Juttuseuraa teistä, jotka haaveilette vauvasta?
En löytänyt äkkiseltään tämänkaltaista viestiketjua, joten ajattelin avata uuden :) Olisi ihanaa kuulla muiden raskaaksi haluavien ajatuksia ja fiiliksiä! Tuntuu, ettei ole ketään, jolle tästä asiasta jutella, ja kun minun päässä ei tunnu mitään muuta enää pyörivän kuin kaikki nämä vauvaan ja raskautumiseen liittyvät jutut.
Tässä minun tarinani:
Olen alle 30 -vuotias nainen ja sain yhtäkkiä, oikeastaan vähän vahingon kautta, aikamoisen vauvakuumeen. Olen aina ajatellut, että en ole valmis vielä äidiksi, koska haluan vielä matkustella ja kokea ja tehdä kaikenlaista. Nyt kesällä kuitenkin tapahtui miehen kanssa pikku vahinko juuri melkein oviksen aikoihin, ja aloin perehtyä mahdolliseen raskauteen lukemalla kaikenlaista aiheeseen liittyvää netistä ja katselemalla vauvadokumentteja yms. Vauva-ajatukset täyttivät pääni, ja mietin joka päivä, mitä masussani mahtoi juuri nyt tapahtua, vai tapahtuiko yhtään mitään. Lueskelin netistä, mitä juuri tällä viikolla pitäisi tapahtua... Ja kun sitten menkat lopulta alkoivatkin, tuli ihan kyyneleet kun pettymys oli niin suuri. Juttelimme asiasta pitkään mieheni kanssa ja totesimme, että nyt olisi oikeastaan aika täydellinen hetki meidän elämässä vauvan tulolle. Päätimme alkaa yrittää ihan tosissamme.
Nyt olemme yhden kerran yrittäneet vauvaa tämän vahinkokierron jälkeen. Olen ollut havaitsevinani vaikka minkälaisia raskausoireita, mutta liekö kuviteltuja...? Kuvotusta, pyörrytystä, kipeät nännit, alkoholi ei maistu, hajut voimistuneet, ruoka etoo, suolaisen himo, väsymys, päänsärky, alavatsan nippailu ja viiltely, voimattomuus liikkuessa (esim. kun piti juosta bussiin, melkein jalat lähti alta) ja vaikka mitä muuta. Tänään on vihdoin kp 28. Ihmeellistä vatsan viiltelyä vasemmalta puolelta on ollut nyt jo melkein viikon ajan, mutta eilen alkoivat "menkkakipujen" tyyppiset polttelut ja orastava migreenikin (minulle tulee aina menkkojen aikana migreeni). Tuli lisäksi muutama tippa rusehtavaa vuotoa :( Olen lukenut, että monella on alkuraskaudessa menkkakipujen tyyppistä polttoa, ja vuotojakin esiintyy yllättävän suurella osalla naisista. Silti pelottaa käydä vessassa, jos ne menkat sieltä alkaa. En uskalla toivoa, että olisi onnistanut, kun menkkaoireet on niin tyypilliset. Tänä aamuna ei ollut mitään oireita, mutta migreeni alkoi taas orastaa päivän mittaan ja nyt illalla taas pyyhkäistessä ilmestyi pari tippaa rusehtavaa vuotoa paperiin :( Huonolta taitaa näyttää. Raskaustestiä en ole vielä tehnyt, kun olen kylässä enkä ole päässyt kauppaan ostamaan kenenkään huomaamatta. Joutuu vaan odottelemaan, kunnes pääsee kotiin (vaikka luultavasti tilanne selviää jo ennen sitä).
Olen pähkäillyt nyt monta viikkoa, onko minulla jonkunlaista hormonihäiriötä, kun menkat on muuttunu niin kummallisiksi, ennen olivat säännölliset n. 28-29pv ja alkoivat yleensä aina illalla pienillä poltoilla ja pikkuvuotamisella, ja sitten seuraavana aamuna hanat aukes kunnolla. Nyt kumminkin tänä vuonna on ollut kierron pituus kaikkea mahdollista 26-31 pv väliltä hyvin vaihtelevasti ja ihmeellistä tiputtelua on ollut monta päivää ennenkuin menkat kunnolla alkavat. Viittaa ilmeisesti keltarauhasen riittämättömään toimintaan? Ajattelin, että varaan lääkärin nyt tämän kierron jälkeen, jos ne menkat sieltä tulee. Jos saisin sitten hormonihoidon kierron tasoittamiseksi ja raskauden yrittämisen tueksi.
Tässä siis pääpiirteittäin tämän hetken ajatuksia, olisi tosiaan ihanaa, jos saisi täältä juttuseuraa :)
Kommentit (530)
LadyInHope hurjasti onnea!!!
Pieninyuu kiitos, itkuhan se tuli.. olishan se kiva jos meillä kaikilla nyt tärppäis. Meillä helmikuu vain hankala ku mies lähtee työreissulle. Tulee kyllä käymään kotona kp. 14. Mulla usein ovis kp. 12-13 :( nyt toivon et venyis vaikka menkatki alko aiemmin..
Tttt: kyl se vielä siitä <3 pidän sulleki peukkui!
Minttura: sama tääl. Mies on oviksen aikaan ulkomailla :( pitää kattoo mitä tapahtuu....
Ja me varattiin nyt lääkäriaika ens lauantaiks. Käydään vähän kyselemässä et miten kuuluis edetä, ja että onko kaksi keskenmenoa jo ihan kuolemantuomio :( jännittää!
tttt kaksi keskenmenoa ei ole kuolemantuomio.. hyvä ystäväni joka käynyt useita hoitoja läpi saanut monia keskenmenoja ja nyt hänellä on terveitä lapsukaisia :) älä siis heitä kirvestä kaivoon vaan lääkärille avoimin mielin vain. Meillä keskiviikkona seuraaviin tutkimuksiin meno ja aletaan pohtia seuraavaa vaihtoehtoa kun ainakaan teroluteista ei meille ollut apua.
Pieninyuu ite kans harmittelen kun keskiviikkona myös varmistetaan ja aukastaan tiet jos vaikka este onkin tukos. Olis paremmat mahdollisuudet raskautua kun tiet auki mutta sormet ja varpaat ristiin et ovis olis ku herra tulee kotiin.
Hurjasti onnea plussasta LadyInHopes! 🙂 Mie täällä vähän ihmettelen tätä omaa kehoani ja sen toimintaa.. Ne menkkamaiset kivut meni sit ohi ilman niitä menkkoja.. Aloin jo tuumimaan, että olisko se ollu ovis.. Mutta mistä näitä tietää. On tässä ainakin hommailtu vällyjen välissäkin omituisista kivuista huolimatta. Mie tiiän, että kai ne yhet menkat olis fiksua odottaa, mutta en haluu tehä tästä touhusta liian laskelmoitua ja mitään kortsuja ei ainakaan ruveta käyttämään. Jos nyt tärppää niin sit tärppää 🙊 Ei ehkä sais olla näin huoleton asian suhteen, mutta kun en vaan jaksa tehä tästä stressiä. Keskenmenon jälkeen tästä yrittämisestä tai mahdollisesta raskaudesta tuskin stressitöntä on tulossa, mutta jos pääsis edes mahd. Lähelle, niin olis aika bueno. Tällä hetkellä mie vaan puhtaasti nautin siitä, että tekee edes mieli hommailla, ei oo ihan vähään aikaan ollu fiiliksiä.
Viime yönä kyllä oli taas töissä ollessa jotain ihme vatsakipua ja se oli nimenomaan sellasta alavatsakipua tuolla syvällä sisällä, että ei kyllä mistään ilmavaivoista voi olla kyse. En kyllä tykkää, jos nää ihme kivut jatkuu ilman mitään selitystä
Hei, liityn mukaan keskusteluunne ja yrittävien joukkoon!
Me jätimme 31.12.2016 minipillerit pois. Tyhjennys tuli tammikuun puolen välin paikkeilla ja ensimmäiset ns. 'luomu'' menkat loppuivat juuri perjantaina (03.02) ! Ovistestit otimme heti kättöön. Ensimmäinen ovistesti tuli malttamattomana tehtyä heti perjantai iltana kp5, jolloin tuli todella todella naurettavan haalea viiva, joutui tosi tarkasti katsomaan. Kp7 eli tänään sunnuntaina tein illasta taas testiä, nyt ilmestyikin jo punertavan haalea viiva, joka on selkeästi nähtävissä. Testaileminen jatkuu nyt sitten vain. Toivotaan että tärppäisi nopsaan!
Mitens muuten muut, olettehan ottaneet käyttöön foolihappolisän? Apteekissa suositeltiin jo aloitettavaksi foolihappolisä sekä femibion 1 ! Vähentää ainankin hermostoputken sulkeutumishäiriöitä. Apteekkari sanoi myös näiden molempien lisien käytön edistävän raskaaksi tuloa. :)
Scarlet: elä huoli, itellä alko ekat menkat joku reilu kk kaavinnan jälkeen :) Toki tilannekkin sinällään eri että hcg hormonit oli koholla ja vast nyt laskenu nollille ku eiks ne keskenmenossa laske heti?
LadyInHope onnea plussasta 😍 kiva kuulla täällä hyviäkin uutisia :)
Mutru: mie en oikein tiiä kuinka ne menee.. kyllä miulla ainakin sillon ennen kaavintaa otetuissa verikokeissa oli vielä hcg vähän koholla, vaikka lääkkeellinen tyhjennys oli alotettu viikko aikasemmin.. Mutta tein perjantaina testin ja se näytti negaa, että eihän ne nyt enää siellä koholla oo.
Mie vaan tällein kuulostelen tuota kroppaa, kun kaikki tuollaset kivut on vähän pelottavia nyt, vaikka eikö nuo lie ole ihan normaaleja naisen elämään kuuluvia juttuja.. Me päätettiin, että eletään tää helmikuu ihan ns. normaalia elämää. Annan siis asian olla ja jos niitä menkkoja ei kuulu, niin palaan asiaan sit maaliskuussa.
Mie en ainakaan oo vielä noihin ovistesteihin ryhtynyt. Mie oon yhden kerran tiettävästi tuntenut sen oviksen ja sillon oli kp 11 menossa, nyt epäilen ite vahavsti, että la-su välisen yövuoron vatsakipuilut oli ovis, mutta kiertopäivistä ei mitään tietoa, kun ei niitä menkkoja ole keskenmenon jälkeen vielä kuulunut. Yksi minun ystävä testaili aika pitkään ovista ennen kun heillä tärppäs ja hän ainakin sanoi, että se vaihtelee tosi paljon, että ei hänellä ainakaan sattunut läheskään joka kuukausi sinne kp 14 paikkeille mitä sen monesti sanotaan olevan. Kai tämäkin asia on yhtä yksilöllinen kun kropan toiminnot muutenkin.
Vähän nyt jo jännittää! Varattiin nyt siis Mehiläisestä lääkäriaika ensi lauantaille samalle gynelle, jonka kanssa vuosi sitten käytiin juttelemassa pillereiden poisjättämisestä. Nyt mennään kyselemään lähinnä, että onko kaksi keskenmenoa jo kuolemantuomio, miten pitäisi menetellä, missä vaiheessa lääkäriin hoitoihin, mitä tulisi ottaa huomioon.... Tähän mennessä kun joka lääkäriltä ollaan saatu erilainen vastaus. Samalla aletaan nyt yrittämään uudestaan, kun kolmen kuukauden paussi on pidetty. En tiedä, odotukset taas niin hemmetin korkealla et kun seuraavat menkat sitten alkaakin niin mikä suru ja murhe siinäkin sit taas on! Alkoholittomalla kuurilla oon nyt tän kuukauden ihan kokonaan, haluan nyt minimoida kaikki mahdolliset riskit pois. Tätä teenjuontiakin oon miettinyt, mutta toisaalta, kyllä sitä nyt jotain kivaa elämään pitää jäädä :'D
Pohdin tuolla toisessa ryhmässä, et masentavaa että joutuu varmaan siirtämään keskustelun "vauva vuodelle 2018"- ryhmään. Taitaa toive 2017-vauvasta olla jo aika menetetty... :( Mut jos siirtyy tuohon uuteen ryhmään juttelemaan, tulee itelle vaan epätoivoinen olo kun muut vaan tulee ja onnistuu ekasta, ja itte joutuu siirtämään vaan haaveita kokoajan eteenpäin epäonnistumisten takia... Ok, oon varmaan liian herkkä mutta tällaset fiilikset vaan.
Ai sie oot Pieninyuu jo tuollasissakin ryhmissä.. En mie vaan uskalla vielä. Oon jotenkin sellasta "Pessimisti ei pety"-tyyppiä, että uskaltasin tuollaseen keskusteluun mukaan vasta kun olis se raskaus jo niin pitkällä, että uskaltas oikeesti sanoo, että se vauva on tulossa 🙊
Mie taas täällä vatsakipuilen.. En taida enää ees jaksaa arvata mistä nää kivut johtuu.. Melkein ois helpompi vaan jos ne menkat alkas nyt, niin sitten olis jotenkin nollattu tilanne. Vaikka en mahda mitään sille, että salaa toivon, että ne menkat ei alkaskaan.. 😬
Moikka! Vihdoin ja viimein sain rekattua itseni tänne ja pääsen kirjoittelemaan ja keskustelemaan näistä tuntemuksista muiden samassa veneessä olevien kanssa :)
Olen siis 23 vuotias, vakaassa ja hyvässä parisuhteessa vuotta vanhemman miehen kanssa. Vauvakuume on kova ja se onkin tulla tupsahtanut jälleen ihan vahingossa.
Sain joitakin vuosia sitten tuulimuna raskauden, olin kovin innoissani vauvasta jo silloin, mutta tosiaan se osoittautuikin sitten tuulimunaksi. Pettymyksen jälkeen elämässä tapahtu kaikkea, silloisen miehen kanssa tuli ero ja totesin, että näin asioiden pitikin mennä. Ja olin kovin nuori, piti päästä vielä ns. Elämään kunnolla, vaikka tajusin sen vasta jälkeenpäin.
Nyt olen löytänyt rinnalleni ihmisen, kenen kanssa haluan elää elämäni loppuun asti. Seurustelua on takana nyt n. 2 vuotta. Mitä vaan elämässä voi tietysti tapahtua, mutta mulla on niin hyvä tunne kaikesta ja kyllähän te tiedätte, kun se vauvakuume iskee ni ei sitä voi estääkkään.
Tää vauvakuume tuli oikeastaan ihan vahingossa. Mulla on käytössä nuvaring, mutta sen käyttö on ollut vähän huolimatonta, sillä vauvan tulo ei olisi mikään ongelma, päinvastoin. Pois ei kuitenkaan ole vielä kokonaan jätetty sitä. Nyt ihmettelin tässä kerran, että kun olen taas alkanut aktiivisesti urheilemaan, syömään säännöllisesti, kevyesti ja terveellisesti, niin huomasin että mun vatsa pömpöttää ihan hulluna vaikka siis olen hyvin hoikka. Olo on melkein tukalan turvonnut :D Syön paljon kuituja ja vatsa on toiminut aina hyvin ja säännöllisesti. Nyt saattaa mennä parikin päivää, että ei tuu ulos mitään ja kauhee ummetus kokoajan.. vatsassa on välillä menkkamaista jomotusta, pissalla nyt ramppaan muutenkin usein että siitä en osaa sanoa.. mutta kamalan kylmä on kokoajan ja väsyttää jatkuvasti. Maanantaina nukuin 13h yöunet ja pakko oli päivällä nukkua tunnin päikkärit ja mitään ei meinaa saada aikaseksi :( flunssainen olokin tässä, nenä vuotaa jatkuvasti ja aivastuttaa mahottomasti. Kuumetta, yskää tai muutakaan ei kuitenkaan ole.. flunssaa on kyllä liikkeellä 🤔 valkovuoto on todella runsasta mikä on melko harvinaista mulle. Tissit on myöskin etenki iltasin kipeet ja turvonneet..
Välillä olen ihan varma että olen raskaana, välillä taas olen ihan varma että en ole. Ääh..
Mutta niin. lauantaina pitäs rengas ottaa pois, että sit niiden menkkojen pitäs alkaa. en tahtois testata sillä sitten jos se on nega ni tulee kauhee pettymys mut pakkohan se vissii on kohta testata tai ainaki sit jos ne ei ala :D
Ugh olen puhunut! 😊
Vauveli: Tervetuloa mukaan keskusteluun, kiva saada uusia tyyppejä vauvahaaveilemaan <3 Ja osanotot tuulimunasta, se aina riipaisee kun jotain tuollaista tapahtuu :( Mutta nyt uutta yritystä sit kehiin, pidän peukkuja teille ^_^
Sen verran itsestäni, että olen 21 vuotias ja mieheni vuotta minua vanhempi. Työpaikat meiltä löytyy ja työelämässä olemme kiinni tällä hetkellä. Yrityksen olemme aloittaneet vasta tammikuussa 2017. Ensimmäiset "luomu" kuukautiset ehkäisyn lopettamisen jälkeen tulivat ajallaan helmikuussa 30.1-4.2.
Käytössä oli siis minipillerit (desogester) puolisen vuotta. Ehkäisy lopetettiin tosiaan joulukuun viimeinen päivä -16. Jonka jälkeen tuli vuoto ja siitä seuraava vuoto oli ns. Luomu nyt helmikuussa. Minulla oli ennen ehkäisyä täydellisen säännöllinen kierto (28). Ehkäisyn aikana kuukautiset loppuivat kokonaan, että puoli vuotta oltiin ilman vuotoja. WomanLog kännykkä sovellus / kalenteri on todella hyvä ja siitä on saanut suuntaa antavaa tietoa kierroista, vaikka 100% sekään ei ole!
Luulen että tekemäni yhden päivän ovistesti oli liian laimeasta virtsasta. Suositus olisi 4h olla virtsaamatta. Tänään tuli aika vahva viiva, joten uskallan epäillä, että huomenna pe tai ylihuomenna la olisi todella tumma viiva. Ovis siis tiedossa nyt viikonloppuna. Toivotaan parasta!
Unohtui sanoa, että ihanaa että on tämänkaltainen keskustelu paikka! Omat ystävät - kaverit opiskelevat, viettävät sinkku elämää ja ravaavat baareissa. Emme ole kertoneet yrityksestänne oikeastaan kenellekkään. Mies on yhdelle ystävälle puhunut ja minä myös yhdelle lähimmäselle. Vastaanotto on onneksi ollut hyvä! Tässä kohtaa kun rupesin miettimään kenelle kertoisin, huomaa aika hyvin kenen sitä luottaa ja voi sanoa 100% varmuudella ettei asia lähde leviämään. Siksi valitsinkin ystäväni jonka kanssa olemme 8 vuotta viikottain tekemisissä. Mitens teillä muilla? Löytyykö teiltä pitkäaikaisia ystäviä tueksi tai muuten vaan todella luotettavaa tukea jolle mahdollisesti uskaltaisitte kertoa? Oletteko te huomanneet, että ystävä jota olette pitäneet todella läheisenä, ei välttämättä olekaan sellainen jolle uskaltaisi näin isosta asiasta puhua?
Tietysti olen todella nuori joihinkin täällä verrattuna, joten luo erilaisia paineita omassa lähipiirissä olla ns. Ensimmäinen joka vauvahaaveita elättelee. Onneksi täällä keskustelupalstalla meillä kaikilla on sama päämäärä. <3 :)
Kiitos pieninyuu! Ja tsemppiä myös teille yritykseen ja jos ei nyt jo nimimerkit menny sekaisin niin teillä oli keskenmeno/menoja takana? :( ne ovat aina niin surullisia asioita, mutta jos jotain positiivista pitäisi etsiä, niin ainakin tulet raskaaksi :) toivottavasti saatte pian oman pienen nyytin <3
minäminä21, mulla ei ole ainakaa yhtää ystävää jolle uskaltaisin kertoa haaveista.. muutin kotipaikkakunnaltani mieheni kunnalle asumaan, kun pääsin tännepäin opiskelemaan. Samalla kaikki kaverit tutut ja muutama ystävä jäi sinne, mukaanlukien entinen paras ystäväni. Hän kun ei millään hyväksynyt sitä, että muutin muualle, ryhdyin parisuhteeseen, enkä ollutkaan jatkuvasti hänen kanssaan menossa sekä bilettämässä, niin ystävyys loppui kokonaan :(.. täältäpäin olen kyllä saanut kavereita, mutta en niin hyviä että heille puhuisin tälläsistä asioista. Ja yksi parempi kaveri täältä ei kai koskaan halua omia lapsia ja on melko kova bilettämään että en tiedä mitä se tälläisesta asiasta ajattelisi.. mutta onneksi täältä löytyy juttukavereita!
miniminä21: Heii kivaa, ollaan samanikäisiä "yrittäjiä" :) Tsemppiä teille, toivottavasti tärppää pian <3 Meillä lähipiiristä aika moni tietää, tosiaan itsellä takana kaksi keskenmenoa, joten niiden myötä ystävät ja lähipiiri tietää. Tosin ollaan uskoteltu että lopetettiin yrittäminen, kun ei enää pettymyksiä jakseta. Mutta jo ennen keskenmenoja, yrittämisestä tiesi vain yksi hyvä ystäväni, joka osasi kyllä olla tukena :)
Vaikka itse täytän jo syksyllä 30, niin dn tosiaan uskalla huudella yrittämisestämme.. Ollaan oltu mieheni kanssa 11 vuotta yhdessä ja siinä ajassa on kyllä kerenneet yksi jos toinenkin tiedustella vauva-asioita :D Mue olin ite vielä muutama vuosi sitten aika kovaäänisestikin sitä mieltä, että ei lapsia ikinä, mutta noh tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Muutama hyvä ystävä tietää, että olemme yrittäneet ja muutama myös tiesi raskaudesta, joka meni kesken. Itelle oli tosi kova paikka kertoa näille raskaudesta tienneille keskenmenosta, joten nyt olen antanut suurimman osan ymmärtää, että emme enää yritä. Kaksi hyvää ystävää tietää, että yritys jatkuu, mutta olen jo päättänyt, että jos vielä uudestaan tärppää, niin siitä ei hiiskuta sanaakaan, ennen kun on pakko.
Ja sit taas tää päivänvatsakipuraportti :D Ne kivut saamari vieköön meni taas ohi ilman mitään selitystä.. tosi ärsyttävää tällanen ihme jännääminen.
Tein toisenkin testin ja kaks selvää viivaa. Voi jestas että tärisen. Kunhan nyt vaan kaikki menis hyvin... <3 Minttura tsemppihalit siulle ja kaikille muillekin! <3