Lue keskustelun säännöt.
Anoppi omii lapseni
kurkkua myöten täynnä anoppia
03.08.2016 |
Mentiin ihan minne vaan kaappaa anoppi lapsen. Varsinkin vauva-aikaan oli todella paha. Lapsi täyttää pian kaksi. Yksivuotissynttäreillä lähdin veljeni vaimolle näyttämään pihan kukkaistutusta ja takaisin tulessa oli anoppi leikkaamassa lapsen kanssa kakusta ensimmäistä siivua ja tästä tilanteesta otettiin tietysti kuvia. Itse hämmennyin tilanteesta, etten mitään osannut sanoa. Jälkeen päin sanoin miehelle asiasta, niin sanoi, että tilanne tuli niin nopeasti, ettei vastaankaan osannut sanoa.
Aina, jos samassa kyläpaikassa/juhlissa ollaan tulee ottamaan lapsen kädet ojossa vastaan ja huudahtaa "minulleko". En siinä kaikkien toljottaessa kehtaa lasta olla antamattakaan tai sanoa "et v***u saa". Jos kutsutaan syömään ravintolaan on syöttötuoli aseteltu valmiiksi anopin ja apen väliin.
Vauva-aikaan heillä kyläillessä, vauvan ollessa unilla ja pienenkin inahduksen kuuluessa (vauva ei siis aina edes herännyt) nousi perse penkistä anopilla heti ja ryntäsi vauvan luokse. Tunsin itseni täysin jyrätyksi (asiaa ei auttanut se, että olin toipumassa synnytyksestä saamistani vaurioista ja esikoinen siis kyseessä).
Jatkuvasti anoppi kyselee milloin lapsi tulee taas kylään ja tulee toisinaan kysymättä lasta hakemaan heille. On ostanut turvaistuimen heidän autoonsa, vaikka asutaan muutaman talon päässä toisistamme (eli ihan liian lähekkäin).
Mikä tätä helvetin ämmää vaivaa?!?! Mielestäni en ylireakoi. Tässä ei edes ole vielä kaikkea...
Kommentit (493)
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä kamalaa siinä on jos anoppi leikkaa 1 vuotiaan kanssa kakkua. Äitihän saa leikata kakkua kaikkina päivinä ja hoitaa lasta. Minusta ap yrittää tehdä ihan siedettävästä ja innostuneesta anopistaan väkisin pahan. Kyse on kuitenkin miehen äidistä, ei mistään uppo-oudosta muijasta.
Eikö se nyt kuitenkin oikeasti ole parempi, että isovanhemmat on kiinnostuneita ja innokkaita kuin, että eivät ole.
No jos synttärijuhlilla ruvetaan leikkaamaan kakkua kun äiti ei ole edes paikalla, niin se on kyllä äidin arvon mitätöimistä ja sulaa ilkeyttä.
Se kiinnostus ja innostus on hyvä, kunhan isovanhemmat ymmärtävät paikkansa. Ei ole oikein tuppautua monta kertas viikossa kylään, haukkua vanhempia lapsille, hukuttaa krääsään, syöttää kilokaupalla herkkuja jne. Puhumattakaan perättömistä ls-ilmoituksista, juoruiluista, laatikoiden kaivelusta salaa, jatkuvasta kritisoinnista ja muusta henkisestä väkivallasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä kamalaa siinä on jos anoppi leikkaa 1 vuotiaan kanssa kakkua. Äitihän saa leikata kakkua kaikkina päivinä ja hoitaa lasta. Minusta ap yrittää tehdä ihan siedettävästä ja innostuneesta anopistaan väkisin pahan. Kyse on kuitenkin miehen äidistä, ei mistään uppo-oudosta muijasta.
Eikö se nyt kuitenkin oikeasti ole parempi, että isovanhemmat on kiinnostuneita ja innokkaita kuin, että eivät ole.
Moni ap:n ekassa viestissä kirjoittamista asioista ei ole mun mielestä mitenkään pahoja, mutta se, että aletaan leikata ensimmäistä palaa syntymäpäiväkakusta ilman äitiä on törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä kamalaa siinä on jos anoppi leikkaa 1 vuotiaan kanssa kakkua. Äitihän saa leikata kakkua kaikkina päivinä ja hoitaa lasta. Minusta ap yrittää tehdä ihan siedettävästä ja innostuneesta anopistaan väkisin pahan. Kyse on kuitenkin miehen äidistä, ei mistään uppo-oudosta muijasta.
Eikö se nyt kuitenkin oikeasti ole parempi, että isovanhemmat on kiinnostuneita ja innokkaita kuin, että eivät ole.
Eli öiti saa arjen ja sen kaiken kuran ja anoppi poimii rusinat pullasta? Vähän niin kuin piika ja ruustinna -ryyliin? Lapsi täyttää yksi vain kerran. Olisihan se kakunleikkuu kiva edes nähdä.
Aikuistu! Oletko sinä teiniäiti vai muuten vain lapsellinen, jos et osaa pitää huolta itsestäsi ja lapsestasi.
Miten voit aikanaan asettaa rajoja teiniksi varttuneelle lapsellesi, jos et osaa asettaa niitä anopillesi.
Hassu juttu tuokin, että nimenomaan vieraiden läsnäollessa voi pitää lastasi. Juuri silloin sinulla on tilaisuus naureskella "nyt veikko onkin äidin sylissä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti pelkää, että anoppi syrjäyttää hänet lapsen elämässä, ei kysymys kyllä ole yhtään mistään muusta kuin äidin omasta todella huonosta itsetunnosta. Eikä lapsen tehtävä ole olla sen korjaaja ja paikkaaja.
Mun mielestä tämä koko ketju on ihan käsittämätöntä väninää. Anoppi RAKASTAA sitä lapsenlasta. Ja se on sille lapselle paljon parempi asia, kuin huonoitsetuntoinen nyrpeä äiti.
Jotenkin on tosi vaikea käsittää, miten te ette muka saa olla niiden lasten kanssa ihan tarpeeksi 24/7, että joku satunnainen tilanne anopin kanssa on sitten aivan ylitsepääsemätöntä? Vai onko kyse siitä, että kaikki ei tanssikaan teidän pillinne mukaan? Kun minäminäminä ja minun lapsi ja minä määrääääääääään....
No meillä anoppi antaa kaiken todellisen rakkauden vain ja ainoastaan itselleen. Lapset ja lapsenlapset ovat sitä varten, että heidän saavutuksillaan voidaan pönkittää omaa egoa. Niin, ja pitää palveluskuntana.
Ja nuo "satunnaiset tilanteet" ovat kyllä useita kertoja viikossa tapahtuvia. Ja meillä se on kyllä anoppi joka suuttuu siitä kun me emme hänen tahtoonsa taivu. Ja siitähän sitten riittää juttua koko kylälle, kun on hullu miniä. Ja poikakin on tyhmä kun tämmösen itselleen valitsi emännäksi.
Ja jos anoppi yrittää opettaa lasta kutsumaan itseään äidiksi, niin mistä muusta siinä on kyse kuin syrjäytysyrityksestä? Eipä siinä mummulla ainakaan lapsen paras ole mielessä!
Juuri näin. Meillä myös kertoillaan täysin ihmetarinoita mummon osuudesta. Perheemme ei selviäisi ilman häntä, hän hoitaa lapset yksin jne.
Ja meillä siis sovittiin jopa lääkäriaikoja selän takana, soiteltiin neuvolaan, järjestettiin päivähoitopaikkaåoja, valittiin koulu jne.
Ja minä olin "hankala, kun "kyseenalaistin tehdyt päätökset".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirtelöä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitini omii lapsen ja käskyttää,minua terveysohjeilla ja ostaa lapselle haluamiaan vaatteita ja ruokia ja kantaa niitä meille. Olisi kiva ostaa lapselleen edes yksi vaate vuodessa. Mutta ei viitsi kun niitä kannetaan kirpparilta ja aleista valmiiksi 2 kokoa eteenpäin. Ja vahditaan että lapsi on saanut puoli litraa maitoa päivässä. Pitää kuulemma puolipakolla houkutella juomaan jos ei vapaaehtoisesti ota. Lapsi on visiittien jälkeen ahdistunut, miksiköhän. Lapsen äiti kuulemma ahdistaa lasta kun hän palaa kotiin, mummo ei ole tehnyt mitään.
Anoppi on sen sijaan tevejärkinen ja lämmin ihminen joka auttaa tarvittaessa.
Meillä myös lapset oireilee kaiken sen kyttäämisen takia. Mm pakkopunnituksia jne.
Pakkopunnituksia? Mitvit? Nyt teet tommosista lopun ennen kuin lapset saavat pysyviä traumoja!
No salaisia pakkopunnituksia. Esikoinen viimein itkien kertoi. Kun ei kuulemma ole tarpeeksi painava.
Lapsi-parka :'(
Ei kuulu mummuille tommonen sitten yhtään. Mä olisin kyllä tollaisesta tosi vihainen! Jos mummua huolettaa lapsen paino, siitä keskustellaan vanhempien kanssa, eikä ruveta "salaa" kyttäämään.
Niinpä. Lasta kielletty kertomasta minulle koska "äiti pitää sua nälässä".
Muhun jotenkin kolahti tämä. Tuo on kyllä todella kauheaa.
Kai tuolle salapunnitsijalle on sanottu, että loppuu puntaroinnit sekä äidin haukkuminen?On. Ja porttikielto on. Mutta vikahan on minussa koska olen aina ollut kuulemma "hankala".
Hyvä!
Selkeä ylireagointi muutenkin "hankalalta" äidiltä, hoikan lapsen parastahan hän vain aatteli....
Äidin haukkuminen selän takana, lapsen painostaminen ja pakkopunnitseminen eivät ome oikein. Lapsi kasvaa tasaisesti käyrällä -2, eikä neuvola ole koskaan ollut huolissaan. Nuo pakkopunnitukset käynnistyivät juuri neuvolassa käynnin jälkeen, joten me vanhemmat kyllä uskomme ennemmin sitä ammattitaitoista ja pätevää terkkaa kuin 110-kiloista monisairasta akkaa, jonka mielestä vauvalle olisi pitänyt juottaa sokerilientä ja ruokaa pitäisi tuputtaa aina kun lapsi avaa suunsa vaikka vain puhuakseen. Kirjaimellisesti siis työntää pullaa suuhun aivan joka käänteessä.
Meillä kanssa on syöttäjämummu. Samalla kahvituksella yritetään työntää lapsen naamaan keksiä, pullaa, kakkua. Kun lapsi on siinä napa pinkeänä herkuista, niin sitten aletaan kaivaa kaapista suklaata, jonka jälkeen jätskiä. Kun yrittää pistää stoppia, niin marttyyri astuu esiin, sekä syyllistäminen kun ilkeä äiti ei suo "mitään hyvää" lapsille.
Meillä kuopus ei huolinut tuttia, tämähän oli huono asia anopin mielestä. Bongasin anopin dippaamassa tuttia sokeriastiaan... kyllä sitten huolii kun on makea tutti! Meni tutti desinfioitavaksi...
Meillä tuupattiin sitä välipalaa vaikka väkisin. Sitten nostettiin myrsky kun lapsihan nääntyy kun ei syö ruokapöydäss mitään.
Mistähän tuokin käsitys tulee, että lapsen pitäisi syödä jatkuvasti ja paljon. Kerran kun anoppi vielä kelpuutettiin lastenvahdiksi, lapset oli aamupalalla syöneet huonosti (anopin mukaan). Parin tunnin päästä tästä tulin kotiin, pojat siinä vetivät keksiä naamaan välipalaksi. Toki olisivat kuolleet nälkään ennen lounasta, johon oli aikaa tunti. Ja olen anopille kertonut noin miljoona kertaa, että sokeriset herkut syödään vain jälkiruuaksi. Jos nyt lapsilla oikeasti olisi ollut nälkä, niin olisi kaapista parempiakin vaihtoehtoja löytynyt. Se on sitä kun ihan joka asiassa pitää ihan ilkeyttään tehdä päin vastoin kuin pyydetty!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirtelöä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitini omii lapsen ja käskyttää,minua terveysohjeilla ja ostaa lapselle haluamiaan vaatteita ja ruokia ja kantaa niitä meille. Olisi kiva ostaa lapselleen edes yksi vaate vuodessa. Mutta ei viitsi kun niitä kannetaan kirpparilta ja aleista valmiiksi 2 kokoa eteenpäin. Ja vahditaan että lapsi on saanut puoli litraa maitoa päivässä. Pitää kuulemma puolipakolla houkutella juomaan jos ei vapaaehtoisesti ota. Lapsi on visiittien jälkeen ahdistunut, miksiköhän. Lapsen äiti kuulemma ahdistaa lasta kun hän palaa kotiin, mummo ei ole tehnyt mitään.
Anoppi on sen sijaan tevejärkinen ja lämmin ihminen joka auttaa tarvittaessa.
Meillä myös lapset oireilee kaiken sen kyttäämisen takia. Mm pakkopunnituksia jne.
Pakkopunnituksia? Mitvit? Nyt teet tommosista lopun ennen kuin lapset saavat pysyviä traumoja!
No salaisia pakkopunnituksia. Esikoinen viimein itkien kertoi. Kun ei kuulemma ole tarpeeksi painava.
Lapsi-parka :'(
Ei kuulu mummuille tommonen sitten yhtään. Mä olisin kyllä tollaisesta tosi vihainen! Jos mummua huolettaa lapsen paino, siitä keskustellaan vanhempien kanssa, eikä ruveta "salaa" kyttäämään.
Niinpä. Lasta kielletty kertomasta minulle koska "äiti pitää sua nälässä".
Muhun jotenkin kolahti tämä. Tuo on kyllä todella kauheaa.
Kai tuolle salapunnitsijalle on sanottu, että loppuu puntaroinnit sekä äidin haukkuminen?On. Ja porttikielto on. Mutta vikahan on minussa koska olen aina ollut kuulemma "hankala".
Hyvä!
Selkeä ylireagointi muutenkin "hankalalta" äidiltä, hoikan lapsen parastahan hän vain aatteli....
Äidin haukkuminen selän takana, lapsen painostaminen ja pakkopunnitseminen eivät ome oikein. Lapsi kasvaa tasaisesti käyrällä -2, eikä neuvola ole koskaan ollut huolissaan. Nuo pakkopunnitukset käynnistyivät juuri neuvolassa käynnin jälkeen, joten me vanhemmat kyllä uskomme ennemmin sitä ammattitaitoista ja pätevää terkkaa kuin 110-kiloista monisairasta akkaa, jonka mielestä vauvalle olisi pitänyt juottaa sokerilientä ja ruokaa pitäisi tuputtaa aina kun lapsi avaa suunsa vaikka vain puhuakseen. Kirjaimellisesti siis työntää pullaa suuhun aivan joka käänteessä.
Meillä kanssa on syöttäjämummu. Samalla kahvituksella yritetään työntää lapsen naamaan keksiä, pullaa, kakkua. Kun lapsi on siinä napa pinkeänä herkuista, niin sitten aletaan kaivaa kaapista suklaata, jonka jälkeen jätskiä. Kun yrittää pistää stoppia, niin marttyyri astuu esiin, sekä syyllistäminen kun ilkeä äiti ei suo "mitään hyvää" lapsille.
Meillä kuopus ei huolinut tuttia, tämähän oli huono asia anopin mielestä. Bongasin anopin dippaamassa tuttia sokeriastiaan... kyllä sitten huolii kun on makea tutti! Meni tutti desinfioitavaksi...
Meillä tuupattiin sitä välipalaa vaikka väkisin. Sitten nostettiin myrsky kun lapsihan nääntyy kun ei syö ruokapöydäss mitään.
Mistähän tuokin käsitys tulee, että lapsen pitäisi syödä jatkuvasti ja paljon. Kerran kun anoppi vielä kelpuutettiin lastenvahdiksi, lapset oli aamupalalla syöneet huonosti (anopin mukaan). Parin tunnin päästä tästä tulin kotiin, pojat siinä vetivät keksiä naamaan välipalaksi. Toki olisivat kuolleet nälkään ennen lounasta, johon oli aikaa tunti. Ja olen anopille kertonut noin miljoona kertaa, että sokeriset herkut syödään vain jälkiruuaksi. Jos nyt lapsilla oikeasti olisi ollut nälkä, niin olisi kaapista parempiakin vaihtoehtoja löytynyt. Se on sitä kun ihan joka asiassa pitää ihan ilkeyttään tehdä päin vastoin kuin pyydetty!
Siis meillä se syöminen oli jatkuvaa. Anopin ranteessa roikkui pussi ja siellä täällä oli lautasia. Siis ei edes mitään välipalaa, vaan ruokaa koko ajan. Siis niin että aikuinen tuöntää sormin suupaloja kuusivuotiaan suuhun. Arvaa vaan mitä mieltä hammaslääkäri oli metodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten se ruoan yhdistäminen tunteisiin. Kun sattui, ruokaa. Kun väsytti, ruokaa. Kun oli tylsää, ruokaa. Kun oli ikävä vanhempia, ruokaa. Kun oli kivaa, ruokaa. Sairasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti pelkää, että anoppi syrjäyttää hänet lapsen elämässä, ei kysymys kyllä ole yhtään mistään muusta kuin äidin omasta todella huonosta itsetunnosta. Eikä lapsen tehtävä ole olla sen korjaaja ja paikkaaja.
Mun mielestä tämä koko ketju on ihan käsittämätöntä väninää. Anoppi RAKASTAA sitä lapsenlasta. Ja se on sille lapselle paljon parempi asia, kuin huonoitsetuntoinen nyrpeä äiti.
Jotenkin on tosi vaikea käsittää, miten te ette muka saa olla niiden lasten kanssa ihan tarpeeksi 24/7, että joku satunnainen tilanne anopin kanssa on sitten aivan ylitsepääsemätöntä? Vai onko kyse siitä, että kaikki ei tanssikaan teidän pillinne mukaan? Kun minäminäminä ja minun lapsi ja minä määrääääääääään....
No meillä anoppi antaa kaiken todellisen rakkauden vain ja ainoastaan itselleen. Lapset ja lapsenlapset ovat sitä varten, että heidän saavutuksillaan voidaan pönkittää omaa egoa. Niin, ja pitää palveluskuntana.
Ja nuo "satunnaiset tilanteet" ovat kyllä useita kertoja viikossa tapahtuvia. Ja meillä se on kyllä anoppi joka suuttuu siitä kun me emme hänen tahtoonsa taivu. Ja siitähän sitten riittää juttua koko kylälle, kun on hullu miniä. Ja poikakin on tyhmä kun tämmösen itselleen valitsi emännäksi.
Ja jos anoppi yrittää opettaa lasta kutsumaan itseään äidiksi, niin mistä muusta siinä on kyse kuin syrjäytysyrityksestä? Eipä siinä mummulla ainakaan lapsen paras ole mielessä!
Juuri näin. Meillä myös kertoillaan täysin ihmetarinoita mummon osuudesta. Perheemme ei selviäisi ilman häntä, hän hoitaa lapset yksin jne.
Ja meillä siis sovittiin jopa lääkäriaikoja selän takana, soiteltiin neuvolaan, järjestettiin päivähoitopaikkaåoja, valittiin koulu jne.
Ja minä olin "hankala, kun "kyseenalaistin tehdyt päätökset".
Juuri näin! Meillä kanssa kehuskelee kuinka on hoitanut ja kuulemma siivoaakin meillä. Jeps. Kerran tiskasi meillä pyytämättä kun lapset nukkuivat ja oli lastenvahtina. Aikaa kulunut pari vuotta... Lisäksi meidän lapsilla on tapoja ja taitoja joita kukaan muu ei ole päässyt näkemään anopin lisäksi. Anoppi muutenkin on kovin taitava itsensä kehumisessa, surkuhupaisa on kun vielä luulee, että hänen itsekehunsa uskotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä kamalaa siinä on jos anoppi leikkaa 1 vuotiaan kanssa kakkua. Äitihän saa leikata kakkua kaikkina päivinä ja hoitaa lasta. Minusta ap yrittää tehdä ihan siedettävästä ja innostuneesta anopistaan väkisin pahan. Kyse on kuitenkin miehen äidistä, ei mistään uppo-oudosta muijasta.
Eikö se nyt kuitenkin oikeasti ole parempi, että isovanhemmat on kiinnostuneita ja innokkaita kuin, että eivät ole.
Jos luit ap:n tarinan (aloitus + jatkokommentit ap:ltä) niin anoppi asuu parin talon päässä ja tunkee useita kertoja päivässä kaikkeen mukaan. Ei siis pääse lapsen kanssa kakkua leikkaamaan kertaa vaan vuodessa. Ja sama anoppi estää toisten isovanhempien, jotka asuvat kaukana ja näkevät harvoin, kontaktin lapsiin kun ovat harvoin käymässä. Esim. ei anna vauvaa pois sylistään (vaikka sylittelee päivittän) kun toiset isovanhemmat jokusen kuukauden välein pääsevät näkemään. Kyllä siinä on jo kyse vallan käytöstä ja henkisestä väkivallasta. Jos äidin esikoisella on ensimmäiset synttärit niin on puhdasta vallan käyttöä ja ilkeyttä syöksyä omin luvin leikkaamaan kakku kun äiti pistäytyy pihalla. Ihan puhdasta tahallisuutta.
Kakkujuttu oli liioittelua, mutta muuten kuulostaa ihanalta! Haluaisin todellakin syödä ruokani rauhassa, jutella ihmisten kanssa juhlissa ja juoda kahvia. Mahtavaa jos lapsen mummi haluaa napata lapsen huomaansa silloin kun olemme yhdessä. Omaa aikaa lapsen kanssa on ihan riittämiin joka päivä ja yö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä mitä kamalaa siinä on jos anoppi leikkaa 1 vuotiaan kanssa kakkua. Äitihän saa leikata kakkua kaikkina päivinä ja hoitaa lasta. Minusta ap yrittää tehdä ihan siedettävästä ja innostuneesta anopistaan väkisin pahan. Kyse on kuitenkin miehen äidistä, ei mistään uppo-oudosta muijasta.
Eikö se nyt kuitenkin oikeasti ole parempi, että isovanhemmat on kiinnostuneita ja innokkaita kuin, että eivät ole.
Millä tavalla ap:n anoppi kuulostaa siedettävältä?
Vierailija kirjoitti:
Kakkujuttu oli liioittelua, mutta muuten kuulostaa ihanalta! Haluaisin todellakin syödä ruokani rauhassa, jutella ihmisten kanssa juhlissa ja juoda kahvia. Mahtavaa jos lapsen mummi haluaa napata lapsen huomaansa silloin kun olemme yhdessä. Omaa aikaa lapsen kanssa on ihan riittämiin joka päivä ja yö.
Tykkäät olla jatkuvan mitätöinnin ja henkisen väkivallan kohteena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pirtelöä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitini omii lapsen ja käskyttää,minua terveysohjeilla ja ostaa lapselle haluamiaan vaatteita ja ruokia ja kantaa niitä meille. Olisi kiva ostaa lapselleen edes yksi vaate vuodessa. Mutta ei viitsi kun niitä kannetaan kirpparilta ja aleista valmiiksi 2 kokoa eteenpäin. Ja vahditaan että lapsi on saanut puoli litraa maitoa päivässä. Pitää kuulemma puolipakolla houkutella juomaan jos ei vapaaehtoisesti ota. Lapsi on visiittien jälkeen ahdistunut, miksiköhän. Lapsen äiti kuulemma ahdistaa lasta kun hän palaa kotiin, mummo ei ole tehnyt mitään.
Anoppi on sen sijaan tevejärkinen ja lämmin ihminen joka auttaa tarvittaessa.
Meillä myös lapset oireilee kaiken sen kyttäämisen takia. Mm pakkopunnituksia jne.
Pakkopunnituksia? Mitvit? Nyt teet tommosista lopun ennen kuin lapset saavat pysyviä traumoja!
No salaisia pakkopunnituksia. Esikoinen viimein itkien kertoi. Kun ei kuulemma ole tarpeeksi painava.
Lapsi-parka :'(
Ei kuulu mummuille tommonen sitten yhtään. Mä olisin kyllä tollaisesta tosi vihainen! Jos mummua huolettaa lapsen paino, siitä keskustellaan vanhempien kanssa, eikä ruveta "salaa" kyttäämään.
Niinpä. Lasta kielletty kertomasta minulle koska "äiti pitää sua nälässä".
Muhun jotenkin kolahti tämä. Tuo on kyllä todella kauheaa.
Kai tuolle salapunnitsijalle on sanottu, että loppuu puntaroinnit sekä äidin haukkuminen?On. Ja porttikielto on. Mutta vikahan on minussa koska olen aina ollut kuulemma "hankala".
Hyvä!
Selkeä ylireagointi muutenkin "hankalalta" äidiltä, hoikan lapsen parastahan hän vain aatteli....
Äidin haukkuminen selän takana, lapsen painostaminen ja pakkopunnitseminen eivät ome oikein. Lapsi kasvaa tasaisesti käyrällä -2, eikä neuvola ole koskaan ollut huolissaan. Nuo pakkopunnitukset käynnistyivät juuri neuvolassa käynnin jälkeen, joten me vanhemmat kyllä uskomme ennemmin sitä ammattitaitoista ja pätevää terkkaa kuin 110-kiloista monisairasta akkaa, jonka mielestä vauvalle olisi pitänyt juottaa sokerilientä ja ruokaa pitäisi tuputtaa aina kun lapsi avaa suunsa vaikka vain puhuakseen. Kirjaimellisesti siis työntää pullaa suuhun aivan joka käänteessä.
Meillä kanssa on syöttäjämummu. Samalla kahvituksella yritetään työntää lapsen naamaan keksiä, pullaa, kakkua. Kun lapsi on siinä napa pinkeänä herkuista, niin sitten aletaan kaivaa kaapista suklaata, jonka jälkeen jätskiä. Kun yrittää pistää stoppia, niin marttyyri astuu esiin, sekä syyllistäminen kun ilkeä äiti ei suo "mitään hyvää" lapsille.
Meillä kuopus ei huolinut tuttia, tämähän oli huono asia anopin mielestä. Bongasin anopin dippaamassa tuttia sokeriastiaan... kyllä sitten huolii kun on makea tutti! Meni tutti desinfioitavaksi...
Meillä tuupattiin sitä välipalaa vaikka väkisin. Sitten nostettiin myrsky kun lapsihan nääntyy kun ei syö ruokapöydäss mitään.
Mistähän tuokin käsitys tulee, että lapsen pitäisi syödä jatkuvasti ja paljon. Kerran kun anoppi vielä kelpuutettiin lastenvahdiksi, lapset oli aamupalalla syöneet huonosti (anopin mukaan). Parin tunnin päästä tästä tulin kotiin, pojat siinä vetivät keksiä naamaan välipalaksi. Toki olisivat kuolleet nälkään ennen lounasta, johon oli aikaa tunti. Ja olen anopille kertonut noin miljoona kertaa, että sokeriset herkut syödään vain jälkiruuaksi. Jos nyt lapsilla oikeasti olisi ollut nälkä, niin olisi kaapista parempiakin vaihtoehtoja löytynyt. Se on sitä kun ihan joka asiassa pitää ihan ilkeyttään tehdä päin vastoin kuin pyydetty!
Siis meillä se syöminen oli jatkuvaa. Anopin ranteessa roikkui pussi ja siellä täällä oli lautasia. Siis ei edes mitään välipalaa, vaan ruokaa koko ajan. Siis niin että aikuinen tuöntää sormin suupaloja kuusivuotiaan suuhun. Arvaa vaan mitä mieltä hammaslääkäri oli metodista.
Tuo on todella sairasta. Syökö anoppi itse koko ajan?
Hammaslääkärillä varmasti riittää hommia tuollaisella metodilla!
Huonosti harkittua käytöstä mummolta/anopilta. Kyllä äiti ja isä määräävät missä järjestyksessä esim synttäreillä mennään. Onko ko anopilla tyttäriä? Kun tytär saa lapsia, tulevat he muuttamaan tilanteen siten, että kiinnostus laimenee pojan lapsia kohtaan.
Toisaalta on ihanaa kun on läheiset välit isovanhempiin Se on lapsille plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eihän tuo sentään joka päiväistä ole?
Mitä se haittaa, jos mummu tykkää hoitaa silloin kun menette sinne?
Eikö se ole lapsellekin parempi, että sillä on useampia välittäviä aikuisia?
Näin. Hienoa, että haluavat viettää aikaa lapsen kanssa. Kyllähän sinä äitinä saat olla lapsesi kanssa kaiket päivät. Itsekkin hieman vierastin tuollaista omimista esikoisen kohdalla, mutta lisä lapsien hankkiminen poisti sellaiset tunteet. Hankkikaan lapselle sisarus, koska selkeästi teillä on halua viettää aikaa lastenne kanssa ja tukijoukkojakin on.
Meilläkin esikoisella oli istuimet isovanhempien autossa, mutta nyt kuopukseen eivät muut jaksa enää samalla lailla panostaa. Olisi kiva antaa häntäkin joskus hoitoon, mutta isovanhemmilla ei ole porttia portaikossa ja lapsi putoaa, jos emme itse istu siinä vahtimassa. Muille lastenlapsille oli hankittuna portit, syöttötuolit, sängyt, istuimet autoon ja jopa vaippoja. Kyllä teidänkin anoppikin lopulta kyllästyy ja jos hankitte iltatähden niin osaatte kaivata innokkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa keskustella. Yritetty on vuosien saatossa. Minun jyräanoppini alkaa joko itkeä tai sitten paasaa mitrn kamala anoppi hänellä oli joten kyllä hänelläkin on oikeus olla kamala. Sen jälkeen temppuilee ja kiukuttelee. Esim ei voi syödä meillä koska kerran tarjottiin kasvisruokaa joka ei ole ihmisen ruokaa. Jne. Lopuksi soittelee seitsemän sisarustaan läpi ja paasaa pahuuttani. Minkä jälkeen ne sisarukset lapsineen soittelee pari viikkoa miehelle.
Ja mikään ei tod muutu.
Itse vaan nauraisin jos joku yrittäisi kyynelillä minuun vaikuttaa.
(Esim. kerran Pariisin metrossa nappasin nuoren taskuvarkaan joka yritti itkemällä päästä pälkähästä. Heh -ei onnistunut!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien kanssa keskustella. Yritetty on vuosien saatossa. Minun jyräanoppini alkaa joko itkeä tai sitten paasaa mitrn kamala anoppi hänellä oli joten kyllä hänelläkin on oikeus olla kamala. Sen jälkeen temppuilee ja kiukuttelee. Esim ei voi syödä meillä koska kerran tarjottiin kasvisruokaa joka ei ole ihmisen ruokaa. Jne. Lopuksi soittelee seitsemän sisarustaan läpi ja paasaa pahuuttani. Minkä jälkeen ne sisarukset lapsineen soittelee pari viikkoa miehelle.
Ja mikään ei tod muutu.
Itse vaan nauraisin jos joku yrittäisi kyynelillä minuun vaikuttaa.
(Esim. kerran Pariisin metrossa nappasin nuoren taskuvarkaan joka yritti itkemällä päästä pälkähästä. Heh -ei onnistunut!)
No luuletko että sitä meilläkään kukaan uskoo, mutta keskustelepa vesiputouksen kanssa järkeviä. Anoppi heittäytyy noin kolmivuotiaaksi, kun ei saa tahtoaan läpi.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti harkittua käytöstä mummolta/anopilta. Kyllä äiti ja isä määräävät missä järjestyksessä esim synttäreillä mennään. Onko ko anopilla tyttäriä? Kun tytär saa lapsia, tulevat he muuttamaan tilanteen siten, että kiinnostus laimenee pojan lapsia kohtaan.
Toisaalta on ihanaa kun on läheiset välit isovanhempiin Se on lapsille plussaa.
Olisi ihanaa, jos appivanhempiin voisi olla läheiset välit, ja lapset voisi huoletta jättää hoitoon kun hoitointoa on. Anoppi omalla tunkeilullaan, ilkeydellään ja tärkeilyllään estää tämän tehokkaasti. Tosin se hoitointokin tuppaa katoamaan tositoimissa, lapsi juorusi viimeisen kerran jälkee että mummu vaan juorusi puhelimessa.
No meillä anoppi antaa kaiken todellisen rakkauden vain ja ainoastaan itselleen. Lapset ja lapsenlapset ovat sitä varten, että heidän saavutuksillaan voidaan pönkittää omaa egoa. Niin, ja pitää palveluskuntana.
Ja nuo "satunnaiset tilanteet" ovat kyllä useita kertoja viikossa tapahtuvia. Ja meillä se on kyllä anoppi joka suuttuu siitä kun me emme hänen tahtoonsa taivu. Ja siitähän sitten riittää juttua koko kylälle, kun on hullu miniä. Ja poikakin on tyhmä kun tämmösen itselleen valitsi emännäksi.
Ja jos anoppi yrittää opettaa lasta kutsumaan itseään äidiksi, niin mistä muusta siinä on kyse kuin syrjäytysyrityksestä? Eipä siinä mummulla ainakaan lapsen paras ole mielessä!