonen dokkari Yle Teemalta! Kattokaas Yle Areenasta Tiededokumentti: Tuleva vauvani. Muutama onnen kyynel tuli tirautettua noiden parien puolesta ❤️😌 Ja uskoa siihen et toivoa on meillä kaikilla..